Takaisin taas. Rupean sosiaalisemmaksi heti kun jaksan. Elpymistäni edisti viime yönä, kun kaiken muun kotini ihanuuksien lisäksi rappukäytävässä oli valot päällä ja kuorsausta. Joku juoppo oli sammahtanut sinne tupakki käsissä. Kumma kun ei ollut sytytetty. Meinasin käskeä muualle nukkumaan, mutta ukon sieraimesta pilkisti parin sentin kesänvihreä räkätappi, ja ajattelin, että voin vaikka kuunnella röhkimistä ja rykimistä, jos ei vain tarvitse katsella tuotakin epäilemättä tärkeää ja ainutlaatuista yksilöä sekuntiakaan enempää kuin on pakko. Itsekurilla on puolensa.
Voisi ainakin palauttaa hämähäkkimiehen ja lainata lisää, jos saan autokyytiä. Edelleen haluan kertoa kaikille, että eristymiseni johtuu nuhataudista, jonka takia väsyn nopeasti ja olen siksi huonoa seuraa. Tylsää minullakin on ja mökkihöperyys uhkaa. Toisaalta nyt alan ymmärtää vanhuksia ja miten vähästäkin voi saada elämänsisältöä kun ei enempää jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti