Luulin jo jättäneeni tämän vaiheen elämässäni taakseni, mutta sattumalta istuessani Itsenäisyydenkadun Bulldogissa pöytäämme tuli tyttö papereiden kanssa kysymään, haluammeko osallistua musavisaan. Tietenkin.
Visassa oli kaksi kierrosta, molemmissa kymmenen kysymystä. Alku meni hyvin, avajaiskysymyksenä klassikko suomalaisista, jotka ovat saaneet sekä kultalevyn että olympialaisten kultamitalin. Loppupää meni huonommin.
Eräs joukkueemme jäsen kuuluu siihen aika harvinaiseksi käyneeseen kansanosaan, joka vielä tupakoi. Tupakkakopissa hän kuuli, että eräs joukkue ajatteli tienneensä kaikki. Joukkue oli nimeltään Pelkät viikset ja se oli kuulemma jonkinlainen kaikki visat voittava pro-tiimi.
Kuulimme välitulokset, olimme kolmansia seitsemällä pisteellä. Johdossa juurikin tuo Pelkät viikset yhdeksällä. Jokin joukkue oli kiilannut väliin kahdeksalla.
Toisen kierroksen alussa joukkuettamme painoi pieni defaitismi, mutta toisaalta koska voittokaljat luvattiin kahdelle ensimmäiselle, päätimme että taistelemme ainakin kakkostilasta. Olin dominoinut ensimmäisen kierroksen vastauksia, mutta toisen ensimmäinen jossa kysymyksenä esitettiin Tehosekoittimen ulkomaankielinen nimi (olen unohtanut) piristi joukkueemme tupakoivan jäsenen, jonka olen tuntenut jo 90-luvun alkuhämäristä Hevi-Heikkisenä ja sen jälkeen kun kysyttiin Metallican perustamisen vuosilukua, hän alkoi vastailla aivan liekeissä.
Onneksemme viisi viimeistä olivat niinsanottu kirikierros, jossa oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä, väärästä miinus yksi ja tyhjästä nolla. HH vastaili hurmiossa ja muut peesasimme, että riskillä vastaukset kaikkiin vain.
Silti oli vähän yllättävää kuulla, että Lentävä juusto todellakin oli sijalla kaksi, olimme jääneet kaksi pistettä Pelkistä viiksistä. Koimme, että tavoite oli saavutettu. Joukkueen kolmas jäsen oli Markku, joka ei vastannut mutta siitä viis, sillä hänkin lopulta hurmioitui tarjoamaan loppujoukkueelle Laphroaig-viskit.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tampere. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, maaliskuuta 05, 2010
torstaina, kesäkuuta 18, 2009
Yleistietovisa Minibaarissa
Mikäs tämän blogin on tappanut? Itse pääsin eilen visailemaan pitkästä aikaa. Paikkana oli Minibaari, ja joukkueemme nimi jostain syystä Keppihumma. Nimellä on kuulemma perinteitä.
Muistan nyt lonkalta seuraavat kysymykset:
- ketkä kaksi olympiavoittajaa ovat saaneet kultalevyn?
- kuka kuuluisa näyttelijä on ollut myös kaatumisen suomenmestari?
- kenen suomalaisen on sanottu keksineen salmiakkikossun?
- mitä muuta kuin aikaa mitataan minuuteilla?
- mihin joukkueeseen Saku Koivun uskotaan siirtyvän?
- missä olympialaisissa Johnny Weissmüller voitti kultaa uinnissa?
Pääsimme jaetulle ykkössijalle. Voitto ratkaistiin lisäkysymyksillä, jotka poimittiin uusimmasta seiskalehdestä. Ensimmäiseen kysymykseen rannalla kuvatuista turkulaisveljeksistä molemmat joukkueet vastasivat oikein "Matti ja Teppo". Oli helppo arvata kun ovat ainoat tietämäni turkulaisveljekset.
Toinen kysymys oli, kuka entinen spice girl oli saanut hiekkaa housuihinsa. Tästä ei ollut aavistustakaan, mutta vastasin että Mel B. Oikea vastaus oli Geri, kuten netistäkin voi tarkistaa [katso kuvat!].
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
Musavisa Semaforissa 2.10.
Motto: Mitä järkeä mennä ulos jos ei visaile? (Autenttinen repliikki torstailta työillan päättyessä.)
Motto2:
- Tiedätkö millainen on kova jätkä?
- No?
- Sellainen joka löytää helpommin kapakan kuin klitoriksen.
- Mmm, olutta.
Munasimme kahdessa kohdassa. Ensinnäkin veikkasin, että Popedan Harashoo olisi ollut julkaistu vuonna 1983 kun se oli 1984. Toiseksi Ville Valo oli coveroinut vain kolme Baddingin kappaletta, veikkasimme neljä.
Pääsimme kuitenkin jaetulle voittosijalle, eli herruus oli katkolla. Jokaisesta joukkueesta kysyttiin yksi ratkaisulle, ja kysymys oli aiemmin visassa mainitun kappaleen Beds are Burningin pituus.
Jotenkin tuli mieleen 4:11, mutta jotenkin ajattelin, että se on kuitenkin odotettua pidempi, joten vastasin, että 4:50. Oikea oli kuulemma 4:17, joten joukkue (nimi unohtunut), joka sanoi 4:23 voitti. Kuten laskea saatatte, ei alkuperäiselläkään olisi päässyt kuin uudestaan katkolle, joten parempi ansaitsi kunnian.
Eli kuten lauletaan:
Power and dominion are taken by the willBy divine right hail and kill!
Loppuilta meni sitten riehuessa ja ölistessä. En itse kuitenkaan mennyt jatkopaikkaan vaan kotiin, mistä saatoin tarjota teille tämän tuoreen raportin.
perjantaina, syyskuuta 26, 2008
Musavisa Semaforissa 25.9.
Poikakuoro visaili taasen Semaforissa, tällä kertaa parikin astetta jäykemmässä tilassa, sillä joukkueellamme oli uusi myötätietäjä. Eikä vähempää kuin Eppu Normaalin perustajajäsen. Hänen kunniakseen aloitan raportin visakysymyksellä, johon vastaus lopussa.
Eppu Normaali teki toisen keikkansa Rockin SM-kisoissa, jotka järjestettiin legendaarisella Gorilla-klubilla. Missä Gorilla sijaitsee nykyään? Kaupunginosan tarkkuus riittää.
Asiaan. Viisitoista kysymystä, joista emme tienneet kolmea. Yksi tietämyksen ylittäneistä oli Elastisen oikea nimi. Rupesin tässä takkuilemaan, koska mielessäni pyöri jokin ruotsinkielinen sukunimi. Aamulla wikipedoillessani sitten tajusin, että hainkin Iso-H:n nimeä.
Toinen mitä emme tienneet oli Michael Jacksonin sisarusten lukumäärä. Logiikkamme oli Jackson Five miinus Miihkali plus Janet ja LaToya. Siis kuusi. Oikea vastaus oli kahdeksan.
Kolmas kompastuskivi oli piakkoin julkaistavan levyn Superpallo tekijä. Veikkasimme Ristoa, mutta oikea vastaus olisi ollut Maija Vilkkumaa.
Sijoituimme toisiksi yhden pisteen erolla voittaneeseen joukkueeseen, joka pienestä koostaan (kaksi visailijaa) huolimatta on jokseenkin dominoinut Semaforin visaa viime ajat. Mutta täältä vielä tullaan!
Joukkueessamme visailivat minä, Hanna ja mr. Riihikoski.
Ai niin, vastaus kysymykseen. Oikea vastaus on Kaleva Tampereella. Gorilla sijaitsi nykyisen Koskikeskuksen paikalla vanhassa verkatehtaassa, jonka purkamisesta nousi aikanaan maanlaajuinen poru. Tehtaan purkujätteet käytettiin Kalevassa puiston maisemointiin. En ole varma, onko se kohta enää Kiovan puistoa, mutta leikitään että on.
perjantaina, syyskuuta 12, 2008
Musavisa Semaforissa 11.9.2008
Joka sanoo, ettei voittaminen ole tärkeää, ei ole ajatellut asioita aivan loppuun saakka.Teimme ex tempore -visareissun Semaforiin. Joukkueessamme Hanna & the boyz oli kolme jäsentä. Istuimme visapöydässä apaattisihkoina ja joimme melko nopeaa tahtia.
Voitto meni odotetusti muualle. Emme olleet edes toisia, emmekä menneet kysymään tulosta sen tarkemmin. Kunnon munauskin tuli. Eräs nimeltämainitsematon Hanna sanoi ehdottamastani Gary Glitteristä, että se se ei ainakaan ole. Vaikka olikin. Nöyränä poikana muutin ehdotukseni Sweetiksi. Mikä se ei ollut.
Muistin itse, että Aknepop olisi julkaistu 1977. Vaikka oli 1978. Ja että Tahdon rakastella sinua olisi Tumppi Varosen sävellys. Eli ei ollut kehumista omassakaan suorituksessani. Keskityimme muihin asioihin, ja ihme kyllä olin aamulla kotonani ja pyörä pyöräsuojassa, molemmat ehjinä.
Paitsi että päätä vähän särkee. Kieliä osaavat ovat jo huomanneet tuon sarjakuvan. Se on aivan tavallinen kaupasta ostettu taskukirja, jossa Mikillä on krapula. En tiedä miten tuo on käännetty suomeksi, mutta tuskin samalla tavalla.
Lisään tähän loppuun toisenkin saksalaisnäkemyksen asiasta. Sitä on sitten kiva katsella huomis- ja ylihuomisaamuina.
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
Musavisa PoolBoolissa 28.5.2008
Lopultakin pääsimme Pooliboolin legendaariseen musavisaan. Joukkueessamme olivat minä, Marko, Markku "Pulteri" H, Tero ja Hanna.
Tiesimme enemmän tai vähemmän. Visan tahti oli ripeä ja aggressiivinen. Pääsimme lopulta neljänsiksi 23 pisteellä. Visan voittanut joukkue sai peräti 36 pistettä, kakkonen muistaakseni 28. Visassa oli kymmenkunta joukkuetta, eli olimme puolivälin paremmalla puolella.
Jossittelun aiheita tuli, kuten aina. Itse suttasin itse keksimäni Irving Berlinin Cheek to cheekin säveltäjän paikalta kun joku toinen ehdotti Cole Porteria. Mutta niinhän se on aina. Emme keksineet laulajaakaan (Fred Astaire) emmekä elokuvaa (Top hat). Varmasti tuli sutattua vääriäkin vastauksia ja korvattua oikeilla, mutta niistä ei tietenkään pahemmin huudella. Että sellaista.
Omasta tietämyksestäni en enempää kehu, mutta yksi kappale jäi mieleen. Alkoi soida tutun kuuloista musiikkia ja hörisin, että höhöö, The Bandia. The Bandin kuuntelua pidetään tunnetusti erityisen sankarillisena, sillä se on yhtye, josta tytöt eivät tykkää. Siinä lajissa musiikkitieteellisten tutkimustemme mukaan jaetulla ykkössijalla Yngwie Malmsteenin kanssa.
Joku kysyi tiedänkö kappaleen, ja suureksi yllätyksekseni/järkytyksekseni muistin nimenkin: Long black veil. Ehkä minunkin sitten pitää tunnustautua ja ruveta joukkueen jo toiseksi The Band -faniksi. Mistähän saisi bändipaitoja tai edes selkälipun tai rannekkeen? Näihin säveliin, näihin tunnelmiin.
Tiesimme enemmän tai vähemmän. Visan tahti oli ripeä ja aggressiivinen. Pääsimme lopulta neljänsiksi 23 pisteellä. Visan voittanut joukkue sai peräti 36 pistettä, kakkonen muistaakseni 28. Visassa oli kymmenkunta joukkuetta, eli olimme puolivälin paremmalla puolella.
Jossittelun aiheita tuli, kuten aina. Itse suttasin itse keksimäni Irving Berlinin Cheek to cheekin säveltäjän paikalta kun joku toinen ehdotti Cole Porteria. Mutta niinhän se on aina. Emme keksineet laulajaakaan (Fred Astaire) emmekä elokuvaa (Top hat). Varmasti tuli sutattua vääriäkin vastauksia ja korvattua oikeilla, mutta niistä ei tietenkään pahemmin huudella. Että sellaista.
Omasta tietämyksestäni en enempää kehu, mutta yksi kappale jäi mieleen. Alkoi soida tutun kuuloista musiikkia ja hörisin, että höhöö, The Bandia. The Bandin kuuntelua pidetään tunnetusti erityisen sankarillisena, sillä se on yhtye, josta tytöt eivät tykkää. Siinä lajissa musiikkitieteellisten tutkimustemme mukaan jaetulla ykkössijalla Yngwie Malmsteenin kanssa.
Joku kysyi tiedänkö kappaleen, ja suureksi yllätyksekseni/järkytyksekseni muistin nimenkin: Long black veil. Ehkä minunkin sitten pitää tunnustautua ja ruveta joukkueen jo toiseksi The Band -faniksi. Mistähän saisi bändipaitoja tai edes selkälipun tai rannekkeen? Näihin säveliin, näihin tunnelmiin.
perjantaina, tammikuuta 25, 2008
Pieni musavisa Semaforissa
Saatoin Markoa junalle. Asemaravintola Semaforissa tuomari tuli kiltisti kysymään, osallistummeko musavisaan. En voinut kieltäytyä.
Marko lähti ennen ensimmäistä kysymystä, Juhani ennen viimeistä ja itse päätin ottaa vielä yhden alennustuopin ja kuunnella tulokset. Olisi jotenkin epäurheilijamaista lähteä kesken pois.
Sain pisteitä jotain 7 tai 8 kautta 15. Voitto meni muualle. Semaforissa on nykyään pari ahnasta, taitavaa ja väkirikasta joukkuetta. Ehkä voittaisimme vielä täydellä joukkueella, mutta tällä kertaa piti taistella lähinnä yksin.
Marko lähti ennen ensimmäistä kysymystä, Juhani ennen viimeistä ja itse päätin ottaa vielä yhden alennustuopin ja kuunnella tulokset. Olisi jotenkin epäurheilijamaista lähteä kesken pois.
Sain pisteitä jotain 7 tai 8 kautta 15. Voitto meni muualle. Semaforissa on nykyään pari ahnasta, taitavaa ja väkirikasta joukkuetta. Ehkä voittaisimme vielä täydellä joukkueella, mutta tällä kertaa piti taistella lähinnä yksin.
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Kylmää kyytiä Kerhossa
Käytiin ottamassa selkäämme Kerhon musavisassa. Pääsimme 2o pisteellämme (tosin tuomari laski väärin) noin viidennelle sijalle. Tai toisin sanoen kolmanneksi tai neljänneksi viimeisiksi.
Visassa oli 20 kysymystä. Ensimmäiset kymmenen olivat triviakysymyksiä ja loput kappaleiden tunnistamista lyhyistä näytepätkistä. Kysymyksistä sai yksi tai kaksi pistettä kustakin, riippuen vähän laajuudesta.
Musiikki sinänsä oli juuri meille sopivaa, mikä teki tappiosta entistäkin kirvelevämmän.
Visaamassa olimme minä, Marko ja Markku H.
Pink Floyd -eksperttimme ei tiennyt elokuvaa, johon Obscured by clouds -levyn musiikki oli tehty, mutta siitä ei tämän jälkeen enää puhuta. Eilen itkettiin jo tarpeeksi.
Loppuillasta voi mainita, että aika monelta bändiltä mietittiin top 3 -levylistat. Siinä se sitten menikin.
Visassa oli 20 kysymystä. Ensimmäiset kymmenen olivat triviakysymyksiä ja loput kappaleiden tunnistamista lyhyistä näytepätkistä. Kysymyksistä sai yksi tai kaksi pistettä kustakin, riippuen vähän laajuudesta.
Musiikki sinänsä oli juuri meille sopivaa, mikä teki tappiosta entistäkin kirvelevämmän.
Visaamassa olimme minä, Marko ja Markku H.
Pink Floyd -eksperttimme ei tiennyt elokuvaa, johon Obscured by clouds -levyn musiikki oli tehty, mutta siitä ei tämän jälkeen enää puhuta. Eilen itkettiin jo tarpeeksi.
Loppuillasta voi mainita, että aika monelta bändiltä mietittiin top 3 -levylistat. Siinä se sitten menikin.
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Poikakuoro-voitto 20.12.2007
Menimme Semaforiin. Visa oli hitaanlainen, jokaisen kysymyksen välillä soitettiin kappale. Pädimme aika hyvin, mutta muutama ysärikysymys kieltämättä hirvitti.
Opin ainakin itse, että on ollut olemassa alankomaalainen yhtye Mai Tai, sekä että sellainenkin nimi on kuin Löyvä. En tiedä kuka keksi, että sen niminen Movetronin kitaristi soitti 80-luvulla Kolmannessa naisessa, mutta siitäkin sitten saimme pisteet.
Sellaiset kysymykset kuin Crocodile Rockin alkuperäisesittäjä ja Nylon Beat -tyttöjen syntymävuosi palauttivat uskon.
Moni kuulemma tiesi, mutta Poikakuoro oli selkeä voittaja. Saimme pöytään muovisen 1.8 litran kannun olutta, jonka joimme pois. Joukkueessa olivat minä, Arska, Jore ja uusi tulokas Kartsa.
Vaikka kysymyksissä oli kaikkea epämiehekästä, tuomari soitti kysymysten välillä mm. Rolling Stonesia, The Whota, Led Zeppeliniä sekä peräti kaksi kertaa Eric Claptonia.
Aivan ensimmäisten kappaleiden aikana pöydässämme oli pari muutakin tyyppiä, mutta heidät houkutti pois se, että läheisessä kapakassa oli Sirkka Tällin vetämä joulukaraoke. Olipahan enemmän juotavaa meille.
Opin ainakin itse, että on ollut olemassa alankomaalainen yhtye Mai Tai, sekä että sellainenkin nimi on kuin Löyvä. En tiedä kuka keksi, että sen niminen Movetronin kitaristi soitti 80-luvulla Kolmannessa naisessa, mutta siitäkin sitten saimme pisteet.
Sellaiset kysymykset kuin Crocodile Rockin alkuperäisesittäjä ja Nylon Beat -tyttöjen syntymävuosi palauttivat uskon.
Moni kuulemma tiesi, mutta Poikakuoro oli selkeä voittaja. Saimme pöytään muovisen 1.8 litran kannun olutta, jonka joimme pois. Joukkueessa olivat minä, Arska, Jore ja uusi tulokas Kartsa.
Vaikka kysymyksissä oli kaikkea epämiehekästä, tuomari soitti kysymysten välillä mm. Rolling Stonesia, The Whota, Led Zeppeliniä sekä peräti kaksi kertaa Eric Claptonia.
Aivan ensimmäisten kappaleiden aikana pöydässämme oli pari muutakin tyyppiä, mutta heidät houkutti pois se, että läheisessä kapakassa oli Sirkka Tällin vetämä joulukaraoke. Olipahan enemmän juotavaa meille.
perjantaina, marraskuuta 09, 2007
Musavisa Semaforissa 8.11.
Saavuin taas paikalle McDonaldsin ja El Maco jr:n kautta. Vaihdeltiin pöytiä. Tällä viikolla kuuluvuus oli jotenkin huono, eikä johtunut pelkästään siksi, että olin kuunnellut kantosoittimella niin paljon erästä hyvää kappaletta.
Lopultakin visa suvaitsi alkaa, hieman myöhässä. Palasin hakemasta tuoppeja, ja pöytäämme oli tunkenut jotain ihmeen minihametyttöjä. Istahdin tyhjään pöytään, haittaisivat vain visailuamme. Onneksi Arska ja Jore ymmärsivät, missä Poikakuoro pelaa tänään.
Visan teema oli sitten näemmä tai kuulemma 90-luku. Tajusin minäkin, ettei hyvä heilu kun sain oppia, että Taikapeili ja ... mikäs se nyt olikaan unohdin jo, siinä oli Fredin tytär kai... olivat eri yhtye. Kysyttiin jotain hittilevyä ja vihjattiin, ettei Neiti groove ole sillä. Mietin että samalla yhtyeellä olisi kappale Jos sulla on toinen ja yritin paikantaa vuotta sillä, että se on selvästi ollut ennen kuin M.A. Numminen teki siitä tech-no -version. Tämäkin vihje johti harhaan, ja paperille pantu 1993 oli kaksi vuotta turhan aikainen. (Itse asiassa tässä googlaillessani tajusin, että se yhtye tosiaan oli Taikapeili ja sekoitin sen taas johonkin toiseen tai kolmanteen (mikä ei ollut kai Movetron mutta jotain vastaavaa), johonkin turhaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi wikipedian mukaan tarkoittamani levy tuli 1994 ja sitä myytiin wikipedian mukaan 97 700 kappaletta kun 1995 levyä vain 38 000 kappaletta, eli kukahan siinä oli loppujen lopuksi oikeassa hittilevystä?)
Yritettiin saada pisteitä kaikenmaailman Zen Cafeista ja muista tyttöjen musiikeista.
Visailu alkoi vaipua hälinään ja sen tyyppisiin valitteluihin, että oliko joku 90-luvulla joskus tarpeeksi selvä kuunnellakseen uusia hittejä. Pistelasku kertoi, että olimme kymmenellä pisteellämme vaivaisesti neljänsiä. Joukkueita kyllä oli varmaan parikymmentä, mutta silti. Itse asiassa ne, joiden pöytään en suostunut menemään, pesivät meidät pisteellä.
Voittajan pisteet olivat häkellyttävät 14,5 pojoa 15 mahdollisesta. Sinne menivät 1,5 litraa olutta ja kannustuskaulaliinat. Varmaan tulivat tarpeeseen jos olivat viitsineet kuunnella moista moskaa visan voittoon vaadittavan ajan.
Visa siis meni aivan ok, ja sitten ajoissa nukkumaan! Joukkue kaipaili kuultavakseen Supertrampia, mutta kun sitä ei soitettu, ei sitten.
Lopultakin visa suvaitsi alkaa, hieman myöhässä. Palasin hakemasta tuoppeja, ja pöytäämme oli tunkenut jotain ihmeen minihametyttöjä. Istahdin tyhjään pöytään, haittaisivat vain visailuamme. Onneksi Arska ja Jore ymmärsivät, missä Poikakuoro pelaa tänään.
Visan teema oli sitten näemmä tai kuulemma 90-luku. Tajusin minäkin, ettei hyvä heilu kun sain oppia, että Taikapeili ja ... mikäs se nyt olikaan unohdin jo, siinä oli Fredin tytär kai... olivat eri yhtye. Kysyttiin jotain hittilevyä ja vihjattiin, ettei Neiti groove ole sillä. Mietin että samalla yhtyeellä olisi kappale Jos sulla on toinen ja yritin paikantaa vuotta sillä, että se on selvästi ollut ennen kuin M.A. Numminen teki siitä tech-no -version. Tämäkin vihje johti harhaan, ja paperille pantu 1993 oli kaksi vuotta turhan aikainen. (Itse asiassa tässä googlaillessani tajusin, että se yhtye tosiaan oli Taikapeili ja sekoitin sen taas johonkin toiseen tai kolmanteen (mikä ei ollut kai Movetron mutta jotain vastaavaa), johonkin turhaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi wikipedian mukaan tarkoittamani levy tuli 1994 ja sitä myytiin wikipedian mukaan 97 700 kappaletta kun 1995 levyä vain 38 000 kappaletta, eli kukahan siinä oli loppujen lopuksi oikeassa hittilevystä?)
Yritettiin saada pisteitä kaikenmaailman Zen Cafeista ja muista tyttöjen musiikeista.
Visailu alkoi vaipua hälinään ja sen tyyppisiin valitteluihin, että oliko joku 90-luvulla joskus tarpeeksi selvä kuunnellakseen uusia hittejä. Pistelasku kertoi, että olimme kymmenellä pisteellämme vaivaisesti neljänsiä. Joukkueita kyllä oli varmaan parikymmentä, mutta silti. Itse asiassa ne, joiden pöytään en suostunut menemään, pesivät meidät pisteellä.
Voittajan pisteet olivat häkellyttävät 14,5 pojoa 15 mahdollisesta. Sinne menivät 1,5 litraa olutta ja kannustuskaulaliinat. Varmaan tulivat tarpeeseen jos olivat viitsineet kuunnella moista moskaa visan voittoon vaadittavan ajan.
Visa siis meni aivan ok, ja sitten ajoissa nukkumaan! Joukkue kaipaili kuultavakseen Supertrampia, mutta kun sitä ei soitettu, ei sitten.
sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007
Visavoitto 3.11.
Siinä minä olin, residenssini länsisiivessä siemailemassa pullon suusta Bellin viskiä. Päivän olin viettänyt lapioimalla perintösaareni muhevaa multaa. Sain siitä tanakan nälän, jonka taltutin fonduella. Onneksi oli sellaista, eihän fondueta kerta kaikkiaan voi tehdä kuin suoraan Sveitsistä tuodusta juustosta, sanoi mamàn.
Siinä minä olin edelleen. Tähän asti tapahtuminen on siis ollut pelkästään sisäistä. Soitin eräälle menestyneelle tuttavalleni, jonka kanssa olin luvannut tehdä retken paikalliseen yöelämään. Olin hieman helpottunut kun hänellä oli kiireitä. Istuin hetkeksi miettimään netin ääreen, ja sitten se selvisi.
Leijona musavisailee tänä yönä!
Soitin Parkumatille että mennään kymmeneksi Stag's Headiin. Minusta katsoen vainen naapurikortteliin! Istuimme pöytään, kysyin tädiltä ja kyllä kuulemma visa oli tulossa.
Visassa oli kymmenen kysymystä. Selvitimme niistä kahdeksan. Väärin menivät Elviksen ainoa levytetty tangokappale ja Daruden Sandstormin julkaisuvuosi. Tosin jälkimmäisessä tuomarin ääntäminen oli hieman epäselvää, joten jouduin kysymään Matilta minkä niminen kappale oli kyseessä.
Olimme selvinneet kärkikaksikkoon toisen joukkueen kanssa. Muut olivat jääneet pisteissään neljään tai viiteen. Tuomari käski kummastakin joukkueesta tulemaan yhden jäsenen ratkaisemaan voiton. Haluaisin sanoa että taktikoimme, mutta oikeastaan lähdin vainumpijurr intuitiivisesti kävelemään kohti tiskiä, joten löysin itseni ratkaisupisteeltä.
Toinen joukkue oli nimeltään The South's gonna rise again. Tuomari esitti meille kysymyksen. Minä vuonna Marion Rung on syntynyt. Vastasin nopeasti, että 1946. Tuomari kysyi toisen joukkueen edustajan vastausta, ja hän vastasi 1947. Olin lähempänä, koska oikea vastaus oli 1945.
Voitto oli siis fakta. Jokaiselle olut. Ja kuin tilattuna, ovesta saapui kaipaamamme sohelluskonsultti Markku. Sanoin tädille, että hänkin kuuluu joukkueeseemme, ja järjestimme siis pöytäämme kolmannen oluen. Otin siitä tietenkin symbolisesti pienen lorauksen tuoppiini, kuten sopivaa on.
Ilta tästä eteenpäin sujui normaaliin malliin. Naapuripöydässä käytiin kiintoisa psykodraama. Päätimme kannattaa riitelevää blondia. Hänen vastustajansa heitettiin pihalle, joten olimme moraalisesti oikeassa. Muutenkin loppuillan keskustelu edusti intellektuaalisesti ja kvaliteetiltaan ehdottomasti korkeinta tasoa.
Voittomme kunniaksi panen tähän loppuun DDR:n kansallislaulun. Jostain syystä se on ollut tämän viikonlopun hittikappale monissa muissakin paikoissa, joihin kohtalo on minut johdattanut.
Siinä minä olin edelleen. Tähän asti tapahtuminen on siis ollut pelkästään sisäistä. Soitin eräälle menestyneelle tuttavalleni, jonka kanssa olin luvannut tehdä retken paikalliseen yöelämään. Olin hieman helpottunut kun hänellä oli kiireitä. Istuin hetkeksi miettimään netin ääreen, ja sitten se selvisi.
Leijona musavisailee tänä yönä!
Soitin Parkumatille että mennään kymmeneksi Stag's Headiin. Minusta katsoen vainen naapurikortteliin! Istuimme pöytään, kysyin tädiltä ja kyllä kuulemma visa oli tulossa.
Visassa oli kymmenen kysymystä. Selvitimme niistä kahdeksan. Väärin menivät Elviksen ainoa levytetty tangokappale ja Daruden Sandstormin julkaisuvuosi. Tosin jälkimmäisessä tuomarin ääntäminen oli hieman epäselvää, joten jouduin kysymään Matilta minkä niminen kappale oli kyseessä.
Olimme selvinneet kärkikaksikkoon toisen joukkueen kanssa. Muut olivat jääneet pisteissään neljään tai viiteen. Tuomari käski kummastakin joukkueesta tulemaan yhden jäsenen ratkaisemaan voiton. Haluaisin sanoa että taktikoimme, mutta oikeastaan lähdin vain
Toinen joukkue oli nimeltään The South's gonna rise again. Tuomari esitti meille kysymyksen. Minä vuonna Marion Rung on syntynyt. Vastasin nopeasti, että 1946. Tuomari kysyi toisen joukkueen edustajan vastausta, ja hän vastasi 1947. Olin lähempänä, koska oikea vastaus oli 1945.
Voitto oli siis fakta. Jokaiselle olut. Ja kuin tilattuna, ovesta saapui kaipaamamme sohelluskonsultti Markku. Sanoin tädille, että hänkin kuuluu joukkueeseemme, ja järjestimme siis pöytäämme kolmannen oluen. Otin siitä tietenkin symbolisesti pienen lorauksen tuoppiini, kuten sopivaa on.
Ilta tästä eteenpäin sujui normaaliin malliin. Naapuripöydässä käytiin kiintoisa psykodraama. Päätimme kannattaa riitelevää blondia. Hänen vastustajansa heitettiin pihalle, joten olimme moraalisesti oikeassa. Muutenkin loppuillan keskustelu edusti intellektuaalisesti ja kvaliteetiltaan ehdottomasti korkeinta tasoa.
Voittomme kunniaksi panen tähän loppuun DDR:n kansallislaulun. Jostain syystä se on ollut tämän viikonlopun hittikappale monissa muissakin paikoissa, joihin kohtalo on minut johdattanut.
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
Musavisa 1.11.2007
Olin ensimmäisenä Semaforissa. Vahvistin itseäni matkalla kahden euron El Maco juniorilla. McDonalds on paras.
Visaa piti joku nainen. Normaalista poiketen dj-paikka oli järjestetty keskelle ravintolaa tavalliseen loosiin. Pöydällä näkyi mikseri ja kamalasti johtoja.
Visan teema näytti olevan 80-luku. Kappaleentunnistuksista tiesimme Herreysin, mutta kysytyn kappaleen nimeksi arvasimme Hey sucker. Se oli selvä, että George Michael ähkii ja yhtye on Wham, mutta sellaisesta ei pisteitä luvattu. Tämän jälkimmäisen kunniaksi voi sanoa, että kasaribasso kuulosti hauskalta kun sen kuuli kunnon laitteiden läpi pitkästä aikaa.
Tulimme kolmansiksi 15 pisteellä. Voittaja sai 17 ja kakkonen 16. Jälkeenpäin tietenkin mietittiin vääriä vastauksia. The house of the rising Sunin 1964 esittäjäksi tuli päähäni Kinks. Mietittiin että ei kai mutta emme keksineet mitään sopivampaakaan. Tuloksia kuunnellessa sitten totesimme, että monikkomuotoiset nimet tekivät aivostoillemme temput.
Dingon soittajat tuntui helpolta kysymykseltä: Neumann, Eve, Jonttu (jörö joulutonttu), Pepe ja Pete Q. Sitten aloimme raapia päätä, että tässä on nyt kaksi basistia joten yksi puuttuu. Eikös siellä ollut toinenkin Pete? Olihan siellä, ja tämä rumpali oli tietenkin Keijo Q. Ajattelin hetken kirjoittaa paperiin rumpalin nimen muinoisella teinityylillä Quuppa, ja kun kaikki oli ohi, otsiamme spedemäisesti läiskytellessämme totesin, että sillä olisi saanut vitaaleja pisteitä.
Tosin onnikin pääsi potkaisemaan. Vannon joukkueen ja Jumalani edessä, etten tiedä mistä keksin että Coco Jambon esitti Mr. President. En voinut tietää, en ainakaan tunnusta.
Satuimme myös keksimään metodin. Kysyttiin minä vuonna Kikan Mä haluun viihdyttää ilmestyi. Vuodet 1987 ja 1988 kilpailivat. Lopulta tehtiin niin, että kukin panee toisen kätensä pöyden alle. Kun lasken kolmeen, kädet lyödään pöytään. Jos pystyssä on yksi sormi, äänestää vuotta 1987 ja jos kaksi, vuotta 1988. Näin voimme luottaa intuitioon ilman toisten häiriötä. Oikea vastaus oli tietenkin 1989, joten se siitä.
Loppuilta meni rattoisasti itse ostettuja oluita juotaessa. Keskustelut koskivat perussettiä: työasioita, alkoholia ja sen myötäsaattamia ilon hetkiä elämässä sekä syöpään kuolemista.
Joukkueemme oli kolmemiehinen: nöyrimmän palvelijanne lisäksi Ari ja Jorma.
Visaa piti joku nainen. Normaalista poiketen dj-paikka oli järjestetty keskelle ravintolaa tavalliseen loosiin. Pöydällä näkyi mikseri ja kamalasti johtoja.
Visan teema näytti olevan 80-luku. Kappaleentunnistuksista tiesimme Herreysin, mutta kysytyn kappaleen nimeksi arvasimme Hey sucker. Se oli selvä, että George Michael ähkii ja yhtye on Wham, mutta sellaisesta ei pisteitä luvattu. Tämän jälkimmäisen kunniaksi voi sanoa, että kasaribasso kuulosti hauskalta kun sen kuuli kunnon laitteiden läpi pitkästä aikaa.
Tulimme kolmansiksi 15 pisteellä. Voittaja sai 17 ja kakkonen 16. Jälkeenpäin tietenkin mietittiin vääriä vastauksia. The house of the rising Sunin 1964 esittäjäksi tuli päähäni Kinks. Mietittiin että ei kai mutta emme keksineet mitään sopivampaakaan. Tuloksia kuunnellessa sitten totesimme, että monikkomuotoiset nimet tekivät aivostoillemme temput.
Dingon soittajat tuntui helpolta kysymykseltä: Neumann, Eve, Jonttu (jörö joulutonttu), Pepe ja Pete Q. Sitten aloimme raapia päätä, että tässä on nyt kaksi basistia joten yksi puuttuu. Eikös siellä ollut toinenkin Pete? Olihan siellä, ja tämä rumpali oli tietenkin Keijo Q. Ajattelin hetken kirjoittaa paperiin rumpalin nimen muinoisella teinityylillä Quuppa, ja kun kaikki oli ohi, otsiamme spedemäisesti läiskytellessämme totesin, että sillä olisi saanut vitaaleja pisteitä.
Tosin onnikin pääsi potkaisemaan. Vannon joukkueen ja Jumalani edessä, etten tiedä mistä keksin että Coco Jambon esitti Mr. President. En voinut tietää, en ainakaan tunnusta.
Satuimme myös keksimään metodin. Kysyttiin minä vuonna Kikan Mä haluun viihdyttää ilmestyi. Vuodet 1987 ja 1988 kilpailivat. Lopulta tehtiin niin, että kukin panee toisen kätensä pöyden alle. Kun lasken kolmeen, kädet lyödään pöytään. Jos pystyssä on yksi sormi, äänestää vuotta 1987 ja jos kaksi, vuotta 1988. Näin voimme luottaa intuitioon ilman toisten häiriötä. Oikea vastaus oli tietenkin 1989, joten se siitä.
Loppuilta meni rattoisasti itse ostettuja oluita juotaessa. Keskustelut koskivat perussettiä: työasioita, alkoholia ja sen myötäsaattamia ilon hetkiä elämässä sekä syöpään kuolemista.
Joukkueemme oli kolmemiehinen: nöyrimmän palvelijanne lisäksi Ari ja Jorma.
perjantaina, kesäkuuta 29, 2007
Musavisa Tampereella 28.6.
Tällä kertaa joukkueemme nimi oli G-piste. En tiedä syytä, nimi oli jo päätetty kun tulin paikalle. Vahvuteemme kuului lisäkseni Arska ja Jore, Aninka ja kaksi tyyppiä, joiden nimiä en tiedä.
Tuomari oli kuulemma perinteinen. Tämä visa oli siis matka joukkueen muinoiselle, ehkä jopa vuoden takaiselle kukoistuskaudelle.
Kysymyksiä oli viisitoista. Ne olivat niin suomirock-painotteisia, etten pannut niitä tällä kertaa ylös. Ajattelin, että tämä on toivotonta.
Kärsin myös suuresta uskottavuusongelmasta. Menetimme peräti kaksi pistettä sen takia, että vastaukseni äänestettiin nurin. Nämä kaksi olivat Ismo Alangon syntymäkaupunki (vanha musavisakompa, se on Helsinki eikä Joensuu) sekä laulun esittäjä. Jostain syystä toiset olivat varmoja, että se on Lisa Stansfield.
Suureksi yllätykseksemme voitimme silti. Saimme pizzakuponkeja ja kryptisen näköisiä CD-singlejä.
Tuomari oli kuulemma perinteinen. Tämä visa oli siis matka joukkueen muinoiselle, ehkä jopa vuoden takaiselle kukoistuskaudelle.
Kysymyksiä oli viisitoista. Ne olivat niin suomirock-painotteisia, etten pannut niitä tällä kertaa ylös. Ajattelin, että tämä on toivotonta.
Kärsin myös suuresta uskottavuusongelmasta. Menetimme peräti kaksi pistettä sen takia, että vastaukseni äänestettiin nurin. Nämä kaksi olivat Ismo Alangon syntymäkaupunki (vanha musavisakompa, se on Helsinki eikä Joensuu) sekä laulun esittäjä. Jostain syystä toiset olivat varmoja, että se on Lisa Stansfield.
Suureksi yllätykseksemme voitimme silti. Saimme pizzakuponkeja ja kryptisen näköisiä CD-singlejä.
tiistaina, toukokuuta 08, 2007
Sitä toisenväristä kryptoniittia
Euroviisujen semifinaali imee joukkueemme määrällisenä oliona miltei tyhjiin (paitsi minä en katso), joten torstaina tuskin visaamme. Sen sijaan huomenna saattaa tapahtua. Pysykää linjoilla.
perjantaina, toukokuuta 04, 2007
Visa Semaforissa 3.5.
Tulimme visapaikalle tipoittain. Ensin Hanna ja Juha-Matti, sitten minä, sitten Ari ja viimeisenä Jorma. Yli puolet jälleen MacDonaldsin kautta. Korvasin tällä kertaa toisen juustohampurilaisen El Maco juniorilla, joten ruokailukustannukseni nousivat 50 %. Huomasin El macon jälkeen, että Mäkkärin juustohampurilaisessa on erikoinen makea maku keskivaiheilla, melkein kuin hunajaa. Suosikkiravintolani jaksaa tuottaa iloisia ja mielenkiintoisia yllätyksiä kerran toisensa jälkeen.
Tuomarina oli jälleen toissakertainen volyymiin ja heviklassikoihin viehättynyt tapaus. Onneksi pioneeriryhmä oli valinnut pöydän tilanteen mukaisesti.
Kysymyksiä oli edellisen viikon tavoin viisitoista:
Voitimme visan, kuulemma täpärästi. Saimme jälleen pizzakuponkeja. Minun piti lähteä aikaisin kotiin, koska perjantaina aamulla on vessan purkukatselmus (meni ihan hyvin, kiitos kysymästä) mutta kyllähän se vähän venähti.
Googlettajajoukkue sai yleistä pilkkaa, jopa tuomarilta itseltään. Voi olla, että tämän takia kappaleentunnistuskysymyksiä on enemmän kuin ennen.
Loppuilta puhuttiin työasioista (yritettiin välttää), haluaako omistaa musiikin esineinä vai ei (minä en, muut kyllä), mp3-kirjaston järjestelemisestä, teema-albumeista sekä pitkän hännän ilmiöstä.
Lähdin kotiin nukkumaan. Muut arvatenkin viettivät yön hirvittävissä orgioissa ja bakkanaaleissa.
Tuomarina oli jälleen toissakertainen volyymiin ja heviklassikoihin viehättynyt tapaus. Onneksi pioneeriryhmä oli valinnut pöydän tilanteen mukaisesti.
Kysymyksiä oli edellisen viikon tavoin viisitoista:
- Reg Dwightin tunnetumpi nimi
- Mikä Paul (listalta mainituista) oli Viktoria ja hänen husaarinsa -operetin säveltäjä
- Jamie Cullumin kotimaa
- Joe Cockerin syntymävuosi
- Evitan säveltäjä
- Kappaleen ja sen esittäjän tunnistus
- Minä vuonna Nightwish on perustettu
- Minkä 70 ja 80-luvuilla suositun yhtyeen takana oli Frank Farina
- Kuka suomalainen muusikko tunnetaan nimellä K-system
- Kappaleen esittäjä
- Minä vuonna Kari Peitsamo julkaisi hittinsä Kauppaopiston naiset
- Miljoonasateen perustamisvuosi
- Kumpi Abban naisista on vanhempi
- Dave Lindholmin lempinimi
- Yhtye, kappale ja minkä vuoden euroviisu
Voitimme visan, kuulemma täpärästi. Saimme jälleen pizzakuponkeja. Minun piti lähteä aikaisin kotiin, koska perjantaina aamulla on vessan purkukatselmus (meni ihan hyvin, kiitos kysymästä) mutta kyllähän se vähän venähti.
Googlettajajoukkue sai yleistä pilkkaa, jopa tuomarilta itseltään. Voi olla, että tämän takia kappaleentunnistuskysymyksiä on enemmän kuin ennen.
Loppuilta puhuttiin työasioista (yritettiin välttää), haluaako omistaa musiikin esineinä vai ei (minä en, muut kyllä), mp3-kirjaston järjestelemisestä, teema-albumeista sekä pitkän hännän ilmiöstä.
Lähdin kotiin nukkumaan. Muut arvatenkin viettivät yön hirvittävissä orgioissa ja bakkanaaleissa.
torstaina, toukokuuta 03, 2007
Uusia alkuja
Tänään on jälleen visailta mutta epävarmaa, jaksaako vapusta väsynyt joukkue visailemaan. Ehkä jaksaakin.
Sen sijaan sain tiistaina kutsun toiseen joukkueeseen, joka visailee Pool Boolissa keskiviikkoisin. Tunnistimme kilpaa taustalla soineita kappaleita, ja tämä visa vaikuttaa kovatasoisemmalta. Saa nyt nähdä.
Löysin myös listan Suomen pubivisoista. Rovaniemi ei ole vielä mukana, mutta kyllä noistakin löytyy.
En yleensä hehkuta musiikista, mutta tehdään nyt poikkeus. Kuuntelin aamulla levyn Chicago Transit Authority, jonka lainasin eilen kirjastosta. En tiennyt koko bändistä kuin nimen. Siis myöhemmän nimen. Tämä on vähän kuin poksauttelisi kuplamuovia. Jossain vaiheessa luulisi, että uusia löytöjä alkaa tulla vähemmän. Vielä sellaisesta ei ole merkkejä.
Jimi Hendrix sanoi muuten tästä bändistä, että heidän kitaristinsa on parempi kuin hän itse. Vaikea sanoa vielä. Kaikesta päätellen hyvin innovatiivinen, muttei ainakaan ensikuuntelulta samalla tavalla hengästyttävän svengaava kuin Purplessa vähän laahaavan ja töksähtelevän Blackmoren korvannut Tommy Bolin. Kuunnelkaa Come Taste the Band niin tiedätte mitä tarkoitan.
Sen sijaan sain tiistaina kutsun toiseen joukkueeseen, joka visailee Pool Boolissa keskiviikkoisin. Tunnistimme kilpaa taustalla soineita kappaleita, ja tämä visa vaikuttaa kovatasoisemmalta. Saa nyt nähdä.
Löysin myös listan Suomen pubivisoista. Rovaniemi ei ole vielä mukana, mutta kyllä noistakin löytyy.
En yleensä hehkuta musiikista, mutta tehdään nyt poikkeus. Kuuntelin aamulla levyn Chicago Transit Authority, jonka lainasin eilen kirjastosta. En tiennyt koko bändistä kuin nimen. Siis myöhemmän nimen. Tämä on vähän kuin poksauttelisi kuplamuovia. Jossain vaiheessa luulisi, että uusia löytöjä alkaa tulla vähemmän. Vielä sellaisesta ei ole merkkejä.
Jimi Hendrix sanoi muuten tästä bändistä, että heidän kitaristinsa on parempi kuin hän itse. Vaikea sanoa vielä. Kaikesta päätellen hyvin innovatiivinen, muttei ainakaan ensikuuntelulta samalla tavalla hengästyttävän svengaava kuin Purplessa vähän laahaavan ja töksähtelevän Blackmoren korvannut Tommy Bolin. Kuunnelkaa Come Taste the Band niin tiedätte mitä tarkoitan.
keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007
Menovinkki tamperelaisille
Tällainen näkyi kirjaston sivulla:
Tajusin vasta nyt, etä tuo Parjatun tilitys taitaakin olla sävellyksen nimi. Kuinka saatoinkaan ajatella muuta! Fridrichän on tunnettu itsesäälin puutteestaan.
"SATA YSTÄVÄÄ" eli PARJATUN TILITYS
Säveltäjä Fridrich Bruk kertoo teoksestaan ja kokemuksistaan.
Ke 2.5. klo 18.00, pääkirjasto Metso, ls. 1.
Tajusin vasta nyt, etä tuo Parjatun tilitys taitaakin olla sävellyksen nimi. Kuinka saatoinkaan ajatella muuta! Fridrichän on tunnettu itsesäälin puutteestaan.
lauantaina, huhtikuuta 28, 2007
Pronssia Tampereelta
Torstai-illan visa Semaforissa oli lähestyvän vapun kunniaksi peräti 50 % entisiä pidempi. Myös joukkueiden taso oli korkeampi kuin ennen.
Muistiinpanojeni mukaan kysymykset olivat seuraavat:
Saimme 12/15. Väärin olivat vastaukset kysymyksiin 4, 6 ja 15. Neloskohdassa menin aika lailla lukkoon. Olin varma, että se on jokin englanninkielinen juttu ja yritin päätellä, veikata ja jopa unohtaa kysymyksen että alitajuntani lähtisi liikeelle, mutta lopuksi paperille päätyi vastauksena Pave's Paradise. Heti kun vastauslappu oli lähtenyt tuomarille tajusin miten pöljä vastaus se oli.
Voittaja sai peräti 14/15 ja edellemme kiilasi vielä uutuusjoukkue Tepot pisteen erolla. Tepot nimittäin halkaistiin joukkueestamme kun väkeä alkoi tulla odotettua enemmän. Sitten tulivat ja nuijivat meidät. Tosin palkintona oli kylpylälippuja Nokian Edeniin ja päättelimme, että siitä tulisi kuitenkin aika kallis reissu matkoineen ja nestehukkineen. Jäimme siis taktisesti peesaamaan.
Matkalla visaan ravitsimme itseämme vapaan maailman edullisilla herkuilla eli McDonaldsin euron juustohampurilaisilla. Joukkueessamme visasivat minä, Juhani, Juha-Matti ja Hanna. Pitäisi varmaan alkaa käyttää toista etunimeä.
Muistiinpanojeni mukaan kysymykset olivat seuraavat:
- Kappaleentunnistus
- Minkä yhtyeen alkuperäiskappale oli Meiju Suvaksen Ota kii?
- Missä on Elysée-areena?
- Minkä niminen oli Pave Maijasen yhtye "Pidä huolta" -kappaleen aikoihin.
- Mistä maasta on yhtye The Hives
- Mikä on FIMIC
- Esittäjän tunnistus
- Mitä tarkoittaa musiikkitermi rapido
- Mikä yhtye esitti kappaleen Two Tribes
- (en saa tästä selvää)
- Mitkä kollit lauloivat suurista seteleistä
- Missä yhtyeessä laulaa Bruce Dickinson
- Mitä tarkoittaa musiikkitermi lento
- (joku kysymys, jonka vastaus oli 1994)
- (en saa selvää)
Saimme 12/15. Väärin olivat vastaukset kysymyksiin 4, 6 ja 15. Neloskohdassa menin aika lailla lukkoon. Olin varma, että se on jokin englanninkielinen juttu ja yritin päätellä, veikata ja jopa unohtaa kysymyksen että alitajuntani lähtisi liikeelle, mutta lopuksi paperille päätyi vastauksena Pave's Paradise. Heti kun vastauslappu oli lähtenyt tuomarille tajusin miten pöljä vastaus se oli.
Voittaja sai peräti 14/15 ja edellemme kiilasi vielä uutuusjoukkue Tepot pisteen erolla. Tepot nimittäin halkaistiin joukkueestamme kun väkeä alkoi tulla odotettua enemmän. Sitten tulivat ja nuijivat meidät. Tosin palkintona oli kylpylälippuja Nokian Edeniin ja päättelimme, että siitä tulisi kuitenkin aika kallis reissu matkoineen ja nestehukkineen. Jäimme siis taktisesti peesaamaan.
Matkalla visaan ravitsimme itseämme vapaan maailman edullisilla herkuilla eli McDonaldsin euron juustohampurilaisilla. Joukkueessamme visasivat minä, Juhani, Juha-Matti ja Hanna. Pitäisi varmaan alkaa käyttää toista etunimeä.
perjantaina, huhtikuuta 20, 2007
Musavisa Tampereella
Olin eilen pitkästä aikaa musavisassa. Tampereella Semafori-ravintolassa. Joukkueemme nimi oli (en ehtinyt painostamaan nimenvalintavaiheessa) paikallisten perinteiden mukaan Hanna & the boys.
Ohjelmassa oli kymmenen kysymystä. Voitimme tietenkin. Tosin taso ei ollut kummoinen kun suomirokin kasarikysymykset olivat "kuka esitti kappaleen 'Lauralle'?" ja "Onko Freud, Marx, Engels & Jung perustettu 84, 87 vai 89?"
Richard Claydermanin kotimaa, Groove FM -radioaseman perustusvuosi, minkä yhtyeen muodostivat Andy Bell ja Vince Clarke, minkä yhtyeen laulaja on Till Lindemann olivat muita muistamiani kysymyksiä.
Suurin onnistuminen oli se, että keksin pelkällä intuitiolla vailla tiedon hitustakaan Thomas Woodwardin taiteilijanimen.
Viimeinen kysymys oli kappaleentunnistus. Laulu oli "tästä asti aikaa" tms. Se oli ainoa kysymys, johon en tiennyt vastausta.
Joukkueessa oli viisi jäsentä ja palkintona neljä pizzakuponkia (kolmella täytteellä). Lähdin ensimmäisenä pois koska paikkani oli kaiuttimen alla ja tuomari käytti volyymiä reippaalla kädellä.
Ohjelmassa oli kymmenen kysymystä. Voitimme tietenkin. Tosin taso ei ollut kummoinen kun suomirokin kasarikysymykset olivat "kuka esitti kappaleen 'Lauralle'?" ja "Onko Freud, Marx, Engels & Jung perustettu 84, 87 vai 89?"
Richard Claydermanin kotimaa, Groove FM -radioaseman perustusvuosi, minkä yhtyeen muodostivat Andy Bell ja Vince Clarke, minkä yhtyeen laulaja on Till Lindemann olivat muita muistamiani kysymyksiä.
Suurin onnistuminen oli se, että keksin pelkällä intuitiolla vailla tiedon hitustakaan Thomas Woodwardin taiteilijanimen.
Viimeinen kysymys oli kappaleentunnistus. Laulu oli "tästä asti aikaa" tms. Se oli ainoa kysymys, johon en tiennyt vastausta.
Joukkueessa oli viisi jäsentä ja palkintona neljä pizzakuponkia (kolmella täytteellä). Lähdin ensimmäisenä pois koska paikkani oli kaiuttimen alla ja tuomari käytti volyymiä reippaalla kädellä.
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Poikakuoro Tampereella
Poikakuoro hopealle Semaforin musavisassa 25.tammikuuta.
Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.
Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.
Semafori on Tampereen rautatieaseman suuri ja halpa ravintola, jossa järjestetään torstaisin musavisa. Koska olin käymässä juuri silloin Tampereella, lähetin pikasähkeet paikallisille poikakuorolaisille - meitähän löytyy nykyisin joka kylästä ja kaupungista. Paikalle saapuivat legendaarinen musavisailija, rovaniemeläislähtöinen Tommi sekä kuuma popkuningatar Hanna.
Visan juontaja esitti visailijoille viisitoista musiikkiaiheista kysmystä musiikin soidessa taustalla.
Kysymykset olivat aika helppoja, mutta kaikkea emme tienneet ja muistaneet. Varmaa tietoa löytyi mm. Robbie Williamsin poikakuoro-ajoista, Zuccheron kansallisuudesta, Jonnan (Nylkyt) iästä, Tina Turnerin ja Mark Knopflerin suhteesta, ionisoivasta säteilystä, ruotsalaiskansallisesta lentotekniikasta, trinidadtobagolaisesta jalkapallosta ja David Hasselhoffista (The Hoff). Sen sijaan kompuroimme lyhenteissä, Ismo "Восточно-Сибирское море"Alangon syntymäkaupungissa ja muistaakseni kysymyksissä numero 13 - 15. Laulelmaa koskeva protestimme kuitenkin hyväksyttiin. Voitimme hopeaa. Voittajajoukkueessa pelasi kuusi paikallista takatukkaa eli taisivat olla tamperelaisisia nääs.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)