What an amazing line-up

En muistanutkaan, kuinka kova taustabändi Elvarilla olikaan.

Kah, huomenna on jälleen tiistai. Huomenna tuomaripelin hoitavat Jah ja Kolli. Jääkäämme odottelemaan poikain voimakuvaa. Ehkä se puree myös tähän perkeleen flunssaan.

Kaunista laulua

Kuulin juuri radiosta hienon kappaleen. Piti kirmaista lähemmäksi, että saisin esittäjän muistiin. Ehkä vielä kuulemme Hayley Westenrasta.

Parasta

Tänä aamuna oli hyvä herätä.

Puhutaan ....politiikkaa!

Vuosi on n. 1967 ja vallankumous teki tuloaan kitaran soidessa komeasti ja tyttöjen ollessa nättejä.

Ja 1976 kun oli tajuttu mistä tässä kaikessa onkaan kyse...

33 vuotta.

Jos bändi on tehnyt viimeiksi levyn 33 vuotta sitten, voisi kuvitella että paluu rock-bisnekseen olisi vaikeaa. Uskottavuusongelma ehkä kaikista suurin paine jonka voisi kuvitella. Aikoinaan Patti Smith heittäytyi bisneksestä veks, taisi olla vakavastisairaanmiehen tukena ellen aivan väärin muista. Patti teki komean paluun, ei uskottavuus ongelmaa, ei tosiaankaan. No. Pistetäänpäs pari veljestä, toinen snadisti ylipainoinen, toinen muuten vaan vähän vanhettunut, tv addikteja molemmat. Siihen sitten päälle tempperamenttinen laulaja. Ja jotta sopasta tulisi varmasti sekava lisätää siihen vielä indie/alternative skenen luovin basisti. Ulkoinen olemus jokaisella jäsenellä viestittää mediaseksittömyyttä. Avot ja kiertueelle. Studioon, levy kasaan ja ....

Vapisevin käsin laitan levyn soittimeen. Ekat soundit räjähtävät soimaan, kylmät väreet kulkevat selkää pitkin ylös, ohi niskan, hiukset nousee pystyyn ja hymy irtoaa.... tippa silmässä huitaisen oikeankädennyrkkini ilmaan " THE STOOGES". Huitaisen Jallupullon huiviin ja heitän raamatun ikkunasta ulos, vittu, nyt rokataan.

Sex sells?

Nii-in, jopa Iron Maiden on luottanut naiskauneuteen live-esiintymisissään. Olen vieläkin vähän shokissa. Women in uniform -videosta olen nähnyt joskus mimmiversion, mutta mihinkähän ne on tästä jätetty?

Tähän ne misukat sitten sopii kuin nakutettu. Can't argue, right?

Poikakuoron naistenpäivätiedote

Jos naisia ei olisi, musiikinkaan ei tarvitsisi olla kuin parasta.

Jos Antti olisi ollut

..mutta eipä ollut! Kauden neljäs viikkovisa toi kauden neljännen voiton. Ylivoimaisesta suorituksesta ei missään nimessä voida puhua; finaalikierros ratkesi jälleen pisteen erolla Dead Parrootsiin. Se tärkeä piste saattoi tulla

a) Etta Jamesista
b) Ford Mustangista
c) Ruisrockista
d) vuodesta 1985 (arvaus!)

Viimeisessä hanuri venyi ainakin kuudella vuodella, ennen kuin se asettui kohdalleen. Eilinen voittotulos 4/17 on noloudessaan sitä luokkaa, että repeilyyn et henkseleiden paukutteluun ei ole edelleenkään syytä. Mutta voittotuoppeja paukuttelimme, se oli hienoa.

The Jasmin Mäntylät olivat tehneet vaikean, mutta erittäin mielenkiintoisen visan. Kirkkain silmin he kertoivat, että eivät halunneet soittaa äijärokkia, paitsi Joy Division -yhtyettä. "Hä, eihän se ole äijärokkia" Satu rykäisi matalalla äänellä. "On se meille", yksi jasmiineista vastasi herttaisesti hymyillen. Suosikkijoukkueemme!

Voimakuvaelma

Pitäähän se iltaa varten voimakuvakin tänne läjäyttää. Viritelkäähän hanurit oikeille taajuuksille ettei ole liian kuoppaista kyytiä tiedossa.

Rock everybody!

Jaakko, tuo maineikas irstaisuuden sankari, yritti hetki sitten tappaa minut nauruun: unnunnuu.

Maaliskuu

MARCH: ”Melancholy March” is a composition by Herman Saunders and Dory Langdon. It was done especially for this album. A very shrewd commission indeed.

Meikä vetää kaakaojuomaa

Marko kertoi karmean kahvijutun tuossa alla. Muutenkin tässä blogissa on sivuttu jos jonkunverran makuaisteja hiveleviä nautintoaineita. Viime vk.loppuna ostin soijakaakaojuomaa ja arvaatte varmaan että maku oli aivammahtava. Tästä tulee tän kevään hitti mulle. Satakertaa parempaa kun kaakao, varmasti on , uskokaa vaikka huviksenne jos ei muuten.

Mieletöntä. Jos kaikki maailman ihmiset joisivat ko. kaakaojuomaa niin maailmanrauha olisi turvattu. Ajatelkaas nyt jos vaikkapa Rovaniemenkaupunki, ihan vaan m a t k a i l u n nimissä lahjoittaisi kaikille turisteille purkillisen soijakaakaojuomaa ikäänkuin tervetuliaisjuomana, veisi se maailmanrauhaa enempi eteenpäin kuin Juolupukki tai Liirdo yhteensä ja tämä kaupunki voisi vihdoinkin pestä kasvonsa. Kaikkit töppäilyt annettaisiin anteeksi ja ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Pikkasen olis hyvä meininki ja ilmastonmuutos kun vielä vähän lämmittää näitä seutuja niin Jolupuki voisi pukeutua shortseihin ja vedellä soijakaakaota jossa olisi snadisti rommia joukossa tai sitten paikallista ponua. Pulkat ja sukset voisi lähettää kehitysmaihin, pitkät kalsarit ja pipot kanssa. Jep jep ja ajatus lentää kuin hohtimet kaivoon.

Herkkua matkalla

Pari päivää sitten pohdimme, onko lapsuuden suosikkiohjelma kestänyt aikaa. Tarkistin asian U-tuubista. Hyvin on kestänyt. Tilasin boxin saman tien. Kuume nousee!

Smack Part 2.

Joskus Poikakuoroblogissa manasin kun ei löydy Smackiltä joutubelta tai jostakin muualta yhtään videota. Kysellyt vaikka mistä, netin kautta tietenkin, kukaan ei tiedä kellä olisi videota tai dvd:ta. No löysin myspacelta Smackin fanisivut ja sieltä joku lupasi laittaa lähitulevaisuudessa jotain matskua joutubelle tai johonkin vastaavalle ja ilmoitella kun siirto on tehty.

Mutta mutta. Muistattekos sen huhun että Nirvana diggasi pirusti Smackistä ja oli jopa soittanutkin lainabiisinä Smackiä joskus uransa alkuaikoina. Moni epäili tuon huhun paikkansapitävyyttä jostain kumman syystä. No nyt löytyi pätkä jossa Nirvana vetää Smackin: Run Rabbit Run biisin. Muistakaa nyt sitten mistä saitte tämän tiedon naperot, eli Poikakuoron blogista.

Aika hyvältä muuten kuulosti tuo Nirvanan veto, vaikka nauhoitus olikin aika kuppainen.

Tommy

Usein on ollut etkoilla puhetta, kuinka me kaikki kaipaamme Tommya.

Tule Tommy takaisin,
ole niin kuin ennenkin
me kaikki sinua kaivataan

Onneksi saamme lohtua ikävään, kun katsomme kukin tykönämme koko kuorolle niin rakasta musiikkivideota.

Memoraatti

Vannon, että näin vanhassa, ruskeassa kahvikupissani Loch Nessin hirviön. Olin juuri valmistautumassa jokailtapäiväiseen annokseeni, kun näin kupissa kahvinesteen pinnalla peloittavan varjon - tutun, peloittavan varjon.

Mutta varjohan se ei ollut. Vanhan kuppini kaamea hirviö tuli hetkeksi pintaan, katsoi ympärilleen ja sukelsi sitten kofeiinin syvyyksiin. En ollut uskaltaa ryystää aluksi lainkaan, mutta sitten tulin lohduttaviin ajatuksiin: eihän hirviöitä ole olemassa!

Jonninjoutavaa jollotusta!

Paikallinen elävän musiikin yhdistys tarjoili viihdettä hiihtolomaviikon päätteeksi - ja kuten tavallista myöhästyimme. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut ainoastaan viihdyttää itseä, vaan myös hoitaa busineksia. Yksi illan esiintyjistä on nimittäin osakkaana uuden Radiopuhelimet-vinyylin julkaisussa. Odotettavissa oli siis, että kyseinen läsy olisi saatavissa keikalta. Esiintyjien välissä pöytäämme horjuikin muusikko kahden levylaatikon kanssa, valitellen soittamisen olleen hankalaa, kun ei ollut esiintyessään tarpeeksi kännissä. Kauppojen hieromisen ohessa hän sitten paikkaili tätäkin puutostilaa. Ja kunnon kauppamies kyseessä olikin, kun alkoi tinkiä levyjen hintoja alemmaksi ennen kuin itse oli ehtinyt suutaan aukaista. Siinä istuessaan kauppias valitteli sitäkin, kun levyt eivät käy kaupaksi. Välillä poistuin pöydästämme seuraamaan illan muita esiintyviä artisteja ja palatessani huomasin, että kauppamies ja levylaatikot olivat yhä pöydässämme – tehokkuus ja kapitalismi eivät kaikilla aloilla vielä ohita muita elämänarvoja. Ja taisimmekin olla vastuussa illan pääasiallisesta tuotosta, muilla ei pahemmin levykasseja näkynyt.

Sitten kun joskus saan taas levyhyllyn pystytettyä näyttää uusi Radiopuhelimet hyvältä yhtyeen ”Avaruus” ja Jussi Raittisen ”Jussi ja Kieku ja Kaiku” levyjen välissä. Sitä ennen on tyydyttävä pyörittelemään levyä omissa hyppysissä ja availemaan hienoja avattavia kansia.

Koska levy siis tuli odotettua halvemmaksi, eikä virvokkeita tullut nautittua ja lipunmaksultakin säästyi, saattoi seuraavana päivänä käydä noutamassa tavaratalon levyosastolta Stoogesin kovasti kehutun Funhouse-cd:n tyydyttämään pahimman möykän tarpeen. Rahaa jäi vielä toisen putiikin ruokaosastollekin tuhlattavaksi, mutta seuraavat pari viikkoa pitänee syödä papuja ja jäätelöä tai jäätelöä ja papuja.

Ilouutinen on myös se, että Rovaniemen kaupunki tukee Lordin Euroviisuesiintymistä 50 000 eurolla. Sirkushuveja me pitkäaikaistyöttömät kaipaamme! Aina töitä hakiessani on vastauksena nimittäin ollut: Ei ole rahaa” (paitsi kerran esteenä oli puuttuvat naiselliset ominaisuudet). Tällaisina hetkinä on hienoa olla rovaniemeläinen! Riemuitkaamme Brews Springstienin tahdissa!

Halleluja!

Wedding singer

Accidents never happen in a perfect world (lähde)

Eilen

1.) Ari oli lavalla kuin ukkosenjohdatin, Suuri Välittäjä.
2.) Kristian teki Lapin kesästä heviversion. Toimi tosi hienosti.
3.) Anna sai teki Princen klassikkoslovarista uskottavan.
4.) Mia oli perushyvä, mutta hieman epätasainen oli eilinen esitys.
5.) Johannan esitys kärsi ristiriitaisuudesta. Iso pettymys.
6.) Kristiina ei tehnyt tarpeeksi syntiä. Jäi hiilet hehkuttamatta.
7.) Panu oli ihan perseestä.

Suurin pettymys: Johannan vaisu esitys ja hänen tippumisensa.
Suurin yllätys: Kristianin jylhä versio Lapin kesästä.
Suurin ihmetys: Millä eväillä Panu-poika on pääsyt finaaliin asti?
Suurin lupaus: Annalla on mielettömät lahjat, ei epäilystäkään.

Suurin toivomus: Laulaisipa Ari Iron Maidenia! Esimerkiksi Run to the hills, The Prisoner, Die with your boots on saattaisivat nousta hienosti lentoon. Entäpä Aces high tai Number of the beast? Jälkimmäinen saisi takuulla helluntalaiset sun muut uskovaiset varpailleen.

Idols

Illan biisivalinnat paremmusjärjestyksessä:

1.) Ari: Perfect strangers (Deep Purple). Aijaii, kun on on hyvä valinta!
2.) Mia: Born to be my baby (Bon Jovi). Bonkku on paheeni, en voi mitään.
3.) Johanna: Moonlight shadow (Mike Oldfield). Tästäkin olen aina pitänyt.
4.) Anna: Nothing compares 2 U (Sinead O''Connor) Princen klassikkoslovari. Paras versio Rosie Gainesilla.
5.) Kristiina: Like a prayer (Madonna). Diggailen kovasti koko levyä (1989).
6.) Panu: Eye of the tiger (Survivor). Roxku-tunnari! Salihitti! Nousee! Nousee!
7.) Kristian: Lapin kesä (Vesa-Matti Loiri). Loiri? Miksei Leino? Rohkea valinta, hieno biisi.

Suosikkilaulajani paremmuusjärjestyksessä:

1.) Ari & Kristian. En osaa vielä päättää kummasta pidän enemmän.
3.) Johanna. Kun vire on kohdallaan, kuulostaa tosi hyvältä.
4.) Anna. Pieni ja pippurinen, mutta iso ja soiva ääni.
5.) Mia. Onnistuessaan hyvä, mutta överit johtaa harhaan.
6.) Panu. En oikein muista, millainen tyyppi on kyseessä.
7.) Kristiina. Äh, ei nappaa sitten yhtään.

Mutta Arin Perfect Strangers on illan kiinnostavin "veto" näin etukäteen. En ole koskaan kuullut sitä kenenkään muun kuin Ian Gillanin laulamana. Kristiankin voi yllättää, kaikki riippuu sovituksesta ja lähestymistavasta.

Kohtalokas hanuri.

Aloitimme illan Ollin kanssa Comicosta. Kahvia ja kevytsavukkeita nautiskellessamme keskustelun rajoittuessa tuomarointivuoromme kyssändereihin. Poikakuorolaisten heavy siipi piti samaan aikaan hulvattomia etkoja Satun luona ja kuulopuheiden mukaan jopa miestä vahvempaakin oli tarjoiltu. Tupsuun kun saavuimme olikin SatuSatu virittänyt tuhdit heavyt soimaan kaiuttimista, tämä ei tiedä hyvää, aprikoin itsekseni, en ymmärrä heavysta huitsulanhelvettiäkään. Reippain askelin suuntasin kuitenkin kohti baaritiskiä ja suustani leijui ulos tuo universaali sana ”tuoppi”, joka toi suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta paikallaolijoihin. Ihmiset hymyilivät ja nyökyttelivät päätään ikäänkuin hyväksymisen merkiksi, onhan tämä kuitenkin se maaginen MusaVisa joka yhdistää ihmisiä mutta varomattomien käsissä voi myös muuntautua aseeksi joka repii parisuhteita hajalle ja ajaa ihmiset taloudellisen konkurssin partaalle. Illan joukkueeseemme kuului Jonze Jompatti, Marko MonkeyMan, Olli the Lizard ja mie ite. Tuomareina siis legendaariset Ässät. Joukkueita osallistui kaikenkaikkiaan 5 (viisi). En tiedä johtuiko kahvista, mutta jotenkin alkoi tuntua että kosmiset energiat muunsivat keskittymiskykyni pieneksi rusinaksi, olin siis lähestulkoon hyödytön. Papereita tipahteli pöydälle; chicks, dicks, puuhapaperia, eläimiä piti miettiä, riki marttiini soi, heavy soi, madonna ja holekin soi, potkupallokilpailuistakin piti jotain tietää.. Katselin tv- uutisia; rajunnäköinen bussiturma tapahtunut ruotsissa, säätyttö näytti kauniilta. Marko ja Olli istuivat vastapäätä minua, heidän välistä kun katseli niin näki suoraan Jasmin Mäntylä joukkueen pöytään, heillä näytti olevan hauskaa ja sitä oli kiva katsella. Toni Tornaado tuli savukkeelle kanssani, keskustelimme myspace sivuista. Viime kerralla miesten wc dunkkasi rajusti jollekin puhdistusaineelle, tällä kertaa tuoksu oli siedettävä. Idols mainos telkkarissa, KultaKatriina 1,49€ plussakortilla, pitääpä hakea. Ekan kierroksen pojot olivat 10 ja puuhiksesta 1. Toka kierros 1, puuhis 1. Finaaliin pääsi kaikki paitsi joku amatöörijoukkue joka diskattiin. Kolmen kärki; 1. Poikakuuro 9pojoa. 2. Tepparots 7pojoo. 3.KongoKinky 6pojoo. Voittokaljat kun vedettiin huiviin, jaloviinan ja whiskyn toimiessa kyytipoikana, alkoi psykofyysinen olotilani kevyestä laitamyötäisestä keinahdella jo ”nakit silmillä”- tilan puolelle. Joku sanoi minua Jone Nikulaksi, en tiedä oliko se vierelläni istunut punapaitainen Kaustinen, vaiko vastapäätä istunut Jaska Jokunen, vaiko Jaska Jokusen vierellä istunut Batman, vaiko Batmanin vieressä istunut Karaoke-emäntä, vaiko Karaoke-emäntää vastapäätä istunut Waspin laulaja basisti, samapa tuo hauskaa kuitenkin oli. Joku tilasi taksin jolla köröteltiin Roippariin. Tällä kertaa emme valinneet jo melkeinpä perinteeksi muodostunutta agro-nurkkapöytää ja muistikuvieni mukaan........... päätän täältä tähän.

Voimakuva

Voimakuva illan musavisaan. Toivotamme onnea ja menestystä kaikille joukkueille tasapuolisesti. Terveisin, Satut.

Tehtäiskös opintomatka.

Olisihan se kiva jos tännekin tulisi musiikin ja tanssin suhteen vähän irtonaisempaa rytmiä (no onhan meillä jutajaiset, just joo). New Orleansin Mardi Gras karkelot olisivat ehkä liian rajut. No mitens sitten nämä Rion karnevaalit, aika värilylläistämenoa vai mitä?
Täältä kateellisenkylmänjäykästä maasta kun zoomailee noita kuvia, vaikuttavat ne kaikinpuolin epätodellisilta. Voiko tanssiminen tehdä ihmiset noin tyytyväisiksi, jopa onnellisiksi. Jumalauta, niiden juomaveteen on kuitenkin laitettu supervahvaa Prozakkia.

Vedän pipon päähän, villasukat jalkaan, paksu talvirotsi päälle ja painun ostamaan kioskilta tupakkaa ja alan miettiä millä keinolla pääsisi Rioon ensi talvena.

Kun aikaa on kulunut tarpeeksi

Luin tänään verkkohesarista:

"Vuonna 1990 valmistunut Mafiaveljet-elokuva toi Scorseselle ehdokkuuden sekä parhaasta ohjauksesta että parhaasta käsikirjoituksesta, mutta molemmat palkinnot lipsahtivat Kevin Costnerin intiaanielokuvalle Tanssii susien kanssa."

Kumpi on kestänyt paremmin aikaa? Minulla on jälkimmäisestä eriskummallinen muisto: Meidän piti psykologian tunnilla pohtia, miten homoseksuaalisuutta rakennetaan inkkarielokuvassa. Brokeback Mountain ei kulttuurintutkimusta kaipaa ainakaan Sherlock Holmes -asteikolla.

Aivammahtavaa.

Juttelin tuossa vk.loppuna vanhan muusikko-ystäväni kanssa ja hän kertoi väsyneensä rockmusaan. Itse taas kerroin kuinka olen oikeastaan Hellacoptersin ensilevystä lähtien nauttinut räkärokin uudesta noususta. White Stripes, Hives, Danko Jones.... 90- luvulla kun ei juuri kitararokin saralla mitään tapahtunut, grunge jyräsi. Stoner-Rock oli tietenkin hieno 90-luvun juttu josta ei luojankiitos tullut grungen kaltaista ylipopulistista ohimenevää aaltoa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen meitä garage/räkä/katu/stoner/punk-rokin ystäviä on suorastaan palkittu uskollisesta fanituksesta. Stonesit veti Licks keikan hesassa, Stooges saunassa, N.Y.Dolls ruisrokissa, Bellraysia, Danko Jonesia, jsbx, Monster Magnet, mc5, Lama, Ray Davis...

Selailin keskustelupalstoja joissa vilahtelee RuisRock 2007 esiintyjiä. Silmääni osui monesti nimi Roky Erickson, joka siis on tulossa keikalle Ruisrokkiin. Yksin tämä jo saa meikämandoliinin menemään RuisRokkiin, joka on osoittautunut just sopivaksi festariksi artistien suhteen useana vuonna peräkkäin.

Esthetique

Rock and Roll - estetiikkaa kauneimmillaan:

Sneaking up the stairway, running like a thief,
Spend the night shaking like a leaf

Hey hey Paula, I don't wanna marry you

Miksi en muista yhtään Paula Abdulin kappaletta? Menestyksen perusteella tajuntaan olisi pitänyt jäädä tukku hittejä silloin tällöin kiusaamaan ja putkahtekemaan, mutta kun ei yhtään. Lähimmäksi pääsee Kylli-tädin Spinning Around, jonka sävellys- ja kirjoittamisprosessiin Abdul on lähteeni mukaan osallistunut. Nooh, eipä väliä. Pannaan nyt yleisön puolesta tähän löperöön sunnuntaikirjaukseen klassinen mainos.

Elät vain kahdesti

Tänään telkkarissa paras Connery-Bond: USA vs. NL, kaapatut raketit, avaruuden valloittaminen, Japani, japanilaiset misut, Spectre eli S.P.E.C.T.R.E., "ninjat"...

Helvetti Top-5

Mental Hell - Ramones
Aloha from Hell - Cramps
Green Hell - Misfits
Let's go to Hell - God Bullies
All Hell - Samhain

Skeba Corner (part.2)

Tammikuun alussa silmäilin muusikoiden.nettiä ja sieltä osui silmääni Eko Manta. Tippa tirahti silmääni kun mieleeni tulvahti muistoja kaukaa vuosien takaa. Nimittäin kyseinen Italialais valmisteinen ritsa oli ensimmäinen sähkikseni joskus 79-81. Jouduin myymään sen pois koska halusin ostaa ”paremman” johon tarvitsin hiukan massia, joka osoittautui sitten huonommaksi. Yritin jälkikäteen vielä ostaa Ekoa takaisin mutta Jamppa jolle skitan myin ei suostunut myymään sitä takaisin. Silloin päätin että jos joskus vielä Eko Manta tulee vastaan niin ostan itselleni sellaisen, oli sitten kyseessä sama yksilö tai ei. Tämä oli eka kerta kun näin Eko Mantan sitten -82 jälkeen. Ilmeisesti Ekoa ei paljon suomeen tuotu.

Soitin myyjälle, sovimme käytännönjärjestelyt ja skitta lähti matkaan. Paukkupakkasia uhmaten Hki – Rollo linja taittui bussirahtina. Vapisevin käsin kaivoin Ekon pahvilaatikosta ja näppäilin parit akkordit, ”jumazuga” : loihe lausumaan, se oli säilynyt vireessä koko matkan. Vaan mikä ihme se nyt on jos kitara on valmistettu 1967, ovat kitaran puu-osat jo eläneet pahimmat vaiheensa.

Ekolla on kiva vedellä bluesia ja garagea, slideen se on myöskin varsin käypä. Persoonallinen kitara joka on käsissäni osoittautunut erittäin inspiroivaksi soittimeksi. Olennainen, se mistä kaikki lähti, on palautunut vuosien jälkeen takaisin sormenpäihini ja mieleni sopukoihin, kivasti kutittelee. Hukata, etsiä ja löytää, parhaat musiikilliset kokemukset koskettavat aina aluetta jota voisi kutsua vaikkapa henkisyydeksi. Liekki lepattaa nyt erilailla kun Eko rötköttää tuolia vasten, juuri siinnä missä sen olisi aina kuulunut olla.

Opetus: stay clean

Top-5

1.) Husky Rescue: Nightless Night
2.) Motörhead: Back at the Funny Farm
3.) Prince: Sometimes It Snows In April
4.) Dio: Last In Line
5.) Audioslave: Revelations (koko hemmetin levy)

Moskun voimalla, sanon minä!

1. ylläripläjäys: Jahille tuoppi.
2. ylläripläjäys: Satulle tuoppi.

1. kierros 11/15
2. kierros 1/15
3. finaali 9,5/15

Ensimmäinen kierros oli monipuolista peruskauraa Policesta Led Zeppeliiniin. Tiesin kyllä Al Jolsonin, mutta jostain syystä kirjoitin paperiin Johnson.

Illan visailullinen kohokohta oli ehdottomasti toinen kierros, jonka voitti kevätkauden tulokasjoukkue The Jasmin Mäntylät pisteillä kaksi ja puoli. Tuomari kiusasi visailijoita kysymällä pelkästään rap-aiheisia knoppeja. Ainoa pisteemme tuli jostain ranskalaisesta räppäristä, muistaakseni Lö bigmag.

Finaali alkoi Lynyrd Skynyrdillä - ja tietoa löytyi. Gnars Barkleyn tunnistimme, mutta kokoonpanoa emme "muistaneet". Reggae oli Jahin heinää, siitä hienosti täydet pisteet. Viimeinen kysymys liittyi muistaakseni jotenkin Slayeriin. Emme tunnistaneet ja tienneet asiasta mitään vaikka pöydässämme istuu Slayerin logon päänahkansa sisäpuolelle tatuoinnut heavymimmi. Joka tapauksessa, pääsimme kolistelemaan tuoppeja jälleen kerran. Pienoinen pettymys oli visan vähäinen osanottajamäärä. Edes kaksinkertaisen mestarijoukkueen eli Donkey Kongan jäseniä ei ollut yhtään paikalla.

Poikakuoron kokoonpano: Jah, Satu, Jaakko ja Marko & erikoisvieras Pasi. Ilta jatkui roipparissa, jonka karmea feng shui saa ihmiset ärtyisiksi. Mutta voittajat hymyilevät aina!

Lisäys:

"Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?"

Poikakuoro tänään!

Joukkue on illan visassa liikkeellä harvinaisella kokoonpanolla. Reservissä riittää, reservissä riittää.

Matkalla Siioniin

Lauantaina oli taas keikkailta. Pitkästä aikaa ostin keikalta viimeisillä rahoillani levyn. Seuraavana päivänä huomasin levyn etiketissä jotain suorastaan rikollista. Tarkkasilmäinen voi myös nähdä sen kuvasta omin silmin.

Ja Siioniin ei menty, vaikka Profeetta sitä äänekkäästi vaatikin.

Kauden avaus: extended cut

Alkoipa jälleen uusi musavisakausi. Poikakuoro esiintyi aloituksessa itse varmuutena saalistaen haltuunsa sekä alkuerien että iltafinaalin voiton. Tuomarin nuijaa paukuttivat vuoron perään Suuri Kapteeni Marko ja Dead Parrootsin Antti.

Illan tuomaroinnin aloitti Marko kajauttamalla ilmoille Iron Maidenin Number of the Beastin. Kierros meni kerrassaan juhlavasti pisteillä 14/16. Ainoana hutina oli Hank Williams, jota emme tunnistaneet ja kappaleen ajoituskin osui väärälle vuosikymmenelle. Kierrokseen sisältyi myös bonuspuuha eli Beatlesin Abbey Road-albumin kannen tunnistettava piirtäminen. Allekirjoittaneen kontribuutio rajoittui lähinnä Rutlesin Shabby Road-albumin kannesta hekotteluun.

Kakkoskierros. Puikkoihin asettui Antti ja ensimmäisenä kysymyksenä oli perinteinen musavisaklassikko eli Clashin kokoonpano ja London Calling-levyyn liittyvät yksityiskohdat.
Kolli hoiti vastaukset, joskin levyn kansikuvan kuvauspaikasta keskusteltiin tovi. Antin kierros tuotti joukkueelle runsaasti päänvaivaa ja nollia tuli runsaahkosti. Itseä jäi nyppimään, kun en muistanut David Byrnen ohjaamaa True Stories-elokuvaa. Antin puuhapaperi sisälsi siteerausten tunnistamista ja rokkiaiheista triviaa. Siteeraukset menivät osaltamme nollille ja triviasta irtosi 1,5 pistettä. Kokonaispisteemme nostivat meidät kuitenkin alkukierrosten voittajiksi ja siten varmasti finaaliin.

Finaalikierroksen tuomaroi jälleen Marko. Kysymykset olivat ns. peruskauraa, mutta vaativat silti pohtimista ja keskustelua. Jah ja Satu pohtivat pitkään asetelmaa Sahara Hotnights vs. Donnas allekirjoittaneen kompatessa jälkimmäistä ja valinnaksi päätynyttä vaihtoehtoa. Jazzkysymyksen pitkällinen analysointi toi allekirjoittaneelle ja Jahille työvoiton Miles Davisin tunnistamisen myötä. Piirrostehtävässä taiteellisia kykyjä testattiin tällä kertaa Saturday Night Fever-soundtrackin kannen parissa.

Ilta oli siis menestys ja kausi alkoi suurten hanurien soidessa. Etkotilaisuutta ei vielä tällä kertaa järjestetty, mutta palaamme varmaan pian normaaliin viikkojärjestykseen. Parhaimman punakoneperinteen mukaisesti koimme myös aplodittoman tuokion alkukierrosten tulosten julkistamisen jälkeen. Kolli toi pöytään myös ylläripalkintomunan, jolla illan myötä ilmeni yllättäviä voodoo-ominaisuuksia. Itse iltaakin olisi vielä riittänyt, mutta seuraavan päivän porvarilliset velvoitteet kutsuivat ja allekirjoittanut poistui paperit kassissa hiljaiseen talviyöhön.


 

Torstai on toivottomuutta täynnä

Olin pitkään halunnut kuulla vieressä olevan levyn ja sattumoisin se tulikin vastaan eräässä asiansaosaavassa musiikkikirjastossa. Levy on aina ollut aika synkän teoksen maineessa ja kai syystäkin, kuten kohta huomaamme. Levyn mukana olevassa liitteessä herra T. tosin saa kuulijansa hetkeksi hämmentymään toteamuksellaan: "there's always hope in the third verse of my songs". Hyvin todennäköisesti lause on vain osoitus hänen huumorintajustaan.

I esimerkki on klassikosta The End of the Rainbow:
All the sad and empty faces That pass you on the street
All running in their sleep, all in a dream
Every loving handshake Is just another man to beat
How your heart aches just to cut him to the
core
Joo, tämä tekee olon hyvin optimistiseksi ja toiveikkaaksi.

II esimerkki on Has He Got a Friend for Me:
He’s got the haunt of the sea in his eyes
He wouldn’t notice me passing by
I could be in the gutter, or dangling down from a tree

...Niin positiivista, että alkaa päätä särkeä.

Vielä ennen paluuta normaaliin päiväjärjestykseen, iltaa piristämään The End of the Rainbow:n kertsi, joka on oman alansa klassikko:
Life seems so rosy in the cradle but I’ll be a friend,
I’ll tell you what’s in store
There’s nothing at the end of the rainbow
There’s nothing to grow up for anymore

Kauden avaus

Musavisan kevätlukukausi on avattu. Pitkä ja yksityiskohtaisempi raportti seuraa loppuviikolla, mutta jo tässä vaiheessa voidaan mainita Poikakuoron nauttineen illan päätteeksi ansaituista kuohujuomista, joita on ainakin kolmea eri lajia. Jatkoraportointia seuraa. 

Voimakuva

Musavisa alkaa tänään, sen kunniaksi kaikkien käyttöön ennakkotunnelman luomiseksi klassinen voimakuva: Jiihaa!

Vituiksmän

Savolainen supersankari Batmanin, Spidermanin ja Supermanin tyyliin. Vanha vitsi, mutta niin olivat eiliset vittuilutkin. Paras erä nähtiin välierissä, finaali oli aika lattea. Mutta muutama hyväkin lohkaisu kuultiin. Oma suosikkini oli kisan ainoa nainen, joka täysin käsittämättömästä syystä tiputettiin finaalista. Jatkoajalla hän oli suorastaan murskaava; turkulainen vittuiltiin täysin vinoon.

Sääntöihin kuului, että rasismia ei sallittu. Siksi tuomareiden olisi pitänyt puuttua myös muihinkin syrjinnän muotoihin. Eilen turkulaista tölväistiin ilkeästi seksuaalivähemmistöön ja ennen kaikkea Turun asuttamishistoriaan kohdistuvalla matalamielisellä herjalla.

Vessassa öristiin totta: kotona saa kuulla paljon kovempaa vittuilua.

Oikeaa rokkia

Olen jälleen kuunnellut netin välityksellä viikoittaisen annoksen Stuart Cablen Cable Rock-ohjelmaa. Mitä voikaan sanoa ohjelmasta, joka alkaa Judas Priestin Breakin' The Law:lla ja päättyy Deep Purplen Strange Kind Of Womaniin? Tämä on kyllä paras ihan oikeasti juonnettu musiikkiohjelma, jota olen aikoihin kuunnellut. YleX:n lässytystä ja muiden asemien teinixpoppia kun ei tahdo kestää. Stuart sentään soittaa kunnollista vanhan liiton rokkenrollia tyyliin AC/DC, Whitesnake, Purple jne. Tsekatkaa huviksenne vaikka soittolista. Tätä kuuntelemalla oppii, mitä rokki on!

Utajärvi

Kleb:

"Tänään 6.2. pidetyssä palaverissa päätimme aloittaa visailun ensi viikon tiistaina 13.2. Kellonaika tuttu 20:30 ja paikkana Pub Tupsu. Sääntöihin päätimme tehdä kokeilumielessä muutoksen. Kevätkauden viikkofinaaleihin pääsee viisi (5) parasta joukkuetta entisen kolmen sijaan. Suurempia muutoksia sääntöihin ei tehty. Alla visakalenteri ja jo varatut tuomarointivuorot. Kauden avajaisissa voi varata oman vuoronsa."

Suosimme maksimissaan kolmen tunnen visoja. Ylläripläjäykset entiseen tapaan, omia palkintoja saa jakaa. Tuomareilla sisällöllinen yksinvalta. Minä kysyn pelkkää Kissiä ja kantria.

Musavisapalaveri Tupsussa tänään klo 20:00

- Aikataulut
- Tuomarointivuorot
- Säännöt

Ajatuksia ja ideoita pohdittavaksi:

Aikataulut: Tiistai sopii ainakin minulle, kellonaika (20:30) myös. Visan maksimipituus voisi olla kolme tuntia.

Tuomarointivuorot: Kymmenen viikkovisaa on ilmeisesti jo vakiintunut määrä?

Säännöt: Pysynevät suurin piirtein samoina, mutta itse toivoisin vaihtelun vuoksi joitakin muutoksia. Kolmen kierroksen viikkovisa on ihan ok, mutta finaalijoukkueita voisi olla enemmän kuin kolme. Eräs vaihtoehto on, että viikkofinaaliin pääsisi pisteiden perusteella aina puolet paikalla olevista joukkueista. Jos joukkueita on jakamaton määrä, esim. seitsemän, finaaliin pääsisi enemmistö (neljä seitsemästä). Tällä tavalla saisimme enemmän potentiaalisia voittajia ja visa olisi entistä tasaisempi.

Mietitään illalla lisää.

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.

Helmikuu

FEBRUARY: ”February Brings The Rain” A new tune by Bobby Troup. It’s quiet blues number which proves that 28 days don’t always make the shortest month. Julie does it with suitable feeling of loneliness. She also makes it clear that she’s sick and tired of the rain.

Levyttömyysitku

Tampereen Metson musiikkiosastolta on aivan toivotonta löytää yhdenkään vähänkään suositun tai edes tunnetun poppisyhtyeen levyjä. Rovaniemellä tottui parempaan. Klassista löytyy aika hyvin kyllä. Täältä tähän.

Ehdotus

Miten olisi palaveri Tupsussa ensi tiistaina 6. helmikuuta kello 20:00?

Poikakuoro Tampereella

Poikakuoro hopealle Semaforin musavisassa 25.tammikuuta.

Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.

Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.

Mitä? Missä? Milloin?

Musavisa! Vieläkö me kiskaistaan ainakin yksi kausi käyntiin? Jos innostuneita löytyy, niin pitäisikö nähdä palaverin merkeissä sopivana ajankohtana, sopivassa paikassa?

Hauska leffa

Katselin televisiosta uusintana esitetyn Arskan Commando - leffan (1985). Tätä sietääkin näyttää. Että vaan osaakin olla hauska elokuva. Leffan juoni on helposti kerrottu: ex-solttu ja nyk. yh-isä Arskan tytär kidnapataan tarkoituksena kiristää Arska hoitamaan likainen homma. Arska suivaantuu ja antaa pahiksille, öh, oikein isän kädestä. Perhe on jälleen koossa ja kaikki onnellisia.

Commando on musiikkia myöten täyttä kasaria. Sivurooleissa nähdään muistakin Arska-leffoista tuttuja kasvoja. Upseeria esittävä Bill Paxton nähtiin punkkarina edellisenä vuonna valmistuneessa Terminatorissa. Cooken roolissa esiintyvä Bill Duke viidakkoretkeili Arskan tiimissä pari vuotta myöhemmin Predatorissa. Kummatkin elokuvat ovat Commandoa teknisesti tyylikkäämpiä, mutta kyllä tästä irtosi kuitenkin enemmän perjantai-illan hubaa.

Elokuvan ohjanneesta Mark L. Lesteristä en ole juurikaan kuullut. Pikainen tarkistus filmografiasta tuotti ainoastaan yhden aiemmin näkemäni elokuvan eli Stephen Kingin kirjaan pohjautuvan Firestarterin (1984). Commandossa ei ole ohjauksen puolesta omaperäisyyden häivääkään, mutta monessako tusinakasariactionleffassa sitten on? Arnoldille on kyllä kirjoitettu jälleen pari hauskaa sutkautusta, joista yksi on vitsinä kierrätetty Terminatorista. Lystejähän nuo olivat, vaikka ehdoton suosikkini on edelleen Predatorin ”Stick around! ”. Hauskaa!

Meissä jokaisessa asuu pieni gootti.

Tällä viikolla cd-soittimeeni on jumittunut Depeche Mode, eritoten kolme viimeistä albumia, Ultra, Exciter ja Playing the angel. Bändin pitkä ja värikäs historia on jo itsessään täynnä elementtejä joita yleensä tulee vastaan ns. perinteisiltä rockbändeiltä. Onhan tämä bändi legenda, jonka vaikutusta rock/pop historiaan ei voi sivuutta ihan noinvain. Bändille on jonkin verran velkaa Type O Negative, Him, MarilynManson ja lukemattomat muut metal/gootti/bändit. Niin ja sitten se kone-osasto. Depeche Mode, Kraftwerkin ohella on varsin merkittävä koneiden hyötykäyttäjä ollut konemusiikinhistorian eturivissä.

Pari kertaa livenä tullut nähtyä tämä bändi ja täytyy myöntää että kyllä ne koneetkin muuten rokkaa varsin räkäisesti ja ryhdikkäästi. Konemusaa on moni bändi yrittänyt saada rokkaamaan, harva onnistuu siinnä. Bändin visuaalinen puoli on minusta ollut aina varsin nerokas, videoita myöten.

Varsin hämmentävä seikka bändin suhteen on ollut se että harva jätkä tuntuu diggaavan tästä. Bileissä kun täräyttää tätä soimaan niin jopas alkaa mielipiteitä jannujen suusta lennellä siinnämäärin että pakko vaihtaa levyä ja heti.

Jos pop/rock -bisneksessä suurin ja kaunein, vaikuttavin, on the Rolling Stoenes, perässä tulee U2, voisin hyvinkin nähdä Depeche Moden muutamien vuosien päästä kiusaamassa U2:sta.

- gonzonimo-

Nappis

Napalm Death kävi, oli ruma ja äänekäs, ei soittanut encoreita, mutta paljon muuta. Oli hauskaa.

Sähkökitaroita Part.1 (DeArmond Jet Star)

Sähkökitaroissa yksi viehättävä ominaisuus soitettavuuden lisäksi on kauneus. Kun kauneuteen ja soitettavuuteen lisätään vielä ergonomia, on silloin kyseessä täydellinen kitara. Itselleni löytyi De Armond Jet Star:sta täydellinen skeba. 1998 ostin ensimmäisen näistä kolmesta kitarasta, jotka ovat kopioita Guild Thunderbirdistä. Menihän tämän sinisen kaunokin sisäänajamiseen muutama vuosi, strato/tele -miehenä oli totuttelua kaulaan. Pikkuhiljaa sitten sain hankittua myös mustan ja marjapuuron värisen Jet Starin. Nämä Koreassa duunatut kaunokit kuitenkin vaihtelevat soitettavuudeltaan aikalailla, tosin voi olla että sitä ei kukaan muu kuin minä huomaa.

Myöskin näiden kitaroiden kohtuuhinta on ollut myös painava seikka kun hankintapäätös on tehty. Jos "made in korean" sijaan lukisi "made in usa" niin voitte arvata että hinta olisi paljon korkeampi. Eikä välttämättä "usa" leima takaa laatua, niinkuin monesti kitaroissa kuvitellaan.
Tämän skitan muotoilu on aina jakanut jengiä kahteen leiriin ja hyvä niin. Jos joskus samanlaisia kaunokkeja näette etsivän hyvää kotia, niin ohjatkaa ne luokseni. Uuuh! Beibi redhead pitäisi vielä löytää.

Lisää mukavannäköisiä kitaroita sitten ensikerralla, ellei poikakuorolaiset pahasti suutu offtopikistani. Onhan sitä toki terveempiäkin harrastuksia kun kitarointi, mutta.... niin, valinnathan eivät aina ihan kädenkäänteessä tapahdu, ellei sitten vain ole kyse pikavoiton tavoittelusta ja sehän onkin ihan erijuttu.

-gonzonimo-

Telly Savalas - If

Tullut katseltua Columbo boksia taas vaihteeksi. Jotenkin sympaattisen oloinen jäpikkä, rauhaa rakastava mies. Olisi vaikeaa kuvitella tuota hahmoa jonakin paukkurautaa heiluttelevana ongelmienratkojana. Aloin miettiä muita samanaikakauden rikosetsiviä ja Kojak tuli mieleeni. Löysin tämän mainion "Kojakin" musavideon, joka jotenkin vetää suunpielet kyllä virneeseen.

Lännen-Jukka

Espoon-Jussi oli ovela keksiessään tavan päästä parhaille paikoille keikkaa seuraamaan. Ja olihan se aivan mahtava keikka! Karjalaisen string band soitti hyvin ja näytti hyvältä. Automiehenä nykyisin tunnettu Teha oli ehdottomasti oikeassa Ninni Poijärven suhteen. Espoon-Jussi nyökkäsi lavalle suu virneessä heti alussa: "Kovan näköinen mimmi!". Niinpä, en ollut saada katsettani irti taitavan lumoavasta viulistista. Mika Kuokkanen soitti kitaraansa maukkaasti ja itse Karjalainen oli niin karismaattinen kuin vain ikinä voi olla.

Lännen-Jukan konseptissa on jotain maagista, ripaus autenttista deltabluesin pahuutta ja esoteerista alkuvoimaa. Karjalainen on niin taitava ja huolellinen - salaperäinen! - työssään, että on tässäkin tapauksessa jättänyt juuri ne oikeat elementit pienten sattumien varaan. Siitä syntyy spontaanisuus ja aito pelimannimeininki. Hän on tehnyt itsestään myytin, ja se myytti tulee alati kasvamaan. Veikkaan, että seuraava levy on string band -levytys. Tänään kuitenkin tilaan "debyytin" vinyylinä. CD on jo, heti raamatun ja jallupullon vieressä hyllyssä paikallaan.

Pata-ässiä ja Rätyilyä

"Vittuillakseni heilutin." (selitti iloista vilkuttelua Barcelonanpalkintopallilla 1992)
"Puoliväkisin olen juonut viiniä." (IS:n haastattelussa ennenBarcelonaa)
"Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa."(latautumisestaan Barcelonassa 1992)
"Ooppera? Hyi saatana!" (IS:n haastattelussa 1991)
"Kai se jossain on." (Räty hopeastaan mitalikahveilla. Hän joutui lainaamaan jousiammuntajoukkueen hopeamitalia kuvaukseen.)
"Saksa on paska maa" (pudottuaan MM-finaalista Stuttgartissa 1993)
"Lepäilen tai ryyppään" (latautumisestaan ennen EM-kisoja Helsingissä1994)
"Iisalmesta saa parempaa" (arvostelee italialaisen kuohuviinin aromiaEM-hopean jälkeen)
"Viissataatonnia käteen ja keihäs lentää 100 metriä" (Ennen Atlantanolympiakisoja kesällä 1996)
"Joka toinen vuosi tuntuu menevän vanhalla miehellä perseelleen"(Göteborgin MM-kisoissa 1995)
"Atlantaan lähtiessä päätin, että en perkele puhu koko matkalla englannin sanaa - suomella on pärjättävä." (Atlantan olympiamatkasta 1996)
"Mikä perkeleen seura?" (Rädyn ensimmäinen kommentti hänen kuultuaAleksis Kiven seurasta ja hänelle myönnetystä palkinnosta)
"Halvarin kanssa ollaan ajeltu autolla, kun on ollut niin kylmä." (Rätykertoo valmentautumisesta Barcelonan kisoihin.)
"Ensin mä ainakin menen syömään." (Räty kommentoi kun häneltäkysyttiin tulevaisuuden suunnitelmia hänen juuri voitettuaankultamitalin.)
- gonzonimo-

Hanuri tiukilla, takaa-ajoa (perskarvat lähtee).

Katsoin vk.loppuna Bullit:n. Miehet olivat miehiä, naiset naisia, gaso oli halpaa ja maailma oli muutenkin yksinkertaisempi. San Fransisco vuonna 68 näyttää hienolta, ainakin se osa mitä leffaan nyt on upotettu kaupungin ajankuvasta. Muutenkin raina hiveli sitäpuolta minusta jota kutsuisin esteetikoksi. Kamera-ajot ja leikkaukset olivat hitaita, nyky mittapuun mukaan. Takaa-ajokohtaus kohtaus kestää vain murto-osan leffasta, eikä se turhaan ole kaikkien takaa-ajokohtauksien vertauskohde numero yksi. Steve McCool näyttelee näyttelee hienosti ja jotenkin habitus muistuttaa uutta Bondia. Myöskin leffan musat ovat tyylikkäästi taustalle upotettu.

Rööki ei tainnut kärytä leffassa kertaakaan ja muutenkin pahikset tuntuivat saavan teoistansa palkkansa. Dvd sisälsi myös ekstrat jotka olivat ihan leffan tasoista kiihoketta, jota silmämunat kovina tuli ahmittua.


Katsoin myös the WHO: Kids are allright.
Loistavia livevetoja koko Who:n kehityskaarelta valikoidusti napattuna. Jotenkin se Keith Moon nousi nelikosta eloisuudellaan muiden yli. Aina yhtä hämmentävää katsoa Moonin rumpalointia, se on akrobatiaa, ilotulitusta, komiikka ja Townshendin takamuksille potkimista (lisää hämmentäviä metaforia).

Jep.

-gonzonimo-

hyvää viikonloppua

Kuinkas sitten kävikään?

Pari heräteostosta kirja-alessa: mukaan tarttuivat muiden lisäksi vankila-aiheinen klassikko ja uudehko yleisesitys rahvaan musiikista. Vankilakirjaa ehdin jo lukea tunnin verran, tarkkaillessani vankejani. Mielenkiintoista ja yllättävän nopeaakin luettavaa, ainakin ensimmäiset luvut. Musiikkikirja oli jo entuudestaan tuttu. Levykaupan alessa oli vaikka mitä, mutta en ostanut mitään. Kirja-ale vei kaikki rahat. Sen verran kuitenkin jäi senttosia taskuin pohjalle, että sain nauttia kupposen kaffeeta kolmen täysin erilaisen naisen seurassa.

Ilmastonmuutosta

Kirja-alehan on jo tuttujuttu vuodesta "kun mummi pärekaton tervas" asti. Nyt on tapahtunut hienoa asennemuutosta myös levykauppojen suhteen. Eilen alkoi levy-ale jossa tietenkin oli aivan pakko käydä pari hankintaa tekemässä.
Toki sinne jäi vielä muutama lätty, jotka voisin sopivassa mielentilassa käydä hakemassa pois. Tämä on terveellinen askel levykauppiailta. Toivottavasti tämä ei jää tähän vaan jatkuu ja kehittää muotoaan. Tätä levy-alea olen odottanut jo vuosia. Mutta asennemuutoshan vaatii aina aikansa.

Suomalaisten usko rock/pop (ja euroviisuihin) musiikkiin on kasvanut roimasti viimeisen vuoden aikana. Musiikkibisnes alkaa olla vakavastiotettavaa, eikä enää mitään keskenkasvuisten aikuisten puuhastelua vasemmalla kädellä.

Viva le rock 'n' roll!!!

Blue Jeans

Vain todelliset rokkarit tietävät, kuinka farmarihousuihin pukeudutaan. Ehkäpä farkkujen korkea vyötärö määritteli kaikkein luontevimman tavan poseerata: Masa ja Iggy.

Ale

Tänään kirjakauppaan. Tein pienen hankintalistan. Pistän tulevat ostokset tähän salanimillä:

• Jukka-Pekka Välimaa
• Cernunnos
• Karisma, dogma, jäsenet
  

Kuten voi huomata, olen tälläkin kertaa liikkeellä pikkubudjetilla. Kaikki kolme liittyvät tavalla tai toisella musiikkiin. Naapurissa on levyale, täytynee "varalta" käydä sielläkin.

Rap

"Radiosta kuului ainakin kaksytviis vuotta vanhaa räppiä, vähän oli hassun kuuloista!"

Aivan varmasti. Rap on jotain sellaista, mitä minä en ymmärrä ollenkaan. Osaan nimetä noin neljä räppäriä ja ilmeisesti ne kaikki ovat vanhaa koulukuntaa. Sitten on tietenkin Eminem ja Beastie Boys. Voisin myös nimetä hatusta lisää: Blacknigga Muthafokker, Enemy-69, Koolgangstah, Shammy, LovaLova, Digit&Zibit, Killer Malyyza, Brotttha Leeeroy - eiköhän sellaisiakin jostain getosta löydy. Rap-kappaleista tunnistan ainakin Rapper's Delightin ja Messagen, juuri niitä hassun kuuloisia.

Sovitaanko, että kevätkaudella yksikään meistä ei kysy yhtikäs mitään rapista?

Metal

Antropologi Sam Dunnin dokumenttielokuva Metal - A Headbanger's Journey on reipas ja rento fanidokkari amerikkalaiseen tyyliin veistettynä. Tämä ilmenee parhaiten Dee Sniderin haastatteluosuuksissa, mutta kyllä myös vekkuli Ronnie James Dio ja herramiesmäinen Tony Iommi - sekä tietenkin hullulla tavalla karismaattinen Lemmy Kilmister jäävät mieleen. Itseironia on aina osoitus älykkyydestä. Sen sijaan esim. Mayhemin jäsenten puperteettinen kiroilu ja keskisormen heristely on aika kornia seurattavaa. Norjalaisten satanistikirkonpolttajien haastattelut tuovat dokumenttiin kaikkein mustimmat sävyt. Reippaus ja rentous katoavat hetkessä kuin kilju punkkarin kurkkuun. Sam Dunn on selvästi varuillaan (peloissaan?), mutta ilmoittaa myös lopuksi ponnekkaasti näkemyksensä pingviinien rikollisista harrastuksista. Ylipäätänsä hieman kriittisempi ote koko metalliin olisi ollut paikallaan. Taidanpa katsoa koko elokuvan kertaalleen. Hauskaa katsottavaa.

Lisäys: Slayerin laulaja Tom Araya (?) on sympaattinen Dunnin kysyessä: "vihaako jumala meitä kaikkia?" Vastauksessa tiivistyy jotain olennaista hyvästä metalliasenteesta: "Ei vihaa, mutta se on vitun hyvä biisin nimi!" (God Hates Us All). Ristitiitaisuus on metallin kantavia voimia. Katsokaa vaikka pätkä, jossa Dee Snider hekottelee metallin homoeroottisille aineksille.

Disco

70-luvun lopulla meillä oli kasettina Expertin disko-musiikkia sisältävä kokoelma nimeltä "Disco Expert". Muistan siitä Dire Straitsin Sultans of Swingin ja David Bowien Sound And Visionin. Bowie taisi täyttää eilen 60 vuotta. Aamulla tarkistin, mitä David Knopflerille kuuluu.

Ai niin, kiitokset Satulle viikonlopun bileistä! Oli mahtavaa kuulla kerrankin kantria, soulia ja bluesia Poikakuoron juhlissa. Lisäksi kuulimme tosi hauskoja juttuja. Ainakin ne olivat naurettavia. [Köh]

AOR

Olen viime päivinä kuunnellut Stevie Nicksin ja Don Henleyn vanhaa duettoa Leather and Lace. Ei kovin rock, eikä muutenkaan mitenkään erityisen tärkeä tai merkittävä laulu. Onpahan vaan nätti ralli, jossa on kivat sanat. Pidän erityisesti sen hivenen äitelästä kertosäkeestä, joka päättyy seuraaviin sanoihin:

Give to me your leather
Take from me...my lace

Ymmärrän ja annan tietenkin myös anteeksi, jos jollekin tulee mieleen pitsiin pukeutuva H. Lecter. Minulle ei.

Johnny Cash - God will cut you Down

Johnny Cash - God will cut you Down
Video sent by peakers

Aijai kun vetää hiljaseks. Hieno biisi ja videokin on loistava. Moni "kova" rock biisi kuulostaa tän jälkeen ihan kultapossukerhon vedolta.

Tammikuu

JANUARY: "June In January" This is a high-gaited treatment of the
Robin-Rainger standard. Except for Christmas bills, Julie manages to make
everything that happens in January seem somewhat wonderful.

Puuhastelua talvi-illan ratoksi

Mitä kaikkea hauskaa voi tehdä harmaana talvipäivänä:

1. Kuunnella, kuinka vuosi vaihtui 30-vuotta sitten.
2. Kuunnella tai lukea, kun Henry-setä kertoo tarinoita ja soittaa musiikkia.
3. Visailla!

Viitoset 2 0 0 6

KEIKAT 5.
1. New York Dolls (ruisrock)
2. Iggy&the Stooges (sauna,tanpere)
3. Depeche Mode (tallinna)
4. the BellRays (ruisrock)
5. 22.Pirkko (tavastia 25v. keikka)

LEVYT 5.
1. n.y.dolls: one day it will.......
2. wolfmother: wolfmother
3. eagles of death metal: death by sex
4.brant björk&bros:saved by magic
5.raconteurs:broken boy soldier

MUUT 5.
1. cd/dvd hintojen alastulo
2. gin tonic
3. yamaha ns-10 skobet
4. uudenvuoden ilotulitus Goalla
5. lämpimät ilmat

KUPLII ALAPUOLELLA. Casino Royale, Danko Jones (ruisrock), Peruna Curry, Ravi Shankar, Soundcraft 6000 mixin desk, Luistelu kivalonpuistonkentällä illalla, sohvalla makailu, tupakointi, t- paidat............

R.I.P.

James Brown on poistunut keskuudestamme.

Iloista joulua!

Rauhallista joulua, hyvät joukkuetoverit ja kanssakilpailijat. Kuunnelkaa myös levyjä.

Top-5

1.) Allman Brothers: Fillmore East -live
2.) Sugarland: Twice As Speed Of Life
3.) Uuden blogin perustaminen
4.) Tärkeä paperi Turusta
5.) Liköörikonvehdit

USA

Osaavat tehdä hyviä lauluja. Mukava yhtyä kertosäkeisiin. Country Joen laulua on tosi kiva laulaa, eikä tämä Eric Schwarzinkaan kipale niin paha ole. Ehkä liikaa sanoja. Onko se Bush oikeasti niin huono persedentti? Ei kai? Kamaan!

Haaste

Pojaaaat! Tui tui! Teille on heitetty haaste!

He was born in a cross-fire hurricane

Poikakuoro onnittelee 63-vuotiasta Keith Richardsia, maailman parasta rock and roll -kitaristia.

Camel Toe

Hello Cleveland
Hauska ja viihteellinen sivusto jossa voi mukavasti viettää aikaa. Mukava ilmiö jolla kuvaava sanakin.

Windmills of your Mind

Tuli tossa katsottua Breakfast In Pluto leffa. Loistava raina ja erittäin hyvin valitut musat. Tämä biisi Dusty Springfieldin esittämänä toimi myös siinnäkin.

Kauneimmat joululaulut 2.

Morrisonin jalanjälkiä top 5

Jeffrey Lee Pierce ( theGun Club)

Ian Astbury (the Cult)

Claude (Smack)

Glen Danzig

Kurt Cobain (grunge morrison)







Kävin kirjakaupassa selailemassa Sammakko-kustantamon julkaisemaa kirjaa Morrisonin runoista ja teksteistä..... Ei oikein kutkutellut minun makunystyröitä, hyllyyn se jäi, eikä kyse ollut suomennoksen puutteellisuudesta. the Doors oli kyllä aivan loistava bändi.

Brunettie

Musavisan historian aikana on Blondie ollut verrattain suosittu orkesteri tuomareiden keskuudessa. Hardest Part on tiukka biisi ja sen video milteinpä hätkähdyttävä: Debbie brunettena!

Kiitos UR!

On ilo ja kunnia asua Rovaniemellä. Meillä on hieno paikallislehti Uusi Rovaniemi. Kun sain tänään uunituoreen lehden käsiini, tapahtui seuraavaa: silmät jumittuivat sivun 2 vasempaan yläkulmaan, en saanut henkeä, suuta kuivasi, sydän yritti rynniä pomppimalla ulos rinnuksista, hiki alkoi virrata, läähätyskohtaus ja lopulta kuola valui suupielistä.

MINUN MURULLA ON HUOMENNA SYNTTÄRIT!!

Ja tämä tieto siis Rovaniemen paikallislehdessä. Edistyksellistä toimintaa! Ps. Musavisakysymys: Mistä tuo taustaseinä on tuttu? Vinkki: Kuva on otettu iltana, jolloin näin ja koin tuon upean jumaluuden ensimmäistä kertaa.

Cribs

Katson Cribsiä. Tämä kuuluu jokaisen arvonsa tuntevan gangstaräppärin tai muuten vaan kovan jätkän leffahyllyyn.

Kauneimmat joululaulut 1.

Tällä on hyvä aloittaa joulunvietto jo juhannuksena. Tämä toimii, oli sitten kesä taikka talvi. Myös sanomaltaan laulu on aina ajankohtainen. B-puoli taas muistuttaa, kuinka yksinkertaisista aineksista saa rakennettua tappavan tehokkaan pariminuuttisen. Ja koko roska monona - tietysti.

Top-5

1.) Eilen voittamani sadan euron veto
2.) Bellrays: Time is gone
3.) Vodka pakkasessa
4.) Lauantai-ilta
5.) ruoka

Jalokiviä

Blonde Redhead - Equus

Aaah! I'm bleeding.
Kirjastosta eilen nappasin Ville Leinonen: Jalokivikokoelma 1999-2006. Pistin sen heti aamutuimaan soimaan ja todellakin,nimensä veroinen kokoelma. Joskus Ville&Valumon alkuaikoina otin tuon tutkaani, kuitenkin se feidaantui pikkuhiljaa pois.
Blonde Redhead (video) ratsasti jotenkin mieleni maisemiin kun kuuntelin Jalokivikokoelmaa. Ehkä molempien Gainsbourg vaikutteet johtivat tähän dynaamiseen jatkumoon jossa ajatus sysää toisen ajatuksen liikkeelle.

Smack part.1.

Katurokkia 80' puolelta vetävä Smack(helsinki) yhtye on jäänyt aivan liian aliarvostettuun asemaan, vaikka Nirvanan grungepojutkin nimesivät tuon bändin yhdeksi vaikuttajakseen.
Hanoi Rocks kyllä muistetaan mutta sen varjoon jää Smack, harmi. Kuitenkin tuo on merkittävä katurock yhtye suomessa ja maailmallakin jonkinasteista kulttisuosiota nauttiva. Törmäsin tähän kun etsin bändin videoita internetin välityksellä. Ensimmäistäkään en löytänyt.

Laulaja Claude hallitsi suvereenisti Jim Morrison maneerit, vain kuriositeettina mainitakseni. Tosin minun mielestä Claude teki satakertaa parempia lyriikoita kuin Morrison. Runokirja nimeltään ”Julmia ovat valvotut unet”, ilmestyi Clauden (Ilari Peltola 23.7.1966-22.9.1996) kuoleman jälkeen, johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Bändi oli törkeä ja röyhkeä, itseoppinut, niinkuin katurockbändien täytyykin olla. Stooges, Stones, Mc5 vaikutteille tehtiin kunniaa.

Smack jatkoi Hurriganesin alullepanemaa suomalaista rock 'n' roll perinnettä ja tuon perinteen valovoimaisena jatkajana näen Flaming Sideburnsit. Dekadenttiä maailmankuvaa viljelee myöskin naapurin pojat Norjasta, Turbonegro. Sori olin unohtaa nuo skandinaavisen action-rockin kuninkaat, the Hellacoptersin. Skandinaavinen dekadentti villi katurock elää ja voi hyvin.Vai onko asiat sittenkin toisin?

No nyt en vielä mieti sitä, vaan panen Smack On You levyn soimaan.
Pusu poskelle ja menoksi beibiii.

Olenko taas nähnyt unta?

Onko olemassa sellainen elokuva kuin Little Whore House on the Prairie? En jaksa googlata.

Pukuloistoa

Olisikohan kahden Stradivariuksen onnellisen omistajan, Anne-Sophie Mutterin puku ollut liian keväinen linnanjuhliin? Mielestäni ei.

Joulukuu

DECEMBER: ”Warm December” by Bob Russell. This tune explains how to take off the chill in midwinter. As you might suspect, it’s not done with a pot-bellied stove. Strings and trombone dominate.

Liikennekäyttäytymistä

Aina kun tapaan miehen jolla on viikset, herää minulla heti pienoinen epäilys (ei tosin Intiassa, joilla kaikilla miehillä on jo heti syntyessään viikset) ja jos miehellä on vielä kampaus mallia mullet, niin silloin soi jo hälytyskellot.

Kaikista pahin yhdistelmä on tietenkin; viikset, mullet, salihousut/nappiverkkarit ja linttaan astutut (paskaiset)lenkkarit. Ja jos mies sattuu pääsemään vielä taksisuhariksi niin sehän on heille taivas, ilmaiset bensat ja yleisöä takapenkillä. Varokaa pikkujouluaikana takseja.

Tosin ylinopeuksien ajamisen ehkäisemiseenkin löytyy keinot, tanskanmalli olisi minusta kokeilemisen arvoinen myös meillä.

Ostin tänään paikallisesta musa-,peli-, dvd kaupasta: Easy Rider, Wild at Heart, Pelkoa Inhoa Las Vegasissa dvd boksin 20€ (yks boksi sinne vielä jäi tota, hop hop). Siinnäpä oiva road-movie paketti, jolla on hyvä juhlia itsenäisyyspäivää. Ei muuta kun kättä lippaan ja rokkaamaan paremman maailman puolesta.

Kop kop

Herbie Hancock & The Rockit Band
Uploaded by trapux

Kiitoksia vapaasta sanasta ja sen kunniaksi aimo osoitus harjoittelun voimasta. Niin se vinyylikin käyristyy kun sitä kovin raapii. Mitäköhän symboliikkaa noihin kuusikulmaisiin rumpuihin kätkeytyykään? Oletteko muuten huomanneet että 10.2.07 Pub Tupsussa Vittuilun SM-kilpailut. Poikakuoro mukana? Millon ruvetaan treenaan?

MC5 - Kick Out The Jams - Live Beat-Club 1972

Olli!
Oli perjantaina puhetta mustien artistien groovesta. Luulen että tämän lähemmäksi ei valkoperseet pääse mustan grooven saralla. Aivan tajuton versio, huh. Yhteensoiton juhlaa, öljytkää lanteenne ja antakaa palaa.
Löytyykö svengille haastajaa?

Täällä aivan mahtavia kissoja, oikeesti hyviä kuvia, gangstakisu ja fillaroivakisu veti täydet pisteet

Japanilainen nimigeneraattori (Jonzen on ihan pakko kattoo tää) ja muita hauskoja generaattoreita. Pistin oman nimeni bändinnimi generaattoriin ja nimeksi tuli "the Fried Officers".

Vapise Kiss,Lordi ja muut horror-bändit

Indian Thriller
Video sent by tamalougbobola

Tämä päivä mennyt väsymyksen merkeissä. Treenit kuulosti karmealta, ihan kun ei ois kitaraa ikinä nähnytkään. Tätä videota olen katsellut muutaman kerran ja hihitellyt ja eritoten tuo musa kolisee.

Kiitos kaikille eilisestä illasta, oli mukavaa. Treenikämpän jamitteluille täydet pisteet eli 10+.

Dirty Punx

Keskellä Metsä-Suomeakin tapahtuu joskus jotakin. Eilen pukkasi keikkaa joka tuutista. Yksi kuitenkin oli ylitse muiden:

Aika:1.12.

Paikka: Lutakko

Tapahtuma: JKL-Punk-HC-Sessions

Esiintyjät: Deathbed, Deadsunrise, Hero Dishonest

Arjesta irtautuminen alkoi omassa kiikkustuolissa tällä sekä illan tunnelmaan virittäytyminen
tällä.

Sitten seurasi siirtyminen ensimmäiseen etappipaikkaan, joka jäi myös viimeiseksi.
Soittolista oli seuraavanlainen: Bo Diddley, The Fall, joku Keijolta lainattu kasetti, Sparks, GodfaTHErs, Yello ja Maukka Perusjätkä.

Pari viikkoa sitten vastaavassa tilanteessa kävi hiukan nolosti, kun olimme keikkapaikalla myöhässä ja oma lemppari oli ehtinyt jo settinsä soittaa. Nyt siis piti skarpata ja reippain askelin harpoimme kohti tanssisalia. Olimmekin juuri sopivasti paikalla. Ehdimme tsekata levymyyntipöydän ja käydä noutamassa virvokkeita, kun illan ensimmäinen akti jyräytti settinsä alkuun.

Bändin aloitettua tuli järjestysihminen vetelemään hihasta kehottaen viemään takin narikkaan. Turha siinä oli selitellä, ettei minulla ole takkia. Myös toinen seurueemme jäsen joutui järjestysihmisen ahdistelemaksi. Tämä aiheutti hampaiden kiristelyä ja pientä kiehumista.

Eka bändi oli kuitenkin erinomainen, toinen hieman tahmean alun jälkeen hyvä ja Hero Dishonest älyttömän hyvä. Menovinkki itsenäisyyspäivälle

Kohta olivatkin keikat ohi ja aika lähteä pois. Sitten kadunvarrella pohtiessamme seuraavaa siirtoamme, alkoi yläilmoista kuulua tuttu rynkytys. Suoritimme nopean käännöksen vasempaan ja ehdimme juuri kuulemaan Melrosen keikan lopputahdit sekä viimeiset encoret. Viimeisimpänä tuli heidän versionsa tästä rallista.

Vielä piti poiketa viereisessä bistrossa sekä naureskelle taksijonossa seisojille. Lopulta poistuessamme ja ohittaessamme erään yökerhon kuului taas tuttuja säveliä. Eikähän siinä ollut yhdelle illalle rokkia. Tulevaisuuden jytänderejä odotellessa...

Tämän illan ohjelman on tarkoitus toimia särkylääkkeenä ja on peräisin illalta ennen ajanlaskumme alkua.

Pitkästä aikaa levylautasella

Albumin viisi parasta biisiä paremmuusjärjestyksessä: 1. Strutter 2. 100 000 Years 3. Deuce 4. Fire House 5. Nothin To Lose. Seuraavaksi tulisi tietenkin Cold Gin.

Lynyrd Skynyrd 1973 - 1977

Studiolevytysten paremmuusjärjestys:

1.) Second Helping (1974)
2.) Street Survivors (1977)
3.) Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd (1973)
4.) Nuthin' Fancy (1975)
5.) Gimme Back My Bullets (1976)

Vanhan kalenterin mukaan: Februarius

Mitä poikakuorolaiset tarkoittavat käyttäessään perustavaa voittamisen käsitettä? Heidän määrittelynsä kuuluu: voittamisella tarkoitetaan mielen affektioita, jotka joko lisäävät tai vähentävät, avartavat tai supistavat mielen toimintakykyä. Voittaminen on ilmeisesti sekä fysiologinen että psykologinen käsite; toisaalta se merkitsee orgaanisia tilanmuutoksia kohti kohentunutta - tai eräissä tapauksissa vähentynyttä - elonvoimaa, toisaalta näitä muuttuneita tiloja vastaavia elämyksiä.

Rairai! Paipai!

Poikakuoro kännibloggaa Kellarista:

Marko: Hienot jamit Geronimon kämpillä!
Geronimo: Rouhean rauhallista, parasta mitä voi löytää.
Satu: Bändäri! Ja tyytyväinen sellainen... Im on a Highway to Hell!
Olli: Beauty , beauty,beauty...beautiful!!!
Tuomo: qweryt ei tarkoita mitään englanniksi enkä minä tarkoita mitään hani anna menna ole elän ja ja !

Thank you!

No kun ei toimi niin ei toimi!

Sitä minä vaan että ne jotka niitä kuveja niin innokkaasti räpsivät tuona mystisenä voittoiltana vieläkin mystisemmästä kohteesta, niin josko olisivat ystävällisiä ja haluamallaan tavalla toimittaisivat jollekulle poekakööriläiselle niitä sitten.

Illan Beggars Banquetin huikopalapolitiikkaa.

Kehittelen jotain pientä naposteltavaa illaksi. Vegetaristina kattaus on sitten sen mukainen.

Blues öljyä tuokaa niin paljon kun jaksatte lipittää.

MusaVisa kyssäri: ketä suomalaisia artisteja lisäisit alla olevaan listaan? http://www.happycow.net/famous_vegetarians.html#I

Just Nyt 5.
Damned: New Rose
Brant Björk & the Bros: Let the truth be known
Beastie Boys: Namaste
Soul Tattoo: Jack in the Box
the Ventures: Action Plus