tiistaina, lokakuuta 26, 2010
maanantaina, lokakuuta 25, 2010
torstaina, lokakuuta 21, 2010
Fy fan vi vann!
Tänään ei ole musavisaa syyslomatauon takia, joten nyt onkin hyvä aika saada tämä viime viikon visaraportti ulos ja luettavaksi.Kolmatta kertaa peräjälkeen meitä oli samat kolme naamaa paikalla ja yksi sama naama skipannut kaikki kolme alkukauden visaa. Allekirjoittanut heitti ääneen sellaisen ajatuksen ilmoille, että jokohan nyt kahden perättäisen kakkossijan jälkeen saataisiin tiristettyä sieltä se ensimmäinen voittokin.
Dumarina hääräsi Oula, mutta yllättäen ei tullutkaan italodiskoa vaan Chemical Brothersilla aloitettiin ja Iggy Popin Repo Manilla jatkettiin. Sitä ennen läpsyssä taisi eka kierroksella soida Outkast. Muistan sen siitä, kun olin taas aavistuksen myöhässä tunnistamisessani ja naapuripöytään Nova Groupille meni. Harmitti.
Oikeiden vastausten ja meidän vastausten ja kysymysten luettelemisen sijaan tärkeämpää on mielestäni kuvailla pöydässämme vallinneita tunnelmia. Ja koska minä en ensimmäisellä kierroksella paljoa loistanut muussa kuin piirtelyssä. Ne olivat vapautuneet ja juttuaiheet liihottelivat esimerkiksi juuri Repo Man leffassa ja hyvässä ja huonossa musiikissa sekä graafisen ilmaisun maailmassa. Joskus olemme puhuneet myös ilmailusta ja sotilaslentokoneista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ykkössija Elisabeth Bathoryn kanssa.
Toisen kierroksen läpsy meni taas jonnekin, enkä muista minne, mutta tajuntani räjähti kun tunnistin myöhäisten teinivuosieni rave-suosikin Westbamin, en tosin ihan heti. Biisin nimen arvasin väärin. Tajuntani räjähti uudestaan, kun tunnistin/tunnistimme ZZ Topin, tämän jälkeen meillä oli hauskaa muistellessamme bändin jäsenten nimiä. Kolmannen biisin kohdalla rupesimme muuten kertaamaan Full Metal Jacketin tapahtumia ja fiilistelemään, kuin siisti leffa se on. En vain millään muistanut sitä oikeaa räppipossea, joka tuota kohtausta sämpläsi. Oikeastaan nolottaa. Se nimittäin kuuluu hiphoppologian lyhyeen oppimäärään. Leffamusalla jatkettiin, mutta synapsimme sotkivat Carpenterin ja Morriconen keskenään. Sitten "adding insult to injury" tiesin Cooliosta liikaakin...laskettelimme siis rauhassa kohti finaalia nyt jaetulla kakkossijalla EBn kera.
Nova Group oli repäissyt kaulaa ja kirinyt kärkeen, mutta kuten tuomarikin totesi heidän paineensietokyvystään, että se on Suomen futismaajoukkueen luokkaa - oma koira puri vieläpä - emme olleet huolissamme heistä. Olimme erittäin vapautuneissa tunnelmissa. Tai sitten se oli vain se toinen juomani tuoppi. Kuitenkin, tuomarin vertaus sai ansaitut ylimääräiset aplodit.
Finaali oli sitten vaikea. Hankala. Tiukka. Arvuuttelimme ja meditoimme vastauksia korvat sauhuten, emmekä tunteneet olevamme lainkaan varmoja juuri mistään vastauksesta. Eli juuri sellainen finaali, kuin finaalin pitääkin olla. Dumarin jonkinlainen kantava teema näin jälkiviisaana muuten oli elokuvat ja alateemana Vietnamin sota. Kyllä, niin ala-arvoista oli mielestäni tietomme taso, etten edes kehtaa mainita niitä. Tunnelmat pöydässämme olivat silti edelleen hyvät, olimmehan varmistaneet vähintään kausipisteen, lisäksi saimme tosissaan pähkäillä. Siksi se voittokin puolen pisteen kaulalla jaettuina kakkosina olleiden EB:n ja Nova Groupin edellä maistui vieläkin makeammalta. Onnistuimme illan tavoitteessamme.
Dumarina hääräsi Oula, mutta yllättäen ei tullutkaan italodiskoa vaan Chemical Brothersilla aloitettiin ja Iggy Popin Repo Manilla jatkettiin. Sitä ennen läpsyssä taisi eka kierroksella soida Outkast. Muistan sen siitä, kun olin taas aavistuksen myöhässä tunnistamisessani ja naapuripöytään Nova Groupille meni. Harmitti.
Oikeiden vastausten ja meidän vastausten ja kysymysten luettelemisen sijaan tärkeämpää on mielestäni kuvailla pöydässämme vallinneita tunnelmia. Ja koska minä en ensimmäisellä kierroksella paljoa loistanut muussa kuin piirtelyssä. Ne olivat vapautuneet ja juttuaiheet liihottelivat esimerkiksi juuri Repo Man leffassa ja hyvässä ja huonossa musiikissa sekä graafisen ilmaisun maailmassa. Joskus olemme puhuneet myös ilmailusta ja sotilaslentokoneista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jaettu ykkössija Elisabeth Bathoryn kanssa.
Toisen kierroksen läpsy meni taas jonnekin, enkä muista minne, mutta tajuntani räjähti kun tunnistin myöhäisten teinivuosieni rave-suosikin Westbamin, en tosin ihan heti. Biisin nimen arvasin väärin. Tajuntani räjähti uudestaan, kun tunnistin/tunnistimme ZZ Topin, tämän jälkeen meillä oli hauskaa muistellessamme bändin jäsenten nimiä. Kolmannen biisin kohdalla rupesimme muuten kertaamaan Full Metal Jacketin tapahtumia ja fiilistelemään, kuin siisti leffa se on. En vain millään muistanut sitä oikeaa räppipossea, joka tuota kohtausta sämpläsi. Oikeastaan nolottaa. Se nimittäin kuuluu hiphoppologian lyhyeen oppimäärään. Leffamusalla jatkettiin, mutta synapsimme sotkivat Carpenterin ja Morriconen keskenään. Sitten "adding insult to injury" tiesin Cooliosta liikaakin...laskettelimme siis rauhassa kohti finaalia nyt jaetulla kakkossijalla EBn kera.
Nova Group oli repäissyt kaulaa ja kirinyt kärkeen, mutta kuten tuomarikin totesi heidän paineensietokyvystään, että se on Suomen futismaajoukkueen luokkaa - oma koira puri vieläpä - emme olleet huolissamme heistä. Olimme erittäin vapautuneissa tunnelmissa. Tai sitten se oli vain se toinen juomani tuoppi. Kuitenkin, tuomarin vertaus sai ansaitut ylimääräiset aplodit.
Finaali oli sitten vaikea. Hankala. Tiukka. Arvuuttelimme ja meditoimme vastauksia korvat sauhuten, emmekä tunteneet olevamme lainkaan varmoja juuri mistään vastauksesta. Eli juuri sellainen finaali, kuin finaalin pitääkin olla. Dumarin jonkinlainen kantava teema näin jälkiviisaana muuten oli elokuvat ja alateemana Vietnamin sota. Kyllä, niin ala-arvoista oli mielestäni tietomme taso, etten edes kehtaa mainita niitä. Tunnelmat pöydässämme olivat silti edelleen hyvät, olimmehan varmistaneet vähintään kausipisteen, lisäksi saimme tosissaan pähkäillä. Siksi se voittokin puolen pisteen kaulalla jaettuina kakkosina olleiden EB:n ja Nova Groupin edellä maistui vieläkin makeammalta. Onnistuimme illan tavoitteessamme.
keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010
torstaina, lokakuuta 14, 2010
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
Musavisa 7.10.2010
Tuomariaitiossa Elskujen Ari, Poikakuoron pöydässä kaksi Mikkoa ja yksi Jonze ja mukana Kauppayhtiöllä myös koko joukko muita joukkueita. Tässä ainekset illan visailuihin.
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Rocken' Roll elää ja voi hyvin.
Jim Jones Revue ja uusin lätty Burning your... palautti uskoni rehelliseen rokkiin.
Ei voi muuta kun täräyttää kotistereon volat kaakkoon. Little Richardin hengessä ulvotaan eteenpäin ja piano kilkattaa että alta pois ja äkkiä. Kitarat tykittää soolon pätkiä, rumpali vetää ilotulitusta niin kuin elinvoimaista musaa kuuluukin tuutata.
Damnnnn että tulee hyvä mieli.
Suosittelen ihan vilpittömästi ottamaan tämän haltuun asap. No joo, hevijannuille ei ehkä tipahda.
Ja spotifyssa tää ei potki läheskään niin kuin oikeissa stereoissa.
perjantaina, lokakuuta 08, 2010
Tainted Love
Gloria Jones ja Bolan.
Ihme juttu että Bolanin biisit kuulostavat ihan yhtä räjähtäviltä stereoissa, kuulokkeissa ja skeidoissa tietokonekajareissa.
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Voimia
Kannan oman korteni kekoon ja postaan voimakuvan. Flunssaisena skippaan tän illan kisan. Viimeviikon skippaus meni ison väsymyksen piikkiin.
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010
Musavisan syyskauden avaus 30.9.2010
Oli meitä kolome. Kaks Mikkoa ja yks Jouni ja Kwai-joen silta-vislauksen alkusoinnut kajahtivat ja Jounin räpylät pamahtivat yhteen. Olin ratkaisevasti myöhässä ja Jouni tiesi. Eka kierroksella arvuutettiin soundtrackeja ja niihin liittyvää triviaa. Kuultiin mielenkiintoisia esityksiä ja ehkäpä maailman kauhein versio Pet Sematarystä - luulimme esittääjäksi 69 Eyesiä, mutta se olikin Rammstein. Arvuuttelimmme ja tiesimme 14/20 pisteen edestä. Kysymyslapun kylkiäisinä annettu puuhapaperi, jossa piti etsiä sanaviidakosta kitarasankareita tappoi aika tehokkaasti kaiken väliaikakeskustelun. Poissa oli se puheensorina, joka normaalisti täyttää ilmapiirin, kun joukkueet hikoilivat puuhiksen parissa.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)