Kauanhan sitä kestikin.....

Eräs nimeltä mainitsematon lähikauppamme lopettaa toimintansa ens viikolla. Koko suomen ketju lopettaa levy- ja dvd -myynnin. Pelihommat jatkuu, tosin jonkun jenkkiläisen ketjun toimesta. Tämä Hollantilainen ziljardööri joka ko. ketjun omistaa oli vain päättänyt että Härmän kauppa loppuu nyt, sai niin niin niin hyvän tarjouksen että pakko myydä, oli ollut selitys............. Öbaut 100 työntekijääkin meinas saada potkut.

Niin. Mikäs tuolla Oulu-Tanpere-Stadi linjalla on asuessa kun on levykauppoja niin maan per.... mutta meillä täällä Roviksella kun ei ole. Pärkkele, mitäs jätkät nyt tehdään?
Aluksi vietiin röökinpolttomahdollisuudet baareistamme, siten alkoi levyjen masteroinnit sapettamaan ja nyt lähikauppammekin lopettaa ensviikolla.

UPRISING!!!!!!!!!

Retox animal, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä, rohkeaa. Yllättäviä flirttailuvetoja kasarirokin suuntaan, tosin huumorin avullahan sinne mennään. Perus Turbona levy kuitenkin potkii ja yllätysmomenttikin on mukana. Käsi hamuaa miestävähvempaa aivan vaistomaisesti kun tätä kuuntelee.

Queens Of The Stone Age: Era Vulgaris. Bändi paranee levy levyltä. Tämä on levy joka aukeilee kuuntelukertojen myötä pikkuhiljaa. Mitään pomminvarmaa hittiä ei levyllä ole ja se on hyvä, kuka niitä kaipaa niin kuunnelkoot sitä levyä jossa pepsodent-pelle Dave Ghorl soitteli. Mielenkiintoista on aina ollut miten QOTSA tuo omat Garage vaikutteet esille uusimmilla levyillään, nerokasta.

Sweatmaster: Animal. Jumatsuka mikä lätty. Bändi on parhaimmillaan just nyt. Tässä levyssä on fjongaa ja trio soi kuin junan vessa. Hienosti pojat ovat lainailleet Qotsa:n idea arkusta parit stemmat.

Tässä nämä kolme levyä jotka on pyörineet soittimessa lähestulkoon koko viikon, näyttää myös siltä että näistä tulee tämänkesän soundtrackit. Hienosti nämä levyt kuitenkin peilaavat aikaa jossa elämme nyt. Mutta mutta, että auditiivinennautinto olisi aivan täydellinen niin täytyy antaa iso ja vittumainen kritiikki m a s t e r o i n n i s t a. Mikä helvetti on että kaikki levyt pitää masteroida niin että cd-soittimen mittari vetelee kokoajan punaselle. Dynamiikasta ei mitään tietoa, kokoajan vaan tulee lujaa. Kilpailu on kovaa ja se voittaa kenen levy soi lujempaa kuin naapurin bändin levy. Pikaruokaa, joka ääni pitää kuulla heti ja mahdollisimman lujaa. Perkele, missä se kuuluisa pieteetti on. Parhaiten näistä kolmesta tuo huonostimasterointi ilmenee Sweatmasterin levyllä, kuulokkeilla kuunnellessa kitarat rutisee aika ikävästi.

Alan harrastamaan runoutta; punaviiniä, kynttilöitä, hyvää seuraa (tai sit ei), siinnä olisi dynamiisuutta mielelle, aisteille, nautintoja....... " she asked me for a symphony ( i only gave her songs ) ". Arveluttavaa, romanttista ja boheemia?

Juhannusta, jos ei muuta niin vaikka kohtalaista sellaista.
Älkää kusko ainakaan omaan nuotioon.

Stone Age Negro.

Paria levyjulkaisua odotan innolla (sori hani, tietää rahanmenoa). Nimittäin uutta Queens of the Stone Age: Era Vulgaris ja Turbonegro: Retox. Q.O.T.S.A:n näin livenä Prahan Roxy:ssa (ja lämppärinä oli Eagles of Death Metal), Turbot taas pari kertaa Ruisrokissa.

Qotsaa arvostan erittäin suuresti. Modernia kitararokkia joka kuitenkin kumartaa syvään garagerokin riffien suuntaan. Monesti bändiin liitetään myös stoner-rock, mikä minusta on aikamoista piruilua Qotsaa kohtaan. Parhaimpana levynä pidän edellistä Lullabies to Paralyze albumia jossa bändi soi kuin enkeliparvi ilman mitään todistelun tarvetta. Pienoisia odotuksia siis on minulla, toivottavasti en pety.

Turbonegro taas. No huh huh! Aivan omaa sarjaa. Törkein bändi mitä sitten alkuperäisen Stoogesin ja New York Dollsin. Levyiltäkin tulee selväksi kyllä mikä on hommannimi mutta livenä se dekadenttiys vasta päälle iskeekin. Törkeen hyvä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Muuten. Jos tykkäätte hyvästä journalismista niin lukekaapa uusimman Rumban Turbonegro haastattelu. Itsekin pari kertaa lukenut sen läpi, aivammahtavaa.

Ja nyt eiku partsille kessulle.

On sitä vedetty muutakin kun Sarvis pulkkaa.(råpårtti ala Låsse)

Tuuli räimii litsareita poskille, 6-0 hävisin, silmät vuotaa, haastava keli. Astun sisään lämpimään liiteriin, Mikko haistattaa veljellisesti paskat ja Satu hymyilee tiara päässä, Jonzendaarus selailee uutta Episodia, kaikki siis kohdallaan. Heti alkajaisiksi pöllimme Parååtsien tutun nurkkapöydän, sillä aikomuksemme on sijoittua tänään kåkkoseksi. Läväytän 400gramma mässyjä pöytään sillä tarkoitukseni on myös vetää tänään tuhdit sokerikännit. Joukkueemme koostumus; Satu Vampire 96, Jontte won Toyota, Mika Lee Mikkelsson ja Rambutanin pääministeri Tuomo (vai oliko se tuono?) ja Marcoolio. Uolevi oli perustanut täksi illaksi oman joukkueen joka koostui hänen iso- ja pikku-veljestä, PeltoHiiret featuring Jaakko Pavunvarsi. Tuomareina häärivät Pupuliiman misut. Eka kierros, puuhis ja peruskyssät. Hyvin meni, muistaakseni voitettiin, kakkosena tulivat Hiiret (oli vielä juusto hukassa). Huomasin että Markokin oli oivaltanut sokerihumalan tuoman mukavan siirappimaisen tahmean olotilan ja vedimme mässyjä kaksinkäsin, muiden tyytyessä ihmettelemään meidän intensiteettiä. Silmät joraili päässäni niinkuin olisin katsonut pingismatsia, huh. Kinky Kongan Petrin kanssa juttelimme tzygedeelisestä musiikista, petri oli löytänyt jonkun hyvän bändin jota suositteli minulle. Keksutelumme keskeytti kakkoskierroksen alkaminen. Musaa tuli ja vieläpä hyvää sellaista; m.a.nummista, nicoa, fadoa, rinneratiota... tunsin kuinka salmiakit sulivat päässäni, tv:ssa koira skeittasi ”ei helvetti”: kelasin itsekseni, pakko etsiä jotain levollisempaa katseltavaa. Jasmin Mäntylät istuivat edessämme, parkkeerasin katseeni heihin, tehden vaikuttavia esteettisiä havaintoja. Kaljapomminkin jotenkin onnistuin voittamaan, tosin se kalja unohtui hakea (saiskohan sitä ens viikolla?), kiitos mässyjen tuomalle tahmealle olotilalla. Finaaliin pääsi...... aikamonta joukkuetta. Musa oli finaalissa tosi hyvää; white strapets, i walk the lime, syd vicious laulo -my way:n (yks karmeimpia punkki biisejä ja muutenkin mun mielestä sid vicious on ollu aika... no joo ), puuhapaperissa piti tietää artistien oikeita nimiä. Finaali oli ehdottomasti meille tämän kevään tiukin puolituntinen. Ja kuinkas sitten käävikään.... Hiiret pääsivät nakertelemaan voittojuustoaan, muiden joukkueiden sijoja en muista, en edes omaa pistesijaamme. Markoolio sujautti paperikäärön kainalooni ”kirjota sää raportin alku”, ” jooo, mie kirjotan” sanoin. Maaginen hanurikaan ei tälläkertaa loistanut, paitsi poissaolollaan. Pöydän ja mässyjen funktio oli tyrmäävä, ei enää ikinä kokeilla tuota yhdistelmää, eihän, jååkå?

Sekavampaa kuin Cure.

Kevättä ilmassa, kävelin sohjossa kohti pääkallopaikkaa liukastumatta kertaakaan. Sohjosta sain kimmokkeen joka kutkutteli makuhermojani, Caipiroska drinkki. Muistin kuitenkin että drinkki on helppo pilata hosumalla ja kaupungin parhaat Caipiroskat tehtiin toisessa baarissa eikä tässä mihin olin matkalla, se makunautinnosta. Matkalla tapasin eksyneen Japanilaisturistin ( kaikki Japanilaiset turistit näyttävät eksyneiltä) jonka opastin hotelliin jota hän yritti löytää. Ihmeellistä, miten monta kertaa kartta ehtii pyörähtää turistin käsissä ennenkuin oikea ilmansuunta saadaan haarukoitua framille. Voin vain arvailla miten monta kertaa Jaappanilainen on kerennyt sekoittaa omat askelkuvionsa yrittäessään ottaa selvää kaupungin eläimellisentyperästä asemakaavasta.

Baarissa olin siis hyvissäajoin, järjestelin kysymysvastauspapereita ja testasin cd-soittimen. Odottelua, missä Olli viipyy, samassa puhelin soi; Olavi huohottaa puhelimeen ja kertoo kadottaneensa pipon joenjäälle. Sytytän savukkeen ja siemaisen tuopista huikat, laitan Stoogesin uusimman soimaan. Tapaan baarissa vanhan bändikaverini, kerkeämme vaihtaa muutaman sanasen ennen kisan alkua.

Ja sieltähän Batman saapuukin, ilman pipoa tosin. Batman-Olli kertoo minulle koko tarinan miten pipo katosi, skarppaan ja yritän näyttää siltä niinkuin olisin aivan oikeasti kiinnnostunut siintä vitunpiposta. Katson Pipo-Ollia kasvoihin ja nyökyttelen päätä niinkuinmuka kuuntelisin ja välillä vastailen; "älä hitossa", "niinkö", "on se vaan juu..", vanha hyväksihavaittu hämäyskikka joka toimii aina.
Aloitamme kisan, joukkueita on kaikenkaikkiaan viisi tai kuusi. Istuudumme alas ja laitamme levyn soimaan, bauhausia, joku outo bändi, siouxie, CURE. Vatsassani kuplii, makaronisoijalaatikko. Saatana, pitääkö tässä vielä lähteä raportille. Ei, se meni ohi.
Cure.
Pipo-Olli kertoo nyt minulle Sex Pistolsista jotain, minä nyökyttelen ja muistelen itsekseni mistä lehdestä aikoinaan luin että Curen jätkät vetivät hirveesti happoa uransa alkuvaiheessa. Outo juttu.
Kun Jimi Hendrix ja kumppanit vetivät happoa 60-luvulla saivat he paljon positiivisempaa musiikkia aikaan kuin 80-luvulla happoa vetäneet bändit. Kasaribändit kuulostaa skitsoilta, 60's bändit hilpeiltä, niis on muuten ero. Jasmin Mäntylöitä on vain kaksi, ne lähtevät kesken toisen kierroksen. Ehkä he menivät uimahallille.
Poikakuoro on tänään; rovaniemi vampyre Satu96, Matti&Teppo, Nissani, Jaakko Teppo.
Röyh!
Vatsassani kuplii. Olli nousee pöydästämme ja menee kertomaan oikeat vastaukset. Käytän tilaisuuden hyväkseni. Nostan hitusenverran vasenta kannikkaani ja vapautan hieman suolikaasua biosfääriin. Oho! Tunnen kuinka pakarani resonoivat, helpottavaa ah, ja kohtuullisen kovalla äänenpaineella varustettu soundi hukkuu nippanappa taustamelun alle. Bassotaajuuksia tuntui löytyvän, ylemmät keskiäänetkin soivat hyvin, kaasupurkauksella oli pituuttakin, tuoksua ei ollut, arvosana 9. Puhaltelen tupakinsavua ympäriinsä, jos vaikka sprägärin döfis tulee ikäänkuin viiveellä niinkuin niillä monesti on tapana. Kolistelen myös pöytää ja köhin, hämätäkseni että tarkkakorvaisinkaan ei älyäsi mistä äsken oli kyse.
On kaljapommin aika.
Valitsin Blonde Redhead:n kappaleen, luullen että yliopiston artsufartsut sen tietäisivät, virhearviointi, kukaan ei tiennyt. Pipo- Olli nikkaroi uuden kysymyksen joka koski jonkun laulajan syntymävuotta. Laulajan syntymävuoden kaava on seuraavanlainen; curen levyjen lukumäärä kerrottuna bauhausin rumpalin pituudella ja se jaetaan new york dollsien jäsenmäärän mukaan. Kisa loppui jossainvaiheessa. Papukaijat voittivat. Kalle veti tyytyväisenä lippis päässä voittokaljaa. Läksimme jatkoille, minä, batman, satu96, lippis-kalle, neljäntuulenmikko ja mattiteppo.
Ensimmäisessä jatkopaikassa näkökenttäni alkoi supistua huomattavasti, ylimitoitetun nestetankkauksen johdosta. Lippis-Kalle kertoili eksoottisista viinapaukuista ja tunnelma oli lupsakka. Jostain alkoi kantautua puhetta joka kritisoi musavisaa. Käännyin ääntä kohti ja huomasin tuijottavani Poika ja Ilves elokuvan poikaa ja ilvestä." What a Fuck" loihelausumaan ja lämä pohjaan, rauhanturvajoukot lähtivät liikkeelle. Katselin rauhassa, tähtäsin suoraan kohti kolmattasilmää ja annoin palaa..... kunnes takaraivostani, tarkalleenottaen kaakosta, kuului ääni "JARRU". Satu oli kytkenyt ajatuksenlukijansa päälle. Läksimme vielä toiseenkin jatkopaikkaan jossa Mikko mongersi ruotsia, minä sössin karaåkessa ja kukaan ei ollut kenellekään vihainen, vallitsi harmoninen kaaos niinkuin maailmanlopunravintolassa yleensäkin.

Kohtalokas hanuri.

Aloitimme illan Ollin kanssa Comicosta. Kahvia ja kevytsavukkeita nautiskellessamme keskustelun rajoittuessa tuomarointivuoromme kyssändereihin. Poikakuorolaisten heavy siipi piti samaan aikaan hulvattomia etkoja Satun luona ja kuulopuheiden mukaan jopa miestä vahvempaakin oli tarjoiltu. Tupsuun kun saavuimme olikin SatuSatu virittänyt tuhdit heavyt soimaan kaiuttimista, tämä ei tiedä hyvää, aprikoin itsekseni, en ymmärrä heavysta huitsulanhelvettiäkään. Reippain askelin suuntasin kuitenkin kohti baaritiskiä ja suustani leijui ulos tuo universaali sana ”tuoppi”, joka toi suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta paikallaolijoihin. Ihmiset hymyilivät ja nyökyttelivät päätään ikäänkuin hyväksymisen merkiksi, onhan tämä kuitenkin se maaginen MusaVisa joka yhdistää ihmisiä mutta varomattomien käsissä voi myös muuntautua aseeksi joka repii parisuhteita hajalle ja ajaa ihmiset taloudellisen konkurssin partaalle. Illan joukkueeseemme kuului Jonze Jompatti, Marko MonkeyMan, Olli the Lizard ja mie ite. Tuomareina siis legendaariset Ässät. Joukkueita osallistui kaikenkaikkiaan 5 (viisi). En tiedä johtuiko kahvista, mutta jotenkin alkoi tuntua että kosmiset energiat muunsivat keskittymiskykyni pieneksi rusinaksi, olin siis lähestulkoon hyödytön. Papereita tipahteli pöydälle; chicks, dicks, puuhapaperia, eläimiä piti miettiä, riki marttiini soi, heavy soi, madonna ja holekin soi, potkupallokilpailuistakin piti jotain tietää.. Katselin tv- uutisia; rajunnäköinen bussiturma tapahtunut ruotsissa, säätyttö näytti kauniilta. Marko ja Olli istuivat vastapäätä minua, heidän välistä kun katseli niin näki suoraan Jasmin Mäntylä joukkueen pöytään, heillä näytti olevan hauskaa ja sitä oli kiva katsella. Toni Tornaado tuli savukkeelle kanssani, keskustelimme myspace sivuista. Viime kerralla miesten wc dunkkasi rajusti jollekin puhdistusaineelle, tällä kertaa tuoksu oli siedettävä. Idols mainos telkkarissa, KultaKatriina 1,49€ plussakortilla, pitääpä hakea. Ekan kierroksen pojot olivat 10 ja puuhiksesta 1. Toka kierros 1, puuhis 1. Finaaliin pääsi kaikki paitsi joku amatöörijoukkue joka diskattiin. Kolmen kärki; 1. Poikakuuro 9pojoa. 2. Tepparots 7pojoo. 3.KongoKinky 6pojoo. Voittokaljat kun vedettiin huiviin, jaloviinan ja whiskyn toimiessa kyytipoikana, alkoi psykofyysinen olotilani kevyestä laitamyötäisestä keinahdella jo ”nakit silmillä”- tilan puolelle. Joku sanoi minua Jone Nikulaksi, en tiedä oliko se vierelläni istunut punapaitainen Kaustinen, vaiko vastapäätä istunut Jaska Jokunen, vaiko Jaska Jokusen vierellä istunut Batman, vaiko Batmanin vieressä istunut Karaoke-emäntä, vaiko Karaoke-emäntää vastapäätä istunut Waspin laulaja basisti, samapa tuo hauskaa kuitenkin oli. Joku tilasi taksin jolla köröteltiin Roippariin. Tällä kertaa emme valinneet jo melkeinpä perinteeksi muodostunutta agro-nurkkapöytää ja muistikuvieni mukaan........... päätän täältä tähän.

Viitoset 2 0 0 6

KEIKAT 5.
1. New York Dolls (ruisrock)
2. Iggy&the Stooges (sauna,tanpere)
3. Depeche Mode (tallinna)
4. the BellRays (ruisrock)
5. 22.Pirkko (tavastia 25v. keikka)

LEVYT 5.
1. n.y.dolls: one day it will.......
2. wolfmother: wolfmother
3. eagles of death metal: death by sex
4.brant björk&bros:saved by magic
5.raconteurs:broken boy soldier

MUUT 5.
1. cd/dvd hintojen alastulo
2. gin tonic
3. yamaha ns-10 skobet
4. uudenvuoden ilotulitus Goalla
5. lämpimät ilmat

KUPLII ALAPUOLELLA. Casino Royale, Danko Jones (ruisrock), Peruna Curry, Ravi Shankar, Soundcraft 6000 mixin desk, Luistelu kivalonpuistonkentällä illalla, sohvalla makailu, tupakointi, t- paidat............

Poikakuoro nauttii virvoikkeita

Perjantai iltana (kas sehän on jo huomenna) olis tarkoitus harrastaa jonkinlaista illanistujaisia luonani, ainakin Marko oli innostunut ideasta.

Luvassa hyvää musaa, pönötystä, henkilökohtaisesti tuotujen omaankäyttöön tarkoitettujen virvoikkeiden vertailua , vaivautuneita hiljaisia hetkiä, meteliä, naureskelua, minimaalista ulkoilua joka tapahtuu mitä ilmeisemmin silloin kun siirrymme keskustan houkutuksia ihailemaan.

Kaikki mukaan, hä?
Kysymykset, paikan koordinaatit, yms.. psychonaut@jippii.fi .

Jos rahat on loppu niin tätä linkkiä kannattaa nitkuttaa, sieltä sitä saa.
http://nostalgiapelit.servut.us/pajatso.html

Oisko 20:30 semmonen tuttu ja turvallinen aika jolloin voi hyvällä omallatunnolla sulkea kotioven ja lähteä nautiskelemaan seurasta.