Top-5

1.) Hide Your Heart
2.) Discogs
3.) Jäätelöt
4.) Huilu
5.) Valo

Ace Frehley ei tietenkään ole mikään tekninen taituri, mutta ehdottomasti hyvin merkittävä kitaristi. Sitä paitsi hänen soitossaan on särmää ja sielua sekä tunnistettavuutta, mikä useimmilta muilta uupuu. Fire and Water rokkaa sympaattisesti; vanhojen, fanittavien rokkijätkien puolella on hyvä olla. Olisi moukkamaista lähteä vertailemaan alkuperäiseen - muuten missaa koko idean. 

Top-5

1.) Auringonpaiste
2.) Joe Lynn Turner
3.) Rauhalliset kävelylenkit
4.) Vappu 2016: kaksi konserttia
5.) Carl Gustav Jungin persoonallisuuspsykologia

Kuuntelen Enyaa. Musiikki rauhoittaa ja kuulostaa siistiltä ja puhtaalta. Laulaja asuu erakkona Manderleyn linnassa (Dublin) kissojensa kanssa. 

Prince

Muistoja.

Kesäsiirtolassa teippasimme serkkuni "J":n kanssa Princen julisteen ikkunalliseen ulko-oveemme. Tytöt kiinnostuivat meistä heti.

Minulla oli poikasena pari Princen rintanappia farkkutakissa, Controversyn levynkansi ja Rude Boy.

Paradea kuuntelin paljon. Aluksi kasetilta, johon "S" oli kirjoittanut tekstit vaaleanpunaisella. Dirty Mindin sain pian älppärinä. Sen funk oli niin makeaa.

Kun Sign O' The Times ilmestyi, kävin kuuntelemassa sitä säännöllisesti Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuunteluhuoneessa.

Lukiolaisena ostin  Love Symbol Albumin yhteisillä vähillä rahoilla silloisen tyttöystäväni "T":n kanssa (hänestä tuli myöhemmin ex-vaimoni). Yliopistossa pyysin toveriani nuotintamaan Sexy Motherfuckerin kitarasoolon, jota sitten yritin opetella. Minulle SMF on aina kertonut vain ja ainoastaan "T":sta.

Siinäpä tärkeimmät. Vanhoja juttuja, ja nyt Prince on kuollut.  

Top-5: miksi 80-luvulla oli paljon mukavampaa I

1. Tone Norum: Stranded (1986)

2. Heart: Alone (1987)

3. Robin Beck: First time (1988)

4. Belinda Carlisle: Leave The Light On (1989)

5. Ankie Bakker: Where Were You Last Night (1989)

From Beyond

Räntäsateinen perjantain iltapäivä. Vatsa täynnä lounasta ja päivän askareet tehty, joten olohuoneen sohva ja katsomattomien elokuvien pino kutsuvat. Pitkällisen pohdinnan jälkeen katsottavaksi valikoituu Stuart Gordonin ohjaama klassikko From Beyond (1986), joka pohjautuu H. P. Lovecraftin saman nimiseen novelliin.

Elokuva alkaa pahasti pieleen menevällä kokeella. Tohtori Edward Pretorius (Ted Sorell) on kehittänyt erityisen resonaattoriksi kutsumansa laitteen, joka auttaa avaamaan ihmisen aistit todellisuuden eri tasoille. Tohtorin apulainen Crawford Tillinghast (Jeffrey Combs) aloittaa kokeen, jonka seurauksena Pretorius jää päättömänä lojumaan testitilana toimivan ullakkohuoneen lattialle ja Tillinghast itse päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle. Sairaalassa työskentelevä tohtori Katherine McMichaels (Barbara Crampton) kiinnostuu tapauksesta ja haluaa toistaa kokeen yhdessä Tillinghastin kanssa. Rooleissaan mainion intensiivisesti irroittelevat Combs ja Crampton saavat From Beyondissa seurakseen lystikkään poliisinroolin vetävän Ken Foreen, jonka kauhufanit muistanevat alkuperäisestä vuoden 1978 Dawn Of The Deadista.

Stuart Gordonin edellinen elokuva Re-Animator (1985) pohjautui myös Lovecraftin tarinaan. Re-Animatorissa Gordon saattoi kuitenkin hyödyntää huomattavasti laajempaa pohjamateriaalia. Tästäkin huolimatta From Beyondin tarinan muokanneet Gordon, Brian Yuzna sekä myös varsinaisen käsikirjoituksen laatinut Dennis Paoli onnistuivat hyvin varsin lyhyen novellin laajentamisessa täysimittaiseksi elokuvaksi.

Lovecraftilainen universumi toisissa ulottuvuuksissa vaanivine tuntemattomine voimineen on From Beyondissa hyvissä voimissa. Gordonin ohjauksessa elokuva kasvattaa kierroksiaan tasaisesti kiihtyen loppua kohti tyrmääväksi makaaberien yksityiskohtien ja splatterin tajunnanvirraksi. Lovecraftin vahvasti kirjallista kerrontaa on tunnetusti ollut vaikea kääntää kelvollisin tuloksin elokuvalliseen muotoon, mutta Gordonin ja kumppaneiden lähestymistapa on tuottanut ainakin omalle kohdalleni osuneista tulkinnoista parhaat tulokset. Tekijöiden taidoista kertonee myös se, että pienellä budjetilla tehty ja 30 vuotta vanha elokuva näyttää ja kuulostaa edelleen erittäin hyvältä. Tätä korostaa myös MGM:n loistavasti masteroitu ja runsailla taustamateriaaleilla maustettu dvd-julkaisu.

Viikon puheenaihebiisi

Van Halen: Panama

Bachia pääsiäisenä V

Brandenburgilainen konsertto nro. 5 D-duuri, BWV 1050. Croatian Baroque Ensemble.

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Seele,deine Spezereien. Agnès Mellon (sopraano),
Patrick Beuckels (barokkihuilu), Collegium Vocale Gent, joht.
Philippe Herreweghe.

Bachia pääsiäisenä III

Motetti Jesu, meine Freude, BWV 227. Vocalconsort Berlin, joht. Daniel Reuss.

Bachia pääsiäisenä II

Koraalialkusoitto Da Jesus an dem Kreuze stund, BWV 621 kokoelmasta Orgelbüchlein BWV 599−644.

Bachia pääsiäisenä I

Matteus-passio BWV 244: Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen. Münchener Bach-Chor, Münchener Bach-Orchester, joht. Karl Richter.

Top-5

1.) Rakkaus
2.) Jäätelö(t)
3.) Päiväunet
4.) Robin Beckin ääni
5.) Auringonpaiste helmikuussa

Siipirikot

...ja nyt Glenn Frey. New Kid has left the town :(

Bowie Top-5

Nyt meni Bowie. En voi sanoin kuvailla, mitä miehen musiikki on merkinnyt minulle jo 70-luvulta lähtien. Voin vain kiittää ja toivottaa onnea viimeiselle Mars-lennolle. Pian sielläkin on elämää.

1.) Heroes - mestariteos alusta loppuun
2.) Diamond Dogs - tätä olen kuunnellut eniten
3.) Hunky Dory - pianolla sävellettyjä huippubiisejä
4.) Reality - bändimme soitti Daysia, koko levy kolahti
5.) Scary Monsters - värikkäitä muistoja 80-luvun alusta, Ashes To Ashes

Tin Machine - minusta koko projekti oli mahtava. 

Tonight - tästäkin pidin paljon 25 vuotta sitten....

Onnellista Uutta Vuotta 2016 kaikille!

Georg Friedrich Händel: The Music for the Royal Fireworks (HWV 351).

Top-5 ja 5-poT

Top-5

1.) Perhe
2.) Istanbul
3.) Rytmisoittimet
4.) 2016!
5.) Gary Mooren 80-luvun tuotanto (!)


5-poT

1.) Lemmyn kuolema

tähän hajurako

2.) MV
3.) Rasismi
4.) Someraivo
5.) Oikeastaan koko some (vanhoja blogeja ei lasketa)
  

Ian Fraser "Lemmy" Kilmister 1945 - 2015

Motörhead: Bomber (live)

Hyvää Joulua!

Tony Kakko: Pieni rumpali

6.8.1945

Orchestral Manoeuvres in the Dark: Enola Gay

Top-5

1.) Huskvarna
2.) Rumblekat
3.)
4.) Broadroad
5.) Kontrapunctum

En ollut muistanut, että lapsuuteeni on kuulunut satumaisen kaunis tammimetsä. Ei ihme, että täällä kituvien risujen maakunnassa on joskus ohut olo - mutta vain joskus. Kolmonen on tällä kertaa väliinputoaja.