lauantaina, lokakuuta 29, 2016

Top viis

1. Väsymättömyys
2. Oikeudenmukaisuus
3. Vitutuksen antama energia
4. Pimeydestä löydetty valo
5. Karma

maanantaina, syyskuuta 26, 2016

Kummastelua

Ajattelin tilata levyn kaupasta, mutta hinta mietitytti. Päädyin hankkimaan sen suoraan artistilta. Kutkutti saada meiliä Jimmy Pagelta. Vaikka ukko on rikas kuin perkele, albuminsa hän myi varsin kohtuulliseen hintaan.

Tykkään Lucicer Risingista, eikä Death Wish kakkonenkaan huono ole, etenkin sen b-puoli. Musiikki on pelottavaa ja kylmää, mutta ei mitenkään kornilla tavalla. Vanhempana pidän aiempaa enemmän pimeästä vuodenajasta, kynttilöistä ja tunnelmoinnista. Siihen Pagen mystiset soundtrackit sopivat hyvin. Tietenkin älppärinä, motherfuckers.

Nyt soi kuitenkin Horslips. Olenkohan Suomen ainoa fani? Howthista löysin mintin The Man Who Built American, mikä ei ole erityisen häävi, mutta haluan ne KAIKKI!

lauantaina, syyskuuta 24, 2016

Peli poikki!

Omasta puolestani annan täyden tukeni päivän Peli poikki -mielenosoitukselle.

Nimimerkillä maahanmuuttaja ja syrjintää lapsena kokenut valkoihoinen suomalainen mies.

perjantaina, syyskuuta 23, 2016

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus
3.) Leonard Cohen: Various Positions
4.) Hymyilevä mies (täytyi käydä katsomassa toisenkin kerran)
5.) Äänettömyys

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2016

Top-5

1.) Rasismin vastustaminen
2.) Binn Éadair
3.) Irlantilainen puuhuilu
4.) Sami Yaffan elämäkerta
5.) Syksy ja pimenvät illat

Rasismia tulee vastustaa loppuun asti, eikä sille tule antaa tuumaakaan periksi. Ei, emme ole unohtaneet, emmekä koskaan unohda.

Rasisti, lue tämä tarkkaan: lakkaa vihaamasta ja ala rakastaa. Kuuntele vaikka aluksi Shostakovitsin pianotrio no 2, e-molli, op.67. 

perjantaina, heinäkuuta 01, 2016

Clashin kokoonpano


Lapin Kansan jutussa unohtui mainita, että kiinteistössä toimi pitkään myös Karhu Galleria, jonka maineikkaassa musavisassa syntyi syksyllä 2003 ylivoimainen musavisajoukkue Poikakuoro.

Perustajajäsen Tommi on aiemmin muistellut (2008):

"Minulle Karhu-galleria on aina ollut ainoa oikea musavisabaari. Voin keksiä sille perusteitakin. Henkilökunta ja kantajuopot olivat piristävä lisä, ja toisaalta pidin siitä, että siellä järjestettiin myös niin paljon kulttuuritapahtumia".

"Karhussa oli kyllä aivan ehdoton miljöönsä. Karu vanha pankkisali (en kyllä koskaan oppinut mikä pankki siinä oli ollut), nurkassa mölisevä kanta-asiakkaiden Hupakot-joukkue ja seiniä koristavat vaihtelevat hippien itseilmaisutaulut".


"Karhussa oli jotenkin tosi siistiä. Katto oli korkealla ja pöydät jotenkin järjestyksessä".

keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2016

Top-5

1.) Islanti jalkapallon EM-turnauksessa
2.) Classic valkosuklaa-salmiakki
3.) Alkava heinäkuu lomineen päivineen
4.) Blackmore's Nightin tunnelmallinen tuotanto
5.) Pitkät ja hitaat aamut

Muutamia kommentteja:

Veikkaan turnauksen voittajaksi Italiaa. Jäätelö on heikkouteni, voisin syödä sitä päivittäin. En tavallisesti lomaile heinäkuussa, mutta nyt olen innoissani. Olen muuttanut suhtautumistani Richie Blackmoren soittoon, joka on levyillä yllättävän siistiä ja tarkkaa. Vanhenemisen myötä minusta on tulossa aamuihminen. 

keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2016

Oulu

Ei ole enää paskakaupunni.

Kaupunki on muuttunut paljon, enkä opi uusia paikkoja. Hämmästelen edelleen jopa viisi vuotta sitten rakennettuja taloja, ne eivät tartu skeemaan, joka perustuu vuoteen 1993 (asuin Oulussa tosin pari vuotta myös vuosituhannen vaihteen aikoihin). Yhtään levyä en ostanut, mutta eräästä bassokitarasta olin lähellä tehdä kaupat.

Nyt soi Plantin Now and Zen. Tiedän, vanhaa musiikkia taas, mutta hetki sitten kuuntelin Florence and the Machinea - ei paha!

maanantaina, kesäkuuta 06, 2016

London Top-5

1.) Exhibitionism - The Rolling Stones
2.) Bonnie Raitt - Hammersmith Odeon
3.) Round Ticket to Brighton: The Quadrophenia Experience
4.) Holland Park, Hyde Park, Primrose Hill
5.) The Courtauld Gallery (Somerset House) / Handel & Hendrix

Tällä kertaa en kuullut suomea kertaakaan, mikä on aina positiivista. Lentokentillä totta kai, mutta eihän niitä lasketa muutenkaan. Sohossa oli vähemmän levykauppoja mitä muistin, tosin asiakkaita piisasi jonoksi asti.  

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2016

Uusi musiikki

Sitä kuulee joskus, mutta se ei jää mieleen. Kun tämän tosiasian myöntää itselleen, on taas kiva kuunnella Bill Evansia, Clashia ja Townes Van Zandtia.

torstaina, toukokuuta 12, 2016

Top-5

1.) Hide Your Heart
2.) Discogs
3.) Jäätelöt
4.) Huilu
5.) Valo

Ace Frehley ei tietenkään ole mikään tekninen taituri, mutta ehdottomasti hyvin merkittävä kitaristi. Sitä paitsi hänen soitossaan on särmää ja sielua sekä tunnistettavuutta, mikä useimmilta muilta uupuu. Fire and Water rokkaa sympaattisesti; vanhojen, fanittavien rokkijätkien puolella on hyvä olla. Olisi moukkamaista lähteä vertailemaan alkuperäiseen - muuten missaa koko idean. 

maanantaina, toukokuuta 02, 2016

Top-5

1.) Auringonpaiste
2.) Joe Lynn Turner
3.) Rauhalliset kävelylenkit
4.) Vappu 2016: kaksi konserttia
5.) Carl Gustav Jungin persoonallisuuspsykologia

Kuuntelen Enyaa. Musiikki rauhoittaa ja kuulostaa siistiltä ja puhtaalta. Laulaja asuu erakkona Manderleyn linnassa (Dublin) kissojensa kanssa. 

lauantaina, huhtikuuta 23, 2016

Prince

Muistoja.

Kesäsiirtolassa teippasimme serkkuni "J":n kanssa Princen julisteen ikkunalliseen ulko-oveemme. Tytöt kiinnostuivat meistä heti.

Minulla oli poikasena pari Princen rintanappia farkkutakissa, Controversyn levynkansi ja Rude Boy.

Paradea kuuntelin paljon. Aluksi kasetilta, johon "S" oli kirjoittanut tekstit vaaleanpunaisella. Dirty Mindin sain pian älppärinä. Sen funk oli niin makeaa.

Kun Sign O' The Times ilmestyi, kävin kuuntelemassa sitä säännöllisesti Raahen kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuunteluhuoneessa.

Lukiolaisena ostin  Love Symbol Albumin yhteisillä vähillä rahoilla silloisen tyttöystäväni "T":n kanssa (hänestä tuli myöhemmin ex-vaimoni). Yliopistossa pyysin toveriani nuotintamaan Sexy Motherfuckerin kitarasoolon, jota sitten yritin opetella. Minulle SMF on aina kertonut vain ja ainoastaan "T":sta.

Siinäpä tärkeimmät. Vanhoja juttuja, ja nyt Prince on kuollut.  

lauantaina, huhtikuuta 09, 2016

From Beyond

Räntäsateinen perjantain iltapäivä. Vatsa täynnä lounasta ja päivän askareet tehty, joten olohuoneen sohva ja katsomattomien elokuvien pino kutsuvat. Pitkällisen pohdinnan jälkeen katsottavaksi valikoituu Stuart Gordonin ohjaama klassikko From Beyond (1986), joka pohjautuu H. P. Lovecraftin saman nimiseen novelliin.

Elokuva alkaa pahasti pieleen menevällä kokeella. Tohtori Edward Pretorius (Ted Sorell) on kehittänyt erityisen resonaattoriksi kutsumansa laitteen, joka auttaa avaamaan ihmisen aistit todellisuuden eri tasoille. Tohtorin apulainen Crawford Tillinghast (Jeffrey Combs) aloittaa kokeen, jonka seurauksena Pretorius jää päättömänä lojumaan testitilana toimivan ullakkohuoneen lattialle ja Tillinghast itse päätyy mielisairaalan suljetulle osastolle. Sairaalassa työskentelevä tohtori Katherine McMichaels (Barbara Crampton) kiinnostuu tapauksesta ja haluaa toistaa kokeen yhdessä Tillinghastin kanssa. Rooleissaan mainion intensiivisesti irroittelevat Combs ja Crampton saavat From Beyondissa seurakseen lystikkään poliisinroolin vetävän Ken Foreen, jonka kauhufanit muistanevat alkuperäisestä vuoden 1978 Dawn Of The Deadista.

Stuart Gordonin edellinen elokuva Re-Animator (1985) pohjautui myös Lovecraftin tarinaan. Re-Animatorissa Gordon saattoi kuitenkin hyödyntää huomattavasti laajempaa pohjamateriaalia. Tästäkin huolimatta From Beyondin tarinan muokanneet Gordon, Brian Yuzna sekä myös varsinaisen käsikirjoituksen laatinut Dennis Paoli onnistuivat hyvin varsin lyhyen novellin laajentamisessa täysimittaiseksi elokuvaksi.

Lovecraftilainen universumi toisissa ulottuvuuksissa vaanivine tuntemattomine voimineen on From Beyondissa hyvissä voimissa. Gordonin ohjauksessa elokuva kasvattaa kierroksiaan tasaisesti kiihtyen loppua kohti tyrmääväksi makaaberien yksityiskohtien ja splatterin tajunnanvirraksi. Lovecraftin vahvasti kirjallista kerrontaa on tunnetusti ollut vaikea kääntää kelvollisin tuloksin elokuvalliseen muotoon, mutta Gordonin ja kumppaneiden lähestymistapa on tuottanut ainakin omalle kohdalleni osuneista tulkinnoista parhaat tulokset. Tekijöiden taidoista kertonee myös se, että pienellä budjetilla tehty ja 30 vuotta vanha elokuva näyttää ja kuulostaa edelleen erittäin hyvältä. Tätä korostaa myös MGM:n loistavasti masteroitu ja runsailla taustamateriaaleilla maustettu dvd-julkaisu.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Bachia pääsiäisenä IV

Pääsiäisoratorio BWV 249: Seele,deine Spezereien. Agnès Mellon (sopraano),
Patrick Beuckels (barokkihuilu), Collegium Vocale Gent, joht.
Philippe Herreweghe.

torstaina, maaliskuuta 24, 2016

tiistaina, helmikuuta 16, 2016

Top-5

1.) Rakkaus
2.) Jäätelö(t)
3.) Päiväunet
4.) Robin Beckin ääni
5.) Auringonpaiste helmikuussa

maanantaina, tammikuuta 11, 2016

Bowie Top-5

Nyt meni Bowie. En voi sanoin kuvailla, mitä miehen musiikki on merkinnyt minulle jo 70-luvulta lähtien. Voin vain kiittää ja toivottaa onnea viimeiselle Mars-lennolle. Pian sielläkin on elämää.

1.) 
Heroes - mestariteos alusta loppuun
2.) Diamond Dogs - tätä olen kuunnellut eniten
3.) Hunky Dory - pianolla sävellettyjä huippubiisejä
4.) Reality - bändimme soitti Daysia, koko levy kolahti
5.) Scary Monsters - värikkäitä muistoja 80-luvun alusta, Ashes To Ashes

Tin Machine - minusta koko projekti oli mahtava. 
Tonight - tästäkin pidin paljon 25 vuotta sitten....


keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Top-5 ja 5-poT

Top-5

1.) Perhe
2.) Istanbul
3.) Rytmisoittimet
4.) 2016!
5.) Gary Mooren 80-luvun tuotanto (!)


5-poT

1.) Lemmyn kuolema

tähän hajurako

2.) MV
3.) Rasismi
4.) Someraivo
5.) Oikeastaan koko some (vanhoja blogeja ei lasketa)
  

torstaina, toukokuuta 14, 2015

Top-5

1.) Huskvarna
2.) Rumblekat
3.)
4.) Broadroad
5.) Kontrapunctum

En ollut muistanut, että lapsuuteeni on kuulunut satumaisen kaunis tammimetsä. Ei ihme, että täällä kituvien risujen maakunnassa on joskus ohut olo - mutta vain joskus. Kolmonen on tällä kertaa väliinputoaja. 

maanantaina, huhtikuuta 06, 2015

Bachia pääsiäisenä V

Aaria Saget, saget mir geschwinde Pääsiäisoratoriosta BWV 249. Andreas Scholl (kontratenori), Collegium Vocale Gent, joht. Philippe Herreweghe.

torstaina, huhtikuuta 02, 2015

Mistä kana kusee?

Huh! Ekat biitit ko alako, nii mä olin, että ei saatana, nyt jysähti...sit mä olin, että ei vittu voi olla. Sit mä olin, että ei helevetti, kyllä se niinkö jumalauta vittusaatanaperkele on. Kunkku Kendrickin uus, eikä ees aprillipila. On se saatana kova.

Vuoden kovin räppibiisi on tässä. Kovempaa ei vain voi tulla enää. Ei voi. Videolla on sinistä ja punaista ja Kendrickin päällä sinistä, takana punaista. Sanoitusten syvyyttä voitte opiskella genius.comissa, mikäli kiinnostaa.

Bachia pääsiäisenä I

Kantaatti Aus der Tiefen rufe ich, Herr, zu dir BWV 131. Lothar Odinius (tenori), Klaus Mertens (basso), The Amsterdam Baroque Orchestra & Choir, joht. Ton Koopman.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2015

Suomiräpin suurin lyyrikko on poissa

Suomiräpin suurimpana lyyrikkona pitämäni Edorf on poissa. Sana kiiri minullekin sosiaalisen median kanavia pitkin yhteisiltä ystäviltä jo ennen tiedotusvälineitä, vaikka henkilökohtaisesti en miestä tuntenutkaan. Vaikutuksen teki kuitenkin jo aikanaan Kelohonka-battlessa hänen sanavarastonsa ja tekninen taituruutensa, vaikkakaan battleräppi ei ehkä sellaiseen syvällisyyteen ole kaikkein otollisin tilaisuus. Sen koko battlenhan voitti Jodarok muuten suvereenisti, mutta kyllä Edorfkin minut vakuutti. Kyse ei ollu tmistään mikkitsekkaajasta, vaan aidosta sanataiturista, joka tiesi, miten sanat laitetaan toistensa perään. Levyjä kuunnellessa ne lyyriset hienoudet tulevatkin paremmin esiin. Samoin vaikutuksen teki jo aikoinaan Edorfin henkinen vahvuus, joka käy ilmi myös tästä YLEn haastattelusta.

perjantaina, maaliskuuta 13, 2015

Perjantaita Kristallijärveltä

Perjantai 13. päivä. Viikonpäivä, joka saa kansan käyttäytymään hermostuneesti ja jolloin jokin menee taatusti pieleen. Päivän iltaa kannattaa siis viettää Sean S. Cunninghamin vuoden 1980 Friday the 13th-klassikkoslasherin parissa, joten levy vain soittimeen, olohuone pimeäksi ja sohvalle löhöilemään.

Ohjaaja Cunninghamin lähtökohta elokuvalle oli harvinaisen vilpitön: tarkoitus oli tehdä pienellä budjetilla mahdollisimman tuhti nippu taalereita. Kuten hyvin tiedämme, projekti onnistui yli odotusten ja elokuvasta muodostui pitkä ja suosittu sarja. Jatko-osissa monsterivastuun ottaneesta lätkämaskimies Jasonista tuli myös eräs tunnetuimmista kauhuhahmoista.

Friday the 13th alkaa teinijoukon saapumisella kunnostustöihin Crystal Laken vanhaan leirikeskukseen. Pian selviää, että paikassa on jotain vialla, kun joukko alkaa mystisesti harventua.

Friday the 13th on mukava ja pienimuotoinen slasherjännäri, jossa osaset tuntuvat budjetin puutteista huolimatta istuvan paikallaan. Tom Savinin käsityönä toteuttamat tehosteet ovat edelleen tehokkaita ja osoittavat, kuinka lateksimaskit ja tekoveri peittoavat kehnon tietokonegrafiikan. Elokuvan ääniraidalla soivan lajityypin perinteitä kunnioittavan musiikin on säveltänyt Harry Manfredini.

Nykyisellä mittapuulla Friday the 13th on melkoisen mietoa katsottavaa. Valtakunnan televisiossa tulee illasta toiseen rankempaa kamaa. 1980-luvulla elokuvalle kuitenkin sateli kielto- ja leikkaustuomioita. Eurooppalaisten katsojien iloksi vuoden 2003 dvd-julkaisulle päätyi viimein elokuvan muutamia kymmeniä lisäsekunteja sisältävä unrated-versio. Elokuvan ikään nähden Friday the 13th-dvd on  hyvälaatuinen. Ainoat miinukset tulevat amatöörimäisen suttuisesta kansitaiteesta. Aina sitä vain pitää kummastella, kuinka klassikkoelokuvien dvd-julkaisujen kansiin ei tahdota laittaa yleensä taidokkaasti toteutettua alkuperäistaidetta.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2015

Top - Femma





1. Uus bändi jossa soitan ja treeninauhoituksien soundi jonka saan mukavan svengaavaksi uudella Cubase 7 päivityksellä.

2. Tuleva indonesiaan suuntautuva reissu.

3. PKN

4. Marjasmoothiet

5. Eihän lista olisi mikään jos ei mainitsisi kahvia ja eritoten tummaa paahtoa.

6. Venturesin 66 Japanin keikan livelevy.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2015

Ihan **tun sikakova juttu.





Jotenkin aika sanattomaks vetää kyllä. Täytyy myöntää et en kattonu euroviisuja silloin kun Loordi oli siellä mut nyt on ihan pakko. Vanhana punk-rock diggarina .....    ei hitto ihan superia.

perjantaina, helmikuuta 27, 2015

20 Feet from Stardom.





Tänään teemalta tulee palkittu dokkari. Erittäin vaikuttavaa kerrontaa ja rajuja tarinoita. Eikä se haittaa jos vähän silmät hikoilevat katselun aikana, ei.




torstaina, helmikuuta 26, 2015

keskiviikkona, helmikuuta 25, 2015

Telsu, top-jotain





1. True Detective. Woody Harrelson ja etenkin Matthew McConaughey vetävät kyllä niin miehekkäät ja elämänmakuiset roolit että kättä lippaan vaan siellä siistiä sisätyötä tekevät miehenretaleet.

2. Kaukasia 30 päivässä. Voisin jopa väittää että Haapasalon paras "30 päivässä" sarjoista, rentoa ja kuitenkin poliittisesti ottaa kantaa.  Katellaan nyt kuitenkin loppuun asti.

3. Manitbois/Bulttibois uusinnat.   Aake Kalliala on suomen törkein kyykyttäjä, tylyttää peteliuksen roolihahmoja 8-2.  Clint Eastwood jää kakkoseks. Toisinaan noi on PulttiboisManitbois jaksot ihan kohtuuttoman kökköä mut sit kun osuu maaliin niin wautsi waude.

4. Rouva Ministeri. Mukavan kepeesti käsiteltyä poliittista juonittelua. Téa Leoni:n roolin kehittymistä on rentouttava katsella ja hänen taustajoukoissakin on muutama vekkuli persoona.

5. Kingi.   Kaikkien nykypäivän laulukilpailuohjelmien ilkeä serkku joka näyttää mitä tänäpäivänä merkitsee käsite rosvosektori noin niinku tuossa formaatissa.

Top-5


1.) Lähestyvä talviloma ja lähimmäisten näkeminen.
2.) Hedelmällinen yhteistyö saienssin parissa.
3.) Gretschien soittaminen aamunavaukseksi.
4.) Arangelo Corellin concerto grossot.
5.) Appelsiinituorejuusto.

tiistaina, helmikuuta 24, 2015

Uutisia sieltä ja täältä.

Rumpaleille tärkeää infoa.    Vain Rovaniemellä tämäkin on mahdollista.  Tässä sivusto joka jokaisen itsetietoisen ja nälkäisen populaarimusaharrastajan olisi hyvä ainakin osittain ottaa haltuun. Sillä eihän sitä tiedä mitä musavisassa saatetaan kysyä.

Jep.

Lahjattomat päivät.

Telsusta tuli aikaa sitten dokkari tästä suomen ainoasta euroviisuvoittajasta. Mä olin jotenkin hämmentyny kun katoin sitä. Se toi mieleen Anvil dokkarin. Samantyyppistä naivia satanen lasissa uskomista omaan juttuun. Koskettavaa, vereslihalla oloa, jopa omakohtaisuutta. Läheltä liippaa.

Tottakai rokkihommiin kuuluu häröily, sekoilu, satasella sukeltaminen ja eksyminen pimeyteen. Sieltä kumpuaa hienoja löytöjä ilon ja eksistentialismin kautta, parhaimmillaan neroutta huonommillaan rajummanluokan todellisuuspakoa, tekotaiteellista paskaa ja markkinapönötystä.

Mutta jotenkin tähän dokkarin pääkohteeseen oli jäänyt asumaan jotain todella surullista, josta joku psykoanalyytikko käärisi sievoiset summat jos vain saisi kyseisen artistin sohvalleen piippua tupruttelemaan.
Anvilin jätkät kävi duunissa ja oli ajoittain ns. normaali arjessa kiinni. Anvilin jätkät olivat hilpeitä veikkoja ja heillä oli toisensa ja tietenkin kavereita joilla oli kompetenssia (Lemmy, Slash..) jota hyödynnettiin.

Piippuvillellä arki on härmässä toisin. Koiria, mökkiä, äippää, colaa, kuorosotaa, hännystelijöitä....   kaikenlaist pikku harmii.
Häkellyttävintä oli kuitenkin se kun uusia biisejä "sävellettiin". En ole aikoihin kuullut miten biisin osia ja tunnelmia kuvailtiin noin yksioikoisin sanoin. Viimeiksi kuulin vastaavanlaista terminologiaa biisiaihioista kun olin 16-18v. Hämmentävää.

Joku sanoikin siinnä dokkarissa että Piipuntupruttelija on kuin Peter Pan. Jännitti pirusti miten se dokkari loppuu, velkaa ja bändin rivit rakoilee. Hieno lopetus, keikkoja alkoi tulla ja sen suhteen tilanne ei ollut niin toivoton.  Hienoa. Siis oikeesti hyvä ja paljastava dokkari. Diggasin, siis niinku artistikuvana, musa on täyttä skeidaa edelleen. Lastenlauluja valmistuu niitä halajaville. Vähän kun joulupukki lahjoineen :D

Kitaristin tone, 6.

Rockland


Selitä tenaville se tunne, kun pyöräilee postiin hakemaan tilaamansa uutta lp-levyä ja pistää sen kotona sitten soimaan. Tuoretta maitokahvia mukissa. It's only rock 'n roll but I like it. 

maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Top-5

1. Loma
2. Troma
3. Iltakahvi ja iltamaisema
4. 80-luvun eurohumppa
5. Satunnaisklikkauslöydöt Youtubelta

Seku vaan postaan maailman parhaan surffipunkkibiisin

Niin, en mä tiedä, onko tässä nyt sitä tonea, mutta vatunmoinen svengi ja draivi ja olen joskus vetänyt elämäni parhaan laskun skimbamäessä tämän biisin tahtiin täysillä.

Tone, osa 5.

Tone, osa 4.





Hyvä tone ei tarkota sitä että taimaus osuu kohilleen tai et soittaa "virheettömästi". Pikkasen tahmaset näpit saattaa jopa olla eduksi.

Tone. osa 3.





Tone on soundia, joka elää, tsibaletta tukeva, värittävä, hallitusti jopa riskirajoilla käyden. Vähän niinkuin jos vedät rumpuja ja lyöt virvelin keskelle tai sitten keskelle+kanttiin samanaikaisesti niin tone on pikkasen erilainen. Tone vaatii herkkyyttä.  En tiedä avasiko käsite tone yhtään asiaa teille teoreetikoille mutta pohtikaa tuolta pohjalta. Tone on jotain....    runoutta hipovaa tilannetajua.



 Itseasiassa odotinkin koska jompikumpi akateemikoista kysyy mikä on tone, heh :D


sunnuntaina, helmikuuta 22, 2015

Top-5

1.) Nightwish & Floor Jansen
2.) David Bowie: Stay
3.) Laura Cox
4.) Tiede
5.) Salsa

Idea on siinä, että lataa vitosen pöytään nopeasti ja intuitiivisesti. Kommentteja:

1.) Orkesterin ammattitaito ja laulajan karismaattisuus tekivät eilen vaikutuksen.
2.) Bowie goes funk. Station To Station on loistava kokonaisuus.
3.) Lauralta opin ekat kantrilikit, Night Trainin soolo on näyttävä myös visuaalisesti ;)
4.) Perjantaina ei vielä päästy pitkälle, mutta kärsivällisyys on alfa ja omega.
5.) Ajattelin opetella tanssimaan. Salsassa mennään suoraan asiaan. 

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2015

Marc Almond - The Days Of Pearly Spencer (1992) HD

Top-5

1.) Ruisleipä.
2.) Klassikkokirjat.
3.) Pink Floyd: Endless River.
4.) Päiväunet hyvän cd-levyn ja laadukkaiden kuulokkeiden kera.
5.) Aristoteleen kardinaalihyveet: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja rohkeus.

maanantaina, helmikuuta 16, 2015

Musavisa

Uskokaa tai älkää, mutta pääsin näiden rutikuivien vuosien jälkeen järjestämään lähes oikean musavisan erään ex-halinallen syntymäpäiville. Paikalla oli myös jäseniä entisistä vastustusjoukkueista, joista suurin osa toimii nykyisin kunniallisissa ammateissa. Ainoatakaan ammattimusavisailijaa ei ollut paikalla.

Päivänsankari selvisi hyvin ja sai visasta puhtaat paperit. Tosin pienenpieni tahra paperille jäi disco-osiosta, kun disco-jättihitti Rosannan esittäjää ei tämä ikinuori matruusi kaikessa juhlahummailussaan pystynyt muististaan kuivertamaan. Mainitaakoon tässä, että muusikkoslangi oli hyvin hallussa!

tiistaina, helmikuuta 10, 2015

Top-1975


L.A. Forumin keikoilla bändi on törkeimillään. Parhaiten toimii nimenomaan ajankohtainen kama. 28-vuotta täyttänyt Ronnie esiintyy eka kertaa Stonesin riveissä ja millä tavalla! Ja Billy Preston! Vitun hyvä, kuten Juho Juntunen kirjaili aikanaan Suosikissa.

maanantaina, helmikuuta 09, 2015

Top-5

1.) Vilja av stål - Mina memoarer (Yngwie J. Malmsteen).
2.) Banaaniletut marjoilla ja hunajalla.
3.) Led Zeppelin: No Quarter.
4.) Kesytön (litografia).
5.) Säännöllinen liikunta.

tiistaina, helmikuuta 03, 2015

Top - Femma





Työttömänä olemisen edut.

1. Soitella skittaa

2. Kuntoilla

3. Lueskella

4. Duunata safkaa

5. Harhailla ja eksyä omiin ajatuksiin.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015

Top-5

1.) Lauantain konsertti- ja keskustelutilaisuus.
2.) Liisamaija Laaksonen Jörn Donnerin elokuvassa Mustaa valkoisella (1968).
3.) Kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät.
4.) Aliarvostettujen albumien osoittautuminen mestariteoksiksi.
5.) Prince: Tamborine (1985), erityisesti naurettava kertosäe ja "neron" laulusuoritus.

perjantaina, tammikuuta 30, 2015

Top-5

1. Viikonloppu
2. Valo
3. Dario Argento-giallofestarin aloitusleffa: loistava, unenomainen, mystinen Phenomena (1985)
4. Italokasarizombiesplatter-leffojen soundtrackit
5. Wanhan liiton rock

lauantaina, tammikuuta 24, 2015

Top-5

1.) Sostakovits: Pianotrio no 2, e-molli, op. 67.
2.) Ingmar Bergmanin elokuvien naiset.
3.) D-duuri kitaralla, asteikot ja sointupaikat.
4.) Omat erityiskiinnostuksen kohteet, kuten...
5.) Metsämarjat ja turkkilainen jogurtti.

perjantaina, tammikuuta 23, 2015

Top-5

1.) Beethovenin pianosonaatit
2.) Nordqvist Nippon Green
3.) Tammikuun pakkaset ja talvipyöräily
4.) Urheilumiekkailu
5.) Soittolistojen väsääminen

Tammikuisessa arkivapaapäivässä on jotain erityisen hienoa. Saa nukkua pitkään, herätä houkuttelevaan lounaskutsuun, suorittaa rauhassa kotiaskareita ja nauttia edes hetken aikaa rauhallisesta elämänrytmistä. Kirjoja on luvussa kaksi, joista toinen käsittelee Nasaretin miestä ja toinen Aspergerin syndroomaa. Näillä mennään.

tiistaina, tammikuuta 20, 2015

Tietopalvelukysymys

Mikkovee; mitä eroa on rapilla ja hiphopilla?

Onko se niin, että rap on sitä puhehommaa ja hiphop on se koko afrikkalaisamerikkalainen, kulttuurinen viitekehys?

Lupasin näet perehtyä, mutta en tiedä mistä aloittaa. Sitten muistin Poikakuoro-blogin, wikipedia-lähteenäkin käytetyn luotettavan tietolähteen. Yhtenä päivänä kuuntelin jopa yhden aiheeseen liittyvän radio-ohjelman, jonka juontaja vaikutti vallan erinomaiselta. 

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2015

perjantaina, tammikuuta 16, 2015

Temples - Shelter Song





Niin joo. Viime vuonna tehtiin myös täntyyppistä kamaa. Ei hitto upeeta jatkumoa historiaan popmusiikin. Psykempää kun Beatles. Ottakaa haltuun koko albumi.





Rock/pop elää ja voi hyvin.    Mii laik :D


maanantaina, tammikuuta 12, 2015

Popmusiikin vitsaus


Esimerkki on kantrimusiikista, mutta pätee muuhunkin poppiin. Kyllä, se kaikki kuulostaa samalta, koska se on tehty kuulostamaan samalta.

lauantaina, tammikuuta 03, 2015

Top-5

1.) Joulu 2014. E 5/5.
2.) Paul Rodgersin bändit.
3.) Almost Famous pitkästä aikaa.
4.) 2015: Ubi thesarus tuus, ibi et cor tuum.
5.) Järkevät suunnitelmat, jotka ovat helppoja toteuttaa.

Siinäpä tärkeimmät, mutta ei tärkeysjärjestyksessä. Viime vuosi oli juhlavuosi. Matkustelin, hankin uusia soittimia, soitin unohtumattomia keikkoja, ystävystyin mielenkiintoisten tyyppien kanssa, pysyin terveenä ja rakastuin - ja mikä kaikkein parasta:  jälkikasvun kanssa isä/tytär-suhde syveni entisestään.Vanhempana sitä vain...tajuaa.

Pelännyt en kertaakaan. 

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2014

torstaina, lokakuuta 02, 2014

Tom Petty and the Heartbreakers: American Dream Plan B [Official Audio]







Tom Petty ja The Haertbreikkerssin uusimmalta Hypnotic Eye levyltä löytyy tämä biisi. Suosittelen kaikille sivistyneille ihmisille tutustumista tähän albumiin.

tiistaina, syyskuuta 30, 2014

Hyviä fiboja

1. Beck, Morning Phase albumi. Soundit istuu hyvin syksyn rauhaan, romantiikkaan ja melankolinaan.
2. Metäs kävely ja väriloiston ihmettely.
3. Tom Petty & The Hertbreakers, Hypnotic Eye albumi, tuttuu&turvallista mut kuitenkin jollain tavoin vetää maton alta
4. Sam Yaffan SoundTracker ohjelmasarja Teemalta.
5. Tuleva Pietarin reissu (Lenny Kravitz)
6. Brian Setzerin uusin albumi, aivan posketonta rokettirollia, tyylikästä musaa.


Et sillai.
-M-

Cindy Blackman Santana joins Lenny Kravitz on Tour

lauantaina, syyskuuta 20, 2014

Top-5

1.) Bodhrán (Ringstone, Galway)
2.) Euroopan merenrannat
3.) Pimeä, pimeä syksy
4.) The Wordin bassot
5.) Kiireettömät illat

Nyt kun Beatles-bassot alkavat hahmottua ja mennä sormimuistiin, on aika aloittaa stemmojen treenaaminen. - Jestas sentään, kun tämä Lee Dorseyn Ya Ya Twsit on svengaava kappale! Tapasin eilen erään visojen väsääjän. On kuulemma työlästä puuhaa. Teki mieli sanoa, että visaileminen se vasta työlästä onkin, joskus suorastaan vittumaista. Aikansa kut kut kut jne.

maanantaina, elokuuta 25, 2014

Luulin jo, ettei tällaista räppiä tee kukaan

Olin väärässä. Joskus aiemminkin hehkuttamani Action Bronson näemmä tekee. Älytöntä. Uskomatonta. Nyt on kyllä kaikki tasot ja rimat laitettu ihan uusiksi.

maanantaina, elokuuta 18, 2014

Top-5

1.) Itämainen puulaatikko
2.) Uusi keittiöradio
3.) Leonard Cohen
4.) Galway (ie)
5.) Hapankorppu, punasipuli ja aura.

Elokuun illoissa on taikaa. On kivaa mennä sänkyyn lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Yömankkaan onkin jo livahtanut hämyisää kelttikamaa, levylautasella on sinnikkäästi pyörinyt iltapäivisin Various Positions. Posti on tuonut sarjakuvia. Kaikki hyvin!

torstaina, kesäkuuta 19, 2014

Top-2 futisbiisit

Kun tuossa Mackanin hieman aiemmassa postauksessa tulivat puheeksi futis ja biisit, niin laitetaas tähän top-2 futisbiisit. Ainoastaan kaksi sen vuoksi, kun ei muita (ehkä syystäkin) muistu mieleen.

1. New Order: World in Motion

2. Andy Lau: Into the Future

lauantaina, kesäkuuta 14, 2014

Ysäri

Kaikkiin elettyihin vuosikymmeniin liittyy tunteita, ja on alettu puhua kasarista ja ysäristä. Termin kasari kuulin käytettävän ensimmäistä kertaa 90-luvun lopulla, Tampereen Aaltosenkadulla eräissä tupareissa. Luulin ensin, että isäntä puhui kokkaamisesta, koska istuimme keittiössä.

Ysäri ahdisti pitkään. Jopa siinä määrin, että muutama vuosi sitten karsin cd-kokoelmasta lähes kaikki vuosikymmenellä julkaistut levyt.Lapsellista, mutta musiikissa on kysymys tunnelmasta, ja toisaalta tarvitsin tilaa uusille levyille.

Eilen kuulin täysin sattumalta (?) tutun laulun vuodelta 1994. Kokemus oli tilanteesta, "kontekstista" johtuen niin yllättävän voimakas, että nyt puoli vuorokautta myöhemmin ajattelen sen olevan yliaistillinen sanan materialistisessa mielessä, jos sellaista onkaan. Itse tilanteessa tulin ihan kaheliksi. Ysäristä!

Jälleen kerran olen vaikuttunut musiikin voimasta ja vaivun polvilleni sen edessä.

Ei ihme, että dervissit pyörivät musiikin mukana ja kädellään kurottavat kohti taivasta.

perjantaina, kesäkuuta 13, 2014

MM-kisakappale

Eipä ollut kummoinen MM-kisalauluesitys. Onneksi avausottelu oli sentään vähän parempi. Jos minä olisin Brasilian diktaattori, olisin määrännyt hommaan Maria Ritan.

Ei ehkä stadionkokoluokan kailottaja, mutta tykkään hänen äänensä kehräävästä pehmeydestä - mielestäni brasilialaisen laulusoundin juju (naisilla).

Portugali on muutenkin kaunista laulettuna, paitsi fadoissa, mikä onkin rannoilta merimiestensä perään ruikuttavien akkojen kireää valitusta. 

keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2014

Top-5

Kaiken yläpuolella aurinko.

1.) Taitava tanssija
2.) Seitsikkokeikka
2.) Omat futon-patjat
4.) Keltit ja pakanafolk
5.) Kiss-miesten tuoreet omaelämäkerrat

Kävin myös elokuvissa. Days Of Future Past on kevyesti sarjan paras.

Pohjana hyvä tarina, täytteenä erinomainen ohjaus, kuorrutuksena huippunäyttelijät ja kirsikkana svengaava leikkaus. Kaiken lisäksi elokuva sijottui vuoteen 1973! 3D oli toteutettu hyvällä maulla.

Tosin Hugh Jackmanin 3D-rintalihakset näyttivät jo aivan naurettavilta. Olisivat tasapuolisuuden nimissä tarjoilleet samaa myös Jennifer Lawrencen kohdalla - ja koko kropalla kiitos.

tiistaina, kesäkuuta 10, 2014

Bad News - Sad News

Enpä olisi uskonut, että katsomamme rock-elokuvan pääosan esittäjistä kuolee oikeasti samana iltana.

Fanitimme tätä superlahjakasta brittinäyttelijää parhaan kaverini K:n kanssa tuoreeltaan jo nuorukaisina, joten eilisellä elokuvalla oli liki kolmenkymmenen vuoden katsomistauon jälkeen minulle suuri merkitys: siitä tuli jäähyväiset.

Lepää rauhassa Rik Mayall. 

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2014

Asterix, Obelix ja Honteux

Enpä muista, milloin olisin nauranut niin paljon vahingonilosta kuin eilen - ja vieläpä kauniina kesäpäivänä kahden seksikkään naisen seurassa*.

Jos osaisin, kirjoittaisin tapauksesta yhtä hauskasti kuin vaikkapa Kauko Röyhkä, mutta minähän en olekaan facebookissa kerjäämässä.

Tämä tänne blogiin henkilökohtaiseksi, biografiseksi muistiinpanoksi. Kenenkään ei kannata siis loukkaantua...MUHAHAHAHHHAH!!

*muistan sittenkin (erityisesti naiset): vuonna 1991 (Oulu, Intiön Koskenniska).

Bachia pääsiäisenä V

  "Schafe können sicher weiden" kantaatista "Was mir behagt ist nur die muntre Jagd", BWV 208