Elämää juoksuhaudoissa

"Tohtori Kurt Reuberin, 16. Panssaridivisioonassa palvelevan papin esimiehellä oli erityisen suuri korsu, niin että sinne mahtui toisen divisioonan hylkäämä piano. Ja siellä maan alla, äänen pinnalle kuulumatta ja maavallien vaimentamana hän soitti Bachia, Händeliä, Mozartia ja Beethovenin Pathétique-sonaattia. Hänen tulkintansa oli kaunis, mutta siitä näyttää tulleen pakkomielle. "Komentaja jatkoi soittamista vaikka seinät järisivät pommituksista ja maata varisi lattialle." Hän soitti vielä silloinkin kun upseerit tulivat ilmoittamaan että ulkopuolella taistellaan." (Antony Beevor: Stalingrad, s. 338)