TM + muut vastaa syytöksiin Musavisa-blogilla:
Kommentti numero 14.
lauantaina, lokakuuta 31, 2009
Ars recte cantendi
Toivo Kuulan Elegia (Op. 3b) tai Antti "Irwin" Hammarbergin sosiaalipoliittinen tutkielma "Manu vippaa muutama markka" (1977). Musiikki - taiteista olennaisin - on meille edelleen mysteeri.
1.) Musiikki
2.) Miekkailu
3.) Lauantai
4.) YLE Radio1
5.) Vaahterasiirappi
Seppo Uimonen, Voima-lehti: Piratismi - artistin onni
Paula Vesalan vastine: Piratismista
Aikakirjoihin myös merkille, että Tenka Issakainen kirjoitti erinomaisen alakerta-artikkelin eiliseen Lapin Kansaan. Aiheena oli Halloween-juhla, millaiset hienot historialliset vastineet sillä on suomalaisessa kansanperinteessä. Unohtakaa itkut bileiden keinotekoisuudesta ja nauttikaa kekristä ja pyhäinpäivästä! Mikään pakko se ei tietenkään ole.
1.) Musiikki
2.) Miekkailu
3.) Lauantai
4.) YLE Radio1
5.) Vaahterasiirappi
Seppo Uimonen, Voima-lehti: Piratismi - artistin onni
Paula Vesalan vastine: Piratismista
Aikakirjoihin myös merkille, että Tenka Issakainen kirjoitti erinomaisen alakerta-artikkelin eiliseen Lapin Kansaan. Aiheena oli Halloween-juhla, millaiset hienot historialliset vastineet sillä on suomalaisessa kansanperinteessä. Unohtakaa itkut bileiden keinotekoisuudesta ja nauttikaa kekristä ja pyhäinpäivästä! Mikään pakko se ei tietenkään ole.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
Suuntana Mount Everest
Jaså där. Oliskos taas raportin aika. Kaiken kuohuilun keskellä on asiat hoidettava, joten David Bowien 1974/1979 kokis soimaan ja kirjoitushommiin.
28.10.2009. Pöydässämme oli neljä kuorolaista: kaksi Mikkoa, yksi Jonze ja hieman myöhemmin mukaan ehtinyt Jah. Tuomarin aitiossa puuhaili Oula.
Ekan kierroksen yksilöpalkinnon vei toinen Mikoista, joten illan savotta alkoi mallikkaasti. Varsinainen kierros alkoi tummasävyisesti Bauhaus-yhtyeen Peter Murphylla. Luulin tosin heppua Ian McCullochiksi. No, oltiin kai siinä jotenkin oikeissa sävyissä, ainakin. Seuraavaksi esiintyi Digital Underground tuottaen meille puolikkaan pistettä. Freukkarit sentään tiedettiin ja veikkailu levynsä äänityskaupungista (Austin) osui sentään oikeaan. Kelis jäi ihan ufoksi, mutta special guest Mikko hallitsi Alice Coltranen. Olimme kierroksen kakkosina Toistaiseksi jälkeen.
Toinen kierros alkoi UFOn musiikilla. Emmepä tunteneet, vaikka biisistä tuli pisteen puolikas. Sen jälkeinen Underworld olikin Orb, mutta biisissä kuulunut sämple toi meille pisteen. Puolikas tuli myös seuraavasta kysymyksestä, jonka esitti kasaritukkalegenda Ratt. Ei siis Poison, joka kyllä näytti hienolta vastauspaperissa. Nolostuttaa itseäni tämä. Niukasti tiesimme myös Spandau Balletin ja riivimme vielä Tide is high-kysymyksestä 1,5 pistettä. Kakkoskierroksen 4,5 pistettä ynnättynä ykkösen 5,5 pisteeseen riitti kuitenkin finaaliin.
Finaalin aluksi soinut Syd Barrett tunnettiin hyvin, joskin miehen kuolinikä meni pieleen uutterasta arvuuttelusta huolimatta. Allekirjoittaneenne tunsi Ace Of Basen, mutta ei häpeäkseen muistanut edes kahta bändin studioalbumia. Laiskanläksyille siis ja taas nolostuttaa. Sitten soi suuresti fanittamani Johann Sebastian Bachin yhtä suuresti fanittamani Toccata ja fuuga BWV 565. Eteeriset soundit kuulostivat Emerson, Lake & Palmerilta, jonka sitten paperiin tuhersimme. No, sepä olikin kokeellista rockia aikoinaan soittanut Sky, jossa alkuperäisenä kitaristina soitti John Williams. Aina sitä oppii uutta, näemmä.
Sitten jytisi Massive Attack, johon vastailimme tyylikkäästi. Lopuksi Martha and the Muffins soitti rallinsa Echo Beach. Sen tunsimme, toisin kuin bändin kotimaata ja kitarariffiä sämplinyttä artistia. Hyvin finaali kuitenkin meni, koskapa lähdimme hämärään yöhön kakkossijan kaksi pistettä kainalossa. Voitto meni Tm + Muut-pöytään ja Oula keräsi moraaliset ansiot onnistuneesti ja jouhevasti sujuneesta illasta.
Tämä oli illan kulku noin pääpiirteittäin. Mahdolliset unohdukset, korjaukset yms. voi täydentää kommenttiosastolle.
Kiitos, hyvää yötä ja onnea kaikille!
28.10.2009. Pöydässämme oli neljä kuorolaista: kaksi Mikkoa, yksi Jonze ja hieman myöhemmin mukaan ehtinyt Jah. Tuomarin aitiossa puuhaili Oula.
Ekan kierroksen yksilöpalkinnon vei toinen Mikoista, joten illan savotta alkoi mallikkaasti. Varsinainen kierros alkoi tummasävyisesti Bauhaus-yhtyeen Peter Murphylla. Luulin tosin heppua Ian McCullochiksi. No, oltiin kai siinä jotenkin oikeissa sävyissä, ainakin. Seuraavaksi esiintyi Digital Underground tuottaen meille puolikkaan pistettä. Freukkarit sentään tiedettiin ja veikkailu levynsä äänityskaupungista (Austin) osui sentään oikeaan. Kelis jäi ihan ufoksi, mutta special guest Mikko hallitsi Alice Coltranen. Olimme kierroksen kakkosina Toistaiseksi jälkeen.
Toinen kierros alkoi UFOn musiikilla. Emmepä tunteneet, vaikka biisistä tuli pisteen puolikas. Sen jälkeinen Underworld olikin Orb, mutta biisissä kuulunut sämple toi meille pisteen. Puolikas tuli myös seuraavasta kysymyksestä, jonka esitti kasaritukkalegenda Ratt. Ei siis Poison, joka kyllä näytti hienolta vastauspaperissa. Nolostuttaa itseäni tämä. Niukasti tiesimme myös Spandau Balletin ja riivimme vielä Tide is high-kysymyksestä 1,5 pistettä. Kakkoskierroksen 4,5 pistettä ynnättynä ykkösen 5,5 pisteeseen riitti kuitenkin finaaliin.
Finaalin aluksi soinut Syd Barrett tunnettiin hyvin, joskin miehen kuolinikä meni pieleen uutterasta arvuuttelusta huolimatta. Allekirjoittaneenne tunsi Ace Of Basen, mutta ei häpeäkseen muistanut edes kahta bändin studioalbumia. Laiskanläksyille siis ja taas nolostuttaa. Sitten soi suuresti fanittamani Johann Sebastian Bachin yhtä suuresti fanittamani Toccata ja fuuga BWV 565. Eteeriset soundit kuulostivat Emerson, Lake & Palmerilta, jonka sitten paperiin tuhersimme. No, sepä olikin kokeellista rockia aikoinaan soittanut Sky, jossa alkuperäisenä kitaristina soitti John Williams. Aina sitä oppii uutta, näemmä.
Sitten jytisi Massive Attack, johon vastailimme tyylikkäästi. Lopuksi Martha and the Muffins soitti rallinsa Echo Beach. Sen tunsimme, toisin kuin bändin kotimaata ja kitarariffiä sämplinyttä artistia. Hyvin finaali kuitenkin meni, koskapa lähdimme hämärään yöhön kakkossijan kaksi pistettä kainalossa. Voitto meni Tm + Muut-pöytään ja Oula keräsi moraaliset ansiot onnistuneesti ja jouhevasti sujuneesta illasta.
Tämä oli illan kulku noin pääpiirteittäin. Mahdolliset unohdukset, korjaukset yms. voi täydentää kommenttiosastolle.
Kiitos, hyvää yötä ja onnea kaikille!
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
Fjongaa ja harmoniaa joukkuetoverit.
Edellisessä kuvass oli myös voimaa vaan ei svengiä. Tässä kuvass on sitten sitä ja paljon muutakin. Kuulin huhua että hehkeä Ingrid the Conductor on kaupungissa, toivottavasti hän saapuu Poikiksen pöytään tänä iltana.
Itse lähden koht'silleen duuniin ja tulen öpaut 22 jälkeen pääkallopaikalle pistäytymään.
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
Rock and Roll!
Aitoa, rehellistä ja ennen kaikkea oikeaa rock and rollia tarjolla Tivolissa 14. marraskuuta:
The Real McCoy Band is coming to town!
Linkiksi Andyn elokuiset terveiset.
The Real McCoy Band is coming to town!
Linkiksi Andyn elokuiset terveiset.
Mutta onko siinä svengiä?
Aikamoista palautetta Ilkka Mattila on saanut kolumnistaan "Jalka ei vipata väkisin". Mattila kirjoittaa mm.
"Suomalaiset ja saksalaiset ovat neuvokkaina ja peräänantamattomina ihmisinä korvanneet svengittömyytensä tarkkuudella ja voimalla ja saaneet aikaiseksi Rammsteinin ja Children of Bodomin kaltaisia yhtyeitä."
Mattilan teesi on, että metalli ei vaan svengaa. Toisten mielestä taas esim. jazzia ei tule laskea lainkaan musiikiksi, "niin henkisesti aivokuollutta suorittamista se on."
Vielä hauskempi kolumni löytyy syyskuun Rondo Classicasta, jossa säveltäjä Eero Hämeenniemi kirjoittaa Sibiksessä pitämästään eteläintialaisen karnaattisen musiikin alkeiskurssista. Kuulemma "muuan tunnettu etnomusikologi" oli lähettänyt opiskelijan välityksellä närkästyneet terveiset, että kuinka harrastelija (Hämeenniemi) kehtaa.
"Suomalaiset ja saksalaiset ovat neuvokkaina ja peräänantamattomina ihmisinä korvanneet svengittömyytensä tarkkuudella ja voimalla ja saaneet aikaiseksi Rammsteinin ja Children of Bodomin kaltaisia yhtyeitä."
Mattilan teesi on, että metalli ei vaan svengaa. Toisten mielestä taas esim. jazzia ei tule laskea lainkaan musiikiksi, "niin henkisesti aivokuollutta suorittamista se on."
Vielä hauskempi kolumni löytyy syyskuun Rondo Classicasta, jossa säveltäjä Eero Hämeenniemi kirjoittaa Sibiksessä pitämästään eteläintialaisen karnaattisen musiikin alkeiskurssista. Kuulemma "muuan tunnettu etnomusikologi" oli lähettänyt opiskelijan välityksellä närkästyneet terveiset, että kuinka harrastelija (Hämeenniemi) kehtaa.
maanantaina, lokakuuta 26, 2009
ETUSIVU UUSIKSI!
Skandaali musavisassa!
Erästä nimeltä mainitsematonta musavisa-joukkuetta epäillään vilpistä! Lukekaa koko juttu Musavisa-blogista! Lukekaa myös kuumat kommentit!
Erästä nimeltä mainitsematonta musavisa-joukkuetta epäillään vilpistä! Lukekaa koko juttu Musavisa-blogista! Lukekaa myös kuumat kommentit!
Pakkasensietokyky kohdallaan
On turvallista tietää, että patsas on tehty ammattitaidolla arktiset olosuhteet huomioon ottaen:
Valmistettu sydänpuusta tehdyllä liimapuulla, pinta sivelty useaan kerrokseen pellavaöljyn ja puutärpätin seoksella sekä väritetty öljyvärillä, jalusta keraamiikamosaiikista.
Näin kertoo taiteilija.
Viikonloppuna katsoin pitkästä aikaa Mika Kaurismäen mestariteoksen Zombie ja kummitusjuna, joka on kuvattu talvella. Silu Seppälän selviytyminen pakkasessa kaiketi varmistettiin asianmukaisella pakkasnesteellä (dogmaa ennen dogmaa). Eräässä haastattelussa muusikkonäyttelijä kertoo:
- Jouduin kävelemään kymmenen kilometriä pillifarkuissa ja spittareissa neljänkymmenen asteen pakkasessa. Kaurismäki sanoi, että näyttää hyvältä, kun tulet tuolta tunturin takaa. Me kuvataan täältä tieltä.
Minulle tulee pakkasesta joskus nostalginen olo. Varsinkin alkutalvesta, kun alipukeutuneena kävelen Rovaniemen hyisillä kaduilla kädet ja pää paljaina tennarit jalassa, tulee Oulun ajat mieleen. Kuvassa kotitaloni 90-luvun alussa, keskimmäinen laatikoista.
Valmistettu sydänpuusta tehdyllä liimapuulla, pinta sivelty useaan kerrokseen pellavaöljyn ja puutärpätin seoksella sekä väritetty öljyvärillä, jalusta keraamiikamosaiikista.
Näin kertoo taiteilija.
Viikonloppuna katsoin pitkästä aikaa Mika Kaurismäen mestariteoksen Zombie ja kummitusjuna, joka on kuvattu talvella. Silu Seppälän selviytyminen pakkasessa kaiketi varmistettiin asianmukaisella pakkasnesteellä (dogmaa ennen dogmaa). Eräässä haastattelussa muusikkonäyttelijä kertoo:
- Jouduin kävelemään kymmenen kilometriä pillifarkuissa ja spittareissa neljänkymmenen asteen pakkasessa. Kaurismäki sanoi, että näyttää hyvältä, kun tulet tuolta tunturin takaa. Me kuvataan täältä tieltä.
Minulle tulee pakkasesta joskus nostalginen olo. Varsinkin alkutalvesta, kun alipukeutuneena kävelen Rovaniemen hyisillä kaduilla kädet ja pää paljaina tennarit jalassa, tulee Oulun ajat mieleen. Kuvassa kotitaloni 90-luvun alussa, keskimmäinen laatikoista.
sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009
cindy blackman - kravitz groove - drummer live 2007
Parastaikaa tv 2:lta tulee Lenny Kravitz:n Lontoon keikka (oisko vuodelta 93?) ja keikkahan on kunnon vanhanliiton häpeilemätöntä rokkikukkoilua parhaimmillaan. Mutta tuon keikan rytmiosaston groove ja Cindy Blackmanin taimaus.
Uh Oh :)
lauantaina, lokakuuta 24, 2009
Menestyksen mittari
Rock-uran menestystä voidaan mitata monella tavalla. Eräs luotettavimmista mittareista on kurkistaa, millaisissa takahuoneissa bändit ja artistit saavat aikaansa viettää ennen ja jälkeen keikan.
Nyrkkisääntö lienee, että monet aloittelevat bändit ja tähdenalut joutuvat tyytymään vaatimattomiin takahuoneisiin. Kun homma alkaa rullata, päästään jo säällisimpiin paikkoihin.
Keith Moon -tason baskstageen ei taida kukaan enää koskaan yltää, paitsi tietenkin Robbie Williams, Vesku Loiri ja
Snoop Dogg.
Lisäys: kirjoitettu seitinohuessa nousuhumalassa.
Nyrkkisääntö lienee, että monet aloittelevat bändit ja tähdenalut joutuvat tyytymään vaatimattomiin takahuoneisiin. Kun homma alkaa rullata, päästään jo säällisimpiin paikkoihin.
Keith Moon -tason baskstageen ei taida kukaan enää koskaan yltää, paitsi tietenkin Robbie Williams, Vesku Loiri ja
Snoop Dogg.
Lisäys: kirjoitettu seitinohuessa nousuhumalassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)