"Stefan Stanciu oli aikansa ihmelapsi. Mutta toisin kuin ihmelapsille liian usein käy, Stefan ei ole menettänyt lavasäteilyään aikuisuuden myötä. Ehkä syynä on se, ettei hänen poikkeuksellista kyvykkyyttään valjastettu matkimaan lapsena liian vaativien teosten aikuistulkintoja. Hänen annettiin kehittyä hahmottamaan rakenteellisesti yksinkertaista ohjelmistoa lapsen ehdoilla. Ohjelmisto on luonnollisen kehittymisen seurauksena päätynyt pienistä melodioista suurempiin muotorakenteisiin, ei itsetarkoituksellisena tyylivaihdoksena populaarista taidemusiikkiin. Panhuilun ihmelapsesta on tullut aikuinen, karismaattinen taitelija."
Lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti