5-6-6

Ei, otsikko ei ole numeroyhdistelmä kassakaappiini, enkä nyt viittaa sillä myöskään viestintävälineisiin. Ne ovat kierroksittaiset pisteemme.

Jonze oli jo tapansa mukaan mestoilla, kun saavuin itsekin Kauppayhtiölle. Ennen kierroksen alkua keskustelimme ja join poikkeuksellisesti kokista, enkä edes krapulaan. Tuomarina hääräsi ensikertalainen Wikipedia-joukkueesta ja pienen alkukankeuden jälkeen hän suoriutui urakastaan ihan jees. Eka läpsy meni johonkin naapuripöytään ja kierroksen teemana oli Artistit. Emme tunnistaneet biisiä, mutta se kuulosti Fatboy Slimiltä, joten laitoimme sen paperiin. Syntymänimi meni ketuille, mutta levymäärä arvalla oikein. Sitten ulisikin Kate Bush efektin läpi ja luulimme biisiä tuoreemmaksikin viritelmäksi, vaikkei ollutkaan. Eikä ollut Wuthering Heights. Se olisi tiedetty, neidon syntymävuotta ei. Kolmas biisi oli kuulemma Costi, mutta ei semmoisia kuunnella, Röyhkä kuitenkin valistuneena veikkauksena tukijaksi/yhteistyökumppaniksi paperiin. Neljäs biisi oli taas jotain mystistä, johon vastasimme Jimi Tenor, vaikka se vähän David Bowielta kuulostikin. Viimeisenä kuitenkin tunnistimme Suzanne Vegan, mutta that's it. Meni siellä monella paljon huonomminkin, emme masentuneet.

Toisen kierroksen läpsy meni taas johonkin muualle ja join toista kokista. Teemana bändit Luulimme Big Country'a Crowded House'ksi, koska se kitarasaundi kuulosti siltä. Kertsin perusteella sentään arvasimme biisin nimen oikein. Samoin toisessa biisissä kertsiharava tuotti tulosta, esittäjää luulimme U2:ksi, no, on se Simple Minds'kin niinku irkkubändi, hä. Sitten soinutta Chemical Brothersia eme tunnistaneet ja veikkasimme Pet Shop Boysia, jonka myötä muukin tästä v*tuixmän. Nejännen biisin kohdalla Jonzen silmät alkoivat loistaa pelottavasti ja se rusi kirjoittelemaan Saxonia ja Ride Like A Wind'iä ja kaikkea paperiin, mutta levyn nimen se laittoi väärin. Viimeisenä pitkästä aikaa ikuisuuspunninta 'Wigut vai Pressa' - päädyimme Wigwamiin. Muistimme eli emme muistaneet, että opetusministeri Gustafsson ei siis ollut Wiguissa, mutta kansanedustaja Gustavsson on ollut. Emme siis vain muistaneet, että se wigujen Gustavsson on kans eduskunnassa.

Ei pelottanut. Pääsimme kuitenkin finaaliin, niinkuin viisi muutakin yhdeksästä joukkueesta, taisi joku uljas varjoillakin. Teemana basistit. Kokis alkoi kyllästyttämään, niin join vissyä. Stana. Basisteista tunnistimme Stingin ja Phil Lynottin, emme kolmea muuta kysyttyä. Lynott muuten oli noista se kinkkisempi tunnistettava, herran soolomatsku oli näytteen perusteella nimittäin...no...öhhh...poikkeavaa ja erilaista. Pisteitä kuusi ja toinen sija. Minä olin muuten kuskina, siksi en juonut kaljaa.

Musavisa 2011-13-10

Helou ja haloo!
Katkaistaanpa tämä oma kirjoitustauko raportoimalla viime viikon musavisasta. Siispä Gdradio.netistä 1985-03-22 Hampton Coliseum soimaan ja kirjailemaan... (hyvin svengaa Scarlet begonias ja yleisökin hoilaa mukana).

No niin, illan tuomarina oli siis Elskujen Ari ja Poikakuoron pöydässä allekirjoittanut ja Mikkovee. Aloituskierroksen teemana oli taivas ja helvetti. Tunnistukset alkoivat Belinda Carlislella ja jatkuivat Genesiksellä. Barathrumia coveerannut Timo Rautiainen jäi nolosti pimentoon, tosin pari irtopistettä tarttui liitännäiskysymyksistä mukaan. Tenacious D. löytyi kumminkin jostakin alitajunnan pohjukasta ja kierros saatiin kohtuullisella kunnialla läpi pistein 11+.

Sitten tanssittiin tähtien kanssa aloittaen Leonard Cohenilla ja jatkuen Sir Elwoodin Hiljaisilla Väreillä joista kummastakin irtosi jälleen pisteitä. Seuraavaksi soi Thin Lizzy tutulla Dancing in the moonlight-hytkyttelyllä. Muistimme Phil Lynottin patsaan sijaitsevan Dublinissa, mutta emme soineen rallin suomeksi levyttänyttä artistia. Kierroksen päätteeksi oli sijoitettu todellinen kompastuskompa. Billy Idol lauloi Dancing with myself mutta ei soolopersoonassaan vaan Generation X-yhtyeen solistina. Aika hyvä veto tuomarilta ja aika identtinen versio kylläkin. (1985-03-22 jatkuu Hell in a bucket-biisillä - aika tiukka versio).
Kakkoskierros jatkoi tasaista sarjaamme eli pisteitä kertyi 10. Mainittakoon myös puuhis, jossa piti tunnistaa artistit levykansien perusteella. Se meni hyvin, vain Deftones ja Aphex Twin (muistaakseni) jäivät tunnistamatta. Pääsimme kuitenkin finaaliin, josta muutama sananen seuraavaksi, kunhan 1985-03-22 Ship of fools pääsee soimaan.

Finaali olikin sitten rellestyshenkinen. Aluksi Pogues valutti viskiä. Nolosti en muistanut bändin olleen perustettu Lontoossa ja Joe Strummerin tuuranneen aikanaan keikkakuntonsa tärviölle lätrännyttä Shanea. Sitten epäonnea julisti YUP ja heidän jälkeensä nuorena diileriuransa aloittanut 50 Cent gangstaili oman esityksensä. Pöminöistään on tunnettu myös Aerosmith. Bändin johtokaksikkoa kutsuttiin aikoinaan muuten Toxic Twinsiksi. Osuva nimi varmaan, mutta sitä emme kuitenkaan tienneet. Liv Tylerin tähdittämiä elokuviahan kuitenkin piisaa, tosin kaksi riitti vastaukseksi seuraavaan kohtaan. Lopuksi Monty Python's Flying Circus mumisi läpi leegion filosofeja, joista emme kuitenkaan saaneet juuri mitään selvää. Pisteitä kierrokselta kuitenkin irtosi 10+. Se riitti illan kolmossijaan. Toiselle sijalle nousi Kream Team ja illan voiton nappasivat E. Bathoryt. Onnea voittajille ja kiitos Arille visasta. Raportoijanne vetäytyy rentoutumaan 1985-03-22 Terrapin stationin pariin. Iltasta ja ensi kertaan!

Lauantai-ilta is alright for...

Accept
Maukka
ja aina on hauskaa, kun lähitanssiravintolassa on soittamassa Flipper

Elämän suuria kysymyksiä

Elämän suuria kysymyksiä: Miksi Rancid on kova? Tai miksi sen postpunk-juttu on yhtä aikaa punk, postpunk ja kova? Vai onko tämä vain oluen paljoutta tai vähyyttä perjantai-iltana? Ja onko Rancid oikeasti vain paska ja minä mitään (punkista) ymmärtämätön hiphoppari?

Lady Dottie & the Diamonds - "I Ain't mad at Ya" - SXSW 2010 Showcasing ...

Ota haltuun, mustan musan ystävä.

Nyt soi.

The Adventures of Rain Dance Maggie

Hyvä levy, parempi ku edellinen. Nerokkaat skebat ja kertsit pölähtää niinku pitääkin.

Tiukkaa räppii.

Timmii settii, niin hauskaa et meinaa murot tärähtää housuihin. Ihan posketonta menoo :O

Santo & Johnny, Sleepwalk, 1959

The Shadows: Atlantis (1963)

Little Wing - Esa Pulliainen

Hart und schnell!

"Was für eine Überraschung?!! VIVISEKTIO existierten in den 80ern, genauer gesagt zwischen 1983 und 1986. Sie lebten mitten im Nichts, im Dorf Äkäslompolo, knapp 200 Kilometer nördlich (!) vom Polarkreis. Gute Aufnahmen gab es von ihnen nie, und die Band blieb auch recht unbekannt. Jetzt haben sie erstmals ihre alten Songs vernünftig aufgenommen und... was soll ich sagen.... diese Songs hauen alles gnadenlos in Grund und Boden !!! Das ist bester finnischer Hardcore/Anarchopunk, ungemein hart und schnell. In einem super Soundgewand, das perfekt zur Musik passt. Zudem gibt die raue finnische Sprache den Stücken noch eine Extraportion Härte. Es entsteht nie das Gefühl, dass hier ein paar alte Männer nochmal ihre Jugend zurückholen und ihre alten Songs spielen. Das Ganze ist unheimlich lebendig und authentisch. Ich bin völlig begeistert, weil VIVISEKTIO sowas von abgehen !!! Alle Songs sind übrigens in Finnisch, so wie das bei finnischen Bands immer üblich war. Killer ! Micha.- (www.hoehnierecords.de / Roku Records: moguli@rokurecords.comDiese E-Mail-Adresse ist gegen Spambots geschützt! JavaScript muss aktiviert werden, damit sie angezeigt werden kann. / im Plastic Bomb Shop: www.mailorders.de)" (Täältä)

Brixtonin pyssyt ja muuta ajattoman ajankohtaista

Kaivoin tämän biisin eka juutuubasta, sitten itunesini soittolistalta, jossa se oli livenä ja albumiversiona ja fiilistelin niitäkin. Sitten tajusin, että minullahan on viime euroopanreissulta vielä marketin alelaarista löytynyt The Clash Live: Revolution Rock vielä muoveissaan. Vaikka eräs vanha ystäväni pitääkin Clashia maailmaan parhaana pändinä, olen eri mieltä hänen kanssaan. Kyseessä on nimittäin todennäköisesti maailman toiseksi paras bändi, parhaan olenkin joskus maininnut.

Huomio tipu

Boksien boksi. Hulppeasti sälää ja rompetta. Päihittäis jopa Kari Tapio boksin vaikka ois Kossupullo siinnä ekstrana.

Last Words

Screaming Trees. Ennen julkaisematon albumi. Huh huh, kuultavissa täällä.

Rok rok.

Nyt soi.

The Ikettes. Miles Davis & Gil Evans.

Muualla sanottua

"Ei jumatsuigula! Kaikkee ne punckarit osaa nykysin!"

Top Femma

1. Ranskalaiset ja Portugalilaiset viinit.

2. Kesähelteet ja siihen sopiva kuositus (siis päälle pantavat releet).

3. Pressokeitin.

4. Dexter.

5. Pimenevät illat.

Bubbling under.

- uusien kaiuttimien seulominen

- tuleva duuni

Teh mostest Gheyest eighties bands: Survivor

Sarjassamme 'Sitä korneinta kasaripaskaa' on tänään vuorossa Survivorin Eye of the Tiger. Ihanko tämä oikeasti oli kova? Olihan tämä. Ala-asteikäisenä. Jösses.

Ei räppi olekaan kuollut

Aina kun luulen nykyräpin kuolleen, jostain nousee joku, joka nostaakin ruumiin pystyyn, puhaltaa siihen henkeä ja poistaa jopa hajut. Action Bronson on sinisilmäinen punapartainen valkoinen mies Bronxista, vähän niinkuin PJ aikoinaan. Paitsi PJ teki graffiteja ja sillä oli viikset, enkä nyt muista oliko se mistä borough'sta, mutta you get the point - or you don't*. Ai niin ja Action Bronsonkin sanoo olevansa Flushingista, joka on Queensin borough'ssa, eikä Bronxissa. Action Bronson räppää stydisti ja edustaa ja kantaa kunniakkaasti oman borough'nsa lippua ja räppiperinteitä. Tämä on juuri sitä, jota luonnehditaan sanalla 'kova'. Potkaisee heti lujaa, mutta lempeästi. "...when it hits you, you feel all right..."

*Hiphopin historiasta luennoidaan ihan muualla. Sitä tuntevat tietänevät PJ:n. ;) Muut voivat kaivaa kirjan Subway Art, niin voivat halutessaan oppia enemmän. Myös siitä, mikä minutkin turmeli.