Nostos ja algos

Kun kuuntelen nyt  CCR:n Willie and The Poorboysia (CCR), ajattelen kesää 1986. Ikään kuin levy olisi ilmestynyt silloin. Ja ilmestyihän se. Minun elämääni.

Näin myös vanhan valokuvan 15-kesäisestä serkustani. Kuva oli rajattu siten, että hänen vierellään olevasta tytöstä ei näkynyt kuin vaaleat, lähes valkoiset hiukset, ja hivenen mustaa nahkatakkia, mutta tunnistin hänet välittömästi. Voi veljet, mitä muistoja tähän tyttöön liittyykään! En unohda häntä koskaan.

Top-5

1.) Saksofonistien tiukka ansatsi
2.) Mehukkaat kosketinsoundit
3.) Oikeat, hiukan eteenpäin nojaavat tempot
4.) Mielenkiintoiset teemat
5.) Seksikäs svengi

Näin sellaisessa jazzissa, josta pidän juuri tällä hetkellä. Aikakäsitys, näkemys, lihakset, tradition tuntemus ja kunnon välineet. 

Onneksi olkoon Elton John 70 vuotta!

Elton John: I'm Still Standing

Top-5

1.) George Harrison: jännittävää tutustua miehen musiikkiin.
2.) Irlantilainen musiikki (inhoan sanaa irkku ja kaikkea siihen liittyvä).
3.) Auringonpaiste ja maaliskuu Lapissa.
4.) Seuraava matkakohde toukokuussa, siihen virittäytyminen.
5.) Illan keikka pikkukylässä: mahtava ohjelmisto kasassa!

Deep Purple hankintaan

Ennakkokuuntelun perusteella huhtikuussa julkaistava Infinity vaikuttaa varsin lupaavalta.
Pakkohan se oli tilata, ikivanhan fanin vala pitää.

Bändi ei ole oikeasti julkaissut yhtään huonoa levyä. Jokaiselta niistä löytyy ainakin yksi loistava kappale. Jopa Abandonilla löytyy helmiä, esimerkiksi Seventh Heaven möyrävine riffeineen, koskettavine kosketinsoundeineen ja jännittävine väliosineen. 

Slide

En ollut aiemmin pannut merkille, kuinka nätisti George Harrison soitti slidea. Siitä tuli kirjailija Graeme Thomsonin mukaan hänen tavaramerkkinsä 70-luvulla.

Chuck Berry RIP

Sinne meni suuri innovaattori. Olen jostain lukenut Berryn sanoneen, että teki ainoastaan yksinkertaistettua rhythm and bluesia valkoisille nuorille.

Soittelin hetki sitten Carolin riffiä hänen muistokseen, ainoa jonka osaan, koska se on niistä kaikkein yksinkertaisin.

James Cotton RIP

Nyt meni James Cotton. Olen aina hämmästellyt pätkää vuodelta 1966, jossa Got My Mojo Working saa kunnon kohtelun James Cottonilta, Muddy Watersilta, Otis Spannilta ja muutamalta muulta kovikselta. 

George

Luvussa Graeme Thomsonin George Harrison.

Olisiko Scorsesen Living in the material world hänen viimeinen hyvä elokuva? Ainakin se herätti mielenkiinnon Harrisonia kohtaan, jota nyt tyydyttää Thomsonin elämäkerta.

Harrison oli keskinkertainen kitaristi ja säveltäjä, joka onnekkaasti rikastui nuorena ja alkoi janota henkisyyttä, mutta ei halunnut luopua saavutetusta. Tuskin hän koskaan valastui, siihen hän oli liian englantilainen.

Päivän kohokohdat top-5

1.) Lounas
2.) Päiväunet
3.) Harrastukset ja puuhailu
4.) Hyvän kirjan lukeminen sängyssä
5.) Valojen sammuttaminen ja nukahtaminen

Viikonloppuisin on mukava herätä ilman herätyskelloa ja syödä pitkä ja rauhallinen aamupala. Tiedän, eihän tämä mitenkään ole erityisen kiinnostavaa, mutta tykkään puhua asiasta. Syöminen, nukkuminen ja omien mielenkiinnonkohteiden parissa puuhailu on vain niin lystiä. Oikeastaan se on koko elämä siihen asti, kunnes valot sammuvat viimeisen kerran. Ja se on hyvä.

Kuin kaksi pahista

Kirjan luettuani halusin nähdä elokuvan. Mephiston pääosanesittäjän, Klaus Maria Brandauerin ulkonäkö, erityisesti hänen profiilinsa muistutti erästä norjalaista joukkomurhaajaa.

Kirja ilmestyi vuonna 1936, hetkeä ennen maailmanpaloa ja Szabon elokuva 1981, jolloin muuri oli Berliinissä vielä tukevasti pystyssä. Ehkäpä siksi ulkokuvauksia ei juuri näkynyt. Mephisto on monella tapaa uudelleen ajankohtainen. Lukekaa ja katsokaa, ajatuksella. 

Top-5

1.) Jacques Tati: Playtime
2.) Rich Cohen: Aurinko, kuu ja Rolling Stones
3.) Klaus Mann: Mefisto
4.) Intialaiset banaanisipsit
5.) Fabulous Thunderbirds

Tati on kyllä hämmästyttävä. Näkisipä joskus isolta kankaalta! Trafic on myös hyvä. Värit, lavasteet, juonettomuus, niukka dialogi, nätit naiset, harmonia, muotojen puhtaus, outous...siinäpä asiasanoja.  

Muisto vuodelta 1987

Vaihto-oppilas ei uskonut silmiään, kun huomasi minun kuuntelevan Fabulous Thunderbirdsiä. Kuulemma pikkuruinen baaribändi heillä päin. Hot Number oli juuri ilmestynyt. Penskana en osannut arvostaa Jimmien soittoa, kun veljensä oli niin paljon parempi. Nyt tykkään oikeastaan enemmän isoveljestä!

Helsinki Top-5

Viikon päästä olen jälleen Helsingissä. Voisin asua siellä varakkaana, mutta en nykyisillä tuloillani. Monella on pääkaupunkiimme jonkinlainen viharakkaussuhde. Viha ja rakkaus ovat ääritunteita, siksi ne jäävät minulta tunnistamatta. Mitä Helsinki on minulle?

1.) Tyttäreni kotikaupunki, jo seitsemän muuttoa.
2.) Töölö, Meilahti, Eira, Ullanlinna...Mika Waltari.
3.) Erikoisliikkeet: virkistävää vaihtelua verkkoselailulle.
4.) Hiljaisuus: Mun Stadissa on paljon myös hiljaisia paikkoja.
5.) Hotelli Vaakunan yhdeksäs kerros. Tosin ajattelin vaihtaa, koska en pidä asemasta enkä varsinkaan Kampista.

Sitten on tietenkin Kosmos ja vorschmack, mutta eipä mennä yksityiskohtiin.