George Michael 1963 - 2016

Careless Whisper (1984)

Rauhallista Joulua

Apocalyptica: Oh Holy Night

Kuvaajat

Eppu Normaali soitti Helsingissä akustisen yllätyskeikan. Katsoin netistä pienen otteen. Hyvä meininki muuten, mutta olipa jälleen kerran urpo näky, kun suurella osalla paikallaolijoista oli puhelin nokkansa edessä. Sääliksi käy poppareita.

(Toisaalta Martti Syrjäkin kuvasi, mutta on hiukan eri asia)

RIP LC

Ostin välittömästi sinisen sadetakin. 

Kiitos

Kiitos sinulle nainen, joka tuoksuit wunderbaumin, tuhkakupin ja makean parfyymin eksoottiselta yhdistelmältä.

Enää ei väsytä, tuskin tulee unikaan - korkeintaan painajaisia. Sopii halloween-tunnelmiin.

Top5:

1.) Fender Precision (jazzin kaulalla!)
2.) Uusi bändiprojekti
3.) Thin Lizzy ja Phil Lynott -elämäkerrat
4.) Pitkät ja laiskat aamut
5.) Skotlanti, Edinburgh, Loch Ness

Hämyä!

Taas sitä saa eli 30 päivää Deadia kuunneltavaksi tai ladattavaksi ja ihan luvalla! Aloitusbiisikin on jo aika space!

Top viis

1. Väsymättömyys
2. Oikeudenmukaisuus
3. Vitutuksen antama energia
4. Pimeydestä löydetty valo
5. Karma

Kummastelua

Ajattelin tilata levyn kaupasta, mutta hinta mietitytti. Päädyin hankkimaan sen suoraan artistilta. Kutkutti saada meiliä Jimmy Pagelta. Vaikka ukko on rikas kuin perkele, albuminsa hän myi varsin kohtuulliseen hintaan.

Tykkään Lucicer Risingista, eikä Death Wish kakkonenkaan huono ole, etenkin sen b-puoli. Musiikki on pelottavaa ja kylmää, mutta ei mitenkään kornilla tavalla. Vanhempana pidän aiempaa enemmän pimeästä vuodenajasta, kynttilöistä ja tunnelmoinnista. Siihen Pagen mystiset soundtrackit sopivat hyvin. Tietenkin älppärinä, motherfuckers.

Nyt soi kuitenkin Horslips. Olenkohan Suomen ainoa fani? Howthista löysin mintin The Man Who Built American, mikä ei ole erityisen häävi, mutta haluan ne KAIKKI!

Peli poikki!

Omasta puolestani annan täyden tukeni päivän Peli poikki -mielenosoitukselle.

Nimimerkillä maahanmuuttaja ja syrjintää lapsena kokenut valkoihoinen suomalainen mies.

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus
3.) Leonard Cohen: Various Positions
4.) Hymyilevä mies (täytyi käydä katsomassa toisenkin kerran)
5.) Äänettömyys

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Binn Éadair
3.) Irlantilainen puuhuilu
4.) Sami Yaffan elämäkerta
5.) Syksy ja pimenvät illat

Rasismia tulee vastustaa loppuun asti, eikä sille tule antaa tuumaakaan periksi. Ei, emme ole unohtaneet, emmekä koskaan unohda.

Rasisti, lue tämä tarkkaan: lakkaa vihaamasta ja ala rakastaa. Kuuntele vaikka aluksi Shostakovitsin pianotrio no 2, e-molli, op.67. 

Top-5: jenkkikauhuleffojen tunnelmalliset soundtrackit

1. Fred Myrow & Marcus Seagrave: Phantasm (1979)

2. Rick Wakeman: The Burning (1981)

3. Joe Renzetti: Dead and Buried (1981)

4. Brad Fiedel: Fright Night (1985)

5. John Harrison: Day of the Dead (1985)

Viimeinen vilkaisu

Clashin kokoonpano

Lapin Kansan jutussa unohtui mainita, että kiinteistössä toimi pitkään myös Karhu Galleria, jonka maineikkaassa musavisassa syntyi syksyllä 2003 ylivoimainen musavisajoukkue Poikakuoro.

Perustajajäsen Tommi on aiemmin muistellut (2008):

"Minulle Karhu-galleria on aina ollut ainoa oikea musavisabaari. Voin keksiä sille perusteitakin. Henkilökunta ja kantajuopot olivat piristävä lisä, ja toisaalta pidin siitä, että siellä järjestettiin myös niin paljon kulttuuritapahtumia".

"Karhussa oli kyllä aivan ehdoton miljöönsä. Karu vanha pankkisali (en kyllä koskaan oppinut mikä pankki siinä oli ollut), nurkassa mölisevä kanta-asiakkaiden Hupakot-joukkue ja seiniä koristavat vaihtelevat hippien itseilmaisutaulut".

"Karhussa oli jotenkin tosi siistiä. Katto oli korkealla ja pöydät jotenkin järjestyksessä".

Top-5

1.) Islanti jalkapallon EM-turnauksessa
2.) Classic valkosuklaa-salmiakki
3.) Alkava heinäkuu lomineen päivineen
4.) Blackmore's Nightin tunnelmallinen tuotanto
5.) Pitkät ja hitaat aamut

Muutamia kommentteja:

Veikkaan turnauksen voittajaksi Italiaa. Jäätelö on heikkouteni, voisin syödä sitä päivittäin. En tavallisesti lomaile heinäkuussa, mutta nyt olen innoissani. Olen muuttanut suhtautumistani Richie Blackmoren soittoon, joka on levyillä yllättävän siistiä ja tarkkaa. Vanhenemisen myötä minusta on tulossa aamuihminen. 

Mittumaari

Tunnelmallista juhannusta

Top-5: italokauhuleffojen soundtrackit

1. Fabio Frizzi: The Beyond (1981)

2. Walter Rizzati: The House by the Cemetery (1981)

3. Simon Boswell: Stage Fright (1987)

4. Goblin: Phenomena (1985)

5. Keith Emerson: Inferno (1980)

Oulu

Ei ole enää paskakaupunni.

Kaupunki on muuttunut paljon, enkä opi uusia paikkoja. Hämmästelen edelleen jopa viisi vuotta sitten rakennettuja taloja, ne eivät tartu skeemaan, joka perustuu vuoteen 1993 (asuin Oulussa tosin pari vuotta myös vuosituhannen vaihteen aikoihin). Yhtään levyä en ostanut, mutta eräästä bassokitarasta olin lähellä tehdä kaupat.

Nyt soi Plantin Now and Zen. Tiedän, vanhaa musiikkia taas, mutta hetki sitten kuuntelin Florence and the Machinea - ei paha!

London Top-5

1.) Exhibitionism - The Rolling Stones
2.) Bonnie Raitt - Hammersmith Odeon
3.) Round Ticket to Brighton: The Quadrophenia Experience
4.) Holland Park, Hyde Park, Primrose Hill
5.) The Courtauld Gallery (Somerset House) / Handel & Hendrix

Tällä kertaa en kuullut suomea kertaakaan, mikä on aina positiivista. Lentokentillä totta kai, mutta eihän niitä lasketa muutenkaan. Sohossa oli vähemmän levykauppoja mitä muistin, tosin asiakkaita piisasi jonoksi asti.  

Muhammad Ali (Cassius Marcellus Clay Jr.) 1942 - 2106

Cassius Clay: Stand by Me

Uusi musiikki

Sitä kuulee joskus, mutta se ei jää mieleen. Kun tämän tosiasian myöntää itselleen, on taas kiva kuunnella Bill Evansia, Clashia ja Townes Van Zandtia.

Top-5: italoa iltojen iloksi

1. Marisa Machado: Wet Dreams (Digimax Italo Disco Remix)

2. Retronic Voice: Dancing in My Dream

3. Mr. Zivago: Little Russian  (Americo Remix)

4. Mode One: Sometimes 

5. Raf Coney: I See You Later

The Jam!

Hieno bändi! Sitä paitsi Bruce Foxton on loistava plektrabasisti Graham Mabyn tapaan. Viime kesänä vierailin About The Young Idea -näyttelyssä, josta viimein hankin Sound Affectsin. Set The House Ablazea kuuntelin jo kymmeniä vuosia sitten, ja eilen näin tuoreen dokumentin. Suosittelen! 

Top-5

1.) Hide Your Heart
2.) Discogs
3.) Jäätelöt
4.) Huilu
5.) Valo

Ace Frehley ei tietenkään ole mikään tekninen taituri, mutta ehdottomasti hyvin merkittävä kitaristi. Sitä paitsi hänen soitossaan on särmää ja sielua sekä tunnistettavuutta, mikä useimmilta muilta uupuu. Fire and Water rokkaa sympaattisesti; vanhojen, fanittavien rokkijätkien puolella on hyvä olla. Olisi moukkamaista lähteä vertailemaan alkuperäiseen - muuten missaa koko idean. 

Top-5

1.) Auringonpaiste
2.) Joe Lynn Turner
3.) Rauhalliset kävelylenkit
4.) Vappu 2016: kaksi konserttia
5.) Carl Gustav Jungin persoonallisuuspsykologia

Kuuntelen Enyaa. Musiikki rauhoittaa ja kuulostaa siistiltä ja puhtaalta. Laulaja asuu erakkona Manderleyn linnassa (Dublin) kissojensa kanssa. 

Prince

Muistoja.

Kesäsiirtolassa teippasimme serkkuni "J":n kanssa Princen julisteen ikkunalliseen ulko-oveemme. Tytöt kiinnostuivat meistä heti.

Minulla oli poikasena pari Princen rintanappia farkkutakissa, Controversyn levynkansi ja Rude Boy.

Paradea kuuntelin paljon. Aluksi kasetilta, johon "S" oli kirjoittanut tekstit vaaleanpunaisella. Dirty Mindin sain pian älppärinä. Sen funk oli niin makeaa.

Kun Sign O' The Times ilmestyi, kävin kuuntelemassa sitä säännöllisesti Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuunteluhuoneessa.

Lukiolaisena ostin  Love Symbol Albumin yhteisillä vähillä rahoilla silloisen tyttöystäväni "T":n kanssa (hänestä tuli myöhemmin ex-vaimoni). Yliopistossa pyysin toveriani nuotintamaan Sexy Motherfuckerin kitarasoolon, jota sitten yritin opetella. Minulle SMF on aina kertonut vain ja ainoastaan "T":sta.

Siinäpä tärkeimmät. Vanhoja juttuja, ja nyt Prince on kuollut.  

Top-5: miksi 80-luvulla oli paljon mukavampaa I

1. Tone Norum: Stranded (1986)

2. Heart: Alone (1987)

3. Robin Beck: First time (1988)

4. Belinda Carlisle: Leave The Light On (1989)

5. Ankie Bakker: Where Were You Last Night (1989)

From Beyond

Räntäsateinen perjantain iltapäivä. Vatsa täynnä lounasta ja päivän askareet tehty, joten olohuoneen sohva ja katsomattomien elokuvien pino kutsuvat. Pitkällisen pohdinnan jälkeen katsottavaksi valikoituu Stuart Gordonin ohjaama klassikko From Beyond (1986), joka pohjautuu H. P. Lovecraftin saman nimiseen novelliin.

Elokuva alkaa pahasti pieleen menevällä kokeella. Tohtori Edward Pretorius (Ted Sorell) on kehittänyt erityisen resonaattoriksi kutsumansa laitteen, joka auttaa avaamaan ihmisen aistit todellisuuden eri tasoille. Tohtorin apulainen Crawford Tillinghast (Jeffrey Combs) aloittaa kokeen, jonka seurauksena Pretorius jää päättömänä lojumaan testitilana toimivan ullakkohuoneen lattialle ja Tillinghast itse päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle. Sairaalassa työskentelevä tohtori Katherine McMichaels (Barbara Crampton) kiinnostuu tapauksesta ja haluaa toistaa kokeen yhdessä Tillinghastin kanssa. Rooleissaan mainion intensiivisesti irroittelevat Combs ja Crampton saavat From Beyondissa seurakseen lystikkään poliisinroolin vetävän Ken Foreen, jonka kauhufanit muistanevat alkuperäisestä vuoden 1978 Dawn Of The Deadista.

Stuart Gordonin edellinen elokuva Re-Animator (1985) pohjautui myös Lovecraftin tarinaan. Re-Animatorissa Gordon saattoi kuitenkin hyödyntää huomattavasti laajempaa pohjamateriaalia. Tästäkin huolimatta From Beyondin tarinan muokanneet Gordon, Brian Yuzna sekä myös varsinaisen käsikirjoituksen laatinut Dennis Paoli onnistuivat hyvin varsin lyhyen novellin laajentamisessa täysimittaiseksi elokuvaksi.

Lovecraftilainen universumi toisissa ulottuvuuksissa vaanivine tuntemattomine voimineen on From Beyondissa hyvissä voimissa. Gordonin ohjauksessa elokuva kasvattaa kierroksiaan tasaisesti kiihtyen loppua kohti tyrmääväksi makaaberien yksityiskohtien ja splatterin tajunnanvirraksi. Lovecraftin vahvasti kirjallista kerrontaa on tunnetusti ollut vaikea kääntää kelvollisin tuloksin elokuvalliseen muotoon, mutta Gordonin ja kumppaneiden lähestymistapa on tuottanut ainakin omalle kohdalleni osuneista tulkinnoista parhaat tulokset. Tekijöiden taidoista kertonee myös se, että pienellä budjetilla tehty ja 30 vuotta vanha elokuva näyttää ja kuulostaa edelleen erittäin hyvältä. Tätä korostaa myös MGM:n loistavasti masteroitu ja runsailla taustamateriaaleilla maustettu dvd-julkaisu.

Viikon puheenaihebiisi

Van Halen: Panama

Bachia pääsiäisenä V

Brandenburgilainen konsertto nro. 5 D-duuri, BWV 1050. Croatian Baroque Ensemble.

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Seele,deine Spezereien. Agnès Mellon (sopraano),
Patrick Beuckels (barokkihuilu), Collegium Vocale Gent, joht.
Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä III

Motetti Jesu, meine Freude, BWV 227. Vocalconsort Berlin, joht. Daniel Reuss.

Bachia pääsiäisenä II

Koraalialkusoitto Da Jesus an dem Kreuze stund, BWV 621 kokoelmasta Orgelbüchlein BWV 599−644.

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244: Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen. Münchener Bach-Chor, Münchener Bach-Orchester, joht. Karl Richter.

Top-5

1.) Rakkaus
2.) Jäätelö(t)
3.) Päiväunet
4.) Robin Beckin ääni
5.) Auringonpaiste helmikuussa

Siipirikot

...ja nyt Glenn Frey. New Kid has left the town :(

Bowie Top-5

Nyt meni Bowie. En voi sanoin kuvailla, mitä miehen musiikki on merkinnyt minulle jo 70-luvulta lähtien. Voin vain kiittää ja toivottaa onnea viimeiselle Mars-lennolle. Pian sielläkin on elämää.

1.) Heroes - mestariteos alusta loppuun
2.) Diamond Dogs - tätä olen kuunnellut eniten
3.) Hunky Dory - pianolla sävellettyjä huippubiisejä
4.) Reality - bändimme soitti Daysia, koko levy kolahti
5.) Scary Monsters - värikkäitä muistoja 80-luvun alusta, Ashes To Ashes

Tin Machine - minusta koko projekti oli mahtava. 

Tonight - tästäkin pidin paljon 25 vuotta sitten....

Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille!

Georg Friedrich Händel: The Music for the Royal Fireworks (HWV 351).