Synchronized

7/64 ja säätöä tiedossa, hienoa ja karkeaa sellaista. Vanhat 32Bit VSTplugarit rykii ja pitää heittää veke. Arggghhh.. haasteellista, aika vievää puuhaa. Kaffeeta menee ja kessu palaa. Mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, hyvää kantsii vähän venata ja säätääkin.
Mutta nyt kahvitauko niinkuin edellisessäkin postauksessa mainittiin.

YEAH! Life is Good.

Merkittävä käänne

Heräsin tänään poikkeuksellisen aikaisin ja vieläpä kesäajassa: 0827. Se on 0727 oikeassa ajassa, eli ihan rietas aika. Hyi saatana. Kyrsii vieläkin kahvia ryystäessä, mutta en sano sitä sanaparia, mitä odotatte. Samalla aamumusiikki vaihtui luontevasti reggaeksi, kun olen kuunnellut räppiä nyt pitkän aikaa. Tämä on merkittävää, sillä elimistöni on ilmeisesti nyt keväässä, tai sitten se leppoisa lunkisteleva keinunta sopii jumiville aivoilleni kahvin kanssa tänä aamuna vain paremmin, kuin vielä eilen. Tai ainakin tuntuu. Sopivan. Whatever. Vaihtelu virkistää. Minä juon nyt kahvia, niinkuin Holkeri konsanaan. Se on hyvää. Yea mon, Jah bless all yardies!

Mary Weiss.

Meinas suhahtaa ohi tääkin levy. Joku amatööri vois jopa tokasta että "Ramones on tälle mimmille (ja sen kavereille) kaiken velkaa" mut ei se ihan niin ole kuitenkaan.
Törkeen hyvä levy, löytyy iTunesista ja täältä.

I Got 5 On It

Maanantain kunniaksi anti-top viisi eli ihan perseestä just nyt:

1. Kesäaikaan siirtyminen
2. Yleinen maanantaiviba
3. Tekopyhä jeesustelu eli Timo Soini vs. 15-vuotias fiksu koulutyttö
4. Sivistymättömät moukat
5. Spämmi eli roskaposti

Bubbling under: Skype 5.0:n vajakkimainen User eXperience. Tästä tweettailinkin tänään ja vaihdoin takaisin vanhempaan versioon, joten se ei enää häiritse niin pahasti.

Top femma.

1. the BellRays: Black lightning
2. the Heavy: the house that dirt built
3. CeeLoGreen: the lady killer
4. JJU: halki ajan ja rakkauden
5. Stuju tsumppi
Bubling under: tämän blogin musiikillisten keskustelujen taso.

The Bellrays - Stupid Fuckin' People

Hei mammanpojat.

Muutama käsite ennenkun aletaan ojan pohjalta leukailemaan. Rennosti vaan esiin ja tasaselle tsekkaamaan kisakuosi jos on jotain sanottavaa.

Full color fidelity

Kuuntelin tuon eilen. Juuri sopivan rento levy rankan päivän päätteeksi ja Full Frequency Stereo kuulosti juuri siltä itseltään. Lowrey urkuja levyllä soittaa Dick Hyman. Eikä levy taida olla saatavilla cd:nä.

Skimbaajille muistutus

Tselvis

WELLL ALLLLRIGHT!

Syvää, mustaa ja valkoista värisokeille.

Yövuorossa tulee kuunneltua hirvee määrä musaa ja seulottua uutukaisia. 99% on silkkaa savee ja se 1 prossa sit jytiseekin niin että tuntuu. Jokunen viikko sitten läsähti The Heavy:n biisi päin pleksiä j eikun cd:ta tilaamaan. Melkoista crossöveriä tinkimättömällä tyylitajulla. Jotain bändin jätkiä on pyörinyt Jim Jarmuchin hommissa mut se on sivuseikka, musa putoo ku hirviporukka tupakilla junanvessassa tai jotain sinnepppäin.

This is the shit/Onko alkuperäinen parempi?

Eilen tapahtui erikoinen juttu kuunnellessani mp3-kokoelmani hiphop/rap -osiota. Nimittäin alkoi soimaan kappale, joka kolahti heti, ja jota en tiennyt tai muistanut kokoelmissani olevan. Artistin toki tunnistin heti äänestä ja minun pitikin tarkistaa, mitä ihmettä on käynnissä ja panna kyseinen träkki luupille. Kyseessä oli A Tribe Called Questin keulahahmon Q-Tipin soololevyltä Renaissance vuodelta 2008 oleva biisi Won't Trade. Olen jo koukussa.

Ja miten tämä oli mahdollista, kysytte nyt? Tiedättehän Rovaniemen musiikkikirjaston, tuon universaalin musiikillisen sivistyksen kehdon? Sieltä olen joskus eli keväällä 2009 kyseisen ceedeen lainannut ja laillisesti tallentanut koneelleni monen muun levyn joukossa ja jostain syystä se on sitten jäänyt kuuntelematta ennen eilistä. Sattuuhan näitä.

Niin, se biisi. Tätä on muuten intellektuelli ja sofistikoitunut hiphoppi parhaimmillaan. Taustalla soivan sämplen biisi on nyt muuten hittilistani kärjessä myös. Näin se aina menee, olen löytänyt ja innostunut moneen muuhun genreen ja artistiin ennenkin juuri hiphopin kautta. Hiphoppia en vaihtaisi mihinkään. Tämä biisi on virallisesti the shit.

Raskaamman metallimusiikin, eli puolenoktaavin ördäilyn anatomia

Kovana musiikinkuuntelijanahan minä pohdin musiikin ja eri musiikkilajien anatomiaa hyvinkin - ehkä liiankin - usein. Hevin ja punkin näkyvin erohan on kitaristin stänssi. Ja tietenkin se, että toisen genren miespuolisilla laulajilla puristaa aina jostain syystä munista. Käsittämättömiä jätkiä sinällään, kun niitä byysia saa sitäkin kokoa, joka on luonnonmukaisen väljä ja rento.

Hevissähän on kuitenkin myös mystinen alalaji, jossa tuo housusääntö ainakaan ei täysin päde ja se on se örinämusiikiksikin kutsuttu death/trash/doom/whatever metalli, jota olen viime aikoina pohtinut. Juuri se edellisessä postauksessani mainitsema puolen oktaavin ördäily, johon pureudun nyt vähän syvemmin.

Tyypillinen death/trash/doom/whatever metallibändihän kasataan silleen, että otetaan kitaristi tai kaksi, jotka saavat ainakin kaksi alapääsointua irti instrumentistaan, mieluiten tietenkin molempien pitäisi saada samat kaksi, mutta jos saavat yhden saman, niin sehän tuo vähän musiikillista variaatiota.

Basistillehan riittää se yks sointu, vaikka voisin vannoa joskus erottaneeni siitä puurosta toistakin sointua, kun vaimo sitä kahden markan tietokonekaiuttimistaan luukuttaa. Jep. Kertoo paljon, kun riittävään hifi-tasoiseen toistoon pääsee kahden markan tietokonekaiuttimilla.

Rumpaliksi otetaan se rumimman näköinen jätkä - huom! tämähän on universaali genreriippumaton sääntö - jota ei ilkeä eturiviin laittaa ja joka osaa paukuttaa kannuja kahdella tavalla; kovaa ja lujaa. Nopeudesta ei tingitä ja toki molempijalkaisuuskin on vaatimus, kun tuplabasarin vain täytyy jytistä. Eroahan ei kukaan kuitenkaan huomaa, joten kunhan soitto käyttää nopeasti ja kovaa, niin se riittää.

Sitten se keulakuva, eli vokalisti. Siihen otetaan joku suht siedettävän näköinen jätkä, jonka nähdessään lapset alkavat itkemään ja joka osaa öristä rykimättä sillä puolen oktaavin skaalalla jossain siellä basson alapuolella, taito se on sekin. Mikään verbaalinerouskaan ei ole vaatimus, koska eihän siitä, mitä tosidiggarit kutsuvat lauluksi, kukaan saa kuitenkaan selvää.

Lopuksi kaikkien näiden 'muusikoiden' yhteinen panos yhdistetään riitasoinnuista koostuvaksi ördäilyksi, joka onnistuu pysymään tasan puolenoktaavin skaalalla jossain siellä äänen dynaamisen spektrin alapään tuntumassa.

Lopuksi kysymys, johon vastaan: Mitä eroa on 60-luvun Rollareissa ja hiphop/rap-musiikissa? Molemmissa tärkein taajuusalue on keskitaajuusalue. Räpissähän tosin osataan ansiokkaasti hyödyntää myös ylätaajuuksia käyttämällä niin sanottua gangstavinkunaa. Räppi voittaa tämän matsin täpärästi.

Disco Oulasparty

Nova Groupin Oula piti meille discoa ja kyseli samalla mukavia kysymyksiä siinä sivussa. Okei, ei se nyt ihan italodiscoa ollut, eikä pelkkää konemusiikkia, vaan ihan viihdyttävää settiä, jonka tahdissa olut kuohui ja valui kurkusta alas leppoisasti. Mukiinmenevää shittiä oli heti ekan kierroksen M-Peoplesta jazzahtelevan ysärihiphopin ja muun ysäripörinäpuuron kautta konesäesteiseen ulvontaan. Samoin rockabilly-faneja kosiskeltiin, vaikka -- onneksi!!! -- ei mitään Bajsballsia soinutkaan, vaan vähän aidommalla viballa siitä edellisestä uudesta tulemisesta. Ja siinähän kävi niin, että Poikakuoro oli suvereenisti johdossa tauolla, mikä huvitti meitäkin suuresti. Ei ollut Poikakuoro silloin tunnettu juuri tästä tietämyksestä, kun minä vielä Dead Parrootsia edustin, ei. Ajat muuttuu Eskoseni, muutu sinäkin.

Tauolla funtsailimme, kuinka nyt pitäisi jotain tehdä, ettemme vain olisi johdossa vielä toisenkin kierroksen jälkeen, sillä se jinxaa joka perkuleen kerta voitonmahdollisuutemme. Siis ihan oikeasti se on joku kirous. Kierros alkoi hyvänkuuloisella räpätyksellä, jonka paikansin Yhdysvaltain itärannikolle ja New Yorkiin, mutta hävettää vieläkin myöntää, etten tunnistanut kyseistä artistia. Olenkin ruoskinut itseäni rangaistukseksi joka ilta, oli se sen verran hävettävä tietämättömyyden osoitus. Dolly Parton olikin ainoa, joka tunnistettiin, ei sen kanssa laulanutta Stallonea, ei Telexiä, ei Foreignerin Urgentia - joka on muuten ihan perseestä - kun ei ollut se niiden hitti, joka on muuten sekin ihan perseestä - kuten tarkkaavainen lukija nyt huomaa, soi Disco Oulasparty'ssa todistettavasti myös heavy - eikä tiedetty myöskään Astral Projectionia.

Haluatteko kuulla muuten hauskan jutun? Veikkasimme Foreigneria Survivoriksi, eikä kukaan kehdannut myöntää kuunnelleensa Survivoria enempää, kuin niitä kahta biisiä nuoruudessaan, jotka molemmat ovat - aivan oikein - ihan perseestä. Boonuksena saatte kuulla toisen hyvän jutun: trancea on vain kahta lajia, selkäänpuukotustrancea ja ranteet auki -trancea. Niin. Kelatkaapa sitä. Molemmat ovat ihan perseestä, niinkuin sodankäynti suorittavan portaan mielestä. Saimme viisi pistettä toiselta kierrokselta, mutta kun muutkin olivat yhtä paskoja, ei se meidän johtoasemaamme vaikuttanut mitenkään. Kirosimme ja tiesimme jo jäävämme ilman voittoa tänäänkin. Lohduttauduimme kuitenkin jo etukäteen sillä, että jos kerran Keke voitti 1982 Formulaykkösen maailmanmestaruuden ilman yhtäkään osakilpailuvoittoa, on meilläkin vielä toivoa voittaa kevätkauden 2011 musavisa.

Finaali alkoikin Suomen toiseksi soittotaidottomimmilla bändillä heti Hurriganesin jälkeen, paitsi että Hurriganes ei ole ihan kokonaan sieltä. Molemmat taitavat muuten olla yhden urpon kyläkauppiaan suosikkibändejä. Siitä saatiinkin luontevasti siirryttyä Testamenttiin, mutta eihän meillä sitä kuunnella Poikakuorossa - minäkin olen jättänyt suosiolla vaimolle nämä alapäähän keskittyvät puolen oktaavin genret ja bändit itseni keskittyessä korkeampitaajuisiin musiikin muotoihin - ja tämä taisi maksaa meille finaalin, mutta sovitaan, että ette vielä tiedä, miten siinä kävi. Jatketaan, niin, sen puolen oktaavin ördäilyn jälkeen Disco Oulasparty'ssa saikin kuulla aivan luontevasti sen perään osuva räppibiisi elokuvasta, joka kertoi kahden suuren kohtaamisesta Zairessa, jossa Ali veti Foremania turpaan rehellisesti. Nojoo, ei me tiedetty jotain Amon Düüliäkään, kun ei tuo krauttekno ole Kraftwerkia lukuunottamatta myöskään edes alllekirjoittaneen selektioissa, eikä ole joku ihmeen Rabbit in the Moon'kaan. Jepjep. Kahdella pisteellä hävisimme Elsku Mäy Mäylle. Homot. Siitä huolimatta olemme hyvissä asemissa, kun kahden pisteen takana kärjen Noitakuorosta, siitä voi vielä hyvinkin tehdä Keket. Jos ei kato turbot pauku, eikä kone hyydy, vaan joka kerta pääsee maaliin asti, voi se riittää vallan hyvin meillekin.

Ja se räppäri, jonka tunnistamattomuutta häpeän vieläkin on Pete Rock. Eihän tämä teille, jotka ette hopista tiedä, kuin faking Eniveissin, kerro mitään, mutta te, jotka tiedätte, ymmärrätte hyvin asian nolouden. Eikä se ole niinkuin lippalakkia omenalle ja melonille tai Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä, vaan se on se ero hyvän ja aidon paskan ja paskan ja feikin paskan välillä. Niin, vain toinen niistä on ihan perseestä.

Lapin Las Vegas (Huitsin Nevada)

No pitihän se arvata. Herra Euroviisuvoittaja supportoi perSSuja

Musiikki formaateista.

Tässä nyt muutama vuosi tullut seurattua tuota keskustelua musiikkiformaateista tässä blogissa ja vähän muuallakin. Tämän blogin lukijoissakin on paljon musiikin kuuntelijoita jotka ovat ns. heavy usereita eikä mitään viihde käyttäjiä, ainakin vaikutelma on tuo. Joten olisi oikeasti mukava vaihtaa mielipiteitä siintä m i k s i jonkun mielestä musiikki kuulostaa p a r e m m a l t a jollakin tietyllä laitteistolla/formaatilla, hivenen analyyttisempaa käsitteistöä käyttäen. Onhan kyse makuasioista joista voi vaihtaa mielipiteitä tai jopa kiistellä.

Nyt soi

Nerokas albumi, taiten tehty ja soi muuten cd:nä varsin mehukkaasti. Tuskinpa tätä rieskaa vinyylinä löytyy, maistiaiset.

Korkea aika

Potkaiskaa hilloa, äitiinne yhtyjät.

It's a happening thing

Poikakuorojen kokoontumisajot.

Taitolaji...

... vai fiilispohjalta?

Vinyylit lähti, sano Annikki Tähti.

Assan Levydivarista löytää sitten meitsin vanhoja vinyyleitä.

Tupakoinnin lopettamisen tueksi

Eräs ystäväni yrittää nyt lopettaa tupakointia ja minä kun kokemuksesta tiedän, kuinka vaikeaa se on. Olen nyt ollut satunnaisia pääosin humalatilassa tapahtuneita retkahduksia lukuunottamatta ollut kuivilla Tapaninpäivästä lähtien. Niin asiaan, listasin muutaman hyvän elokuvan sellaisten päivien ratoksi, kun on oikein tiukkaa ja morkkis edellisen päivän retkahduksista. Tämä katsomisjärjestys ylhäältä alas on sitten muuten pakollinen:

3. Jim Jarmusch: Kahvia ja Tupakkaa
2. Wayne Wang, Paul Auster: Smoke
1. Jean-Luc Godard: Viimeiseen Hengenvetoon

Postmodernismista asti vallinneen tavan mukaan en selitä näitä auki, vaan annan jokaisen lukijan itse luoda omat tulkintansa. Voi nämä katsoa myös siinä tapauksessa, että yhä nauttii noista syntisen jumalaisista syöpäkääryleistä päivittäin.

Sound City 120 PA Mark 4 Custom Built set, very rare.

Vahvistin.
Sound City 120 pa mark 4 custom built.
Pilarikaapit.
4+12" Eminence "67 code". Type 8 ohms. Model Pa 110E.

Setti on valmistettu vuonna 1973 ja alkuperäisessä kunnossa lukuunottamatta vahvistimien putkia ja pilarikaappien johdoitusta. 120 wattia puhdasta vintagea vuodelta -73 lähtee myyntiin tarjouksien perusteella.
Jos tämän blogin lukijoissa tai ystäväpiirissänne on oikeita vintage harrastajia tai pehmeän soundin etsijöitä ( ei siis wanna be osastoa) niin ohjatkaapa Jahin luo.
Sopii skeban, basson, kiipparin tai vaikkapa laulunjollotuksien vahvitamiseen.

Lähtee Hendrixit, Whot, Bolanit ja hyvässä lykyssä bändikavereilta kuulo.

Hinta tulee olemaan neuvoteltavissa oleva ja kohtuullinen.
Levittäkää sanaa veljet ja siskot.


- MYYTY -

Towers of London Fights

Ai että tulee ihan vanhat ajat mieleen. Hyvä bändi musiikillisten avujenkin johdosta.

Olkaamme tänään pyörä

Tälle herralle on Jerry Lee Lewis velkaa kaiken. Seuratkaamme herran esimerkkiä tänään visaillessamme.

Musavisa 24.2.11

Raportoidaas sitten viime viikon musavisasta. Suomi sai tänään kultaa, mutta Poikakuoro ei viime torstaina. Jamon tuomaroidessa taiten laadittua visaansa punnersi Poikakuoro hikistä taivaltaan läpi illan.

Kierros numero 1 liittyi teemaltaan hiirulaisiin. Emme tunteneet Modest Mouse-orkesteria, mutta joitakin arvauspisteitä kysymys kuitenkin tuotti. Ritarikuntakin jäi arvoitukseksi, mutta kautta rantain kolmosen Grinderman toi pisteitä, kuten myös neloskohdan Risto. Päätimme ykköskierroksen neljännellä sijalla.

Toisen kierroksen teema oli sitten katuraivo eli road rage. Offspring sekä seuraavaksi soinut Matti Pellonpää tunnettiin joten kuten. Pahennusta herättävässä GTA-pelissä soi sen sijaan Juliette Lewis eikä se Garbage, joka luki paperissamme. Soiton lisäksi Juliette ääninäyttelee pelissä DJ:n osaa. Jamo oli vaativa tuomari ja edellytti täsmällisiä tietoja, joten detaljien vaillinaisuus rokotti meiltä puolikkaita. Viimeisen kysymyksen Death Proof-ralli jäi meiltä nollille, joten yhteenlasketut pisteemme jättivät meidän juuri iltafinaalirajan alle. Mainittakoon kuitenkin vielä hauska puuhis anagrammeineen, joka meni kumminkin nappiin. Siitä huolimatta varjoon mentiin.

Finaalissa soi metsäläismetalli, idolit ja vanha blues. Korpiklaanin renkutus sentään arvattiin, mutta jo seuraava metallikysäri meni sitten jo, öh, metsään.
Anna Puun tiesimme nimeltä, mutta emme seuraavaksi tullutta Son Housea. Varjoilumme ei siis mennyt häävisti tuoden ainoastaan neljä pistettä. Kausitilanne jatkuu kuitenkin tiukkana, joten uutterasti lähdemme seuraavaan visaan.
Siihen saakka tack, adjö och god natt!

Ei ole myöhäistä aloittaa kitaransoittoa.

Edellisen postauksen vastaus Wayne Kramer.

Kymysys.

Kenen skeba?

Unelmointia. (alternative skebakorneri)

Yövuorossa on aikaa unelmoida, eksyä ja harhailla. Maniskalla trippailija U. Srinivas on tänä yönä kuljettanut meikämandoliinon aika mielenkiintoisiin maisemiin. Ainut harmi on se että matsku on ollut ns. pakattua, eli maisemien pikku detaljit ovat vielä kätköissä. Kun tämä duunari pääsee kotiin avaa hän välittömästi sylimikron ja tilaa pari compactdiskiä tältä artistilta.
Mandollinia siis voi soittaa muutenkin kuin hevonp*skacountrya rynkyttäen.

Wauuu, life is good.

Top something.

1. David Bowien 70-luvun biisit.
2. Night Shift.
3. Älppäreiden myynti.
4. Serpien Kylässä. Spotifyssa Peteliuksen&Hietasen yömyöhä kuunnelmat.

Ensivaikutelma

Kaikessa muussa pystyy feikkaamaan mut kengissä ei.

Vinyl Sucks

Hitto et tuli hyvä mieli kun sai myytyä muutaman älppärin HYVÄÄN KOTIIN. Siis meni lätyt ihan oikeille musadiggareille. Joimme tuhtia tsufeeta ja leppoisasti jutustellen keskustelimme bändeistä, levyistä ja eri musaformaateista noin yleensä.
Taidanpa pitää samanlaisen session uudestaan. Tosin näin vaalien alla ehkä täytyy ovella kysellä poliittinen tausta.

Visapäivä

Tänään on torstai ja kaljah...eiku musa-aivolohkoa kolottaa jo sopivasti. Pakkastakaan ei ole luvassa, kuin -18°C eli ei palijon mittään. Eihän siellä ole edes kylymä, joten ei kelpaa tekosyyksi skipata. Pankaa nössöt vaatetta ja purkaa hammasta. Äitillekään ei auta valittaa, sillä mutsis tuskin välittää. Paitsi jos se piffaa fyrkat uuteen talavirotsiin, niin sillon ehkä.

The Soundtrack of Our Lives - Second Life Replay

Kyssänderi.

Minkä bändin paita?

The Bellrays - Black Lightining

Skebanurkkaus.

The Pedaali joka erottaa pojasta miehen tai jotain muuta yhtä typerää mut sellasta et se ois kuitenkin niinku tosi hyväjuttu. Vähän niinku et Strato on parempi ku Les Paul tai et vaikka Mäkki on parempi ku puucee tai et....
Enivei. Jokaisen kitaristin yleissivistykseen pitäisi kuulua vähintään 40 tuntia soitantaa Fuzz Facen läpi hanikat kaakossa (Vola+Fuzz) ja vasta sen jälkeen siirrytään sitten niihin Big Muffeihin ja Tyyp Skriimereihin, Tsäk Vyldeihin ja Steve Vai mikä sen nimi nyt oli. Ja jos ei tuota FF osiota suorita niin armoton siirtyminen basistiksi tai rumpaliksi tapahtuisi ikäänkuin luonnonvalintana ilman senkummempia kommervenkkejä.
Vähäkö ois uittu koleeta kun olis basisteja ja runppaleita kaupungis enempi ku nyt. Mut hei, Jou Mään, toi fuzzi saa sun skeban laulamaan niinku valkoset Hevijätkät Brooklynissa.

Omat eivät purreet

Poikakuoro oli taas yhtä vajaa, kun ulkolaisakateemisvahvistuksemme oli kirjaimellisesti toisella puolen maapalloa, mutta tällä kertaa ei ollut sentään poikakuorolainen oikeutta jakamassa.

Läpsy meni jonnekkin, mutta ei ainakaan mulle, joten ei siitä sen kummempia. Itse ensimmäinen kierros alkoi niin, että otin kynän käteen, kun biisi alkoi soimaan ja kirjoitin vastauksia automaattikirjoituksella, paitsi se reality. Snooppi on kyllä vieraillut aikanaan myös Jackassissa, mut luetaanko se realityksi? Hä? Minun mielestä gyl, mutten siitä protestoinut. Sitten emme tienneet jotain kantria, emmekä oikein tunnistaneet suomihooceetämitäliekään, mutta se Saarelan poika nakutteli Distillers-kyssän kotiin. Kierroksen päättänyttä mitäänsanomatonta taidekoulupoppia arvasimme mitäänsanomattomaksi taidekoulupoppraiksi Travikseksi, kun emme siitä mitään saaneet irti. Snadisti meni penkin alle, mutta silti kakkosina. Kream Teamilla oli epäreilusti Jiippari ja Piirainen peesissä, joten siitä ne kai ne kaksi pistettä meitä enemmän sai. Niin ja kävinhän mä tarkistuttamassa meidän pisteitä puolikkaan verran jopa alaspäin. Know ya numbers like old hustler does, or lose ya game like an ex-hustler

Kakkoskierroksenkin läpsy meni taas jonnekkin muualle, kuin mulle, eli ihan sama. If I never got it, it ain't neva happen cuz Puuhiskin oltiin saatu ekalla kierroksella, ja sitäkin tehtiin väliaika. Ja kiva puuhis olikin, pähkäiltävä. Mystisesti tiesimme -- tai siis en minä, mutta pojat -- Blurristakin kohtuudella, samoin France Gallista -- ne pojat siis. Sitten soi jotain ja sitten Tricky ja sitä meditoimme hyvin kolmistaan. Jossain vaiheessa olinkin jo kerennyt täyttelemään viimeisen kyssän vastaukset ennen kappaleen alkua. Tuohon veisuun en muuten varmaan väsy ikinä. Fakta. Linnunradan lisäksi en vaan muistanut muita leffoja, kuin Dave Chappelle'n Block Partyn, joka on muuten Davenkin mielestä ihan oikea leffa, BITCH! Kuitenkin, jännien ja omituisten vaiheiden jälkeen olimme toisen kierroksen jälkeen sittenkin ykkösenä kream teamin peesatessa. Mutta ei se meille ole yleensä hyvä enne. first place before da final be a bad sign when it's us, ya heard, we neva win like dat

Niin, se kolmas läpsy say what, guess what, wasn't me who got that Sitäpaitsi, se Kauppayhtiön kaljahana otti kylmästä hittiä siihen malliin, että tursotti vaahtoa yli lain salliman määrän hidastaen jakelua, joten otinkin erikoisemman vaihtoehdon pullossa Mos Defin kotikulmilta. Brooklyn! Ya heard! Sitä ei olisi läpsypalkinnolla lunastanutkaan.

Hyvin se finaalikin meni, ei siinä. Army of Lovers-tietämys yllätti jopa itsemme. Fats Dominohan on peruskauraa ja yksi versiointi uutta tietoa, eikä se Doorsin biisikään tullut oikein. Jerry Lee Lewis'han on muuten Fatsille velkaa pianonsoitostaan öbaut kaiken. Fakta. Belovedin biisikin muistettiin vielä, lähinnä tietenkin sen loistavan videon ansiosta. Samoin Rihannaa tiedettiin -- tosin kukapa ei, ellei sitten ihan umpiossa elele -- ja iänvanha hitti ajalta, kun setä oli vielä nuori.

Noitakuoro voitti, me toisina. told ya, bad karma, it wasn't written, word, shit happens Kuunnelkaa räppiä, ei se ole paskaa, jos ei Jare Henrik Tiihosta ja kumppaneita kuuntele.

Bubble Scum: Bad Girls [Official music video 2011 HD]

Aika hyvä botne ja muutenkin yks Suomen tyylitaujuisimmista basisteista, uniikki.

Jouskarikulma

Richardsin Keef joskus riffitteli tämäntyyppisellä jouskarilla ja tekikin siintä aika tunnetun.
Akryylia se olla pitää prkl!

Nykytrendin taisi laittaa aluille Fu Manchu jonka jälkeen eräs tunnettu, yliarvostettu, taajaan hampaita valkaiseva purkanjauhaja lanseerasi sen hipstereille/indier*nkkareille, vai lanseerasiko sittenkään...

Klassikko

Iski hienosti ajanhermoon. Koko albumi silkkaa timanttia, alusta loppuu.
Svengaa kun lappilainen nurkkapatriootti MadAboutSummer festareilla (liput 30-50€).

Suomiräpin jatkokurssi, nykyunderground

Tänään bongasin tuolla sosiaalisessa mediassa, notta Kaukovainio Getto Boys aka Haittavaikutus aka Puukko Allu ja sen posse ovatten olleet taas ahkerana. Ei voi mitään, jäbät on vaan kovassa vedossa ja saavat rähinärecordsit ja vastaavat vaan kuulostaamaan nössöltä ja feikiltä. Ainakin allekirjoittanutta tämä potkii päähän ja lujjaa. Legendan mukaan kollektiivin jäsenet muuten arpovat aina ennen keikkaa, kuka ketäkin hahmoa esittää.

Skebabkorner 2.

Heh, piti laittaa tämäkin, kun on niin hienon näköinen.

Skebabkorner

Tekniikasta en tiedä, mutta tuon sointia ihmeteltiin Euroopassa vuonna -72.

Skebacorner, hienot sellaiset. 2

Kielet 016-058, kaks Fender Dual Showmania rinnakkain ja masteria reilusti että 15" JBL:n skobet alkavat soimaan ja jos hyvin käy niin saatat nousta puulaakisarjasta maakuntatasolle tai jopa tähtiin.

Rautalangan veto on huissi laji, i like it.

Musavisa 10.2.11

Ulkona pakkasta 26 ja risat, taivaanrannassa Finskin iltavuoron valot ja Jonze koneen äärellä. Pistetään vielä taustalle gdradio.netistä 1979-11-25, niin olosuhteet raportoinnille ovat otolliset.

Tarinan aiheena on siis musavisan toinen kierros viime torstailta. Poikakuoron Mikkovee jatkoi joukkueen Mikkojen edellisenä torstaina alkanutta tuomarointiputkea. Ensimmäisellä kierroksella matkattiin Jamaikalle ja sehän lämmitti mukavasti viileän talvi-illan tunnelmaa. Hyvin mennyt kierros lämmitti muutenkin, kun aiheina olivat reggaeversiot tutuista pophiteistä. Parin ensimmäisen kysymyksen Desmond Dekker ja Peter Tosh nyt menivät osin päin palmua, mutta loppupuolella alkoi pisteitäkin irrota esimerkiksi Inner Circlen Police-coverista sekä maantietobonuksen Jamaikasta Kingstoneineen. 15 pistettä ja ekan kierroksen kärkisija meille.

Toisella kierroksella soi sitten valkoinen rappiopunkki. Santa Esmeraldaa ei tiedetty, mutta seuraava Pennywise kylläkin. Stand by me-lainabiisi avitti myös kakkoskohdan muissa kysymyksissä ja kolmosen Clash oli myös kohtuudella hallinnassa. Nelosen esittäjä meni ohi korvieni, mutta biisi oli kuitenkin Van Morrisonin Brown eyed girl. Tiedetään nyt sitten sekin, että heppu on kunnianosoituksena ikuistettu postimerkkiin. Kumminkin 11 pistettä tästä kierroksesta ja finaalipaikka irtosi kärkipisteillä.

Finaalin aluksi Amoc räppäsi inarinsaameksi. Kraftwerk-kysymys meni suvereenisti putkeen ja Thin Lizzystäkin löytyi kohtuudella tietoa. Opiksi tästä, että Gary Moore soitti tasan yhdellä kokonaisella Lissu-albumilla.
Lopuksi soi aina yhtä viileä Underworldin Born slippy-jytkyttely viileästä Trainspotting-leffasta. Lopun äkkikuolemakysymyksessä piti muistella leffassa lausuttua choose sitä ja tätä-lorua, mutta sillä ei sitten ollut lopputuloksen suhteen vaikutusta. 17,5 pistettä oikeutti leppoisan visan pronssisijaan E. Bathoryjen ja Esso Cornerin jälkeen.
Onnea heille kaikille ja kiitos Mikolle hauskasta visasta! Torstaihin taas!

Törkeen hieno skeba. 1

Gretsch Billy-Bo. Reilut 2 tonttua maksais tuo jouskari. Jos joskus tulen rikkaaksi niin ostan tuollaisen valkoisena tai sit punasena tai mustana. Toisaalta, voishan sitä säästää vuodessa-kahessa noi rahat ja sit ostaa päräyttää tuollasen.

Pelle Miljoona palaa lavalle

R.I.P Gary Moore

Poikakuoro muistaa edesmennyttä kitaravirtuoosia.

MAX PERTTULA- UUSI MUSAVIDEO 2011!"KYLÄHULLU JOUSIMIES"

Kohta se taas alkaa

Torstaina, Musavisa nimittäin. Sitä ennen minä juon kahvia, välttelen parturia ja diggailen musaa ja teen tällaisia typeriä listoja.

Parasta just nyt:
1. Lumi - talvesta diggaamattomat voivat vaikka vaihtaa pallonpuoliskoa, täällä on nyt talvi ja lunta, Australiassa ei...
2. Alamäkihiihto - väkisinhiihto nyt vaan on nimensä mukaisesti vähän hölmöä
3. Pipolätkä - kumilätkä, 6-10 ukkoa luistimineen ja mailoineen, tarviiko muuta? Ainiin, se jää
4. Tummat oluet - jostain syystä nyt ei vain lagerlitkut maistu, toisaalta tein myös uudenvuodenlupauksen juoda vähemmän, mutta parempaa olutta
5. Musavisa alkaa - kyllä, vasta sijalla viisi, nyt on talvi

PS. www-ammattilaisena minua riepoo bloggerin tapa määritellä koodiin lihavointi ja kursiivi noista editointinappuloista - ihan perseestä, koodasin käsin.

"Call it everything"

Aamupalana tänään nautiskelin puolpannua hyvää tzumppia ja Miles Davis live dvd:n Isle of Wight 1970.
Keikka kestää öpaut nelkyt minsaa ja bonarina elossaolevat jorisee lämpimikseen Milesista ja keikasta.

Yam yam, aamiainen parhaasta päästä.

Suomiräpin lyhyt oppimäärä vol. XYZ

Osattiin sitä suomeksikin räpätä jo ammoin, paremmin jopa, kuin jotkut nykyäänkään:

Lämmittelyä

Tänään on torstai, eli musavisapäivä vaikka tänään ei vielä olekaan musavisaa. Siitä huolimatta, tai sen takia, ajattelin kuitenkin nauttia pari torstaiolutta musavisan hengessä. Tai oikeammin syyhän on siinä, että olen taas viettänyt pari päivää paheellista työtä tehdessä reilu kymmenen tuntia päivässä. Alkaa kovemmankin jätkän kaljahammasta kolottamaan ja perse puutumaan, kun vääntää kiireessä flash-banneria ja tukkuhinnastoa ja muutenkin viilaa pikseliä ihan kirjaimellisesti ojennukseen. Flash-bannerin tekemisestä tulee sitäpaitsi likainen olo.

Niin, raksajätkä tai muu känsäkoura työmieshän saattaa nyt vähätellä ja uhota, kuinka hän tekee sentään ruumiillista työtä, mutta minä en edes. Okei. Reilua. Vaihdetaan paikkaa päiväksi ja katotaan kumpi pärjää toisen työmaalla paremmin? Veikkaan että se talo nousee siedettävämmällä laadulla, kuin mitä asiakkaani saavat tilaamansa pikselit. Minä voitan. Muuta? Ei. Hyvä, jatketaan. :)

Lämmittelyksi otetaan random biisi päästäni ja heitän siihen pari kevyttä random kysymystä. Enkä tietenkään kerro vastauksia. Lähtee:



Nimeä kaksi rap-artistia, joiden kanssa tässä laulava neitokainen on ollut 'sillai' eli seukannut?
Onko tämä biisi voittanut Grammya?

Siinäpä se. Voittajia ei tunneta, tärkeintä on hyvä olut ja hyvä mieli. Minä kaadan nyt Velkon tuoppiin.

Mosh!

Shane ja tanssiorkesteri Napalmikuolema tulevat taas Suomeen vetämään miljoona biittiä ja biisiä sekunnissa. Siitä vaan peruukit pöllyämään!

Ja Samantha Fox on kanssa tulossa! Kumpi on enemmän Mosh! Nappis vai Sammy?

Pitsan tilaus

Hätäkeskus: Vihainen puhelinsoitto

Nyt soi

Kusti polkas, James Brown: Soul Divas tupla cd:n eilen postilaatikkoon.
Uh huh, mimmit kiekuu niin et sukat pyörii jalassa ja poskia alkaa kuumottaa. Okei, onhan tuossa muutama biisi shaibaakin mut ne helmet onkin merkittävämpiä. Eiks jeh...

Valinta

Kuuntelin tuossa männäviikoilla paljon vouhotettua Anna Calvi:n debyyttialbumia. No juu, ihan pätevää ja sillai mutta väkisinkin tuli mieleeni artisti nimeltä Siouxsie. Calvi on 90% laulusoundista velkaa Siouxsielle. No. Jos pitäisi fyrkat sijoittaa tuonlaiseen tunnelmointiin niin valitsisin Siouxsie: Mantaray albumin.

nyt soi...

The Ventures, live in Japan 65'. Ihan käsittämättömän hieno live. Voisin antaa kaiken musiikkiharrastukseen liittyvän omaisuuteni siintä että pääsisin aikakoneella tuolle keikalle. Huh.

Ratsian eka. RubberDuck Jonesin tuottama punk-ROCK! klassikko. Viatonta... ole hyvä nyt...

Miles Davis @ Gil Evans. Todella kauniita sovituksia ja aikamoista tilaa on tallenteilla. Ihan tippasilmässä joutuu välillä kuuntelemaan, häkellyttävän kaunista.

Ry Cooder, Mambo Sinuendo. Yksi hienoimmista 2000-luvun äänitteistä. Virtuoosimaista soitantaa, tyyliä ja todella upea nauhoitus/miksaus.

Nuo kuuntelu nautinnot ovat mahdollistaneet uusi DAC (käytetty) ja niihin täydellisesti istuvat luurit.

Good Life :D

Ei se ole kuollut, se vain haisee hassulle...

...ja setä haisee kokoukselle. Tekohengitetäämpä vähän tätä raatoa, kun joku anonyymi tuolla jonkun alemman postauksen kommenteissa kerkesi puskista julistamaan tämän blogin jo kuolleeksi. Ennenaikaista sanon minä! Ohi meni. Taisi olla huumormiehiä. Vähän hassulle saatamme haista, mutta liikettä pitäisi tulla taas musavisakauden alkaessa. Haju tosin voi pysyä.

Mösh!

8 Miles High (Movie 2008)

Kaikkien aikojen ilosimmat albumit

100 The Beatles - Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
99 Joni Mitchell - For The Roses
98 Ferron - Testimony
97 Janis Ian - Between The Lines
96 Nick Drake - Bryter Layter
95 Culture Club - Kissing To Be Clever
94 Hair Original Broadway Cast - Hair
93 Sade - Lovers Rock
92 Morrissey - Viva Hate
91 Grace Jones - Nightclubbing
90 Kate Bush - The Kick Inside
89 Fifth Column - To Sir With Hate
88 Hüsker Dü - Zen Arcade
87 Madonna - Confessions On A Dance Floor
86 Madonna - Madonna
85 Nina Simone - Anthology
84 Cyndi Lauper - True Colors
83 Bette Midler - The Divine Miss M
82 Cher - Believe
81 Scissor Sisters - Ta-Dah
80 Rufus Wainwright - Want One
79 T. Rex - Electric Warrior
78 Various - The Rocky Horror Picture Show Soundtrack
77 New Order - Substance
76 Ani DiFranco - Imperfectly
75 Carole King - Tapestry
74 Michael Jackson - Off the Wall
73 Various - Fame Soundtrack
72 Donna Summer - Once Upon a Time
71 Elton John - Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy
70 Rent Original Broadway Cast - Rent
69 Frances Faye - Caught In The Act
68 Nirvana - Nevermind
67 Hüsker Dü - Candy Apple Grey
66 Soft Cell - Non-Stop Erotic Cabaret
65 Le Tigre - Le Tigre
64 Patti Smith - Easter
63 Björk - Debut
62 Jeff Buckley - Grace
61 Sleater-Kinney - Dig Me Out
60 R.E.M. - Automatic For The People
59 Bronski Beat - The Age of Consent
58 Liz Phair - Exile in Guyville
57 Prince - Dirty Mind
56 Team Dresch - Personal Best
55 David Bowie - Diamond Dogs
54 Tori Amos - Little Earthquakes
53 Culture Club - Colour By Numbers
52 Kate Bush - Hounds of Love
51 Frankie Goes To Hollywood - Welcome to the Pleasuredome
50 Rufus Wainwright - Poses
49 Patti Smith - Horses
48 Cris Williamson - The Changer and the Changed
47 The Magnetic Fields - 69 Love Songs
46 Madonna - Ray of Light
45 Bikini Kill - Pussy Whipped
44 Pet Shop Boys - Very
43 Prince - Purple Rain
42 ABBA - Gold
41 Melissa Etheridge - Yes I Am
40 Pet Shop Boys - Behavior
39 Laura Nyro And Labelle - Gonna Take A Miracle
38 Dusty Springfield - Dusty In Memphis
37 Blondie - Parallel Lines
36 Madonna - Erotica
35 Yaz - Upstairs At Eric's
34 Donna Summer - Bad Girls
33 The Smiths - Hatful Of Hollow
32 The Smiths - Meat Is Murder
31 Sarah McLachlan - Fumbling Towards Ecstacy
30 Diana Ross - Diana
29 Pet Shop Boys - Actually
28 Queen - The Game
27 Eurythmics - Sweet Dreams (Are Made of This)
26 Scissor Sisters - Scissor Sisters
25 k.d. lang - Ingénue
24 Sylvester - Living Proof
23 Deee-Lite - World Clique
22 The Gossip - Standing In The Way Of Control
21 David Bowie - Hunky Dory
20 Queen - A Day at the Races
19 The B-52s - The B-52's
18 George Michael - Listen Without Prejudice, Vol. I
17 Lou Reed - Transformer
16 Queen - A Night at the Opera
15 George Michael - Faith
14 Erasure - The Innocents
13 Ani DiFranco - Dilate
12 The Velvet Underground & Nico - The Velvet Underground & Nico
11 Various - Hedwig And The Angry Inch Soundtrack
10 Antony And The Johnsons - I Am A Bird Now
09 Cyndi Lauper - She's So Unusual
08 Madonna - The Immaculate Collection
07 Elton John - Goodbye Yellow Brick Road
06 The Smiths - The Queen is Dead
05 Judy Garland - Judy at Carnegie Hall
04 Indigo Girls - Indigo Girls
03 Tracy Chapman - Tracy Chapman
02 The Smiths - The Smiths
01 David Bowie - The Rise and Fall of Ziggy Stardust And The Spiders From Mars

Lista löytyy tääältä.

Tästä vaan sitten kyssäreitä laatimaan tulevan kauden visaan