keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010
torstaina, lokakuuta 14, 2010
maanantaina, lokakuuta 11, 2010
Musavisa 7.10.2010
Tuomariaitiossa Elskujen Ari, Poikakuoron pöydässä kaksi Mikkoa ja yksi Jonze ja mukana Kauppayhtiöllä myös koko joukko muita joukkueita. Tässä ainekset illan visailuihin.
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Ensimmäisellä kierroksella lainailtiin ja varasteltiin eli kappalevalikoimissa oli enemmän tai vähemmän mukailtuja esityksiä. Ihan hauska oli tämä coverikierros, kun vielä tunsimme Kummeleiden pelleilyjä, Bon Jovi-mukailuja, Zeppelin-lainoja ja Tone Locin räpätyksiä. Nolohkosti Whitesnake ei tunnistunut korvissamme, kuten ei Steel Pantherkaan (eikä siis Stiv Bators, kuten virheellisesti aiemmin mainitsin), mutta 11,5 pistettä saldoksi kumminkin ja kierroksen kolmas sija Nova Groupin ja Kaivattujen jälkeen.
Toisen kierroksen teema oli kuninkaallisuus muodossa tai toisessa. Ensimmäinen kysymys meni tosin plörinäksi, kun emme tunteneet Manowaria. Queen sitten oli tuttu ja Who wants to live forever-biisillä laulaneet Freddie Mercury ja tähtitieteilijä Brian May myös. Bogart Co.:n Princess kuuluu toki kaikkien kasarivuosina eläneiden kollektiiviseen populaaritajuntaan. Klassikko, vai mitäs tykkäätte, hä??
Kun vielä herra purppuraisuus ja tuleeko Suomeen vai peruuko taas eli Prince oli tuttu, niin 12 pistettä toiselta kierrokselta ja turvallisesti finaaliin siis.
Kitaristivetoinen finaali tuotti haasteita meille ja muillekin. Ykkösessä soitteli Marzi Nyman, jota emme tunteneet. Steve Lukatherin AOR-vetelyistä ei kyllä voitu erehtyä ja Zappakin oli jotenkin hallinnassa. Ei tosin tiedetty, paljonko ukko julkaisi levyjä eläessään, eikä sitä, että hänen patsaansa seisoo Vilnassa. Praha oli kyllä hyvä veikkaus. Viimeiseksi mesosi P.I.L. ja kitarassa sooloili myös raskaan sarjan kompapuuhiksessa kunnostautunut Steve Vai. Totuuden hetken koittaessa pistelaskuri osoitti kohdallamme 7,5 ja jälleen viikkohopeaa puolen pisteen kaulalla E. Bathoryihin. Kierros ei vaikuttanut erityisen helpolta muillekaan, mutta Kaivatut nousi viikkovoittoon saldonaan 9 pistettä ja taskussaan siten täydet kausipisteet. Mukava ilta ja kiinnostava visa!
Kiitos kaikille ja ensi kertaan!
Rocken' Roll elää ja voi hyvin.
Jim Jones Revue ja uusin lätty Burning your... palautti uskoni rehelliseen rokkiin.
Ei voi muuta kun täräyttää kotistereon volat kaakkoon. Little Richardin hengessä ulvotaan eteenpäin ja piano kilkattaa että alta pois ja äkkiä. Kitarat tykittää soolon pätkiä, rumpali vetää ilotulitusta niin kuin elinvoimaista musaa kuuluukin tuutata.
Damnnnn että tulee hyvä mieli.
Suosittelen ihan vilpittömästi ottamaan tämän haltuun asap. No joo, hevijannuille ei ehkä tipahda.
Ja spotifyssa tää ei potki läheskään niin kuin oikeissa stereoissa.
perjantaina, lokakuuta 08, 2010
Tainted Love
Gloria Jones ja Bolan.
Ihme juttu että Bolanin biisit kuulostavat ihan yhtä räjähtäviltä stereoissa, kuulokkeissa ja skeidoissa tietokonekajareissa.
torstaina, lokakuuta 07, 2010
Voimia
Kannan oman korteni kekoon ja postaan voimakuvan. Flunssaisena skippaan tän illan kisan. Viimeviikon skippaus meni ison väsymyksen piikkiin.
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2010
Musavisan syyskauden avaus 30.9.2010
Oli meitä kolome. Kaks Mikkoa ja yks Jouni ja Kwai-joen silta-vislauksen alkusoinnut kajahtivat ja Jounin räpylät pamahtivat yhteen. Olin ratkaisevasti myöhässä ja Jouni tiesi. Eka kierroksella arvuutettiin soundtrackeja ja niihin liittyvää triviaa. Kuultiin mielenkiintoisia esityksiä ja ehkäpä maailman kauhein versio Pet Sematarystä - luulimme esittääjäksi 69 Eyesiä, mutta se olikin Rammstein. Arvuuttelimmme ja tiesimme 14/20 pisteen edestä. Kysymyslapun kylkiäisinä annettu puuhapaperi, jossa piti etsiä sanaviidakosta kitarasankareita tappoi aika tehokkaasti kaiken väliaikakeskustelun. Poissa oli se puheensorina, joka normaalisti täyttää ilmapiirin, kun joukkueet hikoilivat puuhiksen parissa.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
Toisella kierroksella pääosassa olivat paskat coverit. Täytyy myöntää, että tuomariporukka oli kunnostautunut niiden etsimisessä varsin ansiokkaasti. Väliaikamusiikista olimme olleet jo innoissaan, että se on hyvää, ja allekirjoittanut ilmaisi vieläpä tyytyväisyytensä, ettei deeppurplen Soldier of Fortune'lla kidutettu ihmisiä. Niin...Topi Sorsakosken coverilla juuri siitä lähdettiin liikkeelle...muutenkin oli vaikuttavaa matskua, eli pani pienen ihmisen pohtimaan vääryyttä ja maailmassa mahdollisesti olevaa virhettä. Humppatahtiin sovitettu diskohitti sentään sai suupielet virneeseen. 16/20 plus 2 pistettä puuhiksesta ja menimme finaaliin jaetulla kärkipaikalla E.B:n kera. E.B:n ensiksimainittu nimi kirvoitti aplodeja, mutta kun taikasana 'poikakuoro' kuului mikrofonista, ne jotenkin vaimenivat.
Finaalissa heitettiin suht laaja kattaus populäärimusiikkia meiltä ja maailmalta, Rovaniemeä unohtamatta. Paperin saatuamme takaisin laskimme pisteet ja huomasimme, että oli tapahtunut vääryys: meillä oli neljä(4) pistettä liikaa! Eihän tuollaisella vääryydellä kehtaa edetä, joten kävimme hämmentämässä tuomareiden pakkaa korjauttamalla virheen. Olisimme voittaneet, mutta tie-breakkiin jouduttiin Las Palmas Kung Fu Fightersin kera. Olin tunnistavinani rovaniemeläisen blues/soullaulajan äänestä, mutta jälkiviisaana bändi olisi ollut väärä. Ratkaiseva piste siitä olisi kuitenkin saatu ja vältytty tie-breakilta.
Tuomarit improvisoivat sitten tie-breakin, jossa olimme pihalla kuin spurgu tempaistuaan pullon lasolia. Jotain muistaakseni tiesimme, mutta ratkaisevan hitusen verran enemmän tiesi vastustajamme ja pokkasi avausvoiton. Onnittelimme heitä jalosta kilvasta ja lähdimme kotiin miettimään syntyjä syviä.
torstaina, syyskuuta 30, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
Hevin vetäminen on kovaa hommaa
heh heh, hieno feikki stäkki Marshalleita
jätkät on ihan selkeesti larppaajia
maanantaina, syyskuuta 27, 2010
lauantaina, syyskuuta 18, 2010
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Kuumat Kivet
Tänään tärähti postista käytetty Stonesien Hot Rocks 1964-1971. Levy on uudelleen masteroitu 2002 ja tämä jonka käytettynä sain on superaudio versio. Voi jumme... mikä dynamiikka, tarkkuus ja biisien soivuus. Ei voi muuta sanoa kun että huh huh. Gimmie Shelter kun lähti soimaan tipahti leuka lattiaan, "tältäkö tämä biisi oikeasti kuulostaa", taispa pari hikitippaa tirahtaa silmäänkin.
Että tervetuloa vaan kalja- ja votkapullojen kera studiolle kuuntelemaan, vaikkapa ens vkloppuna.
lauantaina, syyskuuta 11, 2010
Uusi ilme? Pidän.
Kesälomilta aktivoituva Poikakuoron erä- ja liikuntajaos tuumaa uudesta ilmeestä seuraavaa:
Aivan mahtava.
Värivalinnoista ja -maailmasta suorastaan huokuu miehisyydestään (ja naisisuudestaan) sekä seksuaalisuudestaan itsevarma ryhmä persoonia.
Ei kumartele kuvia eikä sorru sovinnaisuuden tylsään paskaan.
Rohkea veto, munaa löytyy.
Joukkueen piilossa ollut puoli tulee nyt paremmin esille.
Aivan mahtava.
Värivalinnoista ja -maailmasta suorastaan huokuu miehisyydestään (ja naisisuudestaan) sekä seksuaalisuudestaan itsevarma ryhmä persoonia.
Ei kumartele kuvia eikä sorru sovinnaisuuden tylsään paskaan.
Rohkea veto, munaa löytyy.
Joukkueen piilossa ollut puoli tulee nyt paremmin esille.
lauantaina, syyskuuta 04, 2010
kamoon evribadi lets tuusi muusi
Ihmeellinen rautalanka kausi menossa. Kesällä alotin luukuttamaan Venturesia, Laikaa, Hypnomenia, Link Wrayta ja posti toi männä viikolla lisää piikkilankaa, Shadowsia ja Dick Dalea. Nyt näyttäis siltä että syksy-talvi menee 60's Garagen parissa, merkit ainakin ovat ilmassa (eli varovaista flirttailua tuon genren levyjen kanssa koko ajan). Viime talvi hurahti reggaen ja intialaisen matskun parissa, mikä oli hyvä trippi. Hurahtaako muilla tuolla tavalla joku tietty genre/alalaji tuollai kausiluontoisesti päälle jota pakko alkaa ns. tutkimaan tarkemmin?
Marraskuussa kokoontumisajot Hesassa/Tanpereella/Turussa ja livemusasta vastaa the Godfathers. Lippu on jo jääkaapin ovessa.
Far Out Maaaan!!! ;)
Keikkaraportti
"Oli hyvät bileet, tuli vaan oltua liian kännissä ja haahuiltua mitä sattuu niin vähän v******a sen puolesta. Ja jatkotkin venyi liian pitäksi. Jos sitä nukkumaan siis tästä..."
Sellasta se joskus on... Ja lisättäköön vielä, kun muisti alkaa palailla, että Sorbusta ei sitten ollut saatu edes illan artisteille.
Sellasta se joskus on... Ja lisättäköön vielä, kun muisti alkaa palailla, että Sorbusta ei sitten ollut saatu edes illan artisteille.
perjantaina, syyskuuta 03, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010
tiistaina, elokuuta 24, 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)