lauantaina, elokuuta 29, 2009

Fiilistelyä

Tää biisi on pyöriny viikon päässä ( Clash: Live at stadium, live versio ) aina kun kelaan tulevaa Tunisian reissua.

"The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah
The shareef dont like it
Rockin the casbah
Rock the casbah "

perjantaina, elokuuta 28, 2009

Tätäkin naurettiin

Rytmi 4/09

Harri Hakanen:

"(...) 80-luvun alussa yritin liittyä Tukholmassa toimivaan KISS-armyyn. Lähettämääni shekkiin ja jäsenhakemukseen vastasi lopulta Ruotsin poliisi, joka kirjoitti, että olin lähettänyt rahani huijarille. Vieläkin harmittaa"

Jutusta ei selviä, tarkoittiko Ruotsin poliisi Gene Simmonsia, vai jotain toista huijaria.

torstaina, elokuuta 27, 2009

50 keikkaa.



Satunnaisessa järjestyksessä, ainoastaan hyvät, enempiä mieetimättä. Ja nyt antaa palaa beibi......

1. Bluesounds
2. the Godfathers
3. Iggy Pop
4. Iggy and the Stooges
5. Johnny Thunders
6. Siekkarit.
7. Going Public
8. Pelle Miljoona Oy
9. Moby
10. Depeche Mode.
11. New York Dolls
12. Edward Vesala and Sound Fury
13. Disneyland After Dark (ei siis DAD)
14. Smack
15. Eagles of death metal
16. Stonesit
17. Krakatau
18. Queens Of the stone age
19. Fu manchu
20. the Bellrays
21. stranglers.
22. elctric blue peggy sue and the revolutionions from mars
23. fucking world
24. husker du
25. hoodoo gurus
26. cure
27. ramones
28. radiopuhelimet
29. jimi tenor and his shamans
30. problems
31. red hot chili peppers
32. mars volta
33. lenny kravitz (cindy blackman kannuissa)
34. Hanoi rocks
35. soultattoo
36. Tuomari Nurmio ja Korkeinoikeus
37. Röyhkä ja Narttu
38. Gluecifer
39. Hellacopters
40. Hives
41. Fleimarit
42. egotrippi
43. monster magnet
44. danko jones
45. soundtrack of our lives
46. ratsia
47. ash
48. sliipparit
49. musta paraati
50. kolme intialaista heppua yhen hotellin pihalla yöllä goalla (huilu, tabla ja tampura)

Ja eikun mitä nyt joka Poikakuorolainen omaa listaa rustaamaan ja foto ois kiva yllätys.

Ajan ristiriitaa

Sopranos-maratonia kolmasosa jäljellä. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä nuoremmilta etenkin sarjan keski-ikäiset naisnäyttelijät näyttävät. Esimerkiksi ensimmäisen tuotantokauden (1999) Carmela näytti isoine kampauksineen huomattavasti vanhemmalta kuin tämä neljännen tuotantokauden solakka kaunotar*.

Ristiriita syntyy siitä, että samaan aikaan näyttelijöiden ja roolihahmojen ikääntymisen kuitenkin myös huomaa: he vanhenevat, mutta muuttuvat nuorekkaammiksi, nykyaikaisemmiksi - totta kai! Nykyhetki , kulttuurinen preesens, on meille kaikkein tutuin ja turvallisin ympäristö ja helpoin hallita, siinä on mukava olla.

Tähän asti sarjan mieleenpainuvin kohtaus on toisen tuotantokauden viimeinen, hyytävän hieno jakso, jossa tehtiin tv-historiaa Rolling Stonesin mestariballadilla Thru and thru. Kohdassa 3:48 väreet olivat jo lähes ylimaallisia.

*Sarjan naisista suosikkini on Adriana La Cerva, jota näyttelee Drea de Matteo.

Lisäys: en ole nähnyt aiemmin Sopranosia, joten spoilaajat älkööt kommentoiko!

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Top jotain.



1. Tuleva 2vkn loma ja eka viikko Tunisiassa ihan yksin, loput himas.
2. Syksy
3. Japan:Quiet Life
4. Kukkiva orkidea
5. Duuni
6. White Denim.

Heureka!

Vasta tänään, elokuussa 2009, hoksasin kuinka päästä suosikkijäätelööni käsiksi repimättä pakkauspaperia silpuksi. Puffet (vanilja) on ollut tämän kesän pienisuuri ilonaiheeni.

Dinosaurus

Mitä kertoo bisneksen tilasta se, että Sony julkaisee 10. lokakuuta Miles Davisin seitsemänkymmenenyhden albumin boksin?

Muutama vuosi sitten minulle ja Jonzelle tarjottiin erään paikallisen nuoriso-orkesterin laulajan soololevyä, joka osoittautui sadan cd-levyn kokoelmaksi. Lopulta koko homma paljastui hauskaksi vitsiksi. Ville on lahjakas kaveri.

Pidän levyistä. Otsa siinä rypistyy, kun markettien alennuslaareissa näkyy usein rajoitettujen erikoispainosten cd-levyjä tikkarin hinnalla. Kivahan se on ostaa halvalla - vielä kun niitä saa.

Lisäys: Laatuun kannattaa investoida. Uutinen:

"Universal Music on siirrättänyt Black Sabbath -yhtyeen klassisia 70-luvun hevialbumeja digitaaliseen muotoon. Se tarkoittaa entistä parempaa ja kirkkaampaa ääntä, mutta samalla myös uudistettua paketointia, oheistietoutta. Black Sabbath oli 70-luvulla erittäin tuottelias. Kaudella 1970-1973 se julkaisi peräti viisi albumia. Siitä ryppäästä päästetään nyt Volume 4 ja Sabbath Bloody Sabbath. Lisäksi Sabotage, Technical ecstasy ja Never say die. Uran kolme ekaa olivat aikajärjestyksessä Black Sabbath, Paranoid ja Master of Reality. Ne taistelivat Suomessakin suosiosta mm. Uriah Heepin ja Deep Purplen aikaansaannosten kera."

Kennelle levyjä kaupataan? Kyllä, vanhalle löytöretkisukupolvelle. Nuorisoa houkutellaan.

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Helismaa, perkele!

Käytin illan älppäriden aakkostamiseen. Vuosi muuton jälkeen, eikä ehdottomasti paras järjestys eli fiilisjärjestys ollut vieläkään syntynyt. Se kielii paitsi liian vähäisestä kuuntelusta, myös kuunteluharrastuksen sisällöllisestä kaventumisesta.

Kuten aina aakkosten parissa, tuli tälläkin kertaa kuunneltua tukun harvinaisuuksia. Nyt soi suomalainen musiikki. Keskityin erityisesti sanoituksiin, jotka ovat minulle musiikissa ehkäpä se kaikkein epäkiinnostavin asia.

Monet kappaleet avautuivat tyystin uusin korvin. Anneli Sarin kohdalla tein lopullisen havainnon: Helismaa oli nerokas sanoittaja ja viimeisen päälle liukaskielinen epeli:

Sait multa kukkasen toukokuun,
ja sen tuoksut sait
sekä hurman muun


Herkullisen hienovaraista symboliikkaa a'la Rainer Kisko. Varttumisessa on paljon hyviä puolia. Mutta pannaan tällekin kirjaukselle säällinen loppu ja todetaan yksimielisesti:
Liian nuori rakkauteen.

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Missä hän sitten on?

Kuten Todd Haynes osoitti, Bob Dylanista on moneksi.

Poikasena opettelin Blowin' in the windin pianolla. Jäin silloin tällöin kerran koulun jälkeen pimputtelemaan kappaletta, ensin melodiaa, lopulta helppojen sointujen kera. Ainoa kuva, jonka olin nähnyt ukosta oli musiikinkirjassa: tärkeä, merkittävä ja oikea olivat viidesluokkalaisen mielikuvatulkintoja. Erityisesti tuo oikea, oikeassa oleminen, liittyi olennaisesti Dylaniin.

Jo pelkkä nimi dylan oli niin siisti. Vähän kuin Kafka. Lukiossa opeteltiin: kaf-ka-mai-nen. Kaikki taapertavat kaiketi samat polut, se on selvää.

Tässä kaikessa on nolostuttava jälkimaku. Mennään mieluummin eteenpäin.

Watchmen a posteriori

Puolen välin jälkeen ajattelin David Bowien tähdittämää saifairainaa The Man Who Fell to Earth (1976), joka onnistui siinä, missä Watchmen epäonnistui: eksentrisissä hahmoissa. Bowien Newton on toisesta maailmasta läpi keston, Dr. Manhattan puolestaan ainoastaan muutamassa kohtauksessa, esim. ensimmäisessä Marsiin sijoitetussa.

Vertailu on totta kai mieletöntä, eikä millään tavalla edes kunnolla perusteltua. Assosiaatioiden virralle on oikeastaan vaikea tehdä yhtään mitään. Siksi aikaisempi yritys meni poskelleen: Varhainen Bob Dylanin folk-renkutus latisti potentiaalisen elämyksen rasittavaksi kokemukseksi.

Mutta varsin komea elokuva Watchmen on. Näyttelijöistä erityisesti Jackie Earle Haley (noir-henkinen Rorschach) teki vaikutuksen, samoin tietysti Malin Akerman eli Silk Spectre II. Jos osaisin, kirjoittaisin enemmän ohjauksesta, leikkauksesta, valaistuksesta, kultaisesta leikkauksesta, emmauksesta ja Hervannan myyttisestä baarikulttuurista.

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Filosofinen bändi hukassa

Luin muinoin (90-luvulla, aika alussa) jonkin suomalaisen bändin haastattelun Ilta=sanomissa. He tunnustivat alkaneensa soittaa ollakseen kovia jätkiä. Haastattelija kysyi, oliko heidän ihailemillaan tyypeillä bändit, mutta vastasivat että ei, ne vain virittelivät mankejaan.

Ihailin syvästi näiden soittajien kirkasta näkemystä asemastaan ja kykyä olla lannistumatta muusikonurallaan. Sanomattakin on selvää, että haastattelu teki minuun syvän vaikutuksen.

Paha vain, että olen unohtanut tyystin mistä yhtyeestä oli kyse. Muistelisin, että he olisivat hakeneet inspiraatiota Aku Ankan taskukirjoista, erityisesti sarjasta Pelle Peloton suvaitsee pilailla, mutta se saattoi olla toinenkin bändi mutta haastattelu samaa sarjaa.

The Watchmen - ensimmäinen itku

The Watchmenia katsottu puoli tuntia. Voinkin julistaa, että elokuvan insertti oli minulle yhtä helvettiä: Bob Dylanin The Times They Are A Changing soi kokonaan. En pysynyt lainkaan keskittymään rainan visuaalisuuteen, eikä kokonaisuus valjennut millään tavalla yksityiskohdista puhumattakaan. Nuoren Zimmermanin määkivä nalkutus peitti kaiken. Muistan ainoastaan Nixonin ja tumman sekavuuden.

Rauhoitin itseni. Pistin pauselle. Parempi puoliskoni tarjoili lautaselle herkullista lasagnea ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli. Lueskelin ennen tätä itkua muutamia arvosteluita elokuvasta. Elokuva on varmasti katsomisen arvoinen. Lopuksi seksistispinnallinen kuvalinkki, joka viitoittanee tietä kohti näkemyksellisempää elokuvabloggaamista: eiköhän se tästä.

Maailman paras kitaristi vaihtelevilla kriteereillä

Jossain päin internettiä osuin maailman paras kitaristi -äänestykseen. Se saattoi olla tämä, koska nimet olivat tuttuja. Tosin en muista bikinityttöä vasemmassa yläkulmassa.

Ei kun nyt muistin. Se oli Hesarin juttu "Maailman parhaimpien kitaristien lista herättää keskustelua". Juuri keskustelu teki artikkelista hauskan. Esimerkkejä:

"Missäs on andy mcCoy! mies jonka pitäisi olla parempi kuin slash ,ainakin minun tietojeni mukaan. "

"Ritchie Blackmore EHDOTTOMASTI paras kitaristi."

"Sähkökitaran soittajat saavat helposti anteeksi tekniset heikkoudet saundeilla sekä vedätyksillä,akustisen soiton tekniikka on heti siinä ja sen kuulee kuka osaa ja on myös taitava."

"Minun mielestäni esimerkiksi John Fogerty on erinomainen kitaristi. Hän ajattelee mitä soittaa, eikä sotke ilmaisua turhilla nuoteilla. Hänen soittonsa ei ole muusta orkesterista erillistä, vaan orgaanisesti siihen kytkeytynyttä. Fogertyn soitto on sovittamisen taidetta. Hän ymmärtää, että myös tauot ovat musiikkia."

Maailman paras ilmakitaristi valittiin taas Oulussa. Tiedoksi, että myös eräs poikakuorolainen on osallistunut kisoihin muutama vuosi sitten. Kulli-Ollin omien sanojensa mukaan "mielipuolinen show" huipentui silminnäkijöiden todistamana ilmavaan rumpufilliin, minkä vuoksi hänet sitten diskattiin.

Oma suosikkini on vuodelta 2004.

Häh

Kuka on pannut raamattua otsikkotekstiksi?

torstaina, elokuuta 20, 2009

Kesämusavisa!

Kauan puheena ollut kesämusavisa toteutui viimein eilen. Mukava joukko visailijoita oli saapunut Kauppayhtiöön ja tuomariaitioon nousivat EB:n Satu ja Marjo. Poikakuoro esiintyi fiktiivisenä alter-egonaan eli nimellä Lasivillapipo, jonka nimen pöytämme special guest star Matti paperiin raapusti.

Ykköskierros edettiin festariteemalla. Janis Joplin ja Woodstock hallittiin kohtuudella kuten myös Lily Allen ja Flow. Hyvää tuuria riitti myös Pori Jazzin osalta sekä Mötley Crüen ja Sauna Open Airin suhteen. 11 pistettä toi kierroksen kakkossijan pisteen päässä naapurijoukkueesta.

Tasainen sarjamme jatkui kakkoskierroksellakin, vaikka ensimmäinen Regina Spektor-kysymys meni ns. harakoille. Toisen kysymyksen Manic Street Preachers tunnistettiin vain vaivoin, mutta loppua kohden tahtimme parani. Lopussa soitettiin mm. Ilonaa ja Holiday rapia ja pisteet nostivat tämänkin kierroksen saldon 11 pisteeseen. Kakkosina taas, jos oikein muistan.

Finaalissa turvauduimme sitten uutteraan haravointiin. T. Rex tunnistettiin, Bolanin kuolinvuosi meni pieleen vuodella, kuten asiaan kuuluu. Rollins Bandia emme tunteneet, mutta Doorsista tiesimme kaiken tarpeellisen. Musikaalisävelmä Blue Sky kuulosti hyvältä ja nimestä irtosi piste. Sade oli tuttu, mutta biisinsä ei muistunut mieleen. Synnyinmaan onnistuimme arvaamaan, mutta koko nimeään emme tienneet. Siihen ei kuitenkaan finaali kaatunut ja 11 pistettä toi voiton viihtyisässä ja vaihtelevassa visassa. Illan täydensi vielä Mackan, joka bravuurasi suvereenisti yksilökysymyksissä. Koskapa herätyskello vaani jo varhaisine soittoineen, ei allekirjoittaneenne jäänyt enää pidemmäksi aikaa juhlistamaan voittoa. Kiitokset vain vielä Satu ja Marjo Bathorylle tuomaroinnista sekä yleensäkin kaikille asiaan liittyneille mukavasta illasta!

Viikon sitaatti

Bud: Tense situations, kid. You get into five or six of 'em a day, it don't mean shit anymore. I mean, I've seen men stabbed, didn't mean shit to me. I've seen guns, guns too, they don't mean shit. But that's when you gotta watch yourself.

Bud: Goddamn-dipshit-Rodriguez-gypsy-dildo-punks. I'll get your ass.
(lähde)

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Genenköhän idea tämä on?

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa, enkä usko olevani ainoa täälläkään. Ja tuskin tämä enää ihan pelkkää rahastusta on, sillä ei pitäisi enää pojilla pikkurahasta olla puutetta.

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kolme.

Markkinoiden turvallisuudesta vastasi presidenti Olavi "Murska" Muhonen. Kyydissä varapresidentti Keijo "Kekke" Schroderus.

lauantaina, elokuuta 15, 2009

Rovaniemen wanhat markkinat. Päivä kaksi.

Turboahdettu toimintaviihde oli Erkille liikaa.

Back to 80's



Tossa uutta äänentoistolaitteistoa pikkuhiljaa testaillut ja kaivannut vanhoja suosikkeja taas esille. Kasarimatskusta uudestaan innostuneena ja kunnon laitteilla kuunneltuna huippu fiiliksiä syntynyt. Aikaisemmin kun paskoilla vehkeillä kuunteli niin muoviseltahan nuo tuon aikakauden tuotokset kuulostivat ja lämmintä soundia edustivat vain 70/60/50-luvulla äänitetyt levyt. Tänpäivän levyt kun ovat sitä "limitoitua" entertainment musaa oli kyseessä genre kuin genre niin 80's kama kuulostaa..... pikkasen hyvältä.
1. Japan: Quiet Life+ muutama muu biisi satunnaisilta levyiltä. Roland Juno:t suhisee, Mick Karn:n nauhaton basso luisuu, David Sylvian on helevetin hyvä laulaja. Tuotanto aivan huippua.
2. Talk Talk: It's my life.
3. Grace Jones: joku kokis
4. Blondie:n kokis.

Toverit!
Tehkää kunnon panostus äänentoistolaitteisiin niin elämänarvot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja maailmanrauha on ainakin siltäosin turvattu.

torstaina, elokuuta 13, 2009

Suomen virallinen lista

Pahus! Madonna vei Unicefilta ykköspaikan! Ihan hauska lista kuitenkin, vaikkei tuolla nykyään taida olla mitään merkitystä.

TOP 5 Singlet
1. Celebration MADONNA
2. Käkimassaa UNICEF
3. Nimetön LAMA
4. Give It 2 Me MADONNA
5. New Vibration Waldo's People

http://pop.yle.fi/lista

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Top jotain.



1. Työmatkafillarointi ja piristävä kesäsade kotimatkalla.
2. Depeche Mode:n sacd kokoelma
3. Shortsit
4. Gooteille kelpaamaton terve päivettyminen.
5. Presidentti kahvi, tumma paahto.
6. Ronski työpaikkahuumori.

ps. Tää meinas unohtua, loistava sarja. Pitää myös muistuttaa Pop-Talk ohjelmasta jota jokaisen aikaa seuraavan musagiggarin ois hyvä kuunnella

maanantaina, elokuuta 10, 2009

torstaina, elokuuta 06, 2009

Madonna yök, silti menen

Menen tänään kuuntelemaan pummilla Madonnaa. Mikä on tietenkin oudohkoa, sillä Madonna jos joku on halpa ja ällöttävä toisten ideoiden varastaja ja latistaja.

Hän ei ole pelkkä mitättömyys kuten Michael Jackson, joka ei tehnyt yhtä ainutta hyvää kappaletta, vaan kunhan sätki ja kimitti muutaman vuosikymmenen kunnes Jahve toimitti pois ihmisiä häiritsemästä.

tiistaina, elokuuta 04, 2009

Ai musavisaa.



Joku (satu, jontse, marko) laitto jonkun meilin missä kyseltiin koska alettais musavisailla. Hukkasin meilit. Mut mulla syksy menee samallalailla kun kevätkin, eli ehkä pariks kerraks voin tulla heruttaa joukkueelle tietoo (varmaa sellaista). Toisaalt se on hyvä et mä jään taas vähä takavasemmalle, kun oon tällanen huippu jäbä tos musavisas, saa muutkin joukkueet mahiksia päästä pussailee pokaalia. Mut kyl jossain alkupalaveris vois piipahtaa.

Oliks siin meilis jotain päiviä lyöty lukkoon jo?

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

lauantaina, elokuuta 01, 2009

Superfucker



Lauantain kunniaksi tässä kunnon kesäbiisi. Los amigos invisibles on muuten yksi niitä bändejä, jotka olen löytänyt lainaamalla kirjastosta levynkannen perusteella.

Lisäsin tämän videon blogiin suoraan enkä linkin kautta kuten tavallisesti teen. Siihen oli syy: YouTubessa sitä ei näe kirjautumatta! Amerikkalaiset ovat kyllä moralismissaan aika syvällä ja sekaisin.

Musikaalis-kaupallinen kokemus

Päätin kuunnella Rautavaaran Cantus arcticuksen pitkästä aikaa. Jotenkin tuntui siltä, etteivät Spotifyn mainokset oikein sopineet sen osien väliin.

Kesäsuunnitelmissa elämysmatka

Visiteeraan tänään paikassa, jossa on ja esiintyy rock-ihmisiä. Siis sellaisia, joilla on bändejä ja kotistudioita ja jotka todennäköisesti puhuvat Soundissa opetettua virallista rock-kieltä tyyliin siis kun kelaa näit juttui ja että studiossa oli hyvä meininki ja toivovat, että se välittyy levylläkin.

En ole aivan varma miten siellä käyttäydytään. Taidan olla vain oma ujo itseni niin jättävät minut sivuun tarkkailemaan eivätkä kiusaa lyttyyn. Jos olisi puvusto käytettävissä, panisin päälleni raidallisen T-paidan, päähän huivin ja pyöreät aurinkolasit ja kaulaan fritsuliinan. Sitten antaisin bändeille respectiä.

Oikeasti ne ovat kyllä mukavia ihmisiä, eli taidan yrittää olla ihmisiksi minäkin. Kerrankin.

perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Fillarointia.



Kun tossa fillarilla ajelee pitkin kaupunkia ja lähiseutuja niin näkee vaikka minkälaista hökötystä, kotteroo ja vappuviuhkaa, toki seassa on helmiäkin. Ei sempuoleen, ihan viihdyttävää. Scarlet on kyllä paljon velkaa Marilynille tosta omasta tyylistä.

JR said, relax maaaan!!



Vapaapäivä, harrastukset top-5.
1. sohvalla makoilu lehtiä pläräten ja musaa luureista kuunnellen.
2. sohvalla makoilu ja musaa luureista.
3. sohvalla makoilu leffoja tziigaten.
4. kaikki edellämainitut yhdessä.
5. kaljahommat.

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Vuoden kulttuuriteko

Palkinto vuoden kulttuuriteosta kuuluisi mennä Combat Rock Industries-lafkalle, koska se on kunnostautunut uudelleenjulkaisemalla suomalaisia punk-klassikoita alkuperäisjulkaisuille uskollisessa asussa. Alkuperäiset 7":t ovat jo niin keräilykamaa, ettei niihin köyhillä pikkupunkeilla ole varaa. Toisaalta uudelleenjulkaisut saavuttavat mahdollisesti pari uuttakin kuulijaa. Parissa ekassa satsissa oli Ratsian kolme ensimmäistä sinkkua ja Laman "Totuus löytyy kaurapuurosta"-7". Tänään piti julkaistaman Laman toinen 7" ja klassikkoiden klassikko Unicefin "Käkimassaa", mutta prässäämössä hajosi koneet - ääk...!
Unicefin a-puolella on nimensä mukaista mesitsiä ja yksi maailman parhaista kitarasooloista...

Piis! Muistakaa olla ihmisiksi...

Yleistietovisa Tentissä

Jouduimme eilen sattumalta visaan Tentti-baarissa.

Visa oli yleistietovisa. Siinä esitettiin kaksikymmentä kysymystä neljänä viiden kysymyksen kierroksena. Voitimme alkuvisan eli kolme ensimmäistä kierrosta kahden hengen joukkueella viiden hengen joukkueita vastaan. Mukanani oli muuan Ilmari.

Viimeisellä kierroksella oli myös viisi kysymystä, mutta nyt peli koveni: jokaisesta oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä (alkukierroksilla yhden) mutta väärästä menetti kaksi pistettä. Päätimme pelata kovaa peliä ja vastata silti reippaasti jokaiseen kysymykseen.

Ja se kannatti. Alkukierrosten jälkeen johdimme yhdellä pisteellä, mutta lopputulemassa meillä oli peräti kolmen pisteen kaula. Saimme palkinnoksi neljä tuoppia, siis kaksi mieheen. Se antoikin sitten oman momenttinsa loppuillalle.

Omistan voittomme Sadulle. Miksikö? Siksi, että joukkueemme nimi oli tällä kertaa Onnenmuna. Nimi, jota ehdotin aikanaan Poikakuoron uudeksi nimeksi, mutta jonka silloinen naisjäsenemme torppasi jyrkästi.

Muutamia kysymyksiä:
  • mikä yhtiö valmistaa hornet-hävittäjiä?
  • minä vuonna homoseksuaalisuuden tautiluokitus poistettiin Suomessa
  • miten pitkä on Kiinan muuri
  • minkä niminen oli mormonismin perustaja
  • miten monta patsasta on terrakotta-armeijassa

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Pelkosenniemen paljastus

Olen lueskellut Lapin kansan juttua Andy McCoyn patsaan paljastuksesta ties kuinka monta kertaa, ja aina se jaksaa naurattaa. Täytyy antaa kerrankin tunnustusta, toimittaja on ylittänyt itsensä. Erityisen hyviä ovat kuvatekstit.

Suosikkivirkkeeni:
Kiitokseksi Andy McCoy tarttui myös kitaraan ja improvisoi komean flamencon Andrès Segovian virtuoosimaiseen tyyliin.
Oliko kukaan paikalla? Edes Inkeri?

maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Noosha Fox


Levy-yhtiö on viisaudessaan poistattanut Goldfrappin youtube-videoista ääniraidat. Satuin kuitenkin katsomaan kommentteja, ja levyteollisuuden vastaisen jurnutuksen seassa huomasin, että joku piti Alison Goldfrappia jonkun Noosha Foxin kopiona. Koska netissä on kaikki ja Youtubessa etenkin, aloin heti selailla, ja mitä löysinkään!

Yhtye nimeltä Fox oli amerikkalaisen lauluntekijän Kenny Youngin tuotos 70-luvun puolivälistä. Se tuli kuitenkin kuuluisaksi erityisesti laulusolistinsa, australialaissyntyisen Noosha Foxin (syntyjään Susan Travers, Noosha on johdettiin kuulemma hänen etunimestään kirjaimia sekoittamalla) ansiosta.

Yhtyeen ehkä suurin hitti Single Bed kertoo suunnilleen kaiken mistä on kysymys. Rietasta ja kekseliästä musiikkia paikoitellen hyvällä tyylitajulla mutta enimmäkseen kieli poskessa. Tällaista ei tehdä enää, mutta mitäpä moinen musiikki tekisi maailmassa, jossa joku saattaa pitää jopa Britney Spearsia, Shakiraa tai Fergietä seksikkäinä.

Oma suosikkini on kuitenkin He's got Magic, josta tuli hitti Saksassa (kylläpäs tuo näyttää luettuna kompremettoivalta). Nooshan esitys tässä on perin lähellä täydellisyyttä. Jos pönäkkä viiksekäs kosketinsoittaja näyttää tutulta, hän kuulemma soitti myöhemmin sellaisessa orkesterissa kuin Whitesnake.

Fox hajosi pian ja Noosha yritti soolouraa. Georgina Baileyssä kaikki rockin rajoitukset ja turhat sopivaisuuden rajat oli heitetty menemään. Tämä onkin kaikin puolin hieno laulu, ja ennen kaikkea muistuma ajalta, kun lauluissa piti olla kunnon tarina. Parhautta tämäkin edelleen.

Georgina Bailey kuitenkin kai meni jotenkin ekologiseen lokeroon, jonka jokin Rod Stewartin samanaikainen hitti oli jo täyttänyt. Noosha yritti vielä 1979 kappaleella The Heat is On, joka ei kyllä enää toimi ollenkaan. Siinä yritetään liikaa ja Noosha alkaa näyttää gootilta tai eli noita-akalta, ja kaikki jännite on menetetty, eli esitys menee kiemurteluineen kunnolla turvalleen.

Sittemmin Noosha katosi julkisuudesta. Luin jostain, että hän asuisi Englannissa ja että hänellä olisi nykyään neljä aikuista lasta. Foxin levyt taas katosivat markkinoilta ja yleisestä tietoisuudesta niin tyystin, etten ole varma mutta luulisin, ettei niitä ole edes julkaistu CD-muodossa.


Mutta jos palataan Goldfrappiin, hänhän yllätti kuulijat folk-vaikutteisella poplevyllä. Youtubesta löytyi yksi kappale yhtyeeltä Wooden Horse, jossa Noosha toimi taustalaulajana, Loving Man vuodelta 1972. Goldfrapp on siis kulkenut esikuvansa uralla, mutta eri suuntaan. Seventh Tree ei päässyt sykähdyttämään, mutta tätä Wooden Horsea kuulisi mielellään enemmänkin.

Tsukedeliaa top jotain.



JOs nyt lasketaan nää Doorsit, Henkat ja toi 60-luvun kama veks ja siirrytään aikakoneella eteenpäin niin lista ois tällanen.

1. Pepe De Luxe: Spare time machine.
2. Chemical Brothers: Surrender
3. Devendra Barnhard: Smokey Rolls Down Thunder Canyon
4. Dengue Fever: Venus on Earth
5. MGMT: Oracular Spectacular
6. Sielun Veljet: Softwood Music
Bubbling under: Nää nyt ei ole niin selkeitä psykedelia juttuja mut paljon niitä elemettejä kyllä löytyy alla olevista levyistä.
Beck: information
Tuomari Nurmio: punainen planeetta
Depeche Mode: exciter

Uusin hankintani, Kasabian:West Ryder Pauper Lunatic Asylum. Toisinaan tuntuu että tässä on ihan hyviä psukedelia juttuja toisinaan taas nuo psyke-elementit vaikuttavat aikalailla halpahalliratkaisuilta. Aika paljon Kasabianin pojat pelleilevät kaikulaitteilla ja psykekliseillä mikä vähän laskee levyn tenhoa. Mutta pitkässä kuuntelussahan tuo sitten selviää.

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Bowi


(Stiff LAST 1)

Pienoinen pettymys


Elokuva ei ihan täyttänyt odotuksia. Parasta oli tietenkin Freida Pinto ja Dev "Anwar" Patel. Onko kukaan lukenut Vikas Swarupin alkuteosta?

Lukupöydällä: Länsimaisen kirjallisuuden historia, Meinhof ja Raamatullinen vuosi.

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009

Arska telkkarissa.



Top 5.
1. Sananmuunnokset.
2. the Hives: Black and White album. Soi kun junanvessa.
3. Danko Jones: Sleep is the enemy. Timmi levy alusta loppuun. Hyvä tuotanto ja loistavat biisit.
4. Eagles of Death Metal. Hyvä keikka Tavastialla. Siel kuulkaa kitaroissa futsit vaan rutisi Rytmiryhmän tonttia tälläkertaa hoiti Queens Of The Stone Agen basisti&rumpali, komeesti muuten hoitikin. Bändi jossa kiteytyy niin levyillä kuin livenäkin tietty ironia joka on tän päivän musabisneksessä niin pirun harvinaista. Ameriikan Sliipparit vertauskuva ei kovin kaukaa liippaa. Pääsinpä sattumalta paiskaamaan hanskaakin laulajan kanssa.
5. Tuomari Nurmio: Punainen planeetta (sacd). Huh huh mikä trippi ja sacd versiona tripin yksityiskohdat entistä tarkemmin kuultavissa. Nurmion jorinat kansilipareissa todella herkullista luettavaa.
6. Don Letts: the Mighty Trojan sound. Jos aikoo ostaa yhden reggaelevyn tänä vuonna niin tässä tyylillä koottu paketti joka jokaista Rock'n'Roll taustaista dudea takuuvarmasti tyydyttää. Kantsii myös tsekata BBC 6 Music Don Letts kanava, urbaania katumusaa vanhanliiton hengessä.
7. Campari ja tuoremehu.
8. Leffat;
Parfyymi,
The Life Aquatic With Steve Zissou.

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

All Saints

Törmäsin Spotifyssä Bowien All Saints -kokoelmaan, johon oli yksinkertaisesti koottu hänen instrumentaalikappaleensa. Melkein kaikki olivat tietenkin ennestään hyvin tuttuja ja Bowieta (tai hänen levy-yhtiöitään) on ennenkin arvosteltu saman musiikin pakkaamisesta loputtomiksi uusina levyinä myytäviksi kokoelmiksi.

All Saints toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Alkuperäisillä levyillä menorallatukset haittaavat keskittymistä näihin hiljaisiin ja omituisiin kappaleisiin. Low:lla sentään kakkospuoli on omistettu instrumentaalimusiikille, mutta Heroes:illa ne on ripoteltu toisten väliin, ja täytyy sanoa, että tässä kaltaistensa seurassa ne pääsivät paljon paremmin oikeuksiinsa.

Bowien ambientit sopisivat tietenkin suoraan sellaisille Enon levyille kuten Music for Films, On Land tai Apollo, ja kieltämättä minullekin on tullut mieleen, että Eno on myynyt vain samaa musiikkiaan vaihteeksi Bowien nimellä.

Oikeastaan vasta tämä kokoelma antoi tilaisuuden kuunnella Bowien kanssa tehtyä musiikkia ikäänkuin yhtenä näistä edellämainituista Enon levyistä. Siitä kuulee, ettei kyse ole samasta tavarasta, vaan Bowie tosiaan antaa omaa lisäarvoaan.

Tarina kertoo, että Eno puursi tämän musiikin kanssa studiossa ja Bowie teki pikaisia visiittejä, missä hän esitti ideoitaan puolimaanisessa tilassa. Ajatus toisiaan täydentävästä työparista on niin viehättävä, että se voisi olla mainosmiehen keksimä.

Teininä en tietenkään kehdannut kuunnella klassista ja toisaalta popmusiikki alkoi pitkästyttää, joten Low:n kakkospuoli täytti jonkin tarpeen. Muistan, että musiikki kuulosti sellaiselta, että siinä on kaikki mahdollista. Sama tunnelma on edelleen tallella, vaikka tyylit ja vaikutteet osaakin jo asettaa perspektiiviin.


(Tässä tekstissä tuntuu olevan kamalasti täytesanoja. Syytän kirjoitustaukoa tai -blokkia.)

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Top-5

1.) Chris Farlowe: Stormy monday blues
2.) Pink Floyd: Wish you were here
3.) Miliza Korjus: Warum?
4.) Kauko Röyhkä: Ennen olin kokonaan toinen
5.) Close Enough: The leaving kind

lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Golf on vaarallista!

Minean lyömä pallo osui katsojaa päähän, eikä supergolfari pystynyt jatkamaan enää peliä. Todella järkyttävää, kaikinpuolin.
Viimeistään nyt kannattaisi kaikkien harkita golfinpeluun keskeyttämistä!

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

jari


A Warrior is the protector of
his family,clan and his tribe
A Warrior is the guardian of the
old ways so that they are not
forgotten
A Warrior is not motivated by
greed, political ambition or
fame
A Warrior will not put himself
above others in need
And above all
A Warrior is the living spirit of
our Grandfathers

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Laulun jäljillä

Facebookissa ja blogeissa levisi taannoin venäläistyylinen psykedeelinen video, jossa soi taustalla jokin hypnoottinen renkutus. Aloin miettiä mikä kappale on, ja löysinkin saman kuuluisan Xuxan esittämänä.

A ram sam sam on näköjään tunnettukin lastenlaulu. Se näkyy netissäkin lastenlevyillä ja lorukokoelmissa. Muutaman kerran laulun kuultuani siunasin onneani, että olen naisten silmissä niin vastenmielinen, että elämäni on lastenlauluvapaata.

Palasin kuitenkin myöhemmin asiaan. Noin tunnettu ilmiö ei voi olla jättämättä tietoa itsestään nettiin. Tein hieman syvempiä ja hajautetumpia hakuja, ja löysin sanat Wikipedian sivultakin. Kävi ilmi, että (tietääkseni) ensimmäinen versio tästä oli saksalaisen elektroniikkayhtyeen Popol Vuhin kappaleesta Agape vuodelta 1983.

Voi vain miettiä melodian matkaa kokeellisesta taiderockista lastenhuoneiden rallatukseksi. Valitettavasti en löytänyt alkuperäistä Youtubesta, mutta Spotifystä se löytyy kyllä.

torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Yleistietovisa Minibaarissa

Mikäs tämän blogin on tappanut? Itse pääsin eilen visailemaan pitkästä aikaa. Paikkana oli Minibaari, ja joukkueemme nimi jostain syystä Keppihumma. Nimellä on kuulemma perinteitä.

Muistan nyt lonkalta seuraavat kysymykset:
  • ketkä kaksi olympiavoittajaa ovat saaneet kultalevyn?
  • kuka kuuluisa näyttelijä on ollut myös kaatumisen suomenmestari?
  • kenen suomalaisen on sanottu keksineen salmiakkikossun?
  • mitä muuta kuin aikaa mitataan minuuteilla?
  • mihin joukkueeseen Saku Koivun uskotaan siirtyvän?
  • missä olympialaisissa Johnny Weissmüller voitti kultaa uinnissa?
Pääsimme jaetulle ykkössijalle. Voitto ratkaistiin lisäkysymyksillä, jotka poimittiin uusimmasta seiskalehdestä. Ensimmäiseen kysymykseen rannalla kuvatuista turkulaisveljeksistä molemmat joukkueet vastasivat oikein "Matti ja Teppo". Oli helppo arvata kun ovat ainoat tietämäni turkulaisveljekset.

Toinen kysymys oli, kuka entinen spice girl oli saanut hiekkaa housuihinsa. Tästä ei ollut aavistustakaan, mutta vastasin että Mel B. Oikea vastaus oli Geri, kuten netistäkin voi tarkistaa [katso kuvat!].

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Kesäfestareista puheen ollen...

Kun ulos vilkaisee, haluaisin tänne...

...vaikka kyseessä ei suoranainen festari tainnut ollakaan...

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Terveiset Provinssista

Hei! Terveiset täältä Pohjanmaan lakeuksilta ja Provinssi Rockista. On mukavaa, ja eilen nähtiin mm. Placebo ja Volbeat. Huomisenna paikalle tulee Nick Cave & The Bad Seeds. Raporttia kirjotetaan ehkä joskus lisää. Nyt ei kerkee tän enempää.

Parahin terveisin,
Inksu ja Elizabeth-Marjo

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Revi lippalakkis, nuori!

Onko tämä rock'n'rollia? A) & B) Hä?!?

Jos joku ihmettelee mitä otsakkeella ja tekstin sisällöllä on yhteistä, Pii pappa lula ugh, jääh!

torstaina, toukokuuta 14, 2009

Ajantappoa.


Alkaaks tää meidän blogi kuihtua, hä? No eipä nuo muutkaan Musavisablogit näytä kovin kukoistavilta.
Tarpeeksi kun surffailee, tarttuu haaviin väkisinkin jotain hauskaa, hyvödyllisestä puhumattakaan. Nonsenselle on aina paikkansa, aivot narikkaan työpäivän päätteeksi ja röhönaurut pihalle. Törmäsin tuossa aika kummalliseen sivustoon joka ei pahemmin naurattanut, tai no joo, ehkä tämä on niinku huumorisivustojen pohjat.

Aktivoitukaa toverit, myös ne loikanneet. Koska dogataan?

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

Nyt jytisee niin että tuntuu.

Uusin levy soittimessa ja keikkalippu perstaskussa. Mikäs tässä tuuletella.

Edelliseen neljä ruusua kyssänderiin pikku vinkki; Popeda ja toinen kitaristi.

lauantaina, toukokuuta 02, 2009

Nelja Ruusua - Hunningolla

Hyvä video. Neljässä Ruusussa soitti yksi Suomen parhaimmista basisteista, kuunnelkaa ite miten se kuskaa 4R:n biisejä eteenpäin.

Kuka ei kuulu joukkoon, siis videolla?

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Mielilevyt top 15

Talvella tällä blogilla julkaistiin levyjen top 15 -listoja. Itse en ehtinyt siihen hyömyyn, mutta nyt laitan tämän tähän. 15 levyä siis ja mitään järjestystä ei ole.

1.Alanis Morissette: Jagged Little Pill
Alanis aloitti uuden kauden rockmusiikissa. Ja antoi muiden jatkaa.

2. Annie Lennox: Medusa
Ostin tämän teoksen aikanaan C-kasettina Sodankylän kirjakaupasta. Myöhemmin hankin CD:nä. Laatutavaraa.

3. Massive Attac: Collected
Kokoelmia ei kai pitäis merkitä tällaseen listaan, mutta pakko tehdä jokunen sääntöä rikkova poikkeus. Massive Attac tulee muuten Suomeen pe 16.10.2009, esiintymispaikka on Helsingin Jäähalli.

4. Husky Rescue: Country Falls
Asiantunijat sanoo, että bändin toinen levy "Ghost is not real" olis parempi. Minusta kuitenkin tämä, koska tässä laulaa Emma Salokoski. Edelleen asiantuntijat on sitä mieltä, että Husky Rescue ei ole onnistunut rakentamaan biiseistään tarpeeksi tarttuvia, että teemat on kovin lyhyitä, parin tahdin mittaisia. Jaa-a, mutta siinä se viehätys just onkin, että on vähän totutuista kaavoista poikkeavaa.

5. Dimitri Sostakovitz: Säveltäjä & pianisti
Jaahas, taas kokoelma. Mutta tämä on ollut tärkeä levy. Siinä on kamarisinfonia, jota treenattiin Limingan musiikkileirillä samana vuonna ku sain levyn käsiini. Levotonta, outoa ja ahdistunutta musiikkia. Tällä levyllä muuten on pari pianokappaletta, joilla soittaa säveltäjä itse.

6. The Cranberries: To The Faithfull Departed
Dolores O'Riordanilla on vihainen ääni. Mutta toisaalta hän myös osaa huokaista niin vakuuttavasti "but I miss you", että omassakin rinta-alassa vihlaisee, vaikka ei ketään tai mitään sillä hetkellä kaipailiskaan.

7. Fraglit: Fragliluolassa
Fraglit oli kova juttu 80-luvulla! Se oli TV-sarja, jonka fani olin 5-vuotiaana. Fraglit oli parasta! Kotona ja autossa kuunneltiin myös Fragliluolassa-kasettia. Vanhemmista en tiedä, mutta siskooni fraglimusiikki teki myös suuren vaikutuksen, hän päätti ruveta isona fraglit-laulajaksi. Kasetti on niin kulunut, että se ei pyöri enää soittimessa, mutta kansipaperissa olevat nimet vakuuttaa edelleen, näissähän on asennetta: Johdatteleva Jon - Neulotaan - Pärjään ilman apua - Vempuloidaan - Miksi? - Kokemus opettaa - Työtä, työtä - Häntää tiikeristä - Tyhmä poika - Reippaan pojan laulu - Sössöä.

8. Tallari: Komiammasti
Kansanmusiikkia Kaustisilta.

9. Jaakko Löytty: Laulu yhteisestä leivästä
Jaakko Löytty tekee rehellistä musiikkia. Kun hän yhdistää afrikkalaisen rytmin ja körttiläsen veisuun, niin eihän se mitään musiikillista ilotulitusta ole, mutta silti se saa aikaan tuntemuksia selkäpiissä. Ollaan maankamaralla, perusasioitten äärellä. Sympatiseeraan Löyttyä myös siksi, että hän on tehnyt kappaleen "Pikku Inkeri".

10. Ismo Alanko: Pulu
Ismo Alanko on yksi karismaattisimpia taiteilijoita Suomessa. Ja Kimmo Pohjonen soittaa haitaria tällä levyllä.

11. Portishead: Dummy
Kun kuulin tätä ensi kerran, niin olihan se ihmetys että mitäs tämä on. Trip hoppia.

12. PMMP: Kuulkaas enot!
Tämä on PMMP:n eka levy, ja usein se ohitetaan vain alottelulevynä, jonka jälkeen sanotaan alkaneen sitten se oikea musiikin tekeminen. Voihan se olla niinkin, mutta minusta tämä on bändin aidoin levy. Arvostan sitä asennetta, millä he tekee musiikkia.

13. Ultra Bra: Kroketti
UB:n musiikki on kirkasotsaista, siinä on mahd. vähän mitään turhaa herkistelyä ja sentimentaalisuutta. Myös bändin muut levyt on hyviä. No täytyhän tämä ottaa listalle, kun Ultra Bran sanoittaja on kaksoisolentoni, kansanedustaja Sinnemäki. Kroketti-levylle on sävelletty myös pari kappaletta Anna Ahmatovan runoihin.

14. Scissor Sisters: Scissor Sisters
Tämä on raikas tuulahdus New Yorkista.

15. Sigur Rós: Agaetis Byrjun
Nyt te joukkuetoverit viimeistäänkin oksennatte, mutta senkin uhalla mainitsen tämän. Agaetis byrjun tarkottaa kait jotain sen tapaista kuin että "hyvä alku". Siihen lopetan tämän.

torstaina, huhtikuuta 30, 2009

"Punk on viesti"


Suosikista 9/1982:
”Nimimerkki Mafi. Sä kirjoitit Suosikki 6/82, että uusimmissa punk-bändeissä ei oo muka mitään sanomaa. Ja kyllä muuten on. Ja sit muka ei saa sanoista selvää. Ekaks, jos sä et saa selvää esim. LAMA:n sanoista, niin se johtuu siitä, että sä et ite osaa ottaa sitä Sanomaa irti siitä biisistä. Tokaksi. Sanoja pitää osata kuunnella. Ja tosta sun turpaanveto-jutusta. Ei punkit yleensä vetele turpaan tosta vaan. Jos kuule tulee soitteleen poskea, ei kuule pidä tulla valittaan, että poskeen alkaa koskea.
Lama-fani Hyvinkäältä”

Jytisee. Top jotain.


1. Depeche Mode: Songs of faith and devotion (sacd+dvd).
Violator albumin Personal Jesus tzibaleen innoittamana jätkät ottivat aimo harppauksen modernelctroblues/gospel suuntaan vuonna 1992. Dvd:lla kiinostava dokkari jossa jannut kertovat albumin synnyttämiseen liittyviä detaljeja. Äijät kertovat myös muutamia juttuja legendaariselta kiertueelta joka albumin jälkeen seurasi. Muistaakseni juuri tällä kiertueella joillakin keikoilla toimi lämppärinä rentturyhmä Primal Scream, joka joutui keskeyttämään kiertueen "Luulime että me (Primal Scream) olimme sen hetken kovimpia päihteiden väärinkäyttäjiä ja sekoilijoita mutta ei, DM lyö meidätkin laudalta". Kiertueen jälkeen DM:n alkuperäisjäsen "rumpali"/kosketinsoittaja haistatti pastillit koko bändille ja lähti minne lähti. SuperAudioCeeDee soi aikapaljon kompressoimattomammnin, tilaa löytyy ja biisien pikkudetaljit erottuvat paremmin. Pakko vääntää hanikkaa lisää ja lisää ja lisää....
2. Depeche Mode: Exciter (sacd+dvd). Dave Gahan:n eka clean&sober kauden levy. Folktronica:a, ennekuin siintä tuli muotia (sama juttu muuten Songs of Faith... levyn kanssa). Puhdasta sointia ja taas pitää kääntää hanikat kaakkoon.Dvd:llä löytyy bonus, Stoogesin Dirt biisistä kelpo versio. Seuraavaksi ostan Ultra:n sacd:na, joka tämän ja tuon edellisen välissä ilmestyi, silloin bändi oli dekadentimmillaan ja Gahan syvällä polle-ongelmiensa kanssa.
3. Sharon Jones&Dap-Kings: Naturally. Aivan mahtava levy. Jotenskin tuntuu et tää on parempi kun 100 Days,100 Nights. Svengaa kepeemmin ja paikoitellen aika rock.
4. Hanoi Rocks: This one's for rock'n'roll. Paras Hanoi kokis. Innostaa avaamaan kaljapullon, toisen, kolmannen.....
5. Ace Records (various): You heard it here first. Tää on vähän samaa sarjaa kun Ace:lta viime talvena hankkimani Rock On kokis. Itseasiassa ton Rock On:n vois laittaa tähn jaetulle femmalle.
6. Duffy: Rockferry. No tää nyt vaan on niin pirkuleen hyvä, raikas levy.
7. Sattellite Party: Ultra Payload. Tää oli tää Perry Farrelin parinvuoden takainen superkokoonpano joka teki tän yhden levyn. Hyviä biisejä, modernia rokkia ei mitään retroskeidaa jota pursuaa joka tuutista. Tää levy hakkaa musta Jane's Addiction Strays levyn ihan mennentullen. Tää jytisee niin että tuntuu, jopa paskemmillakin stereoilla soitettaessa. Innostaa vetämään GinToniccia ja tupakoimaan sisätiloissa.

Et sillai, tää oli taas tätä.

Sverige är fantastiskt!

In England, you’ve got Susan Boyle. In Sweden… well… they’ve got male ass-ets.

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

torstaina, huhtikuuta 23, 2009

Onnitteluiden ja kiitosten aika


Musavisan kausifinaalia vietetettiin perinteisin menoin. Poikakuoron juhliessa viimeisen kausikierroksen jälkeen vaatimattoman huomaamattomasti jälleen kerran runkosarjavoittoa, illan juhlatunnelma pärskähti pitelemättömään riemuunsa kahden finaalikierroksen jälkeen Toistaiseksin pöydässä. Onnea mestarijoukkueelle!

Finaalikierros:

6.) Blues & Dance 4,5
5.) Avohylly 6-
5.) Elizabeth Bathory 6-
3.) Craptori 8-
2.) Poikakuoro 8+
1.) Toistaiseksi 10

Tuomareina hääräsivät Kiista & Valo, jotka toimittivatkin kausifinaalin ihan mallikkaasti. Kiitokset myös heille, kuten myös kanssajoukkueille ja Kauppayhtiölle!

keskiviikkona, huhtikuuta 22, 2009

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Daptone Records Studio

Wouuuuu!!!
Jos meidän joukkueen mustanmusiikin ystävillä on vähänkin omanarvontuntoa jäljellä ottavat he haltuun Sharon Jones and the Dap-Kings nimisen combon. Käärikää matot rullalle, öljytkää lanteenne, cd soimaan ja eikun vatkaamaan. Kyllä lähtee :)

lauantaina, huhtikuuta 18, 2009

Lainastotapahtuma!

Lapin maakuntakirjastossa tänään klo 17.00 - 21.00:

Maakuntakirjastossa tarjolla lukuisia poikkitaiteellisia musiikki- ja runoesityksiä, performansseja sekä visuaaleja. Juha Rautio esittää runoja tanssin kera, Les Pommes Noisettes noisea itsetehdyillä soittimilla. Ennen maineikasta Riukupastori! – kulttiyhtyettä esiintyy bändin laulaja, hämytieteiden kosmonautti Ville A.E. Suopajärvi. Kanabrot ovat veljeksiä, jotka esittävät mystisakustista pelimannimusiikkia. Akustista musiikkia soittaa myös iltatapahtuman aloittava Akustisen Musiikin Kerho. M.I.S.S. vastaa illan kuumimmasta performanssista. Luvassa on mm. astrologiaa, jaettuja identiteettejä ja naamareita. Illan pääesiintyjänä on hämmästyttävä blues- ja gospel-laulaja Joose Keskitalo, joka on luonnehtinut musiikkiaan "kaiken tuotetun musiikin vastakohdaksi".

Tapahtumassa on esillä Uula Kontion ja Iisakki Härmän valokuvia, Aku Meriläisen ja Risto Myllylahden videoteoksia. Radio Hear tallentaa tapahtuman, jonka juontajana toimii ylioppilasteatterin näyttelijä Olli Halttu.

maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Selvänä.

Nyt tullut viikon verran surffailtua ja löytynyt ihan tuoretta matskua Hanoi Rocksista tai siis lähinnä pääjehuiusta.

Edelleenkin suosittelen tota uutta Hanoi Roxx kirjaa kaikille itseäänkunnioittaville rockharrastajille.

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Samaan aikaan toisaalla.

Helvetillinen räime alkaa ja voimakas valoilmiö valaisee koko Tavastian. Jumazuga mikä sisääntulo mut onhan kyseessä suomalaisen rocke'n'rollin kruununjalokivi.



Outo valoilmiö himmenee ja kattaus alkaa hahmottua tarkemmin.



Ohhoh!! Aika huikeet valozydeemit. Ikinä nähny Tavalla tollasia (saati sitten muualla). Valaistuksen oli tehny sama jäbä joka teki euroviisujenkin valot. Toimi kuulkaa aika hienosti.






Soundeista vastas yks suomen parhaista livemiksaajista. Komeeta ääntä, ei mitään areena soundia vaikka valolaitteet välillä vähän pullistelivatkin siihen suuntaan. Oikeastaan soundi oli aikalailla raaka ja rokkaava. Ihan siis kunnon katurokkia jätkät paahtoivat, hienoja uusia sovituksia oli tehty vanhoihin tzibaleisiin.





Kuusi iltaa peräkkäin, loppuunmyytyjä kaikki keikat. Tää oli tokan illan veto. Oikea aika ja paikka, täydellistä. Toivottavasti tulee livelevy näistä keikoista, ihan legendan ainesta jo pelkän yhteensoiton perusteella (silloin kun Popedan jannut soitti bändissä oli keikat aika ylikuntoista hosumista (lue. suorittamista), nyt oli kaikki kohdallaan).



Vittu että teki gutaa, vieläkin ihan tuon illan pauloissa.

Bachia pääsiäisenä II

Aaria kantaatista Ich will den Kreuzstab gerne tragen BWV 56. Dietrich Fischer-Dieskau (Bar).

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Musavisailua 8.4.2009

Se on sitten pääsiäisviikko ja ahkerina kerääntyivät visailijat Kauppayhtiöön. Poikakuoro kilpaili jälleen triona ja kaiken kansan yläpuolelle tuomariaitioon oli tällä kertaa saapunut Elsku Mäy Mäy-kaksikko.

Ensimmäinen kierros visailtiin kissamaisissa tunnelmissa. Kierrokselta keräämämme pisteet 5 / 15 kertoi rundin vaikeudesta. Ensimmäisen kysymyksen piste tuli biisin tunnistamisesta kertosäkeen ahkeran höristelyn jälkeen. Laulaja meni kirjurilta ohi korvien, mutta alkuperäisen olisi esittänyt April Stevens. Kakkoskysymys tuotti samoin yhden pisteen, kun Aristokattien tunnari saatiin jostakin meditoitua paperille. Batman Returnsin tunnaria ei sitten tiedetty, mutta Kissa vieköön-foxi tunnettiin. Bruno Laakson nimi tosin livahti ohi, vaikka se takavuosien tapaan spiikattiin kappaleen alussa. Viitoskysymys oli jälleen haravointia. Pepe Deluxe ei ollut meille tuttu, mutta biisistä saatiin taas kuulokuvien perusteella puolikas. Olimme siis kierroksen päätyttyä kolmosia yhdessä Blues & Dancen ja Mäntylöiden kanssa Bathoryjen ja Toistaiseksi-jengin otettua kärkisijat.

Toinen kierros oli sitten pelispesiaali, joka herätti joukkueessamme jo ennen alkamistaan perusteltua hermostuneisuutta. Ykköskysymykseen saimme jostakin söhellettyä kuitenkin vastaukseksi Street Fighterin ja elokuvaversiossa mäiskineen Kylie Minoguen. Se jäikin tuottoisimmaksi saaliiksemme, koska muista kohdista tuli lähinnä nollia. Super Mariot, Simsit, Donkey Kongit yms. jäivät iloisesti tunnistamatta. Veikkauksemme olivat kyllä ansiokkaita, mutta silti vääriä. Iloa tuotti kuitenkin mainio puuhapaperi, jossa oli sekoitettu bändien ja artistien logotyylejä. Saimme lisäksi kömmittyä itsemme finaaliin, joten toivo eli edelleen.

Finaalissa edettiin tehtäväpaperia lainatakseni folokimmalla twistillä. Aluksi Nick Cave coveroi Bob Dylania. Ei siis Leonard Cohenia, kuten allekirjoittanut paperiin tuhersi. Mukana laulaneesta kaveripiiristä tunnistimme ainoastaan Kylie Minoguen. Kakkosen Beirut-yhtyettä emme tunnistaneet, kuten emme muutakaan asiaan liittynyttä. Monty Normanin Bond-teema oli sentään tuttu, mutta esittäjä Fanfare Ciocarlian tulkitsimme No Smoking Orchestraksi.

Nelosessa soi Astor Piazzolla Yo Yo Man tulkintana ja kappaleen Libertango tunnettu tulkitsija Grace Jones oli myös muistissa. Kappale tosin ei ollut...

Viitosessa kuuntelimme Kimmo Pohjosta, mutta muuta ei siitä sitten tiedettykään. Jäljet johtivat kuitenkin tulivuorista, saagoista ja vihreästä, meille hyvinkin tutusta kivilajista tunnettuun Islantiin.

Pistelaskun päätyttyä julistettiin tulokset. Yllättäen olimme Blues & Dancen kanssa ykkösinä, kunnes paperimme Piazzolla-kysymyksestä löytyi laskuvirhe. Asiasta tuomareille mainittuamme kääntyi puoli pistettä B&D:n hyväksi, joten palkinnot ja täydet viikkopisteet menivät hyvin ansaitusti heille. Joka tapauksessa omalta osaltammekin ilmassa oli työvoiton makua ja tiukan visan jännitystä ja erityisesti hauskan puuhiksen tuomaa yleistä hyvää tuulta.

Voittajille onnea, tuomareille kiitos ja kaikille yleisesti rauhallista ja hyvää pääsiäistä!

Bachia pääsiäisenä I

Orkesterisarja nro 3 D-duuri BWV 1068: Air. Voices of Music.

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009

Mikä päivä!

Jumankikka, täydellinen kevättalven päivä. Kyllä kelpasi talsia Korkalovaaran metsänpolkuja. Kotona soundtrackina Bachin brandenburgilaiset konsertot, barokkiklassikko vailla vertaa, poluilla linnunlaulu.

Pieniä virpojiakin näkyi. Meillä kävi ryhmä, joka loitsusi minulle entuudestaan tuntemattoman lorun. Palkaksi tikkareita. Muistan kun sain kerran samoissa hommissa appelsiinin. Viskasin sen ojaan, koska tytöteltiin. Siihen päättyi urani pääsiäisnoitana.

lauantaina, huhtikuuta 04, 2009

Tö reis wos guud and the tiim was guud

Edellinen raportti jäi muiden yllättävien kiireiden ja väsymyksen jäljiltä kirjoittamatta, joten otin tehtävän uudestaan kontolleni, ehkä paremmalla menestyksellä tällä viikolla.

Onnistuin myöhästymään ihan ekasta läpsystä, mutta ilmeisesti Big Lebowski-leffasta Kipsikunkkuja kyseltiin. Itse ensimmäinen kierros alkoi ilmeisestikin meidän oman Mackanimme valitsemalla rillumarei-renkutuksella ja paikallishistoriaa tentattiin ja sen sellaista, pääosin hallussa, mutta Kärjen Toivoa emme tienneet. Sitten Aki&Turo esitti hienoa Gary Glitter-versiointiaan jonka jäkeen oletettavasti Teräsbetonin säestämä Marsuhietala wanhaa Neumannin Dingolle tekemää biisiä sankarihevi-hengessä. Arveluttavaa. Sitten kidutus jatkui ja saatiinhan sitä suomalaisuuden päivänä taas tätä 95 vuoden üübermikkihiirilätkämaailmanmestaruutta tentattua ja 'Imekääleijonatimekää'-biisi siis kyseessä. 9 suomen vaakunan heraldista ruusua oli kääntynyt paperissamme ylösalaisin jostain syystä. Kierroksen päätti jonku Stefanin panhuilulla vetelemä ylipitkäksi venynyt 'Nattaset'. 18,5 pisteellä peesasimme kärjessä ollutta Blues&Dancea puolella pisteellä.

Kärs...hyvä meininki jatkui sitten toisella kiekrroksella Marttiservonapanteerien hoitaessa itsensä kuntoon Dumbon kera. Ja huumorilinjalla jatkettiin illan näennäisen teeman mukaisesti kun Sliippari-spede.lapin juntti veteli outoa turpaan. Jostain syystä paperissamme oli nyt se Toivo Kärki ja monot olivat hukassa tai puristivat liikaa itsekullakin. Kaikki (paitsi purjehtiminen) on turhaa ja Låsse joskus kävi nolaamassa ittiään ihan Euroviisuissa asti ja Studio Julmahuvi oli harmillisesti jäänyt monilta osin väliin jäseniltämme, vaikka klassikkokamaa onkin. Deja-vumaisesti sitten kaikkien friikkien isoisä Frankzappa fiilisteli omintakeisella tyylillään Satumaa-tangoa ja sen kersoista muistettiin viisi, vaikka männäviikolla oli heitetty sen kakaroita paperiin enemmänkin, kun sekoitettiin se Pekka Pohjolaan. Viimeisenä tuli romaniankieleksi luulemallamme kreikankielellä joku Matti Siitosen vanhan euroviisunolauksen versiointi ja hajulla oltiin, kun veikattiin, että Fredi olisi esiintynyt Retu Kivisen äänenä, mutta ei silläkään pistettä saanut. Pisteitä 14 ja finaaliin paalupaikalta. Mainittakoon, että suureksi yllätykseksemme ja kohahdusten saattelemana Wanha Noita Elisabeth Bathory jäi finaalin ulkopuolelle. Sitten se noita jakaantui maagisesti ja osa siitä tuli meidän pöytäämme ilmeisenä aikomuksena taikoa meidät voittoon.

Finaalikin kulki tuomareiden uskollisena viitoittamaa suomalaisuus&huumorilinjaa eteenpäin ja kyseltiin basistivitsejä ja Velipuolikuuta. Kakkosbiisi antoi sitten kryptoniittiä ainakin meille, kun pissikset pääsivät ääneen, harava toi meille kuitenkin pisteen Oulusta. Nakkit ja muusi, ei ole mieliruokaani (enää) ja tietämättömyyteni jatkui Jahin ja Jonzen pitäessä joukkuetta pystyssä. Kenties oli tänään heidän vuoronsa siinä sitten. Seitsemän Seinähullun Veljeksen renkutuksen nimeä emme tienneet ja veikkaus meni taas osin vieredstä, mutta riittävän lähelle, kun Jah tiesi heidän esiintyneen Lintsillä kesäteatterissa. Esa Saarinen yllätti Poikarakkaudella, vaikka sillä on Pipsa-kuningatarkin. Arveluttavaa. Muuta ei tuosta tiietty, paitsi Siekkarit kuulemma lauloivat taustat/stemmat whatever. Mut eipä kysytty. Viimeisenä tokihan Patakakkosen ja Jaakko Kolmosen tiesimme ja kyytä voi syödä. Syödäänhän sitä kalkkarokäärmettäkin. Melodiasoittimeksi vielä hifistelimme pajupillin kautta kukkopillin ja ToistaitoisPekan kanssa allekirjoittanut vielä syvällisesti poihdiskeli tarkistustauolla, kuinka sellaista skaalaa varten tarvii jonkun monipuolisen soittimen. Niin. Viheltäessä käytetään niinkin skaalautuvaa ja taipuvaista instrumenttia kuin huulet, eivätkä meidänkään joukkueen vanhat ja kokeneet poskisolistit tätä sitten edes ajatelleet. 12 pistettä ja tiukan tarkistuslaskennan jälkeenpuolen pisteen kaulalla voitto Toistaiseksista. Hieman hämmentynyt ja jakomielinen olo visasta, kun hauskahan se toisaalta oli, vaikkakin sarjassa gonzobizarro.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Kuukauden kirja


Alkuperäisteoksen nimi: April Evil. Kirjan takakannesta:
"Flamingossa oli aivan liian kuumaa, sillä oltiin vasta huhtikuussa. Aurinko paahtoi säälimättömästi, kesän läheisyys alkoi tuntua. Ihmiset halusivat rentoutua… liikemiehet, poliisit, kaikki.
Mutta…eräänä päivänä eräs mies ja nainen ilmestyivät kaupunkiin pölyisellä Buickilla. heidän jälkeensä tuli muita, myös Ronnie – erikoismies, murhaaja, pyöveli.
Seuraavana päivänä käytiin salaperäinen puhelinkeskustelu erään kiinteistövälittäjän ja upporikkaan, omalaatuisen vanhan miehen välillä.
Tämä oli alkua – nyt seurasi väkivallantekoja, rakkautta, kuolemaa – ja niiden jälkeen koitti TUOMION PÄIVÄ."

Cooperin testi

(lähde)

Joskus pitäisi koittaa. 12 minuuttia tätä.

Bachia pääsiäisenä V

  "Schafe können sicher weiden" kantaatista "Was mir behagt ist nur die muntre Jagd", BWV 208