Lisää aiheesta

Renbournilta aion hankkia kuunteluun A Maid in Bedlam.
Janchilta puolestaan kiehtoo Birthday Blues (vinkki tuli joukkueen Junnulta).

Tilaukseen on jo mennyt ensi hätään muhkea Pentangle-kokoelma (3CD). Sen saa pikkurahalla Pergeracin kotisaarelta. Junnu kertoi myös, että levyjä on saatavana 180 gramman vinyyleinä. Kansitaide on eri Pentangle-yhteyksissä sitä luokkaa, että aion ainakin harkita. Jos olisivat vielä avattavia, päätös olisi helppo. Toisaalta siinä vaiheessa, kun päässä on reikä plugia varten kaikki on turhaa; hypothalamukseen voidaan rivimiehemme Tommin mieltä kiihottavassa utopiassa syöttää juuri kaikkein optimaalisimmat musiikki-ärsykkeet. Bring em' on! - jos samalla voitaisiin järjestää visuaalisiakin nautintoja.

Kolisee

Britti-folk:

- John Renbourn
- Bert Jansch
- Pentangle (Renbournin ja Janschin yhtye)

Amerikkalainen folk-musiikki on degeneroitunutta siirtolaisten yksinkertaista mölinää, mutta näiden veijareiden kama on puhtaan anglosaksista ja kelttipohjasta perinnemusiikkia. Tai no, onhan mukana myös afrikanamerikkalaisiakin vaikutteita, mutta vähän. Tämä ihan lonkalta ja puhtaasti ei-akateemisista lähtökohdista. Otan seuraavaksi paremmin selvää - sen verran kuitenkin kiinnostaa.

Intiaani

Toisaalla häpeillään, mutta minä paiskaan kehiin Even klassikon:

Läpi tulen, läpi jään, intiaani ratsastaa, kaiken nähneenä aina uutta janoaa, siellä missä on rakkauden kulta ja hopea

Mutta ettehän te juniorit tiedä tai muista. Ei se mitään, niin on parempi.

-------------

Lady in red kävi kertomassa, että heavy-kiertueraportti on valmistumassa.

"Ei voi nukkua, kun siellä on huttunen"

Iisalmessa oli hyttysiä, mäkäräisiä ja hevospaarmoja. Jälkimmäisin ei hyvin riippunutta lihaani päässyt maistelemaan, koska oli vielä minuakin hitaampi, mutta ensimmäisillä ja toisilla oli juhla-ateriapäivät. Onneksi muistin viikolla leikata sormenkynteni, ei ole kovin syviä haavaumia joka puolella torsoa. Olin mummolassa muka-apuna terassinrakennusatyömaalla, oikeastaan leikkasin saunalta nurmikon ja leikin työmaaemäntää. Huomasin, etten osaa käyttää mausteita, jauhelihakastikkeestakin on mahdollista tehdä mauton. Toisella puolella tiskiä siirsin muutaman laudan seitsemisen metriä johonkin suuntaan (luultavasti huonompaan) ja tarkkailin aktiivisesti kädet selän takana. Nyt taas Helsinskissä, olen talonvahti. Olikohan pohjoisessa kivaa?

Argh!

Pakko käydä välillä sisällä. Hyttyset tekevät minut hulluksi. Viski on hyvää. Jatkakaa.

Kun Rob itki rannalla Amberia

Kuhertelu vaikuttaa jo muiden taktikointiin ja strategisiin asetelmiin. Lex on ottanut ukko ylijumalan roolin; sen näkee jo maanisesta katseesta Suosikkini on edelleen Kathy, joka pelaa erittäin viisaasti ja vieläpä rennosti. Tänään jäi yli puolet katsomatta, kiitos formulan.

Tuo viimeinen linkki on...öh...en tiedä itsekään mikä.

Andy Iltalehden haastattelussa

Hyviä nuoria toivoja kysyttäessä esiin nousee Melrosessakin vaikuttavan Tokelan nimi.

Vuoden rock-levy?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Hellacoptersin Rock & Roll Is Dead on toistaiseksi parasta rockia 2005.

Voitto

Voitettiin siis tämä (ensimmäinen) kesämusavisakin.

Reissupekka resuaa

Ilmoitan täten virallisesti, että puhtaat sukat ovat lopussa. Onneksi on kengät (jotka tällä hetkellä märkivät) ja sandaalit (joiden kanssa ei saa käyttää sukkia, punaiset varvasssukat ehkä ok) joten olen kykenevä kävelemään junalle huomisiltana. Mutta visa jää valitettavasti väliin. Vähän ehkä itkettää, mutta koska olen gova kolffari, pyyhin pisarat silmistä pikeepaitani helmaan. Lisäksi haluan käyttää termiä nuorukaisehko, joka nykyään koen olevani. En tiedä, jos sana on olemassa, mutta lähden googlaamaan.
Hauskaa visaa.

Kolmen tuomarin kesämusavisa!

Nyt ei enää itketä. Huomiset tuomarit:

1.) Marko (Poikakuoro)
2.) Juha (Poikakuoro)
3.) Teemu (Noone)

Lupaan ja vannon tehdä helppoja kysymyksiä. Jos joku ei tiedä vastauksia, hävetköön. Jos kolmen tuomarin systeemi toimii, sitä voisi kokeilla myös syksyllä. Näin saataisin jokaisesta viikkovisasta taatusti erilainen. Vaikeutena on sitoutuminen - ja tietenkin organisointi. Pitäisiköhän Sinikalle ilmoittaa huomisesta?

Toivo elää! Yksi puuttuu!

Oukei, kaksi tuomaria jo mukana. Uhkailu auttoi. Minä pidän ensimmäisen kierroksen, Juha toisen. Finaalituomari puuttuu edelleen. Kuka alkaa?

Peruutus

Koska tuomarointivastuun jakaminen ei kiinnosta ketään, vetäydyn itsekin koko lystistä. Nähdään syksyllä.

Järjestetään se hemmetin kesämusavisa!

Näin donkkareita poliisitalon ruokalan pihamaalla. Pohdimme hetken aikaa kesämusavisailua, että semmoinen olisi oikeastikin mukava järjestää, vaikka sitten Karhussa.

Minä ehdotan: pitäkäämme ensimmäisen kesämusavisan perinteisesti Karhu-Galleriassa ensi tiistaina (14.päivä) klo 20:30. Tuomareita voisi olla kolme, jokaiselle kierrokselle oma. Minä otan ensimmäisen kierroksen vastuulleni. Entäpä ne kaksi muuta? Mitä sanotte? Ilmoittautumisia vaikkapa kommentteihin.

Foreigner

Erään laulaja-lauluntekijän taivalta:

- äiti ruotsalainen
- isä kreikkalainen
- syntymänimi Steven Demetre Georgiou
- ensimmäinen taiteiljanimi Steve Adams (1965)
- toinen taitelijanimi Cat Stevens
- nykyinen nimi Yusuf Islam

Top 5

1. Kirjaston asiasanat
2. Ei krapulaa
3. Synabasso
4. Kebab
5. Unet

Kuuntelussa sympaattinen levy: Billy Talbot Band - Alive in the Spirit World.

Löytö?

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa Jim Pembroken ensimmäisen soololevyn Hot Thumbs O'Riley - Wicked Ivory vuodelta 1972. En ole koskaan ollut oikein Wigwamin perään, eikä Pembroken soolotuotanto ole kiinnostanut senkään vertaa - onhan Pembroke sentään ikuisesti syyllinen Kojotuksen Nuku pommiin -katastrofiin (san. Juice Leskinen). Mutta Hot Thumbs on jotain muuta.

Jussi Niemi Soundissa:

Levyn konsepti on nimittäin yleisömeluineen kaikkineen klubi-ilta, jota Jim juontaa herkullisesti Syvän Etelän mc:nä. Tyyppi kutsuu lavalle erilaisia esiintyjiä, joiden hahmossa pianoa, harmoonia, kitaraa ja huuliharppua soittava Pembroke vaihtaa persoonaa mestarillisesti. Meno on hillitöntä No Flies On Auntien music hall -satiirista ja Dust My Shovelin blues-pilkasta Cosmic Rotin yläluokkaisesti hulluun teoretisointiin (jossa Jimpankin pokka hetkellisesti pettää) ja Decline Of The House Of Lordsin saattohoitoon.

Aion kokeilla vielä levyä kuulokkeilla iltapäivän väsymykseen. Pari vuotta sitten käytin samaan tarkoitukseen David Bowien Heroes -mestariteosta. Kevättalvella -05 soi DS:n Communique.

Wainwright

Kyllä, Martha on minusta parempi kuin Rufus. Tosin diggailen lähinnä musiikkia - lyriikkaan en uskalla perehtyä, sillä olin hetki sitten erottavinani

I have no children/I have no husband/I have no reason to be alive/Oh give me one

Laulaja- lauluntekijöillä ei ole helppoa. Mutta nyt alkoi mieli kuulla Lou Reedin Sad song. Musavisakysymys: mistä elokuvasta Lou-linkki on?

Kesämusavisa

Pitäisikö sittenkin painua Karhuun musavisailemaan? Lomat painavat päälle ja vettä sataa. Ainakin yksi väkevä visa olisi hyvä pitää.

Top 1

1.) Vodkapersikkajäätee