Ilmastonmuutosta Part.2.

Kyynikot sanoo: "Positiivisuus on syvältä, kannikoiden välistä". Hauskinta asiassa on tietenkin se että kyynisyyden ja realismin erottaa se veteen vedetty viiva (tai hankeen urinoitu, niinko nattiivit sanoo). Törmäsinpä tuossa surffatessani hauskaan sivuun ja pienimuotoiseen uuteen ilmiöön. Juostaan kilpaa alusvaatteisillaan tai muutenvaan vekkuleissa kostuumeissa. Hauskaa näyttää olevan kuvien perusteella. Hmmm... ,miksei mekin voitaisiin Musavisan nimissä tehdä tempaus että saataisiin enssyksylle lisää jengiä mukaan kisoihin. No joo, kunhan vaan positiivisuuspäissäni pelleilin. Kukas täällä nyt kylmässä juoksee.

Tässä linkki.

Toisaalta kyllähän tuo voisi olla aika hauskaa.

Syssymällä, kun on enempi aikaa harrastaa.

Kesällä tietenkin ollaan iisisti ja rokataan hillitysti, otetaan aurinkoa ja viihdytään ulkoilmassa (paitsi gootit jotka ei diggaa auringosta). Sit voitais jokupäivä vaikka juhlia mun synttäreitäkin, kesällä siis.

Mut syksyllä taas rokataan rajummin ja visaillaan ja mennään kattomaan hyviä bändejä, legendoja saatana. Eipä vissiin, pikkasen tuntuu hyvältä kun tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Hitto. Kyllä meitä rokkareita nyt pidetään hyvänä.

Kun skitta lähtee handusta.

Olen muutaman kerran nähnyt miten kitara lentää seinään tai lyödään ns. paskaksi keikalla. Dave Wyndorf (Monster Magnet) vetäisi monitorinkulmaan Stratonsa tuhannennaisensukupuolielimenpäreiksi muutama vuosi sitten Tavalla keikan päätteeksi, vaikuttavaa. Tuorein kokemus on viime maanantailta (7.5. Tava) kun Jukka ”skimba” Suksi viskasi spontaanisti oman stratonsa encoren päätteeksi lavan takaseinään. Tosin näin myös toisenkin kerran Mr. Wyndorf niittaa halpis stratonsa monitorinkulmaan, ei toka kerta enää vaikuttanut siltä että mies tekee tekonsa spontaanisti. Hmmm..... eikös Kurt Cobainkin vedellyt sponsorikitaroitaan päreiksi ihan showmielessä. Jonkinasteinen liveuskottavuushan tuosta kärsii jos kokoajan halpis skittoja rikotaan lavalla lähestulkoon joka keikalla.

Ski Williamson (Jukka Suksi) tapauksessa ei voi kyllä puhua jatkuvasti tapahtuvasta showkikasta. Persaukisella suomalaisella katurokkarilla kun ei vaan yksinkertaisesti ole varaa hajotella omia työllä ja vaivalla hommattuja työkalujaan. Sitäpaitsi. Kun Skimba vinttasi kitaransa komeassa kaaressa rumpalin kioskin yli takaseinään, oli miehellä tyytyväinen hymy kasvoilla. Wyndorfin takoessa made in urzugörzä stratoaan monitorinkulmaan silmissä kiilui silkka välinpitämättömyys/raivo.
Mutta. Jumalauta kun tuommoista pääsee todistaamaan, tuntuu se aika hienolta kuitenkin. Kyllähän tuollaiset tapahtumat kertovat jotain bändin liveintensiteetistä, vai mitä toppahousut?

Heko heko.

Tahtoo nähdä livenä top jotain.......

1. Supergrass.
2. Wolfmother
3. Blonde Redhead
4. Fat Boy Slim
5. Marjo Leinonen & Viranomaiset
6. Ravi Shankar

melkein pääsi listalle:
Beastie Boys, Strokes. Shankarin Ravia tuskin enää näkee, keikkailee aika harvakseltaan ja lähinnä Intiassa ja jenkeissä. Tosin ens syksyn Mumbain matka on jo tilattu. Strokes ja BB ovat niin kalliita bändejä et eikait kukaan niitä keikalle osta. Joo. Munarikasta Vappua ja muutenkin oikein tipumaisen ihanaa Juhannusta kaikille, toivoo Mämmikoura.

Skeba Corner (part.2)

Tammikuun alussa silmäilin muusikoiden.nettiä ja sieltä osui silmääni Eko Manta. Tippa tirahti silmääni kun mieleeni tulvahti muistoja kaukaa vuosien takaa. Nimittäin kyseinen Italialais valmisteinen ritsa oli ensimmäinen sähkikseni joskus 79-81. Jouduin myymään sen pois koska halusin ostaa ”paremman” johon tarvitsin hiukan massia, joka osoittautui sitten huonommaksi. Yritin jälkikäteen vielä ostaa Ekoa takaisin mutta Jamppa jolle skitan myin ei suostunut myymään sitä takaisin. Silloin päätin että jos joskus vielä Eko Manta tulee vastaan niin ostan itselleni sellaisen, oli sitten kyseessä sama yksilö tai ei. Tämä oli eka kerta kun näin Eko Mantan sitten -82 jälkeen. Ilmeisesti Ekoa ei paljon suomeen tuotu.

Soitin myyjälle, sovimme käytännönjärjestelyt ja skitta lähti matkaan. Paukkupakkasia uhmaten Hki – Rollo linja taittui bussirahtina. Vapisevin käsin kaivoin Ekon pahvilaatikosta ja näppäilin parit akkordit, ”jumazuga” : loihe lausumaan, se oli säilynyt vireessä koko matkan. Vaan mikä ihme se nyt on jos kitara on valmistettu 1967, ovat kitaran puu-osat jo eläneet pahimmat vaiheensa.

Ekolla on kiva vedellä bluesia ja garagea, slideen se on myöskin varsin käypä. Persoonallinen kitara joka on käsissäni osoittautunut erittäin inspiroivaksi soittimeksi. Olennainen, se mistä kaikki lähti, on palautunut vuosien jälkeen takaisin sormenpäihini ja mieleni sopukoihin, kivasti kutittelee. Hukata, etsiä ja löytää, parhaat musiikilliset kokemukset koskettavat aina aluetta jota voisi kutsua vaikkapa henkisyydeksi. Liekki lepattaa nyt erilailla kun Eko rötköttää tuolia vasten, juuri siinnä missä sen olisi aina kuulunut olla.

Opetus: stay clean

the stooges

Yeahh!
Hommasin the Stooges:n remasteroidut ja bonus tracks versiot bändin ekasta ja Fun House levystä. Oli aivan pakko hankkia kun vinyylit on jo aivan ruvella. Remasterointi onnistunut loistavasti, kuuluu kaikki pihaukset, mikin heitot ja muut nyanssit tarkemmin kuin koskaan.


Ekan (vas. yllä) levyn bonus cd sisältää "i wanna be your dog:sta" pari aivan loistavaa versiota. Not Right soi myös alternative mixinä mukavan tuhnuna, svengaa paremmin. Itse yritin monesti suositella tätä aliarvostettua klassikkoa (not right) Funhouse 5 settiimme, ei urpoille kelvannut. Fanina tämä bonus cd on aivan must kamaa muuten. Ekaa levyä olen aina digannut valtavasti. Se on jotenkin jazzmaisen huojuvaa menoa ja välillä tuntuukin että kohta soittajat lopettavat soittamasta kokonaan. Huiman hentoa. "there must be not more than 100 words on that album" on Iggy sanonut tuon levyn sanoituksista. Asennetta. Ekaa levyähän myytiin kuppaset muutamasata zibeletta. Mutta, ne jotka ostivat tämän levyn, perustivat myös bändin. Joo joo, john cale tuotti ja oli saada taiteilija sydärin kun stoogesit kanto studioon tupla-marshallit heti neuhoituksien alkajaisiksi.

Ja sitten tämä Fun House levy ja sen boonukset. Boonus cd on jo julkaistu ilmeisesti jonkinlaisena bootleggina tossa muutama vuosi sitten, joten tässä ei fanina sillai mitään uutta löytyny, paitsi että nyt nää on cd:llä paremmat kun bootleg vinyylillä. Down on the Streets:sta pari huikeaa vetoa.

Kumpakin cd sisältää loistavien kansitekstien lisäksi rutosti hienoja kuvia. Mikäs näitä tupla cd:tä on diggaillessa kun uutta matskuakin on pikapuoliin tulossa.

Poikakuoro nauttii virvoikkeita

Perjantai iltana (kas sehän on jo huomenna) olis tarkoitus harrastaa jonkinlaista illanistujaisia luonani, ainakin Marko oli innostunut ideasta.

Luvassa hyvää musaa, pönötystä, henkilökohtaisesti tuotujen omaankäyttöön tarkoitettujen virvoikkeiden vertailua , vaivautuneita hiljaisia hetkiä, meteliä, naureskelua, minimaalista ulkoilua joka tapahtuu mitä ilmeisemmin silloin kun siirrymme keskustan houkutuksia ihailemaan.

Kaikki mukaan, hä?
Kysymykset, paikan koordinaatit, yms.. psychonaut@jippii.fi .

Jos rahat on loppu niin tätä linkkiä kannattaa nitkuttaa, sieltä sitä saa.
http://nostalgiapelit.servut.us/pajatso.html

Oisko 20:30 semmonen tuttu ja turvallinen aika jolloin voi hyvällä omallatunnolla sulkea kotioven ja lähteä nautiskelemaan seurasta.