Seuraavaa raporttia lappaa! Viime viikolla visailimme sitten Mikon johdolla. Pöydässä olivat tuore jäsenemme ja allekirjoittanut. Ensimmäinen kierros koostui
funkista, soulista ja muusta rytmimusiikista. Aluksi Commodores esitti Easy-kappaletta. Tunsimme sen, tosin nimeen Faith No Moren peruilta päätynyt I'm vähensi saldoa miinuksella. Commodores tulee Tuskegeen kaupungista ja asiaan liittyen kysyttiin käsitteen Tuskegee Airmen merkitystä. Kyseessähän ovat 2. maailmansodassa palvelleet mustat lentäjät, joista kertovaa Red Tails-elokuvaa allekirjoittanut on jo tovin vartoillut näkyvilleen.
K-Maroa emme tunteneet emmekä muutakaan häneen liittyvää triviaa. Seuraavakin artisti jäi tietämättä, mutta jostakin kaivelimme kuitenkin kuuluisan basistin nimen. Lopuksi soi Puukko-Allu, josta kuitenkin tiesimme hieman.
Aivan kohtuullinen ykköskierros siis ja toiselta sijalta eteenpäin.
Toisen kierroksen renkutukset alkoivat Beckillä. Se menikin melkein putkeen lukuun ottamatta herran uskonnollista katsomusta, joka oli sittenkin se skientologia. Toisena soinut Taj Mahal meni puhtaille nollille. En näitä blues-ukkoja oikein erota. Robert Johnson ja John Mayall ovat ainoat omissa soittimissani yleensä pyörineet blues-hemmot. Jälkimmäistä tähänkin veikkasimme eli pieleen siis. Sitten reuhasi Body Count, joka biisiään (Cop killer) lukuun ottamatta oli yhtä epäselvä, kuten myös Devin The Dude.
Ei ollut ihan meidän kierroksemme tämä, kun tuli vain neljä pistettä. Kömmimme kuitenkin joten kuten finaaliin eli saimme sikäli olla tyytyväisiä alkukierrosten suorituksiimme.
Aluksi löytyi tietoa bändin verran. Billy Talenthan se siinä. Kun vielä kappale Red flag ja kotimaansa olisivat muistuneet mieleen, niin alun asetelmat olisivat olleet vahvat. Finaalikierros oli kumminkin haastava ja pisteemme kovin hajanaisia. Mass Hysteri-orkesterilta arvasimme ainoastaan levyjen määrän ja korjasimme kotikaupunkinsa vääräksi. Kun vielä loputkin artistit olivat kovin vieraan kuuloisia, niin finaalikierroksen pisteharavointi jätti saldoksemme jälleen neljä pistettä. Illan voitto meni Bathoryjen pöytään tuon samaisen neljän pisteen kaulalla. Joka tapauksessa ilta toi myös onnistumisen (ja tuurin) kokemuksia, joten viihtyisää oli.
Kiitos, onnea ja seuraavaan kertaan!
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Visaraportti 16.2.
Sain kaivettua tuon mainitun visan paperit jostain ja vaikka ei siitä nyt oikeasti ole paljoa jälkipolville kertomista meidän osaltamme, niin kirjoittelempa silti rapparin iltapuhteiksi. Joskus muuten kirjoittelinkin veikeän blogauksen musagenrestä ja sen alagenreistä, joiden ympärillä tämä visa vaikutti ainakin näin asiaan vihkiytymättömille pyörivän. Näillä siis mentiin taas vihaan, Cthulhua emme kuitenkaan tällä kertaa huutaneet hätiin, kuten joskus aiemmin. Olimme saaneet uuden vahvistuksen myös, sanottakoon häntä pseudonyymisesti Pöytäviiniksi tässä toistaiseksi.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
Ensimmäinen kiekka oli jotain featuring, mutta hei, pitikö ne nyt tunnistaa siis toisistaan ne kurkkulaulajat tai jos siinä olikin 'oikeasti' laulava feattaajana. Me ei ihan oikeasti ekalta tunnistettu, kuin jonkun ördäysbändin coverointi Bowien Heroesista. Ei nyt voi vaatia hei kamoon! Yksi piste saatiin, vaikka kovasti me arvuuteltiin. Ei siis juhlittavaa, kävin täyttämässä tuoppini tauolla.
Toisella kierroksella saimme jo yritystäkin mukaan ja hieman ryhtiä, nytten oli covereita niinkö, joo. Madonnaa coveroinutta bändiä emme tunnistaneet, seuraavaksi arvattiin biisin nimi oikein, vaikka bändi olisikin ollut Saksasta. Joo, putki päällä huilasimme huimaan suomalaiseen Rod Stewart -coveriin, ei kuitenkaan Riki Sorsaan, emme kuitenkaan Rikiä veikanneet, vaan Kake Singerssiä. Noh, arvatkaapa tiesimmekö Finlanderssia. Vi***. Tori Amos muuten meni sitten viimeisenä oikein, mutta kun ei sitä koskaan muista - paitsi ehkä tästä eteenpäin - että Slayerin levyllä on veressä hallitaan ja biisillä veri sataa. Cartmanin vihaamia hippejäkään emme sitten hiffanneet. Nooooooooooooh, 7:llä yhteispisteellä (1+6) pääsi finaaliin, eli ei kaikilla muillakaan mennyt kaikki putkeen.
Finaali alkoi Kuusamon lahjalla hevimaailmalle, tosin se muuten kuulosti ihan silleen rehellisesti sanoen mun korvaan paremmalta sillon kakskytäviis viiva kolkytkaksjotain vuotta sitten Levyraadissa. Tarantinon mestariteokselta löytyvä Little Green Bag sujahti paperiin tietona, muuta arvasimme, vaikka luulimme nekin tietävämme kai jollain tasolla. Finaalin kaksi viimeistä meni muuten ihan ohi, siis niinku ihan täysin. Hyvää yötä ja silleen, tärkeintä kai kuitenkin pokata se läsnäripiste. Ja Pöytäviinistä parhaan käsitykseni mukaan tuli ikäänkuin pysyväisjäsen.
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
torstaina, helmikuuta 16, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012
tiistaina, helmikuuta 14, 2012
Musavisan kevätkauden avaus 9.2.2012
Kevään musavisakausi on taas potkaistu käyntiin ja tässä tulee raporttia Arpan tuomaroimasta ensimmäisestä illasta. Siispä 1974-06-28 soimaan ja kirjoittelemaan.
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
Tuimasta pakkaskelistä huolimatta väkeä oli paikalla kahdeksan joukkueen
verran. Alkuläpsynä kajahti Melrose, jonka jälkeen päästiin asiaan.
Queenin Death on two legs oli tuttu, kuten kappaleen omistus bändin kierolle ex-managerille. Seuraavana soi iki-ihana ysärihitti eli Movetronin Romeo ja Julia. Tunnustetaan nyt, että cd-sinkku löytyy omasta hyllystäkin... Vuosiluvut menivät taas perinteisesti huti ja T. Löyvä oli aikoinaan soittanut Kolmannessa Naisessa eikä Yössä.
Skid Row oli myös helppo tunnistaa, kuten myös viimeisenä soinut Fintelligens feat. Lauri Tähkä. Hyvä aloitus ja 11 pistettä ekalta kierrokselta.
Kierros 2 ja alkuläpsynä tuttu Roxette. Mikko tunnisti Pinkin ja Def Leppardkin oli helppo. Biisiä (Photograph) emme tosin tunteneet, mutta rumpalin edesottamuksia kylläkin. Kolmantena soi lyömättömän huilumiehen Vesa-Matti Loirin hippihenkinen tulkinta Anttilan keväthuumauksesta. Ikimuistoinen valkokangasdebyyttihän oli elokuvassa Pojat. Sen sijaan emme tienneet artistin SM-tason osaamista käsi- ja vesipallossa. Kierros päättyi Misfitsillä ja paperimme palauduttua totesimme tasaisen sarjan jatkuvan jälleen 11 pisteen saldolla. Kokonaistilanteessa olimme kakkosina Bathoryjen jälkeen.
Finaalin ensimmäisen biisin esittäjän tunnisti Mikko. Aphex Twin se oli, ei tosin niin ambientina kuin totuttu on. Muuta ei tästä kysymyksestä mukaan tarttunutkaan. Kakkoskohdassa musisoi Iiro Rantala, joka korviimme kuulosti Mike Pattonilta. Biisi oli Hendrixin Little wing ja rytmipuolen kuullussa versiossa hoiti beatboxaaja.
Seuraavan soi roteva versio Twisted Sisterin Burn in hellistä. Emme tunnistaneet esittäjää Dimmu Borgiriksi, mutta alkuperäisen esittäjän ja biisin tunnistamisesta tuli kuitenkin pisteitä. Kierroksen päätti aina yhtä hassu sekä samalla tiukka Cameon Word up. Kuten tavallista vuosi meni jälleen pieleen, mutta kappaleen lukuisista coveroijista saimme paperille Kornin. Tasaisen varma iltamme päättyi kakkossijaan yhdeksällä pisteellä. Kärkipaikalle kurvasi renkaat sauhuten ja klassisella pisteen erolla Ysisatanen Saappi. Onnittelumme heille ja kiitokset tuomarille viihtyisästä illasta! Ensi kertaan!
lauantaina, helmikuuta 11, 2012
Raporttia odotellessa
Musavisa alkoi ja mukavaa oli. Raporttiakin lykkää hyvissä ajoin ennen seuraavaa kierrosta, mutta sitä odoteltaessa rentoa ja vaivatonta soittoa:
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
Touch of grey
Ripple
Wonderful world
perjantaina, helmikuuta 10, 2012
Taidanpas kuunnella loppuillan Evil Bloodia
Valsan kohtalo järkytti minuakin. Toisaalta Korkalovaaran ala-astekin päästetään kärsimyksistään kevään aikana. Harmi, etten varmaankaan pääse enää luomaan viimeistä vilkaisua koululle. Niin, se Evil Blood. Paitsi juksasin. Kuuntelenkin illan tätä .
Kuuntelenkin loppupäivän vain N.W.Ata
Ensiksi avauduin valistustalon purkamisuutiseen sangen rohkeasti facebookissa. Sitten löysin tulevan kansakunnan ykösälykkömme Jaana Pelkosen blogin Usarissa. Vähempikin vituttaisi jo niin, ettei veri kierrä, joten kuuntelen loppupäivän vain tiukinta gangstapaskaa, eli N.W.A:ta ja niihin affilioituneita artisteja. Vittu. Saatana. Pass me the blunt and the forty-o, yo.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2012
Käytettyjä ämpeekolmosia kaupan
Einsteenin kaipailemia käytettyjä ämpeekolmosia olisi myynnissä. Ameriikassa tuomari kieltäytyi sulkemasta kauppapaikkaa, kertoo Wired-lehti.
tiistaina, helmikuuta 07, 2012
"Lifetime guarantee"
"This record is guaranteed against all defects including breakage, wearing out or any dissatisfaction on the part of the purchaser, if this record should become unsatisfactory in any manner, it is guaranteed for life. You may return this record to The Shelby Singleton Corporation, 3106 Belmont Blvd., Nashville, Tennessee 37212 with one dollar for postage and handling and we shall replace it free of charge."
maanantaina, helmikuuta 06, 2012
perjantaina, helmikuuta 03, 2012
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2012
Pepe Deluxé - A Night and a Day
Huikeaa. Niin visuaalisesti kuin audion tasollakin. Ja huomatkaa, oikeat soittajat, joita vähän luuppailtu.
Piratismi on uusi radio
sanoo Neil Young. Saattaapa tuossa olla perää ja paljonkin, se laatu un ei aina piraattiämpäreissä (eikä todellakaan edes Spotifyssä) ihan aikuisten oikeasti ole niin päätähuimaava, etteikö niitä hyviä levyjä tulisi ostettuakin ihan laillisesti. Metallican ja Lars Ulrichin kusipäisyyttä lähentelevä, tai öh, kusipäinen asenne toki tiedetään entuudestaan, joten Niilon avaus toiselta laidalta ja vähän enemmän marginaalista onkin varsin mielenkiintoinen.
tiistaina, tammikuuta 31, 2012
Näin se lapset mennee
Elämme huisia murroskautta kulttuurituotteiden jakelussa. Äänitteiden verkkomyynti kasvaa kohisten, vaikka dinosaurukset yrittävät sinnitellä satavuotiaan ansaintamallinsa kanssa.
torstaina, tammikuuta 26, 2012
lauantaina, tammikuuta 21, 2012
Vitosen Toppa
1. Mökki, lumikengät ja viikonloppu.2. Presidentinvaalit.
3. Janes' Addiction : The Great Escape Artist.
Modernin miehen/naisen musaa, urbaania sellaista.
4. CCR. koko tuotanto
5. Dexter, dvd boksit
perjantaina, tammikuuta 20, 2012
Breaking News - Katso kuvat!
Heti luuli, kumihuuli! Kuvia ei ole, MUTTA: Sisäpiirihuhujen mukaan Noitakuoro aka Elizabeth Bathory lopettaa joukkueena. Tietoa ei vielä ole varmennettu, mutta Poikakuoro seuraa tilannetta parhaansa mukaan.
keskiviikkona, tammikuuta 18, 2012
tiistaina, tammikuuta 17, 2012
RIP Jimmy Castor
Troglodyte ei enää soi ajallisissa piireissä. The Roots-rumpali Questlove twiittasi mm. näin:
questlove Questo of The Roots
Bboys in heaven are jammin. The creator of their national anthem has joined them. RIP Jimmy Castor. Essential Hip Hop Ingredient. Peace.
maanantaina, tammikuuta 16, 2012
Talven oluet top5
1. Brooklyn American Ale, piristävän makuinen amerikkalainen pale ale, joka ei lasissa näytä juuri eroavan lagerista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
2. Samuel Adams Boston Lager, toinen amerikkalainen, hyvä ja pirteä, pesi kotimaiset bulkkilagerit kevyesti.
3. Velkopopovicky Kozel Dark Lager, tsekkiläinen klassikko, kaipaako enää esittelyjä?
4. Murphy's Stout, se toinen irlantilainen notkea aamupuuro, tämä on parempi, kuin se toinen.
5. Spitfire Kentish Ale, suhteellisen uusi brittiläinen ale, hyvää ja sopivasti hieman kitkerää.
Ja näitä muuten saa kaikkia ihan k-supermarketeista.
torstaina, tammikuuta 12, 2012
Jussusta pressa!
Ei siis Halliksesta, vaan muusikoista on nyt Senegalin Youssou N'Dourin vuoro pyrkiä kotimaansa pressaksi, mikä on oikeastaan siistimpää, kuin Wyclef Jeanin pyrkiminen aiemmin Haitin pressaksi. Poikakuoro toivottaa Youssoulle onnea tavoitteessaan. Onkohan tämä kampanjabiisinä?
torstaina, joulukuuta 15, 2011
keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011
Räppäribingo
Olen pidättäytynyt jakamasta tätä videota tänne, ettei tulisi liikaa räppiä, mutta ei pysty. Suomiräpin pelastajat Ruger Hauer ja skene, joka elää ja voi paksusti. Bongaa videolta myös räppäri(t). Montako saat oikein? Ja onko mennyt vielä totaalisesti ohi? Miten voi olla? Et ole kartalla. Varsinkaan, jos et bongaa yhtäkään. Räppäriä.
perjantaina, joulukuuta 02, 2011
torstaina, joulukuuta 01, 2011
Formaattikeskustelua
"Ginger Terror wrote: cd:eitä
Musta Gestapo wrote: (sormea heilutteleva hymiö)
Ginger Terror wrote: Mitäs?
Musta Gestapo wrote: Epätrendikäs formaatti.
Jokke wrote: Ja kaiken lisäksi se kirjoitetaan cd:itä.
Gugge Sandström wrote: Nyt ollaan oltu oikeinkirjoituskurssilla tarkkana"
Ja toisesta yhteydestä irrotettu:
"Coolest Retard wrote: Alhaista kastia noi muiluttajat jotka myy ulkomaille levyt suuremman rahan toivossa. Kaikenlaisia tahmanäppi kauppamiehiä tunkee väliin meidän keräilytouhuihin."
Keskustelut käytiin täällä
Musta Gestapo wrote: (sormea heilutteleva hymiö)
Ginger Terror wrote: Mitäs?
Musta Gestapo wrote: Epätrendikäs formaatti.
Jokke wrote: Ja kaiken lisäksi se kirjoitetaan cd:itä.
Gugge Sandström wrote: Nyt ollaan oltu oikeinkirjoituskurssilla tarkkana"
Ja toisesta yhteydestä irrotettu:
"Coolest Retard wrote: Alhaista kastia noi muiluttajat jotka myy ulkomaille levyt suuremman rahan toivossa. Kaikenlaisia tahmanäppi kauppamiehiä tunkee väliin meidän keräilytouhuihin."
Keskustelut käytiin täällä
tiistaina, marraskuuta 29, 2011
maanantaina, marraskuuta 28, 2011
Musavisa ja movember
Edelliskierroksen nöyryytyksen jälkeen keräsimme rivimme uskomattoman nopeasti ja olimme valmiit Kream Teamin visaan. Tai siis minä olin. Hain paperit ja olin eka että "vau mikä puuhis", sitten olin että "uittu ku on vaikia tunnistaa joitain näitä fledoja" Jonze tuli ilmoitetun mukaisesti vähän myöhässä. Lintuhenkinen coverikierros alkoi jollain hiton Leatherfacella, josta en saanut mitään kiinni, Ramones Surfing Bird ja leffa, missä se biisi soi, menivät jo rutiinilla yleistietoon kuuluen. Samoin Nelly Furtadon nakuttelin, vaikka en Moammar-setää muistanutkaan. Sitten Jonze nakutteli itsevarmasti Arja Havakka-tietoutta paperiin, Anthony and the Johnsons vaan meni taas ohi. Ei meillä silti huonosti mennyt kierros.
Tuomareilla oli yksilökysymyksiin taas uutta twistiä, lukivat vapaasti suomennettuna kappaleen sanoja ja tunnistin Talking Headsin. Kannatti pitää sitä MTV:tä auki teini-ikäisenä omassa huoneessa aina. Nytkin sillä voitti. Ekan kierroksen alkuun kysytty Spaissarit meni ohi, samoin finaalin alkuun kysytty whatever.
Kakkoskierroksella oli taas covereita ja ensiksi Nirvanaa, joku Gasvegas se kuulemma oli, sanottiin jossain röökipaikalla tai tuomarikopissa myöhemmin ja muitakin oikeita vastauksia. Amy Winehouse tunnistettiin äänestä ja sen kysytty kuolinsyy. Robert Johnsonin blyys tunnnistettiin ja kaikkea, mutta hifisteltiin liikaa sen kotiosavaltiota, että ois ollut ihan sieltä deltalta, mutta olis isttenkin ylempää jokivartta. Eläkeläisiä luultiin Turo's Hevi Geeksi ja sitä rataa, Janis tiedettiin alkuperäiseksi. Viimeisenä soi räkäinen Sonic Youth ja taas jotain kotia päin. Puuhiksestakin tiedettiin osa, osaa ei kuitenkaan tunnistettu ja vieläkin kyrsii se, etten uskonut itseäni ja nimennyt Arethan fledaa Arethan fledaksi.
Finaaliin menimme kirkkaasti ja se alkoikin silleen jies, että Stone Rosesin mansesteriletkeilyt tiedettiin, mutta sitten se lähti alamäkeen. Ei niinku Stone tunnistettu, vaikka ennakoiden piirrettiinki sen logo paperiin edellisviikolla! Hajapiste sitten You are the one that I wantista ja oli se oikea esittäjäkin sutun alla piilossa, mutta eihän ne tuomarit sitä nähneet. Räppikysymyksenkin tiesin, mutta aina menee nuo ysäriräppilevyt sekaisin, niin nytkin. Viimeisenä soinutta Sur-ruriakaan emme tunnistaneet, tupakkipaikalla isot pojat isompine movembereineen sitten kertoivat oikeat vastaukset. Voitti ne tämän visankin. Elskut siis.
Tuomareilla oli yksilökysymyksiin taas uutta twistiä, lukivat vapaasti suomennettuna kappaleen sanoja ja tunnistin Talking Headsin. Kannatti pitää sitä MTV:tä auki teini-ikäisenä omassa huoneessa aina. Nytkin sillä voitti. Ekan kierroksen alkuun kysytty Spaissarit meni ohi, samoin finaalin alkuun kysytty whatever.
Kakkoskierroksella oli taas covereita ja ensiksi Nirvanaa, joku Gasvegas se kuulemma oli, sanottiin jossain röökipaikalla tai tuomarikopissa myöhemmin ja muitakin oikeita vastauksia. Amy Winehouse tunnistettiin äänestä ja sen kysytty kuolinsyy. Robert Johnsonin blyys tunnnistettiin ja kaikkea, mutta hifisteltiin liikaa sen kotiosavaltiota, että ois ollut ihan sieltä deltalta, mutta olis isttenkin ylempää jokivartta. Eläkeläisiä luultiin Turo's Hevi Geeksi ja sitä rataa, Janis tiedettiin alkuperäiseksi. Viimeisenä soi räkäinen Sonic Youth ja taas jotain kotia päin. Puuhiksestakin tiedettiin osa, osaa ei kuitenkaan tunnistettu ja vieläkin kyrsii se, etten uskonut itseäni ja nimennyt Arethan fledaa Arethan fledaksi.
Finaaliin menimme kirkkaasti ja se alkoikin silleen jies, että Stone Rosesin mansesteriletkeilyt tiedettiin, mutta sitten se lähti alamäkeen. Ei niinku Stone tunnistettu, vaikka ennakoiden piirrettiinki sen logo paperiin edellisviikolla! Hajapiste sitten You are the one that I wantista ja oli se oikea esittäjäkin sutun alla piilossa, mutta eihän ne tuomarit sitä nähneet. Räppikysymyksenkin tiesin, mutta aina menee nuo ysäriräppilevyt sekaisin, niin nytkin. Viimeisenä soinutta Sur-ruriakaan emme tunnistaneet, tupakkipaikalla isot pojat isompine movembereineen sitten kertoivat oikeat vastaukset. Voitti ne tämän visankin. Elskut siis.
torstaina, marraskuuta 24, 2011
keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011
tiistaina, marraskuuta 22, 2011
On se kova
Tätä miestä ei turhaan pidetä nyt hiphopin pelastajana, uusi levy todistaa sitä kyllä. Aitopäille. Jos Cheek ja Rähinä on sun juttus, don't bother, ei mekään tultas teille.
Uutta Peter Gabrielia
Tässä on siis musana uutta Peter Gabrielia, mikä onkin pirun hyvä tekosyy linkittää tämä musa-aiheisena tännekin tämä video. Kandee klikata fullscreeniksi HET.
Time Lapse From Space - Literally. The Journey Home. from Fragile Oasis on Vimeo.
maanantaina, marraskuuta 21, 2011
Musavisa 17.11.2011
Tervehdys jälleen toverit!
Viime torstaina visailtiin ja siitä kerron teille mä nyt. Tuomaristossa tuomitsi Ysisatasen Saapin kaksikko ja Poikakuoron pöydässä istui myös kaksikko eli Jonze ja Mikko.
Kovan päivän ilta alkoi Mogwailla. Sitä emme tunteneet, kuten emme paljoa muutakaan alkaneena iltana. Festariveikkauskin meni pieleen. Bändi tuntui sen verran raskaalta, että ainoa oikea vastaus tuntui olleen Tuska. Eipä ollutkaan, vaan aina yhtä hip Flow. Siis sen ainoan kerran, kun emme sitä paperiin raapustaneet.
Seuraavan Gorillazin tunsimme ja siitä saimme illan ensimmäisen ja tämän kierroksen ainoan pisteemme. Kappaleen alussa kuului tutun oloista huutelua, kovasti pähkäilimme, emme tunnistaneet, vaikka sehän oli elokuvasta Day of the Dead.
Allekirjoittaneen pitää kyllä vanhana George A. Romero-fanina rientää laiskanläksyille, hop hop...
Seuraavaksi soi Nine Inch Nails. Kuulosti niin progelta, että veikkasimme Emerson, Lake & Palmeria. Leffa, josta bändin nokkamies sai Oscarin oli Social Network.
Epäsosiaalisesti verkostoitumattomana se jäi tietty itselleni hämäräksi.
Viimeiseksi soi Cannibal Corpse leffasta Ace Ventura. En ole nähnyt leffaa enkä harrasta kuolometallia, joten saahan näitä sitten arvailla. Bändin originaali vokalisti on laulanut myös suomalaisessa Torture Killer-orkesterissa, ettäs nyt tiedämme. Yksi piste tältä kierrokselta siis.
Toiselta kierrokselta tunnistimme ensimmäisenä soineen Peer Gyntin. Siitä ainoa piste. Seuraavana hämäräksi jäi Spiritual Beggars. Bändin perustaja on musisoinut myös yhtyeissä Arch Enemy ja Carcass, ettäs nyt tiedämme.
Kolmas esiintyjä meni raportoijaltanne ohi. Muissa kohdissa taidettiin mainita ainakin Turbonegro. Viimeisenä soi Devin Townsend, joka on esiintynyt myös Steve Vain levyllä, näin kerrottiin.
Kahdella pisteellä finaalipaikka jäi haaveeksi, mutta jäimme varjoilemaan.
Kierroksen aloitti Five Finger Death Punch. Paremman tiedon puutteessa tuhersimme paperiin Dream Theaterin... Kaupunkiarvauksemme (Los Angeles) toi kuitenkin puolet kierroksen pistesaaliistamme. Emme tunnistaneet myöskään seuraavana soinutta Killing Jokea emmekä kolmoskysymyksen Blakea.
Seuraavassa kappaleessa hoettiin Born to raise hell sen verran monta kertaa, että saimme siitä pisteen. Bändi oli puolestaan meille umpituntematon Church Of Misery Japanista...
Kaksi pistettä riitti varjofinaalin voittoon. Varsinainen kierroksen top-3 oli, sikäli kun tulin oikein muistiin kirjanneeksi: Ysisatanen Saappi (11 p.), E. Bathory (6 p.) ja Kream Team (5 p.).
Onnea, kiitos, ensi torstaihin ja hyvää yötä!
Viime torstaina visailtiin ja siitä kerron teille mä nyt. Tuomaristossa tuomitsi Ysisatasen Saapin kaksikko ja Poikakuoron pöydässä istui myös kaksikko eli Jonze ja Mikko.
Kovan päivän ilta alkoi Mogwailla. Sitä emme tunteneet, kuten emme paljoa muutakaan alkaneena iltana. Festariveikkauskin meni pieleen. Bändi tuntui sen verran raskaalta, että ainoa oikea vastaus tuntui olleen Tuska. Eipä ollutkaan, vaan aina yhtä hip Flow. Siis sen ainoan kerran, kun emme sitä paperiin raapustaneet.
Seuraavan Gorillazin tunsimme ja siitä saimme illan ensimmäisen ja tämän kierroksen ainoan pisteemme. Kappaleen alussa kuului tutun oloista huutelua, kovasti pähkäilimme, emme tunnistaneet, vaikka sehän oli elokuvasta Day of the Dead.
Allekirjoittaneen pitää kyllä vanhana George A. Romero-fanina rientää laiskanläksyille, hop hop...
Seuraavaksi soi Nine Inch Nails. Kuulosti niin progelta, että veikkasimme Emerson, Lake & Palmeria. Leffa, josta bändin nokkamies sai Oscarin oli Social Network.
Epäsosiaalisesti verkostoitumattomana se jäi tietty itselleni hämäräksi.
Viimeiseksi soi Cannibal Corpse leffasta Ace Ventura. En ole nähnyt leffaa enkä harrasta kuolometallia, joten saahan näitä sitten arvailla. Bändin originaali vokalisti on laulanut myös suomalaisessa Torture Killer-orkesterissa, ettäs nyt tiedämme. Yksi piste tältä kierrokselta siis.
Toiselta kierrokselta tunnistimme ensimmäisenä soineen Peer Gyntin. Siitä ainoa piste. Seuraavana hämäräksi jäi Spiritual Beggars. Bändin perustaja on musisoinut myös yhtyeissä Arch Enemy ja Carcass, ettäs nyt tiedämme.
Kolmas esiintyjä meni raportoijaltanne ohi. Muissa kohdissa taidettiin mainita ainakin Turbonegro. Viimeisenä soi Devin Townsend, joka on esiintynyt myös Steve Vain levyllä, näin kerrottiin.
Kahdella pisteellä finaalipaikka jäi haaveeksi, mutta jäimme varjoilemaan.
Kierroksen aloitti Five Finger Death Punch. Paremman tiedon puutteessa tuhersimme paperiin Dream Theaterin... Kaupunkiarvauksemme (Los Angeles) toi kuitenkin puolet kierroksen pistesaaliistamme. Emme tunnistaneet myöskään seuraavana soinutta Killing Jokea emmekä kolmoskysymyksen Blakea.
Seuraavassa kappaleessa hoettiin Born to raise hell sen verran monta kertaa, että saimme siitä pisteen. Bändi oli puolestaan meille umpituntematon Church Of Misery Japanista...
Kaksi pistettä riitti varjofinaalin voittoon. Varsinainen kierroksen top-3 oli, sikäli kun tulin oikein muistiin kirjanneeksi: Ysisatanen Saappi (11 p.), E. Bathory (6 p.) ja Kream Team (5 p.).
Onnea, kiitos, ensi torstaihin ja hyvää yötä!
sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011
Fuuuuuuu Spotifyyy...
Niin hieno juttu, kuin Spotifyy monen mielestä onkin, niin silti sieltä lähti just vetään parisataa indie-levy-yhtiötä, kertoo mm. Wired-lehti.
maanantaina, marraskuuta 07, 2011
tiistaina, marraskuuta 01, 2011
Musavisa 27.10.2011
Iltaa viikkoraportin parista!
Musavisaväki kokoontui jälleen pimenevässä syysillassa ja tuomarina toimi Bathoryiden Elina. Myöhästyin hieman aloituksesta, mutta en mitenkään pahasti.
Ensimmäinen biisi oli juuri soimassa ja kryptoniitin täyteinen ilta oli nuori.
Ensimmäisellä kierroksella käsiteltiin grunge-indie-alternative-osastoa ja Poikakuoro oli genren puitteissa raskaissa vaikeuksissa. Ensin soi Stone Temple Pilots eikä Soundgarden. Seuraava Incubus jäi totaalisesti pimentoon, mutta Marilyn Manson tuotti kierroksen ainoan pisteen. Enkä edelleenkään ole katsonut herran morsion tähdittämää True Bloodia. Nick Cave mumisi myös täysin tunnistamattomasti eikä Chris Cornell ollut sen selvempi. Kierrokselta siis yksi piste ja hännimmäinen sija. Kolmen kärki oli tässä vaiheessa Bathoryt, Elskut ja ykkösenä Kream Team.
Toinen, debyyttialbumeja käsitellyt kierros ei juurikaan ollut sen helpompi. Aluksi soi chill-henkinen Nicholas Jaar ja Ray CharlesiIta vipattu I got a woman. Ei se ollut siis Rinneradio. Piste tuli sentään biisin nimestä.
Sitten soi Wax Taylor (eikä veikkaamamme DJ Shadow). Kappale oli sentään tuttu Doris Dayn alunperin levyttämä Que se ra. Kolmosen tunnisti Mikko eli Tribe Called Quest ja Can I kick it, jossa lainailtiin Lou Reediä.
Nelosen esittäjä meni ohi korvien sekä varsinaisella kierroksella että vastauksia lueteltaessa. Paremman puutteessa arvuuttelemamme Duffy se ei kuitenkaan ollut, mutta Elviksen biisiä hän coveroi. Festarikysymyksessä aina yhtä pätevä, hip ja cool Flow ei ollutkaan pätevä vaan tapahtuma olikin perinteinen Ruisrock. No, seitsemän pistettä kierroksesta kumminkin ja kakkostila ennen Elskuja ja ykköstilan jakaneiden Bathoryjen ja Kream Teamin jälkeen.Yhteispisteemme eivät kakkoskierroksen noususta
huolimatta riittäneet finaalipaikkaan, joten jouduimme tyytymään varjoiluun.
Väliajalla keskustelimme henkevästi Donnie Yenin elokuvista ja Andy Laun musiikista ja elokuvista.
Finaalin aloitti Apocalyptica. Vieraileva herra oli Slipknotin Corey Taylor. Kieltämättä Poisonblack ja Charon näyttivät hienoilta paperilla, mutta Slipknotista yms. olisi saanut pisteitä. Seuraavaksi runoili CMX syksyistä sävelmää. Orkesterin tunsimme, muuta emme. Hajapiste tuli myös Neljän Ruusun tunnistamisesta, mutta neloskohdassa menimme jälleen kiville, kun Saara Aalto jäi hämäräksi. Talentistahan (ei siis Idolsista) hän on tuttu (en ole katsonut kumpaakaan). Kun emme lopuksi tunnistaneet Firealia emmekä Harjunpäätä, niin varjopistekertymämme oli pyöreä kolme. Finaalissa juhlivat jaetulla kolmossijalla Elizabeth Bathoryt ja Nüpulla, hopealla Kream Team ja ykkösinä Elsku Mäy Mäy. Näin siis tämä kerta ennen ensi torstaita. Sitä ja viikonloppua odoteltaessa kiitos, onnea ja olkaa mukavia toisillenne!
Musavisaväki kokoontui jälleen pimenevässä syysillassa ja tuomarina toimi Bathoryiden Elina. Myöhästyin hieman aloituksesta, mutta en mitenkään pahasti.
Ensimmäinen biisi oli juuri soimassa ja kryptoniitin täyteinen ilta oli nuori.
Ensimmäisellä kierroksella käsiteltiin grunge-indie-alternative-osastoa ja Poikakuoro oli genren puitteissa raskaissa vaikeuksissa. Ensin soi Stone Temple Pilots eikä Soundgarden. Seuraava Incubus jäi totaalisesti pimentoon, mutta Marilyn Manson tuotti kierroksen ainoan pisteen. Enkä edelleenkään ole katsonut herran morsion tähdittämää True Bloodia. Nick Cave mumisi myös täysin tunnistamattomasti eikä Chris Cornell ollut sen selvempi. Kierrokselta siis yksi piste ja hännimmäinen sija. Kolmen kärki oli tässä vaiheessa Bathoryt, Elskut ja ykkösenä Kream Team.
Toinen, debyyttialbumeja käsitellyt kierros ei juurikaan ollut sen helpompi. Aluksi soi chill-henkinen Nicholas Jaar ja Ray CharlesiIta vipattu I got a woman. Ei se ollut siis Rinneradio. Piste tuli sentään biisin nimestä.
Sitten soi Wax Taylor (eikä veikkaamamme DJ Shadow). Kappale oli sentään tuttu Doris Dayn alunperin levyttämä Que se ra. Kolmosen tunnisti Mikko eli Tribe Called Quest ja Can I kick it, jossa lainailtiin Lou Reediä.
Nelosen esittäjä meni ohi korvien sekä varsinaisella kierroksella että vastauksia lueteltaessa. Paremman puutteessa arvuuttelemamme Duffy se ei kuitenkaan ollut, mutta Elviksen biisiä hän coveroi. Festarikysymyksessä aina yhtä pätevä, hip ja cool Flow ei ollutkaan pätevä vaan tapahtuma olikin perinteinen Ruisrock. No, seitsemän pistettä kierroksesta kumminkin ja kakkostila ennen Elskuja ja ykköstilan jakaneiden Bathoryjen ja Kream Teamin jälkeen.Yhteispisteemme eivät kakkoskierroksen noususta
huolimatta riittäneet finaalipaikkaan, joten jouduimme tyytymään varjoiluun.
Väliajalla keskustelimme henkevästi Donnie Yenin elokuvista ja Andy Laun musiikista ja elokuvista.
Finaalin aloitti Apocalyptica. Vieraileva herra oli Slipknotin Corey Taylor. Kieltämättä Poisonblack ja Charon näyttivät hienoilta paperilla, mutta Slipknotista yms. olisi saanut pisteitä. Seuraavaksi runoili CMX syksyistä sävelmää. Orkesterin tunsimme, muuta emme. Hajapiste tuli myös Neljän Ruusun tunnistamisesta, mutta neloskohdassa menimme jälleen kiville, kun Saara Aalto jäi hämäräksi. Talentistahan (ei siis Idolsista) hän on tuttu (en ole katsonut kumpaakaan). Kun emme lopuksi tunnistaneet Firealia emmekä Harjunpäätä, niin varjopistekertymämme oli pyöreä kolme. Finaalissa juhlivat jaetulla kolmossijalla Elizabeth Bathoryt ja Nüpulla, hopealla Kream Team ja ykkösinä Elsku Mäy Mäy. Näin siis tämä kerta ennen ensi torstaita. Sitä ja viikonloppua odoteltaessa kiitos, onnea ja olkaa mukavia toisillenne!
tiistaina, lokakuuta 25, 2011
5-6-6
Ei, otsikko ei ole numeroyhdistelmä kassakaappiini, enkä nyt viittaa sillä myöskään viestintävälineisiin. Ne ovat kierroksittaiset pisteemme.
Jonze oli jo tapansa mukaan mestoilla, kun saavuin itsekin Kauppayhtiölle. Ennen kierroksen alkua keskustelimme ja join poikkeuksellisesti kokista, enkä edes krapulaan. Tuomarina hääräsi ensikertalainen Wikipedia-joukkueesta ja pienen alkukankeuden jälkeen hän suoriutui urakastaan ihan jees. Eka läpsy meni johonkin naapuripöytään ja kierroksen teemana oli Artistit. Emme tunnistaneet biisiä, mutta se kuulosti Fatboy Slimiltä, joten laitoimme sen paperiin. Syntymänimi meni ketuille, mutta levymäärä arvalla oikein. Sitten ulisikin Kate Bush efektin läpi ja luulimme biisiä tuoreemmaksikin viritelmäksi, vaikkei ollutkaan. Eikä ollut Wuthering Heights. Se olisi tiedetty, neidon syntymävuotta ei. Kolmas biisi oli kuulemma Costi, mutta ei semmoisia kuunnella, Röyhkä kuitenkin valistuneena veikkauksena tukijaksi/yhteistyökumppaniksi paperiin. Neljäs biisi oli taas jotain mystistä, johon vastasimme Jimi Tenor, vaikka se vähän David Bowielta kuulostikin. Viimeisenä kuitenkin tunnistimme Suzanne Vegan, mutta that's it. Meni siellä monella paljon huonomminkin, emme masentuneet.
Toisen kierroksen läpsy meni taas johonkin muualle ja join toista kokista. Teemana bändit Luulimme Big Country'a Crowded House'ksi, koska se kitarasaundi kuulosti siltä. Kertsin perusteella sentään arvasimme biisin nimen oikein. Samoin toisessa biisissä kertsiharava tuotti tulosta, esittäjää luulimme U2:ksi, no, on se Simple Minds'kin niinku irkkubändi, hä. Sitten soinutta Chemical Brothersia eme tunnistaneet ja veikkasimme Pet Shop Boysia, jonka myötä muukin tästä v*tuixmän. Nejännen biisin kohdalla Jonzen silmät alkoivat loistaa pelottavasti ja se rusi kirjoittelemaan Saxonia ja Ride Like A Wind'iä ja kaikkea paperiin, mutta levyn nimen se laittoi väärin. Viimeisenä pitkästä aikaa ikuisuuspunninta 'Wigut vai Pressa' - päädyimme Wigwamiin. Muistimme eli emme muistaneet, että opetusministeri Gustafsson ei siis ollut Wiguissa, mutta kansanedustaja Gustavsson on ollut. Emme siis vain muistaneet, että se wigujen Gustavsson on kans eduskunnassa.
Ei pelottanut. Pääsimme kuitenkin finaaliin, niinkuin viisi muutakin yhdeksästä joukkueesta, taisi joku uljas varjoillakin. Teemana basistit. Kokis alkoi kyllästyttämään, niin join vissyä. Stana. Basisteista tunnistimme Stingin ja Phil Lynottin, emme kolmea muuta kysyttyä. Lynott muuten oli noista se kinkkisempi tunnistettava, herran soolomatsku oli näytteen perusteella nimittäin...no...öhhh...poikkeavaa ja erilaista. Pisteitä kuusi ja toinen sija. Minä olin muuten kuskina, siksi en juonut kaljaa.
Jonze oli jo tapansa mukaan mestoilla, kun saavuin itsekin Kauppayhtiölle. Ennen kierroksen alkua keskustelimme ja join poikkeuksellisesti kokista, enkä edes krapulaan. Tuomarina hääräsi ensikertalainen Wikipedia-joukkueesta ja pienen alkukankeuden jälkeen hän suoriutui urakastaan ihan jees. Eka läpsy meni johonkin naapuripöytään ja kierroksen teemana oli Artistit. Emme tunnistaneet biisiä, mutta se kuulosti Fatboy Slimiltä, joten laitoimme sen paperiin. Syntymänimi meni ketuille, mutta levymäärä arvalla oikein. Sitten ulisikin Kate Bush efektin läpi ja luulimme biisiä tuoreemmaksikin viritelmäksi, vaikkei ollutkaan. Eikä ollut Wuthering Heights. Se olisi tiedetty, neidon syntymävuotta ei. Kolmas biisi oli kuulemma Costi, mutta ei semmoisia kuunnella, Röyhkä kuitenkin valistuneena veikkauksena tukijaksi/yhteistyökumppaniksi paperiin. Neljäs biisi oli taas jotain mystistä, johon vastasimme Jimi Tenor, vaikka se vähän David Bowielta kuulostikin. Viimeisenä kuitenkin tunnistimme Suzanne Vegan, mutta that's it. Meni siellä monella paljon huonomminkin, emme masentuneet.
Toisen kierroksen läpsy meni taas johonkin muualle ja join toista kokista. Teemana bändit Luulimme Big Country'a Crowded House'ksi, koska se kitarasaundi kuulosti siltä. Kertsin perusteella sentään arvasimme biisin nimen oikein. Samoin toisessa biisissä kertsiharava tuotti tulosta, esittäjää luulimme U2:ksi, no, on se Simple Minds'kin niinku irkkubändi, hä. Sitten soinutta Chemical Brothersia eme tunnistaneet ja veikkasimme Pet Shop Boysia, jonka myötä muukin tästä v*tuixmän. Nejännen biisin kohdalla Jonzen silmät alkoivat loistaa pelottavasti ja se rusi kirjoittelemaan Saxonia ja Ride Like A Wind'iä ja kaikkea paperiin, mutta levyn nimen se laittoi väärin. Viimeisenä pitkästä aikaa ikuisuuspunninta 'Wigut vai Pressa' - päädyimme Wigwamiin. Muistimme eli emme muistaneet, että opetusministeri Gustafsson ei siis ollut Wiguissa, mutta kansanedustaja Gustavsson on ollut. Emme siis vain muistaneet, että se wigujen Gustavsson on kans eduskunnassa.
Ei pelottanut. Pääsimme kuitenkin finaaliin, niinkuin viisi muutakin yhdeksästä joukkueesta, taisi joku uljas varjoillakin. Teemana basistit. Kokis alkoi kyllästyttämään, niin join vissyä. Stana. Basisteista tunnistimme Stingin ja Phil Lynottin, emme kolmea muuta kysyttyä. Lynott muuten oli noista se kinkkisempi tunnistettava, herran soolomatsku oli näytteen perusteella nimittäin...no...öhhh...poikkeavaa ja erilaista. Pisteitä kuusi ja toinen sija. Minä olin muuten kuskina, siksi en juonut kaljaa.
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011
Musavisa 2011-13-10
Helou ja haloo!
Katkaistaanpa tämä oma kirjoitustauko raportoimalla viime viikon musavisasta. Siispä Gdradio.netistä 1985-03-22 Hampton Coliseum soimaan ja kirjailemaan... (hyvin svengaa Scarlet begonias ja yleisökin hoilaa mukana).
No niin, illan tuomarina oli siis Elskujen Ari ja Poikakuoron pöydässä allekirjoittanut ja Mikkovee. Aloituskierroksen teemana oli taivas ja helvetti. Tunnistukset alkoivat Belinda Carlislella ja jatkuivat Genesiksellä. Barathrumia coveerannut Timo Rautiainen jäi nolosti pimentoon, tosin pari irtopistettä tarttui liitännäiskysymyksistä mukaan. Tenacious D. löytyi kumminkin jostakin alitajunnan pohjukasta ja kierros saatiin kohtuullisella kunnialla läpi pistein 11+.
Sitten tanssittiin tähtien kanssa aloittaen Leonard Cohenilla ja jatkuen Sir Elwoodin Hiljaisilla Väreillä joista kummastakin irtosi jälleen pisteitä. Seuraavaksi soi Thin Lizzy tutulla Dancing in the moonlight-hytkyttelyllä. Muistimme Phil Lynottin patsaan sijaitsevan Dublinissa, mutta emme soineen rallin suomeksi levyttänyttä artistia. Kierroksen päätteeksi oli sijoitettu todellinen kompastuskompa. Billy Idol lauloi Dancing with myself mutta ei soolopersoonassaan vaan Generation X-yhtyeen solistina. Aika hyvä veto tuomarilta ja aika identtinen versio kylläkin. (1985-03-22 jatkuu Hell in a bucket-biisillä - aika tiukka versio).
Kakkoskierros jatkoi tasaista sarjaamme eli pisteitä kertyi 10. Mainittakoon myös puuhis, jossa piti tunnistaa artistit levykansien perusteella. Se meni hyvin, vain Deftones ja Aphex Twin (muistaakseni) jäivät tunnistamatta. Pääsimme kuitenkin finaaliin, josta muutama sananen seuraavaksi, kunhan 1985-03-22 Ship of fools pääsee soimaan.
Finaali olikin sitten rellestyshenkinen. Aluksi Pogues valutti viskiä. Nolosti en muistanut bändin olleen perustettu Lontoossa ja Joe Strummerin tuuranneen aikanaan keikkakuntonsa tärviölle lätrännyttä Shanea. Sitten epäonnea julisti YUP ja heidän jälkeensä nuorena diileriuransa aloittanut 50 Cent gangstaili oman esityksensä. Pöminöistään on tunnettu myös Aerosmith. Bändin johtokaksikkoa kutsuttiin aikoinaan muuten Toxic Twinsiksi. Osuva nimi varmaan, mutta sitä emme kuitenkaan tienneet. Liv Tylerin tähdittämiä elokuviahan kuitenkin piisaa, tosin kaksi riitti vastaukseksi seuraavaan kohtaan. Lopuksi Monty Python's Flying Circus mumisi läpi leegion filosofeja, joista emme kuitenkaan saaneet juuri mitään selvää. Pisteitä kierrokselta kuitenkin irtosi 10+. Se riitti illan kolmossijaan. Toiselle sijalle nousi Kream Team ja illan voiton nappasivat E. Bathoryt. Onnea voittajille ja kiitos Arille visasta. Raportoijanne vetäytyy rentoutumaan 1985-03-22 Terrapin stationin pariin. Iltasta ja ensi kertaan!
Katkaistaanpa tämä oma kirjoitustauko raportoimalla viime viikon musavisasta. Siispä Gdradio.netistä 1985-03-22 Hampton Coliseum soimaan ja kirjailemaan... (hyvin svengaa Scarlet begonias ja yleisökin hoilaa mukana).
No niin, illan tuomarina oli siis Elskujen Ari ja Poikakuoron pöydässä allekirjoittanut ja Mikkovee. Aloituskierroksen teemana oli taivas ja helvetti. Tunnistukset alkoivat Belinda Carlislella ja jatkuivat Genesiksellä. Barathrumia coveerannut Timo Rautiainen jäi nolosti pimentoon, tosin pari irtopistettä tarttui liitännäiskysymyksistä mukaan. Tenacious D. löytyi kumminkin jostakin alitajunnan pohjukasta ja kierros saatiin kohtuullisella kunnialla läpi pistein 11+.
Sitten tanssittiin tähtien kanssa aloittaen Leonard Cohenilla ja jatkuen Sir Elwoodin Hiljaisilla Väreillä joista kummastakin irtosi jälleen pisteitä. Seuraavaksi soi Thin Lizzy tutulla Dancing in the moonlight-hytkyttelyllä. Muistimme Phil Lynottin patsaan sijaitsevan Dublinissa, mutta emme soineen rallin suomeksi levyttänyttä artistia. Kierroksen päätteeksi oli sijoitettu todellinen kompastuskompa. Billy Idol lauloi Dancing with myself mutta ei soolopersoonassaan vaan Generation X-yhtyeen solistina. Aika hyvä veto tuomarilta ja aika identtinen versio kylläkin. (1985-03-22 jatkuu Hell in a bucket-biisillä - aika tiukka versio).
Kakkoskierros jatkoi tasaista sarjaamme eli pisteitä kertyi 10. Mainittakoon myös puuhis, jossa piti tunnistaa artistit levykansien perusteella. Se meni hyvin, vain Deftones ja Aphex Twin (muistaakseni) jäivät tunnistamatta. Pääsimme kuitenkin finaaliin, josta muutama sananen seuraavaksi, kunhan 1985-03-22 Ship of fools pääsee soimaan.
Finaali olikin sitten rellestyshenkinen. Aluksi Pogues valutti viskiä. Nolosti en muistanut bändin olleen perustettu Lontoossa ja Joe Strummerin tuuranneen aikanaan keikkakuntonsa tärviölle lätrännyttä Shanea. Sitten epäonnea julisti YUP ja heidän jälkeensä nuorena diileriuransa aloittanut 50 Cent gangstaili oman esityksensä. Pöminöistään on tunnettu myös Aerosmith. Bändin johtokaksikkoa kutsuttiin aikoinaan muuten Toxic Twinsiksi. Osuva nimi varmaan, mutta sitä emme kuitenkaan tienneet. Liv Tylerin tähdittämiä elokuviahan kuitenkin piisaa, tosin kaksi riitti vastaukseksi seuraavaan kohtaan. Lopuksi Monty Python's Flying Circus mumisi läpi leegion filosofeja, joista emme kuitenkaan saaneet juuri mitään selvää. Pisteitä kierrokselta kuitenkin irtosi 10+. Se riitti illan kolmossijaan. Toiselle sijalle nousi Kream Team ja illan voiton nappasivat E. Bathoryt. Onnea voittajille ja kiitos Arille visasta. Raportoijanne vetäytyy rentoutumaan 1985-03-22 Terrapin stationin pariin. Iltasta ja ensi kertaan!
lauantaina, lokakuuta 08, 2011
perjantaina, syyskuuta 23, 2011
Elämän suuria kysymyksiä
Elämän suuria kysymyksiä: Miksi Rancid on kova? Tai miksi sen postpunk-juttu on yhtä aikaa punk, postpunk ja kova? Vai onko tämä vain oluen paljoutta tai vähyyttä perjantai-iltana? Ja onko Rancid oikeasti vain paska ja minä mitään (punkista) ymmärtämätön hiphoppari?
lauantaina, syyskuuta 10, 2011
Lady Dottie & the Diamonds - "I Ain't mad at Ya" - SXSW 2010 Showcasing ...
Ota haltuun, mustan musan ystävä.
maanantaina, elokuuta 29, 2011
The Adventures of Rain Dance Maggie
Hyvä levy, parempi ku edellinen. Nerokkaat skebat ja kertsit pölähtää niinku pitääkin.
keskiviikkona, elokuuta 24, 2011
Tiukkaa räppii.
Timmii settii, niin hauskaa et meinaa murot tärähtää housuihin. Ihan posketonta menoo :O
tiistaina, elokuuta 16, 2011
sunnuntaina, elokuuta 14, 2011
torstaina, elokuuta 11, 2011
Hart und schnell!
"Was für eine Überraschung?!! VIVISEKTIO existierten in den 80ern, genauer gesagt zwischen 1983 und 1986. Sie lebten mitten im Nichts, im Dorf Äkäslompolo, knapp 200 Kilometer nördlich (!) vom Polarkreis. Gute Aufnahmen gab es von ihnen nie, und die Band blieb auch recht unbekannt. Jetzt haben sie erstmals ihre alten Songs vernünftig aufgenommen und... was soll ich sagen.... diese Songs hauen alles gnadenlos in Grund und Boden !!! Das ist bester finnischer Hardcore/Anarchopunk, ungemein hart und schnell. In einem super Soundgewand, das perfekt zur Musik passt. Zudem gibt die raue finnische Sprache den Stücken noch eine Extraportion Härte. Es entsteht nie das Gefühl, dass hier ein paar alte Männer nochmal ihre Jugend zurückholen und ihre alten Songs spielen. Das Ganze ist unheimlich lebendig und authentisch. Ich bin völlig begeistert, weil VIVISEKTIO sowas von abgehen !!! Alle Songs sind übrigens in Finnisch, so wie das bei finnischen Bands immer üblich war. Killer ! Micha.- (www.hoehnierecords.de / Roku Records: moguli@rokurecords.comDiese E-Mail-Adresse ist gegen Spambots geschützt! JavaScript muss aktiviert werden, damit sie angezeigt werden kann. / im Plastic Bomb Shop: www.mailorders.de)" (Täältä)
tiistaina, elokuuta 09, 2011
Brixtonin pyssyt ja muuta ajattoman ajankohtaista
Kaivoin tämän biisin eka juutuubasta, sitten itunesini soittolistalta, jossa se oli livenä ja albumiversiona ja fiilistelin niitäkin. Sitten tajusin, että minullahan on viime euroopanreissulta vielä marketin alelaarista löytynyt The Clash Live: Revolution Rock vielä muoveissaan. Vaikka eräs vanha ystäväni pitääkin Clashia maailmaan parhaana pändinä, olen eri mieltä hänen kanssaan. Kyseessä on nimittäin todennäköisesti maailman toiseksi paras bändi, parhaan olenkin joskus maininnut.
torstaina, elokuuta 04, 2011
Huomio tipu
Boksien boksi. Hulppeasti sälää ja rompetta. Päihittäis jopa Kari Tapio boksin vaikka ois Kossupullo siinnä ekstrana.
keskiviikkona, elokuuta 03, 2011
maanantaina, elokuuta 01, 2011
Top Femma
1. Ranskalaiset ja Portugalilaiset viinit.2. Kesähelteet ja siihen sopiva kuositus (siis päälle pantavat releet).
3. Pressokeitin.
4. Dexter.
5. Pimenevät illat.
Bubbling under.
- uusien kaiuttimien seulominen
- tuleva duuni
torstaina, heinäkuuta 21, 2011
Teh mostest Gheyest eighties bands: Survivor
Sarjassamme 'Sitä korneinta kasaripaskaa' on tänään vuorossa Survivorin Eye of the Tiger. Ihanko tämä oikeasti oli kova? Olihan tämä. Ala-asteikäisenä. Jösses.
perjantaina, heinäkuuta 15, 2011
Ei räppi olekaan kuollut
Aina kun luulen nykyräpin kuolleen, jostain nousee joku, joka nostaakin ruumiin pystyyn, puhaltaa siihen henkeä ja poistaa jopa hajut. Action Bronson on sinisilmäinen punapartainen valkoinen mies Bronxista, vähän niinkuin PJ aikoinaan. Paitsi PJ teki graffiteja ja sillä oli viikset, enkä nyt muista oliko se mistä borough'sta, mutta you get the point - or you don't*. Ai niin ja Action Bronsonkin sanoo olevansa Flushingista, joka on Queensin borough'ssa, eikä Bronxissa. Action Bronson räppää stydisti ja edustaa ja kantaa kunniakkaasti oman borough'nsa lippua ja räppiperinteitä. Tämä on juuri sitä, jota luonnehditaan sanalla 'kova'. Potkaisee heti lujaa, mutta lempeästi. "...when it hits you, you feel all right..."
*Hiphopin historiasta luennoidaan ihan muualla. Sitä tuntevat tietänevät PJ:n. ;) Muut voivat kaivaa kirjan Subway Art, niin voivat halutessaan oppia enemmän. Myös siitä, mikä minutkin turmeli.
keskiviikkona, heinäkuuta 06, 2011
tiistaina, heinäkuuta 05, 2011
The Fighter Trailer
Christian Bale:n muuntautumis kyky on kyllä huikea. Hienoa kuvaelmaa 90-luvusta, white trashia, toivottomuutta ja toivoa. Saatanan hyvät musat.
ps. tunnaria on tällä blogilla joutoube videon muodossa soitettu joskus loppu talvesta-keväällä
tiistaina, kesäkuuta 14, 2011
perjantaina, kesäkuuta 03, 2011
Pienlehtikatsaus
Laaman numerosta 7:
”10.9. Lepakossa oli. Oli Lama oli. Terveet Kädet. Punk oli. TK yllätti. (…) Lama soitti kans. punkkii. Lujaa. Monet kai siitä piti? (…)
Mut mitä tarkoitti 16 mk? Häh! Lama + TK = 16,- Mitä? Mikä on Lepakko. Neurovisio + 000 + Lama oli joskus 10 mk. Mitä nyt. Suomalaisii pikkubändei 16 mk! Kuka huijaa? Kuka vie punkkien rahat? Lepakon kommarihämyt?”
”10.9. Lepakossa oli. Oli Lama oli. Terveet Kädet. Punk oli. TK yllätti. (…) Lama soitti kans. punkkii. Lujaa. Monet kai siitä piti? (…)
Mut mitä tarkoitti 16 mk? Häh! Lama + TK = 16,- Mitä? Mikä on Lepakko. Neurovisio + 000 + Lama oli joskus 10 mk. Mitä nyt. Suomalaisii pikkubändei 16 mk! Kuka huijaa? Kuka vie punkkien rahat? Lepakon kommarihämyt?”
keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2011
Kahvipaussi
Huh mikä mimmi, Janelle Monae. Ottakaa haltuun. Hyvä staili ja groove, eikä kuitenkaan oo pelkkää höttöö ja hattaraa. Cold War biisi on meitsin suosikki.
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
"Punk on viesti"
Uusinta huhtikuulta 2009, koska aihe on taas ollut ajankohtainen.
Suosikista 9/1982:
”Nimimerkki Mafi. Sä kirjoitit Suosikki 6/82, että uusimmissa punk-bändeissä ei oo muka mitään sanomaa. Ja kyllä muuten on. Ja sit muka ei saa sanoista selvää. Ekaks, jos sä et saa selvää esim. LAMA:n sanoista, niin se johtuu siitä, että sä et ite osaa ottaa sitä Sanomaa irti siitä biisistä. Tokaksi. Sanoja pitää osata kuunnella. Ja tosta sun turpaanveto-jutusta. Ei punkit yleensä vetele turpaan tosta vaan. Jos kuule tulee soitteleen poskea, ei kuule pidä tulla valittaan, että poskeen alkaa koskea.
Lama-fani Hyvinkäältä”
maanantaina, toukokuuta 23, 2011
torstaina, toukokuuta 05, 2011
Raphael Saadiq - Stone Rollin'
Mitähän tästä oikein sanois, siis uudesta levystä. Edellinen levy oli aika sliipattua silkkimuna bluesia/soulia/mitä lie ja näin ollen ei päätynyt kyseinen läpyskä levykokoelmiini. Aikani tyypittelin youtube/spotify säädöillä tän uuden albumin biisejä ja vaikutti senvarta hyvältä että eikun hankintaan.
Muutaman kerran kuunnelu ton läpyskän ja arvioni on, tautisen hyvä levy. Klassikko ainesta.
lauantaina, huhtikuuta 30, 2011
maanantaina, huhtikuuta 25, 2011
Bachia pääsiäisenä V
Konsertto kahdelle viululle d-molli BWV 1043 "kaksoiskonsertto".
1. Vivace
2. Largo ma non tanto
3. Allegro
Yehudi Menuhin ja David Oistrah.
1. Vivace
2. Largo ma non tanto
3. Allegro
Yehudi Menuhin ja David Oistrah.
sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2011
lauantaina, huhtikuuta 23, 2011
Bachia pääsiäisenä III
Sinfonia kantaatista "Ich steh' mit einem Fuß im Grabe" BWV 156. Heinz Holliger, oboe.
perjantaina, huhtikuuta 22, 2011
torstaina, huhtikuuta 21, 2011
Bachia pääsiäisenä I
Johannes-passio BWV 245: Ich folge dir gleichfalls mit freudigen schritten. Midori Suzuki.
torstaina, huhtikuuta 14, 2011
tiistaina, huhtikuuta 12, 2011
Musavisa 7.4.2011
Pelaajapula iski Poikakuoroon viime viikon Musavisassa. Pöydässämme oli kuitenkin allekirjoittanut sekä alkukierrosten ajan kaksi guest staria, joten ei kun menoksi.
Sotahistorialla aloitettiin. Rautavaaran Tapio lauloi aluksi Oolannin sodasta, joka toi täydet pisteet, kun sain tarkennettua kyseisen selkkauksen kuuluneen Krimin sotaan. Siitähän se Iron Maidenkin Trooperissa laulaa ja sen innoittamana on tullut kuluneena talvena aiheesta lueskeltua. Pisteitä tuli myös Waterloon sijoittamisesta oikeaan karttapaikkaan sekä Black Sabbathin War pigs-klassikosta. R&B:t yms. jäivät luonnollisesti pimentoon, eli jatketaanpa seuraavalle kierrokselle.
Rauhanasiaa. Depeche Modea ei ollut vaikea tunnistaa, mutta vuosiluvut menivät jälleen hieman pieleen. Vanha kunnon Aquarius-hippeily oli jotenkin hallinnassa, mutta Thom Yorke ei. Kaikki nämä kuulostavat sitten niin samoilta... Megadeth sentään jytää komeasti ja onneksi oli tullut luettua Hesaria, kun bändi vieraili viime kuussa Suomessa ja Dave Mustaine promoili siinä ohessa kirjaansa.
Finaalikierroksella oli tarjolla erinäisiä herkkuja. Aluksi Jon Spencer yhtyeineen serveerasi hapanimelää. Tätä seurasivat tutut varpaisiintuijottelijat The Jesus & Mary Chain. Melkein muistin kummankin Reidin veljeksen nimetkin ja se levyhän oli klassinen Psychocandy. Seuraavaksi soi 1950-luvun karkkihitti Lollipop ja siinä hoettujen tikkareiden määrä meni kolmella huti. Madonna on puolestaan muuten tuttu, paitsi se iänikuinen syntymävuosi ja Sticky & Sweet Tour, joita ei sitten millään tahdo muistaa... Viimeisenä soinutta Warrantia en sitten tuntenut. Veikkasin Cinderellaa, kun hiuslakkansa tuoksahti niin samalta. Tulihan kappaleen nimestä kuitenkin puolikas piste...
Siihen päättyi oma finaalini ja jäin kausipiste taskussa odottelemaan, kuinka tasapisteisiin päätyneet Elskut ja Bathoryt selvittäisivät tuomareiden laatimat ylimääräiset tehtävät.
Kiitokset Satu ja Marjo Bathorylle illan tuomaroinnista, onnea Jouni Bathorylle iltavoitosta ja tsemppiä kaikille pian koittavaan kausifinaaliin!
Sotahistorialla aloitettiin. Rautavaaran Tapio lauloi aluksi Oolannin sodasta, joka toi täydet pisteet, kun sain tarkennettua kyseisen selkkauksen kuuluneen Krimin sotaan. Siitähän se Iron Maidenkin Trooperissa laulaa ja sen innoittamana on tullut kuluneena talvena aiheesta lueskeltua. Pisteitä tuli myös Waterloon sijoittamisesta oikeaan karttapaikkaan sekä Black Sabbathin War pigs-klassikosta. R&B:t yms. jäivät luonnollisesti pimentoon, eli jatketaanpa seuraavalle kierrokselle.
Rauhanasiaa. Depeche Modea ei ollut vaikea tunnistaa, mutta vuosiluvut menivät jälleen hieman pieleen. Vanha kunnon Aquarius-hippeily oli jotenkin hallinnassa, mutta Thom Yorke ei. Kaikki nämä kuulostavat sitten niin samoilta... Megadeth sentään jytää komeasti ja onneksi oli tullut luettua Hesaria, kun bändi vieraili viime kuussa Suomessa ja Dave Mustaine promoili siinä ohessa kirjaansa.
Finaalikierroksella oli tarjolla erinäisiä herkkuja. Aluksi Jon Spencer yhtyeineen serveerasi hapanimelää. Tätä seurasivat tutut varpaisiintuijottelijat The Jesus & Mary Chain. Melkein muistin kummankin Reidin veljeksen nimetkin ja se levyhän oli klassinen Psychocandy. Seuraavaksi soi 1950-luvun karkkihitti Lollipop ja siinä hoettujen tikkareiden määrä meni kolmella huti. Madonna on puolestaan muuten tuttu, paitsi se iänikuinen syntymävuosi ja Sticky & Sweet Tour, joita ei sitten millään tahdo muistaa... Viimeisenä soinutta Warrantia en sitten tuntenut. Veikkasin Cinderellaa, kun hiuslakkansa tuoksahti niin samalta. Tulihan kappaleen nimestä kuitenkin puolikas piste...
Siihen päättyi oma finaalini ja jäin kausipiste taskussa odottelemaan, kuinka tasapisteisiin päätyneet Elskut ja Bathoryt selvittäisivät tuomareiden laatimat ylimääräiset tehtävät.
Kiitokset Satu ja Marjo Bathorylle illan tuomaroinnista, onnea Jouni Bathorylle iltavoitosta ja tsemppiä kaikille pian koittavaan kausifinaaliin!
lauantaina, huhtikuuta 09, 2011
Onko tässä yksi elämän suurista kysymyksistä?
Kuuntelin äskettäin pitkästä aikaa Pet Shop Boysin kappaleen West End Girls - tai siis oikeammin kuulin sen radio Säteilystä. Mieleeni tuli taas vanha kysymys, joka on minua askarruttanut jo vuosikaudet.
In every city, in every nationMitä ihmettä tuo Finland station tuossa tekee? Mitä ihmettä Neil Tennant on sanoja kirjoittaessaan aikanaan vetänyt? Pulkkaa? Puhuuko se Suomen Espoon Westendistä? Saadaanko tähän koskaan selkeää vastausta?
from Lake Geneva to the Finland station
(How far have you been?)
perjantaina, huhtikuuta 08, 2011
Coming soon!
Beastie Boyssilta on tulossa uutta matskua pian, ja kun sellaiset nimet, kuten the Rootsin ?uestlove hehkuttavat jo videon traileria Twitterissä, voi sanoa, että kyseessä on todella huomionarvoinen mediatapahtuma. Nyt on jotain, jota todella kannattaa odottaa. Hot Sauce!
Kovan määrittelystä
Toisaalla inttervepsin sosiaalisen median kanavilla kirvoittui keskustelu kovuuden määrittelystä tai sen käytöstä musiikin arviointimääreenä. Mainittakoon, että keskustelussa oli mukana myös JahRelainen, jolle antaisin keskustelun katalyytin arvonimen. Minä en voinut olla osallistumatta allaolevalla kommentillani (typot korjattu):
Tämän jälkeen minua luonnehdittiin kielipoliisiksi, johon nopeasti vastasin:
Ja mikä parasta, mitä minulle sanottiin:
Kova on niinku semmonen, että se lyö turpaan ja potkii päähän vähän joka kuuntelulla. Sen ongelma vain 99% tapauksista on, että se ei koksaan varsinaisesti avaudu kontekstissaan muille, kuin saman genren medrunkkareille.
Niille muille voi sitten sanoa, että ihan vitun paskaa, tai vitun hyvää, tai ihan perseestä. "ihan paska" on muuten parempi kuin "ihan hyvä" - palautteena siis, koska eihän 'ihan hyvä' oikeasti kerro yhtään mitään. Palautteena 'ihan hyvä' on siis ihan perseestä.
Sitten on myös ilmaisu 'hyvää shittiä', 'shittiä' ja 'the shit'. Noistakin jokainen tarkoittaa vähän eriä.
Tämän jälkeen minua luonnehdittiin kielipoliisiksi, johon nopeasti vastasin:
Kieli??!! Vitun rokkipoliisi mä olen.Sitten sain kuulla minua luullun hoppipoliisiksi tjsp. Toki olen myös sitä. Sehän on minun erikoisalani. Ugh.
Ja mikä parasta, mitä minulle sanottiin:
mikä v***n rokkipoliisi? tyypillä on huppari ja hölttäpöksyt ja lankit naamassa!Ilmeisesti se osa keskustelua päättyi toistaiseksi siihen, kun sanoin:
Katos plainclothes.Chuuurch!!!
torstaina, huhtikuuta 07, 2011
maanantaina, huhtikuuta 04, 2011
sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011
Loistava bändi.
Suomen ekan keikan näiltä näin vuonna Koivu&Tähti. Tältä bändiltä kertsit pölähtää niin että iho menee kananlihalle, edelleenkin ja se kuulkaas merkkaa jotain. WAUUUU!!
Ois kyllä pikkasen kiva nähdä livenä.
lauantaina, huhtikuuta 02, 2011
Klargfa'ithh Cthulhu
Ennen visaa kovasti pohdin, pitäisikö laittaa corpsepaintit naamaan tai kokeilla suonensisäisiä huumeita, itsensä viiltelyä, kirkonpolttoa ja juoda 4 senttilitraa Jack Danielsiä edes kerran elämässään. Tuumasin, ettei se ehkä sittenkään kannattaisi, vaikka vaimoni Noitakuorosta olikin pitämässä visaa pikahälytyksellä. Siihen puolen oktaavin ördäilyn maailmaan en pääsisi sisälle tuota(kaan) kautta, enkä ole varsinaisesti masokisti. Päätin siis jättää oluetkin juomatta poikkeuksellisesti.
Visa ei alkanutkaan bläkyllä, vaan No Doubtilla, vaikka laulajan sooloksi esittäjän vastasimme. Misandrisen feministivideon emansipaatiokeinoistakin tiesimme 2/3. Slayerin veikkasimme Tooliksi ja muutenkin perseelleen. 3 Doors Downin kryptoniittimarinasta saimme pari hajapistettä, vaikka Alice in Chainsiksi luulimmekin. Anthraxin sentään tunnistimme ja jotain kohtuudella tiesimmekin, vaikka ei ollutkaan niitä kivavitunbiisejä, joita minullakin on levyllinen bändiltä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki saldona, olimme kolmannella sijalla. 3/4-synkkyydestä huolimatta kierroksen teemana oli muuten elämä. Hämmentävää. Voin sanoa ymmärtäväni sitä Jack Daniel'sin juontia nyt edes jotenkin.
Jonze vetäisi pöytäämme yhden pikavoiton, ennenkuin intron toinen tahti oli vaihtunut kolmanteen Perjantai 13. -elokuvan Jason Vorheesin tietäessään. Repesimme. Toisen kierroksen teema oli duaalisesti kuolema. Vähänniinku jin ja jang. Tai niinku Majakka ja Perävaunu. Whatever. "Tapan kaikki" oli minunkin asenteeni aina Unreal Tournamenttia pelatessa. Allmanin veljekset meni suht putkeen meillä, samoin Slipknot ja the Sounds, vaikka kukaan ei myöntänyt pitävänsä niistä. Viimeisenä soinutta Meshuggahia emme tienneet, joten piirsin paperiin 'Gorgoroth' esittäjän kohdalle ja 'Klargfa'ithh Cthulhu' kappaleen nimen kohdalle. Jostain syystä ei tärpännyt, eikä sitä levyäkään sitten oltukaan laulettu kokonaan klingoninkielellä, vaikka olisimme voineet vannoa näin olevan. Hämmentävää. Finaaliin päädyimme toisella sijalla Kream Teamin porskuttaessa kärjessä.
Finaali alkoi jollain Peter Greenaway'n audiovisuaalisten teosten musiikillisella vastineella, joka myöhemmin paljastuikin Sixx AMiksi ja Nikki Sixxiksi. Ohihan tuo meiltä meni suonensisäisine huumeineen. Seuraavaksi meitä kiusattiin ylipatetiaan taipuvaisella Evanescencella, jota kuunnellessa alkoi itsensä viiltelyn houkuttelevuus hiipiä mieleen. Teemana finaalissa oli ikuisuus, ja tämän biisin kohdalla se tuntui sangen osuvalta.Iron Maidenista Jonze tiesi kaiken ja studiolevyjen määränkin, vaikka korjasikin sen vääräksi. Mainittakoon, että ensimmäisen kierroksen misandrisien tehokeinojen lisäksi en koko visassa tiennyt juuri mitään mistään, vaan olin koko ajan lievässä hämmennyksen tilassa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Hämmentävää. Viimeisenä soikin sitten minua brittien Tampereelta kotoisin olevan aina ärsyttävän Oasiksen aina ärsyttävä renkutus.
Hämmennys jatkui tulosten julkistuksessa. Noitakuorohan oli tippunut varjoon, mutta oli tiennyt miltei yhtä paljon, kuin meilläkin oli paperissa, jääden vain puolen pisteen päähän. Luulimme finaalin olleen tiukka, mutta siinä vaiheessa, kun jaetulla kakkossijalla olijat olivat meistä neljän pistettä jäljessä, yllätyimme. Oikeudenmukaisuus oli voittanut, meille ei tämänviikkoinen visa nimittäin ollut mitään erityisen nautinnollista, eikä edes helpon tuntuista, vaikka musiikillisesta annista kuulemma muissa pöydissä pidettiinkin.
Ainiin, voittihan se Kekekin yhden osakilpailun 1982, emme ole vieläkään jinxanneet mitään.
Visa ei alkanutkaan bläkyllä, vaan No Doubtilla, vaikka laulajan sooloksi esittäjän vastasimme. Misandrisen feministivideon emansipaatiokeinoistakin tiesimme 2/3. Slayerin veikkasimme Tooliksi ja muutenkin perseelleen. 3 Doors Downin kryptoniittimarinasta saimme pari hajapistettä, vaikka Alice in Chainsiksi luulimmekin. Anthraxin sentään tunnistimme ja jotain kohtuudella tiesimmekin, vaikka ei ollutkaan niitä kivavitunbiisejä, joita minullakin on levyllinen bändiltä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki saldona, olimme kolmannella sijalla. 3/4-synkkyydestä huolimatta kierroksen teemana oli muuten elämä. Hämmentävää. Voin sanoa ymmärtäväni sitä Jack Daniel'sin juontia nyt edes jotenkin.
Jonze vetäisi pöytäämme yhden pikavoiton, ennenkuin intron toinen tahti oli vaihtunut kolmanteen Perjantai 13. -elokuvan Jason Vorheesin tietäessään. Repesimme. Toisen kierroksen teema oli duaalisesti kuolema. Vähänniinku jin ja jang. Tai niinku Majakka ja Perävaunu. Whatever. "Tapan kaikki" oli minunkin asenteeni aina Unreal Tournamenttia pelatessa. Allmanin veljekset meni suht putkeen meillä, samoin Slipknot ja the Sounds, vaikka kukaan ei myöntänyt pitävänsä niistä. Viimeisenä soinutta Meshuggahia emme tienneet, joten piirsin paperiin 'Gorgoroth' esittäjän kohdalle ja 'Klargfa'ithh Cthulhu' kappaleen nimen kohdalle. Jostain syystä ei tärpännyt, eikä sitä levyäkään sitten oltukaan laulettu kokonaan klingoninkielellä, vaikka olisimme voineet vannoa näin olevan. Hämmentävää. Finaaliin päädyimme toisella sijalla Kream Teamin porskuttaessa kärjessä.
Finaali alkoi jollain Peter Greenaway'n audiovisuaalisten teosten musiikillisella vastineella, joka myöhemmin paljastuikin Sixx AMiksi ja Nikki Sixxiksi. Ohihan tuo meiltä meni suonensisäisine huumeineen. Seuraavaksi meitä kiusattiin ylipatetiaan taipuvaisella Evanescencella, jota kuunnellessa alkoi itsensä viiltelyn houkuttelevuus hiipiä mieleen. Teemana finaalissa oli ikuisuus, ja tämän biisin kohdalla se tuntui sangen osuvalta.Iron Maidenista Jonze tiesi kaiken ja studiolevyjen määränkin, vaikka korjasikin sen vääräksi. Mainittakoon, että ensimmäisen kierroksen misandrisien tehokeinojen lisäksi en koko visassa tiennyt juuri mitään mistään, vaan olin koko ajan lievässä hämmennyksen tilassa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Hämmentävää. Viimeisenä soikin sitten minua brittien Tampereelta kotoisin olevan aina ärsyttävän Oasiksen aina ärsyttävä renkutus.
Hämmennys jatkui tulosten julkistuksessa. Noitakuorohan oli tippunut varjoon, mutta oli tiennyt miltei yhtä paljon, kuin meilläkin oli paperissa, jääden vain puolen pisteen päähän. Luulimme finaalin olleen tiukka, mutta siinä vaiheessa, kun jaetulla kakkossijalla olijat olivat meistä neljän pistettä jäljessä, yllätyimme. Oikeudenmukaisuus oli voittanut, meille ei tämänviikkoinen visa nimittäin ollut mitään erityisen nautinnollista, eikä edes helpon tuntuista, vaikka musiikillisesta annista kuulemma muissa pöydissä pidettiinkin.
Ainiin, voittihan se Kekekin yhden osakilpailun 1982, emme ole vieläkään jinxanneet mitään.
Säännöistä ja niiden puuttumisesta
Pohdinnoissani insinöörin ja taiteilijan välisissä eroissa mielessäni kiteytyi juuri seuraava asia: insinöörityyppi tarvitsee kaikkeen selkeät strukturaliset rajat ja rajoitukset - säännöt. Rajojen ja sääntöjen puuttuminen kauhistuttaa ja ne luovat kaaosta, jossa luoviminenkin pelottaa, joten jos niitä ei ole, ne täytyy luoda ja määrittää, vaikka luonnonvastaisestikin.
Taiteilijaluonnehan taas ajattelee päinvastoin ja näkee kaaoksen mahdollisuutena, hakee ja löytää siitä järjestystä, poimii virrasta rakennuspalikoita. Yleensäkin improvisoi tekemällä uutta ja miettimällä, miten voisi tehdä asian jotenkin toisin, kuin se on aiemmin tehty.
Jos ihmettelette, miksi minä tämmöisiäkin asioita pohdin, niin syy on varmaan se, että äitini suvussa on paljon insinöörejä ja muita teknisorientuneita tyyppejä ja monta virkamiestä. Äitinikin on insinööri, hänen isänsä ihan diplomi-insinööri, ei ole muusikoita eikä muuten humanisteja sillä puolen ihan lähisuvussa. Ne tulevat isäni puolelta ne muusikot ja humanistit. Eikä minulla kiinnostanut insinöörikoulu nuorena, vaan taidekoulu, jossa pääsi toteuttamaan teknistä lahjakkuutta luovilla tavoilla.
Arvatkaapa huviksenne muuten, kummassa suvussa ne hauskemmat ja vapaamuotoisemmat bileet pidetään ja kummassa mennään kaavamaisemmin ja sääntöjen mukaan? Jep. Touché teekkarit.
perjantaina, huhtikuuta 01, 2011
Dead End 5
1. Palkkapäivä
2. Mitä palkalla saa
a) laskut maksettua
b) ruokaa
c) säästöjä
d) huonoja levyjä, huonoilla soundeilla.
3. Päivän ruokalista
4. Aprillipilat
5. Päivävuorossa
Public Enemy number one
Huh. Papat vaan osaa. BPM* ei ehkä ole alkuvuosien tasoa, mutta osaa se Chuck Dangerous vaan saarnata. Melkein tuli paskat housuun.
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011
Musavisa 23.3.2011
Ja niin kohta seuraava musavisa joutuu, mutta raportoidaan nyt viime torstainen iltapuhde, jota tuomaroi Elskujen Ari.
Saavuin visaan myöhässä, mutta kaksi Mikkoa olivat ahkeroineet jo hyvän aikaa ja saaneet paperiin nipun vastauksia.Osmondsin he jo olivat tunnistaneet ja Cyndi Lauperkin oli kirjoitettu oikein. Kolmannessa kysymyksessä soitteli Deftones, jota ei tunnistettu, samoin kuin Pride & Glorya. Ja tulihan se Panterakin taas meille kummittelemaan, kun Deftones on omistanut In this river-biisinsä Dimeback Darrellille...
Pääsimme kuitenkin ensimmäisen kierroksen jälkeen kärkeen yhdessä Nova Groupin kanssa.
Toisen kierroksen aloitti Beatles ja siitä tiesimme levy-yhtiökuvioita lukuun ottamatta olennaiset seikat. Hyvin menivät myös kaksi seuraavaa kysymystä eli John Mayer ja Shocking Blue. Lady Gaga sen sijaan oli hieman epäselvä, mutta ei hätää tässä vaiheessa, kun finaalipaikka aukesi alkukierrosten kakkossijalta. Mainitakoon vielä hauska puuhis, jossa piti tunnistella tekstinpätkien perusteella artisteja biiseineen.
Kolmas kierros alkoi Strapping Young Ladilla, joka jäi yleisen hälinän alle. Kakkosen Cardigans ja Lovefool oli sen sijaan tuttua tavaraa ja Mikko muisti myös bändin ekan albumin nimen. Sitten soi Juliet Jonesin Sydämen riipivä tilitys Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Jostakin muistini sopukoista löytyi biisin sisältävän Jänis-albumin nimikin ja itse yhtyeen nimihän on peräisin sarjakuvasta.
Lopuksi sitten Kanye West miksaili ja Maroon 5 soitti. Kymmenen pistettä tuntui lupaavalta, mutta vielä paremmin pärjäsi Nova Group saaden pisteitä 11. Iltahopeaa siis tuli ja Nova pääsi kokoamaan täydet viikkopisteet kauden kokonaistilanteen jatkuessa jännittävän tasaisena. Hauskaa kuitenkin oli ja siitä kiitokset jälleen tuomarille ja kaikille muillekin!
Saavuin visaan myöhässä, mutta kaksi Mikkoa olivat ahkeroineet jo hyvän aikaa ja saaneet paperiin nipun vastauksia.Osmondsin he jo olivat tunnistaneet ja Cyndi Lauperkin oli kirjoitettu oikein. Kolmannessa kysymyksessä soitteli Deftones, jota ei tunnistettu, samoin kuin Pride & Glorya. Ja tulihan se Panterakin taas meille kummittelemaan, kun Deftones on omistanut In this river-biisinsä Dimeback Darrellille...
Pääsimme kuitenkin ensimmäisen kierroksen jälkeen kärkeen yhdessä Nova Groupin kanssa.
Toisen kierroksen aloitti Beatles ja siitä tiesimme levy-yhtiökuvioita lukuun ottamatta olennaiset seikat. Hyvin menivät myös kaksi seuraavaa kysymystä eli John Mayer ja Shocking Blue. Lady Gaga sen sijaan oli hieman epäselvä, mutta ei hätää tässä vaiheessa, kun finaalipaikka aukesi alkukierrosten kakkossijalta. Mainitakoon vielä hauska puuhis, jossa piti tunnistella tekstinpätkien perusteella artisteja biiseineen.
Kolmas kierros alkoi Strapping Young Ladilla, joka jäi yleisen hälinän alle. Kakkosen Cardigans ja Lovefool oli sen sijaan tuttua tavaraa ja Mikko muisti myös bändin ekan albumin nimen. Sitten soi Juliet Jonesin Sydämen riipivä tilitys Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Jostakin muistini sopukoista löytyi biisin sisältävän Jänis-albumin nimikin ja itse yhtyeen nimihän on peräisin sarjakuvasta.
Lopuksi sitten Kanye West miksaili ja Maroon 5 soitti. Kymmenen pistettä tuntui lupaavalta, mutta vielä paremmin pärjäsi Nova Group saaden pisteitä 11. Iltahopeaa siis tuli ja Nova pääsi kokoamaan täydet viikkopisteet kauden kokonaistilanteen jatkuessa jännittävän tasaisena. Hauskaa kuitenkin oli ja siitä kiitokset jälleen tuomarille ja kaikille muillekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)