Jopa Rumbakin on hereillä, vaikka ei kerrokaan, miksi se Kendrick kaivaa verta nenästään. Tällä studioräppäreiden aikakaudella, jolloin emceet eivät haasta toisiaan, vaan keskittyvät ns. getting paid, on tämä tilanne enemmän kuin tervetullut. Näin paljon sähköä ei ole ollut ilmassa kymmeneen vuoteen. Itse asiassa tämä on viihdyttävämpää, kuin se aiempi skaba NYCn kingiydestä, jota Nas ja Jay-Z vetivät levyillään turhan monta vuotta. Hiphop-ummikoille tilanteen syvällisempi ymmärtäminen saattaa vaatia hieman perehtymistä termiin nimeltä battle, jota en jaksa aukikirjoittaa, vaan wikipedian suppea oppimäärä saa riittää.
Kaikki kuitenkin toivon mukaan ovat kärryillä sen suhteen, että hipedihoppi-jutut saivat alkunsa pienessä New Yorkin kaupungissa, ookoo? Sen pitäisi kuulua ihan perusjantterinkin yleistietoon nykyaikana, kun niin moni muukin Los Angelesin ja New Yorkin kaduilta peräisin oleva ilmaus on pesiytynyt jokapäiväiseen yleiskieleen jopa täällä Lapissa.
Mutta. Se jutun ydin. You don't just claim the throne of New York City and expect to get away with it. Especially, if you from Compton. You better be ready to put up. Eli toisella kotimaisella: New Yorkin kruunua ei noin vain vaadita itselle, ei varsinkaan, jos on Comptonista. Parempi pistää kaikki peliin tai lähteä kotiin silloin. New Yorkin (metaforinen eli vertauskuvallinen, tosikoille, neliöille ja urpoille selvennykseksi - capisce?!) kuninkuus kun ei rapin omassa mielikuvitusmaailmassa tarkoita ainoastaan ko. kaupungin herruutta. Eikä itärannikon. Se on vähän niinkö koko maailman herruus, lapset ja noobit. Sitä se on. Kelatkaa nyt. Ja se miksi sitä ei yleensä haasteta muualta, kuin New Yorkin sisäpuolelta, on selitetty ja aukikirjoitettu mm. vuonna 1998 ilmestyneessä Gang Starrin New York Strait Talk -veisussa. Toki monessa muussakin kappaleessa, mutta tuossa se on niin selvästi, kuin voi olla.
"[...]True if you can make it here, you can make it anywhere
That means a lot of rappers, they should stay away from here
cause we still care, about the total artform
Niggaz could sell more records but they still can't flip a live forum[...]"
Valottiko vähän? Hiphoppologian tohtori lopettaa luentonsa tähän. Ja kuunnelkaa nyt sen Kendrick Lamarin pätkän lisäksi ainakin Joell Ortizin vastine, jumalauta! Ja ajatuksella. Ne sanat, ne sanat. Niitä satoja muitakin kynnelle yrittäviä voitte kuunnella, New York Citystä on kuulemma yhtäkkiä vaikea saada studioaikaa, sikäli, kuin se asiaan liittyy.
keskiviikkona, elokuuta 14, 2013
tiistaina, elokuuta 13, 2013
maanantaina, elokuuta 12, 2013
perjantaina, elokuuta 09, 2013
Enpä oikein tiedä
Pilvikartasto. En ole lukenut kirjaa, mutta elokuvan katsoin ja vieläpä vallan erinomaisessa seurassa. En oikein osaa analysoida, pidinkö näkemästäni vai en. Sen tiedän, että tuskin jaksan ainakaan muutamaan vuoteen katsoa tätä lähes kolmituntista sekamelskaa uudelleen. Tätä kirjoittaessa päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin aavistus, että aikanaan raina näyttäytyy melkoisen falskina yrityksenä tehdä jotain suurta. Pilvilinna on tarkoitettu klassikoksi, mutta sitä statusta se ei tule koskaan saavuttamaan, ainakaan minulle.
Mutta annan vielä elokuvan vaikuttaa. Kirjoitan, jos muutan vielä mieltäni...
Mutta annan vielä elokuvan vaikuttaa. Kirjoitan, jos muutan vielä mieltäni...
torstaina, elokuuta 08, 2013
keskiviikkona, elokuuta 07, 2013
Tommy
Ehkä Tommy on kuitenkin vähän...ööö...kömpelö tai jotain. Tosin huippuhetkiäkin piisaa, kuten liki kymmenminuuttinen instrumentaali Underture.
tiistaina, elokuuta 06, 2013
Positiivinen yllätys
Hemmetti, eihän It's Hard (1982) ole mitenkään huono levy! Täysin syyttä olen sitä vältellyt. Townshendkin kehui sitä kirjassaan, eikä suotta. Tykkään jopa kannesta. Tyylikästä ajankuvaa.
maanantaina, elokuuta 05, 2013
The Who!
Mahtavaa kuunnella pitkästä aikaa The Whota! Quadrophenia on minulle edelleen ykkönen, kakkosena tulee Who's Next ja pronssia nappaa Live At Leeds. Tuorein kolahdus on Sister Disco, ja nimenomaan treeniversio. Ei haittaa, vaikka rummuissa ei olekaan Mooney.
sunnuntaina, elokuuta 04, 2013
Road Trip Top-5
1.) 71° 10° 21°N
2.) Jäämeren tuoksu
3.) Vuonojen rannat ja meren värisävyt
4.) Pykeijan rannalla nautittu erikoinen lounas
5.) Laksefjordenin ja Porsangnerfjordenin välinen tieosuus
2.) Jäämeren tuoksu
3.) Vuonojen rannat ja meren värisävyt
4.) Pykeijan rannalla nautittu erikoinen lounas
5.) Laksefjordenin ja Porsangnerfjordenin välinen tieosuus
lauantaina, elokuuta 03, 2013
keskiviikkona, heinäkuuta 31, 2013
Saksalaista kasaripoppia nyt seinälle!
Eisss...totta se kuitenkin on. Modern Talking-yhtyeestä tuttu (? - muistaako joku niiden nimetkin?) Dieter Bohlen on julkistanut oman tapettimallinsa. Eisss...
tiistaina, heinäkuuta 30, 2013
sunnuntaina, heinäkuuta 28, 2013
Top-5
1.) Cherry Hintonin katukeittiöt
2.) Englantilaiset pintahiivaoluet
3.) Cambridgen arkkitehtuuri
4.) Rento ja levännyt olo
5.) Kotiinpaluu
2.) Englantilaiset pintahiivaoluet
3.) Cambridgen arkkitehtuuri
4.) Rento ja levännyt olo
5.) Kotiinpaluu
lauantaina, heinäkuuta 27, 2013
perjantaina, heinäkuuta 26, 2013
Jagger 70
Kappas, vanha kumihuuli täyttää tänään pyöreitä. Kovakuntoinen rokkari jumalauta.
God gave me everything on hyvää rokkia. Biisissä on sopivasti Goats head soupin tunnelmaa. On muuten kuuma misu videolla. Shannyn Sossamon? Oho, ja vuodelta 2001, jolloin Sir Mick oli vasta keski-ikäinen.
God gave me everything on hyvää rokkia. Biisissä on sopivasti Goats head soupin tunnelmaa. On muuten kuuma misu videolla. Shannyn Sossamon? Oho, ja vuodelta 2001, jolloin Sir Mick oli vasta keski-ikäinen.
The Fitzwilliam Museum
Vaihtonäyttely oli aiheeltaan tylsä, mutta peruskokoelma vaikuttava. En muista aiemmin nähneeni mm.William Blaken töitä. Museokauppa on aina museosta riippumatta kaikkein suosituin osasto, niin nytkin. Itsekin ostin kirjan muistoksi - ja pari muuta divareista ja yhden katukauppiaalta.
torstaina, heinäkuuta 25, 2013
Kun räppi oli aitoa ja viatonta.
Viatonta räppi tavallaan oli vielä vuonna 1995 NWAsta ja Ice-T:stä huolimattakin, vaikka ei se enää mikään kapalolapsi ollutkaan, vaan vittumainen teini-ikäinen. Ja kun sämpläys oli vielä vapaampaa, niin oli se meininki jotenkin aidompaa, kun ei niitä tarvinnut clearata, eli kysellä lupia - suomeksi sanottuna siis, kysellä, jos sämplätty artisti diggaa räpistä, nimittäin jos ei digannut, nyt ei sitä lupaakaan yleensä herunut. Moukilta.
Ja räppivideoiden estetiikka vuonna 1995. Munk wit Da Funkilla ei ollut mitään Hype Williamsin sporttaamia laajakulmia ja muita kliseitä, jotka The Roots jo parodioi videossaan vuonna 1996, siis ihan kaikki kliseet. Ja niitä sitten kuitenkin käytettiin vielä seuraavat kymm...öhhh...kai ne on vieläkin käytössä? ...ttu. Mutta siis, niin tämän videon estetiikka on jotain ihan muuta, GangStarrin klassikon linjoilla mennään vielä, kuten kaikki hyvät räppivideot ainakin. Heiluva booty tosin puuttuu.
keskiviikkona, heinäkuuta 24, 2013
Soundtrack
Ajatella, että vielä jossain voi vielä piipahtaa klassiseen ja jazziin erikoistuneessa levykaupassa. Mukaan tarttui Greenwoodin The Master. Itse elokuvasta kirjoitin jo aiemmin.
Kaiken lisäksi kaupassa oli myytävänä myös vinyylipainos, mutta reppuni on jo nyt liiankin pinkeä. Ruumaan ei mene koskaan mitään.
Kaiken lisäksi kaupassa oli myytävänä myös vinyylipainos, mutta reppuni on jo nyt liiankin pinkeä. Ruumaan ei mene koskaan mitään.
Iltakävelyllä
Cherry Hinton kierretty. Kävin E:n kanssa yhden syvällisimmistä ja luultavasti tärkeimmistä keskusteluista kenties koskaan.
Reservoir Dogs oli vanhentunut, mutta charmantisti. Keitel, Buscemi, Madsen ja kumppanit näyttivät nuorilta ja jänteviltä. Mr Orangen peitetarina-kohtaus oli edelleen täyttä tavaraa. Parempi kuin Django, joka oli pienoinen pettymys. Tosin näin sen helmikuussa Södermalmilla ruotsalaisella tekstityksellä, joten jotain saattoi hyvinkin livahtaa ohi hilseen.
Merkillistä, mutta silloinkin kävin pitkän ja tärkeän keskustelun E:n kanssa.
Reservoir Dogs oli vanhentunut, mutta charmantisti. Keitel, Buscemi, Madsen ja kumppanit näyttivät nuorilta ja jänteviltä. Mr Orangen peitetarina-kohtaus oli edelleen täyttä tavaraa. Parempi kuin Django, joka oli pienoinen pettymys. Tosin näin sen helmikuussa Södermalmilla ruotsalaisella tekstityksellä, joten jotain saattoi hyvinkin livahtaa ohi hilseen.
Merkillistä, mutta silloinkin kävin pitkän ja tärkeän keskustelun E:n kanssa.
tiistaina, heinäkuuta 23, 2013
V&A David Bowie is
Takaisin C:ssa. Tällä kertaa Lontoossa kolahti Victoria and Albert Museumin vaikuttava Bowie-näyttely.
Ei muuten ollut ihan kevyt rasti. Lauantaina ja sunnuntaina sold out. Maanantaina kymmenneksi, tunnin jonotus ja liput kahdeksi. Puoli kahdelta lippujen kanssa jonottamaan itse näyttelyyn. Museovirkailija jutusteli, että David Bowie is on ylittänyt kevyesti kaikki aiemmat ennätykset. Paras pop-näyttely ikinä!
David Bowie is Top-5
1.) Esillepano ja rytmitys
2.) Hienosti toimiva kohdentava audio-opastus
3.) Scary Monstersin kansikuvan valtava luonnos
4.) Heroes-albumilla käytetyt soittimet, erityisesti pikkuruinen koto
5.) David Bowien läsnäolo, hetken aikaa tuntui kuin Bowie olisi oikeasti Jumala
Spottasin myös Heddon Streetin. Ziggy-kansikuvan hämyisää iltatunnelmaa en onnistunut tavoittamaan paahtavassa helteessä, kirkkaassa auringopaisteessa ja terassien melskeessä. Silti, olihan se aika herkkä hetki!
Ei muuten ollut ihan kevyt rasti. Lauantaina ja sunnuntaina sold out. Maanantaina kymmenneksi, tunnin jonotus ja liput kahdeksi. Puoli kahdelta lippujen kanssa jonottamaan itse näyttelyyn. Museovirkailija jutusteli, että David Bowie is on ylittänyt kevyesti kaikki aiemmat ennätykset. Paras pop-näyttely ikinä!
David Bowie is Top-5
1.) Esillepano ja rytmitys
2.) Hienosti toimiva kohdentava audio-opastus
3.) Scary Monstersin kansikuvan valtava luonnos
4.) Heroes-albumilla käytetyt soittimet, erityisesti pikkuruinen koto
5.) David Bowien läsnäolo, hetken aikaa tuntui kuin Bowie olisi oikeasti Jumala
Spottasin myös Heddon Streetin. Ziggy-kansikuvan hämyisää iltatunnelmaa en onnistunut tavoittamaan paahtavassa helteessä, kirkkaassa auringopaisteessa ja terassien melskeessä. Silti, olihan se aika herkkä hetki!
lauantaina, heinäkuuta 20, 2013
perjantaina, heinäkuuta 19, 2013
London's Burning
Lontoo ja jumalaton helle. Hotellihoodit aika värikkäät ja kirjavat. Nyt tuubilla Camdeniin.
torstaina, heinäkuuta 18, 2013
keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013
Divarit
Tsiisus millaisia kirjadivareita täällä C:ssa on! Matkakumppanin kanssa juututettiin erästä kauppiasta ja pommitettiin kysymyksillä ensipainoksista. Ukko vaan kaiveli niitä hyllystä.
tiistaina, heinäkuuta 16, 2013
Tyypillinen brittisää
Terveisiä kuumasta Cambridgesta. Mikähän siinä on, että täällä Englannissa on aina hellettä ja aurinkoa...
maanantaina, heinäkuuta 15, 2013
Top Femmaa.
1. Queens Of The Stone Age; Like Clockwork
2. Esa Pulliainen C-Combo.
3. Gary Clark JR; Black and Blue
4. Alkava loma ja siihen liittyvät plänit.
5. Radio Suomen Kissankehto ohjelma.
sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013
Inferno
Yhdeksäs piiri: petturit. Kainassa lähimpänsä pettäneet, haudattu ikijäähän. Päät näkyvissä.
perjantaina, heinäkuuta 12, 2013
torstaina, heinäkuuta 11, 2013
Tervetuloa takaisin kotiin!
On muuten aika maagista soittaa omalla Yamaha SG300:lla kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen. Hyvin toimii, mutta vaatii kuitenkin huollon. Ehkäpä nappaan sen mukaan jollekin keikalle!
Kiitos A & T!
keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013
Joulu tulla jollottaa
Kolme työpäivää ja sitten kesäloma!
Tosin sain jo tänään ensimmäisen joulua koskevan ehdotuksen. Iltapäiväkahvilla A väitti öiden alkaneen jo hämärtyä. Enpä tiedä, mutta ainakin minulle huomautus laukaisi mieleen Maaritin "illat pimenee jou-luuuun..."
Alkuillasta siivoan ja käväisen K:lla kahvilla. Illalla katson jälleen elokuvan. Kirja, johon elokuva perustuu oli aikanaan minulle melkoinen pettymys, joten en odota rainaltakaan paljoa. Taisipa olla peräti niin, että juuri tämä kirja lopetti (liian) pitkään jatkuneen amerikkalaiskirjailijoiden teosten lukemisen.
Tai...todennäköisesti muistan väärin ja jatkoin niiden lukemista pettymyksestä huolimatta. Ihmisen muisti on niin vääristelevä, että saatoin jopa pitää kirjasta, ja kaikki sen jälkeen elämässä tapahtuneet asiat ovat tulehduttaneet muiston. Damn, yhtäkkiä elokuva vaikuttaakin kiinnostavalta!
Tosin sain jo tänään ensimmäisen joulua koskevan ehdotuksen. Iltapäiväkahvilla A väitti öiden alkaneen jo hämärtyä. Enpä tiedä, mutta ainakin minulle huomautus laukaisi mieleen Maaritin "illat pimenee jou-luuuun..."
Alkuillasta siivoan ja käväisen K:lla kahvilla. Illalla katson jälleen elokuvan. Kirja, johon elokuva perustuu oli aikanaan minulle melkoinen pettymys, joten en odota rainaltakaan paljoa. Taisipa olla peräti niin, että juuri tämä kirja lopetti (liian) pitkään jatkuneen amerikkalaiskirjailijoiden teosten lukemisen.
Tai...todennäköisesti muistan väärin ja jatkoin niiden lukemista pettymyksestä huolimatta. Ihmisen muisti on niin vääristelevä, että saatoin jopa pitää kirjasta, ja kaikki sen jälkeen elämässä tapahtuneet asiat ovat tulehduttaneet muiston. Damn, yhtäkkiä elokuva vaikuttaakin kiinnostavalta!
tiistaina, heinäkuuta 09, 2013
Top-5
1.) Pohjoiskalotin kartta
2.) Periodisoittimet
3.) Uusi ruokarytmi
4.) Prisma tänään
5.) (eräs idea)
The Silver Linings Playbook - eli vähän tökerösti Unelmien pelikirja - ylitti kaikki odotukset. Bradley Cooperin hengästyttävän svengaava suoritus oli napakymppi. Pysti meni kuitenkin niin ikään mahtavasti esiintyneelle superkuumalle Jennifer Lawrencelle. Ohjaaja David O. Russellin edellinenkin elokuva, The Fighter, oli täyttä timanttia alusta loppuun, pääosissa my brother in 1974 Christian Bale ja Mark Wahlberg
On paskapuhetta, että nykyään ei tehtäisi muka hyviä leffoja, ja että kaikki amerikkalaiset ("jenkkileffat") elokuvat olisivat skeidaa. USA!
2.) Periodisoittimet
3.) Uusi ruokarytmi
4.) Prisma tänään
5.) (eräs idea)
The Silver Linings Playbook - eli vähän tökerösti Unelmien pelikirja - ylitti kaikki odotukset. Bradley Cooperin hengästyttävän svengaava suoritus oli napakymppi. Pysti meni kuitenkin niin ikään mahtavasti esiintyneelle superkuumalle Jennifer Lawrencelle. Ohjaaja David O. Russellin edellinenkin elokuva, The Fighter, oli täyttä timanttia alusta loppuun, pääosissa my brother in 1974 Christian Bale ja Mark Wahlberg
On paskapuhetta, että nykyään ei tehtäisi muka hyviä leffoja, ja että kaikki amerikkalaiset ("jenkkileffat") elokuvat olisivat skeidaa. USA!
maanantaina, heinäkuuta 08, 2013
sunnuntaina, heinäkuuta 07, 2013
Gimme Your Luvin'
Onneksi pelastin tämän diskosinkun omasta poistokasastani. Soitin kyseistä levyä muutaman kerran yo-talon funk-illoissa, joten ehkäpä sillä sittenkin on vähintään tunnearvoa. Korouomassa oli korkeuseroja, hulppeita maisemia, paljon hyttysiä ja erinomaista seuraa, se mainittakoon myös täällä blogspotin puolella.
Kling, kling, kling-...
Toisinajattelijia Matti Klingeä on kaiketi helppoa parjata, mutta lukevatko panettelijat koskaan hänen kirjoituksiaan? Ainakin päiväkirjat ovat riemuisaa luettavaa, suorastaan loistavaa esseistiikkaa.
Olen tavallisesti lukijana toivottoman hidas, mutta Klingeä ahmin turhankin kiivaassa tahdissa. Herkuttelu on nimittäin taitolaji, lämpimänä kesäpäivänä kookkaankin tuutin nuolaisee parissa minuutissa.
Jäätelöt Top-5
1.) Aino: Tyrniluodon aarre
2.) Cherry Garcia -kirsikkajäätelö
3.) Vaniljapehmis vaihtelevalla strösselillä
4.) Puffet: kaikki maut paitsi minttu, joka on muutenkin inhokkini
5.) Mansikka-Eskimo Patttijoen T-kaupan pihalla, kesälomalla vuonna 1980
Yeah, tänään retkelle.
lauantaina, heinäkuuta 06, 2013
Paha rasti
Pitäisi lyhentää ja silittää verhot. Kädentaidot, ne kädentaidot! Sitä ennen suihku, tarvikkeiden hankinta, lounas. Illalla sitten rock and rollia, huomenna takaisin luontoon. Toivottavasti God Of Thunder on suosiollinen.
perjantaina, heinäkuuta 05, 2013
Inspiraatio
Ei yhtään hassumpi paikka tuo Kuninkaanlaavu. En muista, soiko siellä edes mikään laulu mielessä. Luonnossa katoaa kellonajan merkitys, eikä musiikillakaan ole yhtään mitään virkaa. Inspiroituminen on homman nimi. Minä innostuin maalaamaan seinän punaiseksi, taustamusiikkina Johann Christian Bachin sonaatteja.
torstaina, heinäkuuta 04, 2013
Joskus sitä on vähään tyytyväinen.
iTunes heitti shufflella soimaan Taj Mahalia soittamassa bluesia. Seuraavaksi pitikin käydä kaatamassa lasiin hieman mallasviskiä ja ottaa shuffle pois. Hyvää.
keskiviikkona, heinäkuuta 03, 2013
Uskomatonta mutta totta
Mahtavaa kamaa: Between Two Ferns. Zach Galifianakis on kyllä taitava.
Oma, henkilökohtainen kotikirjastohankkeeni etenee. Tänään kusti polkaisi 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomia, mutta tosia.
Työpaikalla K totesi kuivasti, ettei koskaan kannata lukea lapsuuden kirjoja uudelleen. Olen tietenkin samaa mieltä, mutta pakkohan minun oli vilkaista kuvatekstit mm. ihmissusista, mandanheimon o-keepasta, Padre Pion stigmoista jne.
Oma, henkilökohtainen kotikirjastohankkeeni etenee. Tänään kusti polkaisi 516 kertomusta, jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia, hämmästyttäviä, outoja, uskomattomia, mutta tosia.
Työpaikalla K totesi kuivasti, ettei koskaan kannata lukea lapsuuden kirjoja uudelleen. Olen tietenkin samaa mieltä, mutta pakkohan minun oli vilkaista kuvatekstit mm. ihmissusista, mandanheimon o-keepasta, Padre Pion stigmoista jne.
tiistaina, heinäkuuta 02, 2013
Paul Thomas Andersonin mestariteos
The Master Top-5
1.) Joaquin Phoenixin roolisuoritus
2.) Jonny Greenwoodin taitava score
3.) Kuvaus, lavastus, puvustus ja koko epookki
4.) Kokonaisvaltainen what in the name of the fuck -tunnelma
5.) Onnistunut henkilöohjaus: näyttelijöiden väliset jännitteet ja nonverbaliikka
1.) Joaquin Phoenixin roolisuoritus
2.) Jonny Greenwoodin taitava score
3.) Kuvaus, lavastus, puvustus ja koko epookki
4.) Kokonaisvaltainen what in the name of the fuck -tunnelma
5.) Onnistunut henkilöohjaus: näyttelijöiden väliset jännitteet ja nonverbaliikka
maanantaina, heinäkuuta 01, 2013
Sunnuntaikahville?
Hoksasin eilen erinomaisen paikan yksityiselle sunnuntaikahvittelulle. En tässä kerro mitä löysin, sillä jokaisen meistä on etsittävä oma sunnuntaikahvittelupaikka. Näin kertoi minulle Shoz Dijiji eli Musta Karhu, apassien maineikas karhunkaataja.
sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2013
Jennifer Nettles on mahtava crossover-laulaja. Erityisesti hänen monet duettonsa ovat hienoa kuultavaa. Bruce Springsteenin I'm on Fire yhdessä Ben Harperin kanssa on tästä hyvä esimerkki. Harmi vaan, että kappale on alunperinkin sovitettu aivan liian lyhyeksi.
lauantaina, kesäkuuta 29, 2013
Rovaniemen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla esiintyy tänään klo 14:00 Vindi Karlos. Yhtye on Riukupastori! -legendojen Jukka Hervan ja Ville A.E.Suopajärven muodostama duo. Linkkinä maistiainen muutaman vuoden takaa: Te tanssitte tanssinne.
perjantaina, kesäkuuta 28, 2013
keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013
Löysin Suomalaisesta kirjakaupasta eurolla Soldier Of Loven. Hyvä levy, paitsi kamala Babyfather. Nimibiisi puolestaan on sovittamisen mestarinäyte.
Cityn kirja ei kaatunutkaan, vaan divarissa vaihtui omistaja. Onnea ja menestystä hänelle! Ostin viehkeältä kauppiaalta Denis Matthewsin Beethoven-elämäkerran. Oikeastaan kirja on enemmänkin teosryhmiin jaettujen sävellysten musiikkianalyysia, mutta mikäs sen kiinnostavampaa. Pianistisäveltäjä Matthews lienee kuitenkin asiantuntija.
Cityn kirja ei kaatunutkaan, vaan divarissa vaihtui omistaja. Onnea ja menestystä hänelle! Ostin viehkeältä kauppiaalta Denis Matthewsin Beethoven-elämäkerran. Oikeastaan kirja on enemmänkin teosryhmiin jaettujen sävellysten musiikkianalyysia, mutta mikäs sen kiinnostavampaa. Pianistisäveltäjä Matthews lienee kuitenkin asiantuntija.
tiistaina, kesäkuuta 25, 2013
Toisinaan se myrskyn kestää voi
Kannatti siivota kaappeja. Vanhan joulukortin välistä löytyi nimittäin sileä viidenkymmenen jörön seteli. Ajattelin sijoittaa osakkeisiin, ehkäpä cd-bisnekseen, sehän on ilmiselvästi tulevaisuuden ala.
Top-5
1.) Tulevan kesäloman matkaseura(t)
2.) Mustavalkoiset miekkailuvalokuvat
3.) Useat vuonna 1984 ilmestyneet levyt
4.) Rutger Gunnarssonin uskomattomat Abba-bassot
5.) Black Crowes: Been A Long Time (Waiting On Love)
Bassonsoitto on kyllä hieno asia! Yksi kaikkien aikojen hienoimmista bassolinjoista löytyy Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -mestariteoksesta. Olisi pitänyt raapaista se listan ykköseksi.
Top-5
1.) Tulevan kesäloman matkaseura(t)
2.) Mustavalkoiset miekkailuvalokuvat
3.) Useat vuonna 1984 ilmestyneet levyt
4.) Rutger Gunnarssonin uskomattomat Abba-bassot
5.) Black Crowes: Been A Long Time (Waiting On Love)
Bassonsoitto on kyllä hieno asia! Yksi kaikkien aikojen hienoimmista bassolinjoista löytyy Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -mestariteoksesta. Olisi pitänyt raapaista se listan ykköseksi.
sunnuntaina, kesäkuuta 23, 2013
On muuten aika pitkiä ralleja Sabbathin uutukaisella. Ihan kelpo levy, mutta tuskin tulen sitä koskaan kokoelmiini hankkimaan. Tai mistä minä tiedän, ehkäpä jostain nettien alennuslaareista löytyykin vastustamattomasti pakattu, edullinen tuplavinyylipainos gatefold-kansilla. Vaikuttavat kuoret eivät kuitenkaan auta, jos musiikki ei puhuttele. Sabbathin juttuhan on pimeä, "satanistinen" kokonaissoundi.
Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!
Toisin oli ennen (mackan-wanhuksen mielipide). Sabbath Bloody Sabbathin sisäkannen valokuvaa ei muuten mikään kukaan koskaan ikuna tule pelottavuudessaan päihittämään, ja koko kansitaide on sievässä tasapainossa itse sisällön kanssa. Esikoisen nainen puutarhassa toi puolestaan aikanaan mieleen raahelaisen kummitustarinan Gunilla-neidosta. Ja se Vertigon hypnoottisesti pyörivä etiketti!
lauantaina, kesäkuuta 22, 2013
torstaina, kesäkuuta 20, 2013
Thru and Thru
Enpä muista seuranneeni mitään tv-sarjaa Sopranosin jälkeen. Nyt kun tarkemmin mietin, senkin taisin katsoa dvd-boksilta... R.I.P. James Gandolfini.
keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2013
Top-5
1.) Kansankadun That Metal Show -illat
2.) Vieraat tulee ja vieraat lähtee -kuvio
3.) Lauantain humppakeikka
4.) Levy- ja kirjadiilailut
5.) The Lonely Island
tiistaina, kesäkuuta 18, 2013
Eine kleine Nachtmusik
Tuntuisi jo oudolta mennä nukkumaan ilman yölevyä. Ei siis Yö-yhtyeen levyä, vaan jotain, mikä sisältää nukahtamista vauhdittavaa ja värikkäisiin uniin johdattelevaa musiikkia. Klassinen toimii tässä tosi hyvin, mutta ei tietenkään mikä tahansa. Viulu pitää hereillä, mutta esimerkiksi impressionistien alttoviulu nukuttaa kivasti. Popin puolella toimii vaikkapa 1980-luvun taitteen Genesis, jazzissa puolestaan Bill Evansin myöhäistuotanto.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
Mutta varsinainen kunkku on Clannad. Ehkä ei niinkään kesällä, mutta heti tummien syysiltojen koitettua, ja läpi pimeimmän talven. Näin keskikesällä suosittelen mainitsemaani impressionismia, joka on parhaimmillaan kuin humalluttavaa, hennon yrttistä ja kevyttä valkoviiniä.
maanantaina, kesäkuuta 17, 2013
sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2013
humppakeikkaa pukkaa
Jompe ja minä saamme mahdollisuuden päästä juhannuksena itse ytimeen. Tiedossa on nimittäin aitolappilainen humppakeikka. Saa nähdä, miten ukkojen käy, biisejä biisaa soitettavaksi taas muutamaksi tunniksi. Huhuh...!
lauantaina, kesäkuuta 15, 2013
+12
Eräs entinen poikakuorolainen kertoi kerran majoittuneensa virtuaaliseen autiotaloon. Kun kirjauduin Jonzen avustuksella tänne takaisin, ymmärsin kuvauksen. Tehoa lisää vielä Beethovenin viidennen pianokonserton kakkososa, Adagio un poco mosso. Sopii myös vallitsevaan säätilaan: kaksitoista astetta ja sateista.
perjantaina, kesäkuuta 14, 2013
Top-5
1.) Rockabilly-kitarointi
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)
2.) Beethovenin pianosonaatit
3.) Lounastelut hyvässä seurassa
4.) Musavisan kausifinaalin voitto hyvässä seurassa
5.) Stephen King: 22.11.1963 (typerä, mutta hauska)
maanantaina, huhtikuuta 01, 2013
sunnuntaina, maaliskuuta 31, 2013
lauantaina, maaliskuuta 30, 2013
Bachia pääsiäisenä III
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Andante.
Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.
Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschman.
perjantaina, maaliskuuta 29, 2013
Bachia pääsiäisenä II
Johannes-passio BWV 245: Ruht wohl ihr heiligen Gebeine .
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
torstaina, maaliskuuta 28, 2013
Bachia pääsiäisenä I
Johannes-passio BWV 245: Herr, unser Herrscher, dessen Ruhm in allen Landen herrlich ist!
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists, John Eliot Gardiner.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2012
torstaina, marraskuuta 29, 2012
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Musavisa 25.10.2012
Hei vaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
Musavisatorstai kolkuttelee jo ovella, mutta palataan sitä ennen viime torstaihin raportin merkeissä. Poikakuoro istui pöydässä harvinaisesti täydessä viiden hengen vahvuudessa ja tuomariaitiossa tuomitsivat Sari ja Eveliina.
Aluksi soi Burial. Emme siitä tienneet muuta kuin arvauksella kotimaan. Tietämättä jäi myös Ego/Mirror-splitillään esiintyneet Four Tet ja Thom Yorke.
Yhtä outo oli myös seuraavana tullut 16 Horsepower. Kolmannesta kysymyksestä saimme jälleen kotimaapisteen, kun taiteellinen musiikki (mielestämme St. Germain, kuitenkin oikeasti Air Virgin Suicides-soundtrackilla) kuulosti niin ranskalaiselta. Lopuksi Matti Pellonpää ja Poppeli on puu pelasti meidät totaaliromahdukselta ja taisi myös auttaa meidät iltafinaaliin.
Toiselta kierrokselta ei kertynyt paljoa kerrottavaa. Deftonesia emme tunteneet, kuten emme muitakaan kierroksen esiintyjiä. Arvauksilla saimme ensimmäisestä kysymyksestä kierroksen ainoat kaksi pistettämme. Kömmimme siis vaivoin finaaliin.
Finaalin aloitti Ulver. Nimenä tuttu, musiikkina ei. Toisena soi joku japanilainen bändi, joka jäi meiltä pimentoon.
Kolmosen Type O' Negativesta löytyi Jompen puolesta tietoa. Viimeisenä soi Knife. Sen tunnistimme ja kierros päättyi neljän pisteen saldoon. Torstai toi meille siis yhden kausipisteen lisää Sarin ja Eveliinan haasteellisesta visasta. Kiitos tuomareille ja uutta kierrosta odottelemaan!
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Aikamoista meininkiä digimusassa
Digimusiikkia myytiin nyt Briteissä ensimmäistä kertaa enemmän, kuin fyysisiä äänitteitä kertoileepi The Verge-lehti. Tätä murrosta ei varmaan enää pysäytä edes se, että ajastaan jälkeenjääneet tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt yhä yrittävät osin vastustaa ja osin vaikeuttaa kaikkea digiin liittyvää.
torstaina, toukokuuta 31, 2012
000
Hipit rautaa!
perjantaina, toukokuuta 18, 2012
torstaina, toukokuuta 17, 2012
tiistaina, toukokuuta 15, 2012
perjantaina, toukokuuta 04, 2012
perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Blogin täytettä
"Gary Numan. Man he was dope. So important to us…When we heard that single, ‘Are ‘Friends Electric?’, it was like aliens had landed in the Bronx… We were just throwing shapes to this tune, man…More than Kraftwerk, Numan was the inspiration. He’s a hero. Without him, there’d be no electro." (-Afrika Bambaataa qtd. in James, 2002, p. 62) (Lähde, sivu 158)
tiistaina, huhtikuuta 24, 2012
lauantaina, huhtikuuta 21, 2012
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
”Levykirjaston perusvalikoima”
"Näillä sivuilla on aivan hiljakkoin käsitelty kotikirjaston perushankintoja. Yhtä ajankohtainen – kenties ajankohtaisempikin aihe on kodin levyvalikoima. Ennustaahan eräs utopiankirjoittaja uuden keskiajan olevan laskeutumassa ihmiskunnan ylle, ajanjakson, jolloin lukutaito yhteiskunnalle vaarallisena on kielletty. Sanomalehdet, kirjat, jopa näytelmät levitetään äänilevyn muodossa. Levysoitin korvaa lukemiseen liittyvän monimutkaisen aivotoiminnan.
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Toisessakin, vähemmän mielikuvituksellisessa katsannossa kannattaa tutkistella levykaapin sisällön terveyttä ja järkevää kartuttamisjärjestystä: äänilevyjen ja äänilevysoittimien myyntiluvut ovat osoittaneet suorastaan hämmästyttävän voimakasta kasvua muutaman viime vuoden aikana. Kotia kuin kotia on levykärpänen purrut. Yhä enenevässä määrin on HiFi-malaria leviämässä. Voi puhua täydellä syyllä äänilevy-epidemiasta.
Kun kalliit aparaatit on hankittu, järjestyvät ensimmäiset levyostot itsestään: järkevöitynyt perheenisä hankki radioitse korviin tarrautuneet mielinumerot, teini-ikäiset taas asiaankuuluvaa mamboa tai rock- and- rollia. Tämän vaiheen jälkeen on ajankohtainen kirjoituksessamme pohdiskeltava valinta-ongelma. On syytä sommitella vaikkapa viidenkymmenen levyn osto-ohjelma, jonka puitteissa länsimaisen musiikin oleellisin kehityskaari ja tärkeimmät kulmakivet tulisivat kodin piirin ulottuville – huviksi ja henkiseksi ylösrakennukseksi.
(…)
Kaikkea on saatavissa. Tässä runsauden aarniometsässä on vaikea suunnistaa. Ja 50 levyä tuntuu mitättömän pieneltä määrältä. Subjektiivinen maku ja yleiskuva musiikin kehityksestä ovat ainoat kompassinlukemat, joita kannattaa seurata."
- Seppo Nummi (Kaunis koti 1/1959)
Meneekö tämä nyt ihan niinkuin oikein?
Tovi sittenhän TTVK ratsasi DJtä Helsingissä, onhan se oikein, että artisti saa korvauksensa, mutta...tämä digi-DJ-lisenssihän on ollut tällaista "ei me hiffata tätä mp3-juttua, niin me tehtiin tästä näin älytön...".
"*Osta cd:nä, soita cd:ltä: (Hankintakulut 4, Teosto 0, Gramex 0) maksat yhteensä 4€
*Osta cd:nä, soita diginä (Hankitakulut 4, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 24,75€
*Osta diginä, soita diginä (Hankintakulut 14,79, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 35,54€
*Kopioi, soita diginä (Hankintakulut 0, Teosto 2,22, Gramex 18,53) maksat yhteensä 20,75€"
Noiden päälle sitten vuosilisenssi.
"Halvimmat lisenssit ovat 208 euroa Gramexille + 104€&alv Teostolle eli jotain 320 euroa ja rapiat. Sisältää käytännössä ekan vuoden jälkeen 900 kappaletta, koska Teostolle ei tarvitse maksaa joka vuosi samoista biiseistä, mutta joka vuosi varmaan tulee sen verran uusia biisejä, että tuo halvin lisenssi on ihan järkevä ottaa."
Soitteleppa tuossa sitten satunnaisia dj-keikkoja digisti, persnetolle menee ja helposti. Samalla siis dj promoaa noita soittamiaan artisteja ja maksaa siitä peruskuuntelijaa reippaasti enemmän. Melko reilua...
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012
Musavisa 12.4.2012
Helou! Toiseksi viimeistä raporttia lykkää, siis tämän kevätkauden osalta. Viime torstain teemana oli Manserock ja tuomarina Petra-Miisa. Poikakuoro ilmeni tällä kertaa muodossa Jonze, Jompe ja erikoisvieraana pöydässämme vieraili Emppu.
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
Ensimmäisenä kappaleena soi Juice ja Coitus Int. Merkittävästä artistista löytyi kohtuudella tietoa, kuten myös seuraavaksi soineesta mainiosta Ilona-yhtyeestä. Kolmen biisin kierroksen päätti Kari Peitsamon eeppinen Kauppaopiston naiset-kappale. Lisätehtävänä paperissa oli kolme levynkansitunnistusta. Kierros meni osaltamme hyvin. Yhdeksällä pistellä lähdimme seuraavalle kierrokselle.
Aluksi punkkia: Eppu Normaali remusi Elviksen kuolema-biisiä. Analyyttinen päättely tuotti kappaleen ensijulkaisua kysyttäessä vastaukseksi Poliisi pamputtaa taas-sinkun b-puolen ja oikeinhan se meni. Myös levyn julkaisuvuosi osui kerrankin kohdalleen. Seuraavaksi kuulimme Veltto Virtasta. Pisteitä irtosi siitäkin, mutta seuraavana soinut Tabula Rasa ei vain pähkäilystä huolimatta noussut mieleen. Viimeisenä soineen Kolmas Nainen-yhtyeen Etsikää Asseri-biisin tunnisti Jompe.
Aika erikoinen funkahtava biisi ei itselleni avautunut KN:n teokseksi, mutta onneksi siitä siis tuli piste. Paperin päätteeksi tunnistelimme jälleen levynkansia ja saimme niistä pari lisäpistettä. Finaalipaikka avautui meille alkukierrosten kolmannen sijan voimalla.
Finaalikierros sisälsi vuorostaan modernia mansematskua. Aluksi soi Negative, josta saimme hajanaisia puolikkaita. Doom Unitista emme tienneet mitään, mutta seuraavaksi soineen bändin arvuuttelimme onnistuneesti Lovexiksi. Lopuksi soi Dave Lindholm, joka ei pitkällisestä pähkäilystä huolimatta tulostunut paperiimme. Lopulliseksi pistesaaliiksemme finaalista jäi siten 3,5 pistettä ja sillä irtosi kierroksen viides sija. Niin siis päättyi jälleen yksi musavisailta. Elsku Mäy Mäy jatkoi voitokkaana. Onnittelut siis heille ja kiitokset illan tuomarille! Raportoijanne ottaa nyt iltakahvin ja jää odottamaan illan älykköelokuvaa sekä huomista kausifinaalia. Siispä huomisiltaan!
tiistaina, huhtikuuta 17, 2012
Tervehdys!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
Ennakkojännitystunnelmia, ennen kevätkauden 2012 finaalia. Eli jännittää ennakkoon, muttei niin pahasti että kahvit koko ajan läikkyisivät. No höpsis! Mukavaa siitä vaan tulee. Henkilökohtaisesti vähän harmitan sitä, että tuntuvat niin kovin lyhyiltä nämä kevät- ja syyskaudet. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen ollut näissä Rovaniemen Musavisoissa vasta viime syksystä lähtien.
Ensi syksynä haaveenani on tuomaroida uudestaan kun ensimmäinen kerta syksyllä oli niin hauska, vaikkakin haparointiahan se aloittelijalla oli.
Mutta eipä siinä, ensi syksyhän se on mielessä, mutta finaaliseerataan nyt ensin!
torstaina, huhtikuuta 12, 2012
maanantaina, huhtikuuta 09, 2012
Bachia pääsiäisenä V
Pianokonsertto nro. 7 g-molli BWV 1058: Allegro. Glenn Gould, piano. The Toronto Symphony Orchestra, joht. Vladimir Golschmann.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012
Bachia pääsiäisenä IV
Orkesterisarja nro. 2, h-molli, BWV 1067: Badinerie. Croatian Baroque Ensemble.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2012
Bachia pääsiäisenä III
Kantaatti "Christ lag in Todesbanden" BWV 4: Sinfonia. Münchener Bach-Orchester, johtaa Karl Richter.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Bachia pääsiäisenä II
Matteus-passio BWV 244: resitatiivi (basso, tenori, altto, sopraano) ja kuoro Nun ist der Herr zur Ruh gebracht. – Mein Jesu, gute Nacht! ja loppukuoro Wir setzen uns mit Tränen nieder. Johtaa Karl Richter.
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2012
Musavisa 29.3.2012
Hei jälleen!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
Tätä raporttia kirjoitettaessa ovat jo viime viikon musavisan tulokset olleet hyvän aikaa näkyvillä. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama tunnelmakuvaus viime viikon visasta, jonka veti Kutos-Yatzyn Pete ja Poikakuoroa tutussa pöydässään
edustivat Jonze ja Jompe.
Ilta oli haastava, jos tämä kulunut, mutta käytännöllinen ilmaisu sallitaan. Alku oli lupaava, kun CCR soi ja John Fogertyn tulevat vierailut Suomen festarikesään muistuivat mieleemme. Kierroksen neljän pisteen saldosta kolme tuli ensimmäisestä kysymyksestä. Toiseksi soi Millencolin, jota emme tunteneet. Jostakin kirjautui paperiin bändin synttärijuhlien spesiaalihäppening eli kaksipäiväinen festari.
Kierroksen loppu oli sitten täyttä hämäryyttä. Kolmas biisi meni täysin yli tietoisuutemme sekä soitettaessa että vastauksia luettaessa. Ei ollut kierroksen päättänyt Haunted-yhtyekään sen selvempi. Neljä pistettä siis.
Toisen erän aloitti Steen1 tuoden meille sen ensimmäisen pisteen. Toista pistettä emme saaneet Wilcon tunnistamisesta vaan arvauksella heidän biisinsä soimisesta Volkkarin automainoksessa. Emme tunteneet myöskään Machine Meniä, vaikka itse olen muistaakseni nähnyt bändin joskus jossakin jonkun bändin lämppärinä. Viimeiseksi soi God Is An Astronaut, joka myös oli meille tuntematon.
Kahden kierroksen yhteispisteemme riittivät viemään meidät rimaa hipoen finaaliin ja taas huokasimme pöydässämme helpotuksesta.
Finaalissa haastava linja jatkui. Alun Steve von Till ei meille auennut, vaikka hemmon Neurosis-yhtyeen Tuska-vierailun arvaaminen toi meille puoli pistettä. Toisena soinut Brian Eno oli tuttu ja hänhän on ansioitunut säveltämällä Windows 95:n käynnistysmelodian. Sitten lähdettiin jälleen tuntemattomille vesille Insomniumin myötä. Viimeinen kysymys toi meille kierroksen kolmannen pisteen Rick-Y-Tick-Recordsin muistamisesta.
Pistesija näinkin haasteellisessa visassa oli kuitenkin kelpo saavutus. Onnea myös voittaneelle Elskujen tiimille ja kiitokset tuomarille ja kanssavisailijoille!
Omasta puolestani myös mukavaa kiirastorstain visailtaa sekä hyvää ja levollista pääsiäistä! Näkemisiin taas viikon päästä!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Musavisa 15.3.2012
Haloo jälleen!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
Olipa taas viime torstaina musavisa. Poikakuoron pöydässä istuivat Mikko, Jompe allekirjoittaneenne ja erikoisvieras. Tuomariaitioon asettuivat punakynät teroitettuina EB:n Elina ja Satu.
Ilta oli naisvaltainen myös visan sisällön suhteen. Ensimmäinen kierros koostui tyttöjen coverversioista. Alku tuntui vaikealta, mutta aistimme herkistyivät ja paperiin löytyi tietoa Holen, Alanis Morissetten ja Girlschoolin osalta. Alanis Morissetten tulkinta Policen King of painista oli kyllä tyylikäs. Itse herkistyin kuitenkin Girlschoolin versiolle Motörheadin Bomberista, vaikka korjasin sitten väärin bändin muka jo laittaneen pillit pussiin. Ensimmäisen kierroksen 14 pistettä toi kuitenkin illan aluksi meille kärkisijan.
Toinen kierros ei tuntunut yhtään helpommalta. Tracy Chapman oli kyllä tuttu, mutta seuraavana soineen L7:n korjasimme tuttuun tyyliimme Joan Jettiksi. Cranberriesista saimme sitten pisteitä, kuten myös viimeisenä soineesta Carolasta. Jälkimmäisestä tuli myös yksi mussutuspiste, jolla pistetilimme päätyi yhdeksään. Se ei tosin vaikuttanut alkukierrosten lopputilanteeseen. Lähdimme finaaliin alkukierrosten yhteispisteiden voittajina.
Finaali oli sitten haastava. Alussa soi dancetähtönen Spagna. Veikkasimme Sinittaa eli nollat tästä. Seuraavaksi veikkasimme Goldfrappia, vaikka Gossiphan se oikeasti oli. Yksi piste tuli arvaamalla studioalbumien oikea määrä. Myös seuraavaksi soinut Distillers oli meille täysin outo. Lopuksi soinut Garbage pelasti meidät upoksista, mutta osaksemme jäi viikkofinaalin neljäs sija. Siitäkin huolimatta visa oli mielenkiintoinen ja piti mukavalla päänvaivalla väsyneenkin hereillä.
Mainittakoon vielä alkukierroksilla jaetut peräti kaksi puuhapaperia, joista ensimmäisessä piti tunnistaa laulajattaret ja biisit kekseliäiden kuvausten perusteella ja toisessa tuli listata nimetyissä musiikkivideoissa esiintyviä malleja, näyttelijättäriä yms.
Kiitos homman tyylillä hoitaneille tuomareille ja onnittelut Elskuille illan voitosta! Ensi kertaan!
perjantaina, maaliskuuta 16, 2012
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Täällä uusi jäsen, päivää!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Ilmoittaudun nyt tällä lailla "virallisestikin" Poikakuoroon. Kiitokset Mikkovee:lle ja Jonzelle huolimisesta. Toteanpa samalla, että kun minut päästettiin tännekin riehumaan, niin huuli tulee lentämään. Enää ei ole mitään tehtävissä ;)
Lomien jälkeen taas tiedetään musiikista, niin että tuntuu.
Mainiota, Kiitos!
Pelasta Valsa!
Poikakuoro kulttuurin suurkuluttajina tottakai haluaa promota tällaista paikallista ruohonjuuritason hanketta vahvasti, sillä kyse on sekä Museoviraston, että monen rovaniemeläisen mielestä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta rakennuksesta. Ympäristölautakunta oli valitettavasti toista mieltä, mutta toivottavasti asiaan voi vielä vaikuttaa.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
Sivuilla on jo muutama hyvä kirjoitus aiheesta ja voi sinne omiaankin lähettää.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
Sky Trax Metal Show
Tupakkaa, bisseä, Rick Parfitt ja Lemmy.
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
Varoitus: tupakka on vaarallista terveydellesi, äläkä ota, jos ajat!
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Deeeeeeeessä on kylmä
Jaampas tämän, myös Beavis & Buttheadissa joskus rienatun mestariteoksen torstaisen musavisan kunniaksi. Niin, tuo mimmi kuulemma nettoaa sillä neljä tuhatta taalaa vuodessa. Ettepä naura enää, ja nyt tämä toivon mukaan alkaa soimaan teidänkin päissänne aina, kun tästä tulee puhe, saatatte jopa löytää itsenne laulamasta tätä ääneen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)