Kysymykset laadittu

Olipa hankalaa. Tähtäsin monipuolisuuteen ja eräänlaiseen aleatoriikkaan; kuka tahansa mistä tahansa joukkueesta saattaa tietää tiistaina vastauksia. Viljelin sekaan musavisaideologiani mukaisesti paljon helppoja kysymyksiä, joihin yritin niin ikään ujuttaa myös vaikeita paloja.

Mainoskatko

Jäätelöä viroksi. Ja eturuuaksi lihalientä tai tukevampaa purtavaa. Sponsorisopimukset kunnossa, ei muuta kuin voittoa tavoittelemaan superkevätkaudelle 2005.

Puuhapaperit

Sain juuri väsättyä puuhapaperit. Ihan hupaisia pikkutehtäviä tiedossa. Huomenna kirjoitan varsinaiset kuuntelukysymykset. Tuossa vieressäni on näet vino pino pervoa kamaa....

...ja niiden vieressä on muutama levy, josta teen tiistaiksi knopit. Ostin muuten viikonloppuna ulkomailla ollessani pullon Janis Joplin -juomaa. Mukavaa.

"Nautinnollisen elämän valinnat"

Kiinnostaako naiminen, mässäily ja ryyppääminen? Niin minuakin, siispä Helsingin yliopistoon!

[lähde]

Musavisan ilmoitustaulublogi

Perustin ilmoitustaulublogin lupaukseni mukaisesti. Osoite on musavisa.blogspot.com. Kutsuin Markon sinne. Kun hän ilmoittautuu (muistakaa kaikki, vanhat blogger-tunnukset toimivat), annan pikimmiten admin-oikeudet että voi kutsua muidenkin joukkueiden jäseniä. Lähetän kutsun myös Pekalle.

Itse en tunne ketään muita musavisalaisia kuin Poikakuoron jäsenet, joten kontribuutioni jäänee tähän. Tehkää hyvin.

Kokous

Eilinen kokous loi mukavasti hyvää ilmapiiriä musavisailuun. Ilmoittauduin tuomaroimaan ensimmäisen visan, joten paineitakin on. Taidanpa pistää ainakin sen puuhapaperin liitteeksi. Ehkäpä siitä kehittyy luonteva osa visailua. Näin ei tarvitse rakentaa koko visaa ääninäytteiden varaan ja visailumusiikki soi silti koko ajan.

Tiistait

Tänään vielä kokoustellaan, mutta ensi viikolla päästään vauhtiin. Minäpä kerron joukkue joukkueelta (kuusi parasta), kuinka seuraavien viikkojen aikana tulee käymään:

1.) Poikakuoro on luonnollisesti jälleen paras joukkue ja voittaa useimmat osakilpailut. Nelihenkisen superkokoonpanon musiikillinen tietopääoma aiheuttaa kateutta ja panettelua. Poikakuorolaisten tuomarointia arvostellaan; heillä on huono musiikkimaku ja kysymykset ovat vääriä. Pekkaakaan ei uskota, vaikka Pekalla on Keanen levy. Marko ja Tommi polttavat tupakkaa, koska ovat lapsellisia ja luulevat olevansa sillä tavalla paremman näköisiä. Jouni maistelee tyynesti juomaansa ja keskittyy tietämiseen. Toni, joukkueen viides jäsen, ilmaantuu mukaan silloin tällöin. Hänellä on näet akateemisia väitös-kiireitä juuri tiistai-iltaisin klo 21.00-24.00.

2.) Ässät jatkavat siihen mihin jäivät. Joukkue pärjää hyvin, ehkäpä voittaakin pari viikkofinaalia. Ässien heavy-mimmit tuomaroivat kevätkauden raskaimman visa, josta muut ässäläiset myöhästyvät tunnin.

3.) Noone saavuttaa kolmannen sijan. Seitsemän- tai kahdeksanhenkiseksi kasvaneen joukkueen sisäinen kemia toimii yhden ainoan kerran. Noonelaisten tuomaroidessa kuullaan hyvää, kaunista ja oikeaa sekä ennen kaikkea erikoista musiikkia. Yksi syö pitsaa ja muut tyytyvät salmiakkiin.

4.) Donkey Konga huomaa, että kukaan ei kysy enää tietokonepelimusiikista mitään. Joukkueen kausi alkaa kuitenkin hyvin, mutta sen edetessä meno hyytyy ja bongojen paukuttelu hiljenee.

5.) Hupakot keräävät sen verran pisteitä, etteivät jää viimeiseksi. Hupakot hurraavat, kun tuomari arvuuttaa Einin ja Meiju Suvaksen voimin, mutta mitään ei taaskaan tiedetä eikä muisteta.

6.) Rootsilaiset eivät pääse kertaakaan finaaliin. Muut joukkeet uhkaavat marssia ulos, kun Roots-tuomari soittaa R.E.M. -yhtyeen varhaistuotantoa. Roots saa usein kirjoitettua paperille oikeat vastaukset, mutta päättävät aina viime hetkellä vaihtaa ne vääriin, koska rockin' in the fuckin' free world, you motherfuckers! This ain't no fuckin' rock 'n' roll, you morons! What is this fuckin' crap anyway !?!

Marru tuomaroi kausifinaalin. Voittajajoukkue on Poikakuoro, koska tuomarin junttikysymykset sopivat poikakuoron rumille ja tyhmille junteille.

Tiedote

Kapteenimme on hieman epäkunnossa, mutta toipunee. Toivottavasti pakollinen perhe-elämä ei vieroita häntä liian kauas aikuisuuteen miehistön infantiilista maailmasta. Voittokulkuamme ei pysäytä mikään, vaikka biologistakin sodankäyntiä näköjään kokeillaan.

Koko joukkue tukee johtajaansa hänen vaikeina aikoinaan.

Sormusten herra

Lyhyempänä ja parempana versiona.

Tautinen palaa ja inisee

Takaisin taas. Rupean sosiaalisemmaksi heti kun jaksan. Elpymistäni edisti viime yönä, kun kaiken muun kotini ihanuuksien lisäksi rappukäytävässä oli valot päällä ja kuorsausta. Joku juoppo oli sammahtanut sinne tupakki käsissä. Kumma kun ei ollut sytytetty. Meinasin käskeä muualle nukkumaan, mutta ukon sieraimesta pilkisti parin sentin kesänvihreä räkätappi, ja ajattelin, että voin vaikka kuunnella röhkimistä ja rykimistä, jos ei vain tarvitse katsella tuotakin epäilemättä tärkeää ja ainutlaatuista yksilöä sekuntiakaan enempää kuin on pakko. Itsekurilla on puolensa.

Voisi ainakin palauttaa hämähäkkimiehen ja lainata lisää, jos saan autokyytiä. Edelleen haluan kertoa kaikille, että eristymiseni johtuu nuhataudista, jonka takia väsyn nopeasti ja olen siksi huonoa seuraa. Tylsää minullakin on ja mökkihöperyys uhkaa. Toisaalta nyt alan ymmärtää vanhuksia ja miten vähästäkin voi saada elämänsisältöä kun ei enempää jaksa.

Tukka lähti

Päänahkani saa jälleen ilmaa. Tein Pekat. Keep on truckin'!

Päiväkäsky

Rivimies Tommi! Juuri Te! Palatkaa jumalauta välittömästi takaisin ruotuun sieltä pundelta! Tämä oli käsky! KÄSKY!

- Kapteeni

Soca

Tiesin entuudestaan, että soca on eräänlaista nopearytmistä, modernia calypsoa (soul calypso). Tänään sain tietää miltä se näyttää:

soca 1
soca 2
soca 3
soca 4
soca 5

Googlaa itse lisää. Mukavaa. Rakastan työtäni!

Putket ja hurina

Jos lukijoissa on yhtä tietämättömiä kuin minä, kannattaa lukea Vintage recording home page, nimestään huolimatta suomenkielinen.

Westlife

Pekka-ihminen soitti Westlifen Sinatra-levyä. Kun vertailee rivipoikabändiä populaarimusiikin ikoneihin ei voi kuin todeta painokkaasti, että niinpä. Kaikki on jo tehty paremmin tämän vuosituhannen puolella. Vuonna 1999 ja aiemmin tehdyllä on enää vain museoarvo.

Omegapisteessä voidaan sitten rekonstruoida koko maailmankaikkeuden menneisyys. Sitä saa kyllä odottaa vähän aikaa, mutta toisaalta vaikka sattuisi kuolemaan välillä, ei haittaa:

"But all timelike and lightlike curves converge upon the Omega Point. In particular, all the light rays from all the people who died a thousand years ago, from all the people now living, and from all the people who will be living a thousand years from now, will intersect there. The light rays from those people who died a thousand years ago are not lost forever; rather, these rays will be intercepted by the Omega Point. To put it another way, these rays will be intercepted and intercepted again by the living beings who have engulfed the physical universe near the Omega Point. All the information which can be extracted from these rays will be extracted at the instant of the Omega Point, who will therefore experience the whole of time simultaneously just as we experience simultaneously the Andromeda Galaxy and a person in the room with us."

Winter

And it sure been a cold, cold winter
And the wind ain't been blowin' from the south
It's sure been a cold, cold winter
And a lotta love is all burned out

Jagger & Richards
Goats Head Soup (1973)

Hyvää yötä, rakkaat lukijani.

Levyjä, kirjoja

Vuoden viimeisin levyhankintani oli 180 gramman Mob Rules. Vielä paremman, isoveljen, samanpainoisen, pitäisi olla jo matkalla kotiini. Kunnon vinyyliä, uutta ja painavaa.

Kuuntelussa kotona:
Black Sabbath ja Ken Stringfellow (Soft Commands) + A Horse With No Name (America)

Kuuntelussa työpaikalla:
Jazz (useita eri levyjä)

Luen:
John Fante: Tomu tietää (todennäköisesti jää kesken)
Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin (loistava)
Axa Sorjanen & Juice Leskinen: Eikä nivelet ruostu (hyviä hetkiä)

En jaksa linkittää. Tehkää se itse. Fante oli pettymys muutenkin, Carrère ansaitsee omatoimista tiedonhakua ja Leskinen on Leskinen (kaikki tietää mistä on kysymys).

Jazzia

Tänään on aika kulunut jazzin parissa; mm. Lester Young, Charlie Parker, Oscar Peterson, Lester Bowie ja Sun Ra ovat vuorollaan vierailleet halvassa cd-mankassani. Kovin pettymys oli Bowie, jonka versio Great Pretender-jollotuksesta (1981) on aivan kamala. Kuunteleekohan kukaan 1980-luvun jazzia lempimusiikkinaan? Mutta Sun Ran Alantis (1967) on puolestaan aivan mahtava! Taustabändinä meluaa perkussiovoittoinen Astro Infinity Arkstestra. Mestarin vastuulla on puolestaan solar sound instrument eli "suomeksi" Hohnerin klavinetti.

Vahvistus

Puulaakijoukkue sai kovan vahvistuksen.

Vajaalukuinen pieni boogiebändimme Rovaniemeltä kokeili tänään musisointia basistin kera. Oikeammin basisti on tarkkakorvainen ja umpimusikaalinen kitaristivelho Roots-Leka. Tämä lahjakas veijari on tietenkin monin verroin meitä tumpeloita parempi soittaja. Lekan kyvyt tuntien oma sähkökitararismini alkoi suorastaan hävettää. Täytynee sittenkin aloittaa harjoittelu.

Musavisa

Tunnista kuvan henkilöt. Tarjoan ensimmäisenä oikein vastanneelle oluen avausvisassa.

Secrets...

Rock-bändieni nimet jurakaudelta nykyisyyteen, olkaa hyvä. Liitteenä pikkupaljastuksia:

1. Bask. Kokoonpanon rumpali on nykyään kansallisoopperan valaistusoperaattori
2. The Honey Boys. Kokoonpanon basisti on nykyään Hamaran päätoimittaja.
3. Skin Mama. Kokoonpano jakoi treenikämppänsä nykyisten ammattirokkareiden kanssa.
4. Sirkus. Kokoonpanon pianistisäveltäjäsanoittaja julkaisi hiljattain debyyttisoololevynsä.
5. Close Enough. Kokoonpanon kitaran äänenjohtaja johtaa myös maineikasta poikakuoroa.

Vähänkö lesoa!

Uuden Vuoden Lupaus

Lupaan johtaa joukkueemme voittoon tänäkin vuonna. No Mercy.

Säteen kehä

Tässä ei yllättäen kirjoiteta musiikista, vaan animaatiosta ja peleistä, eli machinimasta. Ja Halosta. Ja linkin päässä olevan jutun lopussa on ainakin kaksi hauskaa hauskaa. PunaVs.Sini, olkaa hyvä.

Loputon oikeus -05

Juuri saamamme tiedon mukaan luonto on paha. Luonto ei välitä. Meteoriitti tappaa söpöt dinot, reuma kiusaa niveliä, rumat eivät saa seuraa eikä nollallakaan voi jakaa vaikka jonkun saattaisi tehdä mieli.

Tarska julisti telkkarissa sodan luontoa vastaan. Munakan mittausasemalle raahataan konekivääreitä. Tulva ammutaan. Pakkasrintama saa it-ohjuksista ja sumu pistimistä. Kuivuutta tai rankkasateita vastaan hankitaan atomipommeja. Taktisia sellaisia vain, tietenkin. Enää ei fysikaalinen todellisuus ryppyile sosialidemokratialle. Me välitämme. Niin kovaa kuin on tarvis.

Tämän jälkeen Tarska jähmettyi tuijottamaan meitä sohvaperunoita. Äänettömänä ja ankarana. Niin kauan että tuli varmasti kaikille selväksi. Minäkin löin jukkapalmuani, liikuttuneena mutta armotta, vaikka sitten kaduin heti päälle. Velvollisuus ja tunteet, niistäpä tragedia.