Raportti

Poikakuoro oli pulassa, sillä Inkeri oli nykytapansa mukaan Helsingissä, Jah skippaamassa ja Jonze parantelemassa flunssanpoikastaan. Paikalla oli siis ainoastaan Mikko ja minä.

Ensimmäisen kierroksen oli laatinut Toistaisexy-Petri. Ramonesilla aloitettiin, Mikko tiesi. Minä puolestani hölmöilin c-kohtaan Stanley Lee, kun Hämikselle luojaa kaivattiin. Seuraavaksi sotkin Johanna Iivanaisen Emma Salokoskeen, mutta onneksi pojo Porrasta sentään. Kolmas oli peruskauraa, kun ilmoille pärähti wanha kunnon Moonlight Shadow. C-kohdan kysymys on suorastaan pakko kirjoittaa tähän raporttiin kokonaisuudessaan. Kysymysklassikko kuului:

"Kysymyksen laatija luuli poikasena biisin kuullessaan, että kappaleen kertosäkeessä lauletaan muun muassa Sue Ellen. Mistä Tv-sarjasta hän luuli tämän kappaleen kertovan?"

Mahtava kysymys!

Seuraavaksi Mikko latasi paperille neljä pistettä Asa-kokoaisuudesta. Hienosti tehty, sillä minulle Asa merkitsee ainoastaan kodintekniikkaa. Onneksi sentään tunnistin Elvis Costellon, mutta Burt pärähti mieleen vasta tauolla. Putka-spesiaali oli hauska, mutta meille kovin vaikea. Siitä on nimittäin jo vuosia, kun olemme viimeksi katselleet Richie Samboran kuvia - ja silloinkin Suosikin sivuilta. Ekan kierroksen pisteet 12,5/20 ja muistaakseni viides sija (paikalla 17 joukkuetta).

Kakkoskierroksella oli Ihku-Elinan vuoro tuomaroida. Alkoi tuskainen taival. Kryptoniittia suorastaan kannettiin pöytäämme. Saimmekin kasaan ainoastaan neljä pistettä: Mikko tiesi syystä tai toisesta Sydämen asialla - sarjan. Seuraavaksi tunnistimme äidinkielemme kompakysymyksestä. Tiestimme myös, että Scorpionsin Wind Of Gays liittyy jollakin tapaa Berliinin muuriin. Neljäs piste tuli Dave Grohl Bandista. Pisteitä emme saaneet Paris Hiltonista, ranskalaisesta tyttöjen musasta, Haddawaysta ja monesta, monesta, monesta muusta. Perkele, kun hiosti! Huhuhuh!

Pääsimme kuitenkin finaaliin - viimeisenä joukkueena! Mikko nappasi ekan pisteen tunnistamalla Noitalinna Huraan, sitten minä arvasin Knifen (kysytty muuten jo aika monesti), Mikko Röyksoppin. Kolmannesta kappaleesta Mikko lirputti paperille terävästi kaksi pistettä tunnistamalla helvettillisen metelin läpi Simo Salmisen Protestilaulun. Minä aiheutin lisäpisteen kysymällä, onko Doom metallin alagenre. Hyvänä päivänä olisin lisäksi muistanut Kronos Quartetin. Onneksi saimme pisteen bollywoodista. Viimeisestä biisistä, jota emme tunnistaneet, arvasin oikein sentään elokuvan Lost in Translation.

Kun tuomarit lukivat finaalin tuloksia, meille tuli tunne, että kaikki muutkin ovat tienneet sen mitä mekin. Lähes kaikissa kohdissa, jotka olimme tienneet, tuomarit kommentoivat "myös tämä oli hyvin tiedetty." Kun finaalin tuloksia alettiin sitten luetella, ällistelimme muiden joukkueiden pisteitä ja odottelimme joukkueemme sijoitusta ilmoitettavaksi.

Ja niinhän siinä kävi, että jaoimme yhdessä Piimäveljien kanssa finaalikierroksen ykkössijan pisteillä 8/20! Peräti viisi joukkuetta oli tiukasti puolentoista pisteen sisällä. Enää oli ratkaistava illan voittajajoukkue. Tämä tapahtui erikoiskierroksella. Riemuksemme ex-poikakuorolainen, nykyinen kreivitär Satu tervehti meitä iloisesti: "Minä tulen teidän kanssa pelaamaan!". Mikäpä siinä!

Ratkaiseva bonuskysymys kuului: Esittäjä, biisi, julkaisuvuosi ja säveltäjät (3kpl/tai bändi). Kun biisi alkoi soida, kävimme seuraavanlaisen dialogin (kouluesimerkki Poikakuoron synergiasta):

Satu: Tää on Dionne Warwickin Heartbreaker vuodelta 1983.
Mackan: Taitaa olla BeeGeesin säveltämä.
Mikko: Joo, mie voin kirjoittaa jätkien nimet.
Satu: Äh, tämä on sittenkin vuodelta 1982. Korjaan.
Mackan: Ok, palautetaako paperi?
Mikko ja Satu: Palautetaan vaan.

Kaikki oikein! Piimäveljet saivat yhden pisteen, me kolme. Vihdoinkin kauden avausvoitto! Jihuu! Kiitokset tuomareille haastavasta visasta & suurkiitos Elisabeth Bathoryn Satulle ratkaisevasta tuesta!

Matkalla kotiin lauloimme kolmiäänisesti falsetissa:

Why do you have to be a heartbreaker ?
Is it a lesson that I never knew ?
Gotta get out of the spell that I'm under,
My love for you...