Wroooooooommmmm !!!!!!!!

I'm a road runner honey,
Beep! Beep!
I'm a road runner honey,
And you can't keep up with me,
I'm a road runner honey,
And you can't keep up with me,
Come on, let's race,
Baby baby, you will see,
Here I come,
Beep! Beep!
Move over honey,
Let me by,
Move over baby,
Let this man by,
I'm gonna show you baby, look out your head,
Gonna put some dirt in your eye,
Here I go!
Oh yea, how am I doin?
Beep! Beep!
Take my hand baby,
I'm gonna prove to you that I'm a road running man,
I wanna show you something,
That I'm the fastest in the land,
Now let me by,
Beep! Beep!
Oh yea, you said you's fast,
But it don't look like you gonna last,
Goodbye! I've got to put you down,
I'll see you some day,
Baby, somewhere hangin' around.

Gary

Huomenna telkkarissa: Veli-Matti ja ankara äiti.

Swagger

Aamulehti:
"The Rolling Stonesin legendaarinen Exile On Main Street -albumi tulee kauppoihin uusintajulkaisuna 17. toukokuuta. Varsinainen uutispommi kuitenkin on, että albumin bonuslevyltä löytyy peräti kymmenen ennen julkaisematonta Stones-biisiä."

Exile On Main Street on maineensa veroinen klassikko, jolla bändi löysi Jimmy Millerin avustuksella stones-soundinsa ytimen. Aikajänne Let it Bleed - Goats Head Soup + It's Only Rock 'n' Roll (1969-1974) on minulle Rock 'n' Roll an sich. Harvoin levyjä tulee enää varsinaisesti kuunneltua, sillä niiden paikka on nykyisin deklaratiivisen muistin kaikkein syvimmässä kohdassa. Sieltä ne monella tapaa vaikuttavat jokapäiväiseen elämään, valintoihin, näkemyksiin, mielipiteisiin, naismakuun.

Toisin sanoen odotan "uusia" kappaleita erittäin suurella mielenkiinnolla.

...ja tappaa

Mattila: Voi myös miettiä, kuinka merkittävä ongelma on, että valtio ei avusta rockbändien ulkomaankiertueita suurilla summilla. Kuten dokumentissa runsaasti äänessä oleva Jone Nikula sanoo, olisi ehkä huolestuttavampaa, jos kukaan ei olisi kiinnostunut suomalaisesta hevistä, ja valtio vain tekohengittäisi sitä veronmaksajien miljoonilla."

Näin muuten kerran aika läheltä, kun Nikula jäi tuoliinsa kiinni rokki-kettingeistään. Haluan nähdä myös ko. dokumentin.

Aina on osattu ärsyttää

Senaattori Eric Adams ja lökäpöksyt.

Artisti maksaa

"Hitlantiksessa artisti maksaa viisi euroa kuukaudessa saadakseen äänensä kuuluville. Biisien kuunteleminen on muille käyttäjille ilmaista, mutta niiden lataaminen maksaa 0-50 senttiä. 90 prosenttia summasta luvataan päätyvän artistille."

Suuri finaali

Aluksi anteeksipyyntö: kahden ensimmäisen kierroksen paperit jäivät teknisestä viivästyksestä johtuen pois kyydistä. Siispä vain pikainen katsaus alkukierroksiin ja yksityiskohtia saa korjailla ja täydennellä vaikka kommenttiosastolle. Tarkemmat tiedot pisteineen ilmestyvät toivottavasti Musavisablogiin.

Pöytämme oli viimeisenä visailtana täynnä. Läsnä oli kaksi Mikkoa, Jah, raportoijanne sekä vierailijatar.

Ykköskierroksen tuomaroi Ari ja Poikakuoro kuittasi voiton viimeiseltä kausikierrokselta. Runkosarjan voitti kuitenkin Nova Group (15 pistettä) ja me olimme kakkosia (14 pistettä).

Ensimmäisen finaalikierroksen tuomaroi Petri. Kierros meni Bathoryille 21 pisteellä Poikakuoron tullessa toiseksi pisteillä 17,5. Kolmannen sijan nappasi Nova Group. Kierrokseen sisältyi myös puuhis, joka haastoi hoksottimia käsitteiden yhdistelyn merkeissä.

Viimeisen kierroksen veti Bathoryjen Elina. Bruce Springsteenin tunsimme, mutta emme Jerry Maguire-leffaa, jolla biisi Secret Garden soi. Toisena soi Paramore Twilight-leffan soundtrackilta. Sankariparista saimme pisteen puolikkaan, mutta kirjailijaa emme muistaneet. Massive Attack oli jotenkin tuttu, mutta muotitalo Armanin tuoksumainos ei.

Seuraavaksi Rokki-Mikko tunnisti Nine Inch Nailsin Joy Division-coverin. Bändin esiintyminen eri leffojen ääniraidoilla meni haravoinniksi tuottaen hajapisteen. Harava kannattaa pitää visavarusteena, sen ovat vuodet opettaneet.

Viimeiseksi soi meille tunnistamaton Sebastian Tellier. Miesten tuotesarja, jonka mainoksessa biisi soi on L'oreal for men. Tulipa nyt opittua, että semmoinenkin sarja on. Toiset tunsivat tuotesarjan nimissä poseeranneet Matthew Foxin ja Sami Hyypiän, joista saimme kauden viimeiset pisteet.

Pistelaskennon jälkeen koitti kausifinaalin lopputulosten julistamisen aika. Kunniakolmikkoon pääsivät Toistaiseksi yhteispisteillä 30, Poikakuoro pisteillä 31 ja kausifinaalin voittoa pääsi juhlimaan Elizabeth Bathory pistesaldolla 35.

Näissä tunnelmissa siis lopettelimme. Onnittelut vielä kaikille voittajille, kiitokset kaudella ahertaneille tuomareille, kanssavisailijoille sekä Kauppayhtiön ystävälliselle väelle! Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille ja palatkaamme asiaan syksyllä!

Music to drink beer by

Typerää, yksinkertaista, regressiivistä, mutta toimivaa.

Porttari

"2000-luvun Hanoi Rocks ei voinut rundata USA:ssa, koska Andy McCoy ei päässyt maahan, rokkari kertoo lehden haastattelussa." Lähde.

[Poikakuoro-blogissa aiemmin samasta aiheesta.]

Remu

"Poliisit pysäyttelevät silti koko ajan. Ajan yleensä hiljaa, ja siksi he luulevat että olen jurrissa. Kuka hullu sitä nyt kännissä ajaisi. Se on suorastaan arvoa alentavaa. Minua viatonta raukkaa, uskovaista ihmistä kiusaavat." Lähde.

Lisäys: olen lukenut tämän Remun-jutun kymmeniä kertoja: Sielu ja ruumis.

Finaali!

Tänä iltana kausifinaali eli kaikki kynnelle kykenevät mukaan! Sitä ennen katsotaan tietysti voimavideo!

Pasila, Porilaisten marssi!

Poikakuoron tunnusbiisi on päässyt viimeinkin Youtubeen. Joskus ennen vanhaan vinyyli piti tilata kaukolainana. Ellen väärin muista, tuolloin se löytyi vain Utsjoen ja Savukosken kirjastoista.

Top-5

1.) The Office
2.) Dinu Lipatti
3.) Hilpeä Krouvi
4.) Kesäloma-suunnitelma
5.) Lappilaisen populaarimusiikin kokonaiskuva

Ein Fall für Zwei Kauppayhtiöllä

Matula sai aina 'Kahden Keikassa' turpaan vähintään kerran per jakso, mutta sitä en muista, mistä se kaksi sarjan nimeen tuli. En sitten millään, vaikka tähän se sopiikin otsikoksi, koska meitä oli kaksi Mikkoa paikalla. Muuta yhtäläisyyttä Matulaan tällä blogipostauksella ei sitten ole. Tai no, ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit, toisen Rosvot ja kolmannen Eläintarhassa. Matula oli poliisi, se otti rosvoja kiinni ja saattoi se käydä eläintarhassakin. Ikimuistoisinta siinä sarjassa kuitenkin oli, että Matula sai aina turpaansa. Muuta en siitä oikein muistakaan.

Ekaa läpsyä en muista, mutta sen muistan, että siinä kesti pitkään, ennenkuin joku tiesi. Beastie Boys'in Sabotagen videon nimet yhdistimme menestyksekkäästi puhtaasti haravalla kolmen viidestä mennen oikein. Sitten olikin se bändin ilmestymisvuosisekoilu, jota kävin tauolla juryttamassakin, mutta josta me emme saaneet pistettä, joku muu sai. Maailman paras bändi tunnistettiin (tottakai, kamoon), mutta muistin kertsin järjestyksen väärin Evri Bred Juu Beikkiin. P Diddy'n raiskauskin oli tiedossa. Se on oikeastaan oksettava paska se biisi. The Boss tunnistettiin ja toinen Mikko tunnisti biisin nimen ja muisti Johnny Cashin coveroineen soinutta biisiä, vuosikymmen heitti yhdellä. The Who meni heittämällä, mutta C.S.I ei ollutkaan Miami vaan originaali. Whatever, en mä sitä sarjaa usein katso. 7,5 pistettä ja neljäs sija.

Toka läpsy kerkesi soida varmaan alle sekunnin, kun salin täytti massiivinen yhteisläpsäys, jossa itsekin olin mukana. Top Gun on katsottu ja nähty ilmeisesti useammankin visaajan toimesta ja useampaan kertaan. Valitettavasti minä en ollut se nanosekunnin muita nopeammin läpsäyttänyt. Biisihän oli joku 'Take My Breath Away'.

Judas Priest ja moottoripyörä kyllä, mutta kitarat ja rumpukapulat eivät olleet paperissa. Meillä oli taattuun gangsterityyliin Tommygun, kun Breaking the Law'n videon aseita arvuuteltiin. Samalla muistelin nuoruuteeni aukottomasti kuulunutta Beavis&Butthead -animaatiosarjaa. Luonnollisesti. Sitten huohotteli taas pitkästä aikaa vanha musavisatuttu Serge-setä Brigitte Bardot'n kera Bonnie & Clydea -- jota muuten MC Solaar on sämplännyt Nouveau Western -biisilleen. Se on hieno. Parempi. Leffassa kaksikkoa näytelleet ja jopa se vuosikymmen, jolloin ne originaalit rellestivät (Tommygunien kanssa huom!) tiedettiin. Muse vedettiin hatusta ja biisi kaivettiin jostain, samoin niiden tuleva keikkapaikka, mutta meditointi ei tuottanut oikeaa kuolemistapaa paperiin. Elvis-kyssästä toki sitten täydet pojot, mutta jokerista nolla. 10 pistettä tästä, yhteispisteissä jaetulla toisella sijalla finaaliin, johon pääsivätkin kaikki kahdeksan joukkuetta, sen ekan kierroksen minunkin juryttämäni pistesekoilun jäljiltä. Saatiimpahan bileet jatkumaan täysinä loppuun asti.

Was?! En minä muista viimeistäkään läpsyä. Ehkä siksi, että en sitäkään tainnut tietää, tai sitten en muuten vaan enää muista. Toisaalta, onko se muistamisen arvoinen silloin, kun itsellä ei ole ollut saumoja siihen virvoikelipukkeeseen? Ei. Jonna Tervomaan laulellessa me kaimat keskenämme tulimme siihen tulokseen, että molemmat pidämme Jonnasta, mutta Maija Vilkkumaasta emme yhtään. Se 'kiekuu'. Niin kerta. Biisiä emme Jonnalta tienneet oikeaksi kuitenkaan, eli se siitä truu fanittamisesta. Viisi albumia se on julkaissut, mutta eikö se Tenavatähteä voittanutkaan? Pohjois-Karjalan suuren pojan Säätiön Pulu ja 4 Baritonia jne. Tietoa oli, mutta ei vuodesta. Emme ole niin kovia Ismo-fanejakaan. Tai siis, tärkeintä on itse musiikki, niin kerta. Judi Fawles(? - joku skottilaulaja) oli paperissamme nimellä Anouk, kun luulimme laulettavan hollanniksi Blackbird. Ne kurkkuäänet, ne kurkkuäänet. White Album meillä kuitenkin oli paperissa. Viimeisenä biisinä meditoimme esittäjää ja päädyimme Fatboy Slimiin, ja sehän se oli, Jim Morrisonin Doorsia sämpläävä Bird of Prey. Vuosi heitti ärsyttävästi yhdellä. Se ja Judi Fawles, tai Syksyn Sävel tai molemmat, eli niiden tietämättömyys maksoi meille voiton. Olimme toisia. Matula sai sittenkin turpaan.

Uusvanha yritys

"Levy-yhtiö tekee sopimuksen vaikkapa iltapäivälehden kanssa, jolloin tuoretta levyä myydään lukuelämyksen ohessa. Tai päinvastoin." Lähde.

Luin tällä kertaa kirjan Leevi and the Leavingsista

Pophistoriikit nolottavat myös siksi, että popparit olivat yleensä aika tavallista sakkia ja hävettää lukea tarkkoja selvityksiä jonkun ihmisraukan sukulaisuussuhteista ja tekemisistä eri ikäkausilla.

Nykyään julkkiksia ei enää ole, tai he oikeastaan ovat ammattijulkkiksia. Musiikkia tekemällä ei pääse enää otsikoihin tai kääntäen tietokoneiden ja ilmaisen nettilevityksen aikana muusikot eivät enää tarvitse näkyvyyttä eivätkä tukiryhmiä.

Mikä varmasti sopii molemmille osapuolille eli julkkiksille ja muusikoille oikein hyvin.

Syd Barrettin sisko väittää, ettei Syd ollut sekaisin (en usko) mutta kukin voi miettiä miten varautuneeksi tekisi se, että ihmiset kautta maailman penkovat ja luetteloivat pienimmätkin tietoonsa saamat elämän yksityiskohdat sen takia, että tuli parina nuoruusvuotena tehtyä poppia vaikkei edes osannut ja siitä tuli sattumalta virkistävän erilaista.

Härvelit

Katsoin erinomaisen dokumentin. Tarvitsemmeko tosiaan kaikkia härveleitä? Syrjäydynkö sosiaalisesti, koska en pääse kännykälläni Facebookiin (johon en tosin aio liittyä muutenkaan) tai näyttäisikö puoli yhdeksän uutisten maailma vaalirahoineen ja muine kummallisuuksineen paremmalta seinän kokoisesta taulutelkkarista? Kannattaa katsoa (nähtävillä 18.4. saakka) ja miettiä.

Kaikessa soi Blues…

Joskus pidin Grateful Deadin Blues for Allah-kappaletta vähintäänkin vaikeasti lähestyttävä, ellei jopa kuuntelukelvottomana. Nyt se kuulostaa suoraltaan nerolliselta ja melodia tarttuu päähän kuin purkka tukkaan.

Viikonloppuna pitikin kuunnella kaikki käsillä olevat versiot ja siihen päälle vielä Joe Gallant & Illuminatin tulkinta. Harmi vain, että se paras versio unohtui pois, mutta se tulikin kuunneltua jo viime viikolla. Ja levyssä on vielä tolkuttoman hieno kansikin.

About Völvan...

Segerstam:

"Pitää olla suhde värähtelyihin ja ääneen. Kun äidin kohdussa kasvaa ja jos hän on kuorossa tai orkesterissa tai laulaa, ja heti kun [lapsi] tulee ulos, syntyy ensimmäinen musiikki, kun lapsi huutaa "öö", mikä ihana musiikki!" Lähde.

Elämä ja kuolema

Onneksi olkoon, Aulis Sallinen! 75 vuotta! Nuoruudentöistäsi en juuri välitä, mutta esimeriksi tänään keikalla kuultu Mistral Music op. 90a (2008) on täyttä rautaa.

Surunvalittelut Malcolm Robert Andrew McLarenin omaisille. Keep on punkin'.

Menovinkki

Pidätkö Delbert McClintonista? Niin minäkin! Siksi kannattaa tulla huomenna (la) Krouviin kuuntelemaan tiukkaa tribuuttibändiä. Lämppärinä joku ugriamerikkalainen soitin- ja lauluryhmä. Ks. linkki.

Soitto alkaa klo 21:00, liput vitosen. Tervetuloa!

Miles Davis

Jotenkin vain alkoi tuntua, etten pidä Miles Davisista. Kokeilin muutamaa muutakin levyä. Poistin kaikki koneeltani (huijausta: minulla on tietenkin varmuuskopiot.) Tämä on täysin subjektiivinen kokemus. En muista, olenko pitänyt aikaisemmin. Nyt ainakaan en. Jotenkin tunkkaista. Oma tappio.

Puheen ollen

Kukaan ei ole vielä keksinyt pistää Vincent Casselia näyttelemään Jerry Lee Lewisiä. Kuten tiedetään, Dennis Quaid sai kokeilla. Wynona Ryder esitti serkkulikkaa, Myraa. Onko Jerry muuten katolinen?

Kasettikysely

"Tutkimme c-kasettien moninaista käyttöä, joka Suomessa alkoi laajassa mittakaavassa 1970-luvulla. Olemme kiitollisia muistikuviesi ja vaikutelmiesi kirjoittamisesta tutkimuksemme aineistoksi." Lisätietoa mielekiintoisesta ja hauskasta hankkeesta täältä.

Silloin kun kasetteja käytettiin, ei muistini mukaan puhuttu c-kaseteista, kuten nykyään on tapana. Entäpä vinyyli? Älppäri on paljon parempi, tai pelkkä levy.

Luen Rillipäätä ja Läskiä (ennakkoluuloisesti, koska en kuuntele kumpaakaan yhtyettä, varsinkaan sitä huonompaa). Liimattakin sanoo Raider - ja vaikka mitä muuta.

Raporttia odotellessa

Poikakuoron Tampereen osasto valmistautunee elokuun ensimmäistä varten.

Rock-uutisia

Aamulehti: Michael Monroe voitti Teivon raveissa kaksi euroa.

Dwight Schrute: Working Class Hero

"A hero is part human and part supernatural"

Kaksi perusmyyttiä

1.) Kirja on parempi kuin elokuva.
2.) Alkuperäinen elokuva on parempi kuin uusintaversio.

Lempipaikka

"Kiitän kaikkia kirjastoja. Menen kirjastoon aina vapaina hetkinä fiilistelemään ja tutkimaan. Ne on sellaisia aarreaittoja." Jenni Vartiainen.

Onneksi ei ole kohta enää kirjastoja; ihmisten sivistystaso on jo nyt niin korkealla, että tarvitsee ainoastaan avata internetin ja painaa nappia.

"Rolling Stones -jermu haluaa kirjastonhoitajaksi"

Jotta Keith Richradsin kirjakokoelmaa voisi kutsua kirjastoksi, sille olisi hankittava kirjastonhoitaja. Voisin ottaa pestin vastaan:

Mackan
Special Librarian
Keith Richards Redlands Library
West Wittering, Sussex
United Kingdom

Vielä hienompi olisi kuitenkin Madeleine Thérèse Amelie Josephine Bernadotten kuninkaallinen musiikkikirjasto. Se edelleen nummer ett.

McCoyta pääsiäisenä I

Bachia pääsiäisenä V

Aloituskoraali pääsiäismaanantaille sävelletystä kantaatista Bleib bei uns, denn es will Abend werden, BWV 6.

Kohokohta

Andyn patsas bongattu!

Bachia pääsiäisenä IV

Ensimmäinen osa pääsiäissunnuntain kantaatista Der Himmel lacht! Die Erde jubilieret, BWV 31.

Olin taas vuosikaudet väärässä

Istuin toissapäivänä auton kyydissä. Kuskin morsian on kotoisin Dudleystä Birminghamin läheltä. Kerroin häneltä tietääkö hän tornitaloa nimeltä Butterfield Court. Hän sanoi tietävänsä, paikka on kuulemma rotten.

Kerroin, että olen kuljeskellut hänen entisen kotikaupunkinsa kaduilla Googlen katunäkymien välityksellä. Etsinyt paikkaa, josta Led Zeppelinin neljännen levyn takakannen kuva on otettu. En ole löytänyt. Osittain siksi, että kuvan etualan tiilitaloja purettiin jo kuvaa otettaessa 40 vuotta sitten, osittain siksi, että kuva on otettu todennäköisesti puistosta, mistä ei ole katunäkymiä.

Hän kertoi, että luulisi tietävänsä mistä kuva on otettu, ja jos se on se paikka, se on asfaltoitu aikaa sitten. Melu autossa oli melkoinen ja englantini erittäin huonoa, ja kun vaikutti ettei hän pysynyt kärryillä, kysyin jossain vaiheessa onko hän koskaan kuullut sellaisest yhtyeestä kuin Led Zeppelin.

Hän vastasi että tietää, hänen isänsä kuulemma kuuntelee sitä. Vai oliko se Iron Maiden.


Jossain toisessa tapauksessa kuulin, kuinka tätä parikymppistä huomattavasti nuorempi poika esitti vakaumuksenaan, että Beatles meni pilalle Rubber Soulin jälkeen, koska musiikki ei ollut enää sen jälkeen melodista.


Olen vähän epäillyt kannattaako popmusiikista tietää. Se on kuitenkin tarkoitettu - Frank Zappan sanoin - vajaaälyisille 13-vuotiaille tytöille. Sellaisille, jotka eivät löydä Sveitsiä Euroopan kartalta.

Nyt perun sanani ja myönnän olleeni taas kerran väärässä. Maailma on muuttunut. Toisaalta popmusiikin historia on niin pitkä, että asiaa harrastamattomalta menevät jo tyylisuunnat ja vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

Toisaalta taas Spotify ja torrentit ovat nostaneet musiikista kiinnostuneiden tietotason aivan uudelle tasolle. Musadiggailu on inhottanut minua lähinnä siksi, että musiikkitietous on ollut indikaattori siitä, että on varaa ostaa kamalasti levyjä (käytännössä jo yhden bändin tuotannon hankkimiseen originaaleina ei riittänyt tuhat markkaa, joka oli teinille melkoinen summa) ja toisaalta hienoja kavereita, jotka osaavat suositella ja kertoa ja joiden kautta pääsee käsiksi harvinaisuuksiin. Siis se on ollut tapa kertoa, että rahaa piisaa ja/tai on päässyt piireihin.

Nyt kuka tahansa räkänokka pääsee parilla klikkauksella kuuntelemaan jotkin Buddy Hollyn unohdetut savikiekot, vertailla Grateful Deadin konserttikehitystä läpi 70-luvun jne, ja sen sijaan että ostaa välitunnilla mainitun bändin levyn ja ihmettelee sitä, Spotifystä voi antaa illan mittaan valua yhtyeen koko tuotannon, mistä voi valita suosikkinsa ja muodostaa kokonaiskäsityksensä.

Popmusiikista kannattaa siis tietää ja sen harrastus on noussut lyhyessä ajassa umpimielisestä fanituksesta ja huhupuheiden toistelusta kiinnostavaksi ja suhteellisuudentajuiseksi touhuksi. Jos siis visailu väsyttää, ei kannata enää uskoa että harrastus olisi kuitenkaan turha.

Bachia pääsiäisenä III

Koraali Zion hört die Wächter singen kantaatista Wachet auf, ruft uns die Stimme, BWV 140. Peter Schreier, Münchener Bach-Orchester, Karl Richter (joht.).

Bachia pääsiäisenä II

Matteus-passio BWV 244: Erbarme dich, mein Gott, um meiner Zähren Willen! Julia Hamari.

Iloista pääsiäistä!

Kamat kassiin ja suunta kohti Suvannon kylää. Ulkoilua, saunomista ja herkuttelua hyvässä seurassa koko viikonlopun. Maanantaina vasta mietitään.

Top Tip.

Martti Suosalo eilen tuolla kaupunginteatterissa. Luolamies oli stand-up/teatteriesityksen nimi. Aika nerokasta kuvausta modernin miehen ja naisen parisuhteesta. Ehdottomasti menee teatterisitysten top 3 listalle. Suosittelen kaikille parisuhteessa eleleville ja eritoten menkää yhdessä katsomaan.

Kitara soi, etenkin slide osuus vetää aika huikeisiin sfääreihin. Tsekatkaa kaikki kitaristit toi linkki, aivammahtavaa.

Pääsiäisenä ajattelin täytellä iPodia (120gb) kun on aikaa, jos edes kolmasosan kerkeäisi tuosta tilsta täyttää. Seulonta on kovaa koska koko albumeita ei sinne tuutata vaan best off-pohjalta biisien lataukset tapahtuu.

Paskaleffojen kunkku Top Secret tuli ostettua lähikaupasta, viimeiksi nähnyt sen vhs-aikakaudella. Tiedän jo etukäteen että rakas vaimoni ei tuolle syty mutta ......

Bachia pääsiäisenä I

Welt, ade, ich bin dein müde kantaatista "Der Friede sei mit dir" BWV 158. Dietrich Fischer-Dieskau.

Voimakuva

Kirja Frippistä

Luen pitkästä aikaa popkirjaa. Sinänsä hyvää, että se keskittyy musiikkiin ja Frippin persoonan omituisuuksiin. Kirjoittaja tuntee jopa musiikin teoriaa. Huonona puolena että kirjoittaja tunkee mukaan liikaa omia ajatuksiaan ja tulkintojaan.

Toisaalta oppii sen, ettei popparin eikä popista kirjoittajan auta yrittää ruveta intellektuelliksi. Se on jotenkin kömpelöä ja noloa. Ehkä se on sitä, että hienoiksi tarkoitetut sivistyssanat, viittaukset ja lauserakenteet eivät kuitenkaan yletä maaliinsa ja lopputulos on lähinnä huvittava.

Lopetin 15-vuotiaana popmusiikin kuuntelun luettuani Jimi Hendrixin elämäkerran. Hendrixistä piirrettiin niin imelän jumaloiva kuva, että aloin halveksia koko kulttuurimuotoa. Koin, että rock on laumasieluista, vähäjärkistä ja epämiehekästä fanitusta. Paranin vasta myöhäisteininä kun maailmani oli avartunut niin, että opin sietämään pientä tunkkaisuutta antamatta sen täyttää koko sieluani.

Jimi Hendrix with the Rolling Stones / Rocks Off Message Board - Thanks Albert Maysles!

Ampegin skitta ois kyllä pähee.

Lonkka muutenkin sijoiltaan

Rolling Stone havainnollistaa Igterin nykyongelmat.

Kuvia

Suomirokista, punkista ja 70-luvusta kiinnostuneita saattaisi kiinnostaa myös Poikakuoron Tampereen osaston erään lyhytaikaisen jäsenen kuvagalleria. Mukana esimerkiksi todennäköisesti ennenjulkaisemattomia kuvia Eppu Normaalin alkutaipaleelta.

Rokkipokki (ja vähän muutaki) visa 25.3.2010 Kauppayhtiöllä

Pöydässämme istuivat minäite, Jonze ja toinen Mikkokin ilmestyi yllättäen paikalle ennen visan alkua, niin ei duona tarvinnut mennä. Löimme siis viisaat päämme yhteen silleen kuvaannollisesti - vaikka päätä meinasi itselläni aamulla särkeä - ja aloimme visaamaan. Jonze otti ekan läpsyn kunniakkaasti pöytäämme. Ekan kiekan kysymyksiin vastailimme sangen pätevästi, Bobby Blandit, Nylkkarit ja Craptonit tiesimme suvereenisti ja Madonnakin tunnettiin, mutta kuka widu on Johnny Lang? Kuulemma 15-vuotiaana laulanut rokkia levylle, kuin vanhempikin raspikurkku. Viimeisen kyssän Madonnan tulkitseman Love don't live here anymore'n alkuperäisen esittäjämme päädyimme veikkaamaan pieleen. Arvatkaas, arveliko Jonze aluksi sen olevan Jimmy Nail...ei silti, 16/22 pongoa paprussa ja toiselle kierrokselle. Joukkueita oli muuten suht vähän. Kahdeksan.

Läpsyn otti nyt toinen meistä Mikoista, en siis minä. Mainitsin jotain, notta nythän jätkät löi paineet minulle ottaa sitten se viimeisenkin kierroksen läpsy pöytään, ja otinkin ne paineet. Siitä hieman tuota tuonnempana sitten lisää. Jatkoimme tiedoillamme briljeeraamista läpi toisen kierroksen, Traveling Wilburys, Juice, John 'Cougar' Mellencamp, Yö (jep, Porin ylpeys YÖ!) ja Zero Nine oli pääosin hanskassa muutamaa pientä triviaknoppia lukuunottamatta. Täysin turhaa tietoa siis, kun (edes) me ei tiedetty. Niin, olimme siis skarpanneet edellisen kierroksen jälkeen ja pisteitä 18/22 lapulla. Sillä peesaajajoukkueella oli 14,5. :P

Kahden kierroksen jälkeen olimme siis ylivoimaisesti ykkösiä 34 pisteellä, seuraavalla ollen 'vain' 25,5. Kysymykset osuivat meille hyvin. Joskus ennenkin meinaan on Poikakuoro jyrännyt ne kaksi ekaa kierrosta, mutta joku paha karma siinä on ollut, joten emme niistä kokemuksista viisastuneena todellakaan alkaneet leijumaan.

Niin, palatakseni niihin mainitsemiini paineisiin ja läpsyyn...menin kipsiin ja epäröin läpsäistä, kun en heti ollut satavarma, notta Ozzyhan se laulaa (vaikkei vielä laulanut siinä alussa) ja sekös kostautui. Naapuripöydästä nimittäin yksi kreivittäristä löi räpylänsä yhteen ja sanoi vastauksen. Prkl. Tosin. Tuli se samaan talouteen, niin kai se sit oli ookoo.

Finaali lähti kyllä hyvin käyntiin vasenkätisen neron töräyttäessä klassikon ja Vietnam-leffojen vakioäänistöön kuuluvan biisin. Vielä me sitten hevilegendastakin tiesimme hyvin, mutta mutta, arvatkaas nyt miten käy, finaalissa etenkin, kun emme tunnistaneet oikein kolmosbiisin esittäjää, jolloin loputkin kysymykset siitä käteen ja viiva pisteiden kohdalle. Amoral meillä siinä oli, kun piti olla Human Temple ja se kökköenglantia hoilannut arvattiin Janne Hurmeen sijaan Ari Koivuseksi. Ei me kuulkaas iskelmää kuunnella. Nelosessa sama homma. Veikattiin Tenacious D erheellisesti Live'ksi. Joojoo, kyllä kai oisitte luulleet meidän Tenacious D:n tunnistavan, mutta kun ei...lupaan parantaa tapojani. Ja summa summarum, tiukassa finaalissa kun kusauttaa kaksi kysymystä noin lahjakkaasti putkeen, ei se enää auta, vaikka kuinka tunnistaa Bruce Dickinsonin sen laulumaneereista biisissä, jossa se ei ollenkaan kuulosta samalta ku Iron Maidenissa. Ei. Oltiin me kuitenkin kolmansina Elsku Mäyn Mäyn ja Elizabeth Bathoryn ollen edellä, edellämainitussa järjestyksessä. Neljäs oli Kaivatut. Tuo paha karma, mikä kahden ekan kierroksen jälkeisellä ykkössijalla joukkueellemme on, iski jälleen.

Erkki Liikanen - Lötjönen

Lötjösen hillomunkki.
Erkki Liikanen piristi taas päiväni. Eilen kuuntelin Meiän Veeran ja Evakkoreen Finnhits kokoelmalta. Oli äsken pakko kattoa löytyykö Ekiä youtubesta ja löytyihän tätä :)

Syksyn sävel 1972

Brontosauruksen yö sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. (via Killinki.)

Muksunurkkaus

Kuulin jostain, että Baseballs on ohittanut kaikenlaisen hirviöhevin lasten suosikkimusiikkina. Saa nähdä kuoriutuuko kevään joskus koittaessa kymmenvuotiaiden pipojen alta tötterökampauksia. Tärkeintä etteivät kuuntele hiphoppia, se on kamalaa paskaa ja saisi kadota kokonaan seinientöhrintöineen.

Cumback

Väitetään, että Remu lauloi aikoinaan the moon is rising down, mutta ainakin Moon-TV on noussut takaisin jaloilleen.

Otsikossa piilee ohjelmatoive.

Top-5

1. Aurinkoinen loma.
2. Moninaiset kotiaskareet.
3. H.P. Lovecraftin novellit.
4. Grateful Deadin livelevyt (nyt soi: Terrapin Station, Capital Centre, Landover, MD 3/15/90).
5. Laatuleffat lähikaupasta.

Vahvassa nousussa:
Pääsiäinen: ravintoa hengelle ja ruumiille.

Elsku Mäy Mäy.

Voimakuva

Paita hyvin kaikki hyvin.

Musavisa 18.3.2010

Hei taas tytöt ja pojat! Hiihtolomat on sivakoitu yms. ja on jälleen aika astua musavisailun maailmaan. Lomilta Poikakuoron pöytään palailivat Jonze ja Mikkovee. Pisteitä jakoi Elskujen Ari.

Ensimmäinen kierros sujui vanhan liiton tunnelmissa. Ari aloitti Sweetin Wigwam bangilla, jonka tunsimme vähän sinne päin. Mikko Alatalon Rikoo on riskillä ruma kuuluu myös tuttuihin ikiklassikoihin. Debbie Harry puolestaan sössötti biisiään Rush rush ja sehän soi jokaisesta katu-uskottavasta leffahyllystä löytyvässä Scarface-leffassa. HR Gigerin kertovat suunnitelleen hänelle levynkanttakin.

Lopuksi soi Poikakuoron etkojen suosikkiklassikko Street of dreams. Mistähän takataskusta löytyi sekin triviaveikkaus, että Joe Lynn Turner on aukonut päätään Ynkankin bändissä. Ykkösen jälkeen olimme kakkoset.

Toisen kierroksen aluksi Steve Vai tilutteli niin kummallisia, että emme tunteneet esitystään. Olisimme varmaan muuten osanneet vastata jatkokysymyksiinkin, mutta ei sitten. Kakkosen Hooters oli aika selvää pihviä ja Raptoristakin tiedetään kohtuudella jotain, paitsi ei sitä kolmatta jäsentä. Sitten Living Colour muuttui käsittelyssämme Panteraksi, mutta hajanaiset pisteet siitäkin kerättiin.

Pääsimme kohtuusuorituksella finaaliin lapioimaan kryptoniittia.

Alun Basement Jaxx feat.-vieraineen jäi tyylikkäästi tunnistamatta, kuten myös seuraavaksi soinut Free Kitten tms. Biisillä vieraili kitaristi Ron Thal, joka käyttää kaikenmoisia vempeleitä soittelemiseen.

Seuraavan taidepläjäyksen esitti Devin Towsend eikä siis se Nine Inch Nails. Häntä kuulee tämän vuoden Tuskassa peräti kahden setin voimalla. Onkohan siellä tarjolla universumin parasta mustaa kahvia?

Viimeistelimme finaalin jättämällä tunnistamatta Martin Goren vokalisoiman Depeche Moden. Hännimmäisen sijoituksen jäljiltä taskuun jäi kuitenkin yksi kausipiste. Kärjimmäiseksi ylti Toistaiseksi, heille onnittelut ja tuomari-Arille kiitokset leppoisasta tuomaroinnista!

Blondie - Hanging On The Telephone (Orignal Video)

Nihilistin rukous

nothing.

Hyvän päivän resepti

Viipurinrinkeli, kahvi ja likööri. Veikko Lavi & pari laiskaa.

Kahvikantaatin huilustemmat!

Inholacanilainen uni

Viime yönä Zizek paasasi minulle luennon jälkeen Casablancasta. Hän sanoi jotain kutkuttavaa Lisa Lundista, mutta en muista muuta kuin ekstriimli tretlös.

On kulunut jo yli viisitoista vuotta matkalla

Istun paperipinkan päällä ja katson kadulle:
paljon kevättä.
Istun paperipinkan päällä ja silloin
aivan kuin filmiltä
nään hänen silmillään.

Hiihtoloma erilaisessa Helsingissä

Kiersimme kävellen Seurasaaren ja osallistuimme gospelmessuun. Molemmat olivat hienoja elämyksiä. Kävin vielä kahvikonsertissa, jossa kuulin mm. unkarilaisia lauluja. J.S. Bachin soolosellosarja nro 2 (d-molli, Preludi ja Courante) kuulosti varsin mielenkiintoiselta bassoklarinetilla esitettynä. Onnistuneen viikonlopun jälkeen myös kotiin oli mukava palata, varsinkin kun postilaatikosta löytyi "If on a Winter's Night..."

Syvä kumarrus emännällemme; olkoon Pariisi aurinkoisen keväinen!

Klubihäiriö

Olin eilen Plukihäiriöklubilla. Tunnelma oli leppoisa. Akustinen Kerho viihdytti kansaa hillitysti. Populaa oli kohtuullisesti ja paikoitellen puheensorina peitti musan, harmi. Suurin harmi oli kuitenkin kun bändi lopetti soitannan. Karaokella jatkettiin (Paula koivuniemeä etc..) ja äänentoisto käännettiin kybälle, keskustelu oli liki mahdotonta. Raju kontrasti johon löytyi helppo ratkaisu, pois ja äkkiä.

Top-5

1.) Maaliskuu ja auringonpaiste.
2.) Plugihäiriö ja erinomainen seura.
3.) Maukkaat illalliset ja herkulliset jälkiruoat.
4.) Klassisen musiikin kaanon ja keskeiset jazz-levytykset.
5.) Amerikkalaisten elokuvien tekemisen meininki ja kauniit naiset.

Musavisa Bulldogissa 4.3.2010

Luulin jo jättäneeni tämän vaiheen elämässäni taakseni, mutta sattumalta istuessani Itsenäisyydenkadun Bulldogissa pöytäämme tuli tyttö papereiden kanssa kysymään, haluammeko osallistua musavisaan. Tietenkin.

Visassa oli kaksi kierrosta, molemmissa kymmenen kysymystä. Alku meni hyvin, avajaiskysymyksenä klassikko suomalaisista, jotka ovat saaneet sekä kultalevyn että olympialaisten kultamitalin. Loppupää meni huonommin.

Eräs joukkueemme jäsen kuuluu siihen aika harvinaiseksi käyneeseen kansanosaan, joka vielä tupakoi. Tupakkakopissa hän kuuli, että eräs joukkue ajatteli tienneensä kaikki. Joukkue oli nimeltään Pelkät viikset ja se oli kuulemma jonkinlainen kaikki visat voittava pro-tiimi.

Kuulimme välitulokset, olimme kolmansia seitsemällä pisteellä. Johdossa juurikin tuo Pelkät viikset yhdeksällä. Jokin joukkue oli kiilannut väliin kahdeksalla.

Toisen kierroksen alussa joukkuettamme painoi pieni defaitismi, mutta toisaalta koska voittokaljat luvattiin kahdelle ensimmäiselle, päätimme että taistelemme ainakin kakkostilasta. Olin dominoinut ensimmäisen kierroksen vastauksia, mutta toisen ensimmäinen jossa kysymyksenä esitettiin Tehosekoittimen ulkomaankielinen nimi (olen unohtanut) piristi joukkueemme tupakoivan jäsenen, jonka olen tuntenut jo 90-luvun alkuhämäristä Hevi-Heikkisenä ja sen jälkeen kun kysyttiin Metallican perustamisen vuosilukua, hän alkoi vastailla aivan liekeissä.

Onneksemme viisi viimeistä olivat niinsanottu kirikierros, jossa oikeasta vastauksesta sai kaksi pistettä, väärästä miinus yksi ja tyhjästä nolla. HH vastaili hurmiossa ja muut peesasimme, että riskillä vastaukset kaikkiin vain.

Silti oli vähän yllättävää kuulla, että Lentävä juusto todellakin oli sijalla kaksi, olimme jääneet kaksi pistettä Pelkistä viiksistä. Koimme, että tavoite oli saavutettu. Joukkueen kolmas jäsen oli Markku, joka ei vastannut mutta siitä viis, sillä hänkin lopulta hurmioitui tarjoamaan loppujoukkueelle Laphroaig-viskit.

Raportti 4.3.2010

Maaliskuu on käynnistetty ja musavisailu jatkuu. Poikakuoro astui pöytään kahden miehen voimin. Mikkovee oli lyhyellä varoitusajalla laatinut illan visan.

Ensimmäinen kierros meni hip hopin, r&b:n yms. merkeissä. Aluksi soi Fredin Kolmatta linjaa Jontin & Shakan versiona. Onneksi biisi oli tuttu, esittäjä kun ei ollut.

Kakkoseen tölväisin tuurilla Sean Paulin ja Mikko lisäsi biisin. Jamaikaltahan heppu on kotoisin, kuten Mikko paperiin täydensi. Sen sijaan emme tunteneet Mary J. Bligeä, mutta äänialastaan saimme puolituuripuolikkaan. Nelosen Roots meni sitten täysin harakoille.

Ykköskierroksen 6,5 pistettä riitti tässä vaiheessa kuudenteen sijaan.

Toisen kierroksen aloitti Madness, josta toki jotakin tiesimme. Sen sijaan Paprika Korpsista en ainakaan minä ole koskaan kuullutkaan, luultavasti joku kuitenkin. Nits oli mielestäni hyvä veikkaus, koska heillä on suomenkielistä nimeä kantava albumikin, jota tässä yhteydessä myös kyseltiin.

N.W.A.:n tunnistaminen oli jälleen näitä tuuriveikkauksia ja saimme bändin jäsenistä jopa pari plussaakin. Puolikas tuli sinne päin osuneesta kotikaupungista.

Lopuksi kyseltiin Faith No Moresta. Kyllähän se oli ihan tunnistettavissa, mutta loput yksityiskohdat sitten eivät. Mike Pattonin liittymisvuosi heitti sen perinteisen yhden vuoden eikä renkutuksen sisältävää levyäkään löytynyt paperiin.

Niinpä sitten kävi, etteivät kahden kierroksen pisteet ylittäneet karsintarajaa ja hiihtolomamme musavisaa ajatellen alkoi hieman etuajassa. Kiitokset Mikolle illan isännöinnistä ja Mikolle jälleen uutterasta kanssavisailusta sekä mukavia talviurheilukelejä kaikille!

Musamatkamuistoja.

Lomareissulta tulee aina hankittua matkamuistoja, musadiggarina tietenkin levyjenmuodossa. Tälläkertaa mukaan tuli muutama the Beatles:n viimevuonna ilmestyneitä remasterpainoksia. Yksi hupaisa konkaninkielinen cd, tunnelmaltaan jotkut Veikko Lavin huojuvan epävireiset tulkinnat eivät välttämättä ole kovin kaukaahaettuja jos suomesta vertailukohdetta haettaisiin. Tabla Beat Science: Tala Matrix ja San Francisco Live. Pikkuvinkkinä Tala Matrix levystä, laittakaapa kyseinen cd toosaanne soimaan ja kuunnelkaa mihin äänentoistolaitteistonne kykenee vai kyykähtääkö koko paska. Mutta mutta, löytyihän myös tämä erittäin tyylikäs ja informatiivinen boksi (10cd+kirja) The History of indian film music - a showcase of the very best in hindi cinema. Voitte ehkä kuvitella miten kuola valui suunpielistä ja silmät tapittivat lasittuneina kun otin tämän boksin hyppysiini kaupan hyllyltä.

Yeah!
Lähden niistämään nokkaa ja nappaamaan droppia. Kotiin tulomme jälkeen olen ollut enempi/vähempi flunssan vietävänä, oisko tämä "kolikon toinen puoli" matkustamisesta ja uteliaasta tutkimisesta.

The bestest just nyt

- Avaruusagentti Valerianin seikkailut (Olisin mielelläni Bluxtin yrmyttävä transmutaattori).
- Saksalaiset poliisisarjat
- Nukkuminen
- "Ässä-sarja - on Ässä-sarja!" "Eagan näytti miettiväiseltä. - Hän oli tosiaan humalassa kuollessaan, mutta siinä häntä oli autettu runsaanlaisesti. Katsokaahan, sen jälkeen kun oli laahannut miehen pensaikkoon, kuka sen sitten tekikään, tämä oli pumpannut kolme yhdeksänmillisen luotia Connorsin sydämeen."
- Elektran New Folk Sampler-lp

Mankassa soi White Rabbit ja appelsiini lasahtaa kohta päähän.

Raportti 25.2.2010

Hip hop kaikille! Viikonlopun retkeilyt on retkeilty ja istahdanpa nyt raportoimaan kuluneen viikon musavisasta. Torstai-ilta hämärtyi kylmänä mutta Kauppayhtiöllä odotti jälleen lämmin kaakao sekä uusi ja vauhdikas musavisailta. Pöytämme koostui jälleen kolmikosta Mikko, Mikko ja Jonze. Muihinkin pöytiin riitti väkeä huolimatta Kanadassa järjestettävistä hiihto- yms. talvikisoista. Tuomariaitioon nousi Tuuli johtamaan illan kulkua.

Enimmäinen kierros sujui vallan kohtuullisesti. Shocking Blue oli helppo tunnistaa, mutta montako terää onkaan Gillette Venus Embrace-höylässä? Kakkosena soineen Posiesin tunnisti toinen Mikoista. Kolmonen ja nelonen tuottivat vaikeuksia, kun emme tunteneet Lil Waynea ja Modest Mousea. Onneksi Velvet Underground nosti kierroksen saldoamme, joka riitti jaettuun kolmossijaan yhdessä Toistaiseksi kanssa.

Lähdimme kakkoskierrokselle siis hyvistä asetelmista. Mikkovee tunnisti Kanye Westin College Dropout-albumin ja toinen Mikko lateli vastaukset Sonic Youth-kysymykseen. Lopuista Nick Cavea, Beckiä ja Aimee Mannia käsitelleistä kysymyksistä tuli lähinnä hajapisteitä, mutta finaalipaikka oli kuitenkin jälleen varmistettu.

Finaali muodostui tiukaksi otteluksi. Aluksi allekirjoittanut poimi yksilöpalkinnon Rutlesin tunnistamisesta. Itse kierrokselta kirjurinne ei näköjään kirjannut kaikkia oikeita vastauksia raporttia varten, joten kerrotaan nyt se, mitä varmasti tiedettiin. Pisteitä saimme Televisionin ja R.E.M.:in tuntemisesta. Itselleni umpiouto Portishead ei ollut onneksi outo muille, joten pisteet myös siitä. Kierros ei tainnut olla muillekaan kovin helppo, mutta siitä huolimatta tällekin illalle löytyi voittaja. Voitto meni tällä kertaa Toistaiseksi-joukkueen pöytään plussan erolla Poikakuoroon. Viikkohopea ei ole häpeä ja kolmen kierroksen pistesarjamme oli kiitettävän tasainen 8,5 - 6,5 - 7. Kiitoksia vielä tuomarille viihtyisästä visasta! Näillä eväillä on hyvä lähteä uuteen viikkoon ja uuteen visaan.

Ennen illan ottelua

Voimakuva talviurheilullisessa hengessä.

Vakio ja jokeri

Muistin mukaan allekirjoittanut yritti viime visassa ekaa läpsyä, tunnistaen toki Susanne Vegan, mutta ajatuskatkon takia veikkasin Tom's Diner'iä Lukaksi. Eipä siinä mitään, onnea sille senkin läpsyn vieneelle.

Eka kierros alkoi "Cocaine is a helluva drug" ja "I'm Rick James...bitch!" Rick James'in Superfreakilla, siis sillä, jonka messevällä pohjalla MC Hammer myöhemmin breikkasi ja lanseerasi samalla salihousut muotiin. Temptations lauloi siellä taustalla ja sitäkin olimme arvuutelleet pöydässä, mutta arvaas päätyikö paperiin...naapurimaan Stakka Bo'ta emme tunnistaneet, eikä se mennyt muutenkaan putkeen, niin eipä kakkosbiisistä muuta. Kolmosbiisissä sorruimme ajattelemaan asiaa liian pitkälle, eli Linda Perryn tunnistimme laulavan biisiä, mutta kelailimme bändin soittavan liian hyvin ollakseen 4 Non Blondes. Stank you very much, Ameriikan Busheista sitä vanhempaa se dissaa, mutta ei sitä W:tä. Neljäs biisi: QOTSA, ohi. Viides biisi: ohi, Giorgio Moroder, American Gigolo. Yhteensä 5 pistettä ekan kierroksen saldo ja jaettu 5. sija.

Tauolla meditoimme ja psyykkasimme itsemme uuteen nousuun. Eka biisi: Sylvian, Saramoto, Yksi. Japan, Yellow Magic Orchestra, Yksi. Leffa ohi. Kakkosessa A Tribe Called Quest, yksi, Scenario, yksi. Levyn nimi kaksi. Kolmas rivi, Kaksi. Everybody's Talking, yksi. Harry Nilsson, yksi ja Midnight Cowboy, yksi. Westbam kaksi, Open Your Mind, yksi. Usura olisi ollut yksi, eikä Westbam. Haravalla, ei tulosta. Blade Runner. Nils-Aslak "Ailu" Valkeapää, yksiristikaksi. Kato joikut on hallussa, mutta ei saamelaisleffat. Vanhapellon Mikeäkään ei tunnettu. Toisen kierroksen jälkeen olimme jo ensimmäisinä.

Kaksi. Blue Velvet, yksi ja David Lynch, yksi. Polish Prince who?! Kaksi. Mättö veikattiin lopulta Sepulturaksi, vaikka Panteralla olisi voittanut, kaksi. Nolla pistettä kakkosveisusta kokonaisuudessaan, oikea rivi ohi. Prodigy, yksi. Harava rikki. Puoli pistettä jäsenistöstä, Kotka-Rankki 7, ohutta alapilveä...Bachia paperiin, yksi, Wendy Carlos, yksi. Sukupuolenvaihdos, yksi. Mikä Tron? Joo oli se Aku Ankassakin esiteltynä vuonna 1982, mutta ei ole nähty sitä meidän pöydässä. Viimeinen biisi, kaksi, kaksi, yksi, risti, kaksi. Och Jokerns vinstnumren är...

Se on asenteesta kiinni

Mäkihyppy on urheilulaji, jossa jopa Matti Nykänen on pärjännyt.

Saatanan bittifasistit!

Oikeassa vai väärässä

Varoitus: olen seitinohutta vahvemmassa nousuhumalassa ja kirjoitan tätä vieraalla koneella toisen kodissa. Emäntä on saunassa.

Eilen tuli telkkarista Rocky II, neuvottelematta kaikkein huonoin saagasta, esim. se häkkikohtaus. Mutta kuvittelenko seuraavan: Vaikka uusintaottelu on osista kelvottomin, on se roolisuorituksena Stallonen paras roxku. Perustelut halutessa suullisesti.

Tänään katsoin elokuvan nimeltä Taking Woodstock. Parempi kuin Brokeback Mountain, mutta häviää hintsusti Jäämyrskylle - jota en ole tosin vuosiin nähnyt.

Taas torstai

Voimakuva.

Parempi kuin Beck

Tal Wilkenfeldin bassosoolo.

Crumb

• Panu Höglund kirjoittaa Robert Crumbista.
• Hesarin arvostelu: "tylsä kuriositeetti".
  

Modesty...

Ennakkoraportti

Voitto maistuu aina hyvältä, varsinkin edellisviikkoisen romahduksen jälkeen. Kunhan käyn sunnuntain pakolliset mutkat vetämässä alamäkeen, kirjoittelen varsinaisen raportin.

Torstai

Jälleen siis musavisa ja voimakuva!

Tämä on vain tekosyy linkittää tuo kuva, mutta on tuo ja muut artikkelit mielenkiintoista luettavaa.

Loppuun samoilta sivuilta löytynyt sitaatti: "When God handed out bullshitters, he gave an extra serving to the music business." Feargal Sharkey

"Neuvotelkaa ensin, ja etsikää kompromisseja."

"Alvar Aallon arkkitehtuuriin Kostetilla on ristiriitainen suhde:
'Monet hänen töistään ovat kauniita, mutta hölmösti suunniteltuja.
Käyttäjän kannalta porrashuoneita ja vessoja ei ole ajateltu.'"

Museovirasto pääjohtaja Juhani Kostet eilisessä Hesarissa.

Tarkkana

Pekka Tarkka: "Tässä näyttää vallitsevan vanha perinne jo 1940-luvulta. Suurin osa yleisöstä vihasi sinfonioita ja kuunteli mieluummin metsäradiota ja sen suosikkeja kuten Hiski Salomaan Lännen lokaria. Silloin pääjohtaja Hella Wuolijoki, radioteatterin perustaja ja radio-orkesterin työn innokas tukija, iski omin käsin ja julkisesti Lännen lokari -levyn sirpaleiksi Yleisradion 25-vuotisjuhlassa. Uskaltaisiko nykyinen toimitusjohtaja iskeä sirpaleiksi Lordin levyn?"

Tarkka & Saraste: Kapellimestari (2009), s. 134.

Jo oli aikakin!

No more music.

"Vuonna 1981 perustettu Music Television - parhaiten tunnettu nimellä MTV - on uudistanut logonsa."

Kuolonkorinaa...

Voice: "ÄKT ei ole tiedottanut asiasta, mutta tieto löytyy liiton internetsivuilta."

Mackanin haikuja, osa 3

Haiku kolaamisesta.

Aamulla kuulen
valkoinen kruunu kuiskaa
meidät yhteen luo

Paka!

Esa Pakarinen: Nykyään on mälsää.

Top-5

1.) 30 Rock
2.) Му́рманск
3.) Kipparikvartetti
4.) Burn After Reading
5.) Lauantainen lasagne

Syy

Nuori tuttavani kertoi eilen kaupassa, että oli keskeyttänyt varusmiespalveluksensa pk-kauden keskivaiheilla, koska sodessa* ei ollut tarpeeksi virikkeitä.

*sotilaskoti

Ajattelemisen aihetta...

Illan musiikkituokio

Delta Force 2 ja David Hasselhoff.

Kevätkauden aloitus

Musavisan kevätkausi alkoi ja visailua vietettiin ensimmäistä kertaa torstai-iltana. Tuomarin aitiossa kauden avasi Bathoryjen Satu. Poikakuorosta paikalle olivat saapuneet allekirjoittanut ja Mikkovee. Muitakin joukkueita oli mukavasti, joten sittenpä vain kausi käyntiin.

Ensimmäinen kierros sujui kohtuullisesti. Kings Of Leonia emme tunnistaneet, mutta kohdalleen osunut T.A.T.U. tuli laitettua seuraavassa kysymyksessä jostakin hatun pohjalta paperille. Videota kun ei olla nähty, niin eipä tiedetty millä autolla siinä ajeltiin tai minkä sarjan kuvauspaikoilla se oli kuvattu. Biisiä tekemässä on ollut trio raskaan sarjan muusikoita, mutta ei vain niitä, joita paperille laitoimme.

Seuraavaksi soi Bad Company, jonka sentään saimme paperille henkilödetaljien jäädessä epäselviksi. Chisu jäi yhtä tuntemattomaksi, mutta viimeisessä kysymyksessä käsitelty Metallica-aihe meni nappiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tuloksenamme oli viides sija.

Toisella kierroksella kyseltiin äideistä, tyttäristä, oppi-isistä yms. henkilöllisyyksistä. Womack & Womack sekä kappaleensa Teardrops olivat tutut, mutta mutkikkaat henkilö- ja perhesuhteet saivat meidät jokseenkin hämmennyksiin. Kakkosbiisin tunnistaminen Aerosmithiksi olisi olisi ehkä selvittänyt myös äiti-tytär osastoa...

Seuraavina tulleet Kooks ja Killers jäivät myös hämärryksiin, mutta viimeisenä soinut Mayhem oli ainakin nimen osalta tuttu. Visaillan viimeinen piste tuli bändin jäsenten välisten väkivaltaisten tapahtumien muistamisesta. Koko toisen kierroksen saldo jäi vain viiteen pisteeseen eikä kokonaistilanteen hänniltä sitten päästy illan finaaliin. Finaalin koittaessa Mikko siirtyi täydentämään Elsku Mäy Mäyn joukkuetta ja raportoijanne lähti kohti kotia elpymään jo kovin pitkästä päivästä.

Näin siis tuona iltana ennen seuraavaa visailtaa.

Nykykansanperinnettä XIV: Vessahuumori

"Hei, minä olen Anna Puupää", "Sinä olet Lady GAGAlla".

Lauma

Facebook syrjäyttää bloggaamisen. Siitä vaan, minun puolestani. Kaikki on kuitenkin niinku netissä.

"Yövyin Kevon tutkimusasemalla ja podin yksinäisyyttä. Facebookiinkaan en päässyt, koska Kevo oli nettimotissa."

Didn't work for me

Vuokrasin eilen Woody Allenin elokuvan Whatever Works, joka osoittautui vastoin omia ennakko-odotuksiani melkoiseksi pettymykseksi.

Homma ei olisi muistuttanut niin paljon laiskaa pastissia, mikäli Allen olisi itse näytellyt pääosan rasittavan Larry Davidin sijasta. Parasta elokuvassa oli Patricia Clarksonin nautiskeleva roolisuoritus, eikä huono ollut myöskään onnistuneesti hupsun hahmonsa sisäistänyt Evan Rachel Wood.

Vieläkin puistattaa rainan puisevat ja ontot kohtaukset sekä ennen kaikkea Davidin epäkarismaattisuus.

Äh, olisi pitänyt mieluummin kirjoittaa jotain tästä.

Mmmm, das schmeckt gut!

Chocolate Record Schallplatten aus Schokolade

Man Makes Chocolate Records

Kyldyyri

Osmo Rauhala: "Pieni joukko samanmielisiä ihmisiä on hallinnut keskeisiä virkoja ja istunut myös kaikissa tärkeimmissä apurahoja jakavissa ja taidehankinnoista päättävissä elimissä. Vallan "oikeellisuuden" on taannut suurimman sanomalehden samanmielinen taidepolitiikka."

Lähde. Lisää Verkkohesarissa.

Lisäys: Tommia varten on rempattu lisää nähtävyyksiä.

Helsinki on kaupunki

Vaikka Tunnelin Levy lopetti, jää Helsinkiin paljon hyviä levykauppoja.

Digeliuksen Emu: "Erikoistuminen, palvelu ja osaaminen ovat pienten levykauppojen menestymisen edellytys." Lähde.

Elokuviin

Aleksi Salmenperän ohjaama Miehen työ (2007) oli sen verran hyvä, että voisin mennä katsomaan myös miekkosen uusinta: Paha perhe.

Lisäys: Nykymenosta kertoo lisäksi se, että Neil Young on saanut uransa ensimmäisen Grammy-palkinnon sarjassa Best Boxed or Special Limited Edition Package. Kuva.

Protskuu

Amerikkalainen herkkupala.

Ajelin eilen parin tuntia lumisateessa ja kuuntelin samalla huvikseni radiota. Pressiklubissa oli vieraana Alpo Rusi, kommentaattoreina Voiman Susanna Kuparinen ja Aamulehden Matti Apunen. Kaikki olivat suustansa nokkelia ja loihtivat esiin varsin lohduttoman kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta. Edes Pohjois-Koreassa ei kuulemma ole tällaista.

Vaihdoin kanavaa ja aloin kuunnella Radio Suomipoppia, jossa kaikilla on ikävä, rakkaus rinnassa puristaa, eikä aina tiedetä "kuka mä oon, saati miten tätä elämää eletään". Kanavalla soi sellainen musiikki, joka pakottaa kuuntelemaan sanoituksia - s.o. arkaaisen, muistinvaraisen runolaulun perintöä. Antropologit puhuvat sopeutumisesta. Olisin miettinyt oligarkia-Suomen ja Sokie-Miihkalin maailmaa enemmänkin, mutta tasapainoilu pimenevässä illassa liukkaalla maantiellä jyrsi keskittymistäni. Ohittajia piisasi.

Lopulta saavuin perille sinne, missä ihmisen on hyvä olla.