Ouh Yeah!!!!! (rekisteröity tavaramerkki)

Kun tallailee kohti Turkuhallia (ex-elysee, typhoon) tajuaa jo naisten lukumäärästä että Kravitz esiintyy täällä tänään. Monella miehellähän on ns. selityksen paikka jos levyhyllystä löytyy Lennyä tai roudaa perseensä artistin keikalle. Spiritualized aloittaa tyylikkäästi keikkansa, hiljaa, intensiteettiä kasvattaen. Yleisöä hitusen ja hallin soundi puuroutuu. Hiippailen lähemmäs eturiviä ja antaudun flown vietäväksi, bändi skulaa hyvin ja jamittelee antaumuksella välillä äityen hallitun kakofoniis-psykedelisiin sfääreihin. Lopuksi Come Together muljahtaa käyntiin ja perskutarallaa että soi hienosti, pari tummaa mimmiä hoitelee stemmoja ja johdattaa biisin korkealle ja kovaa, biisi päättyy jameihin. Tahtoo lisää, hieno lämppäri akti. Jonze ois saattanu tykätä.

Kravitsia sitten odotellaankin ehkä pikkasen liikaa. Odotus palkitaan. Bring it on lasautta kitarariffillä löysät punttiin, jumazuga mikä alku. Bändi svengaa kuin se kuuluisa junanvessa, valitettavasti miksaaja tuntuu että miksaisi korvatulpat päässä. Uuden levyn biisit tuntuu toimivan parhaiten, siis ne rokkaavammat. Bändi äityy jamittelemaan ja se on hienon kuuloista, parhaimmillaan kuullaan 20 minsan jameja. Kravitsi hyppää kesken jamien basson varteen ja antaa palaa ja heti sen perään jampat vetää blues jamia ja Kravitsi äityy rumpuja takomaan. Aikamoista heittäytymistä noin niinku tuon mittakaavan staralta. Muutenkin tuntui että euroopan kiertueen aloituskeikalla mokia tuli ja meni ihan kiitettävän inhimilliseen tahtiin, hieno piirre. Hittibiisejä vedettäessä ei voinut välttyä karaoke efektiltä, bändi veti aika kyllästyneen oloisesti Fly Awayt sun muut "Ou Jee" tavaramerkkibiisit.

Mutta mutta, kaikenkaikkiaan 2 tuntia ja 45 minsaa oli setin kesto. HendrixZeppelinMayfieldCharlesWonder akselilla liikuttuna ei yhtään liian pitkään, perinnetietoista kamaa, tyylipuhdasta. Voin kuvitella miten 70-luvun puolella mustat funk/soul pumput ovat revitelleet juuri tuon kuuloisia jamiherkkupaloja. Ja onhan se jo kuulemisen arvoista kun Craig Ross ja Kravitz intoutuvat vetämään Hendrix/Zeppelin pastissiriffejä lahkeet tulessa. Visuaalit olivat aikalailla vaatimattomat, viimekerrallahan miehellä oli perus stagelamppujen ohella ainoastaan sellainen ****tun iso peilipallo joka loisti nyt poissaolollaan. Bändi oli jo itsessään tyylikäs aina kitarastyrkkareiden asettelusta lähtien, homma toimi siis ihan normaalilla "rokkari" estetiikalla (äijät pukeutuu ehkä piirun vaatimattomammin kun eivät ole lavalla). Kravitzilla olisi hyvät mahdollisuudet rakennuttaa isoja lavarakennelmia Stonesien/U2/Metallica/Kiss, etc.. tyyliin mut mies haistattaa paskat lavahärpäkkeille ja vetelee sensijaan 20 minsan jameja. Vois sanoo et pikkasen hyvä juttu, perusasiat kunniaan, Love Revolution!! ja pankaa menemään.

Muistakaa mainita lastenlapsillenne että vapaustaistelija Jahitzu kävi katsomassa tuon euroopankiertueen avauskeikan niin tulette huomaamaan kuinka silmiin syttyy outo loiste jota ette aikaisemmin ole nähneet.

Jep ,lähden väsäämään kasviskeittoa ja laitan tuoreimman Koe-eläinpuiston taustalle pauhaamaan.

ps. Turuus piipahdin kirpparilla tsekaten farkkurotsivalikoiman. Vieressäni pari tummaa (toinen rasta, toinen basic) jamppaa valitsi nahkatakkia toiselle. Oli mielenkiintoista katsella ja kuunnella kun he sovittelivat muutamaa nahkatakkia ja kelailivat ääneen tyyliseikkoja jotakuinkin pualtuntii suht avoimesti. Oli hauskaa jannuilla ja niin myös mulla. Toista se on kun valkoperse tekee vaatehankintoja :) Ei löytyny sopivia rotseja mulle, ronkeli kun olen ja muutenkin kaappi pursuilee farkkutakeista.