Down on the streets (9.9.2007 Jäähalli)

The Stooges:n toka suomen vierailu oli hulppeaa katsottavaa ja eritoten kuunneltavaa. Keikan setti muodostui pääosin ekan ja Funhouse levyn biiseistä. Uudelta levyltä taisi tulla yksi ja Skullring levyltä pari biisiä. Iggy oli loistavassa vedossa, hyppyä, pomppua, vittuilua ja räkimistä tuli niin että tämänpäivän aloittelevat punk-rock bändin solistit vaikuttavat aika kesyiltä Iggyyn verrattuna. Ja miksi ei vertailua tehtäisi jos kuitenkin on kyseessä koko punk-rock skenen suurin vaikuttaja. Ashetonin veljekset tykittivät kuin parhaimpina päivinä ja Mike Watt pumppasi bassoa kuin riivattu, fonia puhalsi mies joka näytti Steve MacKay:lta (en ole varma oliko se hän). Etenkin juuri Funhouse levyn foni biisit kuulostivat hienoilta psykedelisine sovituksineen. Bändi oli todella hienossa vedossa, vaarantuntua oli ilmassa. Ehdottomasti paras punk-rock keikka mitä olen ikuna nähnyt. Tämä oli muuten kuudes iggy keikka jonka näin ja toinen Stooges veto. Keikan jälkeen kuulin pienoista napinaa joidenkin suusta ”ei tullu Raw Poweria, Search&Destroyta, eikä mitään tuolta kyseiseltä levyltä”. Niinpä, eipä taida tuon levyn matskut olla Ashetonin poikien mieleen. Itse olen aina digannut ekan levyn huojuvasta, lähes jazz asenteella vedetystä matskusta. Yleensä on ollut coolimpaa digata Raw Powerista tai Funhousesta jolloin bändi oli törkeimmillään. Jotenskin hienoa että bändi nostaa ekan levyn biisit liveversioina Funhouse:n biisien tasolle.

Stalingrad Cowgirls toimi lämppärinä Stoogesille. Ei mitenkään hauska paikka, tietäen Stooges fanien ikäjakauman (öpaut 17-50), osa porukasta siis varsin kriittistä/kouliintunutta kuulijakuntaa. Mimmit veti hienosti, sopivasti intoa, ruutia, kämmejä ja asennetta. Ehkä pienoista hätäilyä/jännitystä oli ilmassa mutta paskat siintä, hyvin rokkas. Bändin visuaalinen puoli on myös hallussa, tyylikäs trio. Toivottavasti kukaan munapää ”taustajoukoista” ei pääse pilaamaan bändiä, erityisesti tällä triolla on se vaara.

Lauantaina olin aikeissa lähteä Bar Looseen iltakaljalle, nukahdin. Jälkeenpäin kuulin että kyseisenä iltana olivat herrat Rock Action ja Ron Asheton olleet kyseisessä baarissa maistelemassa wiskejä.

Tunnelinpäässä valoa (oi jumalauta, sehän on vastaantuleva juna).

Tuleva vk.loppu tulee olemaan antoisa.
Perjantaina suunnistan kohti Helsinkiä. Heti iltasella on Semifinal:ssa Branded Women, joka tekee viimeiset keikkansa ennenkuin hyppää telakalle.

Lauantaina olis sitten tarjolla Black Magic Six , 2€ Bar Factoryssa. BM6 on muuten varsin mielenkiintoinen ja taidokas duo, joka valmistelee parast'aikaa debyytti albumiaan. Pankaa nimi korvan taakse. Jätkien bändihistoria on senverran upeaa että niillä eväillä ei BM6 voi ainakaan epäonnistua.

Sunnuntaina esiintyy kaikkien punk-rokkareiden isä, äiti, maailmankaikeuden kuningas ja emo-alus; Iggy & the STOOGES. Pyhiinvaeltajat siis suuntavat huojuvat askeleensa kohti Jäähallia. Lämppärinä toimii Stalingrad Cowgirls.

Kyllähän Stoogesin keikalta saa virtaa koko loppuvuodeksi ja nuo muut aktit vain buusteroivat sitä tunnetta. Loppujenlopuksi aika halpaa hupia, koska positiivista vaikutusta riittää pitkään ja nyt on just sellanen olo että pientä piristystä tässä tarvitaan.

Hyvät ulkomaanreissut muuten MacKanille ja hänen kauniille vaimolleen; pitäkää hauskaa!

Äänenmuokkausta.

Rautalangat esiin.
Alkuperäisistä masternauhoistahan ne suurimmaksi osaksi nykyäänkin tehdään. Poikkeuksena tietysti uusin Beatles:Love, joka miksattiin uusiksi ja näinollen siintä myös tuli uusi mastervetokin. Elvikseltähän kaiveltiin kans joitain alkuperäisiä kelanauhoja arkistoista, joita piti oikein uunissa lämmitellä ettei rautakiteet irtoaisi kun nauhat uudelleen soitetaan kelanauhureilla ja siirretään digimuotoon.

Eli jos uusi masternauha tehdään, silloin se myös miksataan uudestaan ja se onkin sitten jo aivan eri juttu, aika ja rahaa palaa. Arveluttavaa puuhaa jos on klassikoista kyse.

Stoogesit, Doorsit, Zeppeliinit, re-masteroitu uudestaan alkuperäisistä masternauhoista, ei re-miksattu. Paitsi Iggyn re-miksaama Raw Power, joka on aikamoista kuraa.

Kompressointi tai näissä uusimmissa levyissä voisi jo puhua limitoinnista, nostaa äänet niin että hiljaisemmallakin äänitetyt /miksatut äänet pomppaavat äänikuvassa korkeammalle desibelitasolle, muiden äänien tasolle.

Vaikka äänitys/miksaus/masterointi tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisen 10-15 vuoden aikana ja hintataso tipahtanut niin välttämättä pop/rock - äänitteiden dynamiikkaan se kehitys ei ole kuitenkaan samassa suhteessa siirtynyt.

Ja vielä koko prosessi yksinkertaisuudessaan.
1.
-äänitys (ääni siirretään alkuperäisestä äänilähteestä tallentimeen ).Keskiverto kaupallinen rockbändi tarvitsee 16- 100 raitaa kappaletta kohden.
2.
-miksaus ( äänien/soittimien keskinäinen balanssi haetaan ja sopivat äänenvärit eri soittimille).16-100 raitaa summautetaan kahdeksi stereoraidaksi (left&right) jotta matsku olisi kuluttajalle sopivassa formaatissa.
3. Masterointi.
-Left&Right raidat kompressoidaan/limitoidaan kuluttajalle optimaaliselle tasolle (soi joka stereolaitteessa suht samalla lailla = edellyttää huipputekniikan tietotaidon hallintaa ja on näin ollen kallista, myöskin eri musiikkityyleillä on omat lainalaisuudet soundimaailmassa).
- lisätään/korjataan digidata
- lähetetään matsku prässäämöön/painoon
4.
- painetaan kuluttajalle valmis paska
5.
- jakelija
6.
- kauppa myy valmista skeidaa.

Prosessit 1-3. vaativat jonkunverran tekniikan tuntemusta, eniten se 17centtimetriä joka on korvienvälin mitta kuitenkin vaikuttaa soundeihin. Että mitä siellä korvienvälissä oikein tapahtuu kun ääni sinne sukeltaa.

Digiaika on tietenkin tasavertaistanut musiikin tekemistä. Mikä ei aina ole hyvä juttu.
Esimerkiksi. Punkbändi RäkäPåskella tai hevibändi Screaming Dawn tekee Diy-pohjalta omakustanteen. Kamat on mitä on, hyvin pienellä kokemuksella näillä laitteilla äänitys/miksaus ja jopa masterointi tehdään. Äänitys tehdään pätkissä, ei tarvitse kitaristin vedellä koko biisiä alusta loppuun, copy paste hoitaa hommat. Rumpalin taimaus on helppo korjata kun vähän nytkäyttää raitaa eteen/taakse. Bob Rock/Greenday nappulasta saa masterointi käyrät kopioitua omalle miksaukselle, kätsyä, eiks vaan mut joku mättää silti, ei vaan soi. No toki se on halpaa ja tuurilla voi jopa osua maaliinkin. Tämä on nykypäivää ja se ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Paskaa tulee niin isoilta kuin pieniltäkin julkaisijoilta. Tietyt soundit alkaa olla standardeja äänitys maailmassa, kiitos tietokoneasetuksien joka tasapäistää musiikin prosessoimisen. Outoa kehitystä. Oliko se Hollannissa vai Saksassa jossa on kehitelty alkoholiasisältävä pulveri, sekoitetaan veteen ja nautitaan sillai. Jumatsuikka, onks tos järkee? Ja saman voisin toistaa kun kuuntelen nykypäivän levyjä.

Aistini ovat lauenneet.

Syssymällä, kun on enempi aikaa harrastaa.

Kesällä tietenkin ollaan iisisti ja rokataan hillitysti, otetaan aurinkoa ja viihdytään ulkoilmassa (paitsi gootit jotka ei diggaa auringosta). Sit voitais jokupäivä vaikka juhlia mun synttäreitäkin, kesällä siis.

Mut syksyllä taas rokataan rajummin ja visaillaan ja mennään kattomaan hyviä bändejä, legendoja saatana. Eipä vissiin, pikkasen tuntuu hyvältä kun tietää mitä syksy tuo tullessaan.

Hitto. Kyllä meitä rokkareita nyt pidetään hyvänä.