Kysymykset hahmottumassa

Keskiviikkona alkaa musavisan kevätkausi, ja minä olen lupautunut Kallen apupojaksi tuomarointihommiin. Jos saan erään teeman ympärille hyvät esimerkit, saan vihdoin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni. Samalla saan empiiristä aineistoa musiikkitieteellistä teoriaani varten: te kaikki tiedätte enmmän mitä te luulette tietävänne, koska te muistatte enemmän mitä te luulette muistavanne, ja musiikissa, sen tunnistamisessa on kysymys nimenomaan muistista, ja kaikki ihmiset ovat musikaalisia, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Kauppayhtiön iltama tänään

Mackan, OBC-Jaakko & Smuli:

jazz, soul, funk, rock and roll, balkan, reggae

Be theremin or be squaremin!

Come on.

Viime marraskuussa Kultsa rokkasi ja mä oli jossain Keralassa. Nyt olis mullakin hyvät mahkut nähdä miten se Johnny B Goode lähtee oikeaoppisesti.
Tulis nyt vaan liput myyntiin.

Suffer well

Depeche Mode - Suffer well
Video sent by val6210

Helvetti

Se ei ole mikään kauhun paikka, ennemminkin siellä on surullista.

Kaveri lähetti meilin, että kannattaa käydä kuuntelemassa. Kannatti.

I have been recording Thriller

Omalla erikoislaatuisella tavallaan Jacksonin ratkaisu on hyvin looginen. Linkiksi vaikkapa Mirror, juttuahan on uutisoitu siellä ja täällä.

TCB

"As a student of the martial arts, Elvis was one of the best. He was physically strong and his technique was excellent. Elvis was a master entertainer and a master showman, but he was also a Master Human Being."

Elvis-ilmiöön ei kyllästy koskaan.

illia illallaa

Björk: Minun kultani kaunis on. Lähde.

Sunnuntai

Kun reipas kävely kirpakassa pakkasessa palkitaan kahvilla, nisulla, vanhalla rock and rollilla ja rennolla seuralla, ei parempaa sunnuntain iltapäivä-fiilistä voi saavuttaa. Kiitos!

Old Dicks On The Block

Satun levyhylly saa jälleen täydennystä?

Musavisapalaverin satoa

Tsekatkaa päivitetyt säännöt.

Musavisa alkaa keskiviikkona 6.2.2008 klo 21 Kauppayhtiössä.

Bodyä, sporttia ja tsemppistä.

Kohta menen pelaamaan lätkää Lapparille.
Mietiskelyn tulos:
lätkä on rokkaavin urheilumuoto, maastopyöräilyn ohella.

Sarah ja Paul ne yhteensoppii, huomenna viedään studiokoppiin...

Päivällä luin uutisen ja (aivan kuin sillä olisi jotain väliä) mietin, mitä tuostakin seuraa. Samapa tuo, mutta Sarahilla ja Paulilla on paljonkin yhteistä, kuten esimerkeistä a) ja b) nähdään. Hauskoja ralleja molemmat...

Pieni musavisa Semaforissa

Saatoin Markoa junalle. Asemaravintola Semaforissa tuomari tuli kiltisti kysymään, osallistummeko musavisaan. En voinut kieltäytyä.

Marko lähti ennen ensimmäistä kysymystä, Juhani ennen viimeistä ja itse päätin ottaa vielä yhden alennustuopin ja kuunnella tulokset. Olisi jotenkin epäurheilijamaista lähteä kesken pois.

Sain pisteitä jotain 7 tai 8 kautta 15. Voitto meni muualle. Semaforissa on nykyään pari ahnasta, taitavaa ja väkirikasta joukkuetta. Ehkä voittaisimme vielä täydellä joukkueella, mutta tällä kertaa piti taistella lähinnä yksin.

Kylmää kyytiä Kerhossa

Käytiin ottamassa selkäämme Kerhon musavisassa. Pääsimme 2o pisteellämme (tosin tuomari laski väärin) noin viidennelle sijalle. Tai toisin sanoen kolmanneksi tai neljänneksi viimeisiksi.

Visassa oli 20 kysymystä. Ensimmäiset kymmenen olivat triviakysymyksiä ja loput kappaleiden tunnistamista lyhyistä näytepätkistä. Kysymyksistä sai yksi tai kaksi pistettä kustakin, riippuen vähän laajuudesta.

Musiikki sinänsä oli juuri meille sopivaa, mikä teki tappiosta entistäkin kirvelevämmän.

Visaamassa olimme minä, Marko ja Markku H.

Pink Floyd -eksperttimme ei tiennyt elokuvaa, johon Obscured by clouds -levyn musiikki oli tehty, mutta siitä ei tämän jälkeen enää puhuta. Eilen itkettiin jo tarpeeksi.

Loppuillasta voi mainita, että aika monelta bändiltä mietittiin top 3 -levylistat. Siinä se sitten menikin.

"Olen sellaisessa elämänvaiheessa"

diddypuffpuffypuffdaddydiddy

Sharon & Lee

Hikiset soul-treenit, JB-kavereita.

Musavisa-aktivistit Huomio!

Pidetäänkö musavisan aloituspalaveri nyt tulevana perjantaina 25. päivä klo 18 Kauppayhtiöllä? Kuinka moni pääsis paikalle? Musavisablogilla oon tätä jo ehdotellutkin, mutta siellä ei kommenttien osalta ole kauheasti liikennettä ollut. Voidaanhan me sopia käytännön asioista blogillakin, mutta ois se niin kiva pitää jonkinlaiset kissanristiäiset, eikös?

Chuck & Keith

"If you wanna get it right, let’s get it right"

Lapland

Pamela aikoo muuttaa Suomeen ja on keksinyt uuden merkityksen sanalle Lapland? Pyh, sanon minä! Paitsi jos perustaa tissibaarin Ivaloon, se olisi tietenkin tyylikästä, kuten Ivalossa kaikki. Koska siellä on lentokenttä, voisi Pamela lennättää sinne jengiä lappilaisia katsomaan. Huh! Miten minulla on lisäksi sellainen perheyhtäläinen mielikuva unkarilaissyntyisestä näyttelijästä Sasha Gaborista? Kaikenlaista sitä! Luultavasti koko Pamelan suunnitelma on hölynpölyä. Sitä paitsi Helsinkiin se kuitenkin perustettaisiin johonkin Bläkin (members only) liepeille, vaikka tänne Rovaniemelle se totta kai parhaiten sopisi, entisen Pink Ladyn paikalle. Pamela itse voisi asua Sahanperällä. Ei, sittenkin Ivalo.

Visainen kysymys

”Who dosed Jack Kennedy?”

...juttu jatkuu hyväntekeväisyydellä ja lopuksi näytetään keskisormea.

Support your local stuudio.

Vihdoinkin päästin the Gas Fuzz:n kanssa siihen vaiheeseen että miksaukset voidaan käynnistää. Aluksi toki liikkeelle lähdetään raw-mixeillä, demoversio siis. Kannetkin pitäisi suunnitella ja kuvamatskut etsiä, halukkaat graafisia kykyjä omaavat voivat ottaa yhteyttä.
Mikseriä piti pikkasen fiksailla kun se tallennusvaiheessa vähän kiukitteli. Helppohan analogitiskejä on fiksailla. Kuuntelua jouduttiin myös rakentelemaan pari päivää jotta toivotunlainen yhdistelmä saatiin aikaan. Mutta mikäs kiire tässä pers'aukisilla harrastelijoilla on.

Facebuukatessa olen monesti liittynyt jonkinlaisiin liikkeisiin supportoimaan jotain tiettyä asiaa : vegetarismia, support indie label, stop global warming, support VINYL, support LOCAL ARTIST,etccc.. Tuotahan tässä käytännössä tehnyt kokoajan, tuettu paikallista, asioita/ilmiöitä jotka itselle ovat tuttuja ja tietenkin kavereita.
Mutta pärkkele! Etsippäs feisbuukista, myspacesta tai googlaa löytyisikö "Support your local studio" järjestöä. Jos Poikakuorolaisilta joku joskus kyselee kohtuuhintaista studiota(äänitystä, miksausta, masterointia) niin ohjatkaa mun luo tai jos mahdollisesti itse tarvitsette.
Täällä Rovaniemellä on myös muutama muukin studio joihin voin ohjata jos tarvitsette toisenlaista äänimaisemaa.



ps.
- Mustanaamion suojeluksessa -

Mestarisäveltäjät

Okei, unohdetaan klassikot kuten vaikkapa Mozart, Vivaldi ja Schubert ja keskitytään niihin säveltäjiin, jotka toivat tonaalisen säveljärjestelmän rinnalle jotain uutta, nykyaikaista. Puolalaisen lakimiehen poika Krysztof Penderecki tutki sointia ja klusteria, Olivier Messiaen puolestaan ilahdutti kuulijoitaan darmstadtilaisilla ajatuksilla (lue: sävellyksillä). Täytyy myös jatkuvasti pitää mielessä, kuinka amerikkalainen suurvisionääri John Cage koki eksentrisellä tavallaan kaikkein epätavallisimmat äänilähteet juuri parhaimmaksi tavaksi ravistaa funktionaalisen harmonian kahleet sivistyksemme yltä. Suomalainen säveltäjä A.Y. Hammarberg loi elinaikanaan paitsi nerokasta musiikkia, myös aivan oman, briljantin notaatiojärjestelmän. Hammarbergin tiedetään usein valitelleen sitä, kuinka suomalaiset muusikot eivät aina kyenneet seuraamaan hänen ajatuksensa kirkasta viinaa anteeksi korjaan viivaa:

Se on täysin mahdotonta; suomalaiset soittajat eivät osaa soittaa, saatana.

Exodus, movement of Jah people.

1. Songs of Freedom.
2. Jokaiselle Tulta : Soul Captain Band (suomen paras reggae albumi)
3. Tighten Up 2.
4. Lee Scratch Perry (Upsetters kausi)
5. Ylivoima: Todistaja

Punk rules!!!

Launataina tuli Don Lets:n loistava Punk Attitude doku. Jotenskin David Johansen:n, Jello Biafra:n ja Henry Rollins:n jutusteluja oli perkeleen mukava seurata, miksei nuoremmat punkkarit voisi ottaa heistä mallia miten hommat hoidetaan rennosti.
Ja tänään sitten alkoi Punklandia sarja. Aijai, herkkua.

Pukki toi minulle "Punk-brittipunkin haastatteluhistoria" kirjan, aivan kympillä olen sukelluksissa tuossa. Että eipä tässä muuta kun

FUCK OFF!!!

Top-3

1.) viikko nro 3
2.) Hollies: Bus Stop
3.) sitruunavirvoitusjuoma

Lähden tänään pienelle kiertueelle, mutta palaan perjantai-aamuna. Ehkä bloggaan jo matkalla, tiedän siihen sopivan koneen.

Ilmastonmuutosta

Niinsesitten loppui loistava Kitarama ohjelmakin YleX:n aalloilta. Valtava aukko, jota ei oikeastaan kukaan muu voi paikata kun sähkökitararockin kummisedät Pekka Laine ja Miettinen, ilman heitä suomalainen indiemusa-skene olisi toisenlainen (ehkä ei olisi kaukaa haettua jos sainoisi köyhempi).
Mutta RadioRockin aalloilla alkaa uusi ohjelma josta voi bongata varsin herkullisia kicksejä. Hienoa, vaikka kuulenkin sieltä takarivistä jotain rutinaa, jokatapauksessa joku kuitenkin jaksaa vielä tehdä tuonlaista ohjelmaa ja ennenkaikkea siihen on annettu mahdollisuus.

Vampira R.I.P. (1921-2008)

Maila Nurmi the Vampira 1921- 10.1. 2008.

Vähennetyn septimisoinnun enharmonisia tulkintoja?

Ohittiko kupolin? Ei hätää, tässä oivallinen linkki ensiavuksi:

mute.
musiikin teoriaa webissä.

Hanurista kun kerran Kurestakin

"Vakavan taiteilijan sylissä lepäsi ainoastaan harmonikka. Hanuriksi tai haitariksi puhutteleminen todisti vähintäänkin moukkamaisesta ymmärtämättömyydestä." Koko juttu.

American hanuriprinsessa.

Kiss me, Kiss me, Kiss me,

Yksi 80-luvun hienoimpia hetkiä oli kun pukkasin tuon vinyylin tuoreeltaan soimaan ja ekan biisin kitarat pärähtivät soimaan.
Luin uudesta Rumbasta että tulevalle uutukaiselle olisi yritetty tallentaa samanlaista henkeä kuin tuolle Kiss me klassikolle. Helvetti, odotukset ovat nyt korkealla kun vielä kitarassakin häärää Porl Thompson (hevarit huom: soitti Page&Plant tourilla ja dvd:lla loisto pätkiä kun Plant/Thompson kutovat harmonioita) ja synat viskattu nurkkaan.
Toivottavasti tulevat kiertueella härmään niin päästään Jontsen kanssa tekemään keikkareissu.

Meissä jokaisessa asuu pieni gootti.

Lujempaa, parempaa?

Uudesta Rolling Stone-lehdestä osui silmiini mielenkiintoinen artikkeli, jossa ruoditaan, kuinka uusin teknologia ei aina ole hyväksi äänitetuotannossakaan. Onko esimerkiksi remasteroitu CD automaattisesti alkuperäistä parempi? Miten uudet tallennusformaatit muokkaavat tuottajien ratkaisuja? Stonen teksti on painavaa asiaa. Myös asiaan liittyvä keskustelu on mielenkiintoista luettavaa.

Lappeenrannassa Suomen seksikkäimmät miehet

Kappas vain, Hynynen ja hänen kaksoisveljensä Hynynen matkalla juhliin yhteisen rattopoikansa Kalevin kanssa. Iloinen meininki!

Valmistautukaa näihin

2008 Euroviisujen kilpailukappaleet:

Kari Tapio: "Valaise yö"
Hanna Marsh: "Broken Flower"
Movetron: "Cupido"
Crumbland: "Pleasure"
Mikael Konttinen: "Milloin"
Jippu: "Kanna minut"
Ninja: "Battlefield Of Love"
Kristian Meurman: "Jos en sua saa"
Jenna: "Sinua varten"
Vuokko Hovatta: "Virginia"
Cristal Snow: "Can't Save Me"
Teräsbetoni: "Missä miehet ratsastaa"

Jos pitäisi heti valita lähettiläs, siis ilman mitään kuulemisia ja näkemisiä, lähettäisin matkaan Teräsbetonin. Ok, vitsi on täällä jo vanhentunut, mutta eivät ne sitä tuolla Itä-Euroopassa tiedä. Muutenkin suomalaisten kannattaisi esiintyä kunnon ugreina näissä kekkereissä. Siten voidaan pärjätä, ja sehän on ihan hauskaa. Kuvassa Euroviisujen suosikkisoturittareni Ruslana, ei mikään orjatar.

Scarface (lyhennettynä)

Lyhyt versio, must seen.

Let's born to rock: Remu 60 vuotta!

Henry Olavi Aaltonen täyttää tänään kuusikymmentä vuotta! Poikakuoro haluaa kunnioittaa maailman parasta gypsyfinglishjailbird-runoilijaa siteeramalla hänen kuuluisinta virttään:

Got to be a scoogie, lay on my boogie
Let me hear you say you got my hole around
Got to be a scoogie, bing bong bang
Ain't got no rollin', ain't got no holdin'

Get on, get on baby, get on
Get on, get on baby, get on
Well, let me be, rock and roll with me

Harvaan esiintyvän harrastelijan tunnehierarkia keikalla

Euforia
varmuus
Jännitys
Nolous
Pelko
HÄPEÄ
ITSEINHO!

Klassikko journalismia.

No niin heavy-osasto, herätys. Tämä oli sitten paaaaaljon ennen Lordia. Tämäkin tarina valottaa yllättävän paljon mikä oli suomalaisen heavy-skenen mentaliteetti 80-luvulla.

Juho Juntusen tekemä juttu.
Haastatelun osa 1 (klikkaa suuremmaksi niin on kivempi lukea).
Osa 2.

Tiukka ja yleistajuinen

Tämä tulee vähän myöhässä, mutta kannattaa silti lukea: vittu.

Funky monks.

Katsoin eilen Funky Monks dvd:n. Hienoa dokua Blood Sugar Sex Magic levyn teosta, tuosta yhdestä 90-luvun klassikosta jonka voi häpeilemättä heittää Led Zeppelin klassikoiden viereen. Tottakai Rick Rubinin pieteetillä on merkitystä levytysprosessin kulkuun ja lopputulokseen. Kemia toimii hienosti. Eityisen nautinnollista oli seurata dokusta kun Flea veteli omia osuuksiaan. Ei mies turhaan ole tatuoinut Jimi Hendrix kuvaa vasempaan olkavarteen. Basson Hendrixiksi tuota uudistajaa voisi kuvata. Harmi että tuon ajan Peppersiä ei tullut koskaan nähtyä livenä.

Suck My Kiss.

Jimmy Page 64 v!

"On se kyllä niin mahtava. Se on ihan virtuaalikitaristi."

(Lähde: Radio Rockin kuuntelijan puheviesti, tänään päivällä noin klo 12)

Populaarikulttuuria

5. helmikuuta on Amerikassa supertiistai, jolloin esivaalit järjestetään peräti yli 20 osavaltiossa. Niiden voittaja on mitä todennäköisimmin puolueen ehdokas marraskuussa pidettäviin presidentivaaleihin.
Jos kaikki menee hyvin eli minun henkilökohtaisten suunnitelmieni mukaan, Rovaniemellä järjestetään 6. helmikuuta Kauppayhtiössä supermusavisa, jolloin kaikki kysymykset koskevat paitsi saksofoneja, sikareita ja muita fallisia symbaaleja, myös demokratiaa, ihmis- ja naistenoikeuksia, raittiuslupauksia, ja liberaalia talouspolitiikkaa, Kaukajärven lähiötä, maavaloa, muumipapan urotöitä, teknistä kirjoittamista, Karl Von Oberkampia sekä tietenkin metodismia.

You're so, so like a woman to me
Oh like a woman to me
So, so like a woman to me
Like a woman to me

Me rock and rollin ystävät elämme jännittäviä aikoja!

Karpaasi elää voittaakseen

Hey, let's be careful out there!

Pitäisikö piru vie hankkia kokoelmiin tuo vanha poliisisarja? You Tubesta voisi tietenkin ronkkia suosikkipaloja, mutta ei se luo samanlaista fiilistä. Ja juuri siitähän sarjassa oli kysymys: fiilistely humanum est. Kaikki sarjan hahmot olivat vahvoja, heikkoja, erehtyväisiä, oikeudenmukaisia ja epärehellisiä, pahalle haisevia ja rumankauniita. 1970-luku oli edelleen vahvasti läsnä eräänlaisena gritty-aineksena, tummana nuhjuisuutena ja coolina rähjäisyytenä. Tämä tietenkin "kristallisoitui" murisevan Mick Belkerin hahmossa. Vaikka sarja oli 80-luvun tuote, se ei sortunut (muistaakseni) kaikkein karmivimpiin tyyliratkaisuihin. Pistetään kuitenkin loppuun tunnelmapalaksi tunnari, mutta ei muuta.

Sanavapaus vs. ..........

Mielenkiintoista; kuvia, keskusteluja, safkajuttuja, liikuntaa, linkkejä. Omanlaisensa ilmiö tämäkin, aikakauden tuote. Rohkeesti vaan klikkailemaan.


"..ja ollaan sitten varovaisia siellä ulkona."

Täällä me visailemme!

Kauppayhtiön musavisan kevätkausi lähestyy. Järkätäänkö perinteinen palaveri? Aion joka tapauksessa ehdottaa visailun alkamisajankohdaksi 6. helmikuuta. Lupaudun samantien myös tuomariksi.

Sandy Denny 61 v.

Sandy Denny olisi täyttänyt tänään 61 vuotta.
Fotheringayn kakkoslevyä odotellessa...

Katsokaa tarkkaan

Joitakin valokuvia sitä vaan jää monttu auki tuijottamaan. Hakusanat olivat tällä kertaa weird party. Yritin hakea nasevaa kuvaa ilmentämään eilistä.

Welcome To Jazz Club

Illan setti alkaa hahmottua valmiiksi. Oheisella Donaldsonin levyllä myöhemmin parjauksen ja vähättelyn kohteeksi ajautunut George Benson herkuttelee hyvällä soundilla ja tyylitajulla. Nice!

Mitääääh?

Trip with Satan.

Saturday Night Fever

Launtaina selviää, kuinka hyvin Bootsy Collins ja Taraf De haidouks sopivat samaan illallispöytään. Pääruokaa maustetaan mm. kanuunankuulilla ja vanhalla rock and rollilla. Be theremin or be squaremin!

Support Your Local Ryyppykämppä.

Tuhnuista ja epäurheilijamaista ilmapiiriä. Kiiretöntä aikaa ilman suorituspaineita tai sydärin pelkoa, siis 100% vapaa-aikaa. Avaa kolmas korvasi, psyykkaa itsesi sisään musiikkiin.

Voimakuorolle uutta ilmettä!

Ehdotan, että uusimme näin alkuvuodesta blogimme ulkoasua, viimeistään ennen kevätkauden ensimmäistä viikkovisaa. Myös tagline voisi vaihtua. Pistäkäämme mietintäkypärät päähän!

Hyvää viikonloppua!

Kyllä niitä ainakin vielä aamulla näkyi tuolla Rovakadulla pilvin pimein. Jos ette usko, virittäkää huomenna heräyskellonne soimaan klo 5:23 ja tarkistakaa kameramme.

Keltaisen satiinin unelma

Mikä on musiikin merkitys liikuntaa harrastettaessa? Oma liikuntaperskärpäseni puraisi minua pahemman kerran viime keväänä. Purema on jättänyt pysyvän vaikutuksen, jonka ansiosta olen raahannut lihamöykkyni tien päälle ja saleille lähes päivittäin. Omia teitä lenkkeillessäni kuuntelen aina Radio Rockia. Koska lenkkeilyni ajoittuu aina aamuvarhaiseen, kuuntelen Heikelän ja Linnanahteen mainiota ohjelmaa. Oikeesti, se on saanut minut nauramaan ääneen keskellä kaameaa hikilenkkeilyrääkkiä. Radio Rockin musiikkihan itsessään on just sopivaa tsemppausta. Monta kertaa olen saanut tuntea ikäänkuin "lentäväni" kun on tullut joku sopiva biisi, esim. Nightwishin Wishmaster, Thin Lizzyn The boys are back in town, Foo Fightersia, mitä tahansa mistä tykkään. Lenkkeily on paljon hauskempaa ja väittäisin jopa että tehokkaampaa noin niinku henkisen virkistyksen kannalta, kun saa kuulla itselle sopivaa musiikkia.

Syksyn jumpissa ja todennäköisesti myöskin ensi viikolla alkavissa jumpissa musiikki pysyy entisellään. Onhan tietysti perusteltavissa, että jumpan rytmimusiikki perustuu siihen, että alkulämmittelyn aikana kuullaan reipasta, menevää rytmiä, joka jatkuu erinäisissä muodoissaan pitkin jumppaa, kunnes päästään venyttelyyn, jolloin musiikin tulee olla rauhallista ja rentouttavaa. Syksyn jumppien musiikki oli pääasiassa teknohumppaa, iskelmääkin mahtui mukaan, sitä ah, niin suomalaista hengenravintoa. Omalla kohdallani muistan nauttineeni huomattavasti enemmän jumpasta ja rääkistä, kun muutamana herkullisena hetkenä kuului minun musiikkia. Niitä olivat Nine Inch Nails ja Foo Fighters. Erään jumpan taustamusiikki oli kokonaisuudessaan semmosta teknohumpaksi uudelleenmiksattuja vanhoja 60-luvun rokkibiisejä. Kieltämättä, se toimi hyvin. Vaikka mielessä pyörikin, että miksi esim. Purple Haze on raiskattu näin...

Joulun aikana jouduimmekin sitten jumppaamaan joulumusiikin tahdissa. Minä kun en todellakaan ole mikään jouluihminen, saati sitten että jaksaisin kuunnella joululauluja... Varsinkin viimeinen jumppaviikko ennen joululomaa oli painajainen. Yritin kuitenkin keskittyä vain ja ainoastaan omaan suoritukseen, ottamalla musiikista vain rytmin ja unohtaa muuten koko iloisen rallatuksen. Onnistuinkin siinä jokseenkin hyvin. Noin olen joutunut toimimaan useamman kerran jumpissa, joiden musiikkivalintoihin en voi vaikuttaa.

Joululoman aikana sitten, pääsin käyttämään siskoni kuntosalia, jonne innoissani raahasin cd-soittimen ja ihan itse valitsemani levyt. Valitsin Deep Purplen tuplakokoelman ja Black Sabbathin Paranoidin. Jälkimmäistä en edes ehtinyt kuuntelemaan, koska tykästyin Deep Purplen soundeihin uudestaan, pitkästä aikaa! En ollut uskoa korviani - enkä kehoani - kun kaiuttimista kajahti ilmoille Hush, Kentucky Woman, Black Night, Speed King, Smoke on the water, Burn jne. Vauhtia ja intoa riitti, ja hymyssä suin väänsin itseni rääkkiohjelman loppuun saakka.

En siis voi todeta muuta, kuin että oman liikuntanautintoni suuruus on siis suoraan riippuvainen soitetusta taustamusiikista.

Kotiin palattuani youtubetin Hushin, mikä oli joululomani suurin uudelleenlöytö. Jos se toimi suurimpana tehokkuutta ja hyvää oloa tuottavana musiikillisena tekijänä jouluna, tämä audiovisuaalinen kokonaisuus vähän kyllä... öh... latisti tunnelmaa. Mutta liikunnan ilo on näköjään löydetty jo tuolloin!

Top-5

5.) Valon lisääntyminen
4.) Tasainen kaukolämpö
3.) Herkulliset ruoat ja juomat
2.) Kauppayhtiön leppoisat dj-illat
1.) Paremman puoliskon kysymys suksikauppiaalle:

"Löytyykö teiltä pikaliukuvoidetta?"

MF!

Joskus 90-luvulla kaverini nuotinsi minulle erään kitarasoolon. Tarkoitus oli opetella se kokonaan, mutta en päässyt juuri alkua pidemmälle. Muut ovat onnistuneet opinnoissaan minua paremmin - ja vieläpä bassolla.

Vuoden ensimmäinen kirjaus

All is quiet on New Year's Day
A world in white gets underway
I want to be with you, be with you night and day
Nothing changes on New Year's Day
On New Year's Day

I... will be with you again
I... will be with you again

Tikkarilaulu

Hyvää uutta vuotta Rovaniemen poikakuorolle! Toivottavasti juhlanne etenevät videon tunnelmissa.

Cat People 2.

Rakkaus on hieno asia. Tässä tuoksua joka pyyhkäisee monet parfyymit mennessään.

The best odour ever.

Mehukasta uutta vuotta 2008.

Buster Keaton tarkistaa taivaan ja helvetin

Sinä olet se mykkä sana
jota rakastan
- Timo K. Mukka

Markku Peltola 1956 - 2007.

Caught in a whisper - Indigo

En ole mikään livemusiikin ystävä (soittavat aina niin huonosti ja kovaa eikä pääse itse vaihtamaan kappaletta jos kyllästyttää) mutta tätä jaksoin katsoa koko yhdeksän ja puoli minuuttia. Pariinkin kertaan.

Olen aina pitänyt julkisesti soittamista tai laulamista epäeroottisuuden huippuna. Kiitos kuulunee koulun oppilaskonserteille ja niiden ultratätimäiselle tunnelmalle, jonka takia aloin itse soittaa mitään vasta melko iäkkäänä.

Tässä on toisin.

Mrrrrrrrrrrr...... Cat People.

Reggae-, Pop- ja Rock musan peruskuvastoon kuuluvat nuo myyttiset kissaeläimet. Leoparditakkia, pantteri tatskaa, Juudaan leijonaa vilisee vähän väliä. Vaarallista, vaistonvaraista liikkumista ja oleilua, yksilönvapautta, voimaa, sielukkuutta, undergroundia. Hurriganesinkin basarissa aikoinaan komea tiikeri irvisteli. Mustat Pantterit saivat rokkareiden suosion jenkeissä. Vihreet Pantterit hehkuttaa omalla tyylillään. Gogol Bordellon laulaja näyttää viiksiensä kanssa aivan joltain kujakissalta. Helvetin hienoa symboliikkaa nuo kisut edustavat ja monesti ovat vielä tyylikkäästi esilläkin. Musa kontekstissa kisut ovat ykköspaikkansa ansainneet.

"Mul on tiikeri tankissa ja kuulen kuinka...." laulaa Marjo Leinonen ja Viranomaiset ja meitsi poistuu tupakille.

Fibaa punttiin.

Taisin jollekin mainitakin että näin tulee käymään.

Wolfmother.

Wolfmother Woman
Video sent by modularpeople

Tämä olis "Tahtoo nähdä Top-5" -listan ykkösenä.

Petteri Punakuono.

Petteri se vaan jaksaa painaa, nenä punaisena tietenkin.

Hauskaa joulua!

Omasta puolestani toivoittelen kaikille musavisailjoille kautta maailman oikein hyvää joulua!

Parkour-pukki

Joulu on pian ovella ja pukin kiireet alkamassa. Mikäs neuvoksi, kun paketteja päätyy teille tietymättömille? Sitten pitää kiiruhtaa, tietty. Urbaanissa ympäristössä parkourtaidot ovat eduksi. Katsokaahan itse hauskat pätkät (1 ja 2).

Tärinää Teatrialla: Motörhead Oulussa 13.12.2007

Torstaiaamu 13.12.2007. Astun aamupäivän junaan. Hetken kuluttua alkaisi matka kohti Oulua. Motörheadin keikan alkuun on vielä vajaa 12 tuntia aikaa. Olen napannut asemalta VR:n asiakaslehden matkalukemiseksi. Lisääkin lukemista löytyisi, mutta ne ovat laukussa ylähyllyllä ja tovin kuluttua laittaisin kuitenkin musiikin soimaan ja ummistaisin silmäni. Lehden luettuani kaivan kassista kannettavan cd-soittimen ja laitan soimaan Richard Hawleyn Cole's Corner-albumin. Nämä maisemat on nähty niin moneen kertaan, että kerään mieluummin voimia päivää ja iltaa varten.

Junan saavuttua ajallaan Ouluun suuntaan suoraan kohti hotellia. Nyytit huoneeseen, pikainen raikastautuminen ja kauppalaan. Illasta on tulossa pitkä, joten on hyvä varata hieman yöpalaa huoneeseen.

Iltapäivä sujuukin joutuisasti ja pian on aika siirtyä jälleen tukikohtaan. Kuteiden vaihto, tiketti ja kevyt tarpeisto laukkuun ja kohti bussipysäkkiä. Pian auto saapuukin ja aloitan köröttelyn kohti keikkapaikkaa. Paikkojen tunnistaminen pimeydessä on hankalaa ja jään hieman etuajassa bussin kyydistä. No, tien toisella puolella näkyykin vaeltavan heviväkeä Teatrian suuntaan.

Paikalle saavuttuani joudun hetken etsimään klubin sisäänkäyntiä. Löytyyhän se ja pihamaalla paikalle saapuvaa väkeä tervehtii pari murtaen englantia puhuvaa paitojen kaupustelijaa. En mene lankaan, sisällä lienee tarjolla virallistakin muistoesineistöä.

Olen hyvissä ajoin paikalla, joten minulla on hieman aikaa katsella ympärilleni. Suuressa kalja-aitauksessa on jo väkeä. Tallustelen eteenpäin tarkkaillen tilannetta. Illan orkestereilla on myyntipöytiä käytävän varrella. Motörheadin pöytä on paraatipaikalla eteisessä. Aika kuluu verkkaisesti, mutta kello lähestyy vääjäämättä kahdeksaa.

Kello 20. Soitto alkaa. Ensimmäinen esiintyjä on Los bastardos Finlandeses. Viisi karvaista äijää soittaa raskasta rähmärokkia. Kuulostaa vähän kuin Peer Günt ja Backsliders olisivat kasanneet yhteisen projektin. Vasta myöhemmin kuulen, että Bastardosissa soittaa ex-Güntiläisiä. Kuunnellessani totean vain homman toimivan, mutta ei kolahtavan. 25 minuutin setti on juuri kylliksi tätä osastoa. Tyylin puolesta Bastardos kuitenkin sopii illan henkeen.

Roudaustauko. Ostan virvokepöydältä kupillisen limonadia ja piipahdan eteisessä katselemassa, kuinka myyntipöydällä kauppa käy. Vähitellen valuskelen takaisin saliin vartoilemaan Hanoi Rocksin aloitusta. Uudet kamat on pikaisesti roudattu paikoilleen, hapsunauhat ripusteltu telineisiin ja pian on Hanoin vuoro nousta lauteille. Bändi aloittaa tiukasti. Keikka koostuu pääosin uudesta materiaalista, jota en tietenkään tunne. Andy kätkee kasvonsa lierihatun alle ja Mike keikaroi tuttuun tyyliinsä siellä sun täällä. Bändi on edelleen armottoman kovassa keikkavireessä. Ansio lienee erinomaisten nuoremman polven jäsenten, mutta myös Mike on ihmeellisen kovakuntoinen. Hemmo ketkuilee ympäri lavaa ja kiipeilee kaiutintorneissa lavan molemmin puolin. Suuri suomalainen kitarasankari ja rockstara Andy McCoy on tällä kertaa ihmeellisen vaisu. Mies soittaa soitettavansa, mutta esiintyminen sinänsä ei ole kauhean hohdokasta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ok kolmevarttinen. Tuttuja biisejä kuullaan aika vähän, mutta yleinen energia kompensoi paljon. Keikasta jää kuitenkin vähän irrallinen olo. Pääesiintyjänä Hanoi olisi toiminut, mutta nyt yhtye oli ehkä hieman väärässä seurassa. Mike sai kuitenkin yleisöön liikettä ja lämpöä, mikä myönteisenä seikkana todettakoon.

Hanoiden jälkeen alkaa varmaan elämäni pisin puolituntinen. Uuttera roudarilauma on jälleen lavalla. Nyt vain väki on hieman toisen näköistä, kuin aiemmin illalla. Jaloittelen hieman käytävän toisessa päässä katsellen väkeä. Ja kuinka ollakaan, puolituntinenkin kuluu.

Kello 22. Vihdoin 23 vuoden fanituksen jälkeen suuri hetki. Taustakankaan suuri moottöripää irvistää yleisölle, kun lavalle astelevat Lemmy, Phil Campbell ja Mikkey Dee. Ilmoille jyrähtää Dr. Rock ja Lemmy aloittaa pää kenossa mylvintänsä. Jee! Tätä on tultu katsomaan, tätä on tultu kuulemaan! Motörheadin äänivalli puskee korvatulpista läpi ja puhaltaa pellet suohon. Nyt ei kuunnella meikattuja teinixpoppixidolixpellexejä, joita minä en muista nyt eikä vuoden päästä kukaan muukaan. Lavalla on kolme äijällistä rock 'n' rollia bändissä, joka on toiminut 32 vuotta jyräten läpi kiven, teräksen ja betonin.

Kappale päättyy ja Lemmy tokaisee: "We are Motörhead and we play rock 'n' roll"! Paras uskoa, olkaa hyvät! Ja me uskomme, kun seuraavaksi rakenteita koettelee Stay Clean ja lisää tulee seuraavat puolitoista tuntia. Setti on kuulijaystävällisesti kasattu. Tasapuolisesti uutta ja vanhaa ja tasaisen tiukkaa matskua. Mukana on monta unelmatärinää, mutta näin fania liikuttavat eniten vanhat klassikot Metropolis, Iron Fist ja ah, ikisuosikkini ja kaikkien aikojen kovin rokkirutistus Killed By Death. Viimeinkin pääsen huutamaan väsyneen kurkkuni viimeisillä voimilla laulun iättömän romanttisia lyriikoita.

Biisien seuratessa toistaan tiedän seuraavani tähänastisen elämäni kovinta rokkenroll-showta. Lemmy on elävä todiste siitä, kuinka tervehenkinen rockelämä pitää nuorena ja kauniina. Äijä on silkkaa rokkenrollia tempoessaan bassostaan räminäsointuja. Lisätään tähän vielä Phil Campbell ja Mikkey Dee, niin kyllä tässä klassista kokoonpanoa kuunnellaan. Olkalaukkua koettaessani tunnen kännykän tärisevän äänenpaineen iskuista. Tähän tarvitaan vain nuo kolme tyyppiä lavalla. Jätkistä irtoaa enemmän rytkettä, kuin viidestä Bastardosista. Ottakaas mallia nuoret! Keikan puolivälin tienoilla Mikkey Dee pääsee esittelemään yksin taitojaan pitkällä rumpusoololla antaen arsenaalilleen kyytiä koko rahalla. Jytinä hieroo mukavasti rintakehää tyypin mättäessä tukka pöllyten. Mahtavaa menoa!

Iron Fist, tuo muistorikas ensikosketukseni Motörheadin musiikkiin päättää varsinaisen setin. Yleisö ei todellakaan aio päästää bändiä menemään ja kohta kolmikko on jälleen lavalla. Iloisena yllätyksenä ensimmäinen encore on akustinen Whorehouse Blues. Hullunkuuloinen ajatus, mutta toimii. Sitten taas piuhat kiinni ja tuttu intro päälle: Ace Of Spades. Tuplakonekivääribasaritykitys! Illan viimeinen biisi Overkill infernaalisen stroboshown säestyksellä ja tietty pitkänä versiona! Sitten pitkät kiitokset ja kumarrukset yleisön ulvonnan säestyksellä. Show on ohi, legendat on nähty ja kuultu, valot syttyvät ja kamoja aletaan purkaa. Alkaa verkkainen jonotus kohti narikkaa. Yleisö on tyytyväistä, settiä kehutaan ääneen. Narikalla on tungosta, joten päätän ostaa itselleni pari muistoa. Kiertuepaita, se on hyvä, sekä metallinen tuntolevy. Paita on kallis, mutta ei haittaa. Kaikki investoinnit on jo saatu moninkertaisina takaisin.

Viimein saan itseni narikan äärelle. Tunkua riittää ja vieressäni känninen konserttivieras selittää jotakin suomeksi ulkomaalaiselle konserttivieraalle. Hetken kuluttua saan tuikattua vaatelippuni narikkapojan käteen ja pääsen pukeutumaan. Ulkona pohdin, pitäisikö tilata taksi. En tilaa ja lähden kävelemään hiljaisessa Oulun yössä kohti hotellia.

Kiinnostavat valokuvat

Kuten koulussa opin, lähes jokainen valokuva on dokumentti jostain ilmiöstä. Dokumenttivalokuvan on kaiketi oltava mahdollisimman yksiselitteinen, kaukana vaikeasti katsottavasta absraktiosommitelmasta.

Valokuva Jukka Tolosesta on "vain" lehtikuva, mutta se pakottaa minut lukijana näkemään, että tässä on totta kai a) 70-luvun huippukitaristi b) profeetta c) puukottaja.

Tai sitten ei. Jotain tuossa kuvassa joka tapauksessa on, joka liittyy vastaaviin lapsuuden säväreihin Charles Mansonista ja Ulrike Meinhofista sekä muutamasta muusta.

Are you feeling alright up there?

Bändi soittaa ja porukka pitää hauskaa Naiskulttuuripäivillä ravintola Mixeissä. Kuka niitä miehiä tarvitsee?

Poikakuoro-voitto 20.12.2007

Menimme Semaforiin. Visa oli hitaanlainen, jokaisen kysymyksen välillä soitettiin kappale. Pädimme aika hyvin, mutta muutama ysärikysymys kieltämättä hirvitti.

Opin ainakin itse, että on ollut olemassa alankomaalainen yhtye Mai Tai, sekä että sellainenkin nimi on kuin Löyvä. En tiedä kuka keksi, että sen niminen Movetronin kitaristi soitti 80-luvulla Kolmannessa naisessa, mutta siitäkin sitten saimme pisteet.

Sellaiset kysymykset kuin Crocodile Rockin alkuperäisesittäjä ja Nylon Beat -tyttöjen syntymävuosi palauttivat uskon.

Moni kuulemma tiesi, mutta Poikakuoro oli selkeä voittaja. Saimme pöytään muovisen 1.8 litran kannun olutta, jonka joimme pois. Joukkueessa olivat minä, Arska, Jore ja uusi tulokas Kartsa.

Vaikka kysymyksissä oli kaikkea epämiehekästä, tuomari soitti kysymysten välillä mm. Rolling Stonesia, The Whota, Led Zeppeliniä sekä peräti kaksi kertaa Eric Claptonia.

Aivan ensimmäisten kappaleiden aikana pöydässämme oli pari muutakin tyyppiä, mutta heidät houkutti pois se, että läheisessä kapakassa oli Sirkka Tällin vetämä joulukaraoke. Olipahan enemmän juotavaa meille.

Äänet Top-6. 2007.

1. Aamuisen temppelin äänet Varkalassa (pyhiä lauluja eri instrumenteilla säestettynä klo 6:30).
2. Kahvinkeitin.
3. Tulitikun raapaisu.
4. David Johansen : " When I say I'm in love, you'd best believe I'm in love - L.U.V. "
5. Meri.
6. Nauru.

Kuplii alapuolella;
, nuotio, viinipullon avaus, fillarinkumien "humina" lujaa ajaessa, sipulin paistaminen, lokit.......................

Pyhään paikkaan

Tommi on joskus sanonut, että kiroilu on sekoitus kiukuttelua ja taikauskoa. Psykologian opettajani puolestaan ei ymmärtänyt vittu-sanan käyttöä kirosanana, koska se on "pyhä paikka, josta olemme kaikki tulleet."

Mimosa Palen jättihäpy on valittu vuoden esteettiseksi teoksi. Mistä Mimosa otti mallia? En voi mitään, assosisaatiot ovat mitä ovat: 4D-dokumentti, feminismi ja peili, joka ei mahdu käsilaukkuun.

Artsua ja fartsua.

Hauska pätkä, kekseliästä.

the bellrays

the bellrays
Video sent by thegonedu69

Mustanmusiikin ystäville pikku pätkä.
Silkkaa VooDoota saatana.

Vihdoin!

Got my mojo working, but it just won't work on you
Got my mojo working, but it just won't work on you
I wanna love you so bad till I don't know what to do

KYLIE MINOGUE 2 HEARTS HQ

KYLIE MINOGUE 2 HEARTS HQ
Video sent by RAQUELLE

KYLIE MINOGUE 2 HEARTS HQ

http://www.sendspace.com/file/vll91v

Raw Power.

Aijai, kova meno.

Lihan himoa.

Lihan mässyttäjiä on muistettu oivalla tavalla eläinten oikeuksista näin joulun alla. Suomalaiset sikalat voivat paksusti kun kinkku-aika lähestyy. Tuoreessa muistissa varmaan kaikilla ne sikalavideot jotka tv:ssa pyöri (tai youtubella). Mutta tämä olikin aivan uutta, hämmästyttävää.

Nyt tämä vegetaristi avaa uuden bissen ja lähtee parvekkeelle röökille, eihän tässä mitään hätää ole.

Musavisa kyssänderi. Monta härmäläistä rokkaria löytyy tästä listasta?

Extreme

Joidenkin mielestä bändistä tulee heti huono, kun siitä tulee suosittu eli yleisesti tunnettu. Tämän ajattelutavan paras kritiikki tulee tässä.

Tämä oli vain pakko tehdä

En keksinyt tähän liittyen mitään järkevää sanottavaa: valtiovarainministeri.

Tarjouksia

Tuttavani pläräsi eilen kannettavan vinyylilaatikkoni läpi. "300 euroa koko laatikosta", hän ehdotti, vaikka en tullut jameihin levyjä myymään, vaan soittamaan. "Ne eivät ole kaupan", vastasin ystävällisen päättäväisesti. Levyjä oli yhteensä 68, eli tarjous oli 4,4 euroa kappaleelta.

Jos laskee yhteen vinyylien todellisen myyntiarvon, tunnearvon ja niiden keräämiseen käytetyt resurssit, saadaan tulokseksi noin 79 617 euroa, siis hiukan alakanttiin arvioituna. Tuolla summalla saisin kyllä asuntolainani maksettua, ja jäisi karkkirahaakin. Olkoon tuo lähtöhinta, tarjouksia otetaan sittenkin vastaan.

Torstaina Teatria tärisee!

Aamulla junaan ja illalla lavalla Motörhead! Raporttia tulee, kun keritään.

My white trash soul.

Dollsien vaikutusta rockin kehitykselle ei voida kiistää. Onhan tuolle bändille velkaa Kiss, Hanoi Rocks, Möttösen Munat ja helvetin monimuu merkittävä bändi.
Oli ilo olla läsnä 7.12. Tavan keikalla, toisella Dollsien suomen vierailulla. Tupa täynnä vanhanliiton ihmisiä ja jokunen myöhäisherännäinen pörrötukkakin oli eksynyt mukaan, sukupuolijakauma aikalailla 60/60. Lämppärinä toimi joku Ruotsalainen H/M kuvastosta napattu bändi; yllätyksetöntä, muka energistä, hyvin soitettua hiilipaperikopiota jostain tutusta ja turvallisesta, kaksi biisiä katsoin ja sitten tiskille seurustelemaan. Ja niitä vanhoja tuttujahan riitti... hauskaa, kaikki liikkeellä hyvillä mielin.

Roudari tekee soundchekkiä, pum pum, pam pam, diu diu, one two, check check.... Valot himmenee, kaiuttimista alkaa Love:n Alone again or, suhteellisen lujaa. Seuraavana biisinä jotain kaunista, eteeristä klasari kamaa jota en tunnista, valot sammuu..... bändi hiipii lavalle, jengi huutaa ja taputtaa, valot syttyy lavalle, huuto yltyy, Johansen nappaa mikin " "When I say I'm in love, you'd best believe I'm in love - L.U.V." ja bileet ovat käynnissä. Soundit vähän kökkäreistä ensimmäisen kolmanneksen aikana mut meno bändillä oli huima. Johansen tokaiseekin "this is punk-rock" ja leväyttää makoisan hymyn kasvoilleen. En ole ikinä nähnyt niin paljon hymyä/naurua lavalla kuin Dollsien vetäessä keikkaa ja silti homma toimii eikä kenellekään jää epäselväksi että tässä soitetaan rokkia (moni leveästi livenä hymyilevä bändihän antaa aika lässyn mammanpoika-vaikutelman). Vanhat biisit tuntuivat saavan luonnollisestikin enempi liikehdintää yleisössä aikaan kuin uudet. Valoilla ei pelleilty, bändin karisma kantaa, ei tarvittu edes taustalakanaa. Johansenin jooga harrastus näkyy hyvänä ryhtinä ja hindujumalat t-paidoissa joita hän live tilanteissa näyttää suosivan, laulu kulkee tasaisesti hengitellen. Sylvain kompensoi hienosti ylipainoaan tyylikkäällä pukeutumisellaan ja terävällä huumorilla. Conte taas on ihan rockkareiden peruskuvastoa. Rumpali pätkytti hienosti naama hymyssä.
Sam Yaffa loisti oikeutetusti paitsi taidoillaan myös tyylikkyydellään ja bändi-esittelyssä meinasi Tavastia revetä kun Yaffan vuoro tuli. Johnny Thundersillekin heitettiin viestit yläkerran orkesteriin ja Killer Kanelle + Nolanille, stendarit paloi.
Helvetti mikä ilta. Kosmista yhdessäoloa ja eloa.
Tahtoo lisää tätä.

Suomen Nikki Sicks.

Punk sucks

Ettei Poikakuoro ajautuisi täydelliseen tautisen punkkiseen borrelioosiin, pläjäytän kehiin tämmösen pätkän. Pitäähän graduntekijän jostain huumorinsa vetää.

Ihmeellinen luonto: Punkit.

Viime aikoina on puhuttu huolestuneina punkkien leviämisestä, vaikka punkit on jo useampaan otteeseen julistettu kuolleeksi lajiksi. Näin talvisin niitä saattaa tavata jopa sisätiloista. Syitä edellä mainittuihin seikkoihin voidaan hakea esim. ilmaston lämpenemisestä ja kosteuden lisääntymisestä. Myös yhteiskunnallisia epäkohtia on tarjottu selityksenä punkkien lisääntymiseen.

Punkit ovat jakaantuneet useisiin eri alalajeihin ja usein lajinmääritys aiheuttaa oppikiistoja aiheeseen perehtyneiden parissa. Eri alalajit kokoontuvat mielellään lajitovereidensa seuraan, jolloin niiden elämää on mahdollista seurata. Yksittäisiäkin punkkeja saattaa tavata luonnonvaraisina, mutta lajin ominaispiirteet ilmenevät selkeimmin ryhmän käyttäytymistä tarkasteltaessa. Metodiksi soveltuu parhaiten ns. osallistuva havainnointi. Osallistuminen on havainnoijallekin palkitsevaa, koska se on kaiken muun ohessa sosiaalista toimintaa. Yhtä tällaista kokoontumista saatiin todistaa eilen Metsä-suomessa, minne punkit tuntuvat asettuneen pysyvästi.

Hurjasta ulkomuodostaan ja ilkeästä ääntelystä huolimatta punkit ovat usein harmittomia ns. taviksillekin. Muutamat eilen paikalla olleet ns. pitkätukkapartahipitkin saivat märehtiä oluttaan rauhassa pääsääntöisesti punkeista koostuvan lauman seassa. Havaintojen perusteella jo suurin osa punkeistakin osaa nauttia tämän, myös heidän elintoimintojensa kannalta keskeisen ravinteen, sisäsiististi ja muovituopeista. Silmiinpistävää on kuitenkin vanhojen lajien, kuten ns. keesipäiden katoaminen. Ärsytettyinä punkit saattavat olla varsin ilkeitä otuksia, eikä punkin jymäyttäminen ole millään muotoa suositeltavaa. Joskus punkin ärsyyntymisen saattaa aiheuttaa esim. poliisiauton välitön läheisyys. Tästäkin saatiin eilen silminnäkijähavaintoja, mutta tällä kertaa ärsyyntyminen purkautui ainoastaan epämääräisenä huuteluna.

Jotkut punkit saattaa tunnistaa helposti ulkomuodon perusteella. Aina näin ei ole, kuten seuraavat harvinaiset kuvat osoittavat: 1 & 2. Ydinaseeton Pohjola on toistaiseksi aika harvoin tavattu laji, mutta uusia havaintoja saattaa olla tiedossa lähiaikoina. Sen juuret on ääntelyn perusteella selkeästi johdettavissa 1980-luvun niin kutsuttuun Suomi-HC – genreen. Punkkien varsin käsittämättömältä kuulosta ääntely on sekin mahdollista kääntää jotakuinkin ymmärrettäväksi tekstiksi, kuten voimme tämän aineiston perusteella todeta. Yksi punkkeja yhdistävä tekijä on juuri ääntely, joka kuitenkin sekin saattaa olla varsin monimuotoista.

Kakka-hätä-77:n juuret löytyvät selkeästi joskus ennen vallinneesta, mutta nykyisellään yhdeksi alalajiksi marginalisoituneesta ns. 77 (seiskaseiska)-punkista. Kakka-hätä oli kieltämättä hieman löysänoloinen eilen paikalla olleisiin lajitovereihinsa verrattuna, mutta piristyi hieman ja sai erityisesti nuoremmat ja vastakkaista sukupuolta olevat punkit kiitettävästi liikkeelle.

Delta Force II oli esikuvansa mukaista testosteronin kyllästämää aggressiota. Hurjasta menosta huolimatta vahingoilta vältyttiin.

Havainnot Wishing for the days:istä jäivät hieman vaillinaisiksi, mutta pikaisen analyysin perusteella kyseessä on hybridi Ameriikan Yhdysvaltojen 80-luvun HC:n Itä- ja Länsirannikkojen tyyleistä.

Artsufartsu corner.

Hauska linkki jossa voi Warhol tyylistä Marilynia väsäillä.

Perjantaina pörähtää

Pnukin äpärälapset tukat silmillä ja keesit poskilla. Sisältää poliittista indoktrinaatiota (k 18).

Asiaan liittyen: kuppilan päydän yli kantautui uutinen, jonka mukaan Kaaoksesta ja Kuolleista Kukista tunnettu laulaja Jakke Hallikainen on liittynyt kuolleiden rock-henkilöiden joukkoon.

Mojo

Ok, fjonga tuli selväksi nyt kaikille. Mutta minäpä saan kohta mojon, enkä tarkoita sitä uusia kykyjä esittelevää musiikkilehteä.

Fjonga olkoon kanssasi.

Well Alllllright!
Fjongan tietää silloin kun sitä on joutunut käyttämään, varovainen pitää olla. Fjonga on universaali ja vanha käsite. Ruuti on keksitty mut mistä sitä sais lisää, etenkin kuivaa?

Ens vk.loppuna tärähtää.

Markon raporttia odotellessa täytyy ottaa käyttöön plan-b. 7.12. Punk-Rockin esi-isät, jumantsuikka. Törkeen hyvää menoa tiedossa loppuunmyydyllä Tavastialla. Aijai, tolta keikalta saa hyvää fjongaa niin paljon että sillä pärjää kevääseen asti jos bändi on samassa vedossa kuin vuosi sitten RuisRockissa. Miksei olisi.

" When i'm in luv, U best believe i'm in luv, L.U.V."

Tästä ei valkoisenmiehen trash-rocken roll parane.

Niin ne vuodet vaan kuluivat

"Kolmoismurhaaja Valjakkala pääsee vapauteen". Wikipediasta taustatietoa. Saa nähdä, mitä hän alkaa tehdä vapauduttuaan. Veikkaan, että svedut eivät armahtamisesta tule ilahtumaan.

"bassonsoitto on helppoa!"

Ei muuten ole, kokeiltu on eri yhteyksissä. Basson soittaminen ja laulaminen yhtäaikaa on minulle miltei mahdotonta. Mutta onneksi on You Tube, josta voi löytää tusinoittain lajin taitajia, niin amattilaisia kuin amatöörejäkin: Lydian musisointia on ilo seurata. Tällainen koruttoman karu taltiointi päästää lähes iholle, siinä on hiottua lopputuotetta enemmän lämpöä ja inhimillisyyttä.

Lisäys: valkoinen myssy tupsuineen, tiukat ilmeet ja funkit, aurinkolasit.

Vieläkin ekoja pikkujouluja odotellen

Tässä videossa on mielestäni tavoitettu joulun henki puhtaimmillaan.

Top-Sex

1.) Death Proof

2.) Lauantai-ilta yksin
3.) Alkoholijuoma 1
4.) Alkoholijuoma 2
5.) Illan elokuvat
6.) Venekarkit

Katsoin eilen lopultakin elokuvan Death Proof. Tekisi mieleni linkittää suosikkikohtauksiini, mutta en halua, koska jokaisen kannattaa katsoa tämä aika hämmentävä These 8 Women Are About To Meet One Diabolical Man -raina. Aamulla vielä tarkistin pariinkin otteeseen, kuinka eritoten Jordan Ladd mutristi huuliaan rock and rollin tahdissa. Zoe Bellin elehtiminen toi puolestaan mieleeni viimesyksyisen matkan Kööpenhaminaan. Eräs Urpo selitti juuri samoin elein pitkää juttua fläsäreistä. Elokuvan kulttuuriset viittaukset ovat rikkaita, mutta vielä rikkaampia ovat omat assosiaatiot. Olisi ollut hauska nähdä koko homma kerralla.

Lisäys: Death Proof saattaa nostattaa katsojassa mielenkiintoisia reaktioita. Antakaa sen vaikuttaa.

Hamina- punk rules!

Markon raporttia odotellessa voitte tyydyttää tiedonnälkäänne listoilla. Kesällä HeSarin järjestämän Rakkaimmat rockit äänestyksen voiton nappasi Hurriganesin nenän edestä Pelle. Tänä vuonna Härmän punk-scene täyttää 30 vuotta. Yle on pistänyt ihan kohtuullisella informaatiolla ladatun punkpaketin sivustoilleen. Painelkaa karttaa ja lukekaa hienoja punk muisteloita, joita eri ikäiset ihmiset ovat sinne pistäneet, tuttujakin voitte bongata. Mutta. Kukas se taas nappasikaan Punklandian biisiäänestyksen ykkösen.

Itse diggasin aina punk-rockista enempi kuin tiedostavasta hc-kaahauksesta. Rock on kuitenkin hauskanpitoa ja rock- etu/taka -liitettä varsin huolimattomasti viljellään. Kyllähän omat juurenikin ovat tuhdisti tuossa punk-rockissa. Ei tarvinnut mennä opistoon opiskelemaan kitaransoittoa tai tekstien tekemistä. Sähkis käteen, särkijä päälle ja rämpyttämään. Ei musta hyvää soittajaa ole vieläkään tullut mutta aivan loistava rock-rämpyttäjä.
Suomalainen punk-rock elää ja hengittää nykypäivinäkin varsin hyvin ja Pelle näyttää nynnyille esimerkkiä vaihtoehtoisesta elämäntavasta. Ei o pakko laittaa toppahousuja jalkaan ja alkaa kuunnella Eppuja.

Kannattaa kuunnella Pellen uusin tuotos ; Pelle Miljoona Unabomber. Ihan täyttä tavaraa, joka lasauttaa nuoremille punkkareille savet lahkeeseen.

Humppa soimaan

Vero % ja peruspalvelut.

Puhuin tuossa vk.loppuna kaverin kanssa että voitais kaivella hokkarit ja staga esiin kun kentätkin on jo jäässä. Pelattais vähän lätkää, koottais pikkanen jätkälössi ja alettais sohimaan. No siintä sitten pohtimaan Lapinaukean kentän tilaa, taitaa olla viimeinen talvi kun se siinnä enää on, kaavoitettu uudelleen. Lämpimät kopit, hyvät valot, helppo tulla ja mennä ja ennenkaikkea ei m a k s a mitään, luksusta. Kaiffarini kysäisi minulta ; arvaas paljonko maksaa c-junnujen kuukausi Lappi Areenalla, siis yhdeltä äitinpikku jantsanterilta? Meikä kääntelee rubiikinkuutiota päänsisällä ja nykäisee luvun .... öööö, oisko pari kymppiä? Ei, vaan 300, kaverini sanoo. Jumalauta, purkka pysähtyy suussani.

Oisko muista Musavisajoukkueista innokkaita lätkänpelaajia?
Mikko, Kalle, Marko???


Lakutoukalle tossa ryyppykaverilaskuri, helvetin hauska muuten.