Uskollinen äänentoisto

Niinsanottu 2+1 -järjestelmä eli subbari ja kaksi pikkukaiutinta ei varmaan miellytä traditionalisteja. Sillä saa kuitenkin halvalla laatua, josta kahden kaiuttimen ihminen joutuisi maksamaan melkoisesti. Jos ei muuten, niin maisemavauriona.

Koin tämän suureksi yllätyksekseni kuunnellessani Syd Barrettin Opelia. En ollut kuunnellut juuri tätä levyä, ja sen versiot kuulostivat paljon paremmilta kuin mihin olin tottunut. Tosin Spotify alkoi soittaa Opelin jälkeen minulle tuttua Madcap Laughsia, joka sekin kuulosti paljon rauhallisemmalta ja ilmavammalta kuin ennen.

Hifimusiikki on tietenkin erikseen, mutten tajunnut miten paljon pieni parannus äänentoistossa auttaa musiikissa, joka on olennaisesti lähinnä epämääräisen kitaranrämpytyksen säestämää mielisairaan mölinää.

Olen huomannut vähän saman efektin kuunnellessani Spotifystä vanhaa Rolling Stonesia. Vanhalla tarkoitan levyä Between the Buttons ja sitä edeltävää tuotantoa. Se liittyy edelliseen siksikin, että vanha Stones oli ainoaa popmusiikkia jota Barrett kuunteli erakkoaikoinaan (muuten etupäässä jazzia ja jonkin verran klassista) ja Barrettin soololevyjen kautta olen oppinut huomaamaan vanhoissa rollareissa samanlaista pelkistettyä ja rentoa omituisuutta. Molemmista näistä riittävä basso poistaa häiritsevää tunkkaisuutta.

(Pahoittelen liikoja adjektiiveja.)

Raportti se on keikkaraporttikin

Jos ei onnistu valloittamaan Nivavaaraa, kuinka vallata Yhdysvallat? Taidan naulata Stratocaster-kopioni autotallin seinään tyttökalenterin viereen ja haudata rock-haaveet tuparilapiolla pihan perälle. Lapsenlapsille kerron sitten joskus, että pappakin.

No ei nyt sentään. Semiakustinen duokeikka meni ihan hyvin pikkuruisista vireongelmista huolimatta. Mistään varsinaisesta meiningistä ei voi kuitenkaan puhua, olihan keikkapaikkana - köh... - pizzeria.

Omistaja kutsui nauttimaan "palkasta" lauantaina. Silloin on karaokeilta.

Oireisiin kuuluu ja kovaa

Kun aivastaa niin kovaa, että kitara alkaa soimaan toisella puolella huonetta, on syytä miettiä tarkoin terveyttään.

Ehkä täällä on vain pölyistä. Koska tämä on musablogi, linkkaan erään pölyisen suosikkilauluni.

Springsteen 60

USA: 44 presidenttiä, kuningas ja prinssi. Mutta vain yksi Pomo.

Kei - Kenkiin

Japanin Kirka :D

Pipo päähän ja baanalle.

Kyllä vaan se fillarointi sysksyn keleissä vaatii nyt jo pipoa päähän.

Syksyn ilonaihe

Silloin tällöin törmää pienensuuriin musiikillisiin ilonaiheisiin. Niitä ovat olleet tällä viikolla mm. loistava klezmer-kokoelma, Gesualdo, Time of the Templars (Naxos!), eräs onnistunut sovitustyö sekä Dixie Chicks-dokumentti Shut up and Sing.

Paras on kuitenkin tässä: Julia Nunes. Tuosta on enää vaikea pistää paremmaksi. Julian musisoiminen on sanalla sanoen liikuttavaa. Ja se mikä liikuttaa, on Julian tapa ilmentää persoonallisuuttaan ja musikaalisuuttaan rennolla ja hauskalla tavalla. Söpöä, taitavaa ja intiimiä; Julia esiintyy kaikille, mutta laulaa juuri minulle.

Ei ihme, että monet kommenttinsa kirjoittaneista ovat menettäneet hänelle sydämensä.

Päässä soi

Eilen: In a sentimental mood (Ellington).
Tänään: River (Springsteen).
Nyt: Also Sprach Zarathustra (Strauss/Presley).

Viikonloppu meni työleirillä. Lauantaina nähtiin tähtitaivas. Kun makasi selällään, tuntui että olisi avaruudessa. Yritin muistella Pythagoraan oppeja, mutta eihän lievässä ginihumalassa sellainen onnistu, lukusuhteet sun muut.

Vihjeeksi, että Nivavaarassa on keskiviikkona tarjolla elävää musiikkia. Tutut voivat kysellä tarkemmin, jos kiinnostaa.

Roots 'n River Blues

Alkavana viikonloppuna on Rovaniemellä tiedossa keikkoja festivaalin muodossa kun ovat saaneet taas Roots 'n River -keimit pystyyn Tivoliin. Ohjelmassa blueskitarointia, americanaa ja muuta populaarikulttuuria. Rovaniemen Nick Cave, Gary Heffern, esiintyy tänään klo 22.30. Ohjelman näette täältä.

Liput maksaa hunajaa, sen kyllä tiedän. Minulta voi kuitenkin anoa vapaalippuja. Liitä vain mukaan virkatodistus, veroselvitys sekä suosittelijan yhteystiedot. Pistäkää paperit vetämään!

Hear My Train a Comin'

Näin flunssakuumehöyryistä unta. Vihreät valot, stage vihreän savun peitossa. Savusta nousi esiin siluetti joka läheni ja samassa alkoi VoodooChile:n alku soida ja koko bändi (experience, ehkä) alkoi hahmottua....

Heräsin onneni kukkuloilla tuosta unesta. Kunnes tajusin kaiken olleen vain unta.
Hei Jimi! Jos tuut sieltä yläkerrasta tänne vetämään ton keikan josta näin näkyjä niin saat kaikki mun levyt+stereot, kitarat+styget ja puolenvuoden palkan. Kuulitko? HÄ?

Päässä soi

Eilen: Caravan (Duke Ellington).
Tänään: Two Hearts (Bruce Springsteen).
Nyt: Stolen Moments (Oliver Nelson).

Kaksi viikkoa ilman henkilökohtaisia päivityksiä, vaikka on tapahtunut vaikka mitä.

Joopati joo ;D

Disinformaatiota on netissä paljon. Mut hyvät nousee pintaan aina, tosi elämässä todettua. Mut hei juu. Mä lähen pakkaa kassia ja ettii passia. Tääl alkaa syksynsoundit puskee ilmas, mä lähen viel fiilistelee tota kesää nyt tonne Afrikan puolelle.

Palataan.

Päivän pamaus

Huhuja liikeellä: Charlie Watts jättää Rolling Stonesit?

Kaunis fillarointikeli

Näkyy olevan hieno ilma tänään, kesäinen. Eilen oli jo syksyn soundeja tuulessa, tuoksut, värit ja voima.

Päivän biisi. Depeche Mode:Peace, aivan mahtava Gospel meets Kraftwerk vedätys.

Taustakuva vaihtoon?

Taustakuvan valitseminen kuuluu sarjaan vaikeat valinnat eli turhaa kitinää. Mutta tässä omani. Tylsä, tiedän. Aiempi oli parempi, mutta en oikein pidä moottoripyöristä, joten vaihdoin sen pois. Kuvan valitsi eräs pian 15 vuotta täyttävä lähisukulainen. Hän ehdotti myös tällaista - oma vikani, sillä ajattelin yksisarvista, erästä suosikkiani kitsch-klassikoista. Tykkään myös intiaanipäälliköistä, bengalintiikereistä, mystisistä linnoista ja vampyyreistä (en jaksa linkittää, mielikuvanne on oikea). Ei saatana, taidan sittenkin täräyttää... en kehtaa sanoa! Hähää!

Hipster Olympics

Tää on ihan mahtava, heh heh... Hipsterit, aikamme kiusasus...

Musavisakauden aloitus päätetty

Mikkovee tiedottaa Musavisa-blogissa, että syyskausi 2009 alkaa 30.9.2009.

Robert Plant: Commader of the British Empire

"Plant, olen aina ollut sitä mieltä, että mölyisä musiikkinne on rahvaanomaisen pitkästyttävää. Toisaalta, olemme hovissa aina pitäneet Cauroselambraa pophistorian suurimpana saavutuksena. Sen johdosta olen päättänyt ojentaa teille tunnustukseksi CBE-kunniamitallin."

Teema on kelpo tv-kanava

Teemalla on tänään hyvä tv-ilta:

21:47 Stanley Kubrickin loistava Tri Outolempi, ja heti perään tulee
23:20 Lou Reedin Berlin -keikka vuodelta 2006.

Boksissa on muistaakseni vielä tilaa. Etenkin tuo Berlin saattaisi sopia paremmin sunnuntaille.

Varhaiskasvatusta

Rockabye Baby: Lullaby Renditions.

Fiilistelyä

Tää biisi on pyöriny viikon päässä ( Clash: Live at stadium, live versio ) aina kun kelaan tulevaa Tunisian reissua.

"The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah
The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah "

Tätäkin naurettiin

Rytmi 4/09

Harri Hakanen:

"(...) 80-luvun alussa yritin liittyä Tukholmassa toimivaan KISS-armyyn. Lähettämääni shekkiin ja jäsenhakemukseen vastasi lopulta Ruotsin poliisi, joka kirjoitti, että olin lähettänyt rahani huijarille. Vieläkin harmittaa"

Jutusta ei selviä, tarkoittiko Ruotsin poliisi Gene Simmonsia, vai jotain toista huijaria.

50 keikkaa.

Satunnaisessa järjestyksessä, ainoastaan hyvät, enempiä mieetimättä. Ja nyt antaa palaa beibi......

1. Bluesounds
2. the Godfathers
3. Iggy Pop
4. Iggy and the Stooges
5. Johnny Thunders
6. Siekkarit.
7. Going Public
8. Pelle Miljoona Oy
9. Moby
10. Depeche Mode.
11. New York Dolls
12. Edward Vesala and Sound Fury
13. Disneyland After Dark (ei siis DAD)
14. Smack
15. Eagles of death metal
16. Stonesit
17. Krakatau
18. Queens Of the stone age
19. Fu manchu
20. the Bellrays
21. stranglers.
22. elctric blue peggy sue and the revolutionions from mars
23. fucking world
24. husker du
25. hoodoo gurus
26. cure
27. ramones
28. radiopuhelimet
29. jimi tenor and his shamans
30. problems
31. red hot chili peppers
32. mars volta
33. lenny kravitz (cindy blackman kannuissa)
34. Hanoi rocks
35. soultattoo
36. Tuomari Nurmio ja Korkeinoikeus
37. Röyhkä ja Narttu
38. Gluecifer
39. Hellacopters
40. Hives
41. Fleimarit
42. egotrippi
43. monster magnet
44. danko jones
45. soundtrack of our lives
46. ratsia
47. ash
48. sliipparit
49. musta paraati
50. kolme intialaista heppua yhen hotellin pihalla yöllä goalla (huilu, tabla ja tampura)

Ja eikun mitä nyt joka Poikakuorolainen omaa listaa rustaamaan ja foto ois kiva yllätys.

Ajan ristiriitaa

Sopranos-maratonia kolmasosa jäljellä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä nuoremmilta etenkin sarjan keski-ikäiset naisnäyttelijät näyttävät. Esimerkiksi ensimmäisen tuotantokauden (1999) Carmela näytti isoine kampauksineen huomattavasti vanhemmalta kuin tämä neljännen tuotantokauden solakka kaunotar*.

Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan näyttelijöiden ja roolihahmojen ikääntymisen kuitenkin myös huomaa: he vanhenevat, mutta muuttuvat nuorekkaammiksi, nykyaikaisemmiksi - totta kai! Nykyhetki , kulttuurinen preesens, on meille kaikkein tutuin ja turvallisin ympäristö ja helpoin hallita, siinä on mukava olla.

Tähän asti sarjan mieleenpainuvin kohtaus on toisen tuotantokauden viimeinen, hyytävän hieno jakso, jossa tehtiin tv-historiaa Rolling Stonesin mestariballadilla Thru and thru. Kohdassa 3:48 väreet olivat jo lähes ylimaallisia.

*Sarjan naisista suosikkini on Adriana La Cerva, jota näyttelee Drea de Matteo.

Lisäys: en ole nähnyt aiemmin Sopranosia, joten spoilaajat älkööt kommentoiko!

Top jotain.

1. Tuleva 2vkn loma ja eka viikko Tunisiassa ihan yksin, loput himas.
2. Syksy
3. Japan:Quiet Life
4. Kukkiva orkidea
5. Duuni
6. White Denim.

Heureka!

Vasta tänään, elokuussa 2009, hoksasin kuinka päästä suosikkijäätelööni käsiksi repimättä pakkauspaperia silpuksi. Puffet (vanilja) on ollut tämän kesän pienisuuri ilonaiheeni.

Dinosaurus

Mitä kertoo bisneksen tilasta se, että Sony julkaisee 10. lokakuuta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden albumin boksin?

Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.

Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.

Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:

"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."

Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.

Helismaa, perkele!

Käytin illan älppäriden aakkostamiseen. Vuosi muuton jälkeen, eikä ehdottomasti paras järjestys eli fiilisjärjestys ollut vieläkään syntynyt. Se kielii paitsi liian vähäisestä kuuntelusta, myös kuunteluharrastuksen sisällöllisestä kaventumisesta.

Kuten aina aakkosten parissa, tuli tälläkin kertaa kuunneltua tukun harvinaisuuksia. Nyt soi suomalainen musiikki. Keskityin erityisesti sanoituksiin, jotka ovat minulle musiikissa ehkäpä se kaikkein epäkiinnostavin asia.

Monet kappaleet avautuivat tyystin uusin korvin. Anneli Sarin kohdalla tein lopullisen havainnon: Helismaa oli nerokas sanoittaja ja viimeisen päälle liukaskielinen epeli:

Sait multa kukkasen toukokuun,
ja sen tuoksut sait
sekä hurman muun

Herkullisen hienovaraista symboliikkaa a'la Rainer Kisko. Varttumisessa on paljon hyviä puolia. Mutta pannaan tällekin kirjaukselle säällinen loppu ja todetaan yksimielisesti:
Liian nuori rakkauteen.

Missä hän sitten on?

Kuten Todd Haynes osoitti, Bob Dylanista on moneksi.

Poikasena opettelin Blowin' in the windin pianolla. Jäin silloin tällöin kerran koulun jälkeen pimputtelemaan kappaletta, ensin melodiaa, lopulta helppojen sointujen kera. Ainoa kuva, jonka olin nähnyt ukosta oli musiikinkirjassa: tärkeä, merkittävä ja oikea olivat viidesluokkalaisen mielikuvatulkintoja. Erityisesti tuo oikea, oikeassa oleminen, liittyi olennaisesti Dylaniin.

Jo pelkkä nimi dylan oli niin siisti. Vähän kuin Kafka. Lukiossa opeteltiin: kaf-ka-mai-nen. Kaikki taapertavat kaiketi samat polut, se on selvää.

Tässä kaikessa on nolostuttava jälkimaku. Mennään mieluummin eteenpäin.

Watchmen a posteriori

Puolen välin jälkeen ajattelin David Bowien tähdittämää saifairainaa The Man Who Fell to Earth (1976), joka onnistui siinä, missä Watchmen epäonnistui: eksentrisissä hahmoissa. Bowien Newton on toisesta maailmasta läpi keston, Dr. Manhattan puolestaan ainoastaan muutamassa kohtauksessa, esim. ensimmäisessä Marsiin sijoitetussa.

Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.

Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.

Filosofinen bändi hukassa

Luin muinoin (90-luvulla, aika alussa) jonkin suomalaisen bändin haastattelun Ilta=sanomissa. He tunnustivat alkaneensa soittaa ollakseen kovia jätkiä. Haastattelija kysyi, oliko heidän ihailemillaan tyypeillä bändit, mutta vastasivat että ei, ne vain virittelivät mankejaan.

Ihailin syvästi näiden soittajien kirkasta näkemystä asemastaan ja kykyä olla lannistumatta muusikonurallaan. Sanomattakin on selvää, että haastattelu teki minuun syvän vaikutuksen.

Paha vain, että olen unohtanut tyystin mistä yhtyeestä oli kyse. Muistelisin, että he olisivat hakeneet inspiraatiota Aku Ankan taskukirjoista, erityisesti sarjasta Pelle Peloton suvaitsee pilailla, mutta se saattoi olla toinenkin bändi mutta haastattelu samaa sarjaa.

The Watchmen - ensimmäinen itku

The Watchmenia katsottu puoli tuntia. Voinkin julistaa, että elokuvan insertti oli minulle yhtä helvettiä: Bob Dylanin The Times They Are A Changing soi kokonaan. En pysynyt lainkaan keskittymään rainan visuaalisuuteen, eikä kokonaisuus valjennut millään tavalla yksityiskohdista puhumattakaan. Nuoren Zimmermanin määkivä nalkutus peitti kaiken. Muistan ainoastaan Nixonin ja tumman sekavuuden.

Rauhoitin itseni. Pistin pauselle. Parempi puoliskoni tarjoili lautaselle herkullista lasagnea ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lueskelin ennen tätä itkua muutamia arvosteluita elokuvasta. Elokuva on varmasti katsomisen arvoinen. Lopuksi seksistispinnallinen kuvalinkki, joka viitoittanee tietä kohti näkemyksellisempää elokuvabloggaamista: eiköhän se tästä.

Maailman paras kitaristi vaihtelevilla kriteereillä

Jossain päin internettiä osuin maailman paras kitaristi -äänestykseen. Se saattoi olla tämä, koska nimet olivat tuttuja. Tosin en muista bikinityttöä vasemmassa yläkulmassa.

Ei kun nyt muistin. Se oli Hesarin juttu "Maailman parhaimpien kitaristien lista herättää keskustelua". Juuri keskustelu teki artikkelista hauskan. Esimerkkejä:

"Missäs on andy mcCoy! mies jonka pitäisi olla parempi kuin slash ,ainakin minun tietojeni mukaan. "

"Ritchie Blackmore EHDOTTOMASTI paras kitaristi."

"Sähkökitaran soittajat saavat helposti anteeksi tekniset heikkoudet saundeilla sekä vedätyksillä,akustisen soiton tekniikka on heti siinä ja sen kuulee kuka osaa ja on myös taitava."

"Minun mielestäni esimerkiksi John Fogerty on erinomainen kitaristi. Hän ajattelee mitä soittaa, eikä sotke ilmaisua turhilla nuoteilla. Hänen soittonsa ei ole muusta orkesterista erillistä, vaan orgaanisesti siihen kytkeytynyttä. Fogertyn soitto on sovittamisen taidetta. Hän ymmärtää, että myös tauot ovat musiikkia."

Maailman paras ilmakitaristi valittiin taas Oulussa. Tiedoksi, että myös eräs poikakuorolainen on osallistunut kisoihin muutama vuosi sitten. Kulli-Ollin omien sanojensa mukaan "mielipuolinen show" huipentui silminnäkijöiden todistamana ilmavaan rumpufilliin, minkä vuoksi hänet sitten diskattiin.

Oma suosikkini on vuodelta 2004.

Häh

Kuka on pannut raamattua otsikkotekstiksi?

Kesämusavisa!

Kauan puheena ollut kesämusavisa toteutui viimein eilen. Mukava joukko visailijoita oli saapunut Kauppayhtiöön ja tuomariaitioon nousivat EB:n Satu ja Marjo. Poikakuoro esiintyi fiktiivisenä alter-egonaan eli nimellä Lasivillapipo, jonka nimen pöytämme special guest star Matti paperiin raapusti.

Ykköskierros edettiin festariteemalla. Janis Joplin ja Woodstock hallittiin kohtuudella kuten myös Lily Allen ja Flow. Hyvää tuuria riitti myös Pori Jazzin osalta sekä Mötley Crüen ja Sauna Open Airin suhteen. 11 pistettä toi kierroksen kakkossijan pisteen päässä naapurijoukkueesta.

Tasainen sarjamme jatkui kakkoskierroksellakin, vaikka ensimmäinen Regina Spektor-kysymys meni ns. harakoille. Toisen kysymyksen Manic Street Preachers tunnistettiin vain vaivoin, mutta loppua kohden tahtimme parani. Lopussa soitettiin mm. Ilonaa ja Holiday rapia ja pisteet nostivat tämänkin kierroksen saldon 11 pisteeseen. Kakkosina taas, jos oikein muistan.

Finaalissa turvauduimme sitten uutteraan haravointiin. T. Rex tunnistettiin, Bolanin kuolinvuosi meni pieleen vuodella, kuten asiaan kuuluu. Rollins Bandia emme tunteneet, mutta Doorsista tiesimme kaiken tarpeellisen. Musikaalisävelmä Blue Sky kuulosti hyvältä ja nimestä irtosi piste. Sade oli tuttu, mutta biisinsä ei muistunut mieleen. Synnyinmaan onnistuimme arvaamaan, mutta koko nimeään emme tienneet. Siihen ei kuitenkaan finaali kaatunut ja 11 pistettä toi voiton viihtyisässä ja vaihtelevassa visassa. Illan täydensi vielä Mackan, joka bravuurasi suvereenisti yksilökysymyksissä. Koskapa herätyskello vaani jo varhaisine soittoineen, ei allekirjoittaneenne jäänyt enää pidemmäksi aikaa juhlistamaan voittoa. Kiitokset vain vielä Satu ja Marjo Bathorylle tuomaroinnista sekä yleensäkin kaikille asiaan liittyneille mukavasta illasta!

Viikon sitaatti

Bud: Tense situations, kid. You get into five or six of 'em a day, it don't mean shit anymore. I mean, I've seen men stabbed, didn't mean shit to me. I've seen guns, guns too, they don't mean shit. But that's when you gotta watch yourself.

Bud: Goddamn-dipshit-Rodriguez-gypsy-dildo-punks. I'll get your ass.
(lähde)

Genenköhän idea tämä on?

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa, enkä usko olevani ainoa täälläkään. Ja tuskin tämä enää ihan pelkkää rahastusta on, sillä ei pitäisi enää pojilla pikkurahasta olla puutetta.

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kolme.

Markkinoiden turvallisuudesta vastasi presidenti Olavi "Murska" Muhonen. Kyydissä varapresidentti Keijo "Kekke" Schroderus.

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kaksi.

Turboahdettu toimintaviihde oli Erkille liikaa.

Back to 80's

Tossa uutta äänentoistolaitteistoa pikkuhiljaa testaillut ja kaivannut vanhoja suosikkeja taas esille. Kasarimatskusta uudestaan innostuneena ja kunnon laitteilla kuunneltuna huippu fiiliksiä syntynyt. Aikaisemmin kun paskoilla vehkeillä kuunteli niin muoviseltahan nuo tuon aikakauden tuotokset kuulostivat ja lämmintä soundia edustivat vain 70/60/50-luvulla äänitetyt levyt. Tänpäivän levyt kun ovat sitä "limitoitua" entertainment musaa oli kyseessä genre kuin genre niin 80's kama kuulostaa..... pikkasen hyvältä.
1. Japan: Quiet Life+ muutama muu biisi satunnaisilta levyiltä. Roland Juno:t suhisee, Mick Karn:n nauhaton basso luisuu, David Sylvian on helevetin hyvä laulaja. Tuotanto aivan huippua.
2. Talk Talk: It's my life.
3. Grace Jones: joku kokis
4. Blondie:n kokis.

Toverit!
Tehkää kunnon panostus äänentoistolaitteisiin niin elämänarvot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja maailmanrauha on ainakin siltäosin turvattu.

Rovaniemen wanhat markkinat. Nyt!

Euroopan unionin pohjoisin VPK:n soittokunta riehaannutti markkinayleisön.

Rauhallista viikonloppua

White Denim - Shake Shake Shake

Juma mikä bändi ja mitkä videot. Tosi hulvatonta, tsekatkaa.

The Stranglers - No More Heroes TOTP 1977

Suomen virallinen lista

Pahus! Madonna vei Unicefilta ykköspaikan! Ihan hauska lista kuitenkin, vaikkei tuolla nykyään taida olla mitään merkitystä.

TOP 5 Singlet
1. Celebration MADONNA
2. Käkimassaa UNICEF
3. Nimetön LAMA
4. Give It 2 Me MADONNA
5. New Vibration Waldo's People

http://pop.yle.fi/lista

Top jotain.

1. Työmatkafillarointi ja piristävä kesäsade kotimatkalla.
2. Depeche Mode:n sacd kokoelma
3. Shortsit
4. Gooteille kelpaamaton terve päivettyminen.
5. Presidentti kahvi, tumma paahto.
6. Ronski työpaikkahuumori.

ps. Tää meinas unohtua, loistava sarja. Pitää myös muistuttaa Pop-Talk ohjelmasta jota jokaisen aikaa seuraavan musagiggarin ois hyvä kuunnella

Patti Smithin viikko

Ottakaa opiksi. Tekin, jotka yökkäilitte Madonnan tahtiin.

On taas se aika vuodesta jolloin....

... pitää kuunnella pari stygeä Screamin' Jay Hawkinsilta.

Madonna yök, silti menen

Menen tänään kuuntelemaan pummilla Madonnaa. Mikä on tietenkin oudohkoa, sillä Madonna jos joku on halpa ja ällöttävä toisten ideoiden varastaja ja latistaja.

Hän ei ole pelkkä mitättömyys kuten Michael Jackson, joka ei tehnyt yhtä ainutta hyvää kappaletta, vaan kunhan sätki ja kimitti muutaman vuosikymmenen kunnes Jahve toimitti pois ihmisiä häiritsemästä.

Ai musavisaa.

Joku (satu, jontse, marko) laitto jonkun meilin missä kyseltiin koska alettais musavisailla. Hukkasin meilit. Mut mulla syksy menee samallalailla kun kevätkin, eli ehkä pariks kerraks voin tulla heruttaa joukkueelle tietoo (varmaa sellaista). Toisaalt se on hyvä et mä jään taas vähä takavasemmalle, kun oon tällanen huippu jäbä tos musavisas, saa muutkin joukkueet mahiksia päästä pussailee pokaalia. Mut kyl jossain alkupalaveris vois piipahtaa.

Oliks siin meilis jotain päiviä lyöty lukkoon jo?

Gizzard Puke

Sattumalta törmäsin tähän klassikkotunnariin, joka sattumalta on Tommin esittelemän Noosha Foxin esittämä.

Vielä muutama esimerkki Kenny Everettin neroudesta:

The Bee Gees
The Spider-Man
Kenraali
Sherman-tankki
Cupid Stunt
Hot Gossip, Sid Snot & Marcel Wave

Lisää kesäbiisejä

1. Mando Diao: Dance With Somebody
2. Michael Jackson: Billie Jean
3. Amy MacDonald: This Is The Life
4. Empire of the Sun: We Are The People
5. Promoe: Svennebanan ;)

Siinä ois niinku kesä 2009

Superfucker

Lauantain kunniaksi tässä kunnon kesäbiisi. Los amigos invisibles on muuten yksi niitä bändejä, jotka olen löytänyt lainaamalla kirjastosta levynkannen perusteella.

Lisäsin tämän videon blogiin suoraan enkä linkin kautta kuten tavallisesti teen. Siihen oli syy: YouTubessa sitä ei näe kirjautumatta! Amerikkalaiset ovat kyllä moralismissaan aika syvällä ja sekaisin.

Musikaalis-kaupallinen kokemus

Päätin kuunnella Rautavaaran Cantus arcticuksen pitkästä aikaa. Jotenkin tuntui siltä, etteivät Spotifyn mainokset oikein sopineet sen osien väliin.

Kesäsuunnitelmissa elämysmatka

Visiteeraan tänään paikassa, jossa on ja esiintyy rock-ihmisiä. Siis sellaisia, joilla on bändejä ja kotistudioita ja jotka todennäköisesti puhuvat Soundissa opetettua virallista rock-kieltä tyyliin siis kun kelaa näit juttui ja että studiossa oli hyvä meininki ja toivovat, että se välittyy levylläkin.

En ole aivan varma miten siellä käyttäydytään. Taidan olla vain oma ujo itseni niin jättävät minut sivuun tarkkailemaan eivätkä kiusaa lyttyyn. Jos olisi puvusto käytettävissä, panisin päälleni raidallisen T-paidan, päähän huivin ja pyöreät aurinkolasit ja kaulaan fritsuliinan. Sitten antaisin bändeille respectiä.

Oikeasti ne ovat kyllä mukavia ihmisiä, eli taidan yrittää olla ihmisiksi minäkin. Kerrankin.

Fillarointia.

Kun tossa fillarilla ajelee pitkin kaupunkia ja lähiseutuja niin näkee vaikka minkälaista hökötystä, kotteroo ja vappuviuhkaa, toki seassa on helmiäkin. Ei sempuoleen, ihan viihdyttävää. Scarlet on kyllä paljon velkaa Marilynille tosta omasta tyylistä.

JR said, relax maaaan!!

Vapaapäivä, harrastukset top-5.
1. sohvalla makoilu lehtiä pläräten ja musaa luureista kuunnellen.
2. sohvalla makoilu ja musaa luureista.
3. sohvalla makoilu leffoja tziigaten.
4. kaikki edellämainitut yhdessä.
5. kaljahommat.

Jerry Garcia top 10

1. Friikki-Jerry 1967
2. Folk-Jerry 1970
3. Dark Star-Jerry 1971
4. Kantri-Jerry 1972
5. Reggae-Jerry 1973
6. Disco-Jerry 1977
6) b
7) Koomikko-Jerry 1980
8) Folk-Jerry 1986
9) Reggae-Jerry 1986
10) Etno-Jerry 1987

Surffailun satoa.

Tämä ei liity mitenkään Jacksoniin. Mutta kunnon roskaa, ihan Alibi/7 Päivää osastoa.

Chan Po Chu Beatles 8 Days A Week Raw Garage Style

No alkaahan se naurukin jo irrota :D

V**tu nyt pää kiinni.

Oli kuulkaa sellanen päivä että meinas hermot revetä. Toivon että kohta Teemalta alkava Elävä arkisto:Mustahuulet palauttaa hymynväreet kasvoilleni.

Vuoden kulttuuriteko

Palkinto vuoden kulttuuriteosta kuuluisi mennä Combat Rock Industries-lafkalle, koska se on kunnostautunut uudelleenjulkaisemalla suomalaisia punk-klassikoita alkuperäisjulkaisuille uskollisessa asussa. Alkuperäiset 7":t ovat jo niin keräilykamaa, ettei niihin köyhillä pikkupunkeilla ole varaa. Toisaalta uudelleenjulkaisut saavuttavat mahdollisesti pari uuttakin kuulijaa. Parissa ekassa satsissa oli Ratsian kolme ensimmäistä sinkkua ja Laman "Totuus löytyy kaurapuurosta"-7". Tänään piti julkaistaman Laman toinen 7" ja klassikkoiden klassikko Unicefin "Käkimassaa", mutta prässäämössä hajosi koneet - ääk...!
Unicefin a-puolella on nimensä mukaista mesitsiä ja yksi maailman parhaista kitarasooloista...

Piis! Muistakaa olla ihmisiksi...

Yleistietovisa Tentissä

Jouduimme eilen sattumalta visaan Tentti-baarissa.

Visa oli yleistietovisa. Siinä esitettiin kaksikymmentä kysymystä neljänä viiden kysymyksen kierroksena. Voitimme alkuvisan eli kolme ensimmäistä kierrosta kahden hengen joukkueella viiden hengen joukkueita vastaan. Mukanani oli muuan Ilmari.

Viimeisellä kierroksella oli myös viisi kysymystä, mutta nyt peli koveni: jokaisesta oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä (alkukierroksilla yhden) mutta väärästä menetti kaksi pistettä. Päätimme pelata kovaa peliä ja vastata silti reippaasti jokaiseen kysymykseen.

Ja se kannatti. Alkukierrosten jälkeen johdimme yhdellä pisteellä, mutta lopputulemassa meillä oli peräti kolmen pisteen kaula. Saimme palkinnoksi neljä tuoppia, siis kaksi mieheen. Se antoikin sitten oman momenttinsa loppuillalle.

Omistan voittomme Sadulle. Miksikö? Siksi, että joukkueemme nimi oli tällä kertaa Onnenmuna. Nimi, jota ehdotin aikanaan Poikakuoron uudeksi nimeksi, mutta jonka silloinen naisjäsenemme torppasi jyrkästi.

Muutamia kysymyksiä:

• mikä yhtiö valmistaa hornet-hävittäjiä?
• minä vuonna homoseksuaalisuuden tautiluokitus poistettiin Suomessa
• miten pitkä on Kiinan muuri
• minkä niminen oli mormonismin perustaja
• miten monta patsasta on terrakotta-armeijassa

Pelkosenniemen paljastus

Olen lueskellut Lapin kansan juttua Andy McCoyn patsaan paljastuksesta ties kuinka monta kertaa, ja aina se jaksaa naurattaa. Täytyy antaa kerrankin tunnustusta, toimittaja on ylittänyt itsensä. Erityisen hyviä ovat kuvatekstit.

Suosikkivirkkeeni:

Kiitokseksi Andy McCoy tarttui myös kitaraan ja improvisoi komean flamencon Andrès Segovian virtuoosimaiseen tyyliin.

Oliko kukaan paikalla? Edes Inkeri?

Noosha Fox

Levy-yhtiö on viisaudessaan poistattanut Goldfrappin youtube-videoista ääniraidat. Satuin kuitenkin katsomaan kommentteja, ja levyteollisuuden vastaisen jurnutuksen seassa huomasin, että joku piti Alison Goldfrappia jonkun Noosha Foxin kopiona. Koska netissä on kaikki ja Youtubessa etenkin, aloin heti selailla, ja mitä löysinkään!

Yhtye nimeltä Fox oli amerikkalaisen lauluntekijän Kenny Youngin tuotos 70-luvun puolivälistä. Se tuli kuitenkin kuuluisaksi erityisesti laulusolistinsa, australialaissyntyisen Noosha Foxin (syntyjään Susan Travers, Noosha on johdettiin kuulemma hänen etunimestään kirjaimia sekoittamalla) ansiosta.

Yhtyeen ehkä suurin hitti Single Bed kertoo suunnilleen kaiken mistä on kysymys. Rietasta ja kekseliästä musiikkia paikoitellen hyvällä tyylitajulla mutta enimmäkseen kieli poskessa. Tällaista ei tehdä enää, mutta mitäpä moinen musiikki tekisi maailmassa, jossa joku saattaa pitää jopa Britney Spearsia, Shakiraa tai Fergietä seksikkäinä.

Oma suosikkini on kuitenkin He's got Magic, josta tuli hitti Saksassa (kylläpäs tuo näyttää luettuna kompremettoivalta). Nooshan esitys tässä on perin lähellä täydellisyyttä. Jos pönäkkä viiksekäs kosketinsoittaja näyttää tutulta, hän kuulemma soitti myöhemmin sellaisessa orkesterissa kuin Whitesnake.

Fox hajosi pian ja Noosha yritti soolouraa. Georgina Baileyssä kaikki rockin rajoitukset ja turhat sopivaisuuden rajat oli heitetty menemään. Tämä onkin kaikin puolin hieno laulu, ja ennen kaikkea muistuma ajalta, kun lauluissa piti olla kunnon tarina. Parhautta tämäkin edelleen.

Georgina Bailey kuitenkin kai meni jotenkin ekologiseen lokeroon, jonka jokin Rod Stewartin samanaikainen hitti oli jo täyttänyt. Noosha yritti vielä 1979 kappaleella The Heat is On, joka ei kyllä enää toimi ollenkaan. Siinä yritetään liikaa ja Noosha alkaa näyttää gootilta tai eli noita-akalta, ja kaikki jännite on menetetty, eli esitys menee kiemurteluineen kunnolla turvalleen.

Sittemmin Noosha katosi julkisuudesta. Luin jostain, että hän asuisi Englannissa ja että hänellä olisi nykyään neljä aikuista lasta. Foxin levyt taas katosivat markkinoilta ja yleisestä tietoisuudesta niin tyystin, etten ole varma mutta luulisin, ettei niitä ole edes julkaistu CD-muodossa.


Mutta jos palataan Goldfrappiin, hänhän yllätti kuulijat folk-vaikutteisella poplevyllä. Youtubesta löytyi yksi kappale yhtyeeltä Wooden Horse, jossa Noosha toimi taustalaulajana, Loving Man vuodelta 1972. Goldfrapp on siis kulkenut esikuvansa uralla, mutta eri suuntaan. Seventh Tree ei päässyt sykähdyttämään, mutta tätä Wooden Horsea kuulisi mielellään enemmänkin.

Tsukedeliaa top jotain.

JOs nyt lasketaan nää Doorsit, Henkat ja toi 60-luvun kama veks ja siirrytään aikakoneella eteenpäin niin lista ois tällanen.

1. Pepe De Luxe: Spare time machine.
2. Chemical Brothers: Surrender
3. Devendra Barnhard: Smokey Rolls Down Thunder Canyon
4. Dengue Fever: Venus on Earth
5. MGMT: Oracular Spectacular
6. Sielun Veljet: Softwood Music
Bubbling under: Nää nyt ei ole niin selkeitä psykedelia juttuja mut paljon niitä elemettejä kyllä löytyy alla olevista levyistä.
Beck: information
Tuomari Nurmio: punainen planeetta
Depeche Mode: exciter

Uusin hankintani, Kasabian:West Ryder Pauper Lunatic Asylum. Toisinaan tuntuu että tässä on ihan hyviä psukedelia juttuja toisinaan taas nuo psyke-elementit vaikuttavat aikalailla halpahalliratkaisuilta. Aika paljon Kasabianin pojat pelleilevät kaikulaitteilla ja psykekliseillä mikä vähän laskee levyn tenhoa. Mutta pitkässä kuuntelussahan tuo sitten selviää.

Kevyttä kesämusaa

U2.com | Bono "I am a donut"

Andy back to Lappland

Andy McCoy poikkeaa huomenna synnyinkunnassaan Pelkosenniemellä.

Kaljahommia.

Lähtiskö joku tänään ottaa parit huurteiset, iltasella. HÄ?

Nirvana vs Rick Astley - Never Gonna Give Your Teen Spirit up

The Trooper Believer

Päivän kitara-instrumentariumit/instrumentalistit

1. John Cipollina/QMS: Cobra
2. Dennis Coffey: Taurus
3. Steve Cropper: Rattlesnake

Bowi

(Stiff LAST 1)

Pienoinen pettymys

Elokuva ei ihan täyttänyt odotuksia. Parasta oli tietenkin Freida Pinto ja Dev "Anwar" Patel. Onko kukaan lukenut Vikas Swarupin alkuteosta?

Lukupöydällä: Länsimaisen kirjallisuuden historia, Meinhof ja Raamatullinen vuosi.

Arska telkkarissa.

Top 5.
1. Sananmuunnokset.
2. the Hives: Black and White album. Soi kun junanvessa.
3. Danko Jones: Sleep is the enemy. Timmi levy alusta loppuun. Hyvä tuotanto ja loistavat biisit.
4. Eagles of Death Metal. Hyvä keikka Tavastialla. Siel kuulkaa kitaroissa futsit vaan rutisi Rytmiryhmän tonttia tälläkertaa hoiti Queens Of The Stone Agen basisti&rumpali, komeesti muuten hoitikin. Bändi jossa kiteytyy niin levyillä kuin livenäkin tietty ironia joka on tän päivän musabisneksessä niin pirun harvinaista. Ameriikan Sliipparit vertauskuva ei kovin kaukaa liippaa. Pääsinpä sattumalta paiskaamaan hanskaakin laulajan kanssa.
5. Tuomari Nurmio: Punainen planeetta (sacd). Huh huh mikä trippi ja sacd versiona tripin yksityiskohdat entistä tarkemmin kuultavissa. Nurmion jorinat kansilipareissa todella herkullista luettavaa.
6. Don Letts: the Mighty Trojan sound. Jos aikoo ostaa yhden reggaelevyn tänä vuonna niin tässä tyylillä koottu paketti joka jokaista Rock'n'Roll taustaista dudea takuuvarmasti tyydyttää. Kantsii myös tsekata BBC 6 Music Don Letts kanava, urbaania katumusaa vanhanliiton hengessä.
7. Campari ja tuoremehu.
8. Leffat;
Parfyymi,
The Life Aquatic With Steve Zissou.

All Saints

Törmäsin Spotifyssä Bowien All Saints -kokoelmaan, johon oli yksinkertaisesti koottu hänen instrumentaalikappaleensa. Melkein kaikki olivat tietenkin ennestään hyvin tuttuja ja Bowieta (tai hänen levy-yhtiöitään) on ennenkin arvosteltu saman musiikin pakkaamisesta loputtomiksi uusina levyinä myytäviksi kokoelmiksi.

All Saints toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Alkuperäisillä levyillä menorallatukset haittaavat keskittymistä näihin hiljaisiin ja omituisiin kappaleisiin. Low:lla sentään kakkospuoli on omistettu instrumentaalimusiikille, mutta Heroes:illa ne on ripoteltu toisten väliin, ja täytyy sanoa, että tässä kaltaistensa seurassa ne pääsivät paljon paremmin oikeuksiinsa.

Bowien ambientit sopisivat tietenkin suoraan sellaisille Enon levyille kuten Music for Films, On Land tai Apollo, ja kieltämättä minullekin on tullut mieleen, että Eno on myynyt vain samaa musiikkiaan vaihteeksi Bowien nimellä.

Oikeastaan vasta tämä kokoelma antoi tilaisuuden kuunnella Bowien kanssa tehtyä musiikkia ikäänkuin yhtenä näistä edellämainituista Enon levyistä. Siitä kuulee, ettei kyse ole samasta tavarasta, vaan Bowie tosiaan antaa omaa lisäarvoaan.

Tarina kertoo, että Eno puursi tämän musiikin kanssa studiossa ja Bowie teki pikaisia visiittejä, missä hän esitti ideoitaan puolimaanisessa tilassa. Ajatus toisiaan täydentävästä työparista on niin viehättävä, että se voisi olla mainosmiehen keksimä.

Teininä en tietenkään kehdannut kuunnella klassista ja toisaalta popmusiikki alkoi pitkästyttää, joten Low:n kakkospuoli täytti jonkin tarpeen. Muistan, että musiikki kuulosti sellaiselta, että siinä on kaikki mahdollista. Sama tunnelma on edelleen tallella, vaikka tyylit ja vaikutteet osaakin jo asettaa perspektiiviin.

(Tässä tekstissä tuntuu olevan kamalasti täytesanoja. Syytän kirjoitustaukoa tai -blokkia.)

Top-5

1.) Chris Farlowe: Stormy monday blues
2.) Pink Floyd: Wish you were here
3.) Miliza Korjus: Warum?
4.) Kauko Röyhkä: Ennen olin kokonaan toinen
5.) Close Enough: The leaving kind

Golf on vaarallista!

Minean lyömä pallo osui katsojaa päähän, eikä supergolfari pystynyt jatkamaan enää peliä. Todella järkyttävää, kaikinpuolin.
Viimeistään nyt kannattaisi kaikkien harkita golfinpeluun keskeyttämistä!

Lee Hazlewood

...olisi eilen täyttänyt 80 vuotta. Kuppi kesäviiniä sen kunniaksi.

jari

A Warrior is the protector of
his family,clan and his tribe
A Warrior is the guardian of the
old ways so that they are not
forgotten
A Warrior is not motivated by
greed, political ambition or
fame
A Warrior will not put himself
above others in need
And above all
A Warrior is the living spirit of
our Grandfathers

Michael Jackson 29.8.1958 - 25.6.2009

Don't Stop 'Til You Get Enough (1979)

Jake Holmes - Dazed and Confused

Ja nyt kahvitauolle (teetaukokin on ihan okei).

Laulun jäljillä

Facebookissa ja blogeissa levisi taannoin venäläistyylinen psykedeelinen video, jossa soi taustalla jokin hypnoottinen renkutus. Aloin miettiä mikä kappale on, ja löysinkin saman kuuluisan Xuxan esittämänä.

A ram sam sam on näköjään tunnettukin lastenlaulu. Se näkyy netissäkin lastenlevyillä ja lorukokoelmissa. Muutaman kerran laulun kuultuani siunasin onneani, että olen naisten silmissä niin vastenmielinen, että elämäni on lastenlauluvapaata.

Palasin kuitenkin myöhemmin asiaan. Noin tunnettu ilmiö ei voi olla jättämättä tietoa itsestään nettiin. Tein hieman syvempiä ja hajautetumpia hakuja, ja löysin sanat Wikipedian sivultakin. Kävi ilmi, että (tietääkseni) ensimmäinen versio tästä oli saksalaisen elektroniikkayhtyeen Popol Vuhin kappaleesta Agape vuodelta 1983.

Voi vain miettiä melodian matkaa kokeellisesta taiderockista lastenhuoneiden rallatukseksi. Valitettavasti en löytänyt alkuperäistä Youtubesta, mutta Spotifystä se löytyy kyllä.

Ace Of Spades, Blaas Of Glory

Tässäpä trendikkäästi päivitetty Ace Of Spades.

Yleistietovisa Minibaarissa

Mikäs tämän blogin on tappanut? Itse pääsin eilen visailemaan pitkästä aikaa. Paikkana oli Minibaari, ja joukkueemme nimi jostain syystä Keppihumma. Nimellä on kuulemma perinteitä.

Muistan nyt lonkalta seuraavat kysymykset:

• ketkä kaksi olympiavoittajaa ovat saaneet kultalevyn?
• kuka kuuluisa näyttelijä on ollut myös kaatumisen suomenmestari?
• kenen suomalaisen on sanottu keksineen salmiakkikossun?
• mitä muuta kuin aikaa mitataan minuuteilla?
• mihin joukkueeseen Saku Koivun uskotaan siirtyvän?
• missä olympialaisissa Johnny Weissmüller voitti kultaa uinnissa?

Pääsimme jaetulle ykkössijalle. Voitto ratkaistiin lisäkysymyksillä, jotka poimittiin uusimmasta seiskalehdestä. Ensimmäiseen kysymykseen rannalla kuvatuista turkulaisveljeksistä molemmat joukkueet vastasivat oikein "Matti ja Teppo". Oli helppo arvata kun ovat ainoat tietämäni turkulaisveljekset.

Toinen kysymys oli, kuka entinen spice girl oli saanut hiekkaa housuihinsa. Tästä ei ollut aavistustakaan, mutta vastasin että Mel B. Oikea vastaus oli Geri, kuten netistäkin voi tarkistaa [katso kuvat!].

Kesäfestareista puheen ollen...

Kun ulos vilkaisee, haluaisin tänne...

...vaikka kyseessä ei suoranainen festari tainnut ollakaan...

Terveiset Provinssista

Hei! Terveiset täältä Pohjanmaan lakeuksilta ja Provinssi Rockista. On mukavaa, ja eilen nähtiin mm. Placebo ja Volbeat. Huomisenna paikalle tulee Nick Cave & The Bad Seeds. Raporttia kirjotetaan ehkä joskus lisää. Nyt ei kerkee tän enempää.

Parahin terveisin,
Inksu ja Elizabeth-Marjo

Revi lippalakkis, nuori!

Onko tämä rock'n'rollia? A) & B) Hä?!?

Jos joku ihmettelee mitä otsakkeella ja tekstin sisällöllä on yhteistä, Pii pappa lula ugh, jääh!

Pispalan Karnevaalit 2008 puheita osa2

Mitens se tän iltanen pojat?

IHMEBANTU - Vemparen Finland Edition

LOS HIPPYLOYAS - LOVE, LOVE, LOVE

Tässähän käydään vähän joka korista hakemasta eväitä, hupaa.

Ajantappoa.

Alkaaks tää meidän blogi kuihtua, hä? No eipä nuo muutkaan Musavisablogit näytä kovin kukoistavilta.
Tarpeeksi kun surffailee, tarttuu haaviin väkisinkin jotain hauskaa, hyvödyllisestä puhumattakaan. Nonsenselle on aina paikkansa, aivot narikkaan työpäivän päätteeksi ja röhönaurut pihalle. Törmäsin tuossa aika kummalliseen sivustoon joka ei pahemmin naurattanut, tai no joo, ehkä tämä on niinku huumorisivustojen pohjat.

Aktivoitukaa toverit, myös ne loikanneet. Koska dogataan?

Nyt jytisee niin että tuntuu.

Uusin levy soittimessa ja keikkalippu perstaskussa. Mikäs tässä tuuletella.

Edelliseen neljä ruusua kyssänderiin pikku vinkki; Popeda ja toinen kitaristi.

Nelja Ruusua - Hunningolla

Hyvä video. Neljässä Ruusussa soitti yksi Suomen parhaimmista basisteista, kuunnelkaa ite miten se kuskaa 4R:n biisejä eteenpäin.

Kuka ei kuulu joukkoon, siis videolla?

Mielilevyt top 15

Talvella tällä blogilla julkaistiin levyjen top 15 -listoja. Itse en ehtinyt siihen hyömyyn, mutta nyt laitan tämän tähän. 15 levyä siis ja mitään järjestystä ei ole.

1.Alanis Morissette: Jagged Little Pill
Alanis aloitti uuden kauden rockmusiikissa. Ja antoi muiden jatkaa.

2. Annie Lennox: Medusa
Ostin tämän teoksen aikanaan C-kasettina Sodankylän kirjakaupasta. Myöhemmin hankin CD:nä. Laatutavaraa.

3. Massive Attac: Collected
Kokoelmia ei kai pitäis merkitä tällaseen listaan, mutta pakko tehdä jokunen sääntöä rikkova poikkeus. Massive Attac tulee muuten Suomeen pe 16.10.2009, esiintymispaikka on Helsingin Jäähalli.

4. Husky Rescue: Country Falls
Asiantunijat sanoo, että bändin toinen levy "Ghost is not real" olis parempi. Minusta kuitenkin tämä, koska tässä laulaa Emma Salokoski. Edelleen asiantuntijat on sitä mieltä, että Husky Rescue ei ole onnistunut rakentamaan biiseistään tarpeeksi tarttuvia, että teemat on kovin lyhyitä, parin tahdin mittaisia. Jaa-a, mutta siinä se viehätys just onkin, että on vähän totutuista kaavoista poikkeavaa.

5. Dimitri Sostakovitz: Säveltäjä & pianisti
Jaahas, taas kokoelma. Mutta tämä on ollut tärkeä levy. Siinä on kamarisinfonia, jota treenattiin Limingan musiikkileirillä samana vuonna ku sain levyn käsiini. Levotonta, outoa ja ahdistunutta musiikkia. Tällä levyllä muuten on pari pianokappaletta, joilla soittaa säveltäjä itse.

6. The Cranberries: To The Faithfull Departed
Dolores O'Riordanilla on vihainen ääni. Mutta toisaalta hän myös osaa huokaista niin vakuuttavasti "but I miss you", että omassakin rinta-alassa vihlaisee, vaikka ei ketään tai mitään sillä hetkellä kaipailiskaan.

7. Fraglit: Fragliluolassa
Fraglit oli kova juttu 80-luvulla! Se oli TV-sarja, jonka fani olin 5-vuotiaana. Fraglit oli parasta! Kotona ja autossa kuunneltiin myös Fragliluolassa-kasettia. Vanhemmista en tiedä, mutta siskooni fraglimusiikki teki myös suuren vaikutuksen, hän päätti ruveta isona fraglit-laulajaksi. Kasetti on niin kulunut, että se ei pyöri enää soittimessa, mutta kansipaperissa olevat nimet vakuuttaa edelleen, näissähän on asennetta: Johdatteleva Jon - Neulotaan - Pärjään ilman apua - Vempuloidaan - Miksi? - Kokemus opettaa - Työtä, työtä - Häntää tiikeristä - Tyhmä poika - Reippaan pojan laulu - Sössöä.

8. Tallari: Komiammasti
Kansanmusiikkia Kaustisilta.

9. Jaakko Löytty: Laulu yhteisestä leivästä
Jaakko Löytty tekee rehellistä musiikkia. Kun hän yhdistää afrikkalaisen rytmin ja körttiläsen veisuun, niin eihän se mitään musiikillista ilotulitusta ole, mutta silti se saa aikaan tuntemuksia selkäpiissä. Ollaan maankamaralla, perusasioitten äärellä. Sympatiseeraan Löyttyä myös siksi, että hän on tehnyt kappaleen "Pikku Inkeri".

10. Ismo Alanko: Pulu
Ismo Alanko on yksi karismaattisimpia taiteilijoita Suomessa. Ja Kimmo Pohjonen soittaa haitaria tällä levyllä.

11. Portishead: Dummy
Kun kuulin tätä ensi kerran, niin olihan se ihmetys että mitäs tämä on. Trip hoppia.

12. PMMP: Kuulkaas enot!
Tämä on PMMP:n eka levy, ja usein se ohitetaan vain alottelulevynä, jonka jälkeen sanotaan alkaneen sitten se oikea musiikin tekeminen. Voihan se olla niinkin, mutta minusta tämä on bändin aidoin levy. Arvostan sitä asennetta, millä he tekee musiikkia.

13. Ultra Bra: Kroketti
UB:n musiikki on kirkasotsaista, siinä on mahd. vähän mitään turhaa herkistelyä ja sentimentaalisuutta. Myös bändin muut levyt on hyviä. No täytyhän tämä ottaa listalle, kun Ultra Bran sanoittaja on kaksoisolentoni, kansanedustaja Sinnemäki. Kroketti-levylle on sävelletty myös pari kappaletta Anna Ahmatovan runoihin.

14. Scissor Sisters: Scissor Sisters
Tämä on raikas tuulahdus New Yorkista.

15. Sigur Rós: Agaetis Byrjun
Nyt te joukkuetoverit viimeistäänkin oksennatte, mutta senkin uhalla mainitsen tämän. Agaetis byrjun tarkottaa kait jotain sen tapaista kuin että "hyvä alku". Siihen lopetan tämän.