Jopas on näky. Roviksesta tuli aikanaan lähdettyä niin totaalisesti, että muistot ovat jääneet ikinuoriksi - vaikea tajuta, että niistäkin on jo vähän aikaa. Etenkin kun poistuin ennen kuin ihmiset alkoivat romahdella toden teolla :D
Nopea muutos oli ensimmäisiä kokemuksiani Rovaniemestä. Kun kävin vuoden verran siellä Tampereelta, meno oli erilaista kuin mitä olin kuullut sen olevan, muutettuani taas toisenlaista ja sitten toisen asumisvuoteni aluksi pääsin visajoukkueeseen, eli sitten kaikki mullistui.
Tietenkin voi olla, että se johtuu seurasta. Etelän kylissä hengaan ihmisten kanssa, joiden elämäntapa ei näköjään muutu mihinkään vuosikymmenissäkään. Ehkä siellä vain tapasi laajemmin ihmisiä. Myös sellaisia, jotka etenevät elämässään.
Joka tapauksessa hauskat muistot jäi ja erityisesti noista Karhun kulmista. Rinnemarket oli elämäni ensimmäinen ruokakauppa Rovaniemellä. Ostin sieltä pakastepizzaa ja olutta. Ihmettelin viileää iltaa kun oli vasta heinäkuun loppu. Junamatka oli kestänyt niin pitkään, että jo Oulussa ajattelin menettäväni järkeni. Siellä näin kuitenkin elämäni ensimmäisen Dr 16 -dieselveturin, joka sitten antoi vähän lisää jaxuja loppumatkalle. Ensimmäisen roviksenkämppäni sauna kattoon upotettuine ledeineen. Kaksi vaihtoehtoista kävelyreittiä Asemarinteeltä yliopistolle - varsinkin hautausmaan kautta kulkevasta muistan jokaisen mutkan ja oikopolun. Epäkäytännöllisen pyöreä Prisma, joka sitten rempattiin pian perinteisemmäksi. Joutomaa ratapihan takana, jonne tein retkiä ja jonne päädyin vielä asumaankin. Kirjastoa unohtamatta, se oli keskeinen paikka. Jäihän näitä, tässä vasta alkua.
Mukavaa muistelua. Harmi kun olet niin salaperäinen, että tuoreita juttujasi ei oikein löydy mistään.
Toissapäivänä hyppäsin junaan Helsingissä klo 15:24. Mukavat asennot loppuivat suurin piirtein Ylivieskan kohdalla. Onneksi minulla oli seurana paitsi Mika Waltari, myös Dr. Fukkin hauskat YouTube-kanavat.
Tunti ennen Tervolaa veturista meni sähköt, vaunuosasto pimeni ja kylmeni nopeasti. Odotimme uutta veturia yli tunnin. En halua lentää, mutta en halua myöskään palella pimeässä kotimatkalla. Onneksi Raaheen pääsee linja-autolla.
En ole salaperäinen. Minulla on sellainen on-off-kirjoitustyyli ja somessa se tuntuu lähinnä ihmisten häiriköinniltä. Siksi olen rajoitellut. Tosin olen huomannut, että ihmiset luulevat minun kirjoittamiseni nettitekstejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mikä on aika hauskaa. En usko aineettomien asioiden tekijänoikeuksiin tippaakaan ja suosittelin aina, että toiset varastaisivat ajatukseni ja esittäisivät ne omissa nimissään.
En. Jokin aikaa sitten aloitin, mutta sitten hävitin saman tien. Ilman yleisöä ei viitsi kirjoittaa ja toisaalta yleisö hermostuttaa minua, eli ole siinä sitten. Netin keskusteluihin en ole ottanut ollenkaan osaa tätä lukuunottamatta.
9 kommenttia:
Tällä paikalla, otsikon osoitteessa sjaitsi myytiksi sakralisoitunut Karhu Galleria.
Jopas on näky. Roviksesta tuli aikanaan lähdettyä niin totaalisesti, että muistot ovat jääneet ikinuoriksi - vaikea tajuta, että niistäkin on jo vähän aikaa. Etenkin kun poistuin ennen kuin ihmiset alkoivat romahdella toden teolla :D
Rovaniemi on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Myös me ihmiset.
Nopea muutos oli ensimmäisiä kokemuksiani Rovaniemestä. Kun kävin vuoden verran siellä Tampereelta, meno oli erilaista kuin mitä olin kuullut sen olevan, muutettuani taas toisenlaista ja sitten toisen asumisvuoteni aluksi pääsin visajoukkueeseen, eli sitten kaikki mullistui.
Tietenkin voi olla, että se johtuu seurasta. Etelän kylissä hengaan ihmisten kanssa, joiden elämäntapa ei näköjään muutu mihinkään vuosikymmenissäkään. Ehkä siellä vain tapasi laajemmin ihmisiä. Myös sellaisia, jotka etenevät elämässään.
Joka tapauksessa hauskat muistot jäi ja erityisesti noista Karhun kulmista. Rinnemarket oli elämäni ensimmäinen ruokakauppa Rovaniemellä. Ostin sieltä pakastepizzaa ja olutta. Ihmettelin viileää iltaa kun oli vasta heinäkuun loppu. Junamatka oli kestänyt niin pitkään, että jo Oulussa ajattelin menettäväni järkeni. Siellä näin kuitenkin elämäni ensimmäisen Dr 16 -dieselveturin, joka sitten antoi vähän lisää jaxuja loppumatkalle. Ensimmäisen roviksenkämppäni sauna kattoon upotettuine ledeineen. Kaksi vaihtoehtoista kävelyreittiä Asemarinteeltä yliopistolle - varsinkin hautausmaan kautta kulkevasta muistan jokaisen mutkan ja oikopolun. Epäkäytännöllisen pyöreä Prisma, joka sitten rempattiin pian perinteisemmäksi. Joutomaa ratapihan takana, jonne tein retkiä ja jonne päädyin vielä asumaankin. Kirjastoa unohtamatta, se oli keskeinen paikka. Jäihän näitä, tässä vasta alkua.
Mukavaa muistelua. Harmi kun olet niin salaperäinen, että tuoreita juttujasi ei oikein löydy mistään.
Toissapäivänä hyppäsin junaan Helsingissä klo 15:24. Mukavat asennot loppuivat suurin piirtein Ylivieskan kohdalla. Onneksi minulla oli seurana paitsi Mika Waltari, myös Dr. Fukkin hauskat YouTube-kanavat.
Tunti ennen Tervolaa veturista meni sähköt, vaunuosasto pimeni ja kylmeni nopeasti. Odotimme uutta veturia yli tunnin. En halua lentää, mutta en halua myöskään palella pimeässä kotimatkalla. Onneksi Raaheen pääsee linja-autolla.
En ole salaperäinen. Minulla on sellainen on-off-kirjoitustyyli ja somessa se tuntuu lähinnä ihmisten häiriköinniltä. Siksi olen rajoitellut. Tosin olen huomannut, että ihmiset luulevat minun kirjoittamiseni nettitekstejä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Mikä on aika hauskaa. En usko aineettomien asioiden tekijänoikeuksiin tippaakaan ja suosittelin aina, että toiset varastaisivat ajatukseni ja esittäisivät ne omissa nimissään.
Kirjoitatko nyt jonnekin?
En. Jokin aikaa sitten aloitin, mutta sitten hävitin saman tien. Ilman yleisöä ei viitsi kirjoittaa ja toisaalta yleisö hermostuttaa minua, eli ole siinä sitten. Netin keskusteluihin en ole ottanut ollenkaan osaa tätä lukuunottamatta.
Lähetä kommentti