Lisää tyylitajuisia mimmejä

Helmikuussa 2005 Rovaniemelle saapuu levyjä pyörittämään DJ nimeltä Milla Lehto. Vaikka musiikki ei välttämättä nappaisikaan, voi keikka silti olla näkemisen arvoinen. Toinen kiinnostava konemusiikkiin liittyvä mimmi on Miss Kittin; hän osaa pukeutua. En tiedä, mitä yhteistä heillä on. Olette oikeassa, olen joskus varsinainen sovinistisikajuntti.
Mut ainaski mää oon meleko rehelline!

We will shortly arrive at Koivu

Björk on muuten hyvä bändi, mutta saisivat vaihtaa vokalistin.

Joskus syksyllä 1994 eräillä jatkoilla kuulin Violently happya volyymilla, joka ei tuntunut minusta hyvältä. Asuin tuolloin hetkellisesti Kangasalla, ja seuraava bussi sinne lähti vasta kuudelta.

Homogenic vaikutti hyvältä levyltä. Kävin syntymäpäivänäni katsomassa Dancer in the Darkin. Minusta hahmot olivat tyhmiä ja vastenmielisiä ja laulut sen mukana. Vokalistin naamanvääntely kiristi hermojani. Kaikki seurueestamme eivät varmaan olleet samaa mieltä, sillä sain ilon kuulla tuota hirnuntaa muutamankin kerran kera hehkutuksen miten hieno säveltäjä täti on. Vuosia myöhemmin keskustelussa tuli ilmi, että juonen aukot johtuivat todennäköisesti torkahtelustani eivätkä käsikirjoituksen puutteista.

Vespertine on hienonnäköinen levy. Kuuntelen vielä uusinta jonkun aikaa ennen mielipidettäni, joka epäilemättä kiinnostaa kaikkia kovasti. Täältä tähän.

Tiistai Karhussa

Poliisitalon ruokalassa donkeykongalaisella oli ehdotus: huomenna tiistaina yhdeksältä Karhuun. Istumaan iltaa ja kuuntelemaan levyjä. Ehdotus ei kuulostanut huonolta. Sinne vain sitten kaikki musavisailijat, joilla ei ole parempaakaan tekemistä. Me poikakuoron alemman tason miehet, jotka annamme joukkueemme nimen alkuosalle uskottavuuden ainakin ajattelimme tulla. Kuka tarvitsee enää elämää kun on musavisa?

Keskustelua illallisella

- Rock and roll and blues and jazz - kiss my ass!
- Hyvä biisi, mutta tiedätkö kenen se on?
- En.
- Juice Leskisen.
- Aha.
- Tiedätkö kuka on Juice Leskinen?
- Tiedän.
- No?
- Se on se pornotähden isä.

Sunnuntain levy ja kirja

Kuuntelussa:

Iron Maiden: Iron Maiden

Syy:

Mick Wall: Iron Maiden - Run to the Hills

Kirjassa on 544 sivua, olen sivulla 250. Eletään vuotta 1980, Dennis Sratton on juuri saanut potkut yhtyeestä ja Adrian Smithiä ajetaan sisään.

Lauantai

Ensin Seitakuoron konserttiin ja sitten Karhubaarin bileisiin. Yksinkertaista.

[koska olen vanha, tylsä ja väsynyt, varaan itselleni oikeuden vanheta, tylsistyä ja väsyä kotona loppuillan, jos konsertti ottaa lujille. Man, kaksi tuntia kuorolaulua saattaa käydä voimille. Been there, done that.]

Äshät

Kausifinaalissa toiseksi tullut joukkue Ässät on avannut omat kotisivunsa Käykää heittämässä tervehdyksenne.

[Sattumalta löytynyt Ässät-linkki on jotenkin tuttu... jostain]

Kamariorkesteri revittää ja rulettaa!

"Auf Wiedersehen Japan; Welcome Winter" on Lapin Kamariorkesteri nimennyt kauden kolmannen kamarikonserttinsa, joka pidetään tänään harjoittelukoululla klo 19.00. Kaksi parasta syytä tulla kuuntelemaan:

Kaupungilla kiertää nimittäin huhu, että

1.) Kuoromme matruusi Pekka on juuri aloittanut klarinettiopintonsa ja soittaa Lasse Eerolan Kasvikokoelman monimutkaisia mutta kauniita kappaleita.

2.) Lasse Joamets on uhannut soittaa viululla Yngwie J. Malmsteenia.

Don't tell mama

Jos ylivoimamme alkaa aiheuttaa päänsärkyä, voisi soveltaa DTM-autoilusta sovellettua kikkaa. Siellä voittajan autoon pannaan lisäpainoja etteivät erot kasva ja kisa pysyy tasaisena.

Jos musavisassa voittajajoukkueesta poistettaisiin yksi jäsen ja siirrettäisiin seuraavan kilpailun ajaksi johonkin toiseen joukkueeseen. En tiedä olisiko viimeiseksi tullut kauhean motivoiva. Kakkoseen sijoittaminen taas voisi johtaa kahden joukkueen hegemoniaan. Suuripisteisin kisasta pudonnut voisi olla kätevä, semminkin kun tulevalla kaudella finaaliin pääsee kolme etevintä. Ottakaa kantaa.

Epätrendikkäät voittavat

Poikakuoro taitaa olla ainoa joukkue, jonka yksikään jäsen ei omista ipodia tai tietokoneelta selattavaa laululistaa kuten tämä, tämä tai tämä.

Siinäkö lienee mahtavuutemme salaisuus? Vai onko se vain vanhat kunnon usko, toivo ja rakkaus.

Farssifinaali?

Voitimme eilen, mutta tänään ei enää tunnu yhtä hyvältä. Kannatan jyrkästi kausifinaali-tuomarin vaihtamista. Homma ei toiminut kuten kausifinaalin olisi pitänyt toimia; liian monelle jäi paha maku suuhun. Muistaako muuten kukaan, kun Dj-Ram-Eye vai mikä se nyt olikaan piti Wanhan Karhun aikaan musavisafinaalin? Se oli oikea katastrofi!

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että AOR, Bruce Springsteen, ooppera ja kasari-pop ovat ihan relevanttia musavisa-ainesta siinä missä tukka-heavy, mainosmusiikki, blues, jazz, Matti Nykänen, funk, iskelmä, punk, musikaalit ja jopa kaupallinen peli- ja filmimusiikki, jne, jne, jne. Niistä on osattava vain tehdä mielenkiintoisia kysymyksiä - kuten usein on tehtykin ja usein ei.

Joka tapauksessa: Poikakuoro rules!

Kausifinaali!

Kreikkalaisen voitonjumalattaren sanoin: Just Do It.

Ympäri Ämpäri

Jussi ja Samuli ovat pistäneet pystyyn mielenkiintoisen metalinkkiblogin. Og kertoo:

Ämpäri on musiikkiin keskittyvä metalinkkiblogi. Suodatamme mp3-blogien sisältöä ja linkitämme paikkoihin, joiden kautta pääsette nauttimaan mielestämme hyvästä ja/tai mielenkiintoisesta musiikista. 'Meta' siksi että emme yleensä linkitä suoraan musiikkiin. Näin aluksi blogia ylläpitävät Samuli Laukka ja Jussi Og kaksi pohjattoman coolia eklektikkoa. Tervetuloa.

Leppoisaa itsenäisyyspäivää!

Päivän visaisin kysymys tietenkin kuuluu: mitä itsenäisyys sinulle merkitsee ?

Minulle se merkitsee sitä, että täytyy valita päivän Suomi-levy soimaan. Ratkaisin pulman mitä parhaimmalla tavalla; laskin levylautaselle suomalaisen pop-historian todellisen merkkipaalun. Kohdusta hautaan Tuomari Nurmion ja Köyhien Ystävien kanssa on täydellinen äänilevy.

Rock And Roll - funktionaalista ajanvietemusiikkia

Aavistin oikein. Beatlesin One After 909 on aivan hemmetin tiukka keikkabiisi. Teimme eilen bändillämme kunniaa rock and rollin jumalille täyttämällä tanssilattian rokkaavilla feministeillä.

Viikonlopun sitaatti

Kerran itkin kustantajan jatkoilla väiteltyäni Pelle Miljoonan kanssa ammattiyhdistysliikkeestä.

- Katri Manninen, Ilta-Sanomat 4.12.2004.

Pimpelipom

Plimsollin merkki kirjoittaa kuolleesta pianonsoittolihasta nimeltään Richter. Samasta musikantista on puhuttu joukkueemme sisällä sekä tukiryhmän kesken, tietääkseni. Triviapamaus: 60-luvun tietosanakirjassa sukunimi on muodossa Rihter. En hämmästyisi vaikka joku rupeaisi mouhottamaan, että se on ainoa oikea tapa ja muoto.

500 Greatest Songs Of All Time

Rolling Stone (nro 963) on listannut 500 parasta biisiä kautta aikojen. Ihan mielenkiintoista luettavaa. Kuten DJ Orionkin totesi, hieman tuo Like a Rolling Stonen (Dylan) valinta ykköseksi haiskahtaa, mutta sellaista se Rock & Roll on.

Minun ei tarvitse miettiä lainkaan kaikkien aikojen parasta (rock)-biisiä, sillä se on ehdottomasti Rollareiden Brown Sugar. [linkin kuvassa on muuten aika kova single!]

Jaetulta kakkossijalta löytyykin sitten satoja kappaleita.

Rock-rumpalit TOP-5

Rumpali on muusikon paras ystävä

1.) Peter Criss (Hooligan / Love Gun)
2.) John Bonham (The Ocean / How The West Was Won)
3.) Charlie Watts (Where The Boys Go / Emotional Rescue)
4.) Eric Singer (Kiss: Goin' Blind /Unplugged)
5.) Ian Paice (Deep Purple: Lay Down, Stay Down/ Burn)

(Suluissa esimerkkikappale / LP)

Ylös ja alas

Takana on jälleen yllätysten ilta. Harmillinen lipsuminen pudotti meidät täpärästi finaalista. Varjofinaali osoitti meidän olleen kuitenkin hyvässä vireessä mutta se surullisen kuuluisa viimeistely jäi puuttumaan. En ala kuitenkaan soittamaan valitusvirttä vaan lähetän onnittelut illan joukkue- ja yksilövoittajille!

Kaikesta huolimatta on ollut ilo nähdä uusien voittajien nousu. Päätöstään lähestyvä syyskausi on edetessään muuttunut vaihtelevaksi, jännittävämmäksi ja entistä haastavammaksi. Pysyköön jännitys yllä loppuun saakka!