Musadiggarointia.

Muistan kun vuosia sitten hengailtiin Lontoossa ystävieni luona pamahti radiosta tämä videobiisi, kuulosti hienolta svengaavassa Lontoossa (tosin tämä biisi kuulostaa missä vain upealta). Pakkohan seuraavana päivänä oli ostaa Undertones kokoelma, ikäänkuin muistoksi. Samalta reissulta musiikilliseksi matkamuistoksi tarttui myös mukaan Clashia, Pistolsia, Reggaeta ja Supergrassia. Intiasta tulee aina mukaan Intialaista kamaa ja jostain helevetin kumman syystä ostan aina jonkun puuttuvan Beatles cd:n. Ehkä niitä Beatleseja on vaan mukavempi ostella sieltä, missä ajoittain muutenkin tuntuu niinkuin eläisi jossain 60-luvulla. Myös suomea kiertäessäänkin tulee ostettua levyjä matkamuistomielessä. Toki myös ensimmäisen opintolainan nostettuani ostin muistoksi itselleni levyn ja taisinpa viimeisen lainanlyhennyksen kunniaksi ostaa jonkun hupailu lätyn. Musadiggari siis löytää aina syyn hankkia uuden levyn. Vähän niinkuin alkoholisti keksii aina syyn jotta voi tintata.

Länsirintamalta ei mitään uutta

Perjantaina vietimme syntymäpäiviä ja sattuipa samalle päivälle myös kohutun ja kehutun pop-orkka Bellraysin keikka, joten luonnollisesti yhdistimme juhlimisen ja elävän musiikin.
Keikka alkoi yllättävän myöhään, mikä oli hyvä, koska olisimme muuten myöhästyneet juhlien venyttyä ja paukuttua aiottua myöhempään.

Ja joo, väkeä oli paikalla muitakin, mutta tämä oli taas niitä keikkoja, jolla porukkaa kiinnosti välillä enemmän kännykässä joriseminen kuin bändin seuraaminen- siitäkin huolimatta, että Bellraysin laulaja olikin todella vaikuttava ilmestys (paitsi välillä basisti meinasi varastaa shöyn). Bändi oli muuten ihan hyvä, välillä tosi hyvä, mutta ei kuitenkaan älyttömän hyvä. Kuulemma ei ollut niin hyvä kuin edellisellä keikalla, eikä nyt kai tullut kauheasti vanhoja biisejä. Soitossa oli liikaa tylsiä rock-kliseitä, ja oma olo oli pitkän viikon jälkeen hieman alavireinen. Encoret olivat parhaat. Tulipahan kuitenkin nähtyä ja koettua. Ei huono ilta.

Viime päivinä on muuten tullut diggailtua Xysman De Luxe-levyä v:lta -94. Näin jälkikäteen tajuaa kuinka edellä aikaansa Xysma tuolloin oli. Aivan tajuttoman hyvä levy!

Jees, ja sattuipa rock-kirppikseltä tassuun pienlehti, joka sisälsi suuria totuuksia. "Mitä yhteistä on Rovaniemellä ja rokilla? Ne kumpikin alkavat kirjaimilla är ja oo." Näin kirjoittaja pohtii Jalla Jalla-haistattelun alkajaisiksi. Jalla Jallan lisäksi lehdessä puhuu Läjä Ä.: "Ahisti kyllä Rovaniemelläkin, se on sairas kaupunki."

Niin Sanottu 10.

Ns 10 diggarina oli vaan pakko laittaa tämä tänne.

Orkestar Business Class studiossa, osa 2.

Perjantai iltana jannut roudasivat itsensä ja soittimensa the Gas Fuzz:n studion uumeniin. Hitonmoista säpinää ja äimistelyä, puolin jos toisin. On tarkoitus siis vetäistä kolme biisiä talteen ja miksata ne. Selitän työskentelymetodini ja studiotekniset puitteet ja puutteet jannuille. Tiskinä siis Soundcraft 6000 ja kuuntelu tapahtuu pääasiallisesti Yamaha Ns-10 mx:n kautta. Äänet tallentuvat Alesis 24hd:lle. Tekniikan puolesta siis ihan luotettavaa ja vaikeasti saatavaa rautaa. Mikrofoneja erilainen määrä konkka- ja dynaamisia mikkejä. Pyrin 100% livetaltiointiin, joten jos joku mokaa joudutaan ottamaan uusi otto kyseisestä biisistä.


Alkomahoolin suhteen olen tarkka; muutaman kaljan soittajat voivat juoda äänityksien aikana janoon, humalaan ei saa tulla jottei aikaa kulu turhaan hukkaan, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan (?) Jaakko taas laulajana joutuu tyytymään pelkkään veteen jo ihan ääniteknillisistä syistä. Pientä rutinaa alkaa kuulua, perustelen humala kiellon äijille luennoimalla kohtuullisen tehokkaasti hutikassa olevien soittokoordinaatiosta ja "hyvästä fiiliksestä" joka seuraavana päivänä kuunneltuna on aikamoista shaibaa.

Joku lähtee ostamaan kaljaa ja safkaa. Alamme hieromaan mikitystä kohdilleen, aloittaen rytmi-osastosta edeten haitarin kautta kitaraan ja sieltä viulun kautta lauluun. Joudun muokkailemaan soittotilaa "väliseinien ja vaimentimien" avulla pahimpien vuotojen minimoimiseksi.
Äänet löytävät paikkansa pikkuhiljaa. Ihmettelen outoa döfistä joka pelmahtaa tiloihin kunnes tajuan että safka/kalja -setti on saapunut, ette usko että kebabbi voi tuoksua aika hirveeltä pienessä studiossa, etenkin kun itse olen vegesafkailija.
Pöperöt helttaan ja jamperot lauteille hehkuttelemaan biisejä kuosiin. Jamperot ovat sitämieltä että "eihän kolmessa biisissä kauaa mene kun nämä livenäkin kulkevat niin hyvin". "Katellaan", meitsi loihe lausumaan pojille.

Avot ja eka biisi nauhoitettu. Jampat hyökkäävät tarkkaamon puolelle kuuntelemaan. Päätimme kokeilla vielä uutta versiointia biisistä ja pikkasen rauhallisemmalla temmolla. Toimiii!!!! Ja pari versiota vielä varoiksi. Tokasta biisistä "demo versio". Joo-o, zekataan alut ja loput ja kielisoittimien vireet, siirrän tilamikkien paikkoja. Toimii!!!! Okei, kaks biisiä nauhoitettu ja päivä pulkassa ja aikaa kulunut helevetisti.

Launataina aloitetaan jo hyvissä ajoin päivällä ja äijät puhkuvat intoa joka näkyy ja kuuluu, loistavaa. Äijät täräyttävät tiskiin tarjouksen josta en voi kieltäytyä ; tahtovat äänittää ja miksata koko albumin studiossamme. Sovimme kuitenkin että tehdään vain 7 biisiä täällä ja loput kolme biisiä napataan Vihannin sessioista jotka miksataan uudestaan. Koko viikonloppu (pe-su) menee siis seitsemän biisin pohjia vedellen ja joka biisitä tulee useampi otos. Seuraavana kahtena viikkona teemme päällekkäissoittoja ja lauluja. Armotonta kuulokekuuntelun viilausta ja soittajien viretilojen säätöä. Välillä etsimme Värttinää, jota ei löydy. Ajantaju katoaa, pohdimme kuinka pitkään onnentunteen tuoma "kliimaksi" kestää. Onko sattumaa olemassa musiikissa ja miten se ilmenee. Minkätakia soittotreeneihin pitäisi suhtautua kuin meditaatioon tai runouteen. Miten live-akti eroaa studio-aktista. Kahvia keitellään ja kaskuja murjotaan hyvässä hengessä ja nauhoitukset valmistuvat hitaasti mutta varmasti, sillä taidetta ei tehdä nopeasti.

.....jatkuu....

Täällä voi askarrella.

Öhö öhöööö.

Helevetin hyviä juttuja.

Pekka Laine ja Jukka Haarma aprikoivat musamaailman ilmiöitä, juontajana Henrik Anttonen. Huikean hyvää tsournalismia, kuunnelkaa ihmeessä,
parempaa kuin jonkun juustonaksuntuoksuisen nörtin, joka hehkuttaa paskaset rillit päässä Pulpista.

Pop-Talk löytyy siis täältä.

Jonze hei:
Gösta Sunqwistin juttu aika upea kun vanhat työkaverit valottavat taustoja.

Artsu korner.

Mukavan rauhallinen interaktiivinen Dali sivusto, Bowien Warsova biisi soi hienosti.

Zeniä.

Smoke on water Japanese version
Uploaded by balr0g

Wappuriemua kaikille!

The Milkshakes: Over You

Hevi-osastomme pitkäaikainen toive täyttyköön.

Paljon manguttu K-18 pätkä jonka sain jotenkuten googlattua.

Odotan tietenkin jotain hyvitystä meidän nörttiheviosastolta kun vapautin hieman tietoa teille. Olette vastapalveluksen velkaa, jokainen joka avaa linkin.

Rare, B-Sides :)

Joku voisi hoitaa tämän seuraavaan videoiltaan.
Varmasti hienoja sooloja ja liutuksia, wah-wahin lutkutusta ja vinkumista.

Anonyymit Jopet.

Katellu tätä monta kertaa putkeen, loistavaa.

Pieni kevätsoitto

Kevään kunniaksi tässä sesongin ajaton hittibiisi eli Antonio Vivaldin konsertto No. 1 E-duuri, Op. 8, RV 269, "Kevät". Konserton osat ovat Allegro, Largo e pianissimo sempre ja Danza pastorale: Allegro.

Tässä pätkässä teoksen esittävät Julia Fischer ja Academy of St. Martin in the Fields, joista jälkimmäisen olen itsekin nähnyt elävänä lavalla Jyväskylän Kesässä joskus 1970-luvun loppupuolella. Valitettavasti musiikilliset muistot kyseiseltä keikalta ovat jo tässä vaiheessa jääneet kovin kaukaisiksi, mutta kohtuullisen varman mielikuvan mukaan myös Vivaldin Vuodenajat kuultiin tuona kesäisenä iltana Jyväskylän yliopiston juhlasalissa. Orkesterin johtajana ja solistina oli tuolloin Iona Brown, jonka johdolla syntyi myös vuoden 1979 mainio Vuodenajat-levytys. Kyseinen levytys on minulle ehdoton suosikkitulkinta tästä ikiklassikosta ja se onkin soinut ahkerasti ensin vinyylinä ja myöhemmin onnekkaasti löytämänäni CD-versiona.

Cocksucker Blues.

Kymmenen henttua

Trad. Äänitetty syyskuussa 1910, Helsinki. Myös His Master's Voice AL539

Karjalainen esitti kappaleen torstaina, ja yleisö oli haltioissaan. En ollut aiemmin laulua kuullut, joten opin paljon uutta viime vuosisadan alun suomalaisesta seksuaalilyriikasta. Ei kaikkea tarvitse aina paljastaa, se on rumaa ja epäkiinnostavaa. Vihjaileva tuhmuus toimii paremmin. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.

Huikeaa.

Sesam aukene.

Elämä on ihanaa!!!
Sain vihdoinkin Yamaha pc2002m vahvistimen joka kuormittaa tsudion Yamaha Ns10 skobeja.
Aivan uskomattoman hienosti tuo yhdistelmä soi.
Seuraavassa törpöttely-illassa Kalle saa taas katsella kotvasen itsekseen omavalintaisia musavideoita kun me muut tutustumme vahavari&kaijjjuuutin yhdistelmän paljastavaan mutta upeasti soivaan luonteeseen.

Kahavia sulle ja mulle

Kumpi kahvila voittaisi? Zen vai An? Tietenkin päivän typerin kysymys. Nimet ratkaisevat tasan kahdelta.

Lännen-Jukka, Tivoli 24.4.2008

sä kun laulun kuulet, niin linnuksi luulet,

taasen rakastuupi lännen Jukka

...lauloi Hiski Salomaa Lännen-lokarissaan vuonna 1930. Tällä kertaa Tivolissa kuunneltiin paitsi Lännen-Jukan lauluja, myös pitkiä tarinoita tämän seikkailuista. Olen aina tiennyt, että Karjalainen on keikoilla supliikkimiehiä ja hauskakin, mutta että vielä mainio stand up -koomikko! Koko String Band oli loistovedossa, soundit olivat just ja tunnelma erittäin rento. Spirituaalinen Wayfaring Stranger (suomeksi) oli keikan musiikillinen kohokohta. Poijärven ja Kuokkasen kiehtovalla tavalla oudot stemmat (close harmony) loivat lauluun arkaaisen, jopa mystisen soinnin. Toivottavasti tätä saadaan lisää levyn muodossa mahdollisimman pian.

Tuotantovoimien kriittistä tarkastelua

Harmi kun en päässyt osallistumaan finaalikarkeloihin. Edellisen postauksen kommenteista voi aistia, että tunnelma on ollut kiihkeän sähköinen. Joukkueen perusongelma on ollut pitkään "arvauksen" saattaminen paperille. Kenen vastaus hyväksytään? Kenellä on oikeus muokata kirjattua vastausta jälkikäteen? Kuka saa pidellä paperia? Periaatteessa ongelma on helppo ratkaista siten, että joukkueesta valitaan viikottain kirjuri, joka kirjoittaa vastauspaperille joukkueen yhdessä päättämän vastauksen. Apuvälineeksi Jahin lanseeraama suttupaperi, joita voisi olla mukana jokaisella pelaajalla. Toinen apuväline vaikeisiin tilanteisiin on äänestäminen. Kolmas väline sitoo koko joukkuetta ja luo pöytään hyvää visailuhenkeä: kunnioittaminen. Neljäs sija kausifinaalissa on tietenkin pettymys, mutta erinomaisen lohduttava on kymmenes peräkkäinen runkosarjavoitto. Kuten yhdeksälllä aiemmalla kaudella, myös tälläkin kerralla Poikakuoro keräsi eniten pisteitä pöytään.

We were just happy to be nominated

Saatiin sitten se kausifinaali lopultakin pidettyä. Iso kiitos tuomareille, erityisesti hätiin saapuneelle Jasmin Mäntylälle, joka pelasti sekä angstisen allekirjoittaneen kolmannen visan väännöstä että yleisön eli pelaajat kaikkien aikojen hevimättökierrokselta. Joka tapauksessa, kausi saatiin päätökseen.

Poikakuoron illan kokis oli seuraavanlainen: Inksu, Jahve, Jonze ja Satu.

Ensimmäisen kierroksen tuomari Petri oli väsännyt monipuolisen, hienoja taajuuksia viritelleen kokonaisuuden. Beatles oli meille kuin apteekin hyllyltä poimittu; Inksun kanssa pidimme tiukasti kiinni Jared Letosta, joka toi sitten meille pisteen. Ei ne pojat kuulkaas kaikkea tiedä. Se on tyttärien oltava tiukkana miesvaltaisessa instituutiossa, jos meinaa saada äänensä kuuluviin. Jonna Tervomaa lauleskeli kauniisti, nännitkin löysivät tiensä vastauspaperille (se oli muuten Jahven tieto). Bad Religionin levy-yhtiötä ei tiietty, mutta eipä se haitannu. Viimeinen kyssä oli sitten Achtung! -juttuja. Saksankielisiä numeroita lueteltiin kovasti ja kyseessähän oli joku ihmehärö nimellä Number Station. Whatever, radioaallot katosi avaruuteen, sen sijaan että olisi tuonut meille pisteitä. Eka kierroksen viimeinen bonaritehtävä oli levynkansien tunnistusta. Saimme oikein viisi kahdeksasta.

Sijoituimme sijalle kaksi, yhteispisteiden mukaan kevätkauden runkosarjan voitto napsahti Poikakuoron nimiin. Kymmenennen kerran peräkkäin kuulemma. No jopas.

Kakkoskierros olikin sitten finaalikierroksista se ensimmäinen. Jasmin Mäntylä oli koonnut mielenkiintoisen kokoelman erilaisia kansallisuuksia erilaisine viboineen. Klezmeriläistä juutalaismusiikkia kuultiin, Nitsiä, Björkkiä, Khaledia, Hanhiniemen Paulikin äänteli. Nii-in, tämä oli se surullisen kuuluisa kierros, jossa Satun kohtalonsormi oli liian nopea. En uskonut Jahven paperille heittämiä Nitsiä. En vain käsittänyt, miksi ihmeessä Nits olisi soitellut saamelaistyttärien kanssa. Ajattelin kysymyksen olevan kompa, ja vaihdoin bändin suomalaiseksi Don Johnson Big Bandiksi. Mokani takia menetimme 1+ pistettä. Onneksi se ei ollut kuitenkaan ihan niiiiiiiin kohtalokasta, koska lopputilanne ei olisi siitä miksikään muuttunut. Jutajaiset muuten tiedettiin. Tämän kierroksen jälkeen sijamme oli muistaakseni 4 pistein 9-.

Finaalin finaalikierros. Tuomarinpalikalla meitä hakkasi Mikko - Tö Mään. Pelättiin kyllä että kräppiähän sieltä taas luukutetaan enemmän kuin laki sallii, mutta haa! Mies on tainnut oppia jotain, koska oli väsännyt hänkin monipuolisen kierroksen. Kyseli Bad Religionia, Ibrahim Ferreriä, Cypress Hilliä, Chuck Berryä, New York Dollsia. Jälleen kerran tytär, tässä tapauksessa minä, sain pitää tiukasti kiinni omasta vastauksestani. En antanut periksi, vaikka minua muka yritettiin kovistella tyyliin "otatko vastuun vastauksesta?" Totta hemmetissä otan! Kun helevetti oikeassa olen! Sain siis vähän korjattua edellisen kierroksen mokailuani. Sitten Chuck Berry -aiheinen kysymys. Tuomari kyseli kolmea artistia, jotka oli nimetty samana vuonna kyseisen herran kanssa Rock 'n' Roll Hall of Fameen. Olisin halunnut vähän miettiä vastauksiamme. Periaatteessa oli ihan sama mitä siihen heitti, koska mitään varmaa tietoa ei ollut ollenkaan. Mutta silti ne nimet mitkä paperille päätyivät oli mun mielestä vähän "far out". Olisin lähtenyt hakemaan jotain samantyyppistä kuin herra Berry itse, mikä olisi sitten osoittautunut oikeaksi. No joo, olemme silti kollektiivi. New York Dolls oli Jahven heiniä. Tupakalta tullessaan, paperin jo palautettuamme, muisti sitten Johnny Thundersin kuolinpäivän, mikä oli jo liian myöhäistä. Harmi, mutta mitäpä tuosta. Ei tää oo niin totista touhua. Viimeisenä bonarina Mikko Tö Mään tivasi syntymäpäiväsankaria, joka tekee työkseen wrestlingiä. Nii-in, tätäkin olisin halunnut miettiä, ja kyseenalaistin Jonzen paperille heittämän Hulk Hoganin. Kyllä niitä muitakin on! Uskoo ken tahtoo, mutta kyllä tytötkin voi näitä tyyppejä tuntea. Oikea vastaus oli John Cena, jonka ehkä olisin saattanut osata päätellä tuomarin intressit tuntien, mutta annoin periksi. Olihan ilmassa jo muutenkin tappion tuntua. Jäimme sijalle neljä (4).

In a nutshell: jos jokainen olisi pitänyt kiinni omista vastauksistaan, eikä olisi antanut periksi ryhmän painostukselle, ja jos olisimme muistaneet oikeat vastaukset oikeaan aikaan, sekä antaneet aikaa miettimiselle, olisimme hyvällä tuurilla saattaneet jopa voittaa. No, minua häviö ei ainakaan haittaa, enkä usko, että muutkaan kuorolaiset yöuniaan sen takia olisi menettänyt. Voittajaksi kruunattiin Toistaiseksi, hyvänä kakkosena Säästö-Invaasio, joka on tehnyt erinomaisen kevätkauden.

Näin mentiin keväkausi 2008. Ensi syksynä uudet kujeet. Uudistuksia tarvitaan, monessa suhteessa. Nähtäväksi jää.

Luu lentää nurkkaan.

Pahus sentään. Yksi härmän hienoimmista livebändeistä heittää viimeisiään. Viimeisin levy ehkä parasta Laikaa mitä ikinä kuullut, monesti huudatan tsudiolla tuota levyä kun pidän pausseja. Jos aikomus on sijoittaa rahaa huippulaadukkaaseen livekeikkaan kesän aikana on tässä yksi varteenotettava vaihtoehto. Pala suomalaista musahistoriaa, joka hitusen ala-arvostetusta asemasta kärsii.

Finaali!

Voimakuva!

Jippijaijeeeeee!

Musavisan jännittävä kausifinaali käydään siis huomenna. Tuomaripaikat ovat täyttyneet, kiitos kaikille innokkaille hakijoille. Valitsimme parhaat päältä, eli illan tuomarit ovat Petri, Mikko ja salaperäinen Jasmin Mäntylä. Hyvä ja jännittävä visailuilta siis tulossa.

Voih.

Tässä ensi keskiviikkoillan täyttö-ilmoitus. Ymmärrän kyllä että ruuhkaa tulee, mutta eiköhän jokainen innokastakin innokkaampi halukas pääse näyttämään oikeudenjakamisen jalon taitonsa.

Kirjastojen ystävättäret!

MTV3: Ville Valo etsii naisseuraa kirjastosta.


"Minä vaihdan baarit kirjastoihin, menen kirjastoon hengailemaan ja katson mitä tapahtuu, raittiina jo lähes vuodenpäivät ollut Valo valottaa suunnitelmiaan."

Hanuri.

Koni koukussa

Oisko tää suomen suosituin laulu joka kertoo herskan vetämisestä :)

Konsertti illalla

Lapin kamariorkesteri on valmistanut jälleen erikoinen konsertin. Se on tänään klo 19 Rovaniemen kirkossa, ja katsokaapa ketä sinne on tulossa vierailijoiksi: Kirmo Lintinen johtaa ja Joonas Haavisto trio esiintyy solistina. Kyseessä on siis raja-aitojen rikkomista vai pitäisikö sanoa ennemminkin fuusioitumista, kamarimusiikki ja jazz, sävellykset ja improvisaatio, jazzbändi ja kirkko jne. Kaikki esiintyjät omasta kamariorkesterista lähtien ovat Suomen huippuja ja niitä tämän päivän musiikin uudistajia, luovia sieluja. Illan säveltäjänimistä voisi mainita erikseen rovaniemeläislähtöisen Outi Tarkiaisen. Suosittelen!

Voimattomuuskuva

Pahalta näyttää

Ketään ei näemmä kiinnosta kausifinaalituomarointi. Jos finaalia ei saada aikaiseksi, täytynee tyytyä runkosarjavoittoon, joka olisikin jo kymmenes kerta peräkkäin. Mestaruutta ei näillä näkymin kukaan tällä kaudella tule saavuttamaan, ellei sitten tapahdu ihmettä - keskiviikko-iltaan on vielä matkaa. Toivottavasti tuomari vielä järjestyy!

Köyhänmiehen kynppitonni.

Viikonloppuna telkkarista tullu taas pelkkää savee.

If you want to make beautiful music, you must play the black and the white notes together

Finaalituomarin paikka on edelleen vapaana.

Kitarasoolot Top 3.

Viime musavisassa joku kyseli kitarasoolot top3. listaa. Jotenkin sitä tässä pyöritellyt ja tämän kevään lista voisi olla tämänlainen. Tykkään aikalailla "niukoista" kitarasooloistakin. VoodooChild on se kunkkujen kunkku, selkeesti, soolon keskikohta on ihan selkeetä punkkia. Henkalla oli hyvä tone taju oikeestaan läpi koko soittouran ja siihenhän se perustuu.

1.



2. Moottoritie on kuuma.
Andy McCoy vetää huikean soolon joka kuljettaa teemaan liittyen aivan mielettömän kauas, ihan maailman ääriin. Soolo puhuu.
3. Kick Out the Jams. Mother Fuckers!

NYT ON PROPLEEMA!

Tsekatkaapas. Tuleepi kiire. Ja hätäkin.

Sovitetut toiveet!

Taas sitä saa! Hienostuneen musiikin toivekonsertti Sovitetut toiveet on täällä taas eli kaikki radion äärelle sunnuntaina 13.4. Tämä on hauskaa!

Stanley Harvey Eisen

"Most people aren't aware, however, that he's also a painter. Not only the kind of painter who sits at home and paints as a creative outlet, but the kind of painter who sold roughly $2 million worth of work in 2007."

Eisenin laadukasta ja sielua liikuttavaa maalaustaidetta löydätte täältä.

Boogieteorian maisteriopinnot musavisan viikkovisaa varten, pitkä oppimäärä

Illan kokoonpano: Mackan, Jah, Jonze, Karate-Masa ja OBC-Jaakko.

Matematiikka.

Eilen olimme oppilaita. Deduktiivinen ja looginen päättely eivät ole parhaita puoliamme. Vaellamme sujuvammin esoterian utuisilla poluilla ruusuporttia etsien. Eilenkin lähdimme matkaan ainoastaan mallasta ja hiukan sokeria eväänä. Otimme toisiamme käsistämme kiinni. Se oli merkki: nyt voitetaan. Ensimmäiseksi opettajat vaativat tietoa Johanneksen ilmestyksen enkelin varoituksesta. Seuraavaksi suunnistimme meren yli onnelliseen kuningaskuntaan. Herra B.K. Sundströmiä emme tunnistaneet kokonaan. Kättelimme vain ystävällisesti, kuten siellä päin on tapana. Opettajat utelivat lisäksi paheiden luokitusta ja niiden kuuluisien naulojen kokoa metrisessä järjestelmässä. Dantea - La divina commedia - oli luettu ja paheet tietenkin omaksuttu. Rockorganisaatio Tools ei leikannut aivoa lainkaan. Turkulaiset hien toverit olivat sen sijaan tuttujamme, mutta laulun nimi ja matemaattinen kaava ei. Vieläpä opettajat olivat järjestäneet meille välitunniksi puuhailtavaa: saimme yhdistää popit neumikirjoitukseen. Saavutimme neljännen sijan.

Taideaineet

Vita brevis, ars longa. Oppitunti alkoi johdannolla naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Opettajat olivat ovelasti ujuttaneet taideaineiden sisään aitoa virginialaista verbaalipropagandaa. Mutta emme häkeltyneet! Ainoastaan Shakespearin sisaruksia emme ole tavanneet aikaisemmin, tai ainakin heidän nimensä olivat unohtuneet pitkäkestoisen muistin kaikkein hämärimpiin kammioihin. Eivät suostuneet astumaan päivänvaloon. Tunnelma muuttui tämän jälkeen Petronius Arbiterin karnevalismiksi. Emme kuitenkaan olleet täysin moraalittomia, joten jäimme vaille munkkia. Emme edes osanneet huutaa. Pietarilaissyntyinen ihmelapsi Kauko Käyhkö on sen sijaan meidän vanha suosikkimme. Yksi meistä oli käynyt jopa kerran bordellissa, muttei muistanut enää kunnolla missä kaupungissa. Naiset vain olivat jääneet mieleen. Foo Fighers sameni tajuntamme ulottuvilta kaukaisuuden sijoille, mutta kotitalouden oppitunti sujui. Ei ollut suola vielä peittänyt pilaantuneen ruoan makua. Rolling Stonen kannessa kaikki toivat vielä makua ja lupausta pitkäkestoisesta jälkimausta. Välitunnilla saimme ihailla värikästä kansitaidetta. Vaikka tunnistimme kaikki, opettajien kiero laskutehtävä sai meidät heittämään ainoastaan arpanoppaa. Kirimme toiselle luokalle.

Loppukoe

Opettajat olivat tiukannäköisiä koepapereita jakaessaan. Kertoivat myöhemmin, että kolumbialaisen lannetaitelijan Shakiran oikea nimi on Shakira Isabel Mebarak Ripoll. Lähi-idässä ei aina ymmärretä amerikkalaista naisia julmasti sortavaa, nöyryyttävää, alistavaa ja raiskaavaa pornoteollisuutta, ja siksi tämä viaton ihmistaiteilija joutui muuttelemaan levyjen kannet säällisiksi. Ei kuitenkaan ainakaan vielä pukeutunut burkhaan. Meidän ortodoksishamaanien mielestä kaikenlainen irstas vietteleminen, tai oikeastaan koko seksin pitäisi laskea kuolemansynniksi ja siitä tulisi järjestää aina julkinen kivittäminen. Nooh, meillä ei onneksi ollut ongelmia Varosen kanssa. Onko Pariisissakin jo huhtikuu, niin ainakin Count Basie soitteli. Emme uskoneet, joten meitä ei tästä palkittu. Ajattara sopi hienosti aika-teemaan, myös Ronja on siististi cool. Raamattukin vilahti ilmoilla, mutta vaihtui lokikirjassa kansalliseepokseksi. Kreikka on muutakin kuin vanhoja raunioita: naa, nanana-naa Νανά Μούσχουρη. Kreikka on myös kulttuuripolitiikkaa. Palautimme vastaukset. Löysäsimme barduunaa, saavuimme rantaan. Ithaka oli jäänyt kauas taakse, alkoi joutilas odottelu. Kuinkas sitten loppukokeessa kävikään:

5. Toistaiseksi 2p
4. Avohylly 3
3. Säästöinvaasio 4
2. Seksipistoolit 5

1. Poikakuoro 7,5

=

Voitto + kaikki kolme yksilöbonaria (olut + mässypussi, puputupunamuna, ja kaakao).

Kiitos opettajille erinomaisesta visasta! Kannatti paneutua. Kättelimme ja haimme ilmaiset oluet ja yhden limonaadin. Nostimme lisäksi pöytään koottavan Taj Mahalin ja haimme snagarilta uppopaistetun Olli Lindholmin. Varjoisat papukaijat istahtivat seuraamme loppuillaksi. Kalle kertoi toistamiseen vitsinsä Henry Saaresta. Se menee näin.

Illan tuomarien tervehdys

Onnea kaikille joukkueille tasapuolisesti!

Sähkötakan tuijottelua.

Tänään illalla sähkötakan eteen jumittuu taas isoliuta poppareita ja rokkareita. Kello kun napsahtaa ysin korville niin Ykkönen lähettää hupaisan Rock'N'Roll Never Dies rainan, Teemalta taas tulee Rockin seitsemän elämää 5/7, Kuuraketti Kolmoselta.
Itse olen odottanut Life On Mars sarjaa, kovasti kehuja saanut BBC:n tuotos, joka alkaa tänään Sub:lta. Tuolta löytyy sivut josta voi bongata vaikkapa joka jaksossa soitettavat musat.
Ja ne autot.... löytyiskös musavisamobiilikin tosta ohjelmasta.
Katellaan.

Rakkaus

"Se on tunne, joka tulee, kun tykkää jostakin yhtä paljon kuin omasta moottoripyörästä. Joo, kai sitä voisi sanoa rakkaudeksi." Sonny Barger (lähde, s. 113)

Raportti

Pinkki hinkki linkki, abuuse duuse pimppi, abbasabba dabapduai.

Viikonlopun leffaputki.

Head Off

Video löytyy täältä. Kyllä potkii, mahtavaa.

Moi moon masa

Ei nimi miestä pahenna.

Orkestar Business Class:n tuleva levy. Part 1/3.

Viime syksynä alkoi OBC:n jäbät lähestyä ja kyselivät josko hoitaisin heidän tulevan ep:n nauhoitukset&miksaukset kun mulla on kamat olemassa ja olen jonkinlaisen studion bändini kanssa väsännyt treenikämpällemme. Aluksi epäröin ja vetäisin hätäisen johtopäätöksen joka oli itseasiassa haaste itselleni; ei helvetti mitä tällainen tavallinen rokkari/duunari pystyy antamaan tuolle bändille joka soittaa puvut päällä ja puhuu huoliteltua kieltä antaen itsestään pikkaisen elitistisen vaikutelman.Hmmm.......?
No, eikun treeneihin katsomaan miten kemia toimii bändin ja minun välillä ja hyvinhän se toimi. Jouduimme kuitenkin siirtämään studio sessioiden alkua Intian matkani ja the Gas Fuzz nauhoituksien takia Tammi- Helmikuun taitteeseen. Aloin miettiä yhdistäviä tekijöitä, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Jaakonhan olen tuntenut jo reilut kymmenisen vuotta. Saariston Lapsissa soittaessani Jaakko usein hengaili kanssamme ja saattoi yllättäen sipaista upeat Somerjoki imitaatiot ilmoille ja tämä tapahtui muuten ennenkuin Somerjoki-musikaali löi itsensä läpi Rovaniemellä. Saariston Lapsissahan pantiin rockuskottavuutta halvalla (meiltä se luonnistui helposti koska olimme pesunkestäviä rokkareita ja materiaalia riitti kunhan vaan peilistä katseli), sekoittaen pilipali-pelimusa estetiikkaa (pikku detaljina tässä mainittakoon, Desert Planet tuli muuten vasta meidän jälkeen kuvioihin) ja slaavilaista melankolinaa. Jaakko oli siis tuolloin Somerjokea diggaileva pitkätukka ja silloin jo mainio seuramies. Antsan taas muistan tavanneeni... ainakin kenkäkaupassa ja jossain treenikämpällä vuonna tuhatyheksänsataayheksäkytvillapaita. Mauri-Antero alias Masa on tuttu jantsanteri musavisakuviosta, huhujen mukaan myös karatekuviotkin luonnistuvat. JarkkoParkko ja Roininen alias Jimi Ronkainen olivat uusia tuttavuuksia, niistä myöhemmin lisää.

OBC:n musahan perustuu stuffiin jonka juuret ovat vahvasti Intiassa vai Vermostako ne romaanit ovat tulleet. Enivei, muistini vaeltaa Keralan palmujen katveeseen ja Bombayn tunkkaisille kaduille josta aloin imeä uusia ääniä soundipankkiini tätä projektia silmälläpitäen. Soitossa pitää olla spirittiä joka on universaalia.
Nurkkapatriotismilla ei lääninrajojen ulkopuolella ole enää mitään merkitystä ja kotiseuturakkaushan on aivan eri asia joka monesti sekoitetaan keskenään samalla lailla kuin miehekkyys ja älykkyys tuntuvat olevan synonyymeja tietynlaisilla ihmisillä. Aluksi varovasti tunnustelin löytyykö nurkkapatriotismia joka tuntuu nostaneen päätään aika voimakkaasti Rovaniemellä, sillä se on yksi isoimpia aseenteellisia esteitä mitä luova ihminen voi itselleen rakentaa.

Muutamaan otteeseen syksyllä jouduin rauhoittelemaan OBC:ta, koska aika ei vielä ollut kypsä nauhoittamisen aloittamiseen ja jotkin biisit vielä selkeästi vaativat keikkojen myötä tapahtuvaa hiomista. Ja myös itse tahdoin valmistautua tähän haasteeseen, sillä onhan täysin akustista "universaalia kansanmusiikkia" nauhoitettava erilaisella pieteetillä kuin mihin olin rock/pop/punk/elektro kuvioissa tottunut.

Yksi merkittävä seikka mikä myös meitä yhdisti asenteellisesti oli paikallisuusasteen pitäminen mahdollisimman korkeana, kulujen pysyessä silti kohtuullisina. Jos bändi on tuolla asenteella liikkeellä voisi sitä pitää varsin anarkistisena asenteena mitä valitettavan harvoin näiltä seuduilta enää löytyy. Kuitenkin tästä kaupungista löytyy useampikin studio ja hyviä äänitekniikkaan perehtyneitä henkilöitä jotka hallitsevat masteroinnin, miksauksen kuin äänityksenkin. Ekologinen ja ekonominen vaihtoehto on parempi kuin "köyhällä ei ole vara ostaa halpaa" asenne.

Kaupunkilaistuneet valkoperseet soittavat musaa joka on arvomaailmaltaan aivan päinvastaisesta maailmasta mistä he tulevat, jota nauhoittaa mies joka on painekyllästetty katurokkari. Oh Good!!!
Teoriassa tämä ei voi olla toimiva yhdistelmä mutta käytännössähän tämä oli testattava, asetelma vaikutti niin oudolta että siintä voisi syntyä aidosti ja vilpittömästi jotain mitä näillä leveysasteilla ei ole ikinä tehty, eikä myöskään tulla enää tekemään.


Joten, sovimme studioviikonlopun Tammi-Helmikuun vaihteeseen.

jatkuu......

Akonilla on sentään häpyä

"Ei minulla ole sydäntä laukoa naisille suorasukaisia ehdotuksia tosielämässä, mutta laulaen se on helpompaa. Ei minulla olisi ikinä kanttia sanoa kenellekään niitä asioita kasvotusten, joista laulan kappaleessa I Wanna Fuck You." Lähde: Rytmi 2/08.

[Raportti valmistuu, jahka löydän paperit ja Peh & Mot lähtevät kotimatkalle.]

Hitunen kieputusta

Tässä saattaa mennä pää pyörälle. Varsin lystiä menoa joka tapauksessa ja toimii parhaiten kokoruututilassa.

Tosi reteetä rumpalointia.

Oli aivan pakko laittaa nää videopätkät jakoon jotka kaveri lähetti.

Tää on kyllä siis parasta eläytymistä mitä ikinä nähny, lähtee hitaasti käyntiin mut lopussa oikein kunnon menoa.

Tässä kannattaa katella oikealla operoivaa lyömäsoitin taiteilijaa.

Raporttia odotellessa....

Raporttia odotellessa on hyvä puuhailla jotain ettei päädy vegetatiiviseen tilaan.
Eilen nakkispudarilla jonottaessamme, muistaakseni Laku Toukka puhui että on siirtynyt suosimaan vegetaarisempaa ruokavaliota, muistaakseni.

Siirtykää vaan kaikki vegesafkaan niin teette omalta osalta helevetin merkittävän teon vesivarantojen säästämistä kohden. Älkääkä vittu sitten väittäkö kun veden hinta pyörii öljyn kanssa samoissa lukemissa että "enhän mie tienny mitään kun piti uutta kotielektroniikka hamstrata kun sai niin halvalla".
Perkele kun helpotti. Poikakuoron vihreäsiipi päättä rapulaärinät ja panee pari kuvaa viimeviikolta kun on tämä Gigantista ostettu vekkuli digikamerakin sattui olemaan silloin mukana. Agentti Måsse Lårtensonin kuva on jostain.... vuodelta TuhatYheksänSataaYheksäkytKöntsä.

huh-huh...

Pehmoista visailua

Se oli sitten semmonen musavisa eilen, että sen mustatukkaisen Poikakuoron tyttären sydän hyppeli ylimääräisillä kierroksilla. Ensiapuun valmiina olivat pöydässämme Inksu, Mackan, Jah ja Jonze. Eli peruskokiksella mentiin. Alunperinhän oli ilmoitettu, että seuraamme istahtaa kaksi urheaa soturia, mutta kuten toteen kävi, Pehmot jäivät pehmoilemaan keskenänsä. En nyt sitten tiedä oliko sen niin pehmoilua, kovin rokki- ja äijähevillä täytetty visavoitto meni Pehmojen pöytään.

Mutta musiikki oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Eka kierroksella kuultiin Bon Jovia, Metallicaa, Maidenin Ironia, Kissiä, Cooperin Alicea, Straitsin Direä ja Genesistä. Meillähän meni hianosti, nappasimme 11,5 pisteellä sijan kaksi, kun Pehmonallet kiskoivat jostain ½ pistettä enemmän. Kierroksen vastaukset taisi olla enemmän Jonzen, Mackanin ja Satun yhteistyötä, siinä kun muiden kuorolaisten vastuulle jäi muut tehtävät. Inksu tarkisti vastausten oikeellisuuden ja näytti kauniilta, Jah sen sijaan keskittyi huutamaan "Kure! Tää on Kure!" ja häiriköimään viereisessä pöydässä istuneita Dead Parrootseja.

Mitkä olivat ne ensimmäisen kierroksen bravuurimme? Bonkkujen levy New Jersey tuli oikein, mutta julkaisuvuosi meni vuodella väärin, mikä harmittaa vieläkin: olishan se pitänyt muistaa! Metallican Orionia emme osanneet tunnistaa, emme niin millään. Upposimme suoraan kompakysymykseen, emmekä sieltä osanneet ryömiä ylös. Maidenin Ironilta kuulimme Aces High -nimisen sävellysteoksen, jossa Churchillin Winston puhua pälpättää jotain patrioottista. Ex-ässäläisenä on todettava, että siinäpä hyvä biisivalinta, nimikkokappaleemme kun se oli silloin aikoinaan. Kissin jäsenet. Ne Kissin jäsenet. Mackan, tuo joukkueemme urhea kapteeni ei rohjennut hypätä pöydälle ja esitellä rintavarustustaan, jota koristanut haarniska kantoi sanaa KISS. Cooperin Alicen Poisonin sanat tulivat allekirjoittaneen päästä lähes kaikki jo ennen visan alkua: lauleskelin kotona kyseistä piisiä edellispäivänä. Kyllä, hieno piisi siinäkin. Sitten kuulimme Dire Straitsin kitaranvinguttelua ja lopuksi aivan mahtavan Genesiksen piisin "Jesus he knows me". Loistava eka kierros.

Satu kuittaa, ja raportointia jatkaa Mackan.

Hukkasin vastauspaperin, joten ihan muisteluksi menee. Taisi olla ensimmäistä kierrosta vaikeampi. Voitimmeko sen tasapistein jonkun toisen joukkueen kanssa? Aidon mysteerinäytelmän tapaan tiedon kuivertelu tuotti sekä tulosta että kuraa. Tulimme kuitenkin viikkofinaalissa kakkoseksi. Onni "Tä?" Sandman ja Zoomi "Jätkä on nero" Wedgefalls eli Behemoth nappasivat ansaitun viikkovoiton suhteellisuusteoreettisin murskaluvuin. Karjauttivat ilmoille vielä hyytävän voittohuudon. Ilta jatkui tästä kosteahkona, joka tietysti vaikeuttaa entisestään tätä sekavaa muistelua.

Sitä paitsi olin eilen juhannustansseissa.

Voimasitaatti

"Mutta sitä minä en vieläkään ymmärrä, miksi minun tänään käskettiin mennä pesemään suuni kun kerroin aikovani kesällä "hoitaa puutarhaani". Todella outoa. Sanoohan jo vanha kiinalainen sananlaskukin, että mikään ei ole niin tärkeää kuin "puutarhan hoito"."

Jyrki Kasvi

Voimavideo

Kyllästyminen mahdotonta

i feel good!
	housut
	letti
	rotsi,
	stiflat
	paita
	joku muu??????
pollcode.com free polls

Rakkaudesta musiikkiin.

Eilen tapasin velmun, vanhan viiksestä vetäjän, osa-aikaisen ala-asteen tyttöjen jumppamaikan Göran Pippelqwistin ja pohdimme musiikkijournalismia pullakahvien siivittäminä.
Jossain vaiheessa pohdintaa älysimme että parhaat musajournalistit ovat myöskin jonkinasteisia muusikoita.
Poikkeuksiakin toki on mm: Juntunen, Lähde ja Aaltonen (parhaina päivinä).

Talsin sateessa kotiin ja googlasin toimittajia. Göran lähti harrastamaan keksimäänsä uutta lajia, takaperin hiihtoa.

Arvovaltaa ja tyylitajua peliin

Lähetin tekstiviestin Ikelle. Hän vastasi, että asia on ok. Hänen koneensa laskeutuu jo tänään iltapäivällä lentokentälle. Minä menen vastaan, ellei Jonze ehdi. Ollaan sitten illalla kohteliaita, kerrotaan maltillisesti säännöt ja neuvotaan tavoissa. Hienoa saada raskaan sarjan musavisailija Poikakuoroon! Värikkäät etkot tekevät paluun, pussywalkia tanssitaan ja visoja voitetaan helposti entiseen tapaan.

Balanssi

• järjestys
• siisteys
• maltti
• rauha
  

Pari muutakin tuli mieleen, mutta näillä jo pärjää. Äkkiseltään vaikuttaa, että kaksi ensimmäistä muodostavat yhden kokonaisuuden, samoin kaksi viimeistä. Viikonloppuna tuli juttua neljästä evankeliumista. Siivosin pitkästä aikaa työhuoneen. PAL - siinä oli kaikki kohdallaan;

Come Together.

Keskiviikon vieras

Tiedoksi, että pöydässämme istuu keskiviikkona kaverini Oulusta. Jos on tilaa, hän pelaa. Muussa tapauksessa keskittyy pelkästään herrastapaiseen naistennaurattamiseen ja verbaalisiin pientaikatemppuihin.

Rääväsuita ei haluta suomeen

Allekirjoita sinäkin adressi Ei Sex Pistolseja Suomeen! (adressit.com)

Kuka haluaa, että tänne päästetään joku rikollislauma, jonka tärkein soitin on mekaaninen äänensärkijä, josta lähtee räkäinen käkättävä ääni?

Historiansiipien "kohinaa".

Iltiksen jutun nappasin suoraan copy-pastella tänne. Onneksi elämme digi-aikaa.

Nauhoitetun äänen historiallisena hetkenä pidetään vuotta 1877, jolloin Thomas Alva Edison tallensi fonografillaan pätkän lastenlaulusta, jonka sanat kuuluvat suomeksi "Maijall' oli karitsa".

Nyt amerikkalaisten äänihistorioitsijoiden ryhmä on kuitenkin onnistunut saamaan kuuluviin jo 17 vuotta ennen Edisonin tallennusta taltioidun pätkän ranskalaista kansanlaulua. Sen tallensi pariisilainen keksijä Edouard-Leon Scott de Martinville 9. huhtikuuta 1860. Tuolloin Ranskaa hallitsi vielä valtion viimeinen monarkki, Napoleon III.

Kymmensekuntinen katkelma laulusta "Au clair de la lune" on Ranskan tiedeakatemian mukaan vanhin ihmisäänestä tehty tallenne.

Keksijältä jäi kuulematta

Keksijä ei itsekään koskaan kuullut tallennetta, koska sen saaminen kuuluviin vaati modernia digiteknologiaa, insinöörejä ja intohimoisia tutkijoita. Scott de Martinville käytti fonautografiksi kutsuttua laitetta, joka raapi ääniaallot öljylampun savun nokeamalle paperille.

Edisonin fonografi 17 vuotta myöhemmin mahdollisti paitsi äänitteiden tallentamisen myös niiden kuuntelun. Edisonin fonografi perustui lieriön ympärille käärittyyn tinapaperiin ja sen toimintaperiaate oli sama kuin kuin gramofonin. Tinapaperin huonon kestävyyden takia Edison kehitti myöhemmin vahasylinterit, joiden kestävyys oli huomattavasti parempi.

Varhaisten äänitysten henkiin herättämiseen pyrkivä amerikkalaisprojekti First Sounds on nyt julkaissut Scott de Martinvillen tallenteen netissä MP3-muodossa. Se on kuultavissa osoitteessa http://www.firstsounds.org/sounds/index.php

Tietoisku!

!!

High Time eli korkea aika palautua asemiin.

Pientä väsymystä ilmassa, joukkueita oli 12 ja muutenkin näytti siltä että osa joukkueista ei ollut täyspäisiä. Meilläkin oli illan skabaan seuloutunut ihan perinteinen luuseri/duunari -osasto eli Jonze the Flash, Inksu Won Drinksu ja vapaustaistelija ja vanha merirosvo Måsse Lårtenssån, joka Pippi Långstrumppan faijan kanssa aikoinaan Rovaniemen syväsatamassa kauhua herätti, kertomalla eriskumallisia kaskuja ja veistelemällä puujalkoja telttakepeistä.

Heti kättelyssä lupauduimme voittamaan tämäniltaisen kisan, meininki oli huge ja kosminen hymy välkehti meidän kolmen silmäkulmista aina korvannipukoihin asti.

Ensimmäinen kevätrulla lähti liikkeelle... Muse, Air, Ronski Beat, Bryan May, Rpinsessa Stefaniiiii, tultiin kakkoseksi. Aika ärtsy startti meiltä, olimme yhtä tyytyväistä hymyä päästä varpaisiin ja korvannipukoihin kasvoivat karvat tuon kierroksen aikana.
Kaljapommina soi Irwin Gooddamnedin tunnetuksi tekemä biisi jonka esitti Marko Haavisto ja Hunks. Olin niinsanotusti H. Moilasena korviini kasvaneista karvoista ja vedin pipoa syvemmälle päähäni.

Toka kierros muljahti käyntiin varsin rasvaisesti. Pari ekaa biisiä oli silkkaa Teppojen kamaa ja aloin jo nuuhkia ilmaa josko Suave:n tai Brylcreme:n döfis leijailisi tuulenhalkojaani. Paskanmarjat, näillä leveysasteilla Teppo-kultturi on katoavaa, vaikka tämä paikka antaisi itseasiassa täydelliset puitteet kellohameisille Betty Pageille, Marilyneille, cooleille James Deaneille ja Elviksille poltella punaista Marlboroa. Kessuttelu harrastuksen parhaimmat tyylit löytyy muuten Humhrey Bogartilta ja Keith Richardsilta, Bryan Ferry tietenkin ikuisena kakkosena. Kolmas biisi oli joku jonka vastaukset olivat a)Tinderstick b)lost boys c) 69 eyes. Neljäntenä kurvasi Misfits kaiuttimista ulos, köyhänmiehenjimmorrison keulilla eli Glen Danzig karjuu niinkuin gootti vain voi ja hyvinhän se voi. Vitos biisi oli jotain elokuvajutskaa jota en nyt ihan tarkkaan muista, Tim Burton oli raapustettu papereihin josta oli + nasahtanut. Toka kierroskin meni meillä tosi hienosti ja lujaa, tosin pisteet menivät ihan päin helvettiä, saimme vain kuppaiset 4+/16 mut finaaliin päästiin. Bonarina oli soittimia ja genrejä jotka piti matsata yhteen, nostatti vähän pistesaldoamme.

Kaljapommia en kuullut koska olin miesten virtseriassa nyppimässä karvoja pois korvista, olihan aikeemme kuitenkin palauttaa Poikakuoro taas kolmen kärkeen. Kommandomme oli siis vielä kesken joten kiikaripotkupalloiluun ei ollut aikaa.

Kolmas kevätrulla pullahti liikkeelle. Danny eli Ilkka Lipsanen - Sysimetsä, lovin' spoonful, cembalo. Toka; Yazoo, Only You, Depeze Mode ja tämän kysymyksen täydellisistä vastauksista meille napsahti pimeässä loistava Papukaijamerkki vasempaan pakaraan, bling bling. Kolmas biisi meni ihan lotto-osastolle eli kaikki pallot vierivät ohi. Nelosessa Taiska, David Hashishoff, näyttelijä. Vitosessa reippaina kävimme reggain alle ja lottoamalla taas kerran pallot vyörivät ohi.

Odotusta... hymymme oli alkanut hyytyä ja pienoinen Esko Epätoivo supatteli olkapäillämme. Odotusta.... ja tulokset; 6. Avohylly 5. Säästöinvaasio 4. Toistaiseksi jaetulla sijalla Jksbvcx ...zörzönzöön kanssa 3. Roiposstiim 2. Parrootsin Dead ja jumantsuikka ME ollaan YKKÖSINÄ!!! Kommandoiskumme oli siis juuri oikein mitoitettu.

Kisan jälkeen koko ravintola tuli juhlimaan pöytäämme. Ilmaista juomaa saimme kipata kaksin käsin ja tarjoilu pelasi. Dead Parootsin pojat äityivät tanssimaan pöydällä ja strippaamaan. Vanha ystävämme Peedro innostui soittamaan Mexicolaisia vapaustaistelulauluja Neil Youngilta lainatulla kitarallaan. Kunnon yhteislaulua ja DP:n poikien strippari esitystä parempaa lahjaa emme olisi muilta joukkueilta voineet saada. Ilta oli aivammahtava ja legendaarinen joka jää takuulla riehakkuudessa kyseisen ravintolan historiaan.

Kirpparikierrokselta voimakuva.

Piipahdin tuossa kirpparilla ja onneks oli kamera mukana. Toimikoon tämä voimakuvana.

Lisää keksintöjä Nipponin pojilta

Edellisen innoittamana laitettakoon näkyville itseäni suuresti huvittanut algoritmimarssi. Tämä versio löytyi eräältä ilmailupalstalta, mutta jatkoyhteyden takaa löytyi myös soolo- ja ninjaversio.

Kaikkea se Nipponin poika keksiikin.

Oisko tässä Olympialaisiin uus näytöslaji.
Tää kuvaa kyllä hyvin Poikakuoron tilaa nykyisin, ihan kun musavisassa yritettäis osua oikeaan.

Bachia pääsiäisenä V

Brandenburgilainen konsertto nro 1 F-duuri BWV 1046: Allegro moderato. Freiburg Baroque Orchestra.

Bachia pääsiäisenä IV

Kantaatti Herz und Mund und Tat und Leben BWV 147: Wohl mir, dass ich Jesum habe. Bach Collegium Japan, johtajana Masaaki Suzuki.

Norsu vetää kärsän täys ja bailaa.

Huh mitä pätkiä löysin. Jotenkin hellyttävää ja hauskaa. Toka pätkä on loistava.

Passions of Läjä Äijälä

Pyynnöstä kerron, kuinka hiljainen viikko alkoi. Se alkoi Terveitten käsien encoreilla.

Edellinen yhdistetty TK näkö- ja kuulohavainto oli kahdeksan vuoden takaa Turusta, joten oli aika päivittää tiedot. Vaikka lähtökohdat olivat enemmän kuin kehnot, siis sunnuntai-ilta + väsymys.

Ennen TK:n osuutta ehti Pro et Contra lopettaa ja Naked Agression -kunnon anarko-punkkarien tapaan- vastustaa valtiota, sotaa, uskontoa ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ei niistä sen enempiä.

TK:n rymistessä lavalle löytyi yleisöäkin, joka oli aiempien esiintyjien aikana piiloutunut keikkapaikan varjoisiin loukkoihin. Äijälä ja alkuperäinen rumpali Peedro, jonka identiteettiä keikan jälkeen arvuuttelimme, olivat äärettömän tiukassa vedossa, eikä muu bändi tahtonut aina pysyä heidän perässä. Anonyymiksi jäänyt kitaristi päästi parit kunnon hevi-tiluliluttelut Gibson SG:llään ja basisti Lene runnoi Rickenbackeriaan hyvinkin miehisin ottein.

Yleisöä hemmoteltiin useilla vanhoilla ralleilla (Kumia ja verta, Musta jumala, Anna mulle piiskaa, Vapaa Pohjola, Ei enää koskaan sotaa….), muutamalla nopealla hiturilla ja uusilla ralleilla – joita ei pahemmin vanhoista erottanut. Ja Äijälä (huom. kohta viisikymppinen) pyöri lavalla kuin väkkärä ja on varmasti kovemmassa kunnossa kuin usea nuorempi kollegansa. Välispiikit olivat oma luku sinänsä... ugh...

Siinäkin mielessä poikkeuksellinen keikka, ettei rahaa kulunut kuin euro narikkaan. Paidan olisin ostanut, mutta jäljellä oli vain tyttöjen kokoja. Oliko keikka sitten hyvä vai ei? No, itse ainakin pidin.

Ja musavisatyyliin voisi lopuksi heittää kysymyksen. Minkä niminen bändiprojekti Läjällä oli Rovaniemellä joskus 80-luvulla ja mistä proggis tod.näk. poimi nimensä?

Kauko ja Riku jäivät toisenlaisista aikeista huolimatta torstaina Bachin Lothar Matthäus Passion jalkoihin, mutta se onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Lämmöllä.

Pääsiäismunaa vuodelta 1989

Chain Of Fools

Bachia pääsiäisenä III

Narciso Yepes esittää preludin ja bourréen sarjasta luutulle e-molli BWV 996.

Musavisa 19.3.2008

Saavuin keskiviikon musavisaan hyvissä ajoin ja istahdin pöytään. Kello oli kymmentä vaille kahdeksan. Päivä oli sujunut mainiosti, takana oli mielenkiintoinen luento ja fiilis oli erinomainen. Asetuin kirjan ja lämmittävän kaakaolasin äärelle. Kirjassa alkoikin mielenkiintoinen Battle of Britainia käsittelevä luku. Sen parissa odottelu sujui rattoisasti samalla, kun naapuripöytiinkin alkoi ilmaantua visailijoita.

Illan tuomarit aloittivat minuutilleen kello yhdeksän ja tajusin edelleen istuvani yksin. Kummallakin puolella oli jo hyvän aikaa järjestäydytty visaa varten. Joukkue jos toinenkin oli saanut muotonsa kokoon. Kello yhdessätoista ilakoi Toistaiseksi, kello yhdessä Säästöinvaasio ja kello kolmessa istui aina yhtä jämäkkä Dead Parroots. Epäusko ja hämmennys alkoivat hiipiä pöytäseurakseni. Sain kuitenkin tuomareilta ystävällisen luvan aloittaa itsekseni eli menoksi sitten vaan!

Visailu yksin osoittautui jokseenkin mahdottomaksi tehtäväksi. Punnerrettuani turhaan varsinaisen kysymyspaperin kanssa päätin vaihtaa strategiaa. Pikainen syöksykäännös ja uusiin asemiin. Keskityin ensimmäisen kierroksen loppuajan poppariparisuhdepuuhiksen ratkomiseen. Kierroksen lähestyessä loppuaan huomasin oikealta lähestyvän tutun hahmon. Inksu saapui ja sain heti arvokasta apua puuhapaperin ongelmakohtiin ja korjauksia vääriin veikkauksiini. Puuhapaperin pisteet laskettiin vasta toisen kierroksen jälkeen, joten katastrofi oli kuitenkin edessä. Yksinäisen kierroksen puolella pisteellä sai ainakin hyvät aplodit.

Kakkoskierroksella tulikin sitten pöytään kasoittain kryptoniittia. En ala vaurioraporttia tarkemmin analysoimaan, mutta kohtalokkaat osumat tulivat akselilta Streets, Koneisto, Röyksopp ja Knife. Tarharyhmän tunnistimme, kuten myös suurimman osan sen jäsenistä. Inksu muisti lisäksi nimimerkki Think-Inkin taakse kätkeytyneen Jori Sjöroosin. Miehen bändi Magenta Skycode ei sen sijaan mieleemme tullut. Matti Johannes Koivun ja hänen Irwin-levynsä muistimme, mutta se ei riittänyt enää oikaisemaan syöksykierrettä. Putosimme finaalista.

Kaikesta huolimatta jäimme urheasti varjofinaaliin. Se olikin hilpeästi coverkierros. Alkuperäiset esittäjät oli helppo tunnistaa, mutta coveeraajat ja niihin liittyvät yksityiskohdat jäivät hämäriksi. Cake, Eagles Of Death Metal, Queens Of The Stone Age ja kumppanit olivat ilmeisesti löytäneet tiensä muihin papereihin, koskapa voittaja löytyi sillekin illalle. Siipiään iloisina keikuttivat onnittelut ansainneet Säästöinvaasion jäsenet, jotka samalla ponnahtivat kokonaistilanteessa hulppeahkoon johtoon.

Bachia pääsiäisenä II

David Oistrah soittaa ensimmäisen osan Johann Sebastian Bachin viulukonsertosta a-molli BWV 1041.

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244: Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen. Amsterdam Baroque Orchestra ja solistit, johtajana Ton Koopman.

Minna Canth

ja tasa-arvon päivä

Voimavideo

Päivän iloksi ja illan onneksi voimavideo!

Hevi poppia, eli pov....

Kun Poikakuoron hevisiipi on hieman lerpahtanut pitänee minun yrittää tehdä löytöjä tuolla saralla.
Tämän tahtoisin kuulla. Ehkä voisin saada samanlaiset kicksut kuin Moottorilinnuista.

Ostin tokan hevilevyn.

Piipahdimme vk.loppuna Oulussa autolla ja yhdeltä bensikseltä oli pakko ostaa Kimmo Kuusniemi Band: Moottorilinnut cd (5€). Eka hevilevyni oli Möttösen Munien eka, jonka lahjoitin aika pian pois, eräällä hemaisevalle hempukalle joka arvosti suuresti tuota levyä. Onhan toki Moottorihattuja, Sabattia ja Zepukoita joitakin kappaleita levyhyllyssäni mutta luen ne enempi klassiseksi rokiksi jotka majailevat siellä hevisiivessä.
Mutta tämä toinen heavylevyni on jotenskin aika huimaa kamaa, saatana sentään. Eka biisi Metallinen sateenkaari lasauttaa turhat luulot pois heti ekassa säkeistössä. Huh-huh, ei mitään nynnyjen kamaa, ei tosiaankaan. Biisien nimet kertovat oikeastaan kaiken millä alueella liikutaan Kuoleman kauppias, 1000 megawatin totuus, elävien hautausmaa, moottorilinnut, veistoksen ajatuksia, talo, megakone.
Soundimaailma tukee kylmiä tekstejä ihan kybällä, jopa Muskan ja Kirkan yleensä lämpimänhehkuvana tunnetut laulusoundit on rautaisella ammattitaidolla saatu kuulostamaan haudantakaiselta. Tästä levystä riittää kyllä takuulla pitkäksiaikaa hubaa mutta en kuitenkaan vielä tämän levyn myötä uskalla kääntyä hevariksi. Olenkin jokatapauksessa liian nynny omaksumaan kylmää ja vulgaaria heviestetiikkaa.
Ajattelin katsoa jokupäivä kaikki himassa olevat Matrix dvd:t ja se ei muuten liity tähän hevi juttuun mitenkään. Monica Bellucci on vain aika upea donna ja minusta jokaisella blogilla pitäisi aina sillointällöin ilmestyä MB:n kuva, ihan vain maailmanrauhan takaamiseksi.

Muistoja Alhambrasta

Ihan muita juttuja etsiessäni törmäsin tähän: Narciso Yepesin huima tulkinta Francisco Tarrégan kappaleesta Recuerdos de la Alhambra. Kitaristit ja muutkin nauttikaa!

Pellen punk-filosofiaa

Pelle Miljoonaa haastatellaan tämän päivän Metro-lehdessä. Lehti on kai netissäkin, mutta hankalasti pdf-muodossa. Pari valikoitua pätkää.

- Jotenkin mä olen saanut sen leiman otsaan, että se on ihan sama mitä mä teen niin se on aina punk. Mutta sehän on ihan helvetin okei. Punkin alkuperäinen ideahan oli, että se sisältää kaiken, Pelle sanoo.


Miten dokumentin Akupunktion poikien kaltaiset nykypunkkarit suhtautuvat sinuun? Arvostavatko he perinteitä?

- Ei, kyllä ne pitää mua täysin vaarina, niinkuin mä olenkin, hehheh. Nykypunkkareilla on ihan oma juttunsa. Mutta tietääkö ne itsekään mikä se on? Sitähän se punk on, ei sitä voi määritellä.

Sinua saa siis kutsua punk-vaariksi.

- Kyllä saa. Mua saa sanoa miksi vaan.

Nominatiivi, genetiivi, ALTERNATIIVI

Suomi-Kanada-Rovaniemi -ottelu käytiin keskiviikkona Kauppayhtiön taisteluareenalla. Poikakuoropoppoon kokoonpano oli pitkästä aikaa perus, eli Inksu, Satu, Jah, Mackan ja Jonze. Ikävuosien väsyttämä joukkueemme oli extraväsynyt, allekirjoittanut alkoi valua pöydälle jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Opiskelukiireet, musan viilaukset, työn aiheuttamat rasitteet piinaavat jäsentemme luita ja ytimiä. Joka tapauksessa, olotilamme oli kuin lumiukot sohjosäässä.

Olipa tila mikä tahansa, taisteluun oli käytävä. Kovin oli "merkillistä" musiikkia heti ensimmäisestä biisistä lähtien. Eka kierroksella paperille löysivät tiensä harvat oikeat vastaukset: !!! -bändi, Jimi Tenor, Kirka, Thom Yorke kuuluivat niihin. Tuon viimeisenä mainitun duettoparin toinen osapuoli PJ Harveykin tiedettiin, mutta kotimaata jäätiin sitten arpomaan. Oikea maa kyllä oli vaihtoehto, mutta paprulle päätyi väärä vastaus: ei ollu ameriiiikkalainen täti se, vaan ehta britti. Pisteitähän kalastimme 8½, kun tarjolla olisi ollut 14.

Kakkoskierroksella tunnistettiin naislaulajia ja eläimiä. Hmm, hieno kombinaatio. Bonuskysymyksiäkin oli siinä välissä. Kahden eka biisin jälkeen eka bonari kuului: "Mitä yhteistä on kahdella edellisellä artistilla?" En ymmärrä miksi oikeaksi vastaukseksi ei hyväksytty sitä, että molemmat ovat naisia, kun ne oli. Tarkka oikea vastaushan kuului että he ovat kämppiksiä. Edelleen olen sitä mieltä, että vastasimme oikein, kysehän on vain ja ainoastaan kysymyksen muotoilusta. No joo, en sitten viitsinyt lähteä protestoimaan mokomasta, mitäpä tuosta. (Normaalitilassahan olisin varmasti sen tehnyt, mutta lumiukko-olotilani vei voiton.) Kierros jatkui tupakka-korsteeni Joni Mitchellillä, joka löytyi kuin apteekin hyllyltä, ilman Nicotinellea. Toinen bonari tuli tämän jälkeen, ja kolmen eka artistin yhteisyys oli kanadalaisuus. Sitten ne eläimet, Jethro Tull esitti ihan kamalan biisin, jossa lueteltiin jos minkäkinlaista mönkijää. Ja viimeinen kyssä oli sitten jotain samanlaista höpönpöpöä. Pisteitä saatiin 12,5.

Tämän lisäksi arvailimme puuhapaperin bändejä, ovatko kanadalaisia vai ei. Puolet arvauksista oikein, ei tullut lottovoittoa. Nappasimme yhteensä 3 pistettä, jolloin kakkoskierroksen yhteispistemäärä oli 15½, kun tarjolla oli hurjat 27 pojoa. Mutta päästiin tavoitteeseen, eli finaalipaikka aukesi.

Finaalikierros oli lisää höttöä. Perseelleenhän se meni, kun ei tiedetä niin ei tiedetä. Eddie Vedderit, Juliette Lewisit tunnettiin, mutta muut meni jonnekin muualle. Inksu loisti loistavasti finaalikierroksen viimeisessä, kun tunnisti upeasti bändin nimeltä Au Revoir Simone. Inksun erikoisosaamisalueeksi nimettäköön tästä lähtien tuo kyseinen genre, eli ilmeisesti joku alternative? Korjatkaa, jos olen väärässä. Kaiken tietämyksen jälkeen nappasimme finaalissa sijan toiseksi viimeinen, ja monet monet joukkueet olivat parempia. Voittajaksi itsensä kohotti Toistaiseksi, Onnea heille! Lieneekö ollut vain toistaiseksi, sen tiedämme muutaman viikon päästä, kausifinaalissa.

Ensi kertaan.

I'm not waiting on a friend, I'm just waiting on a report

Don't push it or I'll give you a war you won't believe.

Pitkästä aikaa!

Keskiviikko ja voimakuvan taikaa. Nähdään illalla.

"Onko noi tosissaan?"

Syksyn sävelen voittaneen Rikoo on riskillä ruman kommentit ovat pääosin nolostelua ja kauhistelua. Yksi niistä kuitenkin kiinnitti huomioni:

Huumorimusiikki kuolee Suomesta, kommenteista päätellen... Sääliksi käy ikiaikaisen kuplettiperinteemme ja kansankomiikan puolesta.
Eikö nykynuoriso siis enää ymmärrä komiikkaa ja parodiaa? :O

Olen huomannut itsekin, että totisuus valtaa alaa. Tällaista ei pitäisi kehdata kirjoittaa etnomusikologin läsnäollessa, mutta väitän, että suomalainen populaarimusiikki jakautuu kahteen suureen linjaan.

Ensimmäinen ovat nämä kupletit ja huumorimusiikki. Käsittääkseni heti kun äänilevyt tulivat Suomeen ja kupletit pääsivät niihin, ne olivat myydyintä musiikkia. Suomi on myös siitä ihailtava kulttuuri, että täällä rock ja rap elivät ensin parodioina ja piti kasvaa uusi puhdas sukupolvi joka pystyi tekemään niitä muuten kuin pilkaten.

Huumori muistuttaa muiden pienten päähänpotkittujen kansojen kuten juutalaisten tai irlantilaisten huumoria. Esitän myöhemmin arvaukseni mikä on tämän mekanismi.


Suomalainen virallinen melankolia

Toinen linja on tietenkin itkuvirret. Sanotaan, että virallinen kulttuuri katsoo kansaa pappilan ikkunan läpi. On huomionarvoista, että populaarikulttuurista korkeamman tason suosioon on päässyt vain tämä osasto. Siitä kai puheet slaavilaisesta melankoliasta.

Korkeakulttuurin edustajat eivät vain osanneet tai halunneet ymmärtää tarpeeksi tasoja ymmärtääkseen pieruhuumoria ja naamanvääntelyä. Alatalon kappaleen ensimmäinen lause (Oon köÖÖÖYYhä laulaja mä vaan) sisältää jo valtavasti viitteitä ja merkityksiä.

Korkeakulttuuri on jaksanut ymmärtää vain yksitasoista ilmaisua. Se on noteerannut loputtomat hylätyn kaipuun kuvaukset ja totiset oikeassa olijat kuten Hectorin ja vastaavat. Huippuna ehkä suomalainen hiphop, joka sai tässä muutama vuosi sitten ymmärtävät tädit suorastaan raiteiltaan ihastuksesta. (Tosin siinäkin ilmiössä oli sitten vielä vanhan jäänteenä Petri Nygård).

Juice leskistä arvostetaan kun hän ymmärsi juoda itsensä kuoliaaksi. Hänenkin tuotannostaan virallisen hyväksynnän saavat ne kappaleet, joita voi hoilata jätettynä laskuhumalassa ja tippa silmäkulmassa. Suuren mestarin muistosta on karsittu huumorilaulut, joita tarkemmin laskien saattaa olla hänen tuotannostaa valtaosa. Ainakin varhaisemmasta tuotannosta.


Itkupilliä turpaan

Olennaisinta itkuvirsissä oli kuitenkin se, että niitä vihattiin. Vanhaa iskelmää kuunteleva nykynuori ei ehkä tajua sitä syvää inhoa jota tunnettiin näitä tunteilijoita kohtaan. Muistan sen itse, ja oikeastaan hämmästyttää mikä näissä sinänsä aivan sympaattisissa lauluissa oli vikana. Esimerkiksi Hector on perinteisesti ollut myös ylhäältä hyväksytty, mutta olen monta kertaa kuullut, miten häntä pidettiin ällöttävänä ja vollottavana tosikkona.

Luulen, että tuo kursivoitu on mentaliteetin avain.

Suomi on pieni kulttuuri. Täällä on perinteisesti ajateltu, ettei kannata yrittää matkia toisia. Suuressa maailmassa kaikki kuitenkin tehdään paremmin.

Toiseksi suomalaisia on määräilty tai yritetty määräillä vähän joka suunnasta. Siitä tulee epäluuloiseksi. Erityisen allergiseksi tärkeilylle ja paatokselle.

Huumorimusiikki ei ole pienen kulttuurin viesti suureen maailmaan. Päinvastoin se heijastaa suurta maailmaa sisäänpäin pienelle kulttuurille. Erityisesti vahvistaa ja konkretisoi naurettavia piirteitä, jotka suomalainen siinä tunnistaa, mutta joita ei ehkä osaa kaikkia itselleen ilmaista.

Se on filtteri manipuloivan eli suostuttelevan ja uhkailevan ison toimijan ja hänen kohteidensa välilä. Tämän takia tosikkous on niin epäsuosittua. Se samastetaan määräilemiseen ja pelotteluun. Komentelijalta riisutaan auktoriteetti pilamuunnelmilla. Ajatuksena kai se, että jokainen voi ratkaista omat kantansa yksin ja asiapohjalla kun arvovalta hävitetään häiritsemästä.

Sama koskee myös tunteellisuutta. On kai kirjoitettu paljon tangoista ja pariutumiskäyttäytymisestä, mutta harvemmin siitä miten paljon näitä kaikkia "humppia" inhottiin.

Siinä on pohjalla ajatus, että tunteet ovat vain naisten salajuoni, jolla tuhota miehen vapaus. Houkutella hänet naisen käskyläiseksi tienaamaan rahaa ja sietämään tunnepurkauksia. Pahimmillaan joutuu elättämään perhettä.

Tunteellista musiikkia (ja tarkemmin ajatellen koko kulttuuria) ja sen esittäjiä pidettiin turpaanvedon ansaitsevina kätyreinä, jotka toimivat naisten, pomojen ja yhteiskunnan pussiin vapaata miestä vastaan.

Voisi jopa kuvitella, ettei homofobia perustunut niinkään sukupuolitavoille kuin sille, että homojen katsottiin liittoutuneen naisten ja muiden konformismia vaativien auktoriteettien kanssa miesten yksilönvapautta vastaan. Ehkä tämä on vähän pitkälle viety johtopäätös, mutta miettimisen arvoinen.


Huumorin jälkeen

En tiedä tarkkaan miksi tämä on muuttunut. Voi hyvin olla, että jatkuva vastaaninttäminen ja tunne-elämän halveksunta ovat tosiaan olleet syynä joihinkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, jotka ovat kuulemma tuottaneet suomalaisille miehille harmia. Varsinkin jos konflikti näiden kahden suuren linjan välillä eskaloituu.

Vapautuneempi yhteiskunta poistaa tarpeen jatkuvaan varuillaanoloon, mutta toisaalta tuntuu, että nykyään on ratkaisevasti enemmän pyhiä asioita ja niiden pilkkaamista pelätään enemmän kuin vaikkapa parikymmentä vuotta sitten.

Koko virallinen kulttuuri on kyllä tehnyt kaikkensa huumoria vastaan. Ei sitä, missä ääni särähtäen pilkataan porvareita tai natseja tai muita oikeita vihollisia vaan sitä, missä piereskellään hassu hattu päässä. Varmaan siksi, että jälkimmäinen on lopultakin merkittävämpää ja vaikuttavampaa.


Kupletin ja kulttuurin perimmäinen ero

Kulttuuri on itsen ilmaisua. Joko omaa tai oman ryhmän tuntemusten. Se kuvaa ja määrittelee mitä ollaan ja mitä ajatellaan.

Kupletti on ulkomaailman hajottamista. Huumori on identiteetin itsepuolustusta, jolla katkaistaan terä uskottelulta ja painostukselta. Sen pohjimmainen tarkoitus on pitää oma identiteetti määrittelemättömänä, koska muuten tarjotaan systeemille jotain mihin se voi tarttua.

Tavoitteet ovat siis täysin vastakkaissuuntaiset. Tämän takia virallisen kulttuurin on niin vaikea ymmärtää huumoria. Ja toisekseen huumori tarjoaa kovin vähän tai ei ollenkaan niille, jotka elävät toisenlaisissa ympäristöissä.

Virallinen kulttuuri perustuu pätemiseen ja uranluontiin. Siksi se hyväksyy huumorin vain, jos sillä on tendenssi, joka vie siltä huumorille ominaisen monitasoisuuden ja määrittelemättömyyden. Kulttuuri on jotain, mihin jaetaan verovaroja jokseenkin metafyysisin perusteluin ja siksi kaikki mitä ei voi sijoittaa hyvän ja pahan taistelun rintamalinjoihin on pelkästään harmillista.


Huumorimusiikki asenteena

Huumorimusiikin asenne näkyy suomalaisissa popharrastajissa laajemminkin. Erityisesti siinä, ettei kukaan kehtaa olla fani. Jonkun yhtyeen ihailu "tosissaan" on noloa ja lapsellista.

Poikakuoron musailloissa se näkyy selvästi. Jotain Rolling Stonesien levyä voidaan kehua maailman parhaaksi mutta samalla naureskellaan huonoille soittajille. Heviä huudatetaan ja heilutetaan päätä täysin tietoisina siitä, miten totaalisen naurettavia jotkin Kiss, Manowar tai Black Sabbath ovat. Sinänsä vaikuttavan King Crimsonin keikkavideon katselu päätyy a cappella -parodioihin.

Olennaista on se, että irvailevaa suhtautumista pidetään jonkinlaisena laadun takeena. Sellainen joka suuttuu kun suosikkibändiä vähätellään on vain omituinen ja jotenkin viallinen, todennäköisesti heikkolahjainen. Mieltymys ja arvostus voidaan osoittaa uskottavasti jos pystyy tunnustamaan ja nauramaan mukana kohteensä hassuille puolille vähintään yhtä paljon kuin toiset.

Tässä pari päivää sitten kävelin muutaman kirjakaupan ohi. Edessä oli tyttöjonoja (en nähnyt yhtään poikaa!) jotka odottivat uutta Harry Potter -kirjaa. Sen mitä olin kuulevinani osoittaisi, että näköjään muissakin kulttuureissa tunnetaan itseironia. Siksi nämä totiset ja itseironiattomat saarekkeet ovatkin niin silmiinpistäviä.

Suomalaista Gonzoa hienoimmillaan.

Tietystä syystä jouduin vk.loppuna eräänlaiseen ristiaallokkoon ja jouduin poikkeuksellisesti turvautumaan toisenlaisiin selviytymiskeinoihin. Sopiva määrä keittoa ja Madventures dvd.
Avot, kyllä lähti.
Silloin joskus kun Madventures TV:sta tuli en sitä koskaan katsonut, youtubelta pätkiä zuumaillut. Mutta nyt pistin dvd:n koneeseen ja korkkasin viinipullon.
Hämmästyin miten hyvää gonzoa jätkät heittivät. Ei mitään kevyt läppää missä lainavalo loistaa vaan syvyyttä, äykkyyttä ja tilannetajua viljelevää verbaliikkaa. Eettinen puolikin oli huomioitu hyvin ja tyylillä.
Toki monia on ärsyttänyt jannujen stadilainen aksentti, mutta se nyt vaan on .... sanotaanko kulttuuritaustaltaan rokkaavan kansanosan kieli ja ymmärrän toki jos rehupuntit vähän ärsyyntyvät. Hieno sarja ja aion hankkia kaikki dvd:t, gonzoilu ei ole mitään lastenleikkiä.

Metallilankaa

Nyt on viime viikon kysymyspaperit löytyneet ja tässä tulee musavisavuoden ekan kvartaalin viimeinen raportti. Ennen kun mennään itse substanssiin, niin ulkomusiikillisista asioista ekaksi sellainen tärkeä ja merkittävä asia, että Poikakuoroa täydensi tällä kertaa ope Satu Ässät-joukkueesta. Sen kunniaksi pidettiin pienet etkotkin, kiitos niistä! Meidän oma Satu toimi linkkinä Ässien ja Poikakuoron välillä, hän kun on pitkään ollut näiden joukkueiden jäsen. Täydennys tulikin tarpeeseen, sillä Mackan ja Jah eivät joutaneet tällä kertaa visaan.

Visa oli laadittu siten, että punainen lanka oli metallimusiikki. Meillähän on joukkueessa yksi vahva metallilenkki, mutta en tiedä mitä tapahtui. Tuudittauduttiinko liikaa siihen, että Satu kyllä tietää vai mitä ihmettä. Ei mennyt kovin hyvin nimittäin. No, kävipä selväksi meille muillekin ainakin se, että metallimusiikkikin on aika laaja kenttä.

Visassa ensimmäisellä kierroksella kysyttiin asioita sellasten bändien ja artistien musiikista kuin Killswitch Engage, Perry Farrell, Jane’s Addiciton, Sandra Nasic, Guano Apes ja Toby Keith. Näitä jos olis tunnistettu ja tiedetty faktoja, niin olis saatu pisteitä. Mutta kävi niin, että ekalta kierrokselta riivittiin vain 3 pistettä.

Tuomarit oli laatineet jänskän Musadokun välitehtäväksi, ja nyt kisattiin nopeudesta. Böle taisi voittaa tämän osion. Me ei ehditty ollenkaan mukaan, vaikka Sadut kyllä täyttelivät vauhdilla puuttuvia bändilogoja ruudukkoon.

Mutta ei se mitään. Toinella kierroksella vastauksia löyty paremmin. Ekaa kysymystä ei tarvinnut pähkäillä, saati tehdä suuremmin yhteistyötä, kun Jonze lateli a-kohtaan: Iron Maiden, Iron Maiden, Iron Maiden (biisi, artisti, levy). Ja 26.10.2007 bändin laulaja Paul Di’Anno kävi Rovaniemellä keikalla. Sitä Jonze ei kuitenkaan muistanut, että Paul tällä kyseisellä keikalla heittäytyi vallan humoristiseksi ja kutsui bändiään Spice Girlseiksi. No joo, tokaan kysymykseen löyty taas tietoa: Joy Division soi, Curtisista on tehty vastikään elokuva nimeltään Control , jonka on ohjannut Anton Corbjin. Kolmannen kysymyksen kohdalla luotettiin, että kunhan Satu palaa tauolta pihamaalta, niin saadaan vastaukset paperiin. Mutta ei ollut apteekin hyllyllä nyt Sadullakaan tätä bändiä. Se oli Arch Enemy Ruotsista eikä sittenkään mikään suomalainen bändi. Neljäs kysmys käsitteli Patti Smithiä ja me koitettiin kovasti päätellä ja etsiä jotain johtolankaa ja koodia purettavaksi, kun kysyttiin artistin puolison nimeä ja biisin nimen taustaa, eikä onnistuttu. Puoliso oli kitaristi Fred ”Sonic” Smith, jonka kanssa Patti Smith teki levyn Dream of Life. Kierroksen viimeisen biisin alkaessa soida Jonzen kasvot kirkastuivat jälleen, se oli Brother Firetribe.

Pisteitä kerty toisesta kierroksesta niin hyvin, että päästiin finaaliin muitta mutkitta. Siitäkin huolimatta, että yks piste jäi laskutoimituksissa huomaamatta tuomareilta. Yksi piste sinne tai tänne… Finaalista muuten saatiin tasan yksi piste. Mietin, että viitsiikö sitä tänne edes kirjottaa, mutta tosiasiat tosiasioina. Piste irtos siitä, kun laitettiin että Somerjoen Paratiisi on ollut kakkosena Teoston listalla ”Valtakunnallisten radio- ja tv-lähetysten, tanssipaikkojen ja konserttien esitetyimmät 2006”. Parin kysymyksen kanssa oltiin aika lähellä oikeaa, esim. ope Satu tapaili oikeaan suuntaan, kun kysyttiin samaisen listan top kympin ainoaa 2000-luvulla tehtyä sävellystä. Se olis ollut Hard Rock Hallelujah. Eka kysymys käsitteli Northeria, ja sitäpä me mietittiin kauan, vielä ennen ku palautettiin paperi. Metalliasiantuntijamme Satu oli jäljillä, mutta ei niin tarpeeksi, että olis saatu pisteitä kysymyksestä.

Ja mitäs sitä sitten vielä. Ai niin, ne sijoitukset. Me oltiin kolmansia, monien muiden kanssa. Ekan sijan jakoivat Pupuliima ja Dead Parroots. Mentiin siis jatkoajalle. Voittaja ratkaistiin nopeus&tunnistus -kisassa, jonka Pupuliima sitten voitti. Onnea vielä heille!

Tällä viikollahan vietetään hiihtolomaa myös musavisassa. Käykäähän hiihtämässä!

Trio on paras kokoonpano.

Jos löydätte tämän trion sarjiksia niin ostakaa pois ja myykää mulle. Mutta löysin tällaisen pienen pätkän josta saa esimakua tulevasta.