Ryhmä-X

Eksursion kokoonpano: Marko, Tommi, SatuSh, Satu ja Yu-ha.

Eksursion tilanne

Mukaan ovat ilmoittautuneet:

Marko, Tommi, SatuSh ja Antti (alustavasti). Autossa on tilaa vielä yhdelle, baarissa monelle.

Riemuitsen kuukautiskupistani

Huomenna torstaina menemme Markon kanssa yleistietovisaan johonkin korkalovaaralaispubiin, jonka nimen olen unohtanut. Musavisalaiset sopivat seuraan jos kiinnostaa (kuitenkaan ei, siellähän ei ole todennäköisesti esimerkiksi tyttöjä ollenkaan katsottavana). Me ylpeästi musavisan rumimpana ja epäseksikkäimpänä joukkueena emme pelkää viettää vapaa-aikaamme muiden AT-ihmisten keskellä triviatiedolla pätemässä. Itse asiassa teemme niin joka tapauksessa.

Kiitos ja anteeksi.

------------------

Markon lisäys (klo 19:17):

Musavisalaisten eksursio keskiolutkuppila Onnenpäivän yleistietokilpailuun:

Paikka: Onnenpäivä (samassa rakennuksessa kuin Korkalovaaran kirjasto)
Aika: klo 21:30
Joukkueen nimi: Musavisalaiset
Kokoonpano: Tommi, Marko + muut halukkaat
Lähtö: Karhu-Gallerian parkkipaikka klo 21:15 (henkilöautolla)
Ilmoittautuminen: tämän kirjauksen kommenttilaatikkoon.

Haastattelu

- Marko, olet joukkueenne kapteeni. Miltä eilinen osakilpailuvoitto maistuu?
- No joo. Hyvältähän se maistuu. Kiitokset tota noin niin kuuluu koko joukkueelle.
- Ensimäisen kierroksen jälkeen olitte tasapisteissä Donkey Kongan kanssa?
- Joo. Niin taidettiin olla. Kaveri oli ihan hyvin tota mukana että.
- Finaalissa teillä oli vastassa Roots ja Donkey Konga. Taisi olla tiukka finaali?
- Tota noin niin joo. En tiedä mitä kongalaisille oikein tapahtui, mutta rootsin jätkien kanssa oli sitten aika tiukkaa vääntöä. Kiitokset kuuluu koko joukkueelle, joka jätkä painoi sata lasissa sataneljäkymmentäprosenttisesti loppuun asti että tota noin niin.
- Tuomarilinjasta on puhuttu koko kauden. Mitä mieltä olit eilisistä tuomareista?
- Ei mitään valittamista. Linja oli tota noin niin oikein hyvä. Oli hyvä fiilis kuunnella ja tota...katella.
- Kiitokset haastattelusta ja onnittelut vielä kerran voitosta.
- No joo. Ei siinä mitään, tästä on hyvä jatkaa.

Lipsahti ilmoitustaululle

Viimeisin typeryys löytyy ilmoitustaululta. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Teatterimatkalle ei ole ilmoittautunut kukaan. Menen siis yksin ja kuuntelen Kissiä koko menupaluun, prkl.

Keskiviikko

Aamulla kun heräsin (I woke up this mornin'), sain päähäni jatkaa tämän kauden jälkeen. Tätä asiaa olen sydämessäni tutkinut.

Poikakuoro voitti viikkofinaalin, vaikkakin ihan hintsusti. Hivenen sekavaa visailua väritti joukkuettamme riivaava virus, joka aiheuttaa oikeiden vastausten muuttamista vääriksi. Kisan jälkeen jäimme juroina pöytään pitämään kriisipalaveria. Loikkari-Toni naureskeli, että muistutimme siinä jurottaessamme erästä maineikasta ketjua nimeltä Fetisov, Kasatonov, Krutov, Larionov ja Makarov.

[Greetings from Asbury Park N.J. ]

Lisäys: Roots-Antin kirpeät jälkilöylyt. Entisellä tiskijukalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin.]

Tiistai

Aamulla kun heräsin (I woke up this mornin' ), sain päähäni lopettaa tämän kauden jälkeen. En ole kuitenkaan asiaa sydämessäni vielä tutkinut.

Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
My woman's gone with the wind.

Train roll on many miles from my home,
See, I'm riding my blues away.
Tuesday, you see, she had to be free
But somehow I've got to carry on.

Ajattelin tehdä muuten teatteriretken Ouluun. Onko muita kiinnostuneita?

Maailman paskin kappale

Olen aivan vuorenvarma, että kun tulevaisuudessa halutaan esimerkki siitä mikä oli mauttominta vuonna 2005, eilen levyraadissa esitetty Joss Stonen video voittaa. Voin kuvitella miten hauskaa oli ideoida näitä lyriikoita:

I've got a right to be wrong
My mistakes will make me strong
I'm stepping out into the great unknown
I'm feeling wings though I've never flown
I've got a mind of my own
I'm flesh and blood to the bone
I'm not made of stone

Kuka muuten se kissoja ihaileva paksukainen oli?

ABC

Duuni oli duunia (a), mutta levykauppa (b) ok. Mukaan tarttui Neil Youngia, Björkkiä ja yksi elokuva. Pulju oli pullollaan väkeä, joten sen perusteellisempaa tutustumista en pystynyt suorittamaan. Manson (c) oli verinen, oksettava ja sairas - mutta kieltämättä mielenkiintoinen, muttei kuitenkaan erityisen vaikuttava. Sanalla sanoen: epätasainen. Pidin paljon enemmän sukulaiselokuvasta.

Perjantain ohjelma

a.) Hamara (työ)
b.) Levykauppa (työ ja vapaa-aika)
c.) Manson (vapaa-aika)

Tuostahan voisi tehdä jonkinlaisen kaavion. En osaa.

Munkkeja & levyjä

Kun huomenna menette munkkikahville, piipahtakaa myös katsomassa naapuriliikkeen tarjontaa. Hieno homma, että kaupunkiin saadaan oikea levykauppa. Saapa nähdä, kuinka kauan se pysyy jakelun siirtyessä enemmän ja enemmän verkkoon.

Mitä tänään kuuntelin

Illan päätteeksi päivän kuuntelulista:

1.) Sanna Kurki-Suonio: Kainuu
2.) Bob Dylan: Highway 61 Revisited
3.) Bob Dylan: Bringing It All Back Home
4.) Sharon Jones & Dap Kings: Naturally
5.) The Ark: State of The Ark

Erikseen on vielä mainittava PMMP-duon liikuttava versio Noitalinna Huraa!-yhtyeen Pikkuveli-klassikkonynnyilystä Veitola-ohjelman lopussa. Se sai minut herkistelemään 1980-lukua, jolloin kirmasin ympäri ämpäri Brahestadia tytöistä haaveillen.

[linkin kuvassa näkyy keltainen talo, jossa isovanhempani asuivat vielä 1980-luvun alussa]

Self help

Nyt itkettyneinä voimme taas suuntautua tulevaisuuteen ja hahmottaa tilanteemme. Testaamalla eli käyttämällä tietokoneteollisuuden viimeisiä innovaatioita se onnistunee.

Mikä Julmahuvi-hahmo olet ja kuka fucked-up genius composer.

Roots ansaittuun voittoon

Vaikka kuoromme olisikin selvinnyt finaaliin, olisimme silti saaneet mukaamme yhden ainoan pisteen. Roots sai täydet kaksitoista pistettä ja voitti ylivoimaisesti, me varjofinalisteina "saalistimme" ainoastaan kolme. Ensimmäinen kierros meni jotenkuten, mutta sitten kyynelkanavat aukesivat: emme tienneet käytännössä mitään - mutta tästä huolimatta finaali jäi pisteen päähän! Roots-joukkue kiri voitollaan kaulaa Hupakot-ryhmittymään, jonka kanssa on tähän asti mitellyt varsin tasaväkisesti. Onneksi olkoon Roots!

Löytyi!

Löysin Paraden! Se oli muljahtanut vinyylilevyhyllyyn väärin päin, joten sinänsä tarkat levysilmäni eivät mitenkään edes voinetkaan tavoittaa levyn selästä löytyvää tuttua Prince- napaa. Girls & Boys -laulun stemmat ovat muuten erittäin seksikkään kuuloiset. Levyn sisäpussissa kerrotaan, että

Sheila E. and Lisa on the left - Susannah and Wendy on the right. The French seduction on "Girls & Boys" is performed by Marie France.

Hmmmm...

Prince

Ei jälkeäkään Paradesta. Pekka pisti eilen Princen Princen soimaan ja kehui levyn synasoundeja, mikä on mielestäni aivan mahtavaa musiikillista toisinajattelua. Minä väärinajattelen silti Paraden paremmaksi.

Aakkosjärjestys

En löytänyt Paradea. Minulla on - ainakin pitäisi olla - se jossain vinyylinä sekasortoisessa kokoelmassani. Pitäisi ilmeisesti aakkostaa äänitteet, vaikka olenkin pitkään ollut sitä mieltä, että aakkosjärjestys on pelkästään tärkeilevien kirjastonhoitajien sitkeä päähänpinttymä. Fiilisjärjetys on parempi. Mutta nyt ulos reippailemaan.

Beatles, Prince ja Roots

Alkavan kevättalven auringonpaisteen kunniaksi: viisi parasta Beatles-albumia paremmuusjärjestyksessä:

1.) White Album
2.) Rubber Soul
3.) Abbey Road
4.) Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band
5.) Revolver

------------------------------------------

Pistän kuitenkin seuraavaksi soimaan Princen mestariteoksen Parade, ja siitä laulun nimeltä Girls & Boys.

Vous etes tres belle mama
girls and boys.

Parade taitaa olla oikeasti ainoa edelleen kokonaan kuuntelukelpoinen Prince-albumi. Mokomakin pikku-ukko - mikähän sitäkin vaivaa?

------------------------------------------

[Roots?]

Kaikki kirjaukset lasketaan

Mielikuvitelkaa näiden sanojen paikalle nokkela, hauska ja viileä musiikkiaiheinen kirjaus. Sellainen minulla oli toki mielessä, mutta ajattelin osoittaa teille lukijoilleni aitopoikakuorolaista, pyyteetöntä musavisaluottamusta: te voitte ja varmasti osaatte. Mielikuvitelkaa, ystävät, mielikuvitelkaa.

Musavisa.blogspot.com taas

Ässien Satu on liitetty ilmoitustaulublogin kirjoittajaksi. Kutsuja on liikkeellä muillekin tällä hetkellä viisi kappaletta. Jostain syystä Donkey Kongalaisille ne eivät ole kelvanneet. Annoin Sadulle admin-oikeudet, kuten aion tehdä jokaiselle kirjoittajalle sikäli kuin ehdin ja Blogger on toiminnassa (tänään näyttäisi taas jumittavan). Toisin sanoen valta on teillä.

Kannattaako tunnustaa jos diggaa?

Tunteeko kukaan ketään, jonka mielestä Slade on universumin paras rock-bändi? Palvooko kukaan Dave Hilliä ykköskitaristina? Löytyykö maailmasta henkilöä, joka rakastaa Hilliä niin paljon, että leikkaa hiuksensakin samanlaisiksi?

Hunajaista myrkkyä

Katsoin jo toisen kerran peräkkäin ohjelman, ja tälläkin kertaa tärkeästä syystä. Bändivieraana oli nimittäin Husky Rescue. Huumaannuin jo pelkästä Veitolasta, mutta kun yhtye esitti Alice Cooperin Poisonin (!) vajosin laulajattaren jumalaiseen, sensuelliin ääneen niin syvälle.
[Yhtä lailla olen joskus sukeltanut hänen emonsa silmiin. Uh.]

Tehosekoittimen Otto oli myös vieraana. Poika oli kasvattanut parran, asettanut päähänsä hassun hatun ja julkaissut runokirjan. Katsojia kiusattiin lukemalla yhden runoista ääneen, joka kuulemma kertoi pettämisestä ja rakastelemisesta. Toistaiseksi paras Oton saavutus lyriikan alalla on ollut hieno rock-teksti lauluun nimeltä Pillitä Elli pillitä. Näyte:

No tiedäthän sä mut

Mä olen ylpee

Ja tiedäthän sä sen

Et mä en jaksa olla mukava

Mun tarvitsee vain skulaa rokkia

K. Röyhkäkin on valinnut sen parhaita rock-tekstejä esittelevään kirjaansa Get on. Tehosekoittimella oli muutama todella hyvä rock and roll-laulu.

Tiistain taisto

Täytyypä kiittää tuomaria hienosta ja esteettisesti tasapainoisesta visasta. Jotenkin euroviisut ja kotimaan popparit profiloivat kisan luonteikkaaksi, juuri tavalla jonka takia mielestäni tuomarilla pitää olla kaikki valta kisansa sisällöstä. Musavisatuomarointi on taidemuoto siinä kuin levynpyörittäminen tai viulunsoittokin.

Ensimmäisen kierroksen voitimme. Taisimme tietää kaikki kotimaiset salanimet. Kapteenin poissaolon takia teimme jotain uskomatonta: saimme vain yhden pisteen I was made for loving you -kysymyksestä. Tiesimme bändin, emme levyä, kokoonpanon erikoisuutta (sen olisin kyllä voinut arvata) emmekä kansitekstien erikoisuutta (kappaleet aakkosjärjestyksessä). Kiskaisimme voiton ensimmäiseltä kierrokselta tasapisteissä yllätysjoukkue Kipusiskojen kanssa.

Toisella kierroksella Noonejen euroviisutietämys vei heidät ohitsemme. Finaaliin pääsimme silti kera Noonen ja Donkey Kongan. Olimme aika hädissämme finaalikysymysten kanssa, ja itse olin aivan varma, että Noone ottaa voiton ja pienellä todennäköisyydellä voisimme viedä hopean Kongalta. Kävi kuitenkin niin, että päädyimme tasapisteisiin Kongan kanssa, kahdeksan molemmilla, ja Noone jäi seitsemään pisteeseen.

Paremmuus ratkaistiin ylimääräisellä kysymyksellä. Valitettavasti se meni arvailuksi, kun käsiä läpsyteltiin niin, ettei itse kappaletta kuullut ollenkaan. Tietenkin voitto oli reilu, koska molemmat joutuivat arvailemaan.

Biodiversiteetti kasvaa, ja tällä kertaa Nokkaeläimet oli paikalla peräti viisihenkisenä. Uhosivat vielä lähtiessään. Kausi muuttuu entistäkin jännittävämmäksi.

Illan skandaali oli tyngäksi jäävä 8.3. kisa, jolloin Amnesty tulee Karhuun mellastamaan miesvihapäivän merkeissä. Taidan boikotoida tilaisuutta.

Poikakuoro! Poikakuoro! Poikakuoro!

Kuorolaiset, toivotan teille onnea illan visaan.

Itsehän en pääse, koska pidän kotonani yksityisvisan eräälle VIP-henkilölle koskien ympäristö- ja luonnontietoa. Lisäksi aion katsoa elokuvan, kun Pikku-A painaa päänsä tyynylle.

Karhun tunnelma on varmasti katossa poikakuorolaisten kolauttaessa jälleen tuopit yhteen voittonsa kunniaksi. Silloin minä olen luultavasti jo unten mailla.

Pahalta näyttää, hyvältä kuulostaa

Pahalta näyttää:

Minä en pääse tiistaina musavisaan!

Hyvältä kuulostaa:

Onneksi voin lohduttautua kuuntelemalla kosmoksen sointeja: Song of Earth -Nasa Space Recordings of Earth: Nasa Voyager 1 & Voyager 2 Sapce Probe Recordings (Center for Neuroacoustic Research). Jos levyn äänet olisi "säveltänyt" joku newage-hörhö, en olisi kovinkaan kiinnostunut - niitähän piisaa. Nasa ja elektromagneettiset vibaraatiot, johan kelpaa.

Luterilaislappilaista, ohimennen kuultua

"Mie menen ryyppäämään. Jumalan siunasta"!

Muoto ja sisältö tasapainossa

Tässä rebetika-kokoelmassa on erittäin onnistunut kansi.

Rebetika on kreikkalaista bluesia. Muistan elävästi, kun kuulin eräässä kreikkalaisessa levykaupassa 1920- 30-lukujen rebetikaa soitettavan vinyylilevyiltä. Yritin käydä kauppaa, mutta ovelat nämä Zotokset ja Nikokset vai mitä Zorbia sitten olivatkaan näkivät innokkuuteni ja vaativat levyistä järjettömiä summia.

Hipitihopoti

Katsoin eilen ohjelmaa, jota juonsi viehkeä Maria Veitola, tuo mielipiteet tasan kahteen jakava mediapersoona. Aiheena oli saamelainen populaarimusiikki. Vieraana oli ystäväni Annukka Hirvasvuopion lisäksi inarinsaameksi räppäävä Amoc. Vaikka en ymmärtänyt sanaakaan, en myöskään pitänyt kuulemastani. Ei taipunut inarinsaame rapiksi ei. Eikä taivu muuten englantikaan; tarvitaan urbaani afrikanamerikkalainen slangi ja sen alati laajeneva asiasanasto, jotta homma saadaan sopimaan vahvasti synkopoituun ja osittain poylyrytmisesti etenevään funk-pohjaiseen rap-musiikkiin. Tosin Amoc kertoi myös, että sanoja keksitään, jos niitä ei ole. Saa nähdä, irtoaako flow paremmin tulevaisuudessa. Toisaalta, on aivan turhaa asettaa samoja laadullisia kriteereitä täysin eri kulttuurista tuleville, vaikkakin musiikillisessa ilmaisussa toinen painaa ja toinen lainaa samoista aineksista. Tulipa muuten pitkä kirjaus aiheesta, josta en edes tiedä mitään.

Paljon yhteistä

Mitä yhteistä on seuraavilla henkilöillä:

- George W Bush
- Saatana
- Lordi
- Osama Bin Laden

???

Kaikki neljä pääsivät mainion Terrorizer-lehden lukijaäänestyksessä (02/05) kymmenen joukkoon Most Evil Person -kategoriassa. Tarja Turunen valittiin parhaaksi laulajaksi. Muutenkin suomalaiset olivat sijoittuneet mukavasti.

Itseruoskintaa

Kysymyksiä oli liikaa, enkä osaa edes yhteenlaskua. Seuraavalla kerralla palkkaan sihteerin, jotta minun, matemaattisesti aivokuolleen umpihumanistin (tietäisittepä aineyhdistelmäni) ei tarvitsisi muuta kuin soitella levyjä ja juoda olutta.

Tulipa mieleen

Silmäilin levypinoa, jonka otan tänään Karhuun mukaan. Vaikka levyt eivät suurelta osaltaan millään tavalla vastakaan musiikkimakuani, itse visa saattaa silti olla näköinen, epäilen.

Laatupaineet ovat kieltämättä aika kovat ja suuri on epäonnistumisen pelko. Ennen musavisakysymysten tekeminen oli paljon helpompaa.

Testasin kysymykset vaimolla. Ilmeiden perusteella voin päätellä, että yöllä täällä Valtakadulla raikaa karjalalainen riittirunous. Minä kun olen aina ollut itkupilli, enkä kestä kritiikkiä.

En ole vielä päättänyt, juonko olutta ja poltanko tupakkaa. Siellä tiskin takana on aika orpo olo, jota tupakointi ja oluen juonti kummasti helpottaa. Saa imeä ja niellä.

Koska sävy muuttui tällaiseksi, lopetan ja toivotan onnea kaikille visalijoille. Minua tilallani nähdään Poikakuoron riveissä tunnollinen vastustaja Juha.

Kysymykset laadittu

Olipa hankalaa. Tähtäsin monipuolisuuteen ja eräänlaiseen aleatoriikkaan; kuka tahansa mistä tahansa joukkueesta saattaa tietää tiistaina vastauksia. Viljelin sekaan musavisaideologiani mukaisesti paljon helppoja kysymyksiä, joihin yritin niin ikään ujuttaa myös vaikeita paloja.

Mainoskatko

Jäätelöä viroksi. Ja eturuuaksi lihalientä tai tukevampaa purtavaa. Sponsorisopimukset kunnossa, ei muuta kuin voittoa tavoittelemaan superkevätkaudelle 2005.

Puuhapaperit

Sain juuri väsättyä puuhapaperit. Ihan hupaisia pikkutehtäviä tiedossa. Huomenna kirjoitan varsinaiset kuuntelukysymykset. Tuossa vieressäni on näet vino pino pervoa kamaa....

...ja niiden vieressä on muutama levy, josta teen tiistaiksi knopit. Ostin muuten viikonloppuna ulkomailla ollessani pullon Janis Joplin -juomaa. Mukavaa.

"Nautinnollisen elämän valinnat"

Kiinnostaako naiminen, mässäily ja ryyppääminen? Niin minuakin, siispä Helsingin yliopistoon!

[lähde]

Musavisan ilmoitustaulublogi

Perustin ilmoitustaulublogin lupaukseni mukaisesti. Osoite on musavisa.blogspot.com. Kutsuin Markon sinne. Kun hän ilmoittautuu (muistakaa kaikki, vanhat blogger-tunnukset toimivat), annan pikimmiten admin-oikeudet että voi kutsua muidenkin joukkueiden jäseniä. Lähetän kutsun myös Pekalle.

Itse en tunne ketään muita musavisalaisia kuin Poikakuoron jäsenet, joten kontribuutioni jäänee tähän. Tehkää hyvin.

Kokous

Eilinen kokous loi mukavasti hyvää ilmapiiriä musavisailuun. Ilmoittauduin tuomaroimaan ensimmäisen visan, joten paineitakin on. Taidanpa pistää ainakin sen puuhapaperin liitteeksi. Ehkäpä siitä kehittyy luonteva osa visailua. Näin ei tarvitse rakentaa koko visaa ääninäytteiden varaan ja visailumusiikki soi silti koko ajan.

Tiistait

Tänään vielä kokoustellaan, mutta ensi viikolla päästään vauhtiin. Minäpä kerron joukkue joukkueelta (kuusi parasta), kuinka seuraavien viikkojen aikana tulee käymään:

1.) Poikakuoro on luonnollisesti jälleen paras joukkue ja voittaa useimmat osakilpailut. Nelihenkisen superkokoonpanon musiikillinen tietopääoma aiheuttaa kateutta ja panettelua. Poikakuorolaisten tuomarointia arvostellaan; heillä on huono musiikkimaku ja kysymykset ovat vääriä. Pekkaakaan ei uskota, vaikka Pekalla on Keanen levy. Marko ja Tommi polttavat tupakkaa, koska ovat lapsellisia ja luulevat olevansa sillä tavalla paremman näköisiä. Jouni maistelee tyynesti juomaansa ja keskittyy tietämiseen. Toni, joukkueen viides jäsen, ilmaantuu mukaan silloin tällöin. Hänellä on näet akateemisia väitös-kiireitä juuri tiistai-iltaisin klo 21.00-24.00.

2.) Ässät jatkavat siihen mihin jäivät. Joukkue pärjää hyvin, ehkäpä voittaakin pari viikkofinaalia. Ässien heavy-mimmit tuomaroivat kevätkauden raskaimman visa, josta muut ässäläiset myöhästyvät tunnin.

3.) Noone saavuttaa kolmannen sijan. Seitsemän- tai kahdeksanhenkiseksi kasvaneen joukkueen sisäinen kemia toimii yhden ainoan kerran. Noonelaisten tuomaroidessa kuullaan hyvää, kaunista ja oikeaa sekä ennen kaikkea erikoista musiikkia. Yksi syö pitsaa ja muut tyytyvät salmiakkiin.

4.) Donkey Konga huomaa, että kukaan ei kysy enää tietokonepelimusiikista mitään. Joukkueen kausi alkaa kuitenkin hyvin, mutta sen edetessä meno hyytyy ja bongojen paukuttelu hiljenee.

5.) Hupakot keräävät sen verran pisteitä, etteivät jää viimeiseksi. Hupakot hurraavat, kun tuomari arvuuttaa Einin ja Meiju Suvaksen voimin, mutta mitään ei taaskaan tiedetä eikä muisteta.

6.) Rootsilaiset eivät pääse kertaakaan finaaliin. Muut joukkeet uhkaavat marssia ulos, kun Roots-tuomari soittaa R.E.M. -yhtyeen varhaistuotantoa. Roots saa usein kirjoitettua paperille oikeat vastaukset, mutta päättävät aina viime hetkellä vaihtaa ne vääriin, koska rockin' in the fuckin' free world, you motherfuckers! This ain't no fuckin' rock 'n' roll, you morons! What is this fuckin' crap anyway !?!

Marru tuomaroi kausifinaalin. Voittajajoukkue on Poikakuoro, koska tuomarin junttikysymykset sopivat poikakuoron rumille ja tyhmille junteille.

Tiedote

Kapteenimme on hieman epäkunnossa, mutta toipunee. Toivottavasti pakollinen perhe-elämä ei vieroita häntä liian kauas aikuisuuteen miehistön infantiilista maailmasta. Voittokulkuamme ei pysäytä mikään, vaikka biologistakin sodankäyntiä näköjään kokeillaan.

Koko joukkue tukee johtajaansa hänen vaikeina aikoinaan.

Sormusten herra

Lyhyempänä ja parempana versiona.

Tautinen palaa ja inisee

Takaisin taas. Rupean sosiaalisemmaksi heti kun jaksan. Elpymistäni edisti viime yönä, kun kaiken muun kotini ihanuuksien lisäksi rappukäytävässä oli valot päällä ja kuorsausta. Joku juoppo oli sammahtanut sinne tupakki käsissä. Kumma kun ei ollut sytytetty. Meinasin käskeä muualle nukkumaan, mutta ukon sieraimesta pilkisti parin sentin kesänvihreä räkätappi, ja ajattelin, että voin vaikka kuunnella röhkimistä ja rykimistä, jos ei vain tarvitse katsella tuotakin epäilemättä tärkeää ja ainutlaatuista yksilöä sekuntiakaan enempää kuin on pakko. Itsekurilla on puolensa.

Voisi ainakin palauttaa hämähäkkimiehen ja lainata lisää, jos saan autokyytiä. Edelleen haluan kertoa kaikille, että eristymiseni johtuu nuhataudista, jonka takia väsyn nopeasti ja olen siksi huonoa seuraa. Tylsää minullakin on ja mökkihöperyys uhkaa. Toisaalta nyt alan ymmärtää vanhuksia ja miten vähästäkin voi saada elämänsisältöä kun ei enempää jaksa.

Tukka lähti

Päänahkani saa jälleen ilmaa. Tein Pekat. Keep on truckin'!

Päiväkäsky

Rivimies Tommi! Juuri Te! Palatkaa jumalauta välittömästi takaisin ruotuun sieltä pundelta! Tämä oli käsky! KÄSKY!

- Kapteeni

Soca

Tiesin entuudestaan, että soca on eräänlaista nopearytmistä, modernia calypsoa (soul calypso). Tänään sain tietää miltä se näyttää:

soca 1
soca 2
soca 3
soca 4
soca 5

Googlaa itse lisää. Mukavaa. Rakastan työtäni!

Putket ja hurina

Jos lukijoissa on yhtä tietämättömiä kuin minä, kannattaa lukea Vintage recording home page, nimestään huolimatta suomenkielinen.

Westlife

Pekka-ihminen soitti Westlifen Sinatra-levyä. Kun vertailee rivipoikabändiä populaarimusiikin ikoneihin ei voi kuin todeta painokkaasti, että niinpä. Kaikki on jo tehty paremmin tämän vuosituhannen puolella. Vuonna 1999 ja aiemmin tehdyllä on enää vain museoarvo.

Omegapisteessä voidaan sitten rekonstruoida koko maailmankaikkeuden menneisyys. Sitä saa kyllä odottaa vähän aikaa, mutta toisaalta vaikka sattuisi kuolemaan välillä, ei haittaa:

"But all timelike and lightlike curves converge upon the Omega Point. In particular, all the light rays from all the people who died a thousand years ago, from all the people now living, and from all the people who will be living a thousand years from now, will intersect there. The light rays from those people who died a thousand years ago are not lost forever; rather, these rays will be intercepted by the Omega Point. To put it another way, these rays will be intercepted and intercepted again by the living beings who have engulfed the physical universe near the Omega Point. All the information which can be extracted from these rays will be extracted at the instant of the Omega Point, who will therefore experience the whole of time simultaneously just as we experience simultaneously the Andromeda Galaxy and a person in the room with us."

Winter

And it sure been a cold, cold winter
And the wind ain't been blowin' from the south
It's sure been a cold, cold winter
And a lotta love is all burned out

Jagger & Richards
Goats Head Soup (1973)

Hyvää yötä, rakkaat lukijani.

Levyjä, kirjoja

Vuoden viimeisin levyhankintani oli 180 gramman Mob Rules. Vielä paremman, isoveljen, samanpainoisen, pitäisi olla jo matkalla kotiini. Kunnon vinyyliä, uutta ja painavaa.

Kuuntelussa kotona:
Black Sabbath ja Ken Stringfellow (Soft Commands) + A Horse With No Name (America)

Kuuntelussa työpaikalla:
Jazz (useita eri levyjä)

Luen:
John Fante: Tomu tietää (todennäköisesti jää kesken)
Emmanuel Carrère: Huviretki painajaisiin (loistava)
Axa Sorjanen & Juice Leskinen: Eikä nivelet ruostu (hyviä hetkiä)

En jaksa linkittää. Tehkää se itse. Fante oli pettymys muutenkin, Carrère ansaitsee omatoimista tiedonhakua ja Leskinen on Leskinen (kaikki tietää mistä on kysymys).

Jazzia

Tänään on aika kulunut jazzin parissa; mm. Lester Young, Charlie Parker, Oscar Peterson, Lester Bowie ja Sun Ra ovat vuorollaan vierailleet halvassa cd-mankassani. Kovin pettymys oli Bowie, jonka versio Great Pretender-jollotuksesta (1981) on aivan kamala. Kuunteleekohan kukaan 1980-luvun jazzia lempimusiikkinaan? Mutta Sun Ran Alantis (1967) on puolestaan aivan mahtava! Taustabändinä meluaa perkussiovoittoinen Astro Infinity Arkstestra. Mestarin vastuulla on puolestaan solar sound instrument eli "suomeksi" Hohnerin klavinetti.

Vahvistus

Puulaakijoukkue sai kovan vahvistuksen.

Vajaalukuinen pieni boogiebändimme Rovaniemeltä kokeili tänään musisointia basistin kera. Oikeammin basisti on tarkkakorvainen ja umpimusikaalinen kitaristivelho Roots-Leka. Tämä lahjakas veijari on tietenkin monin verroin meitä tumpeloita parempi soittaja. Lekan kyvyt tuntien oma sähkökitararismini alkoi suorastaan hävettää. Täytynee sittenkin aloittaa harjoittelu.

Musavisa

Tunnista kuvan henkilöt. Tarjoan ensimmäisenä oikein vastanneelle oluen avausvisassa.

Secrets...

Rock-bändieni nimet jurakaudelta nykyisyyteen, olkaa hyvä. Liitteenä pikkupaljastuksia:

1. Bask. Kokoonpanon rumpali on nykyään kansallisoopperan valaistusoperaattori
2. The Honey Boys. Kokoonpanon basisti on nykyään Hamaran päätoimittaja.
3. Skin Mama. Kokoonpano jakoi treenikämppänsä nykyisten ammattirokkareiden kanssa.
4. Sirkus. Kokoonpanon pianistisäveltäjäsanoittaja julkaisi hiljattain debyyttisoololevynsä.
5. Close Enough. Kokoonpanon kitaran äänenjohtaja johtaa myös maineikasta poikakuoroa.

Vähänkö lesoa!

Uuden Vuoden Lupaus

Lupaan johtaa joukkueemme voittoon tänäkin vuonna. No Mercy.

Säteen kehä

Tässä ei yllättäen kirjoiteta musiikista, vaan animaatiosta ja peleistä, eli machinimasta. Ja Halosta. Ja linkin päässä olevan jutun lopussa on ainakin kaksi hauskaa hauskaa. PunaVs.Sini, olkaa hyvä.

Loputon oikeus -05

Juuri saamamme tiedon mukaan luonto on paha. Luonto ei välitä. Meteoriitti tappaa söpöt dinot, reuma kiusaa niveliä, rumat eivät saa seuraa eikä nollallakaan voi jakaa vaikka jonkun saattaisi tehdä mieli.

Tarska julisti telkkarissa sodan luontoa vastaan. Munakan mittausasemalle raahataan konekivääreitä. Tulva ammutaan. Pakkasrintama saa it-ohjuksista ja sumu pistimistä. Kuivuutta tai rankkasateita vastaan hankitaan atomipommeja. Taktisia sellaisia vain, tietenkin. Enää ei fysikaalinen todellisuus ryppyile sosialidemokratialle. Me välitämme. Niin kovaa kuin on tarvis.

Tämän jälkeen Tarska jähmettyi tuijottamaan meitä sohvaperunoita. Äänettömänä ja ankarana. Niin kauan että tuli varmasti kaikille selväksi. Minäkin löin jukkapalmuani, liikuttuneena mutta armotta, vaikka sitten kaduin heti päälle. Velvollisuus ja tunteet, niistäpä tragedia.

Parempaa Uutta Vuotta 2005

Koko Poikakuoron puolesta haluan toivottaa kaikille musavisalaisille ja blogiamme seuraaville hyvää alkavaa uutta vuotta. Olkaa ihmisiksi.

Vuoden viimeinen juhlalevy soimaan!

Uutena Vuotena kuullaan ainakin Greyboyn Shades of Grey -levyä. Veikkaan, että menee tossun ja kossun alle.

Sähköiset treenit

Pidimme eilen ensimmäiset bänditreenit, jossa käytin sähkökitaraa (ESP Stratocaster, jonka ostin Oulun Backlinesta vuonna 1990). Putkicombo toimi mainiosti, mutta paljasti samalla soittelustani pahoja puutteita. Täytynee siis harjoitella uusia kuvioita. Hetkinen, harjoiteilla? En ole koskaan harjoitellut kitaransoittoa! Olen vain soitellut menemään ja kierrättänyt ikiaikaisia blues-riffejä, joita olen omaksunut rockia kuuntelemalla. Taidan olla Chuck Berry / Keith Richards -koulukunnan tyyppejä, kun jäykät nakkisormeni eivät taivu lainkaan tilutteluun.

Luuppeja

Kaksi asiaa pyörii luuppina päässä:

1.) Pakko nähdä Anita Pallenberg (luen Keith Richards-elämäkertaa)
2.) Pakko nähdä Wicker Man (kuuntelen soundtrackia, paljon)

Hou hou hou!

Jos joku tarvitsee, minulla on muutamia gmail-kutsuja jaossa.

Joululahja

Tuleva ex-lankomieheni antoi minulle mahtavan joululahjan. Saan käyttööni varastossa tarpeettomana lojuneen varsin erinomaisen putkicombon. Kyllä nyt kelepaa soitella Brown Sugaria. Nih. Leppoisia välipäiviä!

Kapteenin Joulutervehdys

Hyvää Joulua kaikille musavisalaisille! Poikakuoron heterojäsenille haluan vielä lähettää näin virtuaalisesti viimeisen joulukorttini: olkaa hyviä (kevätkaudellakin)!

Bändin pikkujoulut

Vietimme eilen bändimme pikkujoulut. Haluan kirjata kuinka hienoa oli aloittaa bileet yhteiskuuntelemalla The Whon Who's Next (1971) kokonaan ja kovaa. On se vaan jumalattoman hyvä levy - ja meillä loistava bändi.

Päätä kylmää

Jos J. Karjalainen olisi aikasiirtynyt 80-luvulta täksi päiväksi Rovaniemelle, olisi hän takaisin palattuaan saattanut kirjoittaa seuraavanlaisia säkeitä Papu ja pojat -yhtyeelle:

Tiistai on hyvä päivä

Tiistai on huippu päivä

Silloin tapaa tuttuja, kivoja kavereita

Kuulee hassuja juttuja, bändipalopuheita

* *

Tänään on tyhmä päivä

Tänään on tyhjä päivä

Kun ei ole musavisaa

(kurkkuakin kuivaa)

Mustikka

Katsottiin Blueberry. Kannat yleisössä vaihtelivat hieman pettyneestä melko ihastuneeseen. Itseäni viehätti tarinan moralismin puute, siinä ei haettu amerikkalaiseen tyyliin mitään itkuista hyvitystä ja toverillista selkäänläiskyttelyä. Koska raati on hajallaan, siirretään puheenvuoro ulkomaan kommentoijalle IMDB-sivulta, jonka kannan ymmärrän yleiseksi:

I will not forgive the way the complex comic strip character evolution of Mike S. Blueberry from slave owning Southerner to friend of Indians and liberal minded westerner being replaced by the nonsense story in this flick (meeting the whore and so on...).

Elokuva kannattaa katsoa mahdollisimman suurelta näytöltä ja mahdollisimman hyvällä äänentoistolla. Alun poika oli kyllä ärsyttävä, tuntui että kaikissa elokuvissa pitää antaa samastumiskohde maailman valtiaille eli amerikkalaisille teineille. Tuloksena oli pahimpaan ranskalaistyyliin mukarankka Wesley Crusher.

ATM-jouluvitsi

Kaksi suomalaismiestä istuu ongella. -Kyllä se vaan tuo joulu on mukava juhla. Kuluu tunti, ja toinen vastaa:-Kyllä seksi on kuitenkin mukavampaa. Tunnin päästä toinen taas vastaa: -Mutta joulupa on useammin!

[Lähde]

Tuntemattomien kanssa puhumisesta

Eilen illalla junalle lähtiessä oli iskeä ahdistus, kun ei toisaalta yhtään huvittanut lähteä kotoa pois, toisaalta taas on esim. tänään mukava nähdä kavereita täälläkin päässä Suomea. Mutta kuitenkin junamatka oli loppujen lopuksi mukava, koska oli samassa makuuvaunussa hyvää juttuseuraa. Matkailualaa opiskeleva nuori herra Tikkurilasta oli ollut kuukauden verran kouluhommissa käsivarressa ja palaili kotia päin. Tuli puhetta musiikista (minä en keskustelua aloittanut, koska on estoja ja muita tarttuvia) ja osoittautui, että makumme aika hyvin kohtasivat, brittipop kumpaakin koskettaa. Tosin hän kerää vinyylejä, minulla ei ole edes moista soitinta, kun en osaa sopivaa kunnioitusta korkeampia ääniä kohtaan osoittaa. Oli hauskaa jutella bändeistä ja vertailla kuuntelukokemuksia, Curen parasta biisiä valita (hänellä Just like heaven, mikä minunkin mielestäni melkein hyvein, mutta kun piti sitten olla Eri Laine, valitsin wish-levyn päättävän kappaleen end, jossa on hieno kitarariffi, jonka melkein joskus osasin soittaa) ja uusia hienoja orkestereita miettiä. Tulimme tulokseen, että pari viimeistä vuotta ovat olleet hienoja, sillä vaikka vanhat väistyvät, niin uusia on tullut tilalle. On Keane, Coldplay, Franz Ferdinand, Killers ja muita kivoja. Interpolilta en itse ole kuullut kuin yhden kappaleen, mutta on oikein suositeltavaa kuulemma. Eli pitää hankintalistalle kai laittaa. Muistutti matkatoveri minua vielä Depeche Moden remix-levystä, minkä melkein viime reissulla täältä ostin, mutta kun ei ollut kai edes visalla katetta, piti jättää hyllyyn. Onneksi tulee jouluale ja kauppoihin pääsee.

Olisi kannattanut tulla

Filippiinos joulushow tarjoili tänään musiikkikirjastossa kolmen nuoren ja lahjakkaan soittajan voimin modaalijazziksi sovitettuja joululauluja. Lisäksi kuultiin muutama hupinumero. Yhtyeen 18-vuotias rumpali Iso-T teki minuun suuren vaikutuksen. Hänestä ja hänen rummunsoitostaan saamme kaikki vielä kuulla.

Tiedoksi

Olen juuri saamassa listani valmiiksi. Koska tehtävä ei ole helppo, tein siitä itselleni helpomman. Palaan asiaan ASAP.

Hyvä konsertti!

Johann Sebastian Bachin, tämän kuuluisien säveltäjien isän Goldberg-muunnelmat ovat minulle jonkin verran tuttuja Glenn Gouldin levytyksinä, mutta mitenkään syväanalyyttisesti (tietenkään) niitä en ole koskaan kuunnellut. Eilen kuulin tämän hugelomaanisen WWV 988:n Dmitry Sitkovetskyn järisyttävänä sovituksena, jonka hän kirjoittanut jousiorkesterille ja neljälle soolosoittajalle. Teos kesti noin tunnin, ja sen aikana tuli selväksi, kuinka sooloklaveerille alunperin sävelletty suurteos saa aivan uudentyyppisen luonteen, kun virtuoosimaiset juoksutukset hoidetaankin viululla, alttoviululla ja sellolla. Tunnin Bach-show oli aikamoinen annos, joten oli selvää, että hitaimmissa ja mietiskelevissä osissa tuli jokun verran viivyttyä omissa ajatuksissa - sovittajakin oli vaihtua välillä Nukkumatiksi. Tämä tietenkin johtui vain ja ainoastaan harjaantumattomasta korvastani ja silkasta junttimaisuudestani.

Korviani suuresti miellyttävä Camille Saint-Saënsin jouluoratorio (Oratorio de Noël) on noussut syksyn kuuntelurupeaman jälkeen suureen suosiooni. Viime vuonna kuuntelin joulunaikaan lähes yksinomaan Jethro Tullin Christmas Albumia, nyt on olemassa perästi kaksi teosta, jota voin kuunnella joumusiikkina. Jouluoratorio oli eilisillan kohokohta. Nuoret solistit yllättivät ainakin minut tasokkuudellaan, varsinkin tenori Juha Yli-Knuuttila teki kauniilla ja pehmeästi soivalla äänellään suuren vaikutuksen. Seitakuoro kuulosti lähes ammattikuorolta.

Konsertin jälkeen ihmiset olivat iloisen ja rentoutuneen oloisia. Paikalla oli myös musavisalaisia eri joukkueista. Kulttuuriväkeä. Poikakuoroa edusti of course parhaiten kansalainen Pekka, jonka osuus varsinkin Franz Lisztin Weihnachtsliedissä oli maukasta kuunneltavaa. Puhallinkvintetti on live-akteissa suosikkikokoonpanoni, mutta jostain syystä kvintettilevytyksien kuunteleminen on jäänyt erittäin vähäiseksi.

Tolkien ja Tony Scott

Kapteenimme kertoo sivuprojektissaan eli Kasablogissa kyllästymisestään Sormusten herraan. Hänhän lähti nukkumaan kesken filmin ja minäkin kyllä mietin mistä kohtaa panisi poikki että olisi huomenna virkeämpi. Pekka, jolla on selvästi parempaakin tekemistä kuin osallistua kirjoittamisiimme tykkäsi kovasti, ja pahoittelut hänelle huonosta seurastamme.

Itse olen täysin Tolkien-vammainen. Olen aloittanut Sormusten herran muistaakseni neljä kertaa ja päässyt pisimmilläni jonnekin sivun 140 paikkeille. Kun 1994 aloin kerran lukea sitä, kaverini totesi että olen jo liian vanha, kyyninen ja sisältä kuollut. Olin tietenkin samaa mieltä.

Sama julkaisu kertoo Tampereella 1954 Pelimanni-poikien solistina esiintyneestä bongorumpalista, neekeri Tony Scottista. Minulla oli sama mainos talteen leikattuna, mutta se taisi hukkua traagisessa muutossani viime kesänä. Kiintoisaa kyllä, äärettömän viisaan kapteenimme kommentit alkoivat tuoda lisätietoa, ja minua yksin mietityttänyt ja itkettänyt mysteeri miten Gillespien ja Nat King Colen bändeissä soittanut Scott päätyi Tampereelle, saattaisi pienellä vaivalla peräti kirkastua. Ja kaiken kukkuraksi Scott olikin sitten mahdollisesti meritoitunut klarinetisti, jonka tuotantoa suuri suomalainen kirjastonhoitaja latelee kuin tyhjää vain.

Lisäys 17.12. Tonyt olivat eri miehet. Kerrottiin Kasan kommenttiosastolla.

ps: Outoa taigaa kirjoittaa 16.12 poromiehistä, jotka olivat lavastaneet salakaatonsa joksikin viattomammaksi. Täällä Lapissa kuulee heistä ja heidän teoistaan aika paljon, varsinkin kun kyseistä ammattinimikettä tuskin niin hirveän moni kantaa. Onko kukaan tutkinut onko poromiehillä jotenkin tavallista useammin rikosrekisteri?

Parhaudesta

Ässien oma blogi on herennyt tarjoamaan kiitettävästi sisältöä. Nuorten popparien kuvaston (mukana mm. Tommy Lee sukkahousuissa, muita suosikkejani ovat Gene Simmons ja Kirk Hammett) ohella ensin parasta kappaletta ja sitten heti perään kärttävät musavisalaisilta top-10 -luetteloa. Ottakaapa osaa. Itse en kykene vaikka uskokaa pois, olen yrittänyt.

Lainasin kirjastosta hehkuttamaani Beethovenia ja vaikka se biisi onkin edelleen varsin hyvä, parhaasta kappaleesta edes hetkellinen puhuminen jättää minulle likaisen ja masentuneen olon. Varmaan siksi, että subjektiivisesti voin tykätä laulusta vain aika rajoitetun ajan. Johnny Winterin Prodigal Son on kyllä hieno, jos joku vielä esittäisi sen osaavammin. Mutta en kyllä missään tapauksessa haluaisi kuulla sitä päivittäin tai edes viikottain. Sitäpaitsi jos oikein tarkasti ja rehellisesti miettisin, täytyisi varmaan hyvin pian tunnustaa jokin toinen viisu paremmaksi. Ja sille sitten kävisi samalla tavalla ja niin edelleen.

Torstain viini&kulinarismi

Rovaniemeltä on kokemattoman yllättävän vaikea löytää tavallista kebabia. Kuukausien tauon jälkeen eilen iski tarve. Torikeitaan tuotteita on kehuttu, mutta olivat kalliita, ympäristö jotenkin ankea eikä electronkaan kelvannut.

Sämpylä- tai pitakebabia saa harvasta paikasta, liekö mennyt muodista. Luistinradan viereisessä kopissa (se mistä saa pizzat Karhuun) taivastelin jo megapommipizzaa hakiessani tiskin nahistuneita kebab-tarvikkeita. Mietin hetken, itkin vähän ja päätin hakea jo kokemani annoksen kaukaa keskustasta, eli Marmariksen rullakebabin.

Eines oli maukas ja riittoisa, kuten edelliselläkin kerralla. Suosittelen. Ravintolatilassa ei ole kehumista, joten kannattaa ottaa mukaan. Se kyllä jäähtyi vähän minun tapauksessani, mutta nälkä kompensoi. En tietenkään teeskentele, että osaisin kirjoittaa näistä asioista kuin mestarini.

Musiikkikirjastoon mars!

Elävää musiikkia!
Lapin maakuntakirjaston maankuulussa musiikkikirjastossa lauantaina 18.12.2004 kello 12.00 maanmainio FILIPPIINOS-joulushow
Mukana myös Riukupastori! ja superyllätys!

Vapaa pääsy!

Kirkkoon mars!

Tänään sitten kaikki musavisalaiset illalla reippaina kirkkoon, jossa on luvassa seuraavanlainen kattaus:

KAMARISINFONIAKONSERTTI IV
A Child is Born
To klo 19.00 Rovaniemen kirkko

John Storgårds, (The leader of the gang)
& Lapin Kamariorkesteri (The Wild Bunch)
Solisteina professori Petteri Salomaan laululuokan oppilaita
Seitakuoro, valmennus Kadri Joamets

Jozef D’Hoir: Variations on A Child is Born in Bethlehem
Johann Sebastian Bach: Goldberg – Variationen BWV 988
(sov. jousiorkesterille Dmitry Sitkovetsky)
Malcolm Arnold: This Christmas Night
Franz Liszt: Weihnachtslied arr. Seay
Camille Saint-Saëns: Oratorio de Noël

Liput: 12/9/5 €

Imitatio Ashton, inte Rebecca

Vastoin Pekan itse levittämäänsä tietoa, punaisen verryttelyasun yläosa onkin todellisuudessa peräisin jostain aivan muualta. Dude, where's your dignity?

Tuuba

Basistit ovat tyhmiä. Kaikkein tyhmimpiä basisteja ovat tuubansoittajat. En tunne ketään tuubistia, joka olisi tyytyväinen soitinvalintaansa, mikä johtunee alhaisen arvostuksen lisäksi logistisista kysymyksistä. Piccoloon puhaltajia varmaakin kadehditaan; heillä on pieni peli.

Maailman paras

Satu kyseli maailman parhaan biisin perään. Vaikka ehdin jo rehellisesti vastata, haluan näin jälkikäteen kannustaa Beatlesia tekemään lisää Wild Honey Pie -tyyppisiä hienoja lauluja.

Laki

Rajat ovat rakkautta. Onneksi elämän tärkeät säännöt ovat muodossa, jonka tällainen moukkakin ymmärtää. Vinkkejä saa sekä ruokailuun että pukeutumiseen. Homoilla ei saa eikä pukeutua naiseksi. Perheellisen on hyvä tietää koska kivittää lapsi tai koko huusholli.

Ai miksikö? Vieläkö tekee mieli olla yksilöpyksilö?

Alkeellinen rinnakkaistodellisuus ehkä mahdollinen

Eilen mainittiin, että eräässä syrjäisessä satamakaupungissa olisi olemassa musavisaskene nimellä rockvisa. Googlatessa huomasin, että senniminen kirja on olemassa. Löytyi myös ravintola "Omppu", muttei mainintaa missä se sijaitsee. Ehkä Parkanossa tai Kiteellä, mistäs sen tietäisi. Hämeentie on varmaan jokaisessa Suomen kunnassa.

Jipii, tiistai!

Laadin juuri kymmenen pikkuknoppia illan ATMV:tä* varten. Kymmenen kysymystä ja kymmenen palkintoa, paljastettakoon. Tommi täytyy lisäksi saada uudelleen raiteilleen; ylikuumenemista on selvästi ilmassa. Relax, baby!

[*alemmantasonmusavisa]

Tiistainen runosoppi

Lähde mukaani tiistain kiellettyihin nautintoihin. Avaamme runokirjan, kuin se olisi ruusu, mettä valuva, ensi kosketustaan janoava. Luen rivin, arki kaikkoaa. Se saa kaikota. Annamme itsellemme luvan hemmotteluun. Keskellä harmaata viikkoa. Runo vie meidät korkeuksiin, rakkauden aurinko räjähtää horisontista toiseen miljoonin kuumin värein, lämpö uppoaa joka huokoseen, kohtaa sydämen helteen ja ... minä sulan. Juot minut viimeiseen pisaraan asti. Jää vain tämä onni. Ja linkki runojen paratiisi-aittaan, Rakkausrunot.comiin.

Tervetuloa kulttuuritiistain runohetkeen, sulosäkeitten ystävät. Täällä puhumme tänään tunteista, mistä muustakaan. Saatamme myös käsitellä rankkoja ja kipeitä asioita runojemme kautta. Mehän olemme kaikki ihmisiä, ja siksi meitä sattuu joskus. Ihmistä sattuu.

Aluksi syntymäpäiväonnittelut Sini-Tuulialle. Hänethän muistamme rakkauden, ikävän ja kuoleman tulkkina, joka välillä yllättää meidät myös herkällä luonnontunteella. Kuka voisi unohtaa näitä säkeitä:

Sinä lähdit luotani. Jäin yksin ikävöitsemään sinua, sinun pehmeää ihoasi, sinun ihanaa tuoksuasi.

Sini-Tuulia täyttää tänään 12 vuotta. Onnea.

Miespuolelta tuottelias Nikke von Nakkerton on tietenkin kuuluisa työelämän arjen kuvaajana. Viime aikoina hänen tyylinsä on saanut raskaampia sävyjä, erotiikka, kuolema ja kaipaus. Silti hän on onnistunut säilyttämään verevän tyylinsä:

Kulta tämä hetki kanssani jaa,
sillä sää oot niin hyvää etten muuta sanotuksi saa.

Mää ohjasin kätesi mun patukalle,
kysyen haluut sää päälle vai alle.

Sekä:

Ihahaa hepoo ratsastaa,
on se ihanaa kun Ori vielä olla saa.

Ohjelmamme päätteeksi päätin etsiä välillä jotain muutakin kuin kaipausta, kuolemaa ja erotiikkaa. Vain neljän tunnin selauksen jälkeen Föglön raikkaiden merituulten partaalta sköbö ravistelee runoparadigman uinuvia nurkkia tiiviin rohkealla kuvakielellään:

mää möö blöö blää
mönkkistä möö,klönkkistä bööö,blöbsistä bää...ja...BLÖRTZ

Ihanaa illanjatkoa ja muistakaa, Pegasos laukkaa vaikka Vermossa.

Rankki haisee

Kuten jotkut jo tietävät, menestyksemme perustuu paitsi joukkueessamme laajalti levinneeseen selibaattiin (ehkä muistoa myös vanhasta nimestä "Skoptilaiset"), myös ankaran jäykkään ja hierarkkiseen organisaatioon. Lupailimme kapteenillemme ylennystä mikäli voitamme kauden. Kesken syyskauden katsoimme parhaaksi täydentää päällystöä huutamalla Jonzen yksimielisesti förstiksi, eli joukkueellamme on siis oma number one.

Nyt tuli kuitenkin pieniä ongelmia. Sekoittamalla eri aselajien nimityksiä ei ollutkaan mitenkään selvää, että Jupe olisi nyt majuri. Suomen laivastossa taas ei ole arvoa nimeltä "kapteeni". Aivoriihi tuli pian tulokseen, että arvojärjestyksessämme pitää noudattaa kaikille tutuinta hierarkiaa, eli Star Trekin järjestelmää. Pienellä googlauksella alkoi löytyä tietoa ja tämäkin ratketa. Palautetaan hetken mieleen mitä löytyi ja miten päällystön arvot suhtautuvat monille tutumpiin maavoimien arvoihin:

Maavoimat	Suomen laivasto	Tähtilaivasto
eversti	kommodori	kapteeni
everstiluutnantti	komentaja	komentaja
majuri	komentajakapteeni	komentajaluutnantti
kapteeni	kapteeniluutnantti	luutnantti
luutnantti	luutnantti	aliluutnantti
vänrikki	aliluutnantti	värvätty

Jostain syystä meikäläisen yliluutnantin arvo on jäänyt välistä, mutta sekös haittaisi. Miehistön ja aliupseeriston arvot löytyvät googlatuilta sivuilta. Kun mietimme Jupen ylentämistä, hänelle riittänee nyt taata everstinarvoinen kapteenin arvo, kuten Kirkillä ja Picardilla. Amiraalikuntaan nousu on sitten jo melkoinen kohotus. Jonze kunnostautui myös niin komeasti, että ehdotan että hän on tämän kauden ollut luutnantti ja tästä kirjoituksesta lähtien olkoon komentajaluutnantti, tuo McCoyn vanhassa sarjassa ja erityisesti hänen lähimmän vertauskohtansa Rikerin arvo.

Meille muille välttää crewman -nimike, josta on mukava saada ylennyksiä jos osoittautuu sen arvoiseksi. Pekka on meriupseerin poikana selkeästi matruusi. Jos vastalauseita ei tule, saanen esitellä Poikakuoron organisaatiokaavion:

Päällystö

1. Marko Michael Montgomery Marmaduke Jupiter-Jones, kapteeni
   
2. Jouni Jonze, försti, komentajaluutnantti

Miehistö

• pekka, matruusi
  
• tommi, rivimies
  
• toni, rivimies

Jos ja kun menestyksemme jatkuu, Jupe on uhannut siirtyä operatiivisesta johdosta puhtaasti strategiseen johtoon ja hörppiä olutta viereisestä pöydästä ja tarkkailla, miten joukkueemme pätee musavisan taistoissa. Tällöin hänet voi sitten ylentää amiraaliluokkaan. Tämän kuultuamme me miehistö kyllä kömmimme komentosillan portaiden juureen, kysyimme lupaa puhutella kapteenia ja lakit kourissa ja ujosti köhien saimme viimein sanottua, että te olette hemmetin hyvä kapteeni ja että tuota kyllä teidän porukassanne tuota noin ikäänkuin tuota kiitos vain, tuota, Pekka älä pyörry ei sun tartte sanoo mitään, seisot vaan siinä muitten mukana niin että kiitosta öö me tästä nyt sitten, niin että.

Orange Crate Art

Nyt kun ainakin Mojo-lehden mukaan aikamme trendikkäät kuuntelevat pitkähkösti kypsyteltyä Smileä, voi muistuttaa otsikonmukaisesta levystä. Nimekkäällä amerikkalaisella maisemataiteella kaunistetulla äänitteellä Wilson raakkuu kuin ainakin juuri ja juuri vuosikymmenten sekoboltsisuudeltaan studioon kyennyt vokalisti voi. Kappaleiden sävellysansiot on merkitty jo Beach Boys -aikoihin daideellisudestaan kuittia saanelle Van Dyke Parksille. Ainoa jonka sävellykseen levynkannen mukaan on Wilson päässyt mukaan, on levyn päättävä klassistyylinen orkesterikappale Lullaby, jota ainakin Allmusic pitää levyn helmenä. Eikä aivan aiheetta.

Tätä musiikkia jos mitään kuvaa nimitys leppoisa. Parin kuuntelun jälkeen pari laulua ja erityisesti niiden sanoitukset alkavat helposti tökkiä, mutta mukana on myös helmiä, jotka jaksavat viehättää kunhan osaa suhtautua oikein, eli hyväksyä niiden estottoman viihteellinen schmaltz-tyyli. Kovasti kunnianhimoinen levy kärsii paitsi laulajan virttyneisyydestä, myös siitä, että tuotanto ei ole aivan siististi loppuunviety ja sointikuva jää jotenkin keskeneräiseksi. Se tietenkin haittaa vain kuulokkeet korvilla kitiseviä perfektionisteja eikä ihannekuulijaa eli popmusiikin tuntijaa, joka haluaa istahtaa nojatuoliin takkatulen eteen piippua polttelemaan ja nautiskelemaan pienen hetken siekailemattomasta sentimentaalisuudesta.

Toisaalta tuotos on siitäkin kiitollinen, että jo parin sekunnin sisään selviää onko kuulija halukas tai oikeassa mielentilassa kuuntelemaan sen loppuun saakka. Allmusic antoi sille kaksi tähteä. Itse suosittelen nimikappaletta ja erityisesti kolmatta laulua My hobo heart, joka ei niinkään tehoa kappaleena kuin peilinä, jota vasten voi miettiä mitä popmusiikilta haluaa ja mitä on siltä valmis sietämään.

Kuvallista aineistoa: Alfred Mitchell, Edwaer Hopper.

Pop rokkaa!

POP-lehden uusimmassa numerossa päätoimittaja Juha Rantala paukuttaa jutussaan
"Kirjastot musiikkialan suurena uhkana?" oikein kunnolla ääni- ja kuvatallennetuottajien ruikutusvirttä vastaan. Mukavaa, että myös musiikkilehdistö reagoi tärkeän asian puolesta.

Lisää tyylitajuisia mimmejä

Helmikuussa 2005 Rovaniemelle saapuu levyjä pyörittämään DJ nimeltä Milla Lehto. Vaikka musiikki ei välttämättä nappaisikaan, voi keikka silti olla näkemisen arvoinen. Toinen kiinnostava konemusiikkiin liittyvä mimmi on Miss Kittin; hän osaa pukeutua. En tiedä, mitä yhteistä heillä on. Olette oikeassa, olen joskus varsinainen sovinistisikajuntti.
Mut ainaski mää oon meleko rehelline!

We will shortly arrive at Koivu

Björk on muuten hyvä bändi, mutta saisivat vaihtaa vokalistin.

Joskus syksyllä 1994 eräillä jatkoilla kuulin Violently happya volyymilla, joka ei tuntunut minusta hyvältä. Asuin tuolloin hetkellisesti Kangasalla, ja seuraava bussi sinne lähti vasta kuudelta.

Homogenic vaikutti hyvältä levyltä. Kävin syntymäpäivänäni katsomassa Dancer in the Darkin. Minusta hahmot olivat tyhmiä ja vastenmielisiä ja laulut sen mukana. Vokalistin naamanvääntely kiristi hermojani. Kaikki seurueestamme eivät varmaan olleet samaa mieltä, sillä sain ilon kuulla tuota hirnuntaa muutamankin kerran kera hehkutuksen miten hieno säveltäjä täti on. Vuosia myöhemmin keskustelussa tuli ilmi, että juonen aukot johtuivat todennäköisesti torkahtelustani eivätkä käsikirjoituksen puutteista.

Vespertine on hienonnäköinen levy. Kuuntelen vielä uusinta jonkun aikaa ennen mielipidettäni, joka epäilemättä kiinnostaa kaikkia kovasti. Täältä tähän.

Tiistai Karhussa

Poliisitalon ruokalassa donkeykongalaisella oli ehdotus: huomenna tiistaina yhdeksältä Karhuun. Istumaan iltaa ja kuuntelemaan levyjä. Ehdotus ei kuulostanut huonolta. Sinne vain sitten kaikki musavisailijat, joilla ei ole parempaakaan tekemistä. Me poikakuoron alemman tason miehet, jotka annamme joukkueemme nimen alkuosalle uskottavuuden ainakin ajattelimme tulla. Kuka tarvitsee enää elämää kun on musavisa?

Keskustelua illallisella

- Rock and roll and blues and jazz - kiss my ass!
- Hyvä biisi, mutta tiedätkö kenen se on?
- En.
- Juice Leskisen.
- Aha.
- Tiedätkö kuka on Juice Leskinen?
- Tiedän.
- No?
- Se on se pornotähden isä.

Sunnuntain levy ja kirja

Kuuntelussa:

Iron Maiden: Iron Maiden

Syy:

Mick Wall: Iron Maiden - Run to the Hills

Kirjassa on 544 sivua, olen sivulla 250. Eletään vuotta 1980, Dennis Sratton on juuri saanut potkut yhtyeestä ja Adrian Smithiä ajetaan sisään.

Lauantai

Ensin Seitakuoron konserttiin ja sitten Karhubaarin bileisiin. Yksinkertaista.

[koska olen vanha, tylsä ja väsynyt, varaan itselleni oikeuden vanheta, tylsistyä ja väsyä kotona loppuillan, jos konsertti ottaa lujille. Man, kaksi tuntia kuorolaulua saattaa käydä voimille. Been there, done that.]

Äshät

Kausifinaalissa toiseksi tullut joukkue Ässät on avannut omat kotisivunsa Käykää heittämässä tervehdyksenne.

[Sattumalta löytynyt Ässät-linkki on jotenkin tuttu... jostain]

Kamariorkesteri revittää ja rulettaa!

"Auf Wiedersehen Japan; Welcome Winter" on Lapin Kamariorkesteri nimennyt kauden kolmannen kamarikonserttinsa, joka pidetään tänään harjoittelukoululla klo 19.00. Kaksi parasta syytä tulla kuuntelemaan:

Kaupungilla kiertää nimittäin huhu, että

1.) Kuoromme matruusi Pekka on juuri aloittanut klarinettiopintonsa ja soittaa Lasse Eerolan Kasvikokoelman monimutkaisia mutta kauniita kappaleita.

2.) Lasse Joamets on uhannut soittaa viululla Yngwie J. Malmsteenia.

Don't tell mama

Jos ylivoimamme alkaa aiheuttaa päänsärkyä, voisi soveltaa DTM-autoilusta sovellettua kikkaa. Siellä voittajan autoon pannaan lisäpainoja etteivät erot kasva ja kisa pysyy tasaisena.

Jos musavisassa voittajajoukkueesta poistettaisiin yksi jäsen ja siirrettäisiin seuraavan kilpailun ajaksi johonkin toiseen joukkueeseen. En tiedä olisiko viimeiseksi tullut kauhean motivoiva. Kakkoseen sijoittaminen taas voisi johtaa kahden joukkueen hegemoniaan. Suuripisteisin kisasta pudonnut voisi olla kätevä, semminkin kun tulevalla kaudella finaaliin pääsee kolme etevintä. Ottakaa kantaa.

Epätrendikkäät voittavat

Poikakuoro taitaa olla ainoa joukkue, jonka yksikään jäsen ei omista ipodia tai tietokoneelta selattavaa laululistaa kuten tämä, tämä tai tämä.

Siinäkö lienee mahtavuutemme salaisuus? Vai onko se vain vanhat kunnon usko, toivo ja rakkaus.

Farssifinaali?

Voitimme eilen, mutta tänään ei enää tunnu yhtä hyvältä. Kannatan jyrkästi kausifinaali-tuomarin vaihtamista. Homma ei toiminut kuten kausifinaalin olisi pitänyt toimia; liian monelle jäi paha maku suuhun. Muistaako muuten kukaan, kun Dj-Ram-Eye vai mikä se nyt olikaan piti Wanhan Karhun aikaan musavisafinaalin? Se oli oikea katastrofi!

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että AOR, Bruce Springsteen, ooppera ja kasari-pop ovat ihan relevanttia musavisa-ainesta siinä missä tukka-heavy, mainosmusiikki, blues, jazz, Matti Nykänen, funk, iskelmä, punk, musikaalit ja jopa kaupallinen peli- ja filmimusiikki, jne, jne, jne. Niistä on osattava vain tehdä mielenkiintoisia kysymyksiä - kuten usein on tehtykin ja usein ei.

Joka tapauksessa: Poikakuoro rules!

Kausifinaali!

Kreikkalaisen voitonjumalattaren sanoin: Just Do It.

Ympäri Ämpäri

Jussi ja Samuli ovat pistäneet pystyyn mielenkiintoisen metalinkkiblogin. Og kertoo:

Ämpäri on musiikkiin keskittyvä metalinkkiblogi. Suodatamme mp3-blogien sisältöä ja linkitämme paikkoihin, joiden kautta pääsette nauttimaan mielestämme hyvästä ja/tai mielenkiintoisesta musiikista. 'Meta' siksi että emme yleensä linkitä suoraan musiikkiin. Näin aluksi blogia ylläpitävät Samuli Laukka ja Jussi Og kaksi pohjattoman coolia eklektikkoa. Tervetuloa.

Leppoisaa itsenäisyyspäivää!

Päivän visaisin kysymys tietenkin kuuluu: mitä itsenäisyys sinulle merkitsee ?

Minulle se merkitsee sitä, että täytyy valita päivän Suomi-levy soimaan. Ratkaisin pulman mitä parhaimmalla tavalla; laskin levylautaselle suomalaisen pop-historian todellisen merkkipaalun. Kohdusta hautaan Tuomari Nurmion ja Köyhien Ystävien kanssa on täydellinen äänilevy.

Rock And Roll - funktionaalista ajanvietemusiikkia

Aavistin oikein. Beatlesin One After 909 on aivan hemmetin tiukka keikkabiisi. Teimme eilen bändillämme kunniaa rock and rollin jumalille täyttämällä tanssilattian rokkaavilla feministeillä.