Johannes-passio BWV 245: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist!
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
torstaina, maaliskuuta 28, 2013
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012
torstaina, marraskuuta 29, 2012
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Musavisa 25.10.2012
Hei vaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Aikamoista meininkiä digimusassa
Digimusiikkia myytiin nyt Briteissä ensimmäistä kertaa enemmän, kuin fyysisiä äänitteitä kertoileepi The Verge-lehti. Tätä murrosta ei varmaan enää pysäytä edes se, että ajastaan jälkeenjääneet tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt yhä yrittävät osin vastustaa ja osin vaikeuttaa kaikkea digiin liittyvää.
torstaina, toukokuuta 31, 2012
000
Hipit rautaa!
perjantaina, toukokuuta 18, 2012
torstaina, toukokuuta 17, 2012
tiistaina, toukokuuta 15, 2012
perjantaina, toukokuuta 04, 2012
perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Blogin täytettä
"Gary Numan. Man he was dope. So important to us…When we heard that single, ‘Are ‘Friends Electric?’, it was like aliens had landed in the Bronx… We were just throwing shapes to this tune, man…More than Kraftwerk, Numan was the inspiration. He’s a hero. Without him, there’d be no electro." (-Afrika Bambaataa qtd. in James, 2002, p. 62) (Lähde, sivu 158)
tiistaina, huhtikuuta 24, 2012
lauantaina, huhtikuuta 21, 2012
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
”Levykirjaston perusvalikoima”
"Näillä sivuilla on aivan hiljakkoin käsitelty kotikirjaston perushankintoja. Yhtä ajankohtainen – kenties ajankohtaisempikin aihe on kodin levyvalikoima. Ennustaahan eräs utopiankirjoittaja uuden keskiajan olevan laskeutumassa ihmiskunnan ylle, ajanjakson, jolloin lukutaito yhteiskunnalle vaarallisena on kielletty. Sanomalehdet, kirjat, jopa näytelmät levitetään äänilevyn muodossa. Levysoitin korvaa lukemiseen liittyvän monimutkaisen aivotoiminnan.
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Meneekö tämä nyt ihan niinkuin oikein?
Tovi sittenhän TTVK ratsasi DJtä Helsingissä, onhan se oikein, että artisti saa korvauksensa, mutta...tämä digi-DJ-lisenssihän on ollut tällaista "ei me hiffata tätä mp3-juttua, niin me tehtiin tästä näin älytön...".
"*Osta cd:nä, soita cd:ltä: (Hankintakulut 4, Teosto 0, Gramex 0) maksat yhteensä 4€
*Osta cd:nä, soita diginä (Hankitakulut 4, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 24,75€
*Osta diginä, soita diginä (Hankintakulut 14,79, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 35,54€
*Kopioi, soita diginä (Hankintakulut 0, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 20,75€"
Noiden päälle sitten vuosilisenssi.
"Halvimmat lisenssit ovat 208 euroa Gramexille + 104€&alv Teostolle eli jotain 320 euroa ja rapiat. Sisältää käytännössä ekan vuoden jälkeen 900 kappaletta, koska Teostolle ei tarvitse maksaa joka vuosi samoista biiseistä, mutta joka vuosi varmaan tulee sen verran uusia biisejä, että tuo halvin lisenssi on ihan järkevä ottaa."
Soitteleppa tuossa sitten satunnaisia dj-keikkoja digisti, persnetolle menee ja helposti. Samalla siis dj promoaa noita soittamiaan artisteja ja maksaa siitä peruskuuntelijaa reippaasti enemmän. Melko reilua...
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012
Musavisa 12.4.2012
Helou! Toiseksi viimeistä raporttia lykkää, siis tämän kevätkauden osalta. Viime torstain teemana oli Manserock ja tuomarina Petra-Miisa. Poikakuoro ilmeni tällä kertaa muodossa Jonze, Jompe ja erikoisvieraana pöydässämme vieraili Emppu.
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
tiistaina, huhtikuuta 17, 2012
Tervehdys!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
torstaina, huhtikuuta 12, 2012
maanantaina, huhtikuuta 09, 2012
Bachia pääsiäisenä V
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Allegro. Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschmann.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012
Bachia pääsiäisenä IV
Orkesterisarja nro. 2, h-molli, BWV 1067: Badinerie. Croatian Baroque Ensemble.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2012
Bachia pääsiäisenä III
Kantaatti "Christ lag in Todesbanden" BWV 4: Sinfonia. Münchener Bach-Orchester, johtaa Karl Richter.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: resitatiivi (basso, tenori, altto, sopraano) ja kuoro Nun ist der Herr zur Ruh gebracht. – Mein Jesu, gute Nacht! ja loppukuoro Wir setzen uns mit Tränen nieder. Johtaa Karl Richter.
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Musavisa 29.3.2012
Hei jälleen!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Musavisa 15.3.2012
Haloo jälleen!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Täällä uusi jäsen, päivää!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Pelasta Valsa!
Poikakuoro kulttuurin suurkuluttajina tottakai haluaa promota tällaista paikallista ruohonjuuritason hanketta vahvasti, sillä kyse on sekä Museoviraston, että monen rovaniemeläisen mielestä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta. Ympäristölautakunta oli valitettavasti toista mieltä, mutta toivottavasti asiaan voi vielä vaikuttaa.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
Sky Trax Metal Show
Tupakkaa, bisseä, Rick Parfitt ja Lemmy.
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Deeeeeeeessä on kylmä
Jaampas tämän, myös Beavis & Buttheadissa joskus rienatun mestariteoksen torstaisen musavisan kunniaksi. Niin, tuo mimmi kuulemma nettoaa sillä neljä tuhatta taalaa vuodessa. Ettepä naura enää, ja nyt tämä toivon mukaan alkaa soimaan teidänkin päissänne aina, kun tästä tulee puhe, saatatte jopa löytää itsenne laulamasta tätä ääneen.
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Musavisa 23.2.2012
Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012
tiistaina, helmikuuta 14, 2012
Musavisan kevätkauden avaus 9.2.2012
Kevään musavisakausi on taas potkaistu käyntiin ja tässä tulee raporttia Arpan tuomaroimasta ensimmäisestä illasta. Siispä 1974-06-28 soimaan ja kirjoittelemaan.
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Raporttia odotellessa
Musavisa alkoi ja mukavaa oli. Raporttiakin lykkää hyvissä ajoin ennen seuraavaa kierrosta, mutta sitä odoteltaessa rentoa ja vaivatonta soittoa:
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
perjantaina, helmikuuta 10, 2012
Taidanpas kuunnella loppuillan Evil Bloodia
Valsan kohtalo järkytti minuakin. Toisaalta Korkalovaaran ala-astekin päästetään kärsimyksistään kevään aikana. Harmi, etten varmaankaan pääse enää luomaan viimeistä vilkaisua koululle. Niin, se Evil Blood. Paitsi juksasin. Kuuntelenkin illan tätä .
Kuuntelenkin loppupäivän vain N.W.Ata
Ensiksi avauduin valistustalon purkamisuutiseen sangen rohkeasti facebookissa. Sitten löysin tulevan kansakunnan ykösälykkömme Jaana Pelkosen blogin Usarissa. Vähempikin vituttaisi jo niin, ettei veri kierrä, joten kuuntelen loppupäivän vain tiukinta gangstapaskaa, eli N.W.A:ta ja niihin affilioituneita artisteja. Vittu. Saatana. Pass me the blunt and the forty-o, yo.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012
Käytettyjä ämpeekolmosia kaupan
Einsteenin kaipailemia käytettyjä ämpeekolmosia olisi myynnissä. Ameriikassa tuomari kieltäytyi sulkemasta kauppapaikkaa, kertoo Wired-lehti.
tiistaina, helmikuuta 07, 2012
"Lifetime guarantee"
"This record is guaranteed against all defects including breakage, wearing out or any dissatisfaction on the part of the purchaser, if this record should become unsatisfactory in any manner, it is guaranteed for life. You may return this record to The Shelby Singleton Corporation, 3106 Belmont Blvd., Nashville, Tennessee 37212 with one dollar for postage and handling and we shall replace it free of charge."
maanantaina, helmikuuta 06, 2012
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012
Pepe Deluxé - A Night and a Day
Huikeaa. Niin visuaalisesti kuin audion tasollakin. Ja huomatkaa, oikeat soittajat, joita vähän luuppailtu.
Piratismi on uusi radio
sanoo Neil Young. Saattaapa tuossa olla perää ja paljonkin, se laatu un ei aina piraattiämpäreissä (eikä todellakaan edes Spotifyssä) ihan aikuisten oikeasti ole niin päätähuimaava, etteikö niitä hyviä levyjä tulisi ostettuakin ihan laillisesti. Metallican ja Lars Ulrichin kusipäisyyttä lähentelevä, tai öh, kusipäinen asenne toki tiedetään entuudestaan, joten Niilon avaus toiselta laidalta ja vähän enemmän marginaalista onkin varsin mielenkiintoinen.
tiistaina, tammikuuta 31, 2012
Näin se lapset mennee
Elämme huisia murroskautta kulttuurituotteiden jakelussa. Äänitteiden verkkomyynti kasvaa kohisten, vaikka dinosaurukset yrittävät sinnitellä satavuotiaan ansaintamallinsa kanssa.
torstaina, tammikuuta 26, 2012
lauantaina, tammikuuta 21, 2012
Vitosen Toppa
1. Mökki, lumikengät ja viikonloppu.2. Presidentinvaalit.
3. Janes' Addiction : The Great Escape Artist.
Modernin miehen/naisen musaa, urbaania sellaista.
4. CCR. koko tuotanto
5. Dexter, dvd boksit
perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Breaking News - Katso kuvat!
Heti luuli, kumihuuli! Kuvia ei ole, MUTTA: Sisäpiirihuhujen mukaan Noitakuoro aka Elizabeth Bathory lopettaa joukkueena. Tietoa ei vielä ole varmennettu, mutta Poikakuoro seuraa tilannetta parhaansa mukaan.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
tiistaina, tammikuuta 17, 2012
RIP Jimmy Castor
Troglodyte ei enää soi ajallisissa piireissä. The Roots-rumpali Questlove twiittasi mm. näin:
questlove Questo of The Roots
Bboys in heaven are jammin. The creator of their national anthem has joined them. RIP Jimmy Castor. Essential Hip Hop Ingredient. Peace.
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
Talven oluet top5
1. Brooklyn American Ale, piristävän makuinen amerikkalainen pale ale, joka ei lasissa näytä juuri eroavan lagerista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
torstaina, tammikuuta 12, 2012
Jussusta pressa!
Ei siis Halliksesta, vaan muusikoista on nyt Senegalin Youssou N'Dourin vuoro pyrkiä kotimaansa pressaksi, mikä on oikeastaan siistimpää, kuin Wyclef Jeanin pyrkiminen aiemmin Haitin pressaksi. Poikakuoro toivottaa Youssoulle onnea tavoitteessaan. Onkohan tämä kampanjabiisinä?
torstaina, joulukuuta 15, 2011
keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011
Räppäribingo
Olen pidättäytynyt jakamasta tätä videota tänne, ettei tulisi liikaa räppiä, mutta ei pysty. Suomiräpin pelastajat Ruger Hauer ja skene, joka elää ja voi paksusti. Bongaa videolta myös räppäri(t). Montako saat oikein? Ja onko mennyt vielä totaalisesti ohi? Miten voi olla? Et ole kartalla. Varsinkaan, jos et bongaa yhtäkään. Räppäriä.
perjantaina, joulukuuta 02, 2011
torstaina, joulukuuta 01, 2011
Formaattikeskustelua
"Ginger Terror wrote: cd:eitä
Musta Gestapo wrote: (sormea heilutteleva hymiö)
Ginger Terror wrote: Mitäs?
Musta Gestapo wrote: Epätrendikäs formaatti.
Jokke wrote: Ja kaiken lisäksi se kirjoitetaan cd:itä.
Gugge Sandström wrote: Nyt ollaan oltu oikeinkirjoituskurssilla tarkkana"
Ja toisesta yhteydestä irrotettu:
"Coolest Retard wrote: Alhaista kastia noi muiluttajat jotka myy ulkomaille levyt suuremman rahan toivossa. Kaikenlaisia tahmanäppi kauppamiehiä tunkee väliin meidän keräilytouhuihin."
Keskustelut käytiin täällä
Musta Gestapo wrote: (sormea heilutteleva hymiö)
Ginger Terror wrote: Mitäs?
Musta Gestapo wrote: Epätrendikäs formaatti.
Jokke wrote: Ja kaiken lisäksi se kirjoitetaan cd:itä.
Gugge Sandström wrote: Nyt ollaan oltu oikeinkirjoituskurssilla tarkkana"
Ja toisesta yhteydestä irrotettu:
"Coolest Retard wrote: Alhaista kastia noi muiluttajat jotka myy ulkomaille levyt suuremman rahan toivossa. Kaikenlaisia tahmanäppi kauppamiehiä tunkee väliin meidän keräilytouhuihin."
Keskustelut käytiin täällä
tiistaina, marraskuuta 29, 2011
maanantaina, marraskuuta 28, 2011
Musavisa ja movember
Edelliskierroksen nöyryytyksen jälkeen keräsimme rivimme uskomattoman nopeasti ja olimme valmiit Kream Teamin visaan. Tai siis minä olin. Hain paperit ja olin eka että "vau mikä puuhis", sitten olin että "uittu ku on vaikia tunnistaa joitain näitä fledoja" Jonze tuli ilmoitetun mukaisesti vähän myöhässä. Lintuhenkinen coverikierros alkoi jollain hiton Leatherfacella, josta en saanut mitään kiinni, Ramones Surfing Bird ja leffa, missä se biisi soi, menivät jo rutiinilla yleistietoon kuuluen. Samoin Nelly Furtadon nakuttelin, vaikka en Moammar-setää muistanutkaan. Sitten Jonze nakutteli itsevarmasti Arja Havakka-tietoutta paperiin, Anthony and the Johnsons vaan meni taas ohi. Ei meillä silti huonosti mennyt kierros.
Tuomareilla oli yksilökysymyksiin taas uutta twistiä, lukivat vapaasti suomennettuna kappaleen sanoja ja tunnistin Talking Headsin. Kannatti pitää sitä MTV:tä auki teini-ikäisenä omassa huoneessa aina. Nytkin sillä voitti. Ekan kierroksen alkuun kysytty Spaissarit meni ohi, samoin finaalin alkuun kysytty whatever.
Kakkoskierroksella oli taas covereita ja ensiksi Nirvanaa, joku Gasvegas se kuulemma oli, sanottiin jossain röökipaikalla tai tuomarikopissa myöhemmin ja muitakin oikeita vastauksia. Amy Winehouse tunnistettiin äänestä ja sen kysytty kuolinsyy. Robert Johnsonin blyys tunnnistettiin ja kaikkea, mutta hifisteltiin liikaa sen kotiosavaltiota, että ois ollut ihan sieltä deltalta, mutta olis isttenkin ylempää jokivartta. Eläkeläisiä luultiin Turo's Hevi Geeksi ja sitä rataa, Janis tiedettiin alkuperäiseksi. Viimeisenä soi räkäinen Sonic Youth ja taas jotain kotia päin. Puuhiksestakin tiedettiin osa, osaa ei kuitenkaan tunnistettu ja vieläkin kyrsii se, etten uskonut itseäni ja nimennyt Arethan fledaa Arethan fledaksi.
Finaaliin menimme kirkkaasti ja se alkoikin silleen jies, että Stone Rosesin mansesteriletkeilyt tiedettiin, mutta sitten se lähti alamäkeen. Ei niinku Stone tunnistettu, vaikka ennakoiden piirrettiinki sen logo paperiin edellisviikolla! Hajapiste sitten You are the one that I wantista ja oli se oikea esittäjäkin sutun alla piilossa, mutta eihän ne tuomarit sitä nähneet. Räppikysymyksenkin tiesin, mutta aina menee nuo ysäriräppilevyt sekaisin, niin nytkin. Viimeisenä soinutta Sur-ruriakaan emme tunnistaneet, tupakkipaikalla isot pojat isompine movembereineen sitten kertoivat oikeat vastaukset. Voitti ne tämän visankin. Elskut siis.
Tuomareilla oli yksilökysymyksiin taas uutta twistiä, lukivat vapaasti suomennettuna kappaleen sanoja ja tunnistin Talking Headsin. Kannatti pitää sitä MTV:tä auki teini-ikäisenä omassa huoneessa aina. Nytkin sillä voitti. Ekan kierroksen alkuun kysytty Spaissarit meni ohi, samoin finaalin alkuun kysytty whatever.
Kakkoskierroksella oli taas covereita ja ensiksi Nirvanaa, joku Gasvegas se kuulemma oli, sanottiin jossain röökipaikalla tai tuomarikopissa myöhemmin ja muitakin oikeita vastauksia. Amy Winehouse tunnistettiin äänestä ja sen kysytty kuolinsyy. Robert Johnsonin blyys tunnnistettiin ja kaikkea, mutta hifisteltiin liikaa sen kotiosavaltiota, että ois ollut ihan sieltä deltalta, mutta olis isttenkin ylempää jokivartta. Eläkeläisiä luultiin Turo's Hevi Geeksi ja sitä rataa, Janis tiedettiin alkuperäiseksi. Viimeisenä soi räkäinen Sonic Youth ja taas jotain kotia päin. Puuhiksestakin tiedettiin osa, osaa ei kuitenkaan tunnistettu ja vieläkin kyrsii se, etten uskonut itseäni ja nimennyt Arethan fledaa Arethan fledaksi.
Finaaliin menimme kirkkaasti ja se alkoikin silleen jies, että Stone Rosesin mansesteriletkeilyt tiedettiin, mutta sitten se lähti alamäkeen. Ei niinku Stone tunnistettu, vaikka ennakoiden piirrettiinki sen logo paperiin edellisviikolla! Hajapiste sitten You are the one that I wantista ja oli se oikea esittäjäkin sutun alla piilossa, mutta eihän ne tuomarit sitä nähneet. Räppikysymyksenkin tiesin, mutta aina menee nuo ysäriräppilevyt sekaisin, niin nytkin. Viimeisenä soinutta Sur-ruriakaan emme tunnistaneet, tupakkipaikalla isot pojat isompine movembereineen sitten kertoivat oikeat vastaukset. Voitti ne tämän visankin. Elskut siis.
torstaina, marraskuuta 24, 2011
keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011
tiistaina, marraskuuta 22, 2011
On se kova
Tätä miestä ei turhaan pidetä nyt hiphopin pelastajana, uusi levy todistaa sitä kyllä. Aitopäille. Jos Cheek ja Rähinä on sun juttus, don't bother, ei mekään tultas teille.
Uutta Peter Gabrielia
Tässä on siis musana uutta Peter Gabrielia, mikä onkin pirun hyvä tekosyy linkittää tämä musa-aiheisena tännekin tämä video. Kandee klikata fullscreeniksi HET.
Time Lapse From Space - Literally. The Journey Home. from Fragile Oasis on Vimeo.
maanantaina, marraskuuta 21, 2011
Musavisa 17.11.2011
Tervehdys jälleen toverit!
Viime torstaina visailtiin ja siitä kerron teille mä nyt. Tuomaristossa tuomitsi Ysisatasen Saapin kaksikko ja Poikakuoron pöydässä istui myös kaksikko eli Jonze ja Mikko.
Kovan päivän ilta alkoi Mogwailla. Sitä emme tunteneet, kuten emme paljoa muutakaan alkaneena iltana. Festariveikkauskin meni pieleen. Bändi tuntui sen verran raskaalta, että ainoa oikea vastaus tuntui olleen Tuska. Eipä ollutkaan, vaan aina yhtä hip Flow. Siis sen ainoan kerran, kun emme sitä paperiin raapustaneet.
Seuraavan Gorillazin tunsimme ja siitä saimme illan ensimmäisen ja tämän kierroksen ainoan pisteemme. Kappaleen alussa kuului tutun oloista huutelua, kovasti pähkäilimme, emme tunnistaneet, vaikka sehän oli elokuvasta Day of the Dead.
Allekirjoittaneen pitää kyllä vanhana George A. Romero-fanina rientää laiskanläksyille, hop hop...
Seuraavaksi soi Nine Inch Nails. Kuulosti niin progelta, että veikkasimme Emerson, Lake & Palmeria. Leffa, josta bändin nokkamies sai Oscarin oli Social Network.
Epäsosiaalisesti verkostoitumattomana se jäi tietty itselleni hämäräksi.
Viimeiseksi soi Cannibal Corpse leffasta Ace Ventura. En ole nähnyt leffaa enkä harrasta kuolometallia, joten saahan näitä sitten arvailla. Bändin originaali vokalisti on laulanut myös suomalaisessa Torture Killer-orkesterissa, ettäs nyt tiedämme. Yksi piste tältä kierrokselta siis.
Toiselta kierrokselta tunnistimme ensimmäisenä soineen Peer Gyntin. Siitä ainoa piste. Seuraavana hämäräksi jäi Spiritual Beggars. Bändin perustaja on musisoinut myös yhtyeissä Arch Enemy ja Carcass, ettäs nyt tiedämme.
Kolmas esiintyjä meni raportoijaltanne ohi. Muissa kohdissa taidettiin mainita ainakin Turbonegro. Viimeisenä soi Devin Townsend, joka on esiintynyt myös Steve Vain levyllä, näin kerrottiin.
Kahdella pisteellä finaalipaikka jäi haaveeksi, mutta jäimme varjoilemaan.
Kierroksen aloitti Five Finger Death Punch. Paremman tiedon puutteessa tuhersimme paperiin Dream Theaterin... Kaupunkiarvauksemme (Los Angeles) toi kuitenkin puolet kierroksen pistesaaliistamme. Emme tunnistaneet myöskään seuraavana soinutta Killing Jokea emmekä kolmoskysymyksen Blakea.
Seuraavassa kappaleessa hoettiin Born to raise hell sen verran monta kertaa, että saimme siitä pisteen. Bändi oli puolestaan meille umpituntematon Church Of Misery Japanista...
Kaksi pistettä riitti varjofinaalin voittoon. Varsinainen kierroksen top-3 oli, sikäli kun tulin oikein muistiin kirjanneeksi: Ysisatanen Saappi (11 p.), E. Bathory (6 p.) ja Kream Team (5 p.).
Onnea, kiitos, ensi torstaihin ja hyvää yötä!
Viime torstaina visailtiin ja siitä kerron teille mä nyt. Tuomaristossa tuomitsi Ysisatasen Saapin kaksikko ja Poikakuoron pöydässä istui myös kaksikko eli Jonze ja Mikko.
Kovan päivän ilta alkoi Mogwailla. Sitä emme tunteneet, kuten emme paljoa muutakaan alkaneena iltana. Festariveikkauskin meni pieleen. Bändi tuntui sen verran raskaalta, että ainoa oikea vastaus tuntui olleen Tuska. Eipä ollutkaan, vaan aina yhtä hip Flow. Siis sen ainoan kerran, kun emme sitä paperiin raapustaneet.
Seuraavan Gorillazin tunsimme ja siitä saimme illan ensimmäisen ja tämän kierroksen ainoan pisteemme. Kappaleen alussa kuului tutun oloista huutelua, kovasti pähkäilimme, emme tunnistaneet, vaikka sehän oli elokuvasta Day of the Dead.
Allekirjoittaneen pitää kyllä vanhana George A. Romero-fanina rientää laiskanläksyille, hop hop...
Seuraavaksi soi Nine Inch Nails. Kuulosti niin progelta, että veikkasimme Emerson, Lake & Palmeria. Leffa, josta bändin nokkamies sai Oscarin oli Social Network.
Epäsosiaalisesti verkostoitumattomana se jäi tietty itselleni hämäräksi.
Viimeiseksi soi Cannibal Corpse leffasta Ace Ventura. En ole nähnyt leffaa enkä harrasta kuolometallia, joten saahan näitä sitten arvailla. Bändin originaali vokalisti on laulanut myös suomalaisessa Torture Killer-orkesterissa, ettäs nyt tiedämme. Yksi piste tältä kierrokselta siis.
Toiselta kierrokselta tunnistimme ensimmäisenä soineen Peer Gyntin. Siitä ainoa piste. Seuraavana hämäräksi jäi Spiritual Beggars. Bändin perustaja on musisoinut myös yhtyeissä Arch Enemy ja Carcass, ettäs nyt tiedämme.
Kolmas esiintyjä meni raportoijaltanne ohi. Muissa kohdissa taidettiin mainita ainakin Turbonegro. Viimeisenä soi Devin Townsend, joka on esiintynyt myös Steve Vain levyllä, näin kerrottiin.
Kahdella pisteellä finaalipaikka jäi haaveeksi, mutta jäimme varjoilemaan.
Kierroksen aloitti Five Finger Death Punch. Paremman tiedon puutteessa tuhersimme paperiin Dream Theaterin... Kaupunkiarvauksemme (Los Angeles) toi kuitenkin puolet kierroksen pistesaaliistamme. Emme tunnistaneet myöskään seuraavana soinutta Killing Jokea emmekä kolmoskysymyksen Blakea.
Seuraavassa kappaleessa hoettiin Born to raise hell sen verran monta kertaa, että saimme siitä pisteen. Bändi oli puolestaan meille umpituntematon Church Of Misery Japanista...
Kaksi pistettä riitti varjofinaalin voittoon. Varsinainen kierroksen top-3 oli, sikäli kun tulin oikein muistiin kirjanneeksi: Ysisatanen Saappi (11 p.), E. Bathory (6 p.) ja Kream Team (5 p.).
Onnea, kiitos, ensi torstaihin ja hyvää yötä!
sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011
Fuuuuuuu Spotifyyy...
Niin hieno juttu, kuin Spotifyy monen mielestä onkin, niin silti sieltä lähti just vetään parisataa indie-levy-yhtiötä, kertoo mm. Wired-lehti.
maanantaina, marraskuuta 07, 2011
tiistaina, marraskuuta 01, 2011
Musavisa 27.10.2011
Iltaa viikkoraportin parista!
Musavisaväki kokoontui jälleen pimenevässä syysillassa ja tuomarina toimi Bathoryiden Elina. Myöhästyin hieman aloituksesta, mutta en mitenkään pahasti.
Ensimmäinen biisi oli juuri soimassa ja kryptoniitin täyteinen ilta oli nuori.
Ensimmäisellä kierroksella käsiteltiin grunge-indie-alternative-osastoa ja Poikakuoro oli genren puitteissa raskaissa vaikeuksissa. Ensin soi Stone Temple Pilots eikä Soundgarden. Seuraava Incubus jäi totaalisesti pimentoon, mutta Marilyn Manson tuotti kierroksen ainoan pisteen. Enkä edelleenkään ole katsonut herran morsion tähdittämää True Bloodia. Nick Cave mumisi myös täysin tunnistamattomasti eikä Chris Cornell ollut sen selvempi. Kierrokselta siis yksi piste ja hännimmäinen sija. Kolmen kärki oli tässä vaiheessa Bathoryt, Elskut ja ykkösenä Kream Team.
Toinen, debyyttialbumeja käsitellyt kierros ei juurikaan ollut sen helpompi. Aluksi soi chill-henkinen Nicholas Jaar ja Ray CharlesiIta vipattu I got a woman. Ei se ollut siis Rinneradio. Piste tuli sentään biisin nimestä.
Sitten soi Wax Taylor (eikä veikkaamamme DJ Shadow). Kappale oli sentään tuttu Doris Dayn alunperin levyttämä Que se ra. Kolmosen tunnisti Mikko eli Tribe Called Quest ja Can I kick it, jossa lainailtiin Lou Reediä.
Nelosen esittäjä meni ohi korvien sekä varsinaisella kierroksella että vastauksia lueteltaessa. Paremman puutteessa arvuuttelemamme Duffy se ei kuitenkaan ollut, mutta Elviksen biisiä hän coveroi. Festarikysymyksessä aina yhtä pätevä, hip ja cool Flow ei ollutkaan pätevä vaan tapahtuma olikin perinteinen Ruisrock. No, seitsemän pistettä kierroksesta kumminkin ja kakkostila ennen Elskuja ja ykköstilan jakaneiden Bathoryjen ja Kream Teamin jälkeen.Yhteispisteemme eivät kakkoskierroksen noususta
huolimatta riittäneet finaalipaikkaan, joten jouduimme tyytymään varjoiluun.
Väliajalla keskustelimme henkevästi Donnie Yenin elokuvista ja Andy Laun musiikista ja elokuvista.
Finaalin aloitti Apocalyptica. Vieraileva herra oli Slipknotin Corey Taylor. Kieltämättä Poisonblack ja Charon näyttivät hienoilta paperilla, mutta Slipknotista yms. olisi saanut pisteitä. Seuraavaksi runoili CMX syksyistä sävelmää. Orkesterin tunsimme, muuta emme. Hajapiste tuli myös Neljän Ruusun tunnistamisesta, mutta neloskohdassa menimme jälleen kiville, kun Saara Aalto jäi hämäräksi. Talentistahan (ei siis Idolsista) hän on tuttu (en ole katsonut kumpaakaan). Kun emme lopuksi tunnistaneet Firealia emmekä Harjunpäätä, niin varjopistekertymämme oli pyöreä kolme. Finaalissa juhlivat jaetulla kolmossijalla Elizabeth Bathoryt ja Nüpulla, hopealla Kream Team ja ykkösinä Elsku Mäy Mäy. Näin siis tämä kerta ennen ensi torstaita. Sitä ja viikonloppua odoteltaessa kiitos, onnea ja olkaa mukavia toisillenne!
Musavisaväki kokoontui jälleen pimenevässä syysillassa ja tuomarina toimi Bathoryiden Elina. Myöhästyin hieman aloituksesta, mutta en mitenkään pahasti.
Ensimmäinen biisi oli juuri soimassa ja kryptoniitin täyteinen ilta oli nuori.
Ensimmäisellä kierroksella käsiteltiin grunge-indie-alternative-osastoa ja Poikakuoro oli genren puitteissa raskaissa vaikeuksissa. Ensin soi Stone Temple Pilots eikä Soundgarden. Seuraava Incubus jäi totaalisesti pimentoon, mutta Marilyn Manson tuotti kierroksen ainoan pisteen. Enkä edelleenkään ole katsonut herran morsion tähdittämää True Bloodia. Nick Cave mumisi myös täysin tunnistamattomasti eikä Chris Cornell ollut sen selvempi. Kierrokselta siis yksi piste ja hännimmäinen sija. Kolmen kärki oli tässä vaiheessa Bathoryt, Elskut ja ykkösenä Kream Team.
Toinen, debyyttialbumeja käsitellyt kierros ei juurikaan ollut sen helpompi. Aluksi soi chill-henkinen Nicholas Jaar ja Ray CharlesiIta vipattu I got a woman. Ei se ollut siis Rinneradio. Piste tuli sentään biisin nimestä.
Sitten soi Wax Taylor (eikä veikkaamamme DJ Shadow). Kappale oli sentään tuttu Doris Dayn alunperin levyttämä Que se ra. Kolmosen tunnisti Mikko eli Tribe Called Quest ja Can I kick it, jossa lainailtiin Lou Reediä.
Nelosen esittäjä meni ohi korvien sekä varsinaisella kierroksella että vastauksia lueteltaessa. Paremman puutteessa arvuuttelemamme Duffy se ei kuitenkaan ollut, mutta Elviksen biisiä hän coveroi. Festarikysymyksessä aina yhtä pätevä, hip ja cool Flow ei ollutkaan pätevä vaan tapahtuma olikin perinteinen Ruisrock. No, seitsemän pistettä kierroksesta kumminkin ja kakkostila ennen Elskuja ja ykköstilan jakaneiden Bathoryjen ja Kream Teamin jälkeen.Yhteispisteemme eivät kakkoskierroksen noususta
huolimatta riittäneet finaalipaikkaan, joten jouduimme tyytymään varjoiluun.
Väliajalla keskustelimme henkevästi Donnie Yenin elokuvista ja Andy Laun musiikista ja elokuvista.
Finaalin aloitti Apocalyptica. Vieraileva herra oli Slipknotin Corey Taylor. Kieltämättä Poisonblack ja Charon näyttivät hienoilta paperilla, mutta Slipknotista yms. olisi saanut pisteitä. Seuraavaksi runoili CMX syksyistä sävelmää. Orkesterin tunsimme, muuta emme. Hajapiste tuli myös Neljän Ruusun tunnistamisesta, mutta neloskohdassa menimme jälleen kiville, kun Saara Aalto jäi hämäräksi. Talentistahan (ei siis Idolsista) hän on tuttu (en ole katsonut kumpaakaan). Kun emme lopuksi tunnistaneet Firealia emmekä Harjunpäätä, niin varjopistekertymämme oli pyöreä kolme. Finaalissa juhlivat jaetulla kolmossijalla Elizabeth Bathoryt ja Nüpulla, hopealla Kream Team ja ykkösinä Elsku Mäy Mäy. Näin siis tämä kerta ennen ensi torstaita. Sitä ja viikonloppua odoteltaessa kiitos, onnea ja olkaa mukavia toisillenne!
tiistaina, lokakuuta 25, 2011
5-6-6
Ei, otsikko ei ole numeroyhdistelmä kassakaappiini, enkä nyt viittaa sillä myöskään viestintävälineisiin. Ne ovat kierroksittaiset pisteemme.
Jonze oli jo tapansa mukaan mestoilla, kun saavuin itsekin Kauppayhtiölle. Ennen kierroksen alkua keskustelimme ja join poikkeuksellisesti kokista, enkä edes krapulaan. Tuomarina hääräsi ensikertalainen Wikipedia-joukkueesta ja pienen alkukankeuden jälkeen hän suoriutui urakastaan ihan jees. Eka läpsy meni johonkin naapuripöytään ja kierroksen teemana oli Artistit. Emme tunnistaneet biisiä, mutta se kuulosti Fatboy Slimiltä, joten laitoimme sen paperiin. Syntymänimi meni ketuille, mutta levymäärä arvalla oikein. Sitten ulisikin Kate Bush efektin läpi ja luulimme biisiä tuoreemmaksikin viritelmäksi, vaikkei ollutkaan. Eikä ollut Wuthering Heights. Se olisi tiedetty, neidon syntymävuotta ei. Kolmas biisi oli kuulemma Costi, mutta ei semmoisia kuunnella, Röyhkä kuitenkin valistuneena veikkauksena tukijaksi/yhteistyökumppaniksi paperiin. Neljäs biisi oli taas jotain mystistä, johon vastasimme Jimi Tenor, vaikka se vähän David Bowielta kuulostikin. Viimeisenä kuitenkin tunnistimme Suzanne Vegan, mutta that's it. Meni siellä monella paljon huonomminkin, emme masentuneet.
Toisen kierroksen läpsy meni taas johonkin muualle ja join toista kokista. Teemana bändit Luulimme Big Country'a Crowded House'ksi, koska se kitarasaundi kuulosti siltä. Kertsin perusteella sentään arvasimme biisin nimen oikein. Samoin toisessa biisissä kertsiharava tuotti tulosta, esittäjää luulimme U2:ksi, no, on se Simple Minds'kin niinku irkkubändi, hä. Sitten soinutta Chemical Brothersia eme tunnistaneet ja veikkasimme Pet Shop Boysia, jonka myötä muukin tästä v*tuixmän. Nejännen biisin kohdalla Jonzen silmät alkoivat loistaa pelottavasti ja se rusi kirjoittelemaan Saxonia ja Ride Like A Wind'iä ja kaikkea paperiin, mutta levyn nimen se laittoi väärin. Viimeisenä pitkästä aikaa ikuisuuspunninta 'Wigut vai Pressa' - päädyimme Wigwamiin. Muistimme eli emme muistaneet, että opetusministeri Gustafsson ei siis ollut Wiguissa, mutta kansanedustaja Gustavsson on ollut. Emme siis vain muistaneet, että se wigujen Gustavsson on kans eduskunnassa.
Ei pelottanut. Pääsimme kuitenkin finaaliin, niinkuin viisi muutakin yhdeksästä joukkueesta, taisi joku uljas varjoillakin. Teemana basistit. Kokis alkoi kyllästyttämään, niin join vissyä. Stana. Basisteista tunnistimme Stingin ja Phil Lynottin, emme kolmea muuta kysyttyä. Lynott muuten oli noista se kinkkisempi tunnistettava, herran soolomatsku oli näytteen perusteella nimittäin...no...öhhh...poikkeavaa ja erilaista. Pisteitä kuusi ja toinen sija. Minä olin muuten kuskina, siksi en juonut kaljaa.
Jonze oli jo tapansa mukaan mestoilla, kun saavuin itsekin Kauppayhtiölle. Ennen kierroksen alkua keskustelimme ja join poikkeuksellisesti kokista, enkä edes krapulaan. Tuomarina hääräsi ensikertalainen Wikipedia-joukkueesta ja pienen alkukankeuden jälkeen hän suoriutui urakastaan ihan jees. Eka läpsy meni johonkin naapuripöytään ja kierroksen teemana oli Artistit. Emme tunnistaneet biisiä, mutta se kuulosti Fatboy Slimiltä, joten laitoimme sen paperiin. Syntymänimi meni ketuille, mutta levymäärä arvalla oikein. Sitten ulisikin Kate Bush efektin läpi ja luulimme biisiä tuoreemmaksikin viritelmäksi, vaikkei ollutkaan. Eikä ollut Wuthering Heights. Se olisi tiedetty, neidon syntymävuotta ei. Kolmas biisi oli kuulemma Costi, mutta ei semmoisia kuunnella, Röyhkä kuitenkin valistuneena veikkauksena tukijaksi/yhteistyökumppaniksi paperiin. Neljäs biisi oli taas jotain mystistä, johon vastasimme Jimi Tenor, vaikka se vähän David Bowielta kuulostikin. Viimeisenä kuitenkin tunnistimme Suzanne Vegan, mutta that's it. Meni siellä monella paljon huonomminkin, emme masentuneet.
Toisen kierroksen läpsy meni taas johonkin muualle ja join toista kokista. Teemana bändit Luulimme Big Country'a Crowded House'ksi, koska se kitarasaundi kuulosti siltä. Kertsin perusteella sentään arvasimme biisin nimen oikein. Samoin toisessa biisissä kertsiharava tuotti tulosta, esittäjää luulimme U2:ksi, no, on se Simple Minds'kin niinku irkkubändi, hä. Sitten soinutta Chemical Brothersia eme tunnistaneet ja veikkasimme Pet Shop Boysia, jonka myötä muukin tästä v*tuixmän. Nejännen biisin kohdalla Jonzen silmät alkoivat loistaa pelottavasti ja se rusi kirjoittelemaan Saxonia ja Ride Like A Wind'iä ja kaikkea paperiin, mutta levyn nimen se laittoi väärin. Viimeisenä pitkästä aikaa ikuisuuspunninta 'Wigut vai Pressa' - päädyimme Wigwamiin. Muistimme eli emme muistaneet, että opetusministeri Gustafsson ei siis ollut Wiguissa, mutta kansanedustaja Gustavsson on ollut. Emme siis vain muistaneet, että se wigujen Gustavsson on kans eduskunnassa.
Ei pelottanut. Pääsimme kuitenkin finaaliin, niinkuin viisi muutakin yhdeksästä joukkueesta, taisi joku uljas varjoillakin. Teemana basistit. Kokis alkoi kyllästyttämään, niin join vissyä. Stana. Basisteista tunnistimme Stingin ja Phil Lynottin, emme kolmea muuta kysyttyä. Lynott muuten oli noista se kinkkisempi tunnistettava, herran soolomatsku oli näytteen perusteella nimittäin...no...öhhh...poikkeavaa ja erilaista. Pisteitä kuusi ja toinen sija. Minä olin muuten kuskina, siksi en juonut kaljaa.
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011
Musavisa 2011-13-10
Helou ja haloo!
Katkaistaanpa tämä oma kirjoitustauko raportoimalla viime viikon musavisasta. Siispä Gdradio.netistä 1985-03-22 Hampton Coliseum soimaan ja kirjailemaan... (hyvin svengaa Scarlet begonias ja yleisökin hoilaa mukana).
No niin, illan tuomarina oli siis Elskujen Ari ja Poikakuoron pöydässä allekirjoittanut ja Mikkovee. Aloituskierroksen teemana oli taivas ja helvetti. Tunnistukset alkoivat Belinda Carlislella ja jatkuivat Genesiksellä. Barathrumia coveerannut Timo Rautiainen jäi nolosti pimentoon, tosin pari irtopistettä tarttui liitännäiskysymyksistä mukaan. Tenacious D. löytyi kumminkin jostakin alitajunnan pohjukasta ja kierros saatiin kohtuullisella kunnialla läpi pistein 11+.
Sitten tanssittiin tähtien kanssa aloittaen Leonard Cohenilla ja jatkuen Sir Elwoodin Hiljaisilla Väreillä joista kummastakin irtosi jälleen pisteitä. Seuraavaksi soi Thin Lizzy tutulla Dancing in the moonlight-hytkyttelyllä. Muistimme Phil Lynottin patsaan sijaitsevan Dublinissa, mutta emme soineen rallin suomeksi levyttänyttä artistia. Kierroksen päätteeksi oli sijoitettu todellinen kompastuskompa. Billy Idol lauloi Dancing with myself mutta ei soolopersoonassaan vaan Generation X-yhtyeen solistina. Aika hyvä veto tuomarilta ja aika identtinen versio kylläkin. (1985-03-22 jatkuu Hell in a bucket-biisillä - aika tiukka versio).
Kakkoskierros jatkoi tasaista sarjaamme eli pisteitä kertyi 10. Mainittakoon myös puuhis, jossa piti tunnistaa artistit levykansien perusteella. Se meni hyvin, vain Deftones ja Aphex Twin (muistaakseni) jäivät tunnistamatta. Pääsimme kuitenkin finaaliin, josta muutama sananen seuraavaksi, kunhan 1985-03-22 Ship of fools pääsee soimaan.
Finaali olikin sitten rellestyshenkinen. Aluksi Pogues valutti viskiä. Nolosti en muistanut bändin olleen perustettu Lontoossa ja Joe Strummerin tuuranneen aikanaan keikkakuntonsa tärviölle lätrännyttä Shanea. Sitten epäonnea julisti YUP ja heidän jälkeensä nuorena diileriuransa aloittanut 50 Cent gangstaili oman esityksensä. Pöminöistään on tunnettu myös Aerosmith. Bändin johtokaksikkoa kutsuttiin aikoinaan muuten Toxic Twinsiksi. Osuva nimi varmaan, mutta sitä emme kuitenkaan tienneet. Liv Tylerin tähdittämiä elokuviahan kuitenkin piisaa, tosin kaksi riitti vastaukseksi seuraavaan kohtaan. Lopuksi Monty Python's Flying Circus mumisi läpi leegion filosofeja, joista emme kuitenkaan saaneet juuri mitään selvää. Pisteitä kierrokselta kuitenkin irtosi 10+. Se riitti illan kolmossijaan. Toiselle sijalle nousi Kream Team ja illan voiton nappasivat E. Bathoryt. Onnea voittajille ja kiitos Arille visasta. Raportoijanne vetäytyy rentoutumaan 1985-03-22 Terrapin stationin pariin. Iltasta ja ensi kertaan!
Katkaistaanpa tämä oma kirjoitustauko raportoimalla viime viikon musavisasta. Siispä Gdradio.netistä 1985-03-22 Hampton Coliseum soimaan ja kirjailemaan... (hyvin svengaa Scarlet begonias ja yleisökin hoilaa mukana).
No niin, illan tuomarina oli siis Elskujen Ari ja Poikakuoron pöydässä allekirjoittanut ja Mikkovee. Aloituskierroksen teemana oli taivas ja helvetti. Tunnistukset alkoivat Belinda Carlislella ja jatkuivat Genesiksellä. Barathrumia coveerannut Timo Rautiainen jäi nolosti pimentoon, tosin pari irtopistettä tarttui liitännäiskysymyksistä mukaan. Tenacious D. löytyi kumminkin jostakin alitajunnan pohjukasta ja kierros saatiin kohtuullisella kunnialla läpi pistein 11+.
Sitten tanssittiin tähtien kanssa aloittaen Leonard Cohenilla ja jatkuen Sir Elwoodin Hiljaisilla Väreillä joista kummastakin irtosi jälleen pisteitä. Seuraavaksi soi Thin Lizzy tutulla Dancing in the moonlight-hytkyttelyllä. Muistimme Phil Lynottin patsaan sijaitsevan Dublinissa, mutta emme soineen rallin suomeksi levyttänyttä artistia. Kierroksen päätteeksi oli sijoitettu todellinen kompastuskompa. Billy Idol lauloi Dancing with myself mutta ei soolopersoonassaan vaan Generation X-yhtyeen solistina. Aika hyvä veto tuomarilta ja aika identtinen versio kylläkin. (1985-03-22 jatkuu Hell in a bucket-biisillä - aika tiukka versio).
Kakkoskierros jatkoi tasaista sarjaamme eli pisteitä kertyi 10. Mainittakoon myös puuhis, jossa piti tunnistaa artistit levykansien perusteella. Se meni hyvin, vain Deftones ja Aphex Twin (muistaakseni) jäivät tunnistamatta. Pääsimme kuitenkin finaaliin, josta muutama sananen seuraavaksi, kunhan 1985-03-22 Ship of fools pääsee soimaan.
Finaali olikin sitten rellestyshenkinen. Aluksi Pogues valutti viskiä. Nolosti en muistanut bändin olleen perustettu Lontoossa ja Joe Strummerin tuuranneen aikanaan keikkakuntonsa tärviölle lätrännyttä Shanea. Sitten epäonnea julisti YUP ja heidän jälkeensä nuorena diileriuransa aloittanut 50 Cent gangstaili oman esityksensä. Pöminöistään on tunnettu myös Aerosmith. Bändin johtokaksikkoa kutsuttiin aikoinaan muuten Toxic Twinsiksi. Osuva nimi varmaan, mutta sitä emme kuitenkaan tienneet. Liv Tylerin tähdittämiä elokuviahan kuitenkin piisaa, tosin kaksi riitti vastaukseksi seuraavaan kohtaan. Lopuksi Monty Python's Flying Circus mumisi läpi leegion filosofeja, joista emme kuitenkaan saaneet juuri mitään selvää. Pisteitä kierrokselta kuitenkin irtosi 10+. Se riitti illan kolmossijaan. Toiselle sijalle nousi Kream Team ja illan voiton nappasivat E. Bathoryt. Onnea voittajille ja kiitos Arille visasta. Raportoijanne vetäytyy rentoutumaan 1985-03-22 Terrapin stationin pariin. Iltasta ja ensi kertaan!
lauantaina, lokakuuta 08, 2011
perjantaina, syyskuuta 23, 2011
Elämän suuria kysymyksiä
Elämän suuria kysymyksiä: Miksi Rancid on kova? Tai miksi sen postpunk-juttu on yhtä aikaa punk, postpunk ja kova? Vai onko tämä vain oluen paljoutta tai vähyyttä perjantai-iltana? Ja onko Rancid oikeasti vain paska ja minä mitään (punkista) ymmärtämätön hiphoppari?
lauantaina, syyskuuta 10, 2011
Lady Dottie & the Diamonds - "I Ain't mad at Ya" - SXSW 2010 Showcasing ...
Ota haltuun, mustan musan ystävä.
maanantaina, elokuuta 29, 2011
The Adventures of Rain Dance Maggie
Hyvä levy, parempi ku edellinen. Nerokkaat skebat ja kertsit pölähtää niinku pitääkin.
keskiviikkona, elokuuta 24, 2011
Tiukkaa räppii.
Timmii settii, niin hauskaa et meinaa murot tärähtää housuihin. Ihan posketonta menoo :O
tiistaina, elokuuta 16, 2011
sunnuntaina, elokuuta 14, 2011
torstaina, elokuuta 11, 2011
Hart und schnell!
"Was für eine Überraschung?!! VIVISEKTIO existierten in den 80ern, genauer gesagt zwischen 1983 und 1986. Sie lebten mitten im Nichts, im Dorf Äkäslompolo, knapp 200 Kilometer nördlich (!) vom Polarkreis. Gute Aufnahmen gab es von ihnen nie, und die Band blieb auch recht unbekannt. Jetzt haben sie erstmals ihre alten Songs vernünftig aufgenommen und... was soll ich sagen.... diese Songs hauen alles gnadenlos in Grund und Boden !!! Das ist bester finnischer Hardcore/Anarchopunk, ungemein hart und schnell. In einem super Soundgewand, das perfekt zur Musik passt. Zudem gibt die raue finnische Sprache den Stücken noch eine Extraportion Härte. Es entsteht nie das Gefühl, dass hier ein paar alte Männer nochmal ihre Jugend zurückholen und ihre alten Songs spielen. Das Ganze ist unheimlich lebendig und authentisch. Ich bin völlig begeistert, weil VIVISEKTIO sowas von abgehen !!! Alle Songs sind übrigens in Finnisch, so wie das bei finnischen Bands immer üblich war. Killer ! Micha.- (www.hoehnierecords.de / Roku Records: moguli@rokurecords.comDiese E-Mail-Adresse ist gegen Spambots geschützt! JavaScript muss aktiviert werden, damit sie angezeigt werden kann. / im Plastic Bomb Shop: www.mailorders.de)" (Täältä)
tiistaina, elokuuta 09, 2011
Brixtonin pyssyt ja muuta ajattoman ajankohtaista
Kaivoin tämän biisin eka juutuubasta, sitten itunesini soittolistalta, jossa se oli livenä ja albumiversiona ja fiilistelin niitäkin. Sitten tajusin, että minullahan on viime euroopanreissulta vielä marketin alelaarista löytynyt The Clash Live: Revolution Rock vielä muoveissaan. Vaikka eräs vanha ystäväni pitääkin Clashia maailmaan parhaana pändinä, olen eri mieltä hänen kanssaan. Kyseessä on nimittäin todennäköisesti maailman toiseksi paras bändi, parhaan olenkin joskus maininnut.
torstaina, elokuuta 04, 2011
Huomio tipu
Boksien boksi. Hulppeasti sälää ja rompetta. Päihittäis jopa Kari Tapio boksin vaikka ois Kossupullo siinnä ekstrana.
keskiviikkona, elokuuta 03, 2011
maanantaina, elokuuta 01, 2011
Top Femma
1. Ranskalaiset ja Portugalilaiset viinit.2. Kesähelteet ja siihen sopiva kuositus (siis päälle pantavat releet).
3. Pressokeitin.
4. Dexter.
5. Pimenevät illat.
Bubbling under.
- uusien kaiuttimien seulominen
- tuleva duuni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)