Poikakuorolle syyskauden musavisamestaruus

Runkosarja voitettiin yhdeksännen kerran peräkkäin, mestaruus on käsittääkseni neljäs, ellei peräti viides, mutta kukapa niitä laskee. Kiitos joukkueelle, kanssakilpailijoille, tuomareille ja ennen kaikkea Kauppayhtiölle.

Voimakuva

Illalla taistellaan musavisan kausifinaalivoitosta! Tuokoon Tura meille Onnea!

Rovaniemen vero % ja minne se menee.

Vittu perkele!! Yritin tilata aikaa lääkärille kun silmä on oireillut jo viikon ; Ei meillä ole tälle viikolle aikoja, yritä ens viikolla uudestaan. No saiskos aikaa lääkärintarkastukseen kun on viimeisestä tarkastuksesta kulunut aikaa? ; No se menee ensvuoden Tammikuuhun. Onko teillä mitään nettivarausjärjestelmää käytössä? ; No ei meillä semmosta zörzön-zöötä(ammattijargonia, en saanut selvää)ole käytössä.
Mitäs mä tän silmän kanssa nyt sit teen? ; No kokeile mennä päivystykseen, se on siellä LKS:n tiloissa nykyisin.
Ei jumalauta mene mulla jakeluun.... veroja maksetaan jotta peruspalvelut toimisi. Vai onko peruspalveluihin nykyisin luettava jo matkailun edistäminen, kauppakeskuksien ja muiden rakennusprojektien tukeminen.

TV-ohjelmia

Talent Suomi, aika järkyttävää katsottavaa, eikö? Suosikkini on Suoralähetys, joka valitettavasti ei päässyt enää viimeksi jatkoon. En aluksi löytänyt sitä You Tubesta, mutta sen sijaan löysin jotain muuta: suoran lähetyksen suolia.

Suoralähetyksen loistava semifinaalisuoritus nähtävissä ohjelman kotisivuilta.

Es gibt kein Bier auf Hawaii

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier.
Drum fahr ich nicht nach Hawaii,
Drum bleib' ich hier.
Es ist so heiß auf Hawaii,
Kein kühler Fleck,
Und nur vom Hula Hula
Geht der Durst nicht weg.

Meine Braut, sie heißt Marianne.
Wir sind seit zwölf Jahren verlobt.
Sie hätt mich so gern zum Manne
Und hat schon mit Klage gedroht.
Die Hochzeit wär längst schon gewesen,
Wenn die Hochzeitsreise nicht wär,
Denn sie will nach Hawaii,
Denn sie will nach Hawaii,
Und das fällt mir so unsagbar schwer.

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier...

Wenn sie mit nach Pilsen führe,
Dann wären wir längst schon ein Paar.
Doch all meine Bitten und Schwüre
Verschmähte sie Jahr um Jahr.
Sie singt Tag und Nacht neue Lieder
Von den Palmen am blauen Meer,
Denn sie will nach Hawaii,
Ja, sie will nach Hawaii,
Und das fällt mir so unsagbar schwer.

Es gibt kein Bier auf Hawaii,
Es gibt kein Bier...

jättäkää Tanja RAUHAAN!!!!!!!!!!!!!

HEI SEMPPIÄ VOIMIA JA ENKELI PÖYLÄ sulle TANJA!!!!!!:)ei kyllä kannatakaan pyytää enään anteeksi vaan katsoa aina eteen-päin asioita me ollaan tosi ylpeitä!!!inhottavaa kun kaikki haukkuu ja nauraa ja arvostaa.ajatelkaa vähän itsekki.Kamaan, avio erossa ei ole mitään hauskaa be there dane that!!!:)!!!

Pete "räkä" Malmi r.i.p.

Pete Malmi siirtyi siis ilmavoimiin. Rauhaa.
Kuvassa Pete ylimmäisenä, vielä elossa olevan ystävän kanssa.

Keskiviikkona

Kuorolaiset, ehdotan keskiviikon kausifinaalin pohjustukseksi wanhan kunnon etkoja.

Autenttista kansanmusiikkia

Etnomusikologin märkä uni.

Periksi ei anneta

Hän on lannistumaton, huolehtii myös puhtaudestaan, eikä häpeä olla vähän muita tukevampi. Mutta mikä tärkeintä, hän puhuu jazzia ja hallitsee rytmit.

Bassoa soittaessa tarvitaan joskus myös peukaloa

Anssi Kelan Peukkulyseo. Hassu mies tuo Kela.

Hanget oli heikommat kuin koskaan

Nii-in, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Poikakuoron eilisiltainen menestys oli huikea suoritus! Itsensä likoon laittaneet jäsenet olivat eilen illalla Inksu, Marjo, Jonze ja Satu. Arvoisa Mackan suoritti velvollisuuksiaan jälleen jossain muualla, Mr. Intia-Rokken-Rolloh poti matkatuliaisiaan. Pääkallopaikalla olleista kuorolaisista käsittääkseni kaksi toimi vajaakykyisenä: Inksulla alkava flunssa ja allekirjoittaneella lievää flunssaista kuumetta. Selittelyn makua ehkäpä? No jaa, siideri kyllä maistui hyvälle.

Illan tuomarit olivat laatineet hauskan ja jälleen uudistavan visan. Ensimmäisellä kierroksella uusia makusäväreitä antoi teema "syötävät ja juotavat". Lisäksi saimme pelata Jepardia, eli jokaisen biisin kohdalla saimme itse keksiä yhden kysymyksen annettuun vastaukseen. Visa lähti käyntiin tyttöjenmusalla eli Röyksoppaa kyseltiin. Ei muuten tiedetty. Kuten ei tiedetty I was a teenage Satan worshipperiäkään. Jepariaiheinen Blackie Loveless -vastaus aiheutti päänvaivaa: Oliko tuomarit tehneet kirjoitusvirheen? Ei kai sentään, emme sortuneet kirjoittamaan kysymykseksi "Kuka on Waspin laulaja?" Veikattiin kuultavan bändin laulajaa, mutta kyseinen kaveri olikin kosketinsoittaja. Marjo hallitsi onneksi sanahirviöt Limp Bizkitin kohdalla. American Pie oli jotenkuten hallussa, mutta haa! Osasimme jälleen tehdä saman ikuisuusvirheen, eli unohdimme vastata kysymykseen "mihin tapahtumaan viitataan kyseisen biisin lauseella the day the music died. Niinpä. Tästä lähtien luemme jokaisen kysymyksen huolella, emmekä luota kenenkään vastaukseen. Kun vain tuonkin muistaisi. Sitten. Kotiteollisuus-kyssä. En aio tunnustaa, että olen itse kysynyt joskus samaa eli bändin jäsenten nimiä. En myöskään aio tunnustaa, että en ikinä muista sen kolmannen tyypin nimeä. En tunnusta. Kierroksen viimeinen kyssä sen sijaan oli varmaa kaurapuuroa Laman kanssa.

Ekan kierroksen lopputulos oli jaettu 8. sija pisteillä 8+.

Toisella kierroksella saatiin puuhapaperikin täytettäväksi, jossa kyseltiin kenelle keppi kuuluu? Eli kitaroita oli paperi täynnänsä, joille piti löytää omistaja. Saatiin 3 oikein 8:sta, Brian May, Billy Gibbons & Dusty Hill sekä Alexi Laiho, johon ensin veikkasin James Hetfieldiä, mutta Jonze oli tarkkana ja ehdotti CoB:n Laihoa. Hyvä että uskoin. Varsinainen kakkoskierros oli tasaista eilisen tasoista perussuoritustamme. Spearsin Britneyn tiesimme. Samoin jotain South Parkista, Rootsista ja Nancy Sinatrasta. Osa oli puhdasta tietoa, suurin osa arvausta, jotka menivät sitten harakoille. Paras oli ehkä viimeinen biisi, jossa herra Steven Seagul kajautteli kivikasvoisella äänellään biisiä Talk to my Ass. Tosin ei me tiedetty tätäkään.

Kakkoskierroksen yhteispisteet olivat 7- ja sija 19837483. Emme päässeet finaaliin. Jäätiin ½ pisteen päähän finaalipaikasta.

Muut Poika/Tyttökuorolaiset lähtivät kotiinsa mököttämään, minä jäin urheasti pelaamaan. Liityin finaalissa Toistaiseksi -joukkueeseen, jossa ajattelin kalastavani voittojuomaa. Ystävällisesti joukkue otti yksinäisen kuorolaisen seuraansa. Ehkä toin pahan karman mukanani, koska voitto jäi kauas. Joitakin pisteitä joukkue keräsi, mutta kuorolainen sen sijaan tyytyi ryystämään siideriänsä, koska ei tiennyt yhtään mitään mistään. Mitähän siellä finaalissa kyseltiinkään.. Chicago-musikaalista, Topi Sorsakoskea kuultiin, jotain bändiä jostain, turkulaista musiikin tallentajaa ja Basement Jaxxia, jonka Pekka tiesi!

Kiva oli pelata toisessa joukkueessa, nähdä vähän millainen on toisenlainen ryhmädynamiikka jne. Joukkueiden sekoituspelejä voisi pelata oikeestaan joskus ihan oikeestikin. Mutta joo, uusi voittajajoukkue sentään saatiin, Den Kungliga Familjen sen sai, ja ansaitusti. Olenkin odotellut että milloin tämä uusi osaava joukkue kiilaa kärkeen ja se tapahtui eilen! Onnea heille!

Tämmöistä eilen. Ei tiietty eikä osattu eikä siitä sen enempää. Over and out.

Punainen lanka

Luin jostain, että suomalaisen suurkaunokirjallisuuden suuri kertomus olisi toistuvat taistelut tappioineen, jotka kuitenkin tulkitaan voitoiksi. Tämä on tietenkin klisee, mutta jonkinlaista mentaalista alkukuvaa ajatus tukee suomalaisuutta määriteltäessä. Eilen: Aina kun Suomi riisti taistellen pallon, baari antoi aplodit. Sääli, ettei baarissa ollut naisia kannustamassa.

Satu kirjoittaa raportin eilisestä visasta. Poikakuoron oli tarkoitus pelata myös täällä "toisella paikkakunnalla", mutta oli ehkä parempi täyttää vatsa lihalla ennen peliä.

Asana: Delhi Belly.

Joopati joo. Löysin Intiasta uuden jooga-asanan jonka nimi on Delhi Belly. Asanasta pois pääseminen vaatii oman aikansa ja sen ajan aion käyttää katsomalla Bollywood action/trash leffoja joita tarttui muutama mukaani. Viikset väpättää, paukkuraudat heiluu, mantelisilmäiset viettelijättäret heiluttelevat värikkäitä Sarejaan ja musiikin äänitysten taso on jotain mihin länsimaalaiset teknikot eivät pysty (eivätkä välttämättä edes halua). Tästä ei trash parane.

Skippaan siis tämän illan kisan mutta ensi viikolla voitte jo odotella hyvin ruskettunutta pohjoiseurooppalaista valkoistamiestä kisajoukkueeseen. Voi olla että innokkaimmille vilautan jopa rusketusraitojani, enkä nyt tarkoi Delhi Bellyn aiheuttamista sivuvaikutuksista.

Ja jotta teemassa ja musiikki-aihessa vielä pysyttäisiin niin heitän pienen loppukevennyskikkareen teille illan kisailijoille.
Jos Dire Straits ja Chris Rea tekisivät yhdessä jotain, olisi projektin nimi loogisestiki Diarrea. Musa olisi siis taatusti pelkkää paskaa.

Onnea kisaan.

Poikakuoro, bumaye!

Poikakuoro visaa tänään kahdessa kaupungissa ja kahdella joukkueella. Itse en pääse kumpaankaan, mutta olkoon tämä kannustukseksi:

So give me hope
Don't give in
Make a stand
We're gonna win
We can do it
We can do it
And if they wanna they can try
But they'll never get near
And they can get out of here

Keep it greasy!

Jälleen kerran joudun jättämään keskiviikon musavisan väliin. Byhyää! Onneksi on hyviä tuuraajia - ja onhan itse Geronimo jo laskeutunut maahan. Osallistumisesta en mene takuuseen, siitä neuvotelkoon muut. Joka tapauksessa: käykää kunnon työtaistelu ja tuokaa pisteisiin kunnon korotukset!

[Karmea kirjaus. Anteeksi]

Kasari-extravaganza, osa 2

Jossain kommentissa sanottiin, että tämä kappale on kokaiinin ylistyslaulu. Jos näin on, ehkä sen käyttöä pitäisi mieluummin kannustaa kuin estää.

Laulajan ääni on välillä vähän jotenkin vieraannuttava, mutta Olivia saa kaiken anteeksi suunnilleen kohdassa 2:30 jossa hän hymyilee kuin Chandra Crawford ikään.

Sitäpaitsi Olivia on suuren kvanttifyysikon Max Bornin tyttärentytär.

Gene 4ever!

Hö, eivätkö jotkut usko että, Gene elää ikuisesti? Mieshän on demoni, vampyyri ja miljonääri.

Hauska pätkä

Mitäpä tähän enää muuta sanoisi. Katsokaa ja kummastelkaa.

Musavisa 14.11.2007

Niin saapui jälleen keskiviikko perinteisine harrasterientoineen. Hyvin menneiden treenien ja lyhyen tauon jälkeen suunnistin aina yhtä viihtyisään Kauppayhtiöön istahtaen kaakaokupin kanssa pöytään odottelemaan illan päätapahtuman alkua. Iltaa tuomaroisi dynaaminen duo The Jasmin Mäntylöistä, joten edessä olisi varmasti mielenkiintoinen ilta. Pöytämme olisi jälleen täysi, koskapa Jahin vielä reissatessa liittyi joukkueeseen jälleen myös punatukkainen rokkisoturitar.

Illan ensimmäinen yksilökysymys meni allekirjoittaneelta autuaasti ohi. Näin kävi myös toisella kerralla ja aina yhtä hyödylliset biohajoavat roskapussit päätyivät tietävämpiin käsiin. Pian pöytään jaettiin varsinainen vastauspaperi ja illan visa alkoi. Ensimmäinen kysymys tuotti Jean Sibeliuksesta yhden pisteen, mutta Leif Lindgrenin laulelut tiedettiin jo paremmin.

Kentin ruotsinsuomalaisia soittajia muistimme tasa yhden, emmekä tienneet kuka keksi bändin nimen, montako henkilöä tarvittiin pystyttämään bändin keikkatelttaa. Siviiliammattikysymykseen tarjottu aina takuuvarma opettajakin osui harhaan. Piste tästä nyt kuitenkin.

Neloskysymyksessä tunnistimme Manu Chaon ja allekirjoittaneen intuitio kertoi hemmon tehneen musiikkia fudisvirtuoosi Diego Maradonasta kertovaan dokkariin.

Kierrokseen kuului myös anagrammipuuhis, jonka saimme kiireestä ja vaikeudesta huolimatta loppujen lopuksi kohtuudella täytettyä. Ensimmäisen kierroksen voitimme, muistaakseni.

Kakkoskierrosta hallitsivat itäisen Euroopan sävelet. Soundtrack-kysymysten kohdalla sain jälleen huomata katsovani ainakin väärissä maanosissa väärinä vuosikymmeninä tehtyjä elokuvia, joissa väärät artistit laulelevat vääriä lauluja...
No, yleisesti ottaen kohtuudella tästä kuitenkin uutteralla yhteispohdinnalla selvittiin, vaikka pietarilainen underground-ska ja venäläiset klassikkokirjailijat eivät aivan omiin aktiiviharrasteisiini kuulukaan. Suuri Kapteeni tykitti jatsipuuhapaperin soittimet oikeille soittajille ja se paransikin kakkoskierroksen pistemääräämme luultavasti ratkaiseviin lukemiin. Kapteeni iloitsi lisäksi Cannonball Adderleyn ja Herbie Hancockin soidessa väliaikamusiikkina.

Alkukierrosten voitto toi hilpeää mieltä finaalin odotteluun. Kierros alkoi komealla Laatokka-laululla. Hetki miettimistä ja kirjasimme säveltäjäksi Oskar Merikannon ja miehen työksi kanttorin tehtävät. Laulaja Jaakko Ryhästä emme tunnistaneet, mutta Ruotsin ja Novgorodin välinen rauhansopimus sentään muistettiin.

Kakkoskysymyksessä soitellut Riitta Paakki osoittautui joukkueelle tuntemattomaksi. Sibelius-Akatemia sentään osui oikeaan. Myös veikkaamalla voi voittaa, heh.

Kolmannessa kysymyksessä soi yhteiskunnallisesti tiedostava saksalaislaulu. Musavisojen kantatekstittäjä Bertolt Brech jäi tällä kertaa tunnistamatta allekirjoittaneen hämäännyttyä tekstin voimakkaista kannanotoista, jonka seurauksena paperiin tuli raapustettua siinä vaiheessa komealta kalskahtanut Karl Marx. Onneksi laulajan puoluekanta ja yhtyeen suomeksi esittänyt Agit Prop tiedettiin tai arvattiin.

Viimeinen kysymys toi pyöreät nollat. Kantaaottavalta kuulostanut laulaja ei tullutkaan Chilestä vaan Nicaraguasta. Itse luin kyllä myös kysytystä tukikonsertista, mutta muistiin ei vaan rekisteröitynyt konsertin kohde eli Felix-myrskyn uhrit. Laulussa mainitun runoilijan kuolintapakaan ei meille auennut, kuten ei Grammy-palkittu rintasyöpäaktivistikaan. Olosuhteisiin nähden finaali meni kuitenkin hyvin. Toistaiseksi voitti täpärällä, mutta kuitenkin tarpeeksi suurella 1+ pisteen erolla. Itse olimme yhdessä naapuripöydän Parroots-poppoon kanssa kakkosina. Ei huono, toteaisin.

Niinpä kului jälleen yksi ilta musavisassa ja jälleen oli hyvä poistua talviseen iltaan. Kiitän jälleen tuomaristoa sekä muuta joukkuetta. Kiitos, kumarrus ja kuittaus täältä lännestä.

Edit klo 19.22: pikku lisäyksenä vielä illan muistilappuun muotoiltu perinteinen iskulause.

Wushu II

Zui Quan (醉拳) on eräs lukuisista wushutyyleistä. Toisinaan saattaisi luulla tyylin taitajia vaeltavan viikonloppuisin kuppiloista koteihinsa, mutta todellisuudessa Zui Quan ei ole mitenkään helpoimmasta päästä, kuten esimerkki osoittaa. Parhaat elokuvalliset esimerkit löytyvät vuoden 1978 megahittileffasta Drunken Master sekä sen jatko-osasta, jossa Jackie Chan demonstroi tyyliä komediallisissa tunnelmissa.

Sinistä viikonloppua

Näissä herkissä tunnelmissa sopii tunnustaa maailmalle, että oheinen kappale oli mielestäni hieno kappale vuonna 1982, mikä on vähintäänkin riittävä syy sille, että se saa kelvata myös teille.

Voimakuva unohtui, siispä fiiliskuva!

Perinteinen voimakuva unohtui keskiviikkona, mutta pystytänpä näin raporttia odotellessa kumarrukseksi ja kiitokseksi lisää Cannonballia, The Groove Masteria.

Toivoton torstai

Tänä iltana ei sitten menty musavisaan. Kiireet painoivat päälle ja muuta tylsää.

Ei ole enää viskiäkään kotona. Alkossa on kuulemma lakko. Miten voi kohtalo ihmistä kolhia.

Huomenna menen Lidliin ostamaan olutta. Toivottavasti Grafenwalder on vielä tarjouksessa.

Huviksi ja hyödyksi

Visaraportti vaatii hieman prosessointia, joten joudun yleisen tyytyväisyyden nimessä turvautumaan muutamaan fillerikirjaukseen. Siispä iltapuhteen iloksi Svetlana Kapaninan Sukhoin tai hollantilaisen Falconin kyytiin.

Schimanski top 5

Horst Schimanski

5."Schwein du, wir wollten heiraten!"
4. Thanner rastet aus "Ich will hier ordnung!"
3. Schimanski parkt aus
2. Schimanski feiert
1. Schimanski hat Hunger
------------------------
-1. Schimanski Jacke

Norman Kingsley Mailer 31.1.1923 - 10.11. 2007

Täpärää jälleen kerran

Poikakuoro joutui pelaamaan vajaalla, kun päällikkö Geronimo etsii parasta aikaa Intiassa sopivaa asanaa, ja joukkueen naisjäsenet toimivat illan tuomareina. Onneksi saimme tärkeäksi täydennykseksi punatukkaisen rokkisoturittaren. Niin ne ajat muuttuvat: Poikakuoron tyrmäävät naiset tuomaroimassa, mutta siitä huolimatta hameväkeä pöydässä.

Sirkus tuli kaupunkiin eli ensimmäinen kierros: 9/23, kolmas sija.

Tiesimme järjestyksessä ainakin posetiivin, muutaman Pelle Miljoonan jäsenen, Cirque Du Soleilin, Montrealin, Rock And Roll Circuksen (puoleksi) ja Sabbath-laulajista neljä. Sellaistakin tapahtui, että väitimme Cranberriesia Fairport Conventioniksi ja Kornia Soundgardeniksi. Onneksi Jonze tunnisti yksilöosuudella salamanterin nopeudella Beatlesin jäsenet Magical Mystery Tourin soidessa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme jaetulla kolmannella sijalla.

Omituiset otukset seuraa perässä eli toinen kierros: 13- / 21

Tällä kertaa saimme sentään yli puolet pisteistä! Jo kierroksen aikana tuli sellainen tunne, että nyt ropisee. Running with the devil napattiin, mutta miten ihmeessä voi "muistaa", että kappale soi elokuvassa Little Nicky (2000)? Ja mikä helevetin raina se "Little Nicky" edes on? Tietääkö kukaan? En jaksa googlata, epäilemättä jokin tärkeä millenniumkulttiklassikko. Kakkoskysymys oli meille helppo, Love Song for a Vampire, Bram Stoker's Dracula ja Bela Lugosi (1931) kuuluivat meidän musiikilliselokuvalliseen yleissivistykseen. Mutta eipä muistettu Annie-tädin viimeisintä albumia. Lisää pisteitä saimme Rob Zombiesta ja White Zombiesta, vieraskielisestä täydennystehtävästä puolikkaita. Buddy Holly, lento-onnettomuus ja lykantropia olivat myös hanskassa, mutta Bad Jackia (Wolfman Jack) emme muistaneet, vaikka sen olisi pitänyt kyllä osata päätellä. Vieraileva tähtemme pääsi loistamaan tunnistaessaan J.P. Leppäluodon ja Charonin, ja Savukoskellahan se Joulupukin kotitunturi sijaitsee. Näillä tiedoilla kiilasimme alkukierrosten kärkipaikalle.

Finaali

Thin Lizzy, Yeah! Hyvä aloitus, mutta olipa jännä huomata, että fanituksesta huolimatta emme tienneet, miltä levyltä biisi on. Meidän olisi ehdottomasti kannattanut vastata Live & Dangerous, sillä sehän ei ole kokoelmalevy. Tyhmyyttä. Seuraavasta, Meluavasta, keräsimme kokonaisen plussan. Kolmantena kappaleena tuomarit soittivat Sub Urban Tribea, jota veikkasimme (kun muutakaan ei keksitty) Metallicaksi. Kurjaa, sillä taisin kuunnella ko. biisin sisältävää levyä pari vuotta sitten. Fork-kokonaisuudesta tuli täydet pisteet, ja lopuksi vielä pojo Nina Simonesta - jonka oikeaa nimeä en muista vieläkään. Hauskaa, että niin epäeroottinen laulaja on tullut kaveroiduksi sen hutsulaulaj... äh, samapa tuo.

Tulosten julistaminen oli jännittävää kuten aina. Muistaakseni finaaliin pääsi seitsemän joukkuetta, ja kun muutama joukkue oli lueteltu, heräsi hatara toivo.

Mutta ei! Tulimme tasapisteissä toiseksi (muistanko oikein?) Dead Parrootsin kanssa kouluarvosanaa muistuttavalla pistemäärällä 7-. Voittajajoukkue (en muista sitäkään..) juhli kovaäänisesti ja tietenkin ansaitusti - saivathan he pisteitä kerättyä tasan kahdeksan. Visan jälkeen ilta jatkui kosteasti ja päättyi Tivolin nuorekkaisiin tunnelmiin. Kiitos Satu ja Inkeri, kelpo visa!

Musavisa Semaforissa 8.11.

Saavuin taas paikalle McDonaldsin ja El Maco jr:n kautta. Vaihdeltiin pöytiä. Tällä viikolla kuuluvuus oli jotenkin huono, eikä johtunut pelkästään siksi, että olin kuunnellut kantosoittimella niin paljon erästä hyvää kappaletta.

Lopultakin visa suvaitsi alkaa, hieman myöhässä. Palasin hakemasta tuoppeja, ja pöytäämme oli tunkenut jotain ihmeen minihametyttöjä. Istahdin tyhjään pöytään, haittaisivat vain visailuamme. Onneksi Arska ja Jore ymmärsivät, missä Poikakuoro pelaa tänään.

Visan teema oli sitten näemmä tai kuulemma 90-luku. Tajusin minäkin, ettei hyvä heilu kun sain oppia, että Taikapeili ja ... mikäs se nyt olikaan unohdin jo, siinä oli Fredin tytär kai... olivat eri yhtye. Kysyttiin jotain hittilevyä ja vihjattiin, ettei Neiti groove ole sillä. Mietin että samalla yhtyeellä olisi kappale Jos sulla on toinen ja yritin paikantaa vuotta sillä, että se on selvästi ollut ennen kuin M.A. Numminen teki siitä tech-no -version. Tämäkin vihje johti harhaan, ja paperille pantu 1993 oli kaksi vuotta turhan aikainen. (Itse asiassa tässä googlaillessani tajusin, että se yhtye tosiaan oli Taikapeili ja sekoitin sen taas johonkin toiseen tai kolmanteen (mikä ei ollut kai Movetron mutta jotain vastaavaa), johonkin turhaan joka tapauksessa. Sitäpaitsi wikipedian mukaan tarkoittamani levy tuli 1994 ja sitä myytiin wikipedian mukaan 97 700 kappaletta kun 1995 levyä vain 38 000 kappaletta, eli kukahan siinä oli loppujen lopuksi oikeassa hittilevystä?)

Yritettiin saada pisteitä kaikenmaailman Zen Cafeista ja muista tyttöjen musiikeista.

Visailu alkoi vaipua hälinään ja sen tyyppisiin valitteluihin, että oliko joku 90-luvulla joskus tarpeeksi selvä kuunnellakseen uusia hittejä. Pistelasku kertoi, että olimme kymmenellä pisteellämme vaivaisesti neljänsiä. Joukkueita kyllä oli varmaan parikymmentä, mutta silti. Itse asiassa ne, joiden pöytään en suostunut menemään, pesivät meidät pisteellä.

Voittajan pisteet olivat häkellyttävät 14,5 pojoa 15 mahdollisesta. Sinne menivät 1,5 litraa olutta ja kannustuskaulaliinat. Varmaan tulivat tarpeeseen jos olivat viitsineet kuunnella moista moskaa visan voittoon vaadittavan ajan.

Visa siis meni aivan ok, ja sitten ajoissa nukkumaan! Joukkue kaipaili kuultavakseen Supertrampia, mutta kun sitä ei soitettu, ei sitten.

Voimakuva

Poikakuoron naisjaosto toivottaa onnea ja menestystä illan visaan!

Plant & Krauss

Kappas vain, Robert Plant ja Alison Krauss ovat levyttäneet yhdessä: Raising Sand on albumin nimi. Tässäpä taustatietoa. Hemmetin hyvin kyllä soivat äänet yhteen. Meni välittömästi tilaukseen. Vuoden levy?

Somewhere Back In Time!

Kaleva tänään:

"Heavyrockin legenda Iron Maiden konsertoi Helsingin Olympiastadionilla ensi kesänä. Brittikonkarit esiintyvät stadionilla 18. heinäkuuta.

Yhtyeen tuleva Somewhere Back In Time -- World Tour 08 on kaikkien aikojen suurin Pohjoismaissa nähty rock-kiertue.

Yleisö saa jo ennen Suomen-vierailua esimakua Maidenin keikkakunnosta. Yhtye julkaisee helmikuussa tupla-dvd:n Live After Death, jonka myötä starttaa poppoon maailmankiertue.

Kiertueella on määrä matkata ajassa taaksepäin Iron Maidenin historiaan. Konsertit keskittyvät lähes kokonaan yhtyeen 1980-lukuun niin biisivalintojen kuin lavarakennelmienkin osalta.

-- Viime kiertueella aloitimme konsertin esittelemällä uuden albumimme A Matter of Life and Death kokonaisuudessaan. Faneillemme saattaa kuitenkin olla raskasta soittaessamme niin paljon uutta materiaalia, Iron Maidenin Steve Harris perusteli sukellusta bändin 1980-luvun säveliin.

Kiertueen ajan yhtye, kiertuehenkilökunta ja 12 tonnia varusteita matkaavat kaupungista toiseen Iron Maidenille räätälöidyllä Boeing 757 -lentokoneella. Lentokapteenina toimii Iron Maidenin solisti, Astraeus Airlinen kapteeni Bruce Dickinson."

Visavoitto 3.11.

Siinä minä olin, residenssini länsisiivessä siemailemassa pullon suusta Bellin viskiä. Päivän olin viettänyt lapioimalla perintösaareni muhevaa multaa. Sain siitä tanakan nälän, jonka taltutin fonduella. Onneksi oli sellaista, eihän fondueta kerta kaikkiaan voi tehdä kuin suoraan Sveitsistä tuodusta juustosta, sanoi mamàn.

Siinä minä olin edelleen. Tähän asti tapahtuminen on siis ollut pelkästään sisäistä. Soitin eräälle menestyneelle tuttavalleni, jonka kanssa olin luvannut tehdä retken paikalliseen yöelämään. Olin hieman helpottunut kun hänellä oli kiireitä. Istuin hetkeksi miettimään netin ääreen, ja sitten se selvisi.

Leijona musavisailee tänä yönä!

Soitin Parkumatille että mennään kymmeneksi Stag's Headiin. Minusta katsoen vainen naapurikortteliin! Istuimme pöytään, kysyin tädiltä ja kyllä kuulemma visa oli tulossa.

Visassa oli kymmenen kysymystä. Selvitimme niistä kahdeksan. Väärin menivät Elviksen ainoa levytetty tangokappale ja Daruden Sandstormin julkaisuvuosi. Tosin jälkimmäisessä tuomarin ääntäminen oli hieman epäselvää, joten jouduin kysymään Matilta minkä niminen kappale oli kyseessä.

Olimme selvinneet kärkikaksikkoon toisen joukkueen kanssa. Muut olivat jääneet pisteissään neljään tai viiteen. Tuomari käski kummastakin joukkueesta tulemaan yhden jäsenen ratkaisemaan voiton. Haluaisin sanoa että taktikoimme, mutta oikeastaan lähdin vain umpijurr intuitiivisesti kävelemään kohti tiskiä, joten löysin itseni ratkaisupisteeltä.

Toinen joukkue oli nimeltään The South's gonna rise again. Tuomari esitti meille kysymyksen. Minä vuonna Marion Rung on syntynyt. Vastasin nopeasti, että 1946. Tuomari kysyi toisen joukkueen edustajan vastausta, ja hän vastasi 1947. Olin lähempänä, koska oikea vastaus oli 1945.

Voitto oli siis fakta. Jokaiselle olut. Ja kuin tilattuna, ovesta saapui kaipaamamme sohelluskonsultti Markku. Sanoin tädille, että hänkin kuuluu joukkueeseemme, ja järjestimme siis pöytäämme kolmannen oluen. Otin siitä tietenkin symbolisesti pienen lorauksen tuoppiini, kuten sopivaa on.

Ilta tästä eteenpäin sujui normaaliin malliin. Naapuripöydässä käytiin kiintoisa psykodraama. Päätimme kannattaa riitelevää blondia. Hänen vastustajansa heitettiin pihalle, joten olimme moraalisesti oikeassa. Muutenkin loppuillan keskustelu edusti intellektuaalisesti ja kvaliteetiltaan ehdottomasti korkeinta tasoa.

Voittomme kunniaksi panen tähän loppuun DDR:n kansallislaulun. Jostain syystä se on ollut tämän viikonlopun hittikappale monissa muissakin paikoissa, joihin kohtalo on minut johdattanut.

Jos kerran oikein levykin tehdään (kommentti seksikkyydelle)

Me kuuntelimme tutka-asemien lähettämät uutiset ja lähdimme sitten oleskeluhyttiin. Syötyämme illallisen Arsenjev käytti puheenvuoron: "Rakkaat ystävät, meillä on edessämme 34 päivää kestävä lento. Tämän ajan kuluessa meillä ei valitettavasti ole paljoakaan puuhattavaa. Siitä huolimatta emme aio heittäytyä toimettomiksi, vaan lyhennämme matkaamme järjestämällä keskustelutilaisuuksia. Minä teen aloitteen ja haastan virkaveljeni Lao Tsun kaksinkamppailuun aiheesta "materian aaltoliike". Mehän emme tosin ole täällä missään laboratoriossa, vaan aluksessa joka jatkuvasti etääntyy maasta (...)."

Stanislaw Lem, Kuoleman planeetta.

Oltiin heikoilla hangilla

Se oli sitten taas keskiviikko viime keskiviikkona. Ja sehän on yhtä kuin Musavisa. Poikakuoron nimen olisi kyllä voinut ehkä ensimmäisen kerran voinut muuttaa Tyttökuoroksi, koska illan naisitus oli seuraavanlainen: Inksu, Marjo, Satu, Jonze ja Tuomo. Arvoisa Mackan hoiti velvollisuuksiaan jossain kaukana kaukana, ja Mr. Rokken Rolloh vielä kauempana. Eniwei, ryhmädynamiikka kyllä toimi todella hyvin, jokainen toi pisteitä pöytään.

Illan tuomaripariskunta edusti Dead Parrootseja; Gangsta Crapper ja Kalle the Konkari vetivät tiukan ja e r i t t ä i n vaikean visan. Erityisesti eka kierroksella rikottiin jopa ennätyksiä: monta joukkuetta jäi puhtaille nollapisteille! Pienet oli piste-erot muutenkin, toiseksi tulleet Dead Parrootsit ja Väkisinmakuupussi saivat 3 pistettä. Me voitettiin 6 pisteellä. Mutta millainen oli sitten tämä surullisen kuuluisa ensimmäinen kierros? Se oli kuulemma monipuolinen, mutta me harjaantumattomilla korvillamme emme kuulleet kauheasti eroja. Nooh, eipä tuo haittaa, hienosti oikeaan osuneet arvaukset osuivat tarpeeksi kohdalleen. Tiesimme mm. että joku räppäri on esiintynyt tv-sarjassa Kylmä rinki, jonkun afrikkalaisen duon aviosäätykin oli paperilla, Public Enemy ja BodyCount löysivät tiensä vastauspaperille. Hienoin arvaus tuli Jonzelta, kun kysyttiin monesko BodyCountin levy oli kyseessä. Sanoin Jonzelle että laita sinne vaikka joku numero ja Jonze varmoin lottoajan ottein veikkasi numeroa 5. Siitä tuli piste.


Kakkoskierros alkoi rytinällä. Kyseessä oli Cradle of Filth, jonka Tuomon kanssa saimme yhteistoimin oikein. Vierailevan laulajan tunnistaminen sen sijaan aiheutti harmaita hiuksia. Molemmat veikkasi jotain, ja oikea heebo olis ollu ihan ite Valon Ville. No joo, eipä tuokaan haitannu, en minä siitä edes tykkää. Gloria Estefanit Miami Sound Machineineen Santanan kera olivat peruskauraa, kun taas joku yhtye Tanskasta B-52:lla höystettynä vei meidät ihan kuutamolle. Futishörhöilystä saatiin arvauksella puoli pistettä. Ja kierroksen viimeinen kyssä... voi meitä.. tehtiin taas se ikuisuusvirhe, että kysymyksen syvälukeminen jäi tekemättä. Totta hemmetissä me oltais tiedetty että se on Pauli ANTERO Mustajärvi. Tuosta ei kyllä voi syyttää kuin koko joukkuetta. Hyi meitä. Eipä tuo tieto olis kyllä muuttanut tilannetta suuntaan tai toiseen Poikakuoro voitti toisenkin kierroksen kahden kierroksen yhteispisteillä 13,5.

Finaaliin siis päästiin. Ja ihanaa, pääsimme jälleen vastaamaan peli-soundtrack kysymykseen! Kerrankin saatiin moisesta ainakin tuo plussa. Seuraavat kolme kysymystä menivät pöydän alle ja alemmaskin. Kolmen biisin yhteensä yhdeksästä kysymyksestä saimme pisteen vain yhdestä. Ja vastaus oli Beatles. Emme tienneet Bloodhound Gangia, Jay-Z:tä (Tuomo tosin ehdotti tätä, mutta emme uskoneet) emmekä New Model Armya. Viimeinen biisi Sundqvistin Mikan Moottoripyörä -lässytys tiedettiin mennen tullen. Finaalikiekalta saimme pisteitä yhteensä 4+ joka toi meille lopullisen sijan 4. Voittoputki ei mennyt niin sanotusti putkeen.

Illan voittajat Seksipistoolit ja Dead Parroots saivat molemmat 6,5 pistettä ja saivat vielä jatkaa taistelua kaljapalkinnosta. Kaljahanat aukesivat Seksipistooleille, Onnea heille!

Haluan antaa kaksi erityismainintaa illan visasta.
Erityismaininta 1. Eka kierroksen tuomari oli aivan oikeassa siinä, kun sanoi "tuomarilla taitaa olla paska musiikkimaku".
Erityismaininta 2. Cradle of Filth! Me saimme kuulla Cradle of Filthiä!

Kiitos kuitenkin tuomareille, saatiin jälleen uusi voittajajoukkue! Ensi viikolla tuomareina häärääkin sitten Inksu ja minä.

Musavisa 1.11.2007

Olin ensimmäisenä Semaforissa. Vahvistin itseäni matkalla kahden euron El Maco juniorilla. McDonalds on paras.

Visaa piti joku nainen. Normaalista poiketen dj-paikka oli järjestetty keskelle ravintolaa tavalliseen loosiin. Pöydällä näkyi mikseri ja kamalasti johtoja.

Visan teema näytti olevan 80-luku. Kappaleentunnistuksista tiesimme Herreysin, mutta kysytyn kappaleen nimeksi arvasimme Hey sucker. Se oli selvä, että George Michael ähkii ja yhtye on Wham, mutta sellaisesta ei pisteitä luvattu. Tämän jälkimmäisen kunniaksi voi sanoa, että kasaribasso kuulosti hauskalta kun sen kuuli kunnon laitteiden läpi pitkästä aikaa.

Tulimme kolmansiksi 15 pisteellä. Voittaja sai 17 ja kakkonen 16. Jälkeenpäin tietenkin mietittiin vääriä vastauksia. The house of the rising Sunin 1964 esittäjäksi tuli päähäni Kinks. Mietittiin että ei kai mutta emme keksineet mitään sopivampaakaan. Tuloksia kuunnellessa sitten totesimme, että monikkomuotoiset nimet tekivät aivostoillemme temput.

Dingon soittajat tuntui helpolta kysymykseltä: Neumann, Eve, Jonttu (jörö joulutonttu), Pepe ja Pete Q. Sitten aloimme raapia päätä, että tässä on nyt kaksi basistia joten yksi puuttuu. Eikös siellä ollut toinenkin Pete? Olihan siellä, ja tämä rumpali oli tietenkin Keijo Q. Ajattelin hetken kirjoittaa paperiin rumpalin nimen muinoisella teinityylillä Quuppa, ja kun kaikki oli ohi, otsiamme spedemäisesti läiskytellessämme totesin, että sillä olisi saanut vitaaleja pisteitä.

Tosin onnikin pääsi potkaisemaan. Vannon joukkueen ja Jumalani edessä, etten tiedä mistä keksin että Coco Jambon esitti Mr. President. En voinut tietää, en ainakaan tunnusta.

Satuimme myös keksimään metodin. Kysyttiin minä vuonna Kikan Mä haluun viihdyttää ilmestyi. Vuodet 1987 ja 1988 kilpailivat. Lopulta tehtiin niin, että kukin panee toisen kätensä pöyden alle. Kun lasken kolmeen, kädet lyödään pöytään. Jos pystyssä on yksi sormi, äänestää vuotta 1987 ja jos kaksi, vuotta 1988. Näin voimme luottaa intuitioon ilman toisten häiriötä. Oikea vastaus oli tietenkin 1989, joten se siitä.

Loppuilta meni rattoisasti itse ostettuja oluita juotaessa. Keskustelut koskivat perussettiä: työasioita, alkoholia ja sen myötäsaattamia ilon hetkiä elämässä sekä syöpään kuolemista.

Joukkueemme oli kolmemiehinen: nöyrimmän palvelijanne lisäksi Ari ja Jorma.

Far beyond the Sun

Poikakuoro on näköjään voittanut kun kukaan ei pääse kirjoittamaan. Vai mikä päivä tänään olikaan, oliko jo torstai?

Asiaan. Linkkasin teille kappaleen, joka on pyörinyt päässäni niin monta tuntia, etten osaa laskeakaan. Tällä kertaa sitä ei soita itsensä Ynkka vaan joku Kreikan poika, joka sopisi aistikkaine shortseineen habitukseltaan suoraan Poikakuoron kesäkiertueelle.

Musikologi voisi tutkia mikä tuossa melodiassa on sellaista, että se jää päähän pyörimään ja muistuu mieleen syvästä tuntemattomuudesta hämmästyttämään inehmon, että mistä tuokin voi olla peräisin.

Tai toisaalta kukaan ei ole tainnut enää puhua Poikakuorosta epäseksikkäänä joukkueena, tuota, aika tarkkaan vuoteen. Itse asiassa juurikin jokseenkin vuoteen. Mistähän sekin johtuu?

Voimakuva

Keskviikko, musavisa ja voimakuva. Sen myötä onnea ja iloa kaikille illan visaan!

Jumbo voitti viime viikolla

Viime viikon voittaja musavisassa oli siis uusi nimi Jumbo, mikä jäi kertomatta raportissani. Ja mainitaan vielä, että varjofinalisti Pupuliima pärjäsi hyvin, saivat kai saman pistemäärän kuin voittajajoukkue. Visassa kaikki osallistujat pääsivät karkin makuun, kun talo tarjosi isot kulholliset karamellejä joka pöytään!

Omen

Huh, mikä kastekuva!

Ystävät

Ryhmävalokuva poikakuorolaisten musavisaystävistä.

Brahestad, talot meren rannalla.

Kaikki raahelaiset tietävät ainakin yhden salaisuuden. Kävin viime viikolla siellä, missä muutuin sisäisesti, lopullisesti...

En pääse keskiviikkona musavisailemaan. Matkustan Tuusulanjärven maisemiin. Järnefelt, Halonen, Erkko, Aho, Sibelius ja Mackan.

Mr. Rocken Rolloh suosittelee.

Helou everybody.

Meitsi häipyy kohtsilleen toiselle puollelle tätä rakasta maapalloa. Tuumailemaan ja zuumailemaan, tekemään löytöjä ja hautaamaan menneitä, unelmoimaan tulevia.
Mutta ennenkuin poistun suosittelen kaikille tutustumista Tinariwen orkesterin Aman Iman: Water is Life albumiin. Aivan mielettömän hyvää blueskitarointia afrikan aavikolta. Kyllä, toimii ja hienosti. Jos vasta vuodenpäästä "löydätte" tuon bändin voi joku irvileuka tokaista " sehän on jo vanha juttu". Eli hop hop, kirjastosta tämä löytyy. Tammikuussa olisi Festival in the Desert, jonne voitaisiin tehdä Poikakuoro retki. Liput ovat aika suolaiset mutta jospa niillä rahoilla sitten jotain hyödyllistä tehtäisiin natiiveille.
Voikaa paksusti ja olkaa hyviä häviäjiä (voittoonhan te ette pysty ilman minua) ja lempeitä itseänne kohtaan.

Terve ja kiitos kaloista.

Paul Di’Anno Tivoli 25.10.2007

Tunnustan: olen äärimmäisen laiska keikoille lähtijä. Tarvitaan erityisen painava syy vetämään minut lämpöisestä lännen lukaalistani pimeään ja tuiverteiseen syysiltaan. Nyt sellainen syy löytyi, kun ex-Maiden laulusolisti Paul Di’Anno yhtyeineen saapui pohjoiseen kaupunkiimme.

Tunnustan edelleen: odotellessani keikkaa syyskuun alusta saakka minulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä äijän nykykunnosta. Tiesin kyllä miehen edelleen kiertelevän esittämässä sekä soolotuotantoaan että Iron Maidenin kahden ensimmäisen levyn materiaalia. Muistan myös elävästi, kuinka kerran vuosia sitten tallustellessani Oulussa huomioni kiinnittyi keikkajulisteeseen, johon oli Maiden-fontilla painettu Paul Di’Annon nimi. Tuolloin mieleeni tuli, että kappas, tämäkin herra se vielä kiertelee…

Muutama vuosi ajassa eteenpäin. Café Tivoli perjantaina 25.10.2007 kello 23.47. Vähälukuinen, mutta sitäkin innostuneempi yleisö on jo hyvän tovin huudellut Paul Di’Annon nimeä. Valot on himmennetty ja bändi astelee lavalle aloittaen The Ides of Marchin. Kappale vaihtuu lennossa,
Wratchildiksi ja yleisö kuohahtaa herra Di’Annon astellessa lavalle. Ulkomuoto on vuosien saatossa pyöristynyt, pää on kalju, mutta kunto on kova ja energiaa piisaa heti alkutahdeista koko noin puolitoistatuntisen ajan. Hämmästelen: hemmo laulaa loistavasti, jopa paremmin kuin levyillä. Hyväntuulinen Di’Anno vitsailee yleisölle ja on selvästi otettu syystäkin innokkaasta vastaanotosta. Bändi mättää tuhdisti tahtia myös Phantom of the Operan kaltaisissa mutkikkaammissa biiseissä ja Di’Anno toteaakin yhtyeen soittavan myös hänen seuraavalla levyllään. Ennen keikkaa paremmin tietävä kaveri valisti minua bändin koostuvan ainakin Altarian ja Sonata Arctican jäsenistöstä, joten pohjoinen ulottuvuuskin sai edustuksensa.

Maiden-hittien väliin on siroteltu sopivin annoksin myös Di’Annon omaa soolomateriaalia. Ihan ok punkmetallia, jos nyt ei niin kauhean tarttuvaa, niin ei se kuitenkaan pahoinvointiakaan aiheuta. Maiden-rallejahan tänne on tultu kuulemaan, senhän nyt kaikki paikallaolijat tunnustavat.

Virallisen ohjelman päätyttyä yleisö jää mylvimään lavan eteen. Eihän näitä nyt niin vähällä päästetä ja iltakin on vielä nuori. Jälleen mölinä palkitaan ja ensimmäisenä saapuu lavalle bändi aloittaen Transylvanian. Paras on kuitenkin säästetty loppuun: viimeinkin jysähtävät ilmoille Running Freen alkutahdit ja niin saa väki huutaa kurkku suorana I’m running free yeh, I’m running free.. Illan päättää vimmaisena tykityksenä vedetty Blitzkrieg Bop, jonka spiikissä Di’Anno toteaa punkin kuuluvan briteille Ramonesin ollessa ainoa todellinen amerikkalainen punkbändi.

Poistuessani yöhön totean nähneeni loistavan keikan. Täällä, pohjoisessa, keskellä pimeää syksyä. Tivolin eteisen mainosjulisteessa  yrittää joku pitkätukkainen television karaokeidolikilpailija esittää hevi-irvistystä. 
Sori vaan, kyllä oikea rokkenroll lähtee hiestä, kyyneleistä ja vuosien sitkeästä 
työstä. Sen on kulunut ilta osoittanut. Toivottavasti tilaisuus toistuu jäähyväissanojen mukaisesti: see you next year!

Illan biisit. Laitan tähän vain ne tutut Maiden-biisit. Lista on toivottavasti mahdollisimman täydellinen ja järjestys suuntaa antava.

The Ides of March
Wrathchild
Murders in the Rue Morgue
Prowler
Remember Tomorrow
Killers
Transylvania
Sanctuary
Phantom of the Opera
Running Free

Parhaat kitaravideot (shreads)

Ei jum........ heh heh , aivan uskomattomia pätkiä. Angus Young, Eddie VanHalen, Slash....
mielettömän hauskoja.
Joku suomalainen jantsanteri soittanu ite kitarakuviot (ja osittain muutkin musat) uudestaan, leikannu hauskasti.
Klassikko matskua.

Tässä siis tekijä.

Tähtiä Kauppayhtiöllä

Viime viikkosen yleisömenestyksen jälkeen tuntui kuin väkeä olisi ollut vähemmän, mutta oli joukkueita silti jotain kakskymmentä, minun laskelmien mukaan. Sehän se vaikutti tähän virhearvioon kun Mackan oli pois, ja me pelattiin vajaalla miehityksellä. Mackan, vi längtade efter dig!

Kohdattiin sitten tilanne itse kukin, pyyhittiin kyyneleet ja ruvettiin kirjottelemaan vastauksia kysymyspaperiin. Olipa vain hyvän visan laatineet tuomarit! Sitä me siinä kans päiviteltiin. Teemana oli tähdet ja avaruus.

Eka kierros ” Planetaario” meni meillä lämmitellessä, saatiin tasan puolet oikein. ”Onko lasi puolet tyhjä vai puolet tännä?”, voipi tietenkin kysyä. Ekaksi soi sellaisen bändin musiikki kuin Mercury Rev. Sitä ei tiedetty, mutta yhteys Flaming Lipsiin löyty meidänkin papereissa. Sitten, Mars Voltan taustat oli Jahilla hallussa. Hän tiesi jopa basistin, Flean. Vähän harmittaa, kun Gustav Holstia ei tajuttu. Olishan sen voinu päätellä tuosta kierroksen otsikosta, jos ois ollu yritystä, että häiskän The Planets siellä soi. Neptunes oli puolestaan miksannut Stevie Wonderin laulaman pätkän, sen jota sämplätty Kanye Westin Strongerissa. Viimesessä kysymysosiossa kaikki vissiin tunnisti laulajaksi Kikan ja sanottajaksi Juha Vainion. Kikka kuoli vuonna 2005. Sitä me arvottiin, ja hetken paperissa luki juuri tuo vuosi, mutta ei tarpeeksi kauaa.

Toinen kierros ”Tähtikaaren taa” meni hyvin. Tunnistettiin Star Trek, Jamiroquai, Waltari ja Prodigy. Satu päätteli aika virtuoottisesti viimesen kysymyksen, että sen täytyy olla Linnunradan käsikirja liftareille –elokuvasta, kun kerran aihepiiri on tämä. Musiikkina soi siis Air. Meinas kyllä mennä niin sanotusti tyhyjän värkkäykseksi, kun ruvettiin pingottamaan, että mitä levyjä ne nyt on julkassu ja mikä se on se uusin. Jontze hoksas, että ei tässä sellasia ees kysytä. Riittää ku laittaa, että Air on kyseessä. Ja niin oli kolme pistettä siitä kysymyksestä plakkarissa. Imaginaarisen henkilökohtaisen plussan otan kuiten siitä, että lopulta muistin, että Airin uusin levy on Pocket Symphony. Tähän toiseen kierrokseen kuului myös sellanen täyttötehtävä, jossa piti tietää puuttuvia tähtiä. Nyt harmittaa –kategoriaan jäi tästä paperista ainoastaan yks kirjotusasu, Nirvanan Kris[t].

Finaali oli vaikia. Radioheadin jäsenistä ei muistunu mieleen ku Thom Yorke. Levyjä niillä on seitsemän, ja tässä Jah osukin oikeaan. Matti Johannes Koivu tunnistettiin, mutta ei sitten oikein muuta. No, tuli sieltä jotain hajapisteitä, mutta en jaksa nyt enää skrivata. Ei siis voitettu

There is a light...

Ollessani päivällä kaupungilla, käveli minua vastaan tyttö, joka plaraili cd:n kansivihkosta ja samalla hyräili aika tutunkuuloista laulua. Visoissa teräväksi virittäytynyt mieleni tunnisti kappaleen silmänräpäyksessä. Minun oli hillittävä itseäni, etten olisi keskellä vilkasta kävelykatua ilmaisen kaljan toivossa nostanut kättäni ylös ja karjaissut The Smiths: There is a light that never goes out! Tyttönen siis hyräili The Smithsiä, ja vaikka kyseessä ei mikään minun ykkössuosikkibändini olekaan, piristi se kummasti harmaata syysiltapäivää, koska onhan The Smithsiä hyräilevässä tytössä jotain älyttömän söpöä.
Lisäksi kirjaston poistomyynnistä löytyi kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen klassikko, mitä pimenevinä iltoina tullee tutkittua suurennuslasin kanssa, jotta oppisi tulkitsemaan ympäristöään vapaana väärästä tietoisuudesta.
Nyt kuuntelemaan kiikkutuolin narinaa.

Rajua heviä.

Onkos tämä nyt sitä pläkkiä vai töötsiä vai mitä helevettiä tää on?

Video on ainakin vaikuttava, skandinaavista niukkuutta kuvakerronnassa hyödynnetään hienosti.

Lepoa, lepoa, lepoa

On vuosittaisen syyslevon aika. Vetäydyn muutamaksi päiväksi merenrantaan lepäämään ja keräämään voimia loppuvuotta varten. Hidasta, lähes uneliasta kävelyä raikkaassa syyssäässä, loikoilua ja hiljaista hissuttelua kynttilöiden tunnelmallisessa valaistuksessa. Lepoa.

Onnea illan visaan! Älkääkä unohtako raporttia!

Elvis oli Lapinhullu?

Ainakin poroista se diggaa.

The Totuus on jossain tuolla ulkona.

Kuulostaapa hienolta. the Flaming Lips : At war with the mystics. Kaiuttimet rutisee, ihme piipitystä, särökitaraa, huilua, hyvää lyriikkaa, pink floydeja. Kun tämä levy ilmestyi oli bändi paljon tapetilla ja minulle tuli ns.hylkimisreaktio, skippasin koko bändin.
Mieletön teos, psyykkeen rajoja laajentavaa. Totuus, laki ja järjestys, lottokupongit ja apurahakaavakkeet, lampaita varten.
Nyt tämä tiikeri lähtee lähtee metsään jahtaamaan karhuja tai oravien kanssa hippaa leikkimään.

"I love you, Mackan"

I love you too, Andrea. I hope I'll see you in my dreams again. [1974]

Korvalappustereot

Matkakuumetta pukkaa. Pää punaisena kelailen mitä tarpeellista tarvitsen kolmenviikon Mumbai - Kerala - Mumbai reissulle. Cd-soitin tietenkin ja nippu bändini demoja. Myös c-kasettisoitin eli korvalappustereot (hieno sana jota kukaan ei enää käytä). Intiassa kuitenkin julkaistaan huimasti vielä c-kasetteja joita saa ihan pilkkahintaan, osa kuuntelukelvotonta kuraa. C-kasetit kuuluvat siihen skrubuiseen, elämäniloiseen maailmaan ikäänkuin soundtrackkina. Siinnä vastapainoa ja virkistystaajuutta (hieno sana tuokin) tähän länsimaisensivistyksen rappiotilaan. Tsimmarit, sortsit, aurinkorasvaa, paperia&kynä, flip-flop sandaalit, wtc..........

" Aallot on jossain kuuskytmetrii korkeat kun tuulet suuttuvat ja kuu on kuulemma ruosteenpunainen...."

Ooukeiii...

"Mielenosoittajat ottavat konttaamalla kantaa myös esimerkiksi turvapaikanhakijoiden, yksinhuoltajien, eläkeläisten ja työttömien asemaan."

"Autoa rassaavien junttien musiikkia"

Olen pohtinut syitä monien tuntemaan Hurriganes-inhoon:

a) Hurriganes soitti liian yksinkertaista musiikkia.
b) Remu ei osannut soittaa, laulaa, lukea - eikä edes puhua.
c) Remu oli romani, rikollinen ja tyhmä.
d) Cisse oli juoppo, suomenruotsalainen ja tyhmä.
e) Albert (ja muut kitaristit) tuhlasi bändissä lahjansa ja oli tyhmä.
f) Hurriganes oli liian suosittu, myi liikaa levyjä ja keikkoja.
g) Hurriganes oli aivan liian työväenluokkainen.

Suomi

Elämäni ikkuna
kai koottiin sirpaleista
Oli soittoni vain tyhjää helinää
Jäi tuhka toiveistani
niin loppuunpalaneista
Vain tuuli enää tuhkaa leyhyttää

Houlamaa tuutin täydeltä.

”Ohhoh, porukkaa kun pipoa”. Eikun sekaan vaan. Joukkueita 22, wautsi. Baari tekee tulosta, pitkää jonoa tiskillä ja yks donna vaan duunissa. Rutiinihymyä, vienoa Mona Lisaa ja ”mitäs sulle?”.

Eka kierros lähtee liikkelle hiaasti kaljapommeineen, niinku kaapelia laskis. Helvetillinen ökämökä-hevi tämähtää kaiuttimista, tuplabasarit nakuttaa niinku ois paskaa spiidiä pipo täynnä. Uga-buga ja meidän hevi-osastokin flippas heti, kunnon knock-out. Whatam! Sit alkokin vanha pervo vinkumaan niinku ois roomalainenkynttilä paiskattu hanuriin, Queen, Zansibaarissa, tähtitieteitä, oli vastaukset. Kolmas biisi oli Mad Juanaa ja sitä rataa. Sam Yaffa on muuten parhaimmillaan just nyt kun se on N.Y.D:n basistina. Neljäs munkki tärähti leffa-osastolle. Batman oli leffa ja kysymykset swengas kun naapuripöydän misujen hymyt. Sit oli viel lopuks joku 100metrin aidat kisa, mis piti tunnistaa biisejä country-medleystä . Eka kieppi meni lämmitellessä. Viereises pöydäs istu 6 ihmistä ja kaikki hiplas kännykkää koko ekan kiepin ajan, ne voitti. Kait niil oli puhtaat jauhot pussis, ainakin pussit oli isot.

Jos pillua saan, laulo joku suomalainen humoristi. Toka setti lähti käyntiin siis varsin hupaisissa merkeissä. Seuraava biisi oli jotain lässynlässynläpätiläätä ja mä keskityin zoomailemaan näkymiä. Täytyy myöntää et josjonkinmoista riikinkukkoo ja töyhtöhyyppää näky ja upeita joutsenia jotka hiljalleen ja ylväinä lipuivat eteenpäin. Ihan selvästi kaikki siivekkäät näytti nauttivan olostaan täällä. Olihan siellä pari häkkimarsuu ja sit mie, lapin tiikeri: munapäiden kuningas. Vanhana gootti diggarina tunnistin Type Å Negativen ja kanelipiparimisun alkuperäsen esittäjän. Toka kierros meni vähän paremmin, päästiin jatkoon.

Finaali lähti eroottisesti Birkin&Gainsbourgilla. Satun kans tuli jotain vääntöö oliks radio-ohjelman vetäjänä Göde vai Paula. Sit loppumetreil pötköttelevä tiikeri hyppäs puskasta ja rustas Paulan vaik oikee vastaus ois ollu jotain muuta. Tokas biisis ortodoksi Ilarin bändejä kyseltii. Kolmannes biisis hevi-osasto kelaili Pikkukakkosen posteja kun ei tunnistanu Iron Maidenia. Sioxsieta tuli neljäntenä. Vimppa veto oli taas mulle lässynläpätiläätä ja meinasin ehdottaa kaikkiin kysymyksiin vastaukseksi: Houlama.

Jaetulle ykkössijalle päästiin sen 6 henkisen kännyköidenräplääjä joukkueen kanssa. Tuomarit pisti sit viel pari kysymystä meille kahelle joukkueelle jotka käänty meidän eduks. Voittobisse maistu ja bonus palkinnoks nää kaks Seksipistoolin jäsentä (veti kisan) anto meille paketillisen spärdäreitä jaettavaks keskenään. Sex Pistols halus Great r'n'r Swindlen ohjaajaks aikanaan Russ Meyria, se vasta leffa olisikin ollut. Olis mielikuva bändistä tullu vähä toisenlaiseksi, ehkä enempi Tsugu Wayta.

Näihin kuviin.

Fuck On.

Iron Maiden taitaa olla paskempi ku Cure.

Hevisiipemme odotellessa kärsimättömästi raporttiani voivat he virkistää muistiaan tällä.

Ja tässä pieni pätkä svedujen pokasta ja ammattitaidosta.

Voimakuva

Vaikka valtameri nostaisi kaikki aaltonsa, vaikka rovaniemeläiset joisivat Kemijoen kuivaksi, mikään ei voi kaataa Musavisaa niin kauan kuin porot roukuvat Ounasvaaran metsissä
Ave Poikakuoro!

Hyvää ääntä.

Monesti saanut puolustella cd:n ylivoimaisuutta ääniteformaattina. Tässä lisää argumentteja cd:n puolesta, jonka mp3, ipod, etc.. paskat äänenpakkausformaatit ovat syrjäyttäneet.

Tiistai-iltana.

Mackan kertoi hienosti pienten asioiden merkityksestä arkielämään, tuossa alla. Kuuntelen Asha Bhoslea ja fiilistelen. Aivan posketon Hanoi Rocks juttu uudessa Rytmi:ssa, lukekaa. Hyvä blogi, oivaltavaa, hyvää lyriikkaa. Jep. Kahlailen muuten Russ Meyreita taas läpi, oooh my good.

Tiistaiaamuna

Hämmästyttävää on sekin, kuinka nopeasti kehon ja mielen psykofysiologia tottui tähän uuteen kalendaariseen järjestykseen. Voi olla, että keskiviikko on jopa tiistaita parempi; nyt tiistai tuntuu lähes vapaapäivältä, eritoten iltatoimet tuntuvat nykytiistaisin sujuvan verkkaisesti ja leppoisasti. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että käytännössä jok'ikinen syksyinen keskiviikko-ilta musavisailun parissa ovat olleet rauhallisia, vailla sen kummempaa raikulointia ja kosteaa ilonpitoa. Tunnustan siksi, koska etukäteen hivenen jännitin tulevia torstaiaamuja, jolloin varhainen herätys ja pirteä työskentely vaatimattomien paperitöitteni ääressä ovat näennäisestä keveydestään huolimatta minulle tod. henk.koht. tärkeää elämänaikaa. Minä kun olen kaiketi torstain lapsi ja ajattelen vanhanaikaisesti torstain olevan toivoa täynnä. Perjantaina olen kuin uusi ihminen - uusi mies! - ja valmis kiipeämään ilopuuhun koko viikonlopuksi!

Thangju veri mâtch, Taraf de Haidouks, România!

Lauantai-alkuillan huumaa mustalaisorkesteri Taraf de Haidouksin seurassa. Orkestarin osamiehitys tuumasi pannukakkua suussaan: "Nuin!" Toivottavasti kuoron intialainen siipi ehtii seuraavaan kärryyn, niin vauhdikasta meno on. Pistetään kiljut pulputtamaan.

Masentunut elokuvaopas

YouTube - Manitbois - Masentunut elokuvaopas. Aivan posketon pätkä

Hellacopters. R.I.P.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämänkin uraauurtava ja vaikutusvaltainen bändi heittää pyyhkeet kehään. Harmi.

Ilmastonmuutosta

Nobelit jaettu. Ja silti vielä paljon tehtävää. Saadaan juoda reilunkaupan laihaa kahvia ihan jopa vatsahaavaan asti.

Täällä ollaan!

Kiitti kutsusta joukkueeseen! Nyt sitten olen virallisesti osa Poikakuoroa, ja se on suuri kunnia mulle. Mutta on tää vähän hämmentävää toisaalta, kun joukkue on niin hyvä. Toisaalta ja toisaalta. No, eilisilta meni minusta aika hyvin, silti. Tästä on hyvä jatkaa jne.

HOX

Tänne. Tsekatkaa ja kommentoikaa. Däng Jyy!

Kertosäkeen voima.

Aivammahtavaa. Kylie tekee sen taas. Törkeen hyvä kertsi, tarttuu kun kärpäspaperi hiuksiin.

Tähän ei pysty Ark, vaikka tahtoisivatkin. Mielenkiinnolla odotan soiko tämä biisi myös ensikuussa Intiassakin.

Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli, joka on kultaa kovempaa, mutta kuparia pehmeämpää.

1.) Pocket full of kryptonite

Luulimme, että saamme ensimmäiseltä kierrokselta kaksi pistettä viidestätoista, mutta "iloksemme" saimmekin peräti kolme. Tunnelma pöydässä oli kolean matalapaineinen, mielialojemme sää kuin arktisella rintamalla. Vitutti ja nauratti. Paikalla oli kuusitoista joukkuetta, ja olimme tässä vaihessa yhdennellätoista sijalla. Vitutti ja nauratti. Onneksi piste-erot kierroksen kärkijoukkueisiin oli marginaalinen. Minulla on edelleen vaikeuksia määritellä ja ymmärtää kuulemaani musiikkia. Mitä kummaa se oli? Knifen nimen olen joskus kuullut, tunnistinhan sen sentään ruotsalaiseksi. Vitutti ja nauratti.

2.) Not Another Teen Movie (mitä ihmettä?!)

Kakkoskierroksen teemana oli elokuvat. Aaargh! Vaikka visan alussa tutkimmekin innokkaasti Jahin tuomaa värikästä soundtrack-pakkausta (bonarina cd!), siitä ei ollut apua. Me katsomme aina vääriä elokuvia: klassista aikuisviihdettä, aasialaisia tunnelmakuvia, houreisia rokkidokuja, luuserirainoja. Onnistuimme kuitenkin raapimaan puolet enemmän pisteitä kuin ensimmäisellä kierroksella. Onneksemme eräs kysymyskokonaisuus käsitteli Käpy selän alla -elokuvaa, siitä täydet kolme pistettä. Loput irtopojonderit tulivat parista "erikoistiedosta". Esimerkki: tulokasjäsenemme Inksu kirjoitti ihailtavalla itsevarmuudella paperille Porque te vas, jota Jonze täydensi jämptisti Korppi sylissä. Aiemmin Jah kartutti Tom Waitsilla ja Satu System of A Downilla. Näillä eväillä pääsimme nipinnupinnapin illan finaaliin.

3.) Bebel Gilberto! Eli älä koskaan vaihda vastausta, ellet ole varma!

Finaalikierros meni ihan kohtalaisesti. Verrattuna ensimmäisen kierroksen kauhunhetkiin, tuntui jopa siltä, että tässähän on mahdollisuuksia päästä hörppimään voittojuomia. Olin ihan varma, että DJBB:n erikoissoitin olisi Pekka Kuusiston erikoisviulu, mutta että kamera! Pearl Jam oli peruskauraa, mutta eroa kuultavan biisin albumiversion ja liveversion välillä emme tienneet. Bebel Gilberton vaihdoin Maria Ritaan, olin asiasta kuitenkin hintsusti epävarma, joten jäin itsekseni mietteliääksi. David Bowie -kokonaisuuden täytimme jo valmiiksi. Inksu ja Jonze paukuttivat hienosti viimeisen kohdan tuottaja/DJ/alkuperäisesittäjät.

Kun palautimme paperin, olimme aika tyytyväisiä. Visaa johtavan joukkueen (Toistaiseksi) Petri istahti hetkeksi pyörittelemään päätänsä pöytäämme; heidän joukkeensa oli arvaillut vastauksia sinne päin, ei ollut kuulemma mennyt kovin hyvin. Kuitenkin pikaisen vertailun perusteella vaikutti, että he olivat arvanneet sen mitä me puolestamme tiesimme. Alkoi armoton spennaaminen.

Niinhän siinä sitten kävi, että Toistaiseksi voitti viikkofinaalin! Eroa meihin kakkosiin oli ainoastaan puoli pistettä! Bebel olisi ollut oikea vastaus!Miksi vaihdoin Bebelin Mariaan! Oi miksi, miksi! Me olisimme voittaneet, jos...jos...

Niin, jossittelu ei auta koskaan. Rakettimainen nousu pohjamudista mitaleille lämmitti ja kirkasti aristuneet mielemme, ja betoniksi pingottuneet niskalihaksemme rentoutuivat viimein. Saimme mukaamme kaksi arvokasta pistettä, sehän on matemaattisen päättelyni mukaan jopa puolet enemmän kuin läsnärit. Olut olisi maistunut: ainoastaan länsimaisen kulttuurimme kohteliaisuuskoodisto sai minut onnittelemaan voittajia vilpittömin mielin. Visa oli hyvä ja jännittävä, tuomarit innokkaita. Illan aikana kuultu musiikki lavensi musavisassa soitettavan musiikin kokonaisilmettä kiitettävällä tavalla.

Assistentin linkkivinkki.

Assari se löysi taas aivan loistavaa luettavaa. Eevan tyttäristä ja vähän muutakin.

Joskus nolottaa

Cannibal Corpse meni tekemään videon ennen kuin bändin stailaus oli mietitty aivan loppuun. Nyt joku toi visusti salatun videon YouTubeen.

Onko synti olla elänyt menneen muodin aikana?

Voimakuva.

Slaavilaista bluesia.

Valkoinen nainen vetää.

Ihan oikea lumenvalkoinen naisbändi vetää. Että tuota jottanoinaan.

Rovaniemen sinkkumimmit huomio!

Lapinhullulla Veskulla on päivän Ilta-sanomien mukaan yhä haku päällä:

"Ei ole vakituista suhdetta, mutta silmät kirkkaasti auki on joku hakusessa. Olen kuitenkin tämän suhteen passiivisen aktiivinen."

Niin sitä pitää! Vesku on kunkku! Unnunnuu!

Itsekriittinen musavisatutkimus

Itsekriittinen musavisatutkimus on kansainvälistyvä ja monikulttuurinen tutkimusala, jolla pyritään tuottamaan uutta tietoa mm. musavisajoukkueiden välisistä suhteista, elämästä ja asemasta sekä eri musiikkimakujen merkityksestä historiaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa jäsentävänä tekijänä. Itsekriittinen musavisatutkimus on luonteeltaan peruskriittistä tutkimusta: se problematisoi musavisan itsestäänselvyyden. Samalla musavisatutkimus pyrkii kyseenalaistamaan - ja muuttamaan - aloittelevien joukkueiden alistamista tuottavia ja ylläpitäviä symbolisia ja materiaalisia rakenteita ja käytänteitä. Itsekriittistä musavisatutkimusta onkin sanottu samanaikaiseksi purkamisen ja rakentamisen projektiksi. Kritiikki on keskeinen osa musavisatutkimusta. Objektiivinen - eli subjektiivinen - purkaminen ja rakentaminen käyvät tässäkin kätevästi käsi kädessä. Yhtäältä musavisatutkimus pyrkii purkamaan musavisa valkoinen mies/amerikkalaiskeskeisyyttä ja visassa vallitsevia fallosentrisiä ajatustapoja ja maskuliinisia valtarakenteita. Toisaalta sen tehtävänä on rakentaa vaihtoehtoisia, ei-musavisapuolitettuja ajattelun malleja ja tulkintatapoja. Mies- ja Amerikka-keskeistä (ns. White Trash -problematiikka) musavisaa on mm. kritisoitu sen "jumalatempusta", jossa johtava joukkue esittää näkevänsä kaiken samalla kun tekee itsensä näkymättömäksi. Yksi kriittisen musavisatutkimuksen keskeisiä periaatteita onkin käsitys kaiken musiikkitiedon ja -tietämisen paikantuneisuudesta – sijoittuneisuudesta tiettyyn yhteiskunnallis-kulttuuriseen tilanteeseen.

Perusopinnot

P1 Kriittisen musavisatutkimuksen peruskurssi
P2 Musavisatutkimuksen klassikot ja aatehistoria
P3a Empiirisen musavisatutkimuksen harjoitukset
P3b Perusopintojen seminaari

I ryhmä: Musavisailun perusteet: kommunistinen / maolainen itsekritiikki
II ryhmä: Ethnography: Theory and Praxis (amerikanenglanniksi, prof. Iggy Pop)

Henkilökunta:

• Satu, professori
• Jonze, amanuenssi
• Jah, assistentti
• Mackan, tutkija
• Inkeri, tutor
  
• Tommi, dosentti
• Einsteen, Grateful Dead

Uusin Sue???

On se kumma juttu että näillä leveysasteilla ei valkoisen miehen rokkia arvosteta, joka kuitenkin on p a r a s t a. Uusin Sue lehti loistaa poissaolollaan. Tässäkö taas paikallinen lehdenjakelija sortaa junantuomaa kulttuuria. Onko tämä nyt sitä kylttyri-impperialismia?. Roihu lehtikö mukaa korvaa Suen.

Wushu

Abigail Chu ja Liu Qinghua esittävät meille kodeissamme iltojamme löhöäville liikunnallisen vaihtoehdon. Tyylinä kummallakin changquan.

Making of Roadrunner.

Juu tuupista löyty taas mahtavaa matskua.

The Truth, The Whole Truth, and Nothing But The Truth

Kysyin asiaa kaveriltani Larrylta. Käännän hänen dallasinsa tähän suomeksi:

"Valkoisen miehen rock? PARASTA!"

Arvaa naurattiko! Kiitos Jonzelle leppoisista etkoista. Lukiko muuten lehdessä mitään...öööö...siitä tapahtumasta?

Poikakuoro

Poikakuoron uusi, entistä tiukempi, muita uhkaava peruskokoonpano on tältä kaudeltä lähtien tämä:

Mackan
Jonze
Jah
Inkeri
Satu

Kiitos yhteistyöstä. Over and out.

Snadi darra.

Eilinen Ganes leffa oli upea, suosittelen. Piipahdimme myös Kellarissa ja kotimatkalla eksyin vielä Grandeen. Grandessa soitti Moses Hazy. Tykkäsin MH:sta enempi silloin kun siinnä soitti meidän bändin nykyinen runpali. MH kuulostaa nykyisin kikkailulta, cleanilta, "opistomaiselta", vähän niinkuin Ultra Bra olisi vetänyt kumiliimaa.

Nyt pukkaa darraa päälle ja iltasella pitäisi lähteä vielä Jondersonin pileisiin. Menemme sinne bussilla ja reitti on valittu niin että saamme kunnon Ounasrinne+Korkalovaara sightseeing samaan hintaan. Bussissa istumme tietenkin eri penkeillä ja naukkailemme taskulämmintä Carilloa paperipussista, maisema vaihtuu vaan ei muutu.

Tämä on parasta krapula lääkettä, siis youtube. Ja tässä mainio pätkä grindcore/russ meyer hengessä (löytyy myös ronskimpi versio).

Syntykö blues afrikassa ja eiks mustalaismusa o intiasta lähtöisin?? Jumatsuikka että on outo darra.

Jep.

Rehuperseiden arvomaailma.

Täytin tuossa kesällä 40v., mikä saavutukseksi luettakoon. Viimeisten vuosien aikana olen törmännyt useasti ikärasismiin, hämmästyttävää näinä valistuksen aikoina. Ehkä se on luonnollista vai kertooko se kuitenkin enempi ajastamme. Ikuisena rokkarina en voi kuin aina hämmästellä ihmistä joka tuota ikärasismi ajatusta viljelee, mitkä arvot? Karkeaa.

Aina kaupungissa (ja jokunen vuosi lähiöissä) asuneena myös hämmästelen muita kaupungissa (lähiöissä) asuvia jotka ankaralla kädellä kritisoivat pop/rock -kulttuurin harrastajia.
Saatana. Muuttakaa toppahousut takaisin maalle kyttäämään naapureita jos urbaanit arvot eivät miellytä. Siellä on helpompaa kuunnella vanhoja Finnhitsejä, kansanmusaa ja potea eksistentiaalista kriisiään.

Turha pyllistellä jos paskat on jo housussa.

Top - Kybää (white trash).

Toivottavasti tää nyt näkyy tarpeeksi hyvin.

Keskustelua!

JM-Anu kirjoittaa musavisailusta. Käykää kommentoimassa, jos uskallatte...

Musavisa 3.10.2007

Näinpä tuli syksyn sesonki avattua omaltakin osaltani. Lomailun vuoksi ensimmäinen visa jäi väliin, mutta nyt siis saatiin homma käyntiin. Allekirjoittanut oli saapuessaan hyvin virittynyt ja pirteä. Pian saapuikin Suuri Kapteeni ja myöhemmin myös muu joukkue mukanaan special guest-täydennys.

Ensimmäinen kierros oli omistettu leffamusiikille ja muuhun asiaan liittyvälle. Mona Caritan (Mikä fiilis) ja Princen (When Doves Cry) biiseihin liittyneet kysymykset selvitettiin kunnialla. Nicon oikeaa nimeä ei muistettu (en muista edelleenkään), mutta Nick Cave-kyssäri toi täydet pisteet. Tuomari Nurmiolta muistimme viimeisimmän albumin vähän sinne päin (+ tuli), mutta kotimaiset ysärileffat eivät olleet oikein hallussa.

Kierros 2. Levyjä ja levy-yhtiöitä käsitellyt kierros osoitti joukkueen erinomaisen kyvyn yhteispeliin. Kierroksella kyseltiin mm. David Byrnen levy-yhtiötä ja eri projektien konserttitaltiointeja. Hieman arvailuja herätti Madonnan ekan levyn eri nimet (USAssa ja Euroopassa). Kierroksen Cure-kysymys ilahdutti allekirjoittanutta ja runsaat pisteet koko joukkuetta. Mukana kierroksella oli myös levykansiaiheinen puuhapaperi, joka iloksemme oli värillinen.

Finaaliin menimme kisan kärjessä. Teemana oli tiukka vääntö. Ensimmäisenä biisinä soi teeman mukaisesti Papu & Pojat sekä maineikas hittinsä Helle. Hc-kamaa, sanoisin. Kohdassa kaksi tulikin sitten kryptoniittia pöytään. Veikkaamamme Happy Mondays olikin Chumbawamba, eikä muistakaan kysymyksistä kauheasti briljeerauksen aihetta irronnut. Yksi piste nyt kuitenkin. Neljäs kysymys irrotti eniten rakentavaa neuvottelua. Jean-Michel Jarren ja Peter Gabrielin välisen pallottelun tuiskeissa ei oikea vastaus eli Laurie Anderson päässyt pinnalle. Kierroksen ainoat nollamme tulivat tästä kysymyksestä. Radiopuhelimista tiesimme kuitenkin kaiken. Haasteellinen ja mukava visa päättyi lopuksi suvereeniin hallintaamme. Allekirjoittanut sai lisäksi kantaa pöytään henkilökohtaisia palkintoherkkuja sekä kotiin älpeelliset Melodijan tuottamaa neuvostoaikojen lastenmusiikkia ja jatsia. Innostava ilta ja mainio uusi visailupaikka.

YouTubetusta.

Hurriganes mainostaa. Aavemainen ja hupa Levi's mainos. Vuosi 1990, huimaa ajankuvaa. 1200 L .

1500 S. Klassikko Spedeä. Kim Borg ja Topi Kärki.

K18

Nappasin Kasasta jotain sanoinkuvaamatonta

Dulessa

Poikakuoro kävi eilen kuumana , Jonze oli suorastaan liekeissä. Kerro meille, Jonze, kerro!

Niinpä tietysti

Radioheadin uudesta levystä saa maksaa mitä huvittaa! Minä ajattelin, että 22,5 euroa olisi sopiva hinta! Jos näet maksaa uudesta levystä heti alennushinnan, sepä ei tunnu enää uudelta levyltä!

Niinpä tietysti

Hyvä vitsi paranee vanhetessaan - vai paraneeko?

Niinpä tietysti

Kukas se sanoikaan, että perseestä, perseestä.

Hei, lähetää leffaan?

Huomenna torstaina, Hurriganes rainaa katsomaan. Monelta, 18:00, 20:30, hä?

Siivellä

Makeinta kyytiä, jota Finskiltä löytyy: Embraer 170. Nam!

Plussapisteet.

Keskiviikkona, siis huomenna, Nightfish bändi jakaa nimmareita Citymarketissa klo 15:30. Jos Poikakuoron heavy-osasto menee sinne niin muistakaa ottaa Plussakortit mukaan, ties vaikka tupla bonukset tärähtäisi.

Still Alive And Well

Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk
Pussy pussy pussy pussy pussy pussy walk