Tekee eetwarttia sillointällöin kuunnella kunnon psykedeelinen albumi läpi. Parhaimmillaanhan se on avartava musiikkimatka, karmeimmillaan studiokikkailua tai Lsd huuruista sekoilua. Yleinen kliseehän on että psykedeelinen musa on pitkätukkahippien rauhantahtoista sekoilua. Ei siinnä mitään, jos rauhantahtoinen hippimeininki tarkoittaa sitä että tykkää rakastelusta, niin avot meiksi kuuluu mieluusti tuohon ryhmään. Psykedeeliankukka kukkii edelleen varsin voimakkaasti, jopa modernimpienkin artistien tuotannossa. Omat tämänhetkiset suosikkini ovat.
1. Hendrix: Electric Ladyland.
Rockhistorian suurin psykedeelinen teos, pieteetillä tehty.
2.Love: Forever Changes
Remaster versiona levy soi kun junanvessa.
3. Chemical Brothers: Surrender.
Aivan käsittämätöntä konemusaa, joka täyttää kaikki psykedeelisen albumin tunnusmerkit.
4. the Doors: strange days.
Bändi parhaimmillaan. Ekan levyn nosteen tuomaa intoa vielä tallella, eikä päihteet olleet vielä alkaneet syödä bändiä. Hämmentävä levy. Kuulokkeet päässä kun kuuntelee niin tuntuu niinkuin lentäisi kärpäsparven keskellä, kohti kadotettua atlantista.
5. QOTSA: Lullabies to paralyze.
Josh Homme löytänyt kunnon pelimannit taustalle. Huikeita sovituksia, vapautunutta soittoa, ei todistelemisen tarvetta.
6.the Temptations: Psychedelic Shack.
Iso bändi, laulu stemmat, groovea ja siihen isolla kädellä tuoretta psykedeelista maustesekoitusta.
7. the Hypnomen: Dreaming of the new dawn
Suomipsykedelian klassikko on syntynyt. Pakkohankinta jokaiselle itseäänkunnioittavalle musadiggarille.