On muuten aika pitkiä ralleja Sabbathin uutukaisella. Ihan kelpo levy, mutta tuskin tulen sitä koskaan kokoelmiini hankkimaan. Tai mistä minä tiedän, ehkäpä jostain nettien alennuslaareista löytyykin vastustamattomasti pakattu, edullinen tuplavinyylipainos gatefold-kansilla. Vaikuttavat kuoret eivät kuitenkaan auta, jos musiikki ei puhuttele. Sabbathin juttuhan on pimeä, "satanistinen" kokonaissoundi.

Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!

Yöttömässä yössä

Hyvinhän ne juhannushumpat eilen sujuivat!

Thru and Thru

Enpä muista seuranneeni mitään tv-sarjaa Sopranosin jälkeen. Nyt kun tarkemmin mietin, senkin taisin katsoa dvd-boksilta...  R.I.P. James Gandolfini.

Top-5

1.) Kansankadun That Metal Show -illat
2.) Vieraat tulee ja vieraat lähtee -kuvio
3.) Lauantain humppakeikka
4.) Levy- ja kirjadiilailut
5.) The Lonely Island

Eine kleine Nachtmusik

Tuntuisi jo oudolta mennä nukkumaan ilman yölevyä. Ei siis Yö-yhtyeen levyä, vaan jotain, mikä sisältää nukahtamista vauhdittavaa ja värikkäisiin uniin johdattelevaa musiikkia. Klassinen toimii tässä tosi hyvin, mutta ei tietenkään mikä tahansa. Viulu pitää hereillä, mutta esimerkiksi impressionistien alttoviulu nukuttaa kivasti. Popin puolella toimii vaikkapa 1980-luvun taitteen Genesis, jazzissa puolestaan Bill Evansin myöhäistuotanto.

Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.

Onko teilläkin tänään hyvä päivä?

humppakeikkaa pukkaa

Jompe ja minä saamme mahdollisuuden päästä juhannuksena itse ytimeen. Tiedossa on nimittäin aitolappilainen humppakeikka. Saa nähdä, miten ukkojen käy, biisejä biisaa soitettavaksi taas muutamaksi tunniksi. Huhuh...!

+12

Eräs entinen poikakuorolainen kertoi kerran majoittuneensa virtuaaliseen autiotaloon. Kun kirjauduin Jonzen avustuksella tänne takaisin, ymmärsin kuvauksen. Tehoa lisää vielä Beethovenin viidennen pianokonserton kakkososa, Adagio un poco mosso. Sopii myös vallitsevaan säätilaan: kaksitoista astetta ja sateista.

Top-5

1.) Rockabilly-kitarointi
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)

Bachia pääsiäisenä V

Pääsiäisoratorio BWV 249: Preis und Dank bleibe.

Collegium Vocale, joht. Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Sinfonia, Adagio.

Collegium Vocale, joht. Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä III

Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Andante. 

Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.

Bachia pääsiäisenä II

Johannes-passio BWV 245: Ruht wohl ihr heiligen Gebeine .

The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists,  John Eliot Gardiner.

Bachia pääsiäisenä I

Johannes-passio BWV 245: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist!

The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists,  John Eliot Gardiner.

Om Shanti Ravi Shankar

Vuoden kovin musa uutinen

"They're releasing their first material as a trio since 2000, and the original Sugababes have now revealed their catchy new pre-launch name."

Musavisa 25.10.2012

Hei vaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.

Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.

Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.

Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.

Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!

Aikamoista meininkiä digimusassa

Digimusiikkia myytiin nyt Briteissä ensimmäistä kertaa enemmän, kuin fyysisiä äänitteitä kertoileepi The Verge-lehti. Tätä murrosta ei varmaan enää pysäytä edes se, että ajastaan jälkeenjääneet tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt yhä yrittävät osin vastustaa ja osin vaikeuttaa kaikkea digiin liittyvää.