Hikee ja duunii

Remontin piti alkaa tänään, mutta purkumiehet ovat sairaana. En tiedä miten pitkään. Rakennusmestari lupasi kaksi viikkoa pölyä ja piikkausta, duunari puhuu "parista" viikosta. Tuskin kukaan on yllättynyt.

Ajattelin lähteä siis Rovaniemelle heti kun tulevat mellastamaan vessaani. Toivottavasti mahdollisimman pian. Ehdotan kuitenkin, että öyhötyksen huippu aikataulutettaisiin vaikkapa lauantaiksi.

Olisi jotenkin tyhmää matkustaa kuluttamaan ihmisten hermoja ja nähdä palatessa vielä kaakelit paikallaan.

Uskon kuitenkin, että työt voivat alkaa hyvinkin jo huomenna, eli ei tässä mitään. Ovat remontoineet jo neljä rappua (tai ehkä olennaisempaa on sanoa, että yhdeksän samanlaista kuuden kerroksen pystylinjaa), ja pysyneet aina tähän mennessä aikataulussa.

Tässä on kuitenkin helatorstai häiritsemässä (jos joku ei vielä tiennyt miten synkästi vihaan kaikenmaailman pyhäpäiviä ja muita tekosyitä sulkea kauppoja, kirjastoja ja muita palveluita). "Suljemme tänään kello 13 kun kolmen viikon päästä on kynttiläpäivän aatto." Tappaa pitäisi.

On sitä vedetty muutakin kun Sarvis pulkkaa.(råpårtti ala Låsse)

Tuuli räimii litsareita poskille, 6-0 hävisin, silmät vuotaa, haastava keli. Astun sisään lämpimään liiteriin, Mikko haistattaa veljellisesti paskat ja Satu hymyilee tiara päässä, Jonzendaarus selailee uutta Episodia, kaikki siis kohdallaan. Heti alkajaisiksi pöllimme Parååtsien tutun nurkkapöydän, sillä aikomuksemme on sijoittua tänään kåkkoseksi. Läväytän 400gramma mässyjä pöytään sillä tarkoitukseni on myös vetää tänään tuhdit sokerikännit. Joukkueemme koostumus; Satu Vampire 96, Jontte won Toyota, Mika Lee Mikkelsson ja Rambutanin pääministeri Tuomo (vai oliko se tuono?) ja Marcoolio. Uolevi oli perustanut täksi illaksi oman joukkueen joka koostui hänen iso- ja pikku-veljestä, PeltoHiiret featuring Jaakko Pavunvarsi. Tuomareina häärivät Pupuliiman misut. Eka kierros, puuhis ja peruskyssät. Hyvin meni, muistaakseni voitettiin, kakkosena tulivat Hiiret (oli vielä juusto hukassa). Huomasin että Markokin oli oivaltanut sokerihumalan tuoman mukavan siirappimaisen tahmean olotilan ja vedimme mässyjä kaksinkäsin, muiden tyytyessä ihmettelemään meidän intensiteettiä. Silmät joraili päässäni niinkuin olisin katsonut pingismatsia, huh. Kinky Kongan Petrin kanssa juttelimme tzygedeelisestä musiikista, petri oli löytänyt jonkun hyvän bändin jota suositteli minulle. Keksutelumme keskeytti kakkoskierroksen alkaminen. Musaa tuli ja vieläpä hyvää sellaista; m.a.nummista, nicoa, fadoa, rinneratiota... tunsin kuinka salmiakit sulivat päässäni, tv:ssa koira skeittasi ”ei helvetti”: kelasin itsekseni, pakko etsiä jotain levollisempaa katseltavaa. Jasmin Mäntylät istuivat edessämme, parkkeerasin katseeni heihin, tehden vaikuttavia esteettisiä havaintoja. Kaljapomminkin jotenkin onnistuin voittamaan, tosin se kalja unohtui hakea (saiskohan sitä ens viikolla?), kiitos mässyjen tuomalle tahmealle olotilalla. Finaaliin pääsi...... aikamonta joukkuetta. Musa oli finaalissa tosi hyvää; white strapets, i walk the lime, syd vicious laulo -my way:n (yks karmeimpia punkki biisejä ja muutenkin mun mielestä sid vicious on ollu aika... no joo ), puuhapaperissa piti tietää artistien oikeita nimiä. Finaali oli ehdottomasti meille tämän kevään tiukin puolituntinen. Ja kuinkas sitten käävikään.... Hiiret pääsivät nakertelemaan voittojuustoaan, muiden joukkueiden sijoja en muista, en edes omaa pistesijaamme. Markoolio sujautti paperikäärön kainalooni ”kirjota sää raportin alku”, ” jooo, mie kirjotan” sanoin. Maaginen hanurikaan ei tälläkertaa loistanut, paitsi poissaolollaan. Pöydän ja mässyjen funktio oli tyrmäävä, ei enää ikinä kokeilla tuota yhdistelmää, eihän, jååkå?