Maailman lyhyin musavisaraportti

3

Balladi-top-5: HK-pop

1. Andy Lau 劉德華: Going Together Days 一起走過的日子

2. Cecilia Cheung 張柏芝: Wish Upon a Star 星語心願

3. Beyond: Gray Trail 灰色軌跡

4. Anita Mui 梅艷芳: Heart of a Woman 女人心

5. Leslie Cheung 張國榮: Forward To The Days In The Future 奔向末來日子

Hyvän asian puolesta

Earth Hour 28.3.2009 kello 20.30-21.30.

Voimakuva

YY KAA KOO NEE?

Lento XXX

Ilmailuaiheisesta musiikista puheen ollen.

Lento 372

Southwest Airlinesin räppäävä stuertti.

Vip Vop

Lux Interior ei liene vielä päässyt filosofian oppikirjoihin. Syytä kuitenkin olisi, kuten seuraava sitaatti osoittaa:
"I don't understand where people's know-it-all attitude comes from. I try hard and I can't get near knowin' it all. We've spent all our time and money to do this, yet I constantly think "I don't know nothin'." I do think there's a general feeling of "I'm so sophisticated, I better not get up. If I move either way, it could be wrong, so I better not even move."
Lainaus on kirjasta Incredibly Strange Music Vol. I.
The Cramps: Like a Bad Girl Should

Ufojen kosminen viesti

Yön aikana oli lumeen ilmestynyt outoja merkkejä. Onko kyseessä korkeamman älyn viesti meille? Ratkaiseeko kuvassa näkyvä yhtälö ihmiskunnan ongelmat? En tiedä, mutta kysytään asiantuntijalta.

Brothers & sisters

Musavisassa taas. Poikakuoro oli läsnä duona eli paikalla ahkeroivat allekirjoittanut ja Jah. Mackan ja Mikko jakoivat illan oikeutta.

Ensimmäinen kierros sujui kahden hengen joukkueeltamme mainiosti. Turnerin Tinat (artistin oikea nimikin), Jannat ja Taj Mahalit tunnistettiin. Kierrokselle oli rakenneltu mukavan vaihtelevia eikä suinkaan aina täysin suoraviivaisia kysymyksiä, joista erityisesti tuo Taj Mahal-kompa herätti hilpeyttä. Herralle taustoja lauloi Pointer Sisters. Mistä lienemme senkin poimineet, itse kun en ainakaan kuullut heidän nimeään mainittavan kappaleen lopussa. Texasin pääkaupunki oli hukassa (muistetaan nyt sitten jatkossa, että Austinhan se on). Joka tapauksessa saimme kierrokselta mukavat 12 pistettä ja kärkipaikan. Tilastoon kirjattakoon ainoastaan yksi korjaussuttu.

Kakkoskierros alkoi Temptations-yhtyeen esityksellä. Orkesteri tunnistettiin suurinpiirtein selkäytimellä, kuten myös heidän jäsenmääränsäkin. Vuosilukuarvuuttelu meni perinteisesti pieleen. Shaft-kysymys meni sekin oivallisesti, joskin emme muistaneet Isaac Hayesin lempinimeä. Pisteitä kertyi myös Men In Black-tunnariin liittyvästä triviasta ja jopa TLC-aiheinen kysymys tuotti pari hajapuolikasta. Viimeinen rapkysymys meni tuttuun tapaan nollille. Kierroksen tuotto oli kuitenkin mainiot 16 pistettä ja finaaliin mentiin. Lähellä hönkivät kuitenkin Bathoryt ja Toistaiseksi eli jännitystä jäi vielä varastoonkin. Korjaussuttuja kaksi.

Viikon finaali osoittautui jännittävän tasaiseksi. Aluksi John Coltrane soitteli tuttua My Favorite Things-musikaalisävelmää. Kysymys oli hyvin hallinnassa, ainoastaan pianisti McCoy Tyner jäi tunnistamatta. Pisteitä tuli myös Layryn Hillin tunnistamisesta ja kolmoskysymyksen haasteellinen Jimi Hendrix-biisikin oli joten kuten hanskassa. John Lee Hookeria käsittelevä neloskysymys sisälsi jo runsaasti lukutriviaa, jossa oli jo turvauduttava veikkauksiin. Niissähän ei lentävästä lauseesta huolimatta aina voi voittaa, joten saaliimme jäi pisteen puolikkaaseen. Viitoskysymyksestä tuli jälleen perinteinen hip hop-nolla, joten finaalikierroksen saldo oli 8 pistettä. Haasteellisesta kierroksesta kertoivat myös paperin neljä korjaussuttua. Kierros oli tiukka ja kahdeksikkomme riitti pronssisijaan. Illan voittajina juhlittiin Elizabeth Bathoryja (onnea onnea!) ja iloisesti hopealle sijoittui Avohylly (myös heille onnea onnea!). Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin mukavan rento ja viihtyisä, josta tietenkin kiitoksensa ansaitsevat myös säntillisesti työskennelleet tuomarit Mackan ja Mikko.
Kiitos ja ensi kertaan!

On myös se aika vuodesta

Eli Radio Säteily on taas eetterissä Rovaniemellä (104,4 MHz) ja striiminä worldwide 16.3.-15.4.2009.

http://www.sateily.com/

Tonne vaan klikkaan striimiä auki, jos ei ole FM-kantoalueella.

Se aika vuodesta.

On taas se aika vuodesta jolloin saa Viipurinrinkulaa. Markkinathan mahdollistavat tuon herkun ostamisen just nyt, ovat tänään viimeistä päivää (ti-to). Eipä vissiin. Paras Vyborgtvist diileri on se yks Joensuulainen heebo jolla pienet viikset nenän alla. Muilta ei siis kannata ostaa jos nyt yleensä koko Viipurinrinkeli ketään, muuta kuin Karjalaisverta virtaavissa, kiinnostaa. Mut enivei.

Makunautinto on parhaimmillaan kun höprayttää stydit tsumpit palanpainikkeeksi ja laittaa Lavin Vepan levyn soimaan. Muistelen kevättä Haminassa, kamuja, aika mukavaa ajanvietettä kun puitteet ovat nämä. Avot!

ps. kuva ei lity mitenkään mihinkään, etenkään tähän.

Raw Power.

Joudumme tänään turvautumaan mustaan magiaan.
Se sopii meille oikein hyvin, vain tänään.

Illan tärpit

Tuomarikaksikon tervehdysvoimakuva.

Hyvät musavisalaiset, valmistautukaa seuraaviin aihe-alueisiin:

1. ) Veikko Ennalan yksinlaulut (I-IV)
2.) Nepalin gurungien kehtolaulujen mystinen rakenne
3.) Bardesanesin hymnologia / syyrialainen kirkkolaulu
4.) Tilapäiset lainamuunnesoinnut Herbie Hancockin tuotannossa
5.) Clashin kokoonpano

Eagles Of Death Metal - I Want You So Hard (Boy's Bad News)

Ehkäpä paras kitarasoolo aikoihin.

Why fix what's not broken?

Bonjovin kosketinsoittajan David Bryanin elegantti kampaus on kestänyt hienosti ajan hampaat. Tyylikästä ja arvostettavaa.

Raportti

Poikakuoro oli pulassa, sillä Inkeri oli nykytapansa mukaan Helsingissä, Jah skippaamassa ja Jonze parantelemassa flunssanpoikastaan. Paikalla oli siis ainoastaan Mikko ja minä.

Ensimmäisen kierroksen oli laatinut Toistaisexy-Petri. Ramonesilla aloitettiin, Mikko tiesi. Minä puolestani hölmöilin c-kohtaan Stanley Lee, kun Hämikselle luojaa kaivattiin. Seuraavaksi sotkin Johanna Iivanaisen Emma Salokoskeen, mutta onneksi pojo Porrasta sentään. Kolmas oli peruskauraa, kun ilmoille pärähti wanha kunnon Moonlight Shadow. C-kohdan kysymys on suorastaan pakko kirjoittaa tähän raporttiin kokonaisuudessaan. Kysymysklassikko kuului:

"Kysymyksen laatija luuli poikasena biisin kuullessaan, että kappaleen kertosäkeessä lauletaan muun muassa Sue Ellen. Mistä Tv-sarjasta hän luuli tämän kappaleen kertovan?"

Mahtava kysymys!

Seuraavaksi Mikko latasi paperille neljä pistettä Asa-kokoaisuudesta. Hienosti tehty, sillä minulle Asa merkitsee ainoastaan kodintekniikkaa. Onneksi sentään tunnistin Elvis Costellon, mutta Burt pärähti mieleen vasta tauolla. Putka-spesiaali oli hauska, mutta meille kovin vaikea. Siitä on nimittäin jo vuosia, kun olemme viimeksi katselleet Richie Samboran kuvia - ja silloinkin Suosikin sivuilta. Ekan kierroksen pisteet 12,5/20 ja muistaakseni viides sija (paikalla 17 joukkuetta).

Kakkoskierroksella oli Ihku-Elinan vuoro tuomaroida. Alkoi tuskainen taival. Kryptoniittia suorastaan kannettiin pöytäämme. Saimmekin kasaan ainoastaan neljä pistettä: Mikko tiesi syystä tai toisesta Sydämen asialla - sarjan. Seuraavaksi tunnistimme äidinkielemme kompakysymyksestä. Tiestimme myös, että Scorpionsin Wind Of Gays liittyy jollakin tapaa Berliinin muuriin. Neljäs piste tuli Dave Grohl Bandista. Pisteitä emme saaneet Paris Hiltonista, ranskalaisesta tyttöjen musasta, Haddawaysta ja monesta, monesta, monesta muusta. Perkele, kun hiosti! Huhuhuh!

Pääsimme kuitenkin finaaliin - viimeisenä joukkueena! Mikko nappasi ekan pisteen tunnistamalla Noitalinna Huraan, sitten minä arvasin Knifen (kysytty muuten jo aika monesti), Mikko Röyksoppin. Kolmannesta kappaleesta Mikko lirputti paperille terävästi kaksi pistettä tunnistamalla helvettillisen metelin läpi Simo Salmisen Protestilaulun. Minä aiheutin lisäpisteen kysymällä, onko Doom metallin alagenre. Hyvänä päivänä olisin lisäksi muistanut Kronos Quartetin. Onneksi saimme pisteen bollywoodista. Viimeisestä biisistä, jota emme tunnistaneet, arvasin oikein sentään elokuvan Lost in Translation.

Kun tuomarit lukivat finaalin tuloksia, meille tuli tunne, että kaikki muutkin ovat tienneet sen mitä mekin. Lähes kaikissa kohdissa, jotka olimme tienneet, tuomarit kommentoivat "myös tämä oli hyvin tiedetty." Kun finaalin tuloksia alettiin sitten luetella, ällistelimme muiden joukkueiden pisteitä ja odottelimme joukkueemme sijoitusta ilmoitettavaksi.

Ja niinhän siinä kävi, että jaoimme yhdessä Piimäveljien kanssa finaalikierroksen ykkössijan pisteillä 8/20! Peräti viisi joukkuetta oli tiukasti puolentoista pisteen sisällä. Enää oli ratkaistava illan voittajajoukkue. Tämä tapahtui erikoiskierroksella. Riemuksemme ex-poikakuorolainen, nykyinen kreivitär Satu tervehti meitä iloisesti: "Minä tulen teidän kanssa pelaamaan!". Mikäpä siinä!

Ratkaiseva bonuskysymys kuului: Esittäjä, biisi, julkaisuvuosi ja säveltäjät (3kpl/tai bändi). Kun biisi alkoi soida, kävimme seuraavanlaisen dialogin (kouluesimerkki Poikakuoron synergiasta):

Satu: Tää on Dionne Warwickin Heartbreaker vuodelta 1983.
Mackan: Taitaa olla BeeGeesin säveltämä.
Mikko: Joo, mie voin kirjoittaa jätkien nimet.
Satu: Äh, tämä on sittenkin vuodelta 1982. Korjaan.
Mackan: Ok, palautetaako paperi?
Mikko ja Satu: Palautetaan vaan.

Kaikki oikein! Piimäveljet saivat yhden pisteen, me kolme. Vihdoinkin kauden avausvoitto! Jihuu! Kiitokset tuomareille haastavasta visasta & suurkiitos Elisabeth Bathoryn Satulle ratkaisevasta tuesta!

Matkalla kotiin lauloimme kolmiäänisesti falsetissa:

Why do you have to be a heartbreaker ?
Is it a lesson that I never knew ?
Gotta get out of the spell that I'm under,
My love for you...

Matalalla ja lujaa

1. Marokon aavikolla. Mahtoi kuormurikuskiakin naurattaa...

2. Siellä täällä. Omat suosikkini: 1:31 ja 2:21.

Lisäys: tämä on jo taidetta (lähde).

Mitä tänään ajattelin

Pimeyden nopeus.

Olikohan kukaan eilen musavisassa, siis meidän joukkueesta. Itse olin Danko Jonesin (raportti myöhemmin) keikasta niin puutunut että.....

Tässä muuten musavisakysymysten aatelia, oikein kunnon runk**reiden kysymys.

Neurovisio: Aarne Tanninen

Einsteen mainitsi tuolla jossain Aarne Tannisen nimen. Alteregoni Oiva Aasinsilta muistutti minua tästä hauskasta Joppe Ruonansuun videosta, joka sitten olikin aivan pakko tänne postata. Vai oonko mä jo aikaisemmin tän postannut. No enivei, tässä se nyt on.

Pientä epätarkkuutta

Joukkueen feministisiipi törmäsi tänään kiusalliseen epätarkkuuteen katsoessaan Bettina på turné -ohjelmaa. Haastateltavana oli muusikko-juristi Teemu Brunila. Bettina kysyi Brunilalta vähän sävellystöistä, että kun on tehnyt biisejä nuorille naisille, että kuinkas näin. Siihen Teemu kunnon juristin tapaan tarkensi sitten, että "kauniille nuorille naisille". Kyseessä ovat siis Jenni Vartiainen, Anna Abreu ja Katri Ylander. Eipä siinä mittään. Onhan itse Brunilakin aikas söpö. Mutta mikä oli sitten Brunilan vastaus tähän, että miksi säveltää naisille. No, siksi kuulemma, kun harvemmin naisartistit tekevät itse biisejä. Just. Ja sitten tuli jotain järkimiehen fraasia, että kun "tilausta on". Totuushan on, että harvemmin Idols-artistit tekee omia biisejä, ei siinä ole sukupuolella väliä. Mutta oishan se ollu ikävän noloa sanoa tällä tavalla kivassa haastatteluohjelmassa. Parempi vetää se naissukupuolen kyvyttömyys, ku se on kuitenkin realiteetti, joka meidänkin vaan täytyy hyväksyä.

Mackanin haikuja, osa 2

Haiku Herbie Flowersin kontrabasson soitosta Lou Reedin sävellyksessä Take a walk on the Wild Side (1972).

Matala liikkuu
yksityiskohdat viivaa
lehden ja veitsen.

Raportti.

Lähtöasetelma. Läsnä kaikki.


Jonze ja tuttu keltainen pöytä.


Markoolio kelaa. Oliko se elokuvan nimi American Express, eikun se oli Midnight Expresss. Joo.


Haparointia ryhmässä.


Will Smith.


Hesalaistunut hehkeä ingrid.



Markoolio rutistaa vastauksia paperiin. Kaikki oli vielä tässä vaiheessa hyvin.


Totiset paikat.


3. sija EB, 7 pojoa. 2. sija Poikakuoro 7ja puol pojoa. 1.sija Toistaiseksi 7,75 pojoa.
Koko kisan pojot meillä 21, eli eniten pisteitä, mut siintähän ei kait olla.
Päätän raporttini tästä tähän.