Great Rock 'n' Roll Swindle (etsivätoimiston tiedote)

Tässä ollut keväänmittaan aikapaljon juttua näistä meidän kaksista Rokkivestareista. Ja ajoittain oli jopa kaupungissamme pienoinen periaatteellinen valintatehtäväkin meille kaupunkilaisille järjestetty. Valintatehtävän mielikuvina toimi ns. paikallinen festarijärjestäjä vs. muualta tuleva festarijärjestäjä.
Hieno uhkakuva ja lynkkaustunnelma oli aistittavissa jos vastasit väärin.


Mutta jos agenttitoimistomme (joka perustettiin viime talvena erään hersyvän mesehetken aikana, jonze, satu ja mie) ottaa asioista selvää ja kokoontuu syksyllä analysoimaan näiden ainoiden festareiden paikallisuus astetta, olisin pikkaisen ylpeä etsivätoimistomme saavutuksesta. Tieto on valtaa.

Ikäänkuin sattumalta törmäsin toukokuun kauppalehden "uudet yritykset" sivuilla tämän paikallisen festarihahmon nimeen... oli kirjattu yritys pääkaupunkiseudulle.... Mielenkiintoista. Myöskin festareiden ruokapaikkojen myynnissä on ollut joitain aspekteja jotka eivät paikallisia pienyrittäjiä ole miellyttäneet.

Toimikaamme huomaamattomasti souluttautuessa festivaali-alueelle ja muistakaa synkronoida kellot. Minä joudun menemään ahvenanmaalle viikoksi, konsultoin paikallisia skoudeja venäläisistä sukellusvenehavainnoista ja Palmen murhasta. Jos agenttitoimistolla ilmenee ongelmia, voitte pyytää apua Raahen Poliisilta (muistakaa wiskipullo).

ps. tuon papukaijalle tuliaisiksi uuden häkin.

Ilmastonmuutosta Part.2.

Kyynikot sanoo: "Positiivisuus on syvältä, kannikoiden välistä". Hauskinta asiassa on tietenkin se että kyynisyyden ja realismin erottaa se veteen vedetty viiva (tai hankeen urinoitu, niinko nattiivit sanoo). Törmäsinpä tuossa surffatessani hauskaan sivuun ja pienimuotoiseen uuteen ilmiöön. Juostaan kilpaa alusvaatteisillaan tai muutenvaan vekkuleissa kostuumeissa. Hauskaa näyttää olevan kuvien perusteella. Hmmm... ,miksei mekin voitaisiin Musavisan nimissä tehdä tempaus että saataisiin enssyksylle lisää jengiä mukaan kisoihin. No joo, kunhan vaan positiivisuuspäissäni pelleilin. Kukas täällä nyt kylmässä juoksee.

Tässä linkki.

Toisaalta kyllähän tuo voisi olla aika hauskaa.

Kun skitta lähtee handusta.

Olen muutaman kerran nähnyt miten kitara lentää seinään tai lyödään ns. paskaksi keikalla. Dave Wyndorf (Monster Magnet) vetäisi monitorinkulmaan Stratonsa tuhannennaisensukupuolielimenpäreiksi muutama vuosi sitten Tavalla keikan päätteeksi, vaikuttavaa. Tuorein kokemus on viime maanantailta (7.5. Tava) kun Jukka ”skimba” Suksi viskasi spontaanisti oman stratonsa encoren päätteeksi lavan takaseinään. Tosin näin myös toisenkin kerran Mr. Wyndorf niittaa halpis stratonsa monitorinkulmaan, ei toka kerta enää vaikuttanut siltä että mies tekee tekonsa spontaanisti. Hmmm..... eikös Kurt Cobainkin vedellyt sponsorikitaroitaan päreiksi ihan showmielessä. Jonkinasteinen liveuskottavuushan tuosta kärsii jos kokoajan halpis skittoja rikotaan lavalla lähestulkoon joka keikalla.

Ski Williamson (Jukka Suksi) tapauksessa ei voi kyllä puhua jatkuvasti tapahtuvasta showkikasta. Persaukisella suomalaisella katurokkarilla kun ei vaan yksinkertaisesti ole varaa hajotella omia työllä ja vaivalla hommattuja työkalujaan. Sitäpaitsi. Kun Skimba vinttasi kitaransa komeassa kaaressa rumpalin kioskin yli takaseinään, oli miehellä tyytyväinen hymy kasvoilla. Wyndorfin takoessa made in urzugörzä stratoaan monitorinkulmaan silmissä kiilui silkka välinpitämättömyys/raivo.
Mutta. Jumalauta kun tuommoista pääsee todistaamaan, tuntuu se aika hienolta kuitenkin. Kyllähän tuollaiset tapahtumat kertovat jotain bändin liveintensiteetistä, vai mitä toppahousut?

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.