Dont say motherfucker, motherfucker!!

Eilen palloilin kauniissa kesäauringossa ja tepastelin kuin huomaamatta paikalliseen musaliikkeeseen. Kuinka ollakkaan oli kauppaan eksynyt rokkari jolla komeili farkkurotsin selässä upea Turbojugend Rovaniemi badge. Jumantsuikka ajattelin ja koputin jamppaa olkapäähän "tahtois, tota, liittyä, tota, tohon teidän jengiin, onnistuuko?". No netin kauttahan se käy.

Mukava ja puuhakas seura joka järjestää reissuja ja keikkoja, saunailtoja ja ryyppyjuhlia. Ensimmäinen suomen Turbojugend on Kalliossa, perustajajäseninä tais olla yks rumpali Palovaaran Milla thee Ultra Bimboosista (nykyisin Shake:n laulaja) ja Ville Valo yhestä HIM:sta. Oulussa taitaapi toimia suomen aktiivisin Turbojugend kerho. Katotaas miten Rovaniemen osasto alkaa toimia, jäseniä öpaut kymmenen, tosin vasta viime talvenahan toi on perustettu.

Nyt joka jamppa ja pirkko pistää denimiä päälle ja liittyy kerhoon.

Great Rock 'n' Roll Swindle (etsivätoimiston tiedote)

Tässä ollut keväänmittaan aikapaljon juttua näistä meidän kaksista Rokkivestareista. Ja ajoittain oli jopa kaupungissamme pienoinen periaatteellinen valintatehtäväkin meille kaupunkilaisille järjestetty. Valintatehtävän mielikuvina toimi ns. paikallinen festarijärjestäjä vs. muualta tuleva festarijärjestäjä.
Hieno uhkakuva ja lynkkaustunnelma oli aistittavissa jos vastasit väärin.


Mutta jos agenttitoimistomme (joka perustettiin viime talvena erään hersyvän mesehetken aikana, jonze, satu ja mie) ottaa asioista selvää ja kokoontuu syksyllä analysoimaan näiden ainoiden festareiden paikallisuus astetta, olisin pikkaisen ylpeä etsivätoimistomme saavutuksesta. Tieto on valtaa.

Ikäänkuin sattumalta törmäsin toukokuun kauppalehden "uudet yritykset" sivuilla tämän paikallisen festarihahmon nimeen... oli kirjattu yritys pääkaupunkiseudulle.... Mielenkiintoista. Myöskin festareiden ruokapaikkojen myynnissä on ollut joitain aspekteja jotka eivät paikallisia pienyrittäjiä ole miellyttäneet.

Toimikaamme huomaamattomasti souluttautuessa festivaali-alueelle ja muistakaa synkronoida kellot. Minä joudun menemään ahvenanmaalle viikoksi, konsultoin paikallisia skoudeja venäläisistä sukellusvenehavainnoista ja Palmen murhasta. Jos agenttitoimistolla ilmenee ongelmia, voitte pyytää apua Raahen Poliisilta (muistakaa wiskipullo).

ps. tuon papukaijalle tuliaisiksi uuden häkin.

Kauanhan sitä kestikin.....

Eräs nimeltä mainitsematon lähikauppamme lopettaa toimintansa ens viikolla. Koko suomen ketju lopettaa levy- ja dvd -myynnin. Pelihommat jatkuu, tosin jonkun jenkkiläisen ketjun toimesta. Tämä Hollantilainen ziljardööri joka ko. ketjun omistaa oli vain päättänyt että Härmän kauppa loppuu nyt, sai niin niin niin hyvän tarjouksen että pakko myydä, oli ollut selitys............. Öbaut 100 työntekijääkin meinas saada potkut.

Niin. Mikäs tuolla Oulu-Tanpere-Stadi linjalla on asuessa kun on levykauppoja niin maan per.... mutta meillä täällä Roviksella kun ei ole. Pärkkele, mitäs jätkät nyt tehdään?
Aluksi vietiin röökinpolttomahdollisuudet baareistamme, siten alkoi levyjen masteroinnit sapettamaan ja nyt lähikauppammekin lopettaa ensviikolla.

UPRISING!!!!!!!!!

Skeba Corner (part.2)

Tammikuun alussa silmäilin muusikoiden.nettiä ja sieltä osui silmääni Eko Manta. Tippa tirahti silmääni kun mieleeni tulvahti muistoja kaukaa vuosien takaa. Nimittäin kyseinen Italialais valmisteinen ritsa oli ensimmäinen sähkikseni joskus 79-81. Jouduin myymään sen pois koska halusin ostaa ”paremman” johon tarvitsin hiukan massia, joka osoittautui sitten huonommaksi. Yritin jälkikäteen vielä ostaa Ekoa takaisin mutta Jamppa jolle skitan myin ei suostunut myymään sitä takaisin. Silloin päätin että jos joskus vielä Eko Manta tulee vastaan niin ostan itselleni sellaisen, oli sitten kyseessä sama yksilö tai ei. Tämä oli eka kerta kun näin Eko Mantan sitten -82 jälkeen. Ilmeisesti Ekoa ei paljon suomeen tuotu.

Soitin myyjälle, sovimme käytännönjärjestelyt ja skitta lähti matkaan. Paukkupakkasia uhmaten Hki – Rollo linja taittui bussirahtina. Vapisevin käsin kaivoin Ekon pahvilaatikosta ja näppäilin parit akkordit, ”jumazuga” : loihe lausumaan, se oli säilynyt vireessä koko matkan. Vaan mikä ihme se nyt on jos kitara on valmistettu 1967, ovat kitaran puu-osat jo eläneet pahimmat vaiheensa.

Ekolla on kiva vedellä bluesia ja garagea, slideen se on myöskin varsin käypä. Persoonallinen kitara joka on käsissäni osoittautunut erittäin inspiroivaksi soittimeksi. Olennainen, se mistä kaikki lähti, on palautunut vuosien jälkeen takaisin sormenpäihini ja mieleni sopukoihin, kivasti kutittelee. Hukata, etsiä ja löytää, parhaat musiikilliset kokemukset koskettavat aina aluetta jota voisi kutsua vaikkapa henkisyydeksi. Liekki lepattaa nyt erilailla kun Eko rötköttää tuolia vasten, juuri siinnä missä sen olisi aina kuulunut olla.

Opetus: stay clean

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.