Parempaa Uutta Vuotta 2005

Koko Poikakuoron puolesta haluan toivottaa kaikille musavisalaisille ja blogiamme seuraaville hyvää alkavaa uutta vuotta. Olkaa ihmisiksi.

Vuoden viimeinen juhlalevy soimaan!

Uutena Vuotena kuullaan ainakin Greyboyn Shades of Grey -levyä. Veikkaan, että menee tossun ja kossun alle.

Sähköiset treenit

Pidimme eilen ensimmäiset bänditreenit, jossa käytin sähkökitaraa (ESP Stratocaster, jonka ostin Oulun Backlinesta vuonna 1990). Putkicombo toimi mainiosti, mutta paljasti samalla soittelustani pahoja puutteita. Täytynee siis harjoitella uusia kuvioita. Hetkinen, harjoiteilla? En ole koskaan harjoitellut kitaransoittoa! Olen vain soitellut menemään ja kierrättänyt ikiaikaisia blues-riffejä, joita olen omaksunut rockia kuuntelemalla. Taidan olla Chuck Berry / Keith Richards -koulukunnan tyyppejä, kun jäykät nakkisormeni eivät taivu lainkaan tilutteluun.

Luuppeja

Kaksi asiaa pyörii luuppina päässä:

1.) Pakko nähdä Anita Pallenberg (luen Keith Richards-elämäkertaa)
2.) Pakko nähdä Wicker Man (kuuntelen soundtrackia, paljon)

Hou hou hou!

Jos joku tarvitsee, minulla on muutamia gmail-kutsuja jaossa.

Joululahja

Tuleva ex-lankomieheni antoi minulle mahtavan joululahjan. Saan käyttööni varastossa tarpeettomana lojuneen varsin erinomaisen putkicombon. Kyllä nyt kelepaa soitella Brown Sugaria. Nih. Leppoisia välipäiviä!

Kapteenin Joulutervehdys

Hyvää Joulua kaikille musavisalaisille! Poikakuoron heterojäsenille haluan vielä lähettää näin virtuaalisesti viimeisen joulukorttini: olkaa hyviä (kevätkaudellakin)!

Bändin pikkujoulut

Vietimme eilen bändimme pikkujoulut. Haluan kirjata kuinka hienoa oli aloittaa bileet yhteiskuuntelemalla The Whon Who's Next (1971) kokonaan ja kovaa. On se vaan jumalattoman hyvä levy - ja meillä loistava bändi.

Päätä kylmää

Jos J. Karjalainen olisi aikasiirtynyt 80-luvulta täksi päiväksi Rovaniemelle, olisi hän takaisin palattuaan saattanut kirjoittaa seuraavanlaisia säkeitä Papu ja pojat -yhtyeelle:

Tiistai on hyvä päivä

Tiistai on huippu päivä

Silloin tapaa tuttuja, kivoja kavereita

Kuulee hassuja juttuja, bändipalopuheita

* *

Tänään on tyhmä päivä

Tänään on tyhjä päivä

Kun ei ole musavisaa

(kurkkuakin kuivaa)

Mustikka

Katsottiin Blueberry. Kannat yleisössä vaihtelivat hieman pettyneestä melko ihastuneeseen. Itseäni viehätti tarinan moralismin puute, siinä ei haettu amerikkalaiseen tyyliin mitään itkuista hyvitystä ja toverillista selkäänläiskyttelyä. Koska raati on hajallaan, siirretään puheenvuoro ulkomaan kommentoijalle IMDB-sivulta, jonka kannan ymmärrän yleiseksi:

I will not forgive the way the complex comic strip character evolution of Mike S. Blueberry from slave owning Southerner to friend of Indians and liberal minded westerner being replaced by the nonsense story in this flick (meeting the whore and so on...).

Elokuva kannattaa katsoa mahdollisimman suurelta näytöltä ja mahdollisimman hyvällä äänentoistolla. Alun poika oli kyllä ärsyttävä, tuntui että kaikissa elokuvissa pitää antaa samastumiskohde maailman valtiaille eli amerikkalaisille teineille. Tuloksena oli pahimpaan ranskalaistyyliin mukarankka Wesley Crusher.

ATM-jouluvitsi

Kaksi suomalaismiestä istuu ongella. -Kyllä se vaan tuo joulu on mukava juhla. Kuluu tunti, ja toinen vastaa:-Kyllä seksi on kuitenkin mukavampaa. Tunnin päästä toinen taas vastaa: -Mutta joulupa on useammin!

[Lähde]

Tuntemattomien kanssa puhumisesta

Eilen illalla junalle lähtiessä oli iskeä ahdistus, kun ei toisaalta yhtään huvittanut lähteä kotoa pois, toisaalta taas on esim. tänään mukava nähdä kavereita täälläkin päässä Suomea. Mutta kuitenkin junamatka oli loppujen lopuksi mukava, koska oli samassa makuuvaunussa hyvää juttuseuraa. Matkailualaa opiskeleva nuori herra Tikkurilasta oli ollut kuukauden verran kouluhommissa käsivarressa ja palaili kotia päin. Tuli puhetta musiikista (minä en keskustelua aloittanut, koska on estoja ja muita tarttuvia) ja osoittautui, että makumme aika hyvin kohtasivat, brittipop kumpaakin koskettaa. Tosin hän kerää vinyylejä, minulla ei ole edes moista soitinta, kun en osaa sopivaa kunnioitusta korkeampia ääniä kohtaan osoittaa. Oli hauskaa jutella bändeistä ja vertailla kuuntelukokemuksia, Curen parasta biisiä valita (hänellä Just like heaven, mikä minunkin mielestäni melkein hyvein, mutta kun piti sitten olla Eri Laine, valitsin wish-levyn päättävän kappaleen end, jossa on hieno kitarariffi, jonka melkein joskus osasin soittaa) ja uusia hienoja orkestereita miettiä. Tulimme tulokseen, että pari viimeistä vuotta ovat olleet hienoja, sillä vaikka vanhat väistyvät, niin uusia on tullut tilalle. On Keane, Coldplay, Franz Ferdinand, Killers ja muita kivoja. Interpolilta en itse ole kuullut kuin yhden kappaleen, mutta on oikein suositeltavaa kuulemma. Eli pitää hankintalistalle kai laittaa. Muistutti matkatoveri minua vielä Depeche Moden remix-levystä, minkä melkein viime reissulla täältä ostin, mutta kun ei ollut kai edes visalla katetta, piti jättää hyllyyn. Onneksi tulee jouluale ja kauppoihin pääsee.

Olisi kannattanut tulla

Filippiinos joulushow tarjoili tänään musiikkikirjastossa kolmen nuoren ja lahjakkaan soittajan voimin modaalijazziksi sovitettuja joululauluja. Lisäksi kuultiin muutama hupinumero. Yhtyeen 18-vuotias rumpali Iso-T teki minuun suuren vaikutuksen. Hänestä ja hänen rummunsoitostaan saamme kaikki vielä kuulla.

Tiedoksi

Olen juuri saamassa listani valmiiksi. Koska tehtävä ei ole helppo, tein siitä itselleni helpomman. Palaan asiaan ASAP.

Hyvä konsertti!

Johann Sebastian Bachin, tämän kuuluisien säveltäjien isän Goldberg-muunnelmat ovat minulle jonkin verran tuttuja Glenn Gouldin levytyksinä, mutta mitenkään syväanalyyttisesti (tietenkään) niitä en ole koskaan kuunnellut. Eilen kuulin tämän hugelomaanisen WWV 988:n Dmitry Sitkovetskyn järisyttävänä sovituksena, jonka hän kirjoittanut jousiorkesterille ja neljälle soolosoittajalle. Teos kesti noin tunnin, ja sen aikana tuli selväksi, kuinka sooloklaveerille alunperin sävelletty suurteos saa aivan uudentyyppisen luonteen, kun virtuoosimaiset juoksutukset hoidetaankin viululla, alttoviululla ja sellolla. Tunnin Bach-show oli aikamoinen annos, joten oli selvää, että hitaimmissa ja mietiskelevissä osissa tuli jokun verran viivyttyä omissa ajatuksissa - sovittajakin oli vaihtua välillä Nukkumatiksi. Tämä tietenkin johtui vain ja ainoastaan harjaantumattomasta korvastani ja silkasta junttimaisuudestani.

Korviani suuresti miellyttävä Camille Saint-Saënsin jouluoratorio (Oratorio de Noël) on noussut syksyn kuuntelurupeaman jälkeen suureen suosiooni. Viime vuonna kuuntelin joulunaikaan lähes yksinomaan Jethro Tullin Christmas Albumia, nyt on olemassa perästi kaksi teosta, jota voin kuunnella joumusiikkina. Jouluoratorio oli eilisillan kohokohta. Nuoret solistit yllättivät ainakin minut tasokkuudellaan, varsinkin tenori Juha Yli-Knuuttila teki kauniilla ja pehmeästi soivalla äänellään suuren vaikutuksen. Seitakuoro kuulosti lähes ammattikuorolta.

Konsertin jälkeen ihmiset olivat iloisen ja rentoutuneen oloisia. Paikalla oli myös musavisalaisia eri joukkueista. Kulttuuriväkeä. Poikakuoroa edusti of course parhaiten kansalainen Pekka, jonka osuus varsinkin Franz Lisztin Weihnachtsliedissä oli maukasta kuunneltavaa. Puhallinkvintetti on live-akteissa suosikkikokoonpanoni, mutta jostain syystä kvintettilevytyksien kuunteleminen on jäänyt erittäin vähäiseksi.

Tolkien ja Tony Scott

Kapteenimme kertoo sivuprojektissaan eli Kasablogissa kyllästymisestään Sormusten herraan. Hänhän lähti nukkumaan kesken filmin ja minäkin kyllä mietin mistä kohtaa panisi poikki että olisi huomenna virkeämpi. Pekka, jolla on selvästi parempaakin tekemistä kuin osallistua kirjoittamisiimme tykkäsi kovasti, ja pahoittelut hänelle huonosta seurastamme.

Itse olen täysin Tolkien-vammainen. Olen aloittanut Sormusten herran muistaakseni neljä kertaa ja päässyt pisimmilläni jonnekin sivun 140 paikkeille. Kun 1994 aloin kerran lukea sitä, kaverini totesi että olen jo liian vanha, kyyninen ja sisältä kuollut. Olin tietenkin samaa mieltä.

Sama julkaisu kertoo Tampereella 1954 Pelimanni-poikien solistina esiintyneestä bongorumpalista, neekeri Tony Scottista. Minulla oli sama mainos talteen leikattuna, mutta se taisi hukkua traagisessa muutossani viime kesänä. Kiintoisaa kyllä, äärettömän viisaan kapteenimme kommentit alkoivat tuoda lisätietoa, ja minua yksin mietityttänyt ja itkettänyt mysteeri miten Gillespien ja Nat King Colen bändeissä soittanut Scott päätyi Tampereelle, saattaisi pienellä vaivalla peräti kirkastua. Ja kaiken kukkuraksi Scott olikin sitten mahdollisesti meritoitunut klarinetisti, jonka tuotantoa suuri suomalainen kirjastonhoitaja latelee kuin tyhjää vain.

Lisäys 17.12. Tonyt olivat eri miehet. Kerrottiin Kasan kommenttiosastolla.

ps: Outoa taigaa kirjoittaa 16.12 poromiehistä, jotka olivat lavastaneet salakaatonsa joksikin viattomammaksi. Täällä Lapissa kuulee heistä ja heidän teoistaan aika paljon, varsinkin kun kyseistä ammattinimikettä tuskin niin hirveän moni kantaa. Onko kukaan tutkinut onko poromiehillä jotenkin tavallista useammin rikosrekisteri?

Parhaudesta

Ässien oma blogi on herennyt tarjoamaan kiitettävästi sisältöä. Nuorten popparien kuvaston (mukana mm. Tommy Lee sukkahousuissa, muita suosikkejani ovat Gene Simmons ja Kirk Hammett) ohella ensin parasta kappaletta ja sitten heti perään kärttävät musavisalaisilta top-10 -luetteloa. Ottakaapa osaa. Itse en kykene vaikka uskokaa pois, olen yrittänyt.

Lainasin kirjastosta hehkuttamaani Beethovenia ja vaikka se biisi onkin edelleen varsin hyvä, parhaasta kappaleesta edes hetkellinen puhuminen jättää minulle likaisen ja masentuneen olon. Varmaan siksi, että subjektiivisesti voin tykätä laulusta vain aika rajoitetun ajan. Johnny Winterin Prodigal Son on kyllä hieno, jos joku vielä esittäisi sen osaavammin. Mutta en kyllä missään tapauksessa haluaisi kuulla sitä päivittäin tai edes viikottain. Sitäpaitsi jos oikein tarkasti ja rehellisesti miettisin, täytyisi varmaan hyvin pian tunnustaa jokin toinen viisu paremmaksi. Ja sille sitten kävisi samalla tavalla ja niin edelleen.

Torstain viini&kulinarismi

Rovaniemeltä on kokemattoman yllättävän vaikea löytää tavallista kebabia. Kuukausien tauon jälkeen eilen iski tarve. Torikeitaan tuotteita on kehuttu, mutta olivat kalliita, ympäristö jotenkin ankea eikä electronkaan kelvannut.

Sämpylä- tai pitakebabia saa harvasta paikasta, liekö mennyt muodista. Luistinradan viereisessä kopissa (se mistä saa pizzat Karhuun) taivastelin jo megapommipizzaa hakiessani tiskin nahistuneita kebab-tarvikkeita. Mietin hetken, itkin vähän ja päätin hakea jo kokemani annoksen kaukaa keskustasta, eli Marmariksen rullakebabin.

Eines oli maukas ja riittoisa, kuten edelliselläkin kerralla. Suosittelen. Ravintolatilassa ei ole kehumista, joten kannattaa ottaa mukaan. Se kyllä jäähtyi vähän minun tapauksessani, mutta nälkä kompensoi. En tietenkään teeskentele, että osaisin kirjoittaa näistä asioista kuin mestarini.

Musiikkikirjastoon mars!

Elävää musiikkia!
Lapin maakuntakirjaston maankuulussa musiikkikirjastossa lauantaina 18.12.2004 kello 12.00 maanmainio FILIPPIINOS-joulushow
Mukana myös Riukupastori! ja superyllätys!

Vapaa pääsy!

Kirkkoon mars!

Tänään sitten kaikki musavisalaiset illalla reippaina kirkkoon, jossa on luvassa seuraavanlainen kattaus:

KAMARISINFONIAKONSERTTI IV
A Child is Born
To klo 19.00 Rovaniemen kirkko

John Storgårds, (The leader of the gang)
& Lapin Kamariorkesteri (The Wild Bunch)
Solisteina professori Petteri Salomaan laululuokan oppilaita
Seitakuoro, valmennus Kadri Joamets

Jozef D’Hoir: Variations on A Child is Born in Bethlehem
Johann Sebastian Bach: Goldberg – Variationen BWV 988
(sov. jousiorkesterille Dmitry Sitkovetsky)
Malcolm Arnold: This Christmas Night
Franz Liszt: Weihnachtslied arr. Seay
Camille Saint-Saëns: Oratorio de Noël

Liput: 12/9/5 €