Jos Antti olisi ollut

..mutta eipä ollut! Kauden neljäs viikkovisa toi kauden neljännen voiton. Ylivoimaisesta suorituksesta ei missään nimessä voida puhua; finaalikierros ratkesi jälleen pisteen erolla Dead Parrootsiin. Se tärkeä piste saattoi tulla

a) Etta Jamesista
b) Ford Mustangista
c) Ruisrockista
d) vuodesta 1985 (arvaus!)

Viimeisessä hanuri venyi ainakin kuudella vuodella, ennen kuin se asettui kohdalleen. Eilinen voittotulos 4/17 on noloudessaan sitä luokkaa, että repeilyyn et henkseleiden paukutteluun ei ole edelleenkään syytä. Mutta voittotuoppeja paukuttelimme, se oli hienoa.

The Jasmin Mäntylät olivat tehneet vaikean, mutta erittäin mielenkiintoisen visan. Kirkkain silmin he kertoivat, että eivät halunneet soittaa äijärokkia, paitsi Joy Division -yhtyettä. "Hä, eihän se ole äijärokkia" Satu rykäisi matalalla äänellä. "On se meille", yksi jasmiineista vastasi herttaisesti hymyillen. Suosikkijoukkueemme!

Voimakuvaelma

Pitäähän se iltaa varten voimakuvakin tänne läjäyttää. Viritelkäähän hanurit oikeille taajuuksille ettei ole liian kuoppaista kyytiä tiedossa.

Rock everybody!

Jaakko, tuo maineikas irstaisuuden sankari, yritti hetki sitten tappaa minut nauruun: unnunnuu.

Maaliskuu

MARCH: ”Melancholy March” is a composition by Herman Saunders and Dory Langdon. It was done especially for this album. A very shrewd commission indeed.

Meikä vetää kaakaojuomaa

Marko kertoi karmean kahvijutun tuossa alla. Muutenkin tässä blogissa on sivuttu jos jonkunverran makuaisteja hiveleviä nautintoaineita. Viime vk.loppuna ostin soijakaakaojuomaa ja arvaatte varmaan että maku oli aivammahtava. Tästä tulee tän kevään hitti mulle. Satakertaa parempaa kun kaakao, varmasti on , uskokaa vaikka huviksenne jos ei muuten.

Mieletöntä. Jos kaikki maailman ihmiset joisivat ko. kaakaojuomaa niin maailmanrauha olisi turvattu. Ajatelkaas nyt jos vaikkapa Rovaniemenkaupunki, ihan vaan m a t k a i l u n nimissä lahjoittaisi kaikille turisteille purkillisen soijakaakaojuomaa ikäänkuin tervetuliaisjuomana, veisi se maailmanrauhaa enempi eteenpäin kuin Juolupukki tai Liirdo yhteensä ja tämä kaupunki voisi vihdoinkin pestä kasvonsa. Kaikkit töppäilyt annettaisiin anteeksi ja ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Pikkasen olis hyvä meininki ja ilmastonmuutos kun vielä vähän lämmittää näitä seutuja niin Jolupuki voisi pukeutua shortseihin ja vedellä soijakaakaota jossa olisi snadisti rommia joukossa tai sitten paikallista ponua. Pulkat ja sukset voisi lähettää kehitysmaihin, pitkät kalsarit ja pipot kanssa. Jep jep ja ajatus lentää kuin hohtimet kaivoon.

Herkkua matkalla

Pari päivää sitten pohdimme, onko lapsuuden suosikkiohjelma kestänyt aikaa. Tarkistin asian U-tuubista. Hyvin on kestänyt. Tilasin boxin saman tien. Kuume nousee!

Smack Part 2.

Joskus Poikakuoroblogissa manasin kun ei löydy Smackiltä joutubelta tai jostakin muualta yhtään videota. Kysellyt vaikka mistä, netin kautta tietenkin, kukaan ei tiedä kellä olisi videota tai dvd:ta. No löysin myspacelta Smackin fanisivut ja sieltä joku lupasi laittaa lähitulevaisuudessa jotain matskua joutubelle tai johonkin vastaavalle ja ilmoitella kun siirto on tehty.

Mutta mutta. Muistattekos sen huhun että Nirvana diggasi pirusti Smackistä ja oli jopa soittanutkin lainabiisinä Smackiä joskus uransa alkuaikoina. Moni epäili tuon huhun paikkansapitävyyttä jostain kumman syystä. No nyt löytyi pätkä jossa Nirvana vetää Smackin: Run Rabbit Run biisin. Muistakaa nyt sitten mistä saitte tämän tiedon naperot, eli Poikakuoron blogista.

Aika hyvältä muuten kuulosti tuo Nirvanan veto, vaikka nauhoitus olikin aika kuppainen.

Tommy

Usein on ollut etkoilla puhetta, kuinka me kaikki kaipaamme Tommya.

Tule Tommy takaisin,
ole niin kuin ennenkin
me kaikki sinua kaivataan

Onneksi saamme lohtua ikävään, kun katsomme kukin tykönämme koko kuorolle niin rakasta musiikkivideota.

Memoraatti

Vannon, että näin vanhassa, ruskeassa kahvikupissani Loch Nessin hirviön. Olin juuri valmistautumassa jokailtapäiväiseen annokseeni, kun näin kupissa kahvinesteen pinnalla peloittavan varjon - tutun, peloittavan varjon.

Mutta varjohan se ei ollut. Vanhan kuppini kaamea hirviö tuli hetkeksi pintaan, katsoi ympärilleen ja sukelsi sitten kofeiinin syvyyksiin. En ollut uskaltaa ryystää aluksi lainkaan, mutta sitten tulin lohduttaviin ajatuksiin: eihän hirviöitä ole olemassa!

Jonninjoutavaa jollotusta!

Paikallinen elävän musiikin yhdistys tarjoili viihdettä hiihtolomaviikon päätteeksi - ja kuten tavallista myöhästyimme. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut ainoastaan viihdyttää itseä, vaan myös hoitaa busineksia. Yksi illan esiintyjistä on nimittäin osakkaana uuden Radiopuhelimet-vinyylin julkaisussa. Odotettavissa oli siis, että kyseinen läsy olisi saatavissa keikalta. Esiintyjien välissä pöytäämme horjuikin muusikko kahden levylaatikon kanssa, valitellen soittamisen olleen hankalaa, kun ei ollut esiintyessään tarpeeksi kännissä. Kauppojen hieromisen ohessa hän sitten paikkaili tätäkin puutostilaa. Ja kunnon kauppamies kyseessä olikin, kun alkoi tinkiä levyjen hintoja alemmaksi ennen kuin itse oli ehtinyt suutaan aukaista. Siinä istuessaan kauppias valitteli sitäkin, kun levyt eivät käy kaupaksi. Välillä poistuin pöydästämme seuraamaan illan muita esiintyviä artisteja ja palatessani huomasin, että kauppamies ja levylaatikot olivat yhä pöydässämme – tehokkuus ja kapitalismi eivät kaikilla aloilla vielä ohita muita elämänarvoja. Ja taisimmekin olla vastuussa illan pääasiallisesta tuotosta, muilla ei pahemmin levykasseja näkynyt.

Sitten kun joskus saan taas levyhyllyn pystytettyä näyttää uusi Radiopuhelimet hyvältä yhtyeen ”Avaruus” ja Jussi Raittisen ”Jussi ja Kieku ja Kaiku” levyjen välissä. Sitä ennen on tyydyttävä pyörittelemään levyä omissa hyppysissä ja availemaan hienoja avattavia kansia.

Koska levy siis tuli odotettua halvemmaksi, eikä virvokkeita tullut nautittua ja lipunmaksultakin säästyi, saattoi seuraavana päivänä käydä noutamassa tavaratalon levyosastolta Stoogesin kovasti kehutun Funhouse-cd:n tyydyttämään pahimman möykän tarpeen. Rahaa jäi vielä toisen putiikin ruokaosastollekin tuhlattavaksi, mutta seuraavat pari viikkoa pitänee syödä papuja ja jäätelöä tai jäätelöä ja papuja.

Ilouutinen on myös se, että Rovaniemen kaupunki tukee Lordin Euroviisuesiintymistä 50 000 eurolla. Sirkushuveja me pitkäaikaistyöttömät kaipaamme! Aina töitä hakiessani on vastauksena nimittäin ollut: Ei ole rahaa” (paitsi kerran esteenä oli puuttuvat naiselliset ominaisuudet). Tällaisina hetkinä on hienoa olla rovaniemeläinen! Riemuitkaamme Brews Springstienin tahdissa!

Halleluja!

Wedding singer

Accidents never happen in a perfect world (lähde)

Eilen

1.) Ari oli lavalla kuin ukkosenjohdatin, Suuri Välittäjä.
2.) Kristian teki Lapin kesästä heviversion. Toimi tosi hienosti.
3.) Anna sai teki Princen klassikkoslovarista uskottavan.
4.) Mia oli perushyvä, mutta hieman epätasainen oli eilinen esitys.
5.) Johannan esitys kärsi ristiriitaisuudesta. Iso pettymys.
6.) Kristiina ei tehnyt tarpeeksi syntiä. Jäi hiilet hehkuttamatta.
7.) Panu oli ihan perseestä.

Suurin pettymys: Johannan vaisu esitys ja hänen tippumisensa.
Suurin yllätys: Kristianin jylhä versio Lapin kesästä.
Suurin ihmetys: Millä eväillä Panu-poika on pääsyt finaaliin asti?
Suurin lupaus: Annalla on mielettömät lahjat, ei epäilystäkään.

Suurin toivomus: Laulaisipa Ari Iron Maidenia! Esimerkiksi Run to the hills, The Prisoner, Die with your boots on saattaisivat nousta hienosti lentoon. Entäpä Aces high tai Number of the beast? Jälkimmäinen saisi takuulla helluntalaiset sun muut uskovaiset varpailleen.

Idols

Illan biisivalinnat paremmusjärjestyksessä:

1.) Ari: Perfect strangers (Deep Purple). Aijaii, kun on on hyvä valinta!
2.) Mia: Born to be my baby (Bon Jovi). Bonkku on paheeni, en voi mitään.
3.) Johanna: Moonlight shadow (Mike Oldfield). Tästäkin olen aina pitänyt.
4.) Anna: Nothing compares 2 U (Sinead O''Connor) Princen klassikkoslovari. Paras versio Rosie Gainesilla.
5.) Kristiina: Like a prayer (Madonna). Diggailen kovasti koko levyä (1989).
6.) Panu: Eye of the tiger (Survivor). Roxku-tunnari! Salihitti! Nousee! Nousee!
7.) Kristian: Lapin kesä (Vesa-Matti Loiri). Loiri? Miksei Leino? Rohkea valinta, hieno biisi.

Suosikkilaulajani paremmuusjärjestyksessä:

1.) Ari & Kristian. En osaa vielä päättää kummasta pidän enemmän.
3.) Johanna. Kun vire on kohdallaan, kuulostaa tosi hyvältä.
4.) Anna. Pieni ja pippurinen, mutta iso ja soiva ääni.
5.) Mia. Onnistuessaan hyvä, mutta överit johtaa harhaan.
6.) Panu. En oikein muista, millainen tyyppi on kyseessä.
7.) Kristiina. Äh, ei nappaa sitten yhtään.

Mutta Arin Perfect Strangers on illan kiinnostavin "veto" näin etukäteen. En ole koskaan kuullut sitä kenenkään muun kuin Ian Gillanin laulamana. Kristiankin voi yllättää, kaikki riippuu sovituksesta ja lähestymistavasta.

Kohtalokas hanuri.

Aloitimme illan Ollin kanssa Comicosta. Kahvia ja kevytsavukkeita nautiskellessamme keskustelun rajoittuessa tuomarointivuoromme kyssändereihin. Poikakuorolaisten heavy siipi piti samaan aikaan hulvattomia etkoja Satun luona ja kuulopuheiden mukaan jopa miestä vahvempaakin oli tarjoiltu. Tupsuun kun saavuimme olikin SatuSatu virittänyt tuhdit heavyt soimaan kaiuttimista, tämä ei tiedä hyvää, aprikoin itsekseni, en ymmärrä heavysta huitsulanhelvettiäkään. Reippain askelin suuntasin kuitenkin kohti baaritiskiä ja suustani leijui ulos tuo universaali sana ”tuoppi”, joka toi suurta yhteenkuuluvaisuudentunnetta paikallaolijoihin. Ihmiset hymyilivät ja nyökyttelivät päätään ikäänkuin hyväksymisen merkiksi, onhan tämä kuitenkin se maaginen MusaVisa joka yhdistää ihmisiä mutta varomattomien käsissä voi myös muuntautua aseeksi joka repii parisuhteita hajalle ja ajaa ihmiset taloudellisen konkurssin partaalle. Illan joukkueeseemme kuului Jonze Jompatti, Marko MonkeyMan, Olli the Lizard ja mie ite. Tuomareina siis legendaariset Ässät. Joukkueita osallistui kaikenkaikkiaan 5 (viisi). En tiedä johtuiko kahvista, mutta jotenkin alkoi tuntua että kosmiset energiat muunsivat keskittymiskykyni pieneksi rusinaksi, olin siis lähestulkoon hyödytön. Papereita tipahteli pöydälle; chicks, dicks, puuhapaperia, eläimiä piti miettiä, riki marttiini soi, heavy soi, madonna ja holekin soi, potkupallokilpailuistakin piti jotain tietää.. Katselin tv- uutisia; rajunnäköinen bussiturma tapahtunut ruotsissa, säätyttö näytti kauniilta. Marko ja Olli istuivat vastapäätä minua, heidän välistä kun katseli niin näki suoraan Jasmin Mäntylä joukkueen pöytään, heillä näytti olevan hauskaa ja sitä oli kiva katsella. Toni Tornaado tuli savukkeelle kanssani, keskustelimme myspace sivuista. Viime kerralla miesten wc dunkkasi rajusti jollekin puhdistusaineelle, tällä kertaa tuoksu oli siedettävä. Idols mainos telkkarissa, KultaKatriina 1,49€ plussakortilla, pitääpä hakea. Ekan kierroksen pojot olivat 10 ja puuhiksesta 1. Toka kierros 1, puuhis 1. Finaaliin pääsi kaikki paitsi joku amatöörijoukkue joka diskattiin. Kolmen kärki; 1. Poikakuuro 9pojoa. 2. Tepparots 7pojoo. 3.KongoKinky 6pojoo. Voittokaljat kun vedettiin huiviin, jaloviinan ja whiskyn toimiessa kyytipoikana, alkoi psykofyysinen olotilani kevyestä laitamyötäisestä keinahdella jo ”nakit silmillä”- tilan puolelle. Joku sanoi minua Jone Nikulaksi, en tiedä oliko se vierelläni istunut punapaitainen Kaustinen, vaiko vastapäätä istunut Jaska Jokunen, vaiko Jaska Jokusen vierellä istunut Batman, vaiko Batmanin vieressä istunut Karaoke-emäntä, vaiko Karaoke-emäntää vastapäätä istunut Waspin laulaja basisti, samapa tuo hauskaa kuitenkin oli. Joku tilasi taksin jolla köröteltiin Roippariin. Tällä kertaa emme valinneet jo melkeinpä perinteeksi muodostunutta agro-nurkkapöytää ja muistikuvieni mukaan........... päätän täältä tähän.

Voimakuva

Voimakuva illan musavisaan. Toivotamme onnea ja menestystä kaikille joukkueille tasapuolisesti. Terveisin, Satut.

Tehtäiskös opintomatka.

Olisihan se kiva jos tännekin tulisi musiikin ja tanssin suhteen vähän irtonaisempaa rytmiä (no onhan meillä jutajaiset, just joo). New Orleansin Mardi Gras karkelot olisivat ehkä liian rajut. No mitens sitten nämä Rion karnevaalit, aika värilylläistämenoa vai mitä?
Täältä kateellisenkylmänjäykästä maasta kun zoomailee noita kuvia, vaikuttavat ne kaikinpuolin epätodellisilta. Voiko tanssiminen tehdä ihmiset noin tyytyväisiksi, jopa onnellisiksi. Jumalauta, niiden juomaveteen on kuitenkin laitettu supervahvaa Prozakkia.

Vedän pipon päähän, villasukat jalkaan, paksu talvirotsi päälle ja painun ostamaan kioskilta tupakkaa ja alan miettiä millä keinolla pääsisi Rioon ensi talvena.

Kun aikaa on kulunut tarpeeksi

Luin tänään verkkohesarista:

"Vuonna 1990 valmistunut Mafiaveljet-elokuva toi Scorseselle ehdokkuuden sekä parhaasta ohjauksesta että parhaasta käsikirjoituksesta, mutta molemmat palkinnot lipsahtivat Kevin Costnerin intiaanielokuvalle Tanssii susien kanssa."

Kumpi on kestänyt paremmin aikaa? Minulla on jälkimmäisestä eriskummallinen muisto: Meidän piti psykologian tunnilla pohtia, miten homoseksuaalisuutta rakennetaan inkkarielokuvassa. Brokeback Mountain ei kulttuurintutkimusta kaipaa ainakaan Sherlock Holmes -asteikolla.

Aivammahtavaa.

Juttelin tuossa vk.loppuna vanhan muusikko-ystäväni kanssa ja hän kertoi väsyneensä rockmusaan. Itse taas kerroin kuinka olen oikeastaan Hellacoptersin ensilevystä lähtien nauttinut räkärokin uudesta noususta. White Stripes, Hives, Danko Jones.... 90- luvulla kun ei juuri kitararokin saralla mitään tapahtunut, grunge jyräsi. Stoner-Rock oli tietenkin hieno 90-luvun juttu josta ei luojankiitos tullut grungen kaltaista ylipopulistista ohimenevää aaltoa. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen meitä garage/räkä/katu/stoner/punk-rokin ystäviä on suorastaan palkittu uskollisesta fanituksesta. Stonesit veti Licks keikan hesassa, Stooges saunassa, N.Y.Dolls ruisrokissa, Bellraysia, Danko Jonesia, jsbx, Monster Magnet, mc5, Lama, Ray Davis...

Selailin keskustelupalstoja joissa vilahtelee RuisRock 2007 esiintyjiä. Silmääni osui monesti nimi Roky Erickson, joka siis on tulossa keikalle Ruisrokkiin. Yksin tämä jo saa meikämandoliinin menemään RuisRokkiin, joka on osoittautunut just sopivaksi festariksi artistien suhteen useana vuonna peräkkäin.

Esthetique

Rock and Roll - estetiikkaa kauneimmillaan:

Sneaking up the stairway, running like a thief,
Spend the night shaking like a leaf

Hey hey Paula, I don't wanna marry you

Miksi en muista yhtään Paula Abdulin kappaletta? Menestyksen perusteella tajuntaan olisi pitänyt jäädä tukku hittejä silloin tällöin kiusaamaan ja putkahtekemaan, mutta kun ei yhtään. Lähimmäksi pääsee Kylli-tädin Spinning Around, jonka sävellys- ja kirjoittamisprosessiin Abdul on lähteeni mukaan osallistunut. Nooh, eipä väliä. Pannaan nyt yleisön puolesta tähän löperöön sunnuntaikirjaukseen klassinen mainos.