Suosikkilevykauppani oli lopettanut, mutta onneksi tuliaislevyt löytyivät läheltä.
lauantaina, heinäkuuta 20, 2013
perjantaina, heinäkuuta 19, 2013
London's Burning
Lontoo ja jumalaton helle. Hotellihoodit aika värikkäät ja kirjavat. Nyt tuubilla Camdeniin.
torstaina, heinäkuuta 18, 2013
keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013
Divarit
Tsiisus millaisia kirjadivareita täällä C:ssa on! Matkakumppanin kanssa juututettiin erästä kauppiasta ja pommitettiin kysymyksillä ensipainoksista. Ukko vaan kaiveli niitä hyllystä.
tiistaina, heinäkuuta 16, 2013
Tyypillinen brittisää
Terveisiä kuumasta Cambridgesta. Mikähän siinä on, että täällä Englannissa on aina hellettä ja aurinkoa...
maanantaina, heinäkuuta 15, 2013
Top Femmaa.
1. Queens Of The Stone Age; Like Clockwork
2. Esa Pulliainen C-Combo.
3. Gary Clark JR; Black and Blue
4. Alkava loma ja siihen liittyvät plänit.
5. Radio Suomen Kissankehto ohjelma.
sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013
Inferno
Yhdeksäs piiri: petturit. Kainassa lähimpänsä pettäneet, haudattu ikijäähän. Päät näkyvissä.
perjantaina, heinäkuuta 12, 2013
torstaina, heinäkuuta 11, 2013
Tervetuloa takaisin kotiin!
On muuten aika maagista soittaa omalla Yamaha SG300:lla kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen. Hyvin toimii, mutta vaatii kuitenkin huollon. Ehkäpä nappaan sen mukaan jollekin keikalle!
Kiitos A & T!
keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013
Joulu tulla jollottaa
Kolme työpäivää ja sitten kesäloma!
Tosin sain jo tänään ensimmäisen joulua koskevan ehdotuksen. Iltapäiväkahvilla A väitti öiden alkaneen jo hämärtyä. Enpä tiedä, mutta ainakin minulle huomautus laukaisi mieleen Maaritin "illat pimenee jou-luuuun..."
Alkuillasta siivoan ja käväisen K:lla kahvilla. Illalla katson jälleen elokuvan. Kirja, johon elokuva perustuu oli aikanaan minulle melkoinen pettymys, joten en odota rainaltakaan paljoa. Taisipa olla peräti niin, että juuri tämä kirja lopetti (liian) pitkään jatkuneen amerikkalaiskirjailijoiden teosten lukemisen.
Tai...todennäköisesti muistan väärin ja jatkoin niiden lukemista pettymyksestä huolimatta. Ihmisen muisti on niin vääristelevä, että saatoin jopa pitää kirjasta, ja kaikki sen jälkeen elämässä tapahtuneet asiat ovat tulehduttaneet muiston. Damn, yhtäkkiä elokuva vaikuttaakin kiinnostavalta!
Tosin sain jo tänään ensimmäisen joulua koskevan ehdotuksen. Iltapäiväkahvilla A väitti öiden alkaneen jo hämärtyä. Enpä tiedä, mutta ainakin minulle huomautus laukaisi mieleen Maaritin "illat pimenee jou-luuuun..."
Alkuillasta siivoan ja käväisen K:lla kahvilla. Illalla katson jälleen elokuvan. Kirja, johon elokuva perustuu oli aikanaan minulle melkoinen pettymys, joten en odota rainaltakaan paljoa. Taisipa olla peräti niin, että juuri tämä kirja lopetti (liian) pitkään jatkuneen amerikkalaiskirjailijoiden teosten lukemisen.
Tai...todennäköisesti muistan väärin ja jatkoin niiden lukemista pettymyksestä huolimatta. Ihmisen muisti on niin vääristelevä, että saatoin jopa pitää kirjasta, ja kaikki sen jälkeen elämässä tapahtuneet asiat ovat tulehduttaneet muiston. Damn, yhtäkkiä elokuva vaikuttaakin kiinnostavalta!
tiistaina, heinäkuuta 09, 2013
Top-5
1.) Pohjoiskalotin kartta
2.) Periodisoittimet
3.) Uusi ruokarytmi
4.) Prisma tänään
5.) (eräs idea)
The Silver Linings Playbook - eli vähän tökerösti Unelmien pelikirja - ylitti kaikki odotukset. Bradley Cooperin hengästyttävän svengaava suoritus oli napakymppi. Pysti meni kuitenkin niin ikään mahtavasti esiintyneelle superkuumalle Jennifer Lawrencelle. Ohjaaja David O. Russellin edellinenkin elokuva, The Fighter, oli täyttä timanttia alusta loppuun, pääosissa my brother in 1974 Christian Bale ja Mark Wahlberg
On paskapuhetta, että nykyään ei tehtäisi muka hyviä leffoja, ja että kaikki amerikkalaiset ("jenkkileffat") elokuvat olisivat skeidaa. USA!
2.) Periodisoittimet
3.) Uusi ruokarytmi
4.) Prisma tänään
5.) (eräs idea)
The Silver Linings Playbook - eli vähän tökerösti Unelmien pelikirja - ylitti kaikki odotukset. Bradley Cooperin hengästyttävän svengaava suoritus oli napakymppi. Pysti meni kuitenkin niin ikään mahtavasti esiintyneelle superkuumalle Jennifer Lawrencelle. Ohjaaja David O. Russellin edellinenkin elokuva, The Fighter, oli täyttä timanttia alusta loppuun, pääosissa my brother in 1974 Christian Bale ja Mark Wahlberg
On paskapuhetta, että nykyään ei tehtäisi muka hyviä leffoja, ja että kaikki amerikkalaiset ("jenkkileffat") elokuvat olisivat skeidaa. USA!
maanantaina, heinäkuuta 08, 2013
sunnuntaina, heinäkuuta 07, 2013
Gimme Your Luvin'
Onneksi pelastin tämän diskosinkun omasta poistokasastani. Soitin kyseistä levyä muutaman kerran yo-talon funk-illoissa, joten ehkäpä sillä sittenkin on vähintään tunnearvoa. Korouomassa oli korkeuseroja, hulppeita maisemia, paljon hyttysiä ja erinomaista seuraa, se mainittakoon myös täällä blogspotin puolella.
Kling, kling, kling-...
Toisinajattelijia Matti Klingeä on kaiketi helppoa parjata, mutta lukevatko panettelijat koskaan hänen kirjoituksiaan? Ainakin päiväkirjat ovat riemuisaa luettavaa, suorastaan loistavaa esseistiikkaa.
Olen tavallisesti lukijana toivottoman hidas, mutta Klingeä ahmin turhankin kiivaassa tahdissa. Herkuttelu on nimittäin taitolaji, lämpimänä kesäpäivänä kookkaankin tuutin nuolaisee parissa minuutissa.
Jäätelöt Top-5
1.) Aino: Tyrniluodon aarre
2.) Cherry Garcia -kirsikkajäätelö
3.) Vaniljapehmis vaihtelevalla strösselillä
4.) Puffet: kaikki maut paitsi minttu, joka on muutenkin inhokkini
5.) Mansikka-Eskimo Patttijoen T-kaupan pihalla, kesälomalla vuonna 1980
Yeah, tänään retkelle.
lauantaina, heinäkuuta 06, 2013
Paha rasti
Pitäisi lyhentää ja silittää verhot. Kädentaidot, ne kädentaidot! Sitä ennen suihku, tarvikkeiden hankinta, lounas. Illalla sitten rock and rollia, huomenna takaisin luontoon. Toivottavasti God Of Thunder on suosiollinen.
perjantaina, heinäkuuta 05, 2013
Inspiraatio
Ei yhtään hassumpi paikka tuo Kuninkaanlaavu. En muista, soiko siellä edes mikään laulu mielessä. Luonnossa katoaa kellonajan merkitys, eikä musiikillakaan ole yhtään mitään virkaa. Inspiroituminen on homman nimi. Minä innostuin maalaamaan seinän punaiseksi, taustamusiikkina Johann Christian Bachin sonaatteja.
torstaina, heinäkuuta 04, 2013
Joskus sitä on vähään tyytyväinen.
iTunes heitti shufflella soimaan Taj Mahalia soittamassa bluesia. Seuraavaksi pitikin käydä kaatamassa lasiin hieman mallasviskiä ja ottaa shuffle pois. Hyvää.
keskiviikkona, heinäkuuta 03, 2013
Uskomatonta mutta totta
Mahtavaa kamaa: Between Two Ferns. Zach Galifianakis on kyllä taitava.
Oma, henkilökohtainen kotikirjastohankkeeni etenee. Tänään kusti polkaisi 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomia, mutta tosia.
Työpaikalla K totesi kuivasti, ettei koskaan kannata lukea lapsuuden kirjoja uudelleen. Olen tietenkin samaa mieltä, mutta pakkohan minun oli vilkaista kuvatekstit mm. ihmissusista, mandanheimon o-keepasta, Padre Pion stigmoista jne.
Oma, henkilökohtainen kotikirjastohankkeeni etenee. Tänään kusti polkaisi 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomia, mutta tosia.
Työpaikalla K totesi kuivasti, ettei koskaan kannata lukea lapsuuden kirjoja uudelleen. Olen tietenkin samaa mieltä, mutta pakkohan minun oli vilkaista kuvatekstit mm. ihmissusista, mandanheimon o-keepasta, Padre Pion stigmoista jne.
tiistaina, heinäkuuta 02, 2013
Paul Thomas Andersonin mestariteos
The Master Top-5
1.) Joaquin Phoenixin roolisuoritus
2.) Jonny Greenwoodin taitava score
3.) Kuvaus, lavastus, puvustus ja koko epookki
4.) Kokonaisvaltainen what in the name of the fuck -tunnelma
5.) Onnistunut henkilöohjaus: näyttelijöiden väliset jännitteet ja nonverbaliikka
1.) Joaquin Phoenixin roolisuoritus
2.) Jonny Greenwoodin taitava score
3.) Kuvaus, lavastus, puvustus ja koko epookki
4.) Kokonaisvaltainen what in the name of the fuck -tunnelma
5.) Onnistunut henkilöohjaus: näyttelijöiden väliset jännitteet ja nonverbaliikka
maanantaina, heinäkuuta 01, 2013
Sunnuntaikahville?
Hoksasin eilen erinomaisen paikan yksityiselle sunnuntaikahvittelulle. En tässä kerro mitä löysin, sillä jokaisen meistä on etsittävä oma sunnuntaikahvittelupaikka. Näin kertoi minulle Shoz Dijiji eli Musta Karhu, apassien maineikas karhunkaataja.
sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2013
Jennifer Nettles on mahtava crossover-laulaja. Erityisesti hänen monet duettonsa ovat hienoa kuultavaa. Bruce Springsteenin I'm on Fire yhdessä Ben Harperin kanssa on tästä hyvä esimerkki. Harmi vaan, että kappale on alunperinkin sovitettu aivan liian lyhyeksi.
lauantaina, kesäkuuta 29, 2013
Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla esiintyy tänään klo 14:00 Vindi Karlos. Yhtye on Riukupastori! -legendojen Jukka Hervan ja Ville A.E.Suopajärven muodostama duo. Linkkinä maistiainen muutaman vuoden takaa: Te tanssitte tanssinne.
perjantaina, kesäkuuta 28, 2013
keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013
Löysin Suomalaisesta kirjakaupasta eurolla Soldier Of Loven. Hyvä levy, paitsi kamala Babyfather. Nimibiisi puolestaan on sovittamisen mestarinäyte.
Cityn kirja ei kaatunutkaan, vaan divarissa vaihtui omistaja. Onnea ja menestystä hänelle! Ostin viehkeältä kauppiaalta Denis Matthewsin Beethoven-elämäkerran. Oikeastaan kirja on enemmänkin teosryhmiin jaettujen sävellysten musiikkianalyysia, mutta mikäs sen kiinnostavampaa. Pianistisäveltäjä Matthews lienee kuitenkin asiantuntija.
Cityn kirja ei kaatunutkaan, vaan divarissa vaihtui omistaja. Onnea ja menestystä hänelle! Ostin viehkeältä kauppiaalta Denis Matthewsin Beethoven-elämäkerran. Oikeastaan kirja on enemmänkin teosryhmiin jaettujen sävellysten musiikkianalyysia, mutta mikäs sen kiinnostavampaa. Pianistisäveltäjä Matthews lienee kuitenkin asiantuntija.
tiistaina, kesäkuuta 25, 2013
Toisinaan se myrskyn kestää voi
Kannatti siivota kaappeja. Vanhan joulukortin välistä löytyi nimittäin sileä viidenkymmenen jörön seteli. Ajattelin sijoittaa osakkeisiin, ehkäpä cd-bisnekseen, sehän on ilmiselvästi tulevaisuuden ala.
Top-5
1.) Tulevan kesäloman matkaseura(t)
2.) Mustavalkoiset miekkailuvalokuvat
3.) Useat vuonna 1984 ilmestyneet levyt
4.) Rutger Gunnarssonin uskomattomat Abba-bassot
5.) Black Crowes: Been A Long Time (Waiting On Love)
Bassonsoitto on kyllä hieno asia! Yksi kaikkien aikojen hienoimmista bassolinjoista löytyy Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -mestariteoksesta. Olisi pitänyt raapaista se listan ykköseksi.
Top-5
1.) Tulevan kesäloman matkaseura(t)
2.) Mustavalkoiset miekkailuvalokuvat
3.) Useat vuonna 1984 ilmestyneet levyt
4.) Rutger Gunnarssonin uskomattomat Abba-bassot
5.) Black Crowes: Been A Long Time (Waiting On Love)
Bassonsoitto on kyllä hieno asia! Yksi kaikkien aikojen hienoimmista bassolinjoista löytyy Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -mestariteoksesta. Olisi pitänyt raapaista se listan ykköseksi.
sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2013
On muuten aika pitkiä ralleja Sabbathin uutukaisella. Ihan kelpo levy, mutta tuskin tulen sitä koskaan kokoelmiini hankkimaan. Tai mistä minä tiedän, ehkäpä jostain nettien alennuslaareista löytyykin vastustamattomasti pakattu, edullinen tuplavinyylipainos gatefold-kansilla. Vaikuttavat kuoret eivät kuitenkaan auta, jos musiikki ei puhuttele. Sabbathin juttuhan on pimeä, "satanistinen" kokonaissoundi.
Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!
Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!
lauantaina, kesäkuuta 22, 2013
torstaina, kesäkuuta 20, 2013
Thru and Thru
Enpä muista seuranneeni mitään tv-sarjaa Sopranosin jälkeen. Nyt kun tarkemmin mietin, senkin taisin katsoa dvd-boksilta... R.I.P. James Gandolfini.
keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2013
Top-5
1.) Kansankadun That Metal Show -illat
2.) Vieraat tulee ja vieraat lähtee -kuvio
3.) Lauantain humppakeikka
4.) Levy- ja kirjadiilailut
5.) The Lonely Island
tiistaina, kesäkuuta 18, 2013
Eine kleine Nachtmusik
Tuntuisi jo oudolta mennä nukkumaan ilman yölevyä. Ei siis Yö-yhtyeen levyä, vaan jotain, mikä sisältää nukahtamista vauhdittavaa ja värikkäisiin uniin johdattelevaa musiikkia. Klassinen toimii tässä tosi hyvin, mutta ei tietenkään mikä tahansa. Viulu pitää hereillä, mutta esimerkiksi impressionistien alttoviulu nukuttaa kivasti. Popin puolella toimii vaikkapa 1980-luvun taitteen Genesis, jazzissa puolestaan Bill Evansin myöhäistuotanto.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
maanantaina, kesäkuuta 17, 2013
sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2013
humppakeikkaa pukkaa
Jompe ja minä saamme mahdollisuuden päästä juhannuksena itse ytimeen. Tiedossa on nimittäin aitolappilainen humppakeikka. Saa nähdä, miten ukkojen käy, biisejä biisaa soitettavaksi taas muutamaksi tunniksi. Huhuh...!
lauantaina, kesäkuuta 15, 2013
+12
Eräs entinen poikakuorolainen kertoi kerran majoittuneensa virtuaaliseen autiotaloon. Kun kirjauduin Jonzen avustuksella tänne takaisin, ymmärsin kuvauksen. Tehoa lisää vielä Beethovenin viidennen pianokonserton kakkososa, Adagio un poco mosso. Sopii myös vallitsevaan säätilaan: kaksitoista astetta ja sateista.
perjantaina, kesäkuuta 14, 2013
Top-5
1.) Rockabilly-kitarointi
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)
maanantaina, huhtikuuta 01, 2013
sunnuntaina, maaliskuuta 31, 2013
lauantaina, maaliskuuta 30, 2013
Bachia pääsiäisenä III
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Andante.
Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.
Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.
perjantaina, maaliskuuta 29, 2013
Bachia pääsiäisenä II
Johannes-passio BWV 245: Ruht wohl ihr heiligen Gebeine .
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
torstaina, maaliskuuta 28, 2013
Bachia pääsiäisenä I
Johannes-passio BWV 245: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist!
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012
torstaina, marraskuuta 29, 2012
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Musavisa 25.10.2012
Hei vaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Aikamoista meininkiä digimusassa
Digimusiikkia myytiin nyt Briteissä ensimmäistä kertaa enemmän, kuin fyysisiä äänitteitä kertoileepi The Verge-lehti. Tätä murrosta ei varmaan enää pysäytä edes se, että ajastaan jälkeenjääneet tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt yhä yrittävät osin vastustaa ja osin vaikeuttaa kaikkea digiin liittyvää.
torstaina, toukokuuta 31, 2012
000
Hipit rautaa!
perjantaina, toukokuuta 18, 2012
torstaina, toukokuuta 17, 2012
tiistaina, toukokuuta 15, 2012
perjantaina, toukokuuta 04, 2012
perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Blogin täytettä
"Gary Numan. Man he was dope. So important to us…When we heard that single, ‘Are ‘Friends Electric?’, it was like aliens had landed in the Bronx… We were just throwing shapes to this tune, man…More than Kraftwerk, Numan was the inspiration. He’s a hero. Without him, there’d be no electro." (-Afrika Bambaataa qtd. in James, 2002, p. 62) (Lähde, sivu 158)
tiistaina, huhtikuuta 24, 2012
lauantaina, huhtikuuta 21, 2012
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
”Levykirjaston perusvalikoima”
"Näillä sivuilla on aivan hiljakkoin käsitelty kotikirjaston perushankintoja. Yhtä ajankohtainen – kenties ajankohtaisempikin aihe on kodin levyvalikoima. Ennustaahan eräs utopiankirjoittaja uuden keskiajan olevan laskeutumassa ihmiskunnan ylle, ajanjakson, jolloin lukutaito yhteiskunnalle vaarallisena on kielletty. Sanomalehdet, kirjat, jopa näytelmät levitetään äänilevyn muodossa. Levysoitin korvaa lukemiseen liittyvän monimutkaisen aivotoiminnan.
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Meneekö tämä nyt ihan niinkuin oikein?
Tovi sittenhän TTVK ratsasi DJtä Helsingissä, onhan se oikein, että artisti saa korvauksensa, mutta...tämä digi-DJ-lisenssihän on ollut tällaista "ei me hiffata tätä mp3-juttua, niin me tehtiin tästä näin älytön...".
"*Osta cd:nä, soita cd:ltä: (Hankintakulut 4, Teosto 0, Gramex 0) maksat yhteensä 4€
*Osta cd:nä, soita diginä (Hankitakulut 4, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 24,75€
*Osta diginä, soita diginä (Hankintakulut 14,79, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 35,54€
*Kopioi, soita diginä (Hankintakulut 0, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 20,75€"
Noiden päälle sitten vuosilisenssi.
"Halvimmat lisenssit ovat 208 euroa Gramexille + 104€&alv Teostolle eli jotain 320 euroa ja rapiat. Sisältää käytännössä ekan vuoden jälkeen 900 kappaletta, koska Teostolle ei tarvitse maksaa joka vuosi samoista biiseistä, mutta joka vuosi varmaan tulee sen verran uusia biisejä, että tuo halvin lisenssi on ihan järkevä ottaa."
Soitteleppa tuossa sitten satunnaisia dj-keikkoja digisti, persnetolle menee ja helposti. Samalla siis dj promoaa noita soittamiaan artisteja ja maksaa siitä peruskuuntelijaa reippaasti enemmän. Melko reilua...
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012
Musavisa 12.4.2012
Helou! Toiseksi viimeistä raporttia lykkää, siis tämän kevätkauden osalta. Viime torstain teemana oli Manserock ja tuomarina Petra-Miisa. Poikakuoro ilmeni tällä kertaa muodossa Jonze, Jompe ja erikoisvieraana pöydässämme vieraili Emppu.
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
tiistaina, huhtikuuta 17, 2012
Tervehdys!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
torstaina, huhtikuuta 12, 2012
maanantaina, huhtikuuta 09, 2012
Bachia pääsiäisenä V
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Allegro. Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschmann.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012
Bachia pääsiäisenä IV
Orkesterisarja nro. 2, h-molli, BWV 1067: Badinerie. Croatian Baroque Ensemble.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2012
Bachia pääsiäisenä III
Kantaatti "Christ lag in Todesbanden" BWV 4: Sinfonia. Münchener Bach-Orchester, johtaa Karl Richter.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: resitatiivi (basso, tenori, altto, sopraano) ja kuoro Nun ist der Herr zur Ruh gebracht. – Mein Jesu, gute Nacht! ja loppukuoro Wir setzen uns mit Tränen nieder. Johtaa Karl Richter.
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Musavisa 29.3.2012
Hei jälleen!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Musavisa 15.3.2012
Haloo jälleen!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Täällä uusi jäsen, päivää!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Pelasta Valsa!
Poikakuoro kulttuurin suurkuluttajina tottakai haluaa promota tällaista paikallista ruohonjuuritason hanketta vahvasti, sillä kyse on sekä Museoviraston, että monen rovaniemeläisen mielestä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta. Ympäristölautakunta oli valitettavasti toista mieltä, mutta toivottavasti asiaan voi vielä vaikuttaa.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
Sky Trax Metal Show
Tupakkaa, bisseä, Rick Parfitt ja Lemmy.
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Deeeeeeeessä on kylmä
Jaampas tämän, myös Beavis & Buttheadissa joskus rienatun mestariteoksen torstaisen musavisan kunniaksi. Niin, tuo mimmi kuulemma nettoaa sillä neljä tuhatta taalaa vuodessa. Ettepä naura enää, ja nyt tämä toivon mukaan alkaa soimaan teidänkin päissänne aina, kun tästä tulee puhe, saatatte jopa löytää itsenne laulamasta tätä ääneen.
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Musavisa 23.2.2012
Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012
tiistaina, helmikuuta 14, 2012
Musavisan kevätkauden avaus 9.2.2012
Kevään musavisakausi on taas potkaistu käyntiin ja tässä tulee raporttia Arpan tuomaroimasta ensimmäisestä illasta. Siispä 1974-06-28 soimaan ja kirjoittelemaan.
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Raporttia odotellessa
Musavisa alkoi ja mukavaa oli. Raporttiakin lykkää hyvissä ajoin ennen seuraavaa kierrosta, mutta sitä odoteltaessa rentoa ja vaivatonta soittoa:
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
perjantaina, helmikuuta 10, 2012
Taidanpas kuunnella loppuillan Evil Bloodia
Valsan kohtalo järkytti minuakin. Toisaalta Korkalovaaran ala-astekin päästetään kärsimyksistään kevään aikana. Harmi, etten varmaankaan pääse enää luomaan viimeistä vilkaisua koululle. Niin, se Evil Blood. Paitsi juksasin. Kuuntelenkin illan tätä .
Kuuntelenkin loppupäivän vain N.W.Ata
Ensiksi avauduin valistustalon purkamisuutiseen sangen rohkeasti facebookissa. Sitten löysin tulevan kansakunnan ykösälykkömme Jaana Pelkosen blogin Usarissa. Vähempikin vituttaisi jo niin, ettei veri kierrä, joten kuuntelen loppupäivän vain tiukinta gangstapaskaa, eli N.W.A:ta ja niihin affilioituneita artisteja. Vittu. Saatana. Pass me the blunt and the forty-o, yo.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012
Käytettyjä ämpeekolmosia kaupan
Einsteenin kaipailemia käytettyjä ämpeekolmosia olisi myynnissä. Ameriikassa tuomari kieltäytyi sulkemasta kauppapaikkaa, kertoo Wired-lehti.
tiistaina, helmikuuta 07, 2012
"Lifetime guarantee"
"This record is guaranteed against all defects including breakage, wearing out or any dissatisfaction on the part of the purchaser, if this record should become unsatisfactory in any manner, it is guaranteed for life. You may return this record to The Shelby Singleton Corporation, 3106 Belmont Blvd., Nashville, Tennessee 37212 with one dollar for postage and handling and we shall replace it free of charge."
maanantaina, helmikuuta 06, 2012
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012
Pepe Deluxé - A Night and a Day
Huikeaa. Niin visuaalisesti kuin audion tasollakin. Ja huomatkaa, oikeat soittajat, joita vähän luuppailtu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)