sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012
Bachia pääsiäisenä IV
Orkesterisarja nro. 2, h-molli, BWV 1067: Badinerie. Croatian Baroque Ensemble.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2012
Bachia pääsiäisenä III
Kantaatti "Christ lag in Todesbanden" BWV 4: Sinfonia. Münchener Bach-Orchester, johtaa Karl Richter.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: resitatiivi (basso, tenori, altto, sopraano) ja kuoro Nun ist der Herr zur Ruh gebracht. – Mein Jesu, gute Nacht! ja loppukuoro Wir setzen uns mit Tränen nieder. Johtaa Karl Richter.
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Musavisa 29.3.2012
Hei jälleen!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Musavisa 15.3.2012
Haloo jälleen!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Täällä uusi jäsen, päivää!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Pelasta Valsa!
Poikakuoro kulttuurin suurkuluttajina tottakai haluaa promota tällaista paikallista ruohonjuuritason hanketta vahvasti, sillä kyse on sekä Museoviraston, että monen rovaniemeläisen mielestä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta. Ympäristölautakunta oli valitettavasti toista mieltä, mutta toivottavasti asiaan voi vielä vaikuttaa.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
Sky Trax Metal Show
Tupakkaa, bisseä, Rick Parfitt ja Lemmy.
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Deeeeeeeessä on kylmä
Jaampas tämän, myös Beavis & Buttheadissa joskus rienatun mestariteoksen torstaisen musavisan kunniaksi. Niin, tuo mimmi kuulemma nettoaa sillä neljä tuhatta taalaa vuodessa. Ettepä naura enää, ja nyt tämä toivon mukaan alkaa soimaan teidänkin päissänne aina, kun tästä tulee puhe, saatatte jopa löytää itsenne laulamasta tätä ääneen.
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Musavisa 23.2.2012
Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)