Retox animal, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä, rohkeaa. Yllättäviä flirttailuvetoja kasarirokin suuntaan, tosin huumorin avullahan sinne mennään. Perus Turbona levy kuitenkin potkii ja yllätysmomenttikin on mukana. Käsi hamuaa miestävähvempaa aivan vaistomaisesti kun tätä kuuntelee.

Queens Of The Stone Age: Era Vulgaris. Bändi paranee levy levyltä. Tämä on levy joka aukeilee kuuntelukertojen myötä pikkuhiljaa. Mitään pomminvarmaa hittiä ei levyllä ole ja se on hyvä, kuka niitä kaipaa niin kuunnelkoot sitä levyä jossa pepsodent-pelle Dave Ghorl soitteli. Mielenkiintoista on aina ollut miten QOTSA tuo omat Garage vaikutteet esille uusimmilla levyillään, nerokasta.

Sweatmaster: Animal. Jumatsuka mikä lätty. Bändi on parhaimmillaan just nyt. Tässä levyssä on fjongaa ja trio soi kuin junan vessa. Hienosti pojat ovat lainailleet Qotsa:n idea arkusta parit stemmat.

Tässä nämä kolme levyä jotka on pyörineet soittimessa lähestulkoon koko viikon, näyttää myös siltä että näistä tulee tämänkesän soundtrackit. Hienosti nämä levyt kuitenkin peilaavat aikaa jossa elämme nyt. Mutta mutta, että auditiivinennautinto olisi aivan täydellinen niin täytyy antaa iso ja vittumainen kritiikki m a s t e r o i n n i s t a. Mikä helvetti on että kaikki levyt pitää masteroida niin että cd-soittimen mittari vetelee kokoajan punaselle. Dynamiikasta ei mitään tietoa, kokoajan vaan tulee lujaa. Kilpailu on kovaa ja se voittaa kenen levy soi lujempaa kuin naapurin bändin levy. Pikaruokaa, joka ääni pitää kuulla heti ja mahdollisimman lujaa. Perkele, missä se kuuluisa pieteetti on. Parhaiten näistä kolmesta tuo huonostimasterointi ilmenee Sweatmasterin levyllä, kuulokkeilla kuunnellessa kitarat rutisee aika ikävästi.

Alan harrastamaan runoutta; punaviiniä, kynttilöitä, hyvää seuraa (tai sit ei), siinnä olisi dynamiisuutta mielelle, aisteille, nautintoja....... " she asked me for a symphony ( i only gave her songs ) ". Arveluttavaa, romanttista ja boheemia?

Juhannusta, jos ei muuta niin vaikka kohtalaista sellaista.
Älkää kusko ainakaan omaan nuotioon.

Retox, era vulgaris.

Turbonegro: Retox. Varsin hulvatonta menoa tuo levy pitää sisällään. Tekstit on ihan silkkaa K-18 kamaa, häpeilemätöntä.

Stone Age Negro.

Paria levyjulkaisua odotan innolla (sori hani, tietää rahanmenoa). Nimittäin uutta Queens of the Stone Age: Era Vulgaris ja Turbonegro: Retox. Q.O.T.S.A:n näin livenä Prahan Roxy:ssa (ja lämppärinä oli Eagles of Death Metal), Turbot taas pari kertaa Ruisrokissa.

Qotsaa arvostan erittäin suuresti. Modernia kitararokkia joka kuitenkin kumartaa syvään garagerokin riffien suuntaan. Monesti bändiin liitetään myös stoner-rock, mikä minusta on aikamoista piruilua Qotsaa kohtaan. Parhaimpana levynä pidän edellistä Lullabies to Paralyze albumia jossa bändi soi kuin enkeliparvi ilman mitään todistelun tarvetta. Pienoisia odotuksia siis on minulla, toivottavasti en pety.

Turbonegro taas. No huh huh! Aivan omaa sarjaa. Törkein bändi mitä sitten alkuperäisen Stoogesin ja New York Dollsin. Levyiltäkin tulee selväksi kyllä mikä on hommannimi mutta livenä se dekadenttiys vasta päälle iskeekin. Törkeen hyvä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Muuten. Jos tykkäätte hyvästä journalismista niin lukekaapa uusimman Rumban Turbonegro haastattelu. Itsekin pari kertaa lukenut sen läpi, aivammahtavaa.

Ja nyt eiku partsille kessulle.

Psychedelicious

Tekee eetwarttia sillointällöin kuunnella kunnon psykedeelinen albumi läpi. Parhaimmillaanhan se on avartava musiikkimatka, karmeimmillaan studiokikkailua tai Lsd huuruista sekoilua. Yleinen kliseehän on että psykedeelinen musa on pitkätukkahippien rauhantahtoista sekoilua. Ei siinnä mitään, jos rauhantahtoinen hippimeininki tarkoittaa sitä että tykkää rakastelusta, niin avot meiksi kuuluu mieluusti tuohon ryhmään. Psykedeeliankukka kukkii edelleen varsin voimakkaasti, jopa modernimpienkin artistien tuotannossa. Omat tämänhetkiset suosikkini ovat.

1. Hendrix: Electric Ladyland.
Rockhistorian suurin psykedeelinen teos, pieteetillä tehty.

2.Love: Forever Changes
Remaster versiona levy soi kun junanvessa.

3. Chemical Brothers: Surrender.
Aivan käsittämätöntä konemusaa, joka täyttää kaikki psykedeelisen albumin tunnusmerkit.

4. the Doors: strange days.
Bändi parhaimmillaan. Ekan levyn nosteen tuomaa intoa vielä tallella, eikä päihteet olleet vielä alkaneet syödä bändiä. Hämmentävä levy. Kuulokkeet päässä kun kuuntelee niin tuntuu niinkuin lentäisi kärpäsparven keskellä, kohti kadotettua atlantista.

5. QOTSA: Lullabies to paralyze.
Josh Homme löytänyt kunnon pelimannit taustalle. Huikeita sovituksia, vapautunutta soittoa, ei todistelemisen tarvetta.

6.the Temptations: Psychedelic Shack.
Iso bändi, laulu stemmat, groovea ja siihen isolla kädellä tuoretta psykedeelista maustesekoitusta.

7. the Hypnomen: Dreaming of the new dawn
Suomipsykedelian klassikko on syntynyt. Pakkohankinta jokaiselle itseäänkunnioittavalle musadiggarille.