Kerran itkin kustantajan jatkoilla väiteltyäni Pelle Miljoonan kanssa ammattiyhdistysliikkeestä.
- Katri Manninen, Ilta-Sanomat 4.12.2004.
lauantaina, joulukuuta 04, 2004
perjantaina, joulukuuta 03, 2004
Pimpelipom
Plimsollin merkki kirjoittaa kuolleesta pianonsoittolihasta nimeltään Richter. Samasta musikantista on puhuttu joukkueemme sisällä sekä tukiryhmän kesken, tietääkseni. Triviapamaus: 60-luvun tietosanakirjassa sukunimi on muodossa Rihter. En hämmästyisi vaikka joku rupeaisi mouhottamaan, että se on ainoa oikea tapa ja muoto.
torstaina, joulukuuta 02, 2004
500 Greatest Songs Of All Time
Rolling Stone (nro 963) on listannut 500 parasta biisiä kautta aikojen. Ihan mielenkiintoista luettavaa. Kuten DJ Orionkin totesi, hieman tuo Like a Rolling Stonen (Dylan) valinta ykköseksi haiskahtaa, mutta sellaista se Rock & Roll on.
Minun ei tarvitse miettiä lainkaan kaikkien aikojen parasta (rock)-biisiä, sillä se on ehdottomasti Rollareiden Brown Sugar. [linkin kuvassa on muuten aika kova single!]
Jaetulta kakkossijalta löytyykin sitten satoja kappaleita.
Minun ei tarvitse miettiä lainkaan kaikkien aikojen parasta (rock)-biisiä, sillä se on ehdottomasti Rollareiden Brown Sugar. [linkin kuvassa on muuten aika kova single!]
Jaetulta kakkossijalta löytyykin sitten satoja kappaleita.
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2004
Rock-rumpalit TOP-5
Rumpali on muusikon paras ystävä
1.) Peter Criss (Hooligan / Love Gun)
2.) John Bonham (The Ocean / How The West Was Won)
3.) Charlie Watts (Where The Boys Go / Emotional Rescue)
4.) Eric Singer (Kiss: Goin' Blind /Unplugged)
5.) Ian Paice (Deep Purple: Lay Down, Stay Down/ Burn)
(Suluissa esimerkkikappale / LP)
1.) Peter Criss (Hooligan / Love Gun)
2.) John Bonham (The Ocean / How The West Was Won)
3.) Charlie Watts (Where The Boys Go / Emotional Rescue)
4.) Eric Singer (Kiss: Goin' Blind /Unplugged)
5.) Ian Paice (Deep Purple: Lay Down, Stay Down/ Burn)
(Suluissa esimerkkikappale / LP)
Ylös ja alas
Takana on jälleen yllätysten ilta. Harmillinen lipsuminen pudotti meidät täpärästi finaalista. Varjofinaali osoitti meidän olleen kuitenkin hyvässä vireessä mutta se surullisen kuuluisa viimeistely jäi puuttumaan. En ala kuitenkaan soittamaan valitusvirttä vaan lähetän onnittelut illan joukkue- ja yksilövoittajille!
Kaikesta huolimatta on ollut ilo nähdä uusien voittajien nousu. Päätöstään lähestyvä syyskausi on edetessään muuttunut vaihtelevaksi, jännittävämmäksi ja entistä haastavammaksi. Pysyköön jännitys yllä loppuun saakka!
Kaikesta huolimatta on ollut ilo nähdä uusien voittajien nousu. Päätöstään lähestyvä syyskausi on edetessään muuttunut vaihtelevaksi, jännittävämmäksi ja entistä haastavammaksi. Pysyköön jännitys yllä loppuun saakka!
tiistaina, marraskuuta 30, 2004
Mitä tahansa voi tapahtua
Minulla on fiilis, että illan visasta tulee poikkeuksellinen. Ainakin toivon niin, sillä tuomarihommat hoitaa tällä kertaa tietävänsorttinen pariskunta uunoista.
Kunkelo
Sormusten herran pitkät versiot kestävät sitten yhteensä 11 tuntia ja 20 minuuttia. Tämän kertoo Slashdot (jonka kulttuuri on tutustumisen arvoinen, jos oikeata elämää ei tosiaankaan ole). Jos kolmaskin pitkäosa joskus rantautuu tänne pohjan perukoille, voisi katsoa kaikki porukalla putkeen läpi ja katsoa, miten alas ihminen vajoaa. Kaikki sohvalle istumaan, kuva ennen ekan elokuvan alkua ja toinen maratonin jälkeen.
Prioriteetti, tupakka
Minäpä kerron: jätin tänään rahaa maksavan lounaan väliin. Säästyneet senttoset aion käyttää ylimääräiseen tuoppiin. Suussani maistuu kahvin ja suklaan makea mikstuura eli ei tässä kahvitauolla aivan tyhjän päällä kirjoitella. Tupakkakin kelpaisi, mutta minä en ole tupakoitsija. Olen mielestäni nimittäin aina tiistaisin kaunopuhaltelija, kuten Tommikin. Muut kuorolaiset ovat täysin savuttomia.
maanantaina, marraskuuta 29, 2004
sunnuntaina, marraskuuta 28, 2004
Kravitz-kysymys
Lukijakunnassamme on tietääkseni tämän retrorokkarin harrastusta. allmusicin mukaan levy nimeltä 5 julkaistiin 12. toukokuuta 1998 (pitäneekö paikkansa?) Luullakseni tällä levyllä on kappale, jonka videolla K kuljeskelee tai lojuu futuristisessa asunnossa jonkun muistaakseni mallin seurassa. Ellen aivan väärin muista, jokin esine kelluu ilmassa.
Koska tämä video alkoi pyöriä MTV:llä, tuolla poppisvideoiden virallisella kanavalla? Minulla on yllättäviä ongelmia paikantaa edes vuosi.
Koska tämä video alkoi pyöriä MTV:llä, tuolla poppisvideoiden virallisella kanavalla? Minulla on yllättäviä ongelmia paikantaa edes vuosi.
Mescalero
Viime päivinä olen ruvennut kuuntelemaan uusia levyjä. Ajattelin jopa sensuroida kaiken ennen 2000-lukua äänitetyn (ja ehkä myös sävelletyn) pois hittiparaatistani. Musiikissa on monta tekijää, mutta uusissa levyissa on eräs metka piirre: ne kuulostavat paremmalta. Musiikki on paremmin soitettu ja paremmin äänitetty.
Toinen hypoteesi, jota olen ajatellut elättää on se, että popmusiikki on hyvin yksinkertaista, ja siksi joka tekijä tekee saman levyn uudestaan. Siitä seuraa kaksi asiaa (nämä ovat eräänlaisia ajatuskokeita, joiden perusteella hahmotan asiaa lopputekstiä varten):
Tätä hämärtää lähinnä se, että levyihin kiinnitytään tunteellisesti. Ne esimerkiksi kuvaavat jotain elämänvaihetta. Toinen se, että musiikista on haettu piirteitä, jotka eivat oikeastaan kuulu esittäjän perusviestiin (tästä voi tietenkin kiistellä). Olen tietenkin varastanut tämän ajatuksen muualta. Aikanaan eräs luokkatoverini piti tuolloin haukuttua Tonightia Bowien parhaana levynä. Se oli silloin uusin, ja henkilö väitti, että siinä on kaikki mitä vanhoissakin levyissä, mutta paremmin. Jos ei sitä tajunnut, se johtui vain siitä, että oli liian pinnallinen käsitys Bowien ideoista ja musiikista.
Wendy Carlos kirjoitti jossain levynkansitekstissään, että ihmiset kyllästyivät aikanaan syntetisaattorimusiikkiin siksi, että syntikkaäänet ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia kun taas ns. akustisissa soittimissa äänet ovat yleensä hyvin monimutkaiset. Ihmiset eivät välttämättä tajua sitä tietoisesti, mutta se näkyy siinä, mitä ääniä jaksetaan kuunnella pitkään ja mitä ei.
Konemusiikissa ärsyttää monesti jonkinlainen cargokultismi (tämän blogin lukijoille ei varmaan tarvitse selittää mitä sana tarkoittaa). Toisin sanoen kun soitto tehdään koneilla, pukeudutaan johonkin foliopaitaan, puhutaan monotonisesti ja luetaan skifiä. Joskus 80-luvulla, kun aivan kaikki oli tavattoman huonoa, usein konemaista oli vain imago, sen takana soitettiin jopa sähkökitaroita ja tehtiin keikkoja, niin mauttomalta kuin se 60-luvun jälkeen kuulostaakin.
Löysin levyn, jossa tämä kaikki oli ratkaistu mainiolla tavalla. Se on ZZ-topin uusin ja paras levy Mescalero. Toisin kuin vielä aiemmilla pitkäsoitoilla, levyn ääniaines on pelkkää ränttätänttää. Mutta sitten taas: levystä kuuluu, että se on tehty tietokoneella. En hämmästyisi vaikka yhtään riffiä ei olisi "oikeasti" soitettu soittimilla alusta loppuun. Soittimilla on tehty vain ääniä ja ehkä joitain pätkiä, joita tuottajat ovat sitten tietsikalla liimailleet kokonaisuuksiksi. Moni kitarariffi kuulostaa sataprosenttisesti sampleista digitaalisesti kokoonkeitetyltä.
Mikä mukavinta, tämä kaikki kuuluu. Välillä esiintyy älyttömän monta "kitaraa" päällekkäin panoroituna, joskus kiinnittää huomiota, miten rumpua on vähän yritetty saada kuulostamaan ihmisellä soitetulta. Koko äänikuva ei kuulosta juuri ollenkaan yhtyeeltä vaan kaikki on kompressoitu enemmän kuin mitään olen kuullut kompressoitavan. Tuloksena tahnamainen äänimassa, joka on optimoitu 2000-luvun ainoalle tärkeälle soittimelle eli äänentoistolaitteistolle.
Perusaineksena on kuitenkin juureva rämistely, suorastaan haisevan esineellinen ääniaines. Siksi Mescalero onnistuu juuri siinä, missä Pan Sonicin Keston ykköslevy epäonnistuu: täysin elektronisen rokkenrollin keksimisessä. Hatunnosto myös siitä, että yhtye, jonka Tres Hombres on parhaitensoitettu kuulemani 70-luvun alun levy (jos virheettömyyden lisäksi lasketaan tekijäksi svengi) on ymmärtänyt väistyä antaakseen koneiden tehdä se missä ne ovat ihmistä parempia. En kyllä tiedä onko Billy Gibbonsin kitarasoolot jätetty tahallaan levylle osoittamaan, että äänitteen luomuin materiaali on myös sen ehdottomasti heikoin lenkki.
Mainiouden huippu lienee, kun ylpeästi täyssynteettisellä levyllä lauletaan I'd rather fall in sin than fall in blues sen sijaan, että yritettäisiin selitellä, että aikaahan tässä seurataan, trendikkäitä ollaan. Tietenkin suosikkosoitintani autotunea (jos se on oikea nimitys) käytetään ahkerasti. Suosittelen!
Toinen hypoteesi, jota olen ajatellut elättää on se, että popmusiikki on hyvin yksinkertaista, ja siksi joka tekijä tekee saman levyn uudestaan. Siitä seuraa kaksi asiaa (nämä ovat eräänlaisia ajatuskokeita, joiden perusteella hahmotan asiaa lopputekstiä varten):
- Uusi levy on aina objektiivisesti paras
- Koska se ei vaadi toisten saman tekijän levyjen tuntemista, ensimmäinen levy on helpoimmin lähestyttävä.
Tätä hämärtää lähinnä se, että levyihin kiinnitytään tunteellisesti. Ne esimerkiksi kuvaavat jotain elämänvaihetta. Toinen se, että musiikista on haettu piirteitä, jotka eivat oikeastaan kuulu esittäjän perusviestiin (tästä voi tietenkin kiistellä). Olen tietenkin varastanut tämän ajatuksen muualta. Aikanaan eräs luokkatoverini piti tuolloin haukuttua Tonightia Bowien parhaana levynä. Se oli silloin uusin, ja henkilö väitti, että siinä on kaikki mitä vanhoissakin levyissä, mutta paremmin. Jos ei sitä tajunnut, se johtui vain siitä, että oli liian pinnallinen käsitys Bowien ideoista ja musiikista.
Wendy Carlos kirjoitti jossain levynkansitekstissään, että ihmiset kyllästyivät aikanaan syntetisaattorimusiikkiin siksi, että syntikkaäänet ovat pohjimmiltaan yksinkertaisia kun taas ns. akustisissa soittimissa äänet ovat yleensä hyvin monimutkaiset. Ihmiset eivät välttämättä tajua sitä tietoisesti, mutta se näkyy siinä, mitä ääniä jaksetaan kuunnella pitkään ja mitä ei.
Konemusiikissa ärsyttää monesti jonkinlainen cargokultismi (tämän blogin lukijoille ei varmaan tarvitse selittää mitä sana tarkoittaa). Toisin sanoen kun soitto tehdään koneilla, pukeudutaan johonkin foliopaitaan, puhutaan monotonisesti ja luetaan skifiä. Joskus 80-luvulla, kun aivan kaikki oli tavattoman huonoa, usein konemaista oli vain imago, sen takana soitettiin jopa sähkökitaroita ja tehtiin keikkoja, niin mauttomalta kuin se 60-luvun jälkeen kuulostaakin.
Löysin levyn, jossa tämä kaikki oli ratkaistu mainiolla tavalla. Se on ZZ-topin uusin ja paras levy Mescalero. Toisin kuin vielä aiemmilla pitkäsoitoilla, levyn ääniaines on pelkkää ränttätänttää. Mutta sitten taas: levystä kuuluu, että se on tehty tietokoneella. En hämmästyisi vaikka yhtään riffiä ei olisi "oikeasti" soitettu soittimilla alusta loppuun. Soittimilla on tehty vain ääniä ja ehkä joitain pätkiä, joita tuottajat ovat sitten tietsikalla liimailleet kokonaisuuksiksi. Moni kitarariffi kuulostaa sataprosenttisesti sampleista digitaalisesti kokoonkeitetyltä.
Mikä mukavinta, tämä kaikki kuuluu. Välillä esiintyy älyttömän monta "kitaraa" päällekkäin panoroituna, joskus kiinnittää huomiota, miten rumpua on vähän yritetty saada kuulostamaan ihmisellä soitetulta. Koko äänikuva ei kuulosta juuri ollenkaan yhtyeeltä vaan kaikki on kompressoitu enemmän kuin mitään olen kuullut kompressoitavan. Tuloksena tahnamainen äänimassa, joka on optimoitu 2000-luvun ainoalle tärkeälle soittimelle eli äänentoistolaitteistolle.
Perusaineksena on kuitenkin juureva rämistely, suorastaan haisevan esineellinen ääniaines. Siksi Mescalero onnistuu juuri siinä, missä Pan Sonicin Keston ykköslevy epäonnistuu: täysin elektronisen rokkenrollin keksimisessä. Hatunnosto myös siitä, että yhtye, jonka Tres Hombres on parhaitensoitettu kuulemani 70-luvun alun levy (jos virheettömyyden lisäksi lasketaan tekijäksi svengi) on ymmärtänyt väistyä antaakseen koneiden tehdä se missä ne ovat ihmistä parempia. En kyllä tiedä onko Billy Gibbonsin kitarasoolot jätetty tahallaan levylle osoittamaan, että äänitteen luomuin materiaali on myös sen ehdottomasti heikoin lenkki.
Mainiouden huippu lienee, kun ylpeästi täyssynteettisellä levyllä lauletaan I'd rather fall in sin than fall in blues sen sijaan, että yritettäisiin selitellä, että aikaahan tässä seurataan, trendikkäitä ollaan. Tietenkin suosikkosoitintani autotunea (jos se on oikea nimitys) käytetään ahkerasti. Suosittelen!
lauantaina, marraskuuta 27, 2004
Löytö
Vuoden blues-levy: Micke & Lefty - Big Bag. Kitarajumala Brozmania on selvästi kuunneltu eikä tarvitse hävetä yhtään; Micke Björklöf on Dobron suuri ymmärtäjä ja Ville "Lefty"Leppänen King Of The Finnish All Kind Of Blues.
perjantaina, marraskuuta 26, 2004
Fleetwood Mac - kelpaa!
Olen vuosia diggailut ihan julkisesti Fleetwood Macin AOR-tuotantoa. Huomasin vuonna 1997, että avioriitelymusiikki on hyvää kamaa, jos kitaraa sattuu soittamaan tyylitaituri nimeltä Lindsey Buckingham. Eilen kuulin ensimmäistä kertaa yhtyeen blues-kauden helmeä Peter Green's Fleetwood Mac. Sen pitemmittä puheitta julistaudun tässä ja nyt Fleetwood Macin kokonaisvaltaiseksi ihailijaksi - tai miten sen nyt ottaa; en ole edelleenkään kuullut yhtyeen koko tuotantoa, joten antaapa julistusten sittenkin olla. Kuuntelen vaan ihan hötkyilemättä sekä mahtavaa Rumousia että svengaavaa esikoista. Hyvää ja kiinnostavaa musiikkia molemmat, though.
[Aion joka tapauksessa matkustaa koiran muodossa 1960-luvun Lontooseen ja käydän pissalla]
[Aion joka tapauksessa matkustaa koiran muodossa 1960-luvun Lontooseen ja käydän pissalla]
Tikku, asia, toiminta
Ja eihän tokikaan käyne niin, että Poikakuoron digitaalijulkaisu jäisi ilman perjantaimerkintäänsä. Kannattaa ainakin tsekata sarjakuvasivut, siellä on hyviä uusintoja.
torstaina, marraskuuta 25, 2004
Lepposa
1980-luvun Raahessa meillä oli tapana arvioida monia hyviä ja mukavia asioita sanalla leppoisa eli raaheksi lepposa. Oli lepposa meininki, joku oli lepposa jätkä, lepposa bändi jne.
Minä tykkään leppoisuudesta. Siksi haluankin, että joku kuuluisa pop-säveltäjä kyhäisi sellaisen laulun, jossa lepposa jätkä herää aamulla, keittelee kahvit, mutustelee meetvursti-voileipää, menee töihin, tulee töistä, katselee telkkarista uutiset, lueskelee lempikirjailijansa tuotoksia ja kuuntelee Rolling Stonesia, seurustelee silti sujuvasti perheensä kanssa, surffailee netissä, kirjoittelee blogia, katselee ehkä illan lopuksi kavereidensa kanssa jonkun hyvän elokuvan ja painuu sitten kiltisti pehkuihin suuresti arvostamaansa lempipyjamaansa pukeutuen.
Se olisi hieno laulu se. Säveleksi kelpaisi hyvin sellainen John Hiatt -tyyppinen juureva ralli. Sanat voisi kirjoittaa Hector tai Edu Kettunen...
Minä tykkään leppoisuudesta. Siksi haluankin, että joku kuuluisa pop-säveltäjä kyhäisi sellaisen laulun, jossa lepposa jätkä herää aamulla, keittelee kahvit, mutustelee meetvursti-voileipää, menee töihin, tulee töistä, katselee telkkarista uutiset, lueskelee lempikirjailijansa tuotoksia ja kuuntelee Rolling Stonesia, seurustelee silti sujuvasti perheensä kanssa, surffailee netissä, kirjoittelee blogia, katselee ehkä illan lopuksi kavereidensa kanssa jonkun hyvän elokuvan ja painuu sitten kiltisti pehkuihin suuresti arvostamaansa lempipyjamaansa pukeutuen.
Se olisi hieno laulu se. Säveleksi kelpaisi hyvin sellainen John Hiatt -tyyppinen juureva ralli. Sanat voisi kirjoittaa Hector tai Edu Kettunen...
keskiviikkona, marraskuuta 24, 2004
Kapteenin itkuiset terveiset
Eilen oli kaikesta huolimatta mukava ilta. Joukkueemme viehkeä seuralainen toi mukanaan tuulahduksen kaivattua eleganssia. Onnistuipa hän voittamaan Chick-tiedollaan kaulakorunkin. Pekalla oli hyviä ja erikoisia kysymyksiä, joskin ne oli huolella suunnattu "erästä joukkuetta" vastaan, mikä on tietenkin eettisesti väärin. Jos haluaa nujertaa Poikakuoron, on tartuttava seuralaisemme sanoja seuraten ns. suljettuun genreen. Muutenhan kaikkivaltiaalle ja mahtavalle joukkueellemme ei pärjätä. Näitä mietiskellen onnistuin viimein nukahtamaan itkuisen aamuyön jälkeen. Vieläkin kurkussa on iso pala. Kuka lohduttaisi Jupea?
Onnea uusille voittajille!
Onnea uusille voittajille!
Mitä siellä illalla taas tapahtuikaan
Voitettiin eka kierros. Toisella sukelsimme muhevahkosta pistejohdostamme huolimatta jonnekin viidennelle sijalle. Pudottiin siis finaalista, ja kauas. Tietämyksemme pelimusiikista oli olematon eli ei ollut ollenkaan.
Paras oli Donkey Konga. Onnea heille, vaikkeivät välttämättä niin pelkästään onnen varassa kisailekaan.
Paras oli Donkey Konga. Onnea heille, vaikkeivät välttämättä niin pelkästään onnen varassa kisailekaan.
Läl-läl-lää
Kiitos eilisestä kaikille osallistujille. Valitan, että puhuin ajoittain epäselvästi.
Seuraa kisaraportti:
I kierros tuntui olleen osittain helppo, vaikeuksia aiheutti odotusteni mukaisesti Duke Ellingtonin kappaleen säveltäjäkolmikko, vaan enpä itsekään olisi varmaan osannut vastata. Onneksi on apua tarjolla. Sinisen unen sanoittajaakaan ei löytynyt, Martti Haavio siis tekstin takana. Koska pitää muistaa, mistä tulee, kysyin myös deppareista, yksi joukkue muisti levyn nimen, vaan ei kuitenkaan osannut taustatarinaa kertoa. Eli kyseessä oli Pasadenassa nauhoitettu (olisikohan Music for the Masses -kiertueen, en muista varmasti) rundin 101. keikka. Ai niin, kaikki paitsi yksi joukkue muistivat karkkilaulun.
II kierros oli puolihelppo/vaikea, kaikkia R.E.M. -yhtyeen jäseniä ei tosin tiennyt kuin yksi joukkue, silläkin etunimi joltain soittajista puuttui. Vaan kuka niitä basisteja jaksaa muistaa. Hyvin oli pelitietämys hallussa Wipeoutin suhteen, moni osasi. Kappale itsessään tuotti vaikeuksia, Chemical Brothersia miksaajaksi tosin veikkailtiin, vaan kun ei niin ei. Erityisen iloinen olen siitä, että kaksi joukkuetta (Pupuliima ja nämä) saivat kaikki oikein pelimusiikkikysymyksessä. Pisteitä siitä tuli rutkasti (8), vaan elämässä jotkin asiat ovat tärkeitä. Ihmettelin hieman, että Ratpackin jäsenistö ei ollut tiedossa, tokihan kaikki nyt esim. tämän elokuvan muistavat. Eikö?
Finaali tuntuikin sitten vähän vaikeammalta, olisiko pitkäksi venynyt ilta vienyt voimia. Pistepirkot muistaakseni tunnettiin, valitettavasti pohjoinen ulottuvuus ei tullut selväksi, Hulkkosen Jorin osallistuminen levyntekoon ei ollut tiedossa. Autobahnin kansi tiedettiin, toivottavasti kukaan ei arvannut, kappale oli levyn viimeinen, aikas jännä, ei ihan vibaa punttiin laittanut. Kolmas kysymys oli tarkoitettu semihelpoksi, vaan eipä ollutkaan, kyseessä oli Electronic, Johnny Marrin ja Bernard Sumnerin sivuprojekti 90-luvulta. Taustoja tonkiessani huomasin, että ovat saaneet jo kolmannen levyn valmiiksi, on kuulemma parempimenoinen kuin toinen, eli sisko, jos tätä luet, niin joululahjalistan jatkeeksi. Neljäs kysymys oli vaikeaksi tarkoitettu ja siinä onnistuin oikein hyvin. Ei ollut tietoa Pleasuresta, eikä myöskään Jazz Crusadersin Wayne Hendersonista. Ehkä joskus toiste sitten. Viimeinen oli helpoksi tehty, kumpikin joukkue sen hyvin selvitti, lukuunottamatta kappaleen kirjoittajaa, tuli valitettavasti Kinks-toistoa Ray Daviesin kautta.
Voittajaksi siis Donkey Konga, kakkosena Roots, ero oli aika selkeä lopussa DK:n hyväksi, vaan oli kuitenkin oikeat joukkueet kolmannella kierroksella, eivät varjofinaalin osanottajat tällä kertaa olisi pärjänneet. Onnea vielä kummallekin finaalijoukkueelle.
Seuraa kisaraportti:
I kierros tuntui olleen osittain helppo, vaikeuksia aiheutti odotusteni mukaisesti Duke Ellingtonin kappaleen säveltäjäkolmikko, vaan enpä itsekään olisi varmaan osannut vastata. Onneksi on apua tarjolla. Sinisen unen sanoittajaakaan ei löytynyt, Martti Haavio siis tekstin takana. Koska pitää muistaa, mistä tulee, kysyin myös deppareista, yksi joukkue muisti levyn nimen, vaan ei kuitenkaan osannut taustatarinaa kertoa. Eli kyseessä oli Pasadenassa nauhoitettu (olisikohan Music for the Masses -kiertueen, en muista varmasti) rundin 101. keikka. Ai niin, kaikki paitsi yksi joukkue muistivat karkkilaulun.
II kierros oli puolihelppo/vaikea, kaikkia R.E.M. -yhtyeen jäseniä ei tosin tiennyt kuin yksi joukkue, silläkin etunimi joltain soittajista puuttui. Vaan kuka niitä basisteja jaksaa muistaa. Hyvin oli pelitietämys hallussa Wipeoutin suhteen, moni osasi. Kappale itsessään tuotti vaikeuksia, Chemical Brothersia miksaajaksi tosin veikkailtiin, vaan kun ei niin ei. Erityisen iloinen olen siitä, että kaksi joukkuetta (Pupuliima ja nämä) saivat kaikki oikein pelimusiikkikysymyksessä. Pisteitä siitä tuli rutkasti (8), vaan elämässä jotkin asiat ovat tärkeitä. Ihmettelin hieman, että Ratpackin jäsenistö ei ollut tiedossa, tokihan kaikki nyt esim. tämän elokuvan muistavat. Eikö?
Finaali tuntuikin sitten vähän vaikeammalta, olisiko pitkäksi venynyt ilta vienyt voimia. Pistepirkot muistaakseni tunnettiin, valitettavasti pohjoinen ulottuvuus ei tullut selväksi, Hulkkosen Jorin osallistuminen levyntekoon ei ollut tiedossa. Autobahnin kansi tiedettiin, toivottavasti kukaan ei arvannut, kappale oli levyn viimeinen, aikas jännä, ei ihan vibaa punttiin laittanut. Kolmas kysymys oli tarkoitettu semihelpoksi, vaan eipä ollutkaan, kyseessä oli Electronic, Johnny Marrin ja Bernard Sumnerin sivuprojekti 90-luvulta. Taustoja tonkiessani huomasin, että ovat saaneet jo kolmannen levyn valmiiksi, on kuulemma parempimenoinen kuin toinen, eli sisko, jos tätä luet, niin joululahjalistan jatkeeksi. Neljäs kysymys oli vaikeaksi tarkoitettu ja siinä onnistuin oikein hyvin. Ei ollut tietoa Pleasuresta, eikä myöskään Jazz Crusadersin Wayne Hendersonista. Ehkä joskus toiste sitten. Viimeinen oli helpoksi tehty, kumpikin joukkue sen hyvin selvitti, lukuunottamatta kappaleen kirjoittajaa, tuli valitettavasti Kinks-toistoa Ray Daviesin kautta.
Voittajaksi siis Donkey Konga, kakkosena Roots, ero oli aika selkeä lopussa DK:n hyväksi, vaan oli kuitenkin oikeat joukkueet kolmannella kierroksella, eivät varjofinaalin osanottajat tällä kertaa olisi pärjänneet. Onnea vielä kummallekin finaalijoukkueelle.
tiistaina, marraskuuta 23, 2004
Illan kysymykset
Taidan jo aavistaa illan kysymykset:
1.) Mikä yhtye?
2.) Kuka laulaa?
3.) Kappaleen nimi?
3.) Miltä vuodelta?
Mutta ei se haittaa. Peruskysymykset ovat...öh...peruskysymyksiä. Kevätkaudelle jokainen tuomari voisi kehittää vuorollaan jotain aiempaa erikoisempaa.
1.) Mikä yhtye?
2.) Kuka laulaa?
3.) Kappaleen nimi?
3.) Miltä vuodelta?
Mutta ei se haittaa. Peruskysymykset ovat...öh...peruskysymyksiä. Kevätkaudelle jokainen tuomari voisi kehittää vuorollaan jotain aiempaa erikoisempaa.
Spekulaatio tuomarin linjasta ja menestysodotuksistamme
Nythän on niin, että tänään koittaa henkilökohtaisen Pekkamme neitsyttuomaroinnin aika. Harvoin sitä on näin utelias kuulemaan, mitä ilta tarjoaa. Toisaalta taas olen aivan varma, että tietämykseni hipoo nollaa. Minun ja Pekan musatietämys on varsin eri alueilla, mikä on tietenkin hyvä kun ollaan samassa joukkueessa. Naisvahvistuksia joukkueeseemme houkuttelevan Jupen tietämyksestä tietämykseni on lähinnä osajoukko.
maanantaina, marraskuuta 22, 2004
Tähtivieras
Tiedoksi, että huomenna joukkueemme saa vierailijan. Hän osallistuu visaan eräänlaisena tarkkailijana eli emme ylitä säännöissä mainittua kokoonpanon suuruutta.
sunnuntaina, marraskuuta 21, 2004
Ennen kaikki oli paremmin?
Istahtaessani pitkän päivän päätteeksi tietokoneen ääreen on tapanani avata televisiosta CNBC Europen talousuutiskanava äänettömäksi taustaväreilyksi. Toisinaan saatan hetken mielijohteesta loikkia pari kanavaa ylemmäksi Music Televisionille. Kyseessä on lienee vanhaan rutiiniin pohjautua toiminto ajoilta, jolloin kanavalla törmäsi yleensä musiikkivideoihin. Nykyisin yleisin vastaantulija on kännykän soittoäänimainos. Perässä seuraavat yleensä autojen hip hop-tyyliseen ehostamiseen keskittyvä ohjelma tai entisen teinitähden uudeksi teinitähdeksi pyrkivän pikkusiskon elämää seuraava sarja.
Muistan vielä 1980-luvun alussa alkaneen popmusiikkikanavien vyöryn. Vaaran huipulla taivaalle kurkotteleva lautasantenni välitti kaapelitelevisioverkkoon Sky Channel- ja Music Box-kanavat, jotka tykittivät ruutuihin kansainvälisten supertähtien viimeisimpiä hittejä.
Oma lukunsa olivat tietenkin kanavien persoonalliset juontajat. Kuka muistaa vaikkapa Pat Sharpin tai Gary Daviesin? Amanda Reddington oli puolestaan saavuttanut listamenestystä K-Ram-trion hauskan Ménage à trois-hitin myötä (moniko muistaa?) ja päätyi lopuksi juontamaan metallimusiikin erikoisohjelmaa yhdessä metallijournalisti Dante Bonutton kanssa. Toisinaan Reddington tuurasi myös Gary Daviesia ja muistan elävästi, kuinka hän irvisteli ja tuhahteli Daviesin elostelulle Young, Free and Single-ohjelman alkutunnarin aikana.
Musiikkivideot olivat tuoreita, mielikuvitusrikkaita, siedettävään tahtiin leikattuja ja suosikkiartistin hittivideon näkeminen oli aina tapaus. Oma musiikkimaku alkoi muotoutua ja suosikit sekä inhokit erottua virrasta. Pidin kovasti vaikkapa Culture Clubin Karma Chameleonista, Jacksonsin Torturesta tai Madnessin hupaisista videoista. Michael Jacksonin Thrillerin täyspitkän version näkeminen oli jo luksusta. Toisaalta Sky Channelin eurolistaohjelmassa saattoi nähdä viikosta toiseen listaa hallinneen Europen vetämässä Final countdownia playbackina hollantilaisen diskon lavalla!
Wham!-yhtyeen extremepirteä Wake me up before you go-go-video ja ruudusta Ring-elokuvan Sadakon lailla tunkevat Choose Life!-paidat jaksavat puolestaan puistattaa edelleen. Itse kappaleen shokkiarvo on jo tosin laskenut siedettävälle tasolle.
Muistan vielä 1980-luvun alussa alkaneen popmusiikkikanavien vyöryn. Vaaran huipulla taivaalle kurkotteleva lautasantenni välitti kaapelitelevisioverkkoon Sky Channel- ja Music Box-kanavat, jotka tykittivät ruutuihin kansainvälisten supertähtien viimeisimpiä hittejä.
Oma lukunsa olivat tietenkin kanavien persoonalliset juontajat. Kuka muistaa vaikkapa Pat Sharpin tai Gary Daviesin? Amanda Reddington oli puolestaan saavuttanut listamenestystä K-Ram-trion hauskan Ménage à trois-hitin myötä (moniko muistaa?) ja päätyi lopuksi juontamaan metallimusiikin erikoisohjelmaa yhdessä metallijournalisti Dante Bonutton kanssa. Toisinaan Reddington tuurasi myös Gary Daviesia ja muistan elävästi, kuinka hän irvisteli ja tuhahteli Daviesin elostelulle Young, Free and Single-ohjelman alkutunnarin aikana.
Musiikkivideot olivat tuoreita, mielikuvitusrikkaita, siedettävään tahtiin leikattuja ja suosikkiartistin hittivideon näkeminen oli aina tapaus. Oma musiikkimaku alkoi muotoutua ja suosikit sekä inhokit erottua virrasta. Pidin kovasti vaikkapa Culture Clubin Karma Chameleonista, Jacksonsin Torturesta tai Madnessin hupaisista videoista. Michael Jacksonin Thrillerin täyspitkän version näkeminen oli jo luksusta. Toisaalta Sky Channelin eurolistaohjelmassa saattoi nähdä viikosta toiseen listaa hallinneen Europen vetämässä Final countdownia playbackina hollantilaisen diskon lavalla!
Wham!-yhtyeen extremepirteä Wake me up before you go-go-video ja ruudusta Ring-elokuvan Sadakon lailla tunkevat Choose Life!-paidat jaksavat puolestaan puistattaa edelleen. Itse kappaleen shokkiarvo on jo tosin laskenut siedettävälle tasolle.
lauantaina, marraskuuta 20, 2004
perjantaina, marraskuuta 19, 2004
Kaksi minusta
(Zabroznkywe na rabaljokwy, Puola 1967) Mies muuttaa Huippuvuorille sääasemalle. Hän murtaa oikean jalan keskivarpaansa pöydänjalkaan. Pari päivää myöhemmin tulee kova pakkanen, ja varvas paleltuu. Kuolio alkaa edetä, varvas putoaa pois, ja mätä syö reittiään eteenpäin ylös kohti päätä. Mies halkeaa kahteen osaan, ensin jalka, myöhemmin torso. Pian halkeama on leuassa saakka. Mies on kahdessa osassa, mutta haljennut epäsymmetrisesti.
Ruumiinpuoliskojen epäsuhdasta ja itäeurooppalaisesta ajankuvasta sekä juurevista maalaishahmoista ohjaaja saa irti monta hauskaa hetkeä, joskin kerronta alkaa laahata heti alusta ja heikkenee koko filmin loppuun asti. Käsikirjoittaja Wlaudalans Grymanzik ammuttiin toisinajattelijana saksalaismiehityksen aikana, ja sekä pääosanesittäjä että ohjaaja saivat Krakovan filmijuhlilla suorituksistaan pronssisen solmioneulan. Nautinnollista elokuvailtaa.
Ruumiinpuoliskojen epäsuhdasta ja itäeurooppalaisesta ajankuvasta sekä juurevista maalaishahmoista ohjaaja saa irti monta hauskaa hetkeä, joskin kerronta alkaa laahata heti alusta ja heikkenee koko filmin loppuun asti. Käsikirjoittaja Wlaudalans Grymanzik ammuttiin toisinajattelijana saksalaismiehityksen aikana, ja sekä pääosanesittäjä että ohjaaja saivat Krakovan filmijuhlilla suorituksistaan pronssisen solmioneulan. Nautinnollista elokuvailtaa.
torstaina, marraskuuta 18, 2004
Onka muilla...elämä?
Musavisa-sivuistoilla on oudon hiljaista. Kukaan ei kommentoi eikä kirjoita. Paitsi minä ja Tommi. Hah, Pekallakin on tieysti muiden kavereidensa kanssa parempaa ja sivistyneempää puuhaa. Olenkin päättänyt yhdessä tämän ainoan kirjoitushaluisen toverini kanssa heittäytyä Jonzen jalkojen juureen ja rukoilla:
Oi, sinä Jonze, ison kynän hiljainen jumala,
suo meille kirjaimesi, anna sanojesi kilvoitella piinattuja sielujamme ja
lahjoita meille edes yksi kirjaus.
Roots ja Noone viettävät luultavasti siksi hiljaisia viikkoja, koska ovat niin tyrmistyneitä Poikakuoron menestyksestä. Välttelen tässä ajatusta, että kaikilla muilla olisi oikeasti muutakin ajateltavaa ja tekemistä kuin musavisailu. Voiko se olla totta? Ei! Mahdotonta! Ei! Ei! Ei!
Oi, sinä Jonze, ison kynän hiljainen jumala,
suo meille kirjaimesi, anna sanojesi kilvoitella piinattuja sielujamme ja
lahjoita meille edes yksi kirjaus.
Roots ja Noone viettävät luultavasti siksi hiljaisia viikkoja, koska ovat niin tyrmistyneitä Poikakuoron menestyksestä. Välttelen tässä ajatusta, että kaikilla muilla olisi oikeasti muutakin ajateltavaa ja tekemistä kuin musavisailu. Voiko se olla totta? Ei! Mahdotonta! Ei! Ei! Ei!
keskiviikkona, marraskuuta 17, 2004
Husky Rescue ja homosarjakuva
Jälleen iloinen yllätys: suomalaisen pop-orkesteri Husky Rescuen Country Falls on ollut ensimmäisillä kuuntelukerroilla varsin mukavaa kohtelua korvilleni. Kiitos, kun teitte tämän levyn, te Husky Rescuen erinomaiset soittajat! Erityiskiitos viehkeälle laulajattarelle (Reeta-Leena Korhola, sassy country girl). Vaikka en huomenna enää levystänne pitäisikään, olen silti kiitollinen. Olen kiitollisella tuulella.
Nyt menen sänkyyn lukemaan Ralf Königin taidesarjakuvaa "Voitte suudella sulhasta". Olin jo unohtanut koko taiteilijan, kunnes muistini virkistyi luettuani kommenttiosastomme homo-juttuja. Pidän Königistä, mutta Gullenklöten oli minulle liikaa. Päätin pitää taukoa ja tässä sitä jälleen ollaan uteliaan valppaana.
Ai niin, yhtyeen kotisivuilta löytyy kaksi mukiinmenevää musiikkivideota. City Lights-videon innoittajana lienee ollut David Bowien kaunis video Thursday's Child (1999).
Nyt menen sänkyyn lukemaan Ralf Königin taidesarjakuvaa "Voitte suudella sulhasta". Olin jo unohtanut koko taiteilijan, kunnes muistini virkistyi luettuani kommenttiosastomme homo-juttuja. Pidän Königistä, mutta Gullenklöten oli minulle liikaa. Päätin pitää taukoa ja tässä sitä jälleen ollaan uteliaan valppaana.
Ai niin, yhtyeen kotisivuilta löytyy kaksi mukiinmenevää musiikkivideota. City Lights-videon innoittajana lienee ollut David Bowien kaunis video Thursday's Child (1999).
Linkkatirallaa
Paljastan teille nyt pehmeän vatsapuoleni ja kerron tykkäämisestä.
Suosikkini kaikista näkemistäni nettisarjakuvista on The guy I almost was. Teki ainakin minuun aikanaan pitkällisen vaikutuksen. Jos on kilpailevia ehdotuksia, kertokaapa kommenttilootassa.
Kolme vähäntunnettua blogia, joita suosin suuresti. Mustanaamio herättää minussa kirjoittajana kroonista kateutta. Rakentumistyömaa on aina laadukas. Jos osaisin olla cool lopettaisin tämän löpertelyn ja tekisin pelkät laatulinkit riviin panevan listan, kuten Jaska Järvilehto.
Suosikkini kaikista näkemistäni nettisarjakuvista on The guy I almost was. Teki ainakin minuun aikanaan pitkällisen vaikutuksen. Jos on kilpailevia ehdotuksia, kertokaapa kommenttilootassa.
Kolme vähäntunnettua blogia, joita suosin suuresti. Mustanaamio herättää minussa kirjoittajana kroonista kateutta. Rakentumistyömaa on aina laadukas. Jos osaisin olla cool lopettaisin tämän löpertelyn ja tekisin pelkät laatulinkit riviin panevan listan, kuten Jaska Järvilehto.
Ränttätänttä-ihmetys
Suureksi yllätyksekseni huomasin, ettei tupakinpoltto ei ole hyväksi. Aamutuskissani lohdutin itseäni kuuntelemalla tämänhetkistä suosikkilevyäni ja siitä hämmästelin seuraavaa: onko kappaleen Beer drinkers and hell raisers kakkoslaulaja Dusty Hill ja jos on ja kun laulaa tässä kappaleessa niin käsittämättömän hienosti, miksi Billy Gibbons jäi silti orkesterin ykköslaulajaksi?
Voitto Poikakuorolle!
Jyräsimme täydellä miehistöllä. Kaikilla kuorolaisilla oli substanssitietoa ydinosaamisalueeltamme. Roots-Antti oli valmistellut hyvän, mutta pahaa aavistamatta joukkuettamme suosivan visan. Pari esimerkkiä:
1.) Tommi tuntee niin hyvin Tenavat, että on opetellut jopa soittamaan tunnareita nokkahuilullaan päästääkseen mahdollisimman jyvälle.
2.) Koska Kiss on maailmanhistorian paras rock-bändi, ei kannata kysyä siitä kysymyksiä jos Jupe on joukkueessa. Jupa tykkää, että Kiss is the best!
Tietoa tuntui tosin olevan muillakin joukkueilla, muttei tarpeeksi. Noone oli finaalivastustaja, mutta hyytyi.
Roots! Herätkää entiseen loistoonne!! Haastetta kehiin!
[ATM]
1.) Tommi tuntee niin hyvin Tenavat, että on opetellut jopa soittamaan tunnareita nokkahuilullaan päästääkseen mahdollisimman jyvälle.
2.) Koska Kiss on maailmanhistorian paras rock-bändi, ei kannata kysyä siitä kysymyksiä jos Jupe on joukkueessa. Jupa tykkää, että Kiss is the best!
Tietoa tuntui tosin olevan muillakin joukkueilla, muttei tarpeeksi. Noone oli finaalivastustaja, mutta hyytyi.
Roots! Herätkää entiseen loistoonne!! Haastetta kehiin!
[ATM]
tiistaina, marraskuuta 16, 2004
The Funk
Nyt kun ongelma on kokonaan poistettu, haluan nostattaa tiistai-fiilistä seuraavalla kysymyksellä:
Mikä on maailman tiukin funk-biisi? Omat ehdotukseni:
The Isley Brothers: Fight The Power (1975)
Graham Central Station: Now Do-U Wanta Dance (1977)
James Brown: Sex Machine (1970)
Mikä on maailman tiukin funk-biisi? Omat ehdotukseni:
The Isley Brothers: Fight The Power (1975)
Graham Central Station: Now Do-U Wanta Dance (1977)
James Brown: Sex Machine (1970)
maanantaina, marraskuuta 15, 2004
Viikko alkaa karjumalla
Vähän hirvittää tuo tykkäyskäyrän stagnaatio. Vain neljätoista lukijaa, itsemme mukaanlukien, kasvua ei pianpa lainkaan.
Toimivin blogiresepti on tietenkin olen hemmoteltu tyttö, jolle ei tule mieleenkään edes joskus edes kokeeksi ottaa toisia huomioon ja yrittää hillitä tärkeitä ja ainutlaatuisia tunteitani, ja joka joutuu siksi kahnauksiin ympäristönsä kanssa ja itkee nettiin näistä konflikteista sekä maailman yleisestä pahuudesta. Sitäpaitsi George Bush on tyhmä ja ruma, linkitänpä tähän jonkun hauskan pilkka-animaation. Olen testin mukaan Eowengwyn, salaperäinen, vaarallinen ja kiehtova. Silti, silti, näillä meidän resursseillammekin pitäisi pärjätä. Lisää yritystä. Jouni saatana! Airot liikkeelle!
Huomistiistaina on koko joukkue kasassa, vieras tuomari ja kaikki kunnossa mitata pitkästä aikaa päteminen ydinosaamisalueellamme eli musavisailussa. Toivottavasti saamme turpaamme kunnolla, liian hauskaa ei pidä olla.
Toimivin blogiresepti on tietenkin olen hemmoteltu tyttö, jolle ei tule mieleenkään edes joskus edes kokeeksi ottaa toisia huomioon ja yrittää hillitä tärkeitä ja ainutlaatuisia tunteitani, ja joka joutuu siksi kahnauksiin ympäristönsä kanssa ja itkee nettiin näistä konflikteista sekä maailman yleisestä pahuudesta. Sitäpaitsi George Bush on tyhmä ja ruma, linkitänpä tähän jonkun hauskan pilkka-animaation. Olen testin mukaan Eowengwyn, salaperäinen, vaarallinen ja kiehtova. Silti, silti, näillä meidän resursseillammekin pitäisi pärjätä. Lisää yritystä. Jouni saatana! Airot liikkeelle!
Huomistiistaina on koko joukkue kasassa, vieras tuomari ja kaikki kunnossa mitata pitkästä aikaa päteminen ydinosaamisalueellamme eli musavisailussa. Toivottavasti saamme turpaamme kunnolla, liian hauskaa ei pidä olla.
sunnuntaina, marraskuuta 14, 2004
Sisustamisen ongelma
Seinillämme ei ole vielä mitään maalin ja tapetin lisäksi. Tänään kiersimme kaupungilla etsimässä ripustettavaa. Aluksi minua miellytti tämä kangastaulu, mutta sitten minua alkoi ahdistaa. En tiennyt miksi, mutta analyyttiseen ajatteluun taipuvainen vaimoni tiesi lyhyen vilkaisun jälkeen syyn.
Muuta:
- Kasan Jussi Og on ostanut hemmetin hyvän levyn.
- Tommi sai hienon valokuvan sivuilleen.
- Pekka tarjoili Pellosta ostettua ruotsalaista kahvia.
- Isänpäivä meni mukavasti.
Muuta:
- Kasan Jussi Og on ostanut hemmetin hyvän levyn.
- Tommi sai hienon valokuvan sivuilleen.
- Pekka tarjoili Pellosta ostettua ruotsalaista kahvia.
- Isänpäivä meni mukavasti.
Minimivaatimus
Jokainen soittakoon isälleen ja kysyköön vähintään kuulumisia.
Jos ei, syyt olkoon henkilökohtaisia.
Jos ei, syyt olkoon henkilökohtaisia.
lauantaina, marraskuuta 13, 2004
Tänään kävelyllä, kirjastossa
Ulkona on kuurainen sekä mukavan vähätuulinen marraskuun puolivälin aurinkoinen loppusyksyn/alkutalven lumeton tunnelma. Kävelyn päätteeksi ainakin minä aion piipahtaa musiikkikirjastoon klo 14:00 kuuntelemaan loistavaa Bookends-yhtyettä.
perjantaina, marraskuuta 12, 2004
Entä nyt?
Mitä nyt tehdään, kun sekä Jasser Arafat että Usko Meriläinen ovat kuolleet? Peruuttaako Antti ensi tiistain visan?
Kerrankin joku on samaa mieltä
DOs & DON’Ts of Photography, kohta B:
Don't: Band photos What? Why are these four guys so mad at me? And why are they standing in front of a trash-strewn vacant lot? Who are you guys, a tough gang from the bad part of town?
Nope, you are every fucking band ever, and you are so boring to look at it makes me dizzy.
Don'ts: Black & white, Blurry photos on purpose, photos in/of Bathtubs, Burning (and dodging), Bums, Brooklyn, Blinking
Dos: Blogs, Breasts, Bunny ears (when you hold up two fingers behind someone's head in a photo)
Rokki jee
Kun saisi Johnny Winterin Prodigal Sonin autotunella käsiteltynä. Silloin ei keksisi enää miten parantaa. Kaikki suomalainen sarjakuva on huonoa. Syytä en tiedä. Jatketaan tykkäämisillä. Steven Dutch ei todennäköisesti ole maailman viisain mies, mutta kaikesta päätellen häntä fiksumpia on niin mitätön prosentti tällä planeetalla, etten keksisi ketään parempaa veikkausta kyseiseen asemaan. Lukekaapa vaikka juttu ilmastonmuutoselokuvasta.
torstaina, marraskuuta 11, 2004
Luuppina nupissa
Päässäni pyörii Iggyn klassikko-laulun kertosäe. Siinäpä on muuten sellainen biisi, että saa meikäläisenkin korvat punastumaan. Pitäisi joskus soittaa se musavisassa ja kysyä siitä hyviä kysymyksiä. Iggy Pop on amerikkalaisen populaarimusiikin suuria runoiljoita.
keskiviikkona, marraskuuta 10, 2004
Kappale kappaleelta
I. kierros
Toinen kierros
Finaaliin yritin tuoda vähän vaikeampaa materiaalia. Taisi tulla liian vaikeata.
Sellainen pökäle. Ensi kerralla lupaan olla parempi ihminen. Jos saan c-kasettini jotenkin musavisakäyttöön, ohjelmasta tulee paljon parempi, ja siinä on mukavammin myös ainesta kehittää parempia eli monipuolisempia kysymyksiä. Kiitos, anteeksi ja olkaa hyvä!
- Svårt att säga nej tunnettiin hyvin. Minun piti tarkistaa naislaulajan nimi levyltä ennen kisaa, mutta Poikakuoron nimeltämainitsematon sankariklarinetisti näytti nappaavan vastauspaperin pianpa kiireesti. Hänen asiantuntemuksensa selittänee kuvamateriaali.
- Diamonds and Rust tunnettiin myös hyvin, mutta kumma kyllä kukaan ei vastannut Bob Dylania kohtaan, jossa vihjasin runopojan osoittautuneen herkäksi vain ja tasan omaa itseään kohtaan. Kummaa.
- Beat on the Brat tunnettiin, myös soittajien nimet. Muistaakseni Noone sai tästä täydet.
- Teardropsia ei tunnettu, vain yksi arvasi edes yhtyeen.
- John Cage tunnistettiin, mutta kukaan ei arvannut, että hän syntyi vuonna 1912. Myöhäisin arvio oli puoli vuosisataa jäljessä. Sellaista on nuoruus.
- Lou Reedin Sad Song tunnettiin hyvin. Paremmin kuin odotin, oikeastaan.
Toinen kierros
- Mestari tunnistettiin ominaisuuksineen, kuten jokaisen kunnon suomalaisen kuuluukin.
- Rollareiden Sparks will fly oli myös tuttu
- John Denver tunnistettiin, mutta kaikki eivät tunnistaneet. Pahoittelen kysymystä Tampereen kaupunginjohtajasta, jonka lisäsin epätoivon hetkellä.
- Dion Stand up and shout oli viime kevään bonuskysymyksenä yllättävän kinkkinen, mutta nyt heviosasto oli valppaampi ja tuntemus kokonaisvaltainen.
- Golden Earring edusti epäonnistumista niinkuin musavisatuomari vain voi epäonnistua: kukaan ei tunnistanut. Syytän itseäni paitsi yhtyeenvalinnasta, myös liian vähän vihjailevista ja muutenkin monotonisista kysymyksistä (aivan oikein, oli liikaa linjaa mikä bändi, kappaleen nimi, miltä levyltä)
- Manowar päätti kisan. Ainoa kysymys, jonka keksimisestä olin vähän ylpeä oli kuunteluttaa mitkä maat laulussa mainittiin. Nehän olivat Englanti, Irlanti, Skotlanti, Wales, Belgia, Hollanti, Ranska, Tanska, Ruotsi, Norja, Suomi, Italia, Sveitsi, Itävalta ja Saksa.
Finaaliin yritin tuoda vähän vaikeampaa materiaalia. Taisi tulla liian vaikeata.
- Johnny Winterin Gangster of lovea ei yllättäen tunnistettu. Mielenkiintoista kyllä, Ässät epäili esiintyjäksi Edgar Winteriä ja hänen veljekseen Johnnyä.
- Bossanovakysymys oli taas kohdallani epäonnistunut. Onneksi oli vähemmän yleisöä, jonka edessä hävetä. Noone olisi voinut päteä tässä, taas syy lisää itkeä sen puolen pisteen takia.
- Eppu Normaali tunnistettiin kuten myös Coctail Bar, mutta kumpikaan finaalijoukkueista ei tiennyt, että kappaleen nimi on Päätön mies.
- Viimeisenä Ynkkaa. Ja se kappale ei ole mikään "adagio" vaan Icarus Dream Suite.
Sellainen pökäle. Ensi kerralla lupaan olla parempi ihminen. Jos saan c-kasettini jotenkin musavisakäyttöön, ohjelmasta tulee paljon parempi, ja siinä on mukavammin myös ainesta kehittää parempia eli monipuolisempia kysymyksiä. Kiitos, anteeksi ja olkaa hyvä!
Minä olin laki!
Oman joukkueen voitto on tuomarille aina jonkinlainen moraalinen ongelma. Etukäteen vähän huolehdin, saanko ollenkaan kysymyksiä tehtyä, kun en omista juurikaan CD-levyjä, kannettavan ämppäreistä käytin oivimmat jo ensimmäiseen kisaani ja ilman kotiyhteyttä en voi enää imuroida uusiakaan. Yritin välttää liian tuttuja, mutta ohjelmistosta tuli väkisinkin omannäköinen. Poikakuoro pelasi täydellä kentällisellä, minkä olen huomannut vaikuttavan menestykseen olennaisesti. Varajäsenet oletettavasti pätivät melkoisesti. Noone ja Roots olivat yllättävän vaisut tässä kisassa.
Kuusi kappaletta per kierros tuntui vähältä, mutta yllättäen iltaa ei pilannut ainakaan soiton vähyys. Kello kymmenen megapommikysymys peräti myöhästyi, eikä toinenkaan kierros ollut aivan lyhyt. Ajanpuutteen takia jätän tarkemman selostuksen myöhemmäksi.
Vain yksi kysymys oli täysin epäonnistunut, kuten kävi viimekin kerralla. Golden Earringia ei tunnistettu. En olisi kyllä itsekään, mutta yritin vihjata ikää ja kotimaata epätavallisiksi. Ei toiminut. Toinen vähän tunnettu oli Hurriganesien Teardrops. Vain yksi joukkue tunnisti edes yhtyeen. Teardrops on todennäköisesti lähimpänä kaikesta levytetystä musiikista sitä, miltä kuulostaisi jos rupeaisin itse laulamaan.
Kuusi kappaletta per kierros tuntui vähältä, mutta yllättäen iltaa ei pilannut ainakaan soiton vähyys. Kello kymmenen megapommikysymys peräti myöhästyi, eikä toinenkaan kierros ollut aivan lyhyt. Ajanpuutteen takia jätän tarkemman selostuksen myöhemmäksi.
Vain yksi kysymys oli täysin epäonnistunut, kuten kävi viimekin kerralla. Golden Earringia ei tunnistettu. En olisi kyllä itsekään, mutta yritin vihjata ikää ja kotimaata epätavallisiksi. Ei toiminut. Toinen vähän tunnettu oli Hurriganesien Teardrops. Vain yksi joukkue tunnisti edes yhtyeen. Teardrops on todennäköisesti lähimpänä kaikesta levytetystä musiikista sitä, miltä kuulostaisi jos rupeaisin itse laulamaan.
tiistaina, marraskuuta 09, 2004
Omenaonnomena
Eräässä ammatissa kuulee nimiväännöksiä tyyliin Reivel, Bäädz, Juds Praist jne. Tiedättekö, mikä laulu- ja soitinyhtye on Yövissy?
Ranskalaiset
Asiat ranskalaisin viivoin (taloudellisin tapa):
- Toni osallistuu illalla visaan. Hip Hei!
- Viikon biisin nimi: Teeny Weeny String Bikini (en saattanut kunnella laulua kokonaan)
- Viikon levy: Japan, Quiet Life (1979)
- Illan musavisasta on luvassa mitä tahansa. Go Tommi!
- Tiistai on lempipäiväni; vaikka ollaan arjen ytimessä, baariinkin päästään!
- Toni osallistuu illalla visaan. Hip Hei!
- Viikon biisin nimi: Teeny Weeny String Bikini (en saattanut kunnella laulua kokonaan)
- Viikon levy: Japan, Quiet Life (1979)
- Illan musavisasta on luvassa mitä tahansa. Go Tommi!
- Tiistai on lempipäiväni; vaikka ollaan arjen ytimessä, baariinkin päästään!
Tuomari pahoittelee jo etukäteen
Tänään on sitten odotettavissa ATMVK eli alemman tason musavisakoitos. Anteeksi jo etukäteen. Onneksi aika moni väittää olevansa estynyt tulemaan paikalle. Kiitos. En ole vielä edes printannut kysymyksiä, saati sitten monistanut. Monta mahdollisuutta möhliä jäljellä. Olisihan sitä voinut valmistautua, mutta piti sikailla sekin kallis aika.
maanantaina, marraskuuta 08, 2004
Olen selkä
Terveisiä idästä. Juna nukutti tällä kertaa huonosti, joten huomisen kisaan keskittyminen meni pieleen, olen jo valmiiksi pahoillani.
Nyt kun olen kunniakirjapillisti, voinen antaa kuunteluvinkin. Setä tehnyt vaikka mitä. Onneksi on nauhallakin jotain ja paperilla, pitää yrittää kuoron harjoituskämpän kautta saada kokeiltavaksi.
Nyt kun olen kunniakirjapillisti, voinen antaa kuunteluvinkin. Setä tehnyt vaikka mitä. Onneksi on nauhallakin jotain ja paperilla, pitää yrittää kuoron harjoituskämpän kautta saada kokeiltavaksi.
Pelasta mut!
Käsittääkseni Rootsien Antti aikoo tuomaroida seuraavan session. Haluaisin tähän varmuuden.
Jos nimeni on huomisen kisan tuomarinpaikalla, luovutan tilaisuuden hänelle enemmän kuin mielelläni. Kiirettä pitää, ja jos tuomaroin, olen hirvittävän huono. Pidän kisan joukkueenjäsentemme suosikkilevyistä, eli siinä uhkaus. Uhk.
Jos nimeni on huomisen kisan tuomarinpaikalla, luovutan tilaisuuden hänelle enemmän kuin mielelläni. Kiirettä pitää, ja jos tuomaroin, olen hirvittävän huono. Pidän kisan joukkueenjäsentemme suosikkilevyistä, eli siinä uhkaus. Uhk.
lauantaina, marraskuuta 06, 2004
Itkua toisen menestyksen takia
Pekka-ihminen ei ole palannut etelän huumasta tänne edes raportoimaan. Ei taida juhlittua taiteilijaa enää vaatimattomat voittokaljat paljoa hetkauttaa.
Tuomari jyrähtää
Pelkään, että tuomaroin tiistaina. Kysymykset ovat vielä aivan hahmottamatta. Suurin ongelma: en omista cd-levyjä. Sain ensimmäisen soittimeni korkeassa iässä ja olen mieltänyt levyt kalliiksi. Kasetteja olisi, mutten tiedä toimiiko Karhun soitin. Kovalevyllä olisi vielä kysyttäviä kappaleita, muttei todennäköisesti tarpeeksi koko musavisaksi.
Ehkä tässä silti jotain keksitään. Pitäisi varmaan käydä joku päivä testaamassa Karhun mankan toiminta ja kyky. Huomasin tässä taannoin, että kuuntelumusiikkini oli minidisceillä ja (nyttemmin) poltetuilla cd-levyillä, mutta humalapäissäni soivat kasetit ja kovalevy.
Ehkä tässä silti jotain keksitään. Pitäisi varmaan käydä joku päivä testaamassa Karhun mankan toiminta ja kyky. Huomasin tässä taannoin, että kuuntelumusiikkini oli minidisceillä ja (nyttemmin) poltetuilla cd-levyillä, mutta humalapäissäni soivat kasetit ja kovalevy.
Löytö
Minua rauhoittaa vinyylilevyjen pläräily. Sillon tällöin harrastan sitä täällä. Rahaakin siellä tuhlaan; viimeisin hankinta oli Gerry Butler plays The Happy Hammond goes Pop Country.
Hammondimusiikki saa minut hyvälle tuulelle. Kiitos Christianille Turkuun, kun nauhoitit John Zornin perään hammondi-hittejä heinäkuussa 1988.
Hammondimusiikki saa minut hyvälle tuulelle. Kiitos Christianille Turkuun, kun nauhoitit John Zornin perään hammondi-hittejä heinäkuussa 1988.
torstaina, marraskuuta 04, 2004
Space-Ace
Loppuviikon levy: Ace Frehley (1978)
Havaintoja:
1.) Levyllä on huonoa musiikkia (kehnot soundit, soittajat ja biisit).
2.) Levyä on mukava kuunnella (nostalgia-arvo, hauskuus ja fiilis).
3.) Remasteroitu cd-painos on toki hieno, mutta vinyyli...[kuvitelkaa tähän puristinen saarna]
Havaintoja:
1.) Levyllä on huonoa musiikkia (kehnot soundit, soittajat ja biisit).
2.) Levyä on mukava kuunnella (nostalgia-arvo, hauskuus ja fiilis).
3.) Remasteroitu cd-painos on toki hieno, mutta vinyyli...[kuvitelkaa tähän puristinen saarna]
keskiviikkona, marraskuuta 03, 2004
Uunojen ensimmäinen voitto
Onneksi olkoon No. 1! Nyt kun olen kuluttanut kaikki nenäliinani loppuun, vaihtanut raastavan itsesäälini jämerään realistisuuteen, voin tuntea vilpitöntä iloa ensimmäisen voittonne puolesta.
Musavisa taitaa olla aika tasainen; vasta eilen tuomarin kotijoukkue voitti. Näen sen niin, että syyskauden lavea tuomarilinja on ollut toistaiseksi onnistunutta, sanotaan mitä sanotaan.
Musavisa taitaa olla aika tasainen; vasta eilen tuomarin kotijoukkue voitti. Näen sen niin, että syyskauden lavea tuomarilinja on ollut toistaiseksi onnistunutta, sanotaan mitä sanotaan.
tiistaina, marraskuuta 02, 2004
Aarghh!
Tätä kirjoittaessa en tiedä voittajajoukkueen nimeä, mutta sen tiedän, että se ei ole Poikakuoro. Ensimmäinen kierros oli kivuliasta konttaamista, toinen kierros meni vähän paremmin; päädyimme tasapisteisiin ässien kanssa kolmanneksi.
Tietoa ei ollut taaskaan läheskään tarpeeksi. Se mitä tiesimme, tiesivät kaikki muutkin joukkueet. Sattuipahan myös jälleen muutama pahaa laatua oleva tilapäinen muistinmenetys. Pahin ja henkilökohtaisesti satuttavin moka oli Bonon oikean nimen unohtaminen. Visa oli sisällöllisesti kiinnostava (uunojen Anterolle nöyrähkö kumarrus) ja osoitti jälleen kerran sen kylmän tosiasian, kuinka ohut musiikillinen sivistykseni onkaan. Voin ainoastaan lohduttautua sillä spekulatiivisella ajatuksella, että vakiomiehistöllä olisimme "todennäköisesti" olleet finaalissa. Pikaisesti rekrytoidusta apumiehistöstä oli jonkin verran hyötyä eli kiitos Juhalle ja Sampalle avusta.
Ah, kuinka pahalta viikkofinaalista putoaminen voi tuntuakaan! Taidanpa näin nöyryyttävän illan päätteeksi kaivautua peiton alle itkemään ja vakavasti itseäni ottamaan sekä ennen kaikkea syvästi haaveilemaan, että jonain talvisena tiistai-iltana kaikki kysymykset koskisivat pelkästään omien suosikkiartistieni musiikkia. Byää!
Onnea voittajajoukkueelle!
Tietoa ei ollut taaskaan läheskään tarpeeksi. Se mitä tiesimme, tiesivät kaikki muutkin joukkueet. Sattuipahan myös jälleen muutama pahaa laatua oleva tilapäinen muistinmenetys. Pahin ja henkilökohtaisesti satuttavin moka oli Bonon oikean nimen unohtaminen. Visa oli sisällöllisesti kiinnostava (uunojen Anterolle nöyrähkö kumarrus) ja osoitti jälleen kerran sen kylmän tosiasian, kuinka ohut musiikillinen sivistykseni onkaan. Voin ainoastaan lohduttautua sillä spekulatiivisella ajatuksella, että vakiomiehistöllä olisimme "todennäköisesti" olleet finaalissa. Pikaisesti rekrytoidusta apumiehistöstä oli jonkin verran hyötyä eli kiitos Juhalle ja Sampalle avusta.
Ah, kuinka pahalta viikkofinaalista putoaminen voi tuntuakaan! Taidanpa näin nöyryyttävän illan päätteeksi kaivautua peiton alle itkemään ja vakavasti itseäni ottamaan sekä ennen kaikkea syvästi haaveilemaan, että jonain talvisena tiistai-iltana kaikki kysymykset koskisivat pelkästään omien suosikkiartistieni musiikkia. Byää!
Onnea voittajajoukkueelle!
Ongelmanratkaisua
Pekka Helsingissä, Tommi Tampereella, Jonze sairaana. Kas, siinäpä ongelmaa kerrakseen iltaa ajatellen. Yksin en kuitenkaan pärjää, joten esitän uunoille ja rootseille sekä muille mahdollisesti kiinnostuneille (ikään kuin sellaisia olisi) kutsun liittyä väliaikaiseksi jäseneksi Poikakuoroon. Kaksi paikkaa olisi tarjolla, sillä erään tietäjän olen jo kutsunut. Vaimoni ei suostunut osallistumaan "Munavisaan" - mutta sehän on selvä juttu; hänellä on lähes samaan aikaan ylemmän tason kuoroharrastuksia. Se on tietenkin ok.
lauantaina, lokakuuta 30, 2004
Tony Manero goes John Rambo
Tänään tulee telkkarista Sylvester Stallonen ohjaama SNF-jatko-osa Staying Alive (1983). Syltty on selvästi pyrkinyt luomaan Travoltasta eräänlaisen Broadwayn tanssivan Rambon. Pahinta sköndää on tietysti elokuvaa varten "sävelletty" musiikki, joka on Frank Stallonen käsialaa. Muu musiikki on vanhan kierrätystä eli Bee Gees-hittejä edellisestä osasta.
perjantaina, lokakuuta 29, 2004
Maria Rita
Brasilialaisesta musiikista innostuneet tietänevät jo varmasti brasilialaisen laulajan Maria Ritan. Suosittelen kuunneltavaksi. Vaikka en ymmärrä sanaakaan portugalia, mielestäni kielen klangi on jotenkin vaan viettelevän kuuloista musiikissa. Pidän myös portugalilaisesta, Lissabonissa syntyneestä fadosta, johon olen tosin päässyt tutustumaan varsin pintapuolisesti. Ritan Levyn kansikuva, olkaa hyvä.
torstaina, lokakuuta 28, 2004
Päätös
Sovitaan niin, että Tonille ei hankita seuraajaa eli joukkueemme on tästä lähtien"virallisesti" nelihenkinen. Ehdotan kuitenkin samalla, että varaamme viidennen pelaajapaikan mahdollisille vierailijoillle ja satunnaisille vahvistuksille (muistakaa vaan esim. Ollie The Dick ja hänen vakuuttava kontribuutionsa).
[Hetkinen! yksi, kaksi, kolme....kuusi! Miksi uunoja on kuusi? Hä?]
[Hetkinen! yksi, kaksi, kolme....kuusi! Miksi uunoja on kuusi? Hä?]
keskiviikkona, lokakuuta 27, 2004
Tällä kertaa kolmanneksi
Alex Haleyn jengiläiset onnistuivat viimein pääsemään finaaliin rock-painotteisen visailun siivittäminä. Heidän ylivoimansa kahdella ensimmäisellä kierroksella oli suorastaan murskaava. Roots oli rock, mutta illan voittajat eli Ässät saivat kalauttaa voittokaljat. Ässäläisten kapteenista Mr. Acesta on hyvää vauhtia tulossa Musavisan pelätyin mies.
Me kuorolaiset olimme liikkeellä trio-kokoonpanona. Sijoituimme niukasti kolmanneksi jättäen taaksemme mm. uunot seitinohuella marginaalilla. Finaaliin meillä ei ollut mitään asiaa. Emme tienneet läheskään tarpeeksi ja teimme erittäin kivuliaita virheitä. Kolme pahinta:
1) Emme lukeneet erästä Bluesbrothers-kysymystä kokonaan. Olisimme tienneet oikean vastauksen.
2.) Minä en uskonut Röyhkä-knopissa Pekka-parkaa, joka olisi tiennyt oikean vastauksen.
3.) Tommi pinnisti ylpeänä aivoaan ja muisti Ramonesin alkuperäisjäsenten oikeat nimet. Valitettavasti niitä ei edes kysytty. Nimittäin oikeita nimiä.
Lisäksi Topper Headon ei meinannut tulla millään mieleen - mikä on tietysti aivan naurettavaa. Onneksi sentään Big Brother and The Holding Company ja pari muuta pikkutietoa välähti väljässä tajunnassa viime hetkellä.
Kun yöllä saavuin kotiin, otin tyynyn syliin ja märisin hiljaa. Mietin, mikä minussa on vikana kun en tunnistanut varjofinalistina edes Sonny Rollinsin muhkeaa tenorisaksofonia. Aivoni olivat jumissa, vaikka tuomari paljasti joukkueellemme saksofonistin etu- ja sukunimen alkukirjaimet sekä lempinimen Newk. Pää kumisi tyhjyyttään.
Uunojen Juhalle erityiskiitos hyvästä visasta. Pidin erityisesti bonus-kysymyksistä.
Me kuorolaiset olimme liikkeellä trio-kokoonpanona. Sijoituimme niukasti kolmanneksi jättäen taaksemme mm. uunot seitinohuella marginaalilla. Finaaliin meillä ei ollut mitään asiaa. Emme tienneet läheskään tarpeeksi ja teimme erittäin kivuliaita virheitä. Kolme pahinta:
1) Emme lukeneet erästä Bluesbrothers-kysymystä kokonaan. Olisimme tienneet oikean vastauksen.
2.) Minä en uskonut Röyhkä-knopissa Pekka-parkaa, joka olisi tiennyt oikean vastauksen.
3.) Tommi pinnisti ylpeänä aivoaan ja muisti Ramonesin alkuperäisjäsenten oikeat nimet. Valitettavasti niitä ei edes kysytty. Nimittäin oikeita nimiä.
Lisäksi Topper Headon ei meinannut tulla millään mieleen - mikä on tietysti aivan naurettavaa. Onneksi sentään Big Brother and The Holding Company ja pari muuta pikkutietoa välähti väljässä tajunnassa viime hetkellä.
Kun yöllä saavuin kotiin, otin tyynyn syliin ja märisin hiljaa. Mietin, mikä minussa on vikana kun en tunnistanut varjofinalistina edes Sonny Rollinsin muhkeaa tenorisaksofonia. Aivoni olivat jumissa, vaikka tuomari paljasti joukkueellemme saksofonistin etu- ja sukunimen alkukirjaimet sekä lempinimen Newk. Pää kumisi tyhjyyttään.
Uunojen Juhalle erityiskiitos hyvästä visasta. Pidin erityisesti bonus-kysymyksistä.
tiistaina, lokakuuta 26, 2004
Huh
Illan miehistöstä korvaamattomin jäsen on sairaana ja toinen matkoilla. Olemme siis pulassa. Äänenavauksen yhteydessä voisimme pohtia Tonille seuraajaa.
You and Me
Open up your eyes - See how life time flies
Open up and
let the light back in.
Open up your heart - Let the lovin' start
Open up and
let the light back in.
...
Neil Young (You and Me - Harvest Moon)
Open up and
let the light back in.
Open up your heart - Let the lovin' start
Open up and
let the light back in.
...
Neil Young (You and Me - Harvest Moon)
maanantaina, lokakuuta 25, 2004
Menoksi
Illalla kannattaa mennä Rovaniemen kirkkoon, sillä siellä esiintyy Lapin kamariorkesterin lisäksi The Raschèr Saxophon Quartett. Christine Rallin sopraano on kenties kaunissointisin saksofoni, mitä minä olen konserteissa koskaan kuullut. Kuulin sitä kesällä ja tänään saan mahdollisuuden kuulla lisää.
Konsertti alkaa klo 19.00.
Konsertti alkaa klo 19.00.
Selitys ja anteeksi
Tämä ei liity musavisaan, vaan sen paikkaan. Lauantai-iltana yritin selittää erästä juttua Karhu-galleriassa, mutta rupesin nauramaan niin, ettei siitä tullut mitään. Olen pahoillani, mutta jutun juuren eli aiheen voitte lukea täältä. Kulttuurit kohtasivat.
Voihan meemeli!
Musavisailijoiden ensimmäinen meemi?
Viisi Markon stereoissa viime päivinä soinutta albumia:
1. Samuli Putro: Samuli Putro (vinyyli-EP)
2. Ghost World [soundtrack]
3. Maurice Ravel: G-duuri viulusonaatti
4. Saint-Saëns: Jouluoratorio, op.12
5. Laura Sippola: Sahara
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
Viisi Markon stereoissa viime päivinä soinutta albumia:
1. Samuli Putro: Samuli Putro (vinyyli-EP)
2. Ghost World [soundtrack]
3. Maurice Ravel: G-duuri viulusonaatti
4. Saint-Saëns: Jouluoratorio, op.12
5. Laura Sippola: Sahara
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.
lauantaina, lokakuuta 23, 2004
perjantaina, lokakuuta 22, 2004
Kaksoiselämää
Mitä Kimi Räikkönen tekee vapaa-ajallaan? Hän soittelee Yhdysvalloissa viihdetrumpettia ja esiintyy salanimellä Chris Botti.
keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004
Alamäki alkaa, vai alkaako sittenkään?
Kuorolaiset. Meillä on ollut hyvä alku, mutta kannattaa jo nyt valmistautua alkaviin vastoinkäymisiin. Kunhan rootsilaiset ja uunot pääsevät omille isännöintikierroksilleen, tilanne tulee muuttumaan ihan vamasti.
Toisaalta, kyllä meidänkin joukkueemme Mötykät ja Clashit tuntee. Molemmat ovat selkäytimessä ja sydämessä. Viimeksi mainittu teki myös pirun hyvää rock-musiikkia. Suosikkilaulujani ovat mm. Rock the Casbah, Magnificent Seven ja tietenkin London Calling. Ah, kotona muuten odottaa vielä korkkaamistaan tiukkakin tiukempi Rude Boy (tarkoitan tietenkin DVD-elokuvaa, te pervot!).
Lopuksi ja Jonzen mieliksi:
I'm all lost in the supermarket
I can no longer shop happily
ja heti perään täydellinen käännökseni Tommin mieliksi
Oon ihan pihalla Lidlissä
Siks rahaa en tuhlata voi
Toisaalta, kyllä meidänkin joukkueemme Mötykät ja Clashit tuntee. Molemmat ovat selkäytimessä ja sydämessä. Viimeksi mainittu teki myös pirun hyvää rock-musiikkia. Suosikkilaulujani ovat mm. Rock the Casbah, Magnificent Seven ja tietenkin London Calling. Ah, kotona muuten odottaa vielä korkkaamistaan tiukkakin tiukempi Rude Boy (tarkoitan tietenkin DVD-elokuvaa, te pervot!).
Lopuksi ja Jonzen mieliksi:
I'm all lost in the supermarket
I can no longer shop happily
ja heti perään täydellinen käännökseni Tommin mieliksi
Oon ihan pihalla Lidlissä
Siks rahaa en tuhlata voi
Orter runt Åbo
Lundo, Reso, Pemar, Pikis, Rimito, Lemo, Letala, Villnäs, Koskis, Gustavs, S:t Mårtens, Mietois, Nousis, Bjärnå, S:t Bertils, Sagu, Finby, Tövsala, Vemo, S:t Karins.
Montako tunnistatte lunttaamatta? Minä keksin 13. Ei oikeita vastauksia kommentteihin vaan arvattuja lukuja.
Montako tunnistatte lunttaamatta? Minä keksin 13. Ei oikeita vastauksia kommentteihin vaan arvattuja lukuja.
Svengi päällä
Voitonmaljat on jälleen kumottu. Illan kysymyksissä liikuttiin esimerkiksi balkanilaisissa sekä nostalgisissa suomalaisissa tunnelmissa. Pohdinta, tuuri ja taito olivat tarpeen.
Joukkue on saanut syyskauden hyvin käyntiin eikä ryhmän kemiassa ole valittamista. Menestys vaatii kuitenkin jatkossakin tiukkaa keskittymistä jokaisessa kilpailussa. Jokainen piste on tärkeä eikä ylpistymiseen ole varaa. Illan matsista on parempi poistua tuuletellen kuin saapua paikalle liikaa röyhistellen. Pisteille ja palkinnoille on ottajia, joten tarkkana on oltava.
Ilta oli kuitenkin jälleen viihdyttävä ja kiitoksethan kuuluvat koko fiilistä luovalle sakille eli kysymykset laatineelle tuomarille, muille joukkueille sekä tietenkin oman porukan kanta- ja täydennysjäsenille.
Rockin' on!
Joukkue on saanut syyskauden hyvin käyntiin eikä ryhmän kemiassa ole valittamista. Menestys vaatii kuitenkin jatkossakin tiukkaa keskittymistä jokaisessa kilpailussa. Jokainen piste on tärkeä eikä ylpistymiseen ole varaa. Illan matsista on parempi poistua tuuletellen kuin saapua paikalle liikaa röyhistellen. Pisteille ja palkinnoille on ottajia, joten tarkkana on oltava.
Ilta oli kuitenkin jälleen viihdyttävä ja kiitoksethan kuuluvat koko fiilistä luovalle sakille eli kysymykset laatineelle tuomarille, muille joukkueille sekä tietenkin oman porukan kanta- ja täydennysjäsenille.
Rockin' on!
tiistaina, lokakuuta 19, 2004
Hymy
Smile on sitten kuultu. Ainakin suurimmaksi osaksi. Jupe ei tykännyt, minä ehkä enemmän.
Brian Wilsonilla ei ole ääni enää parhaimmillaan. Kuulosti vähän joltain rentturokkarilta, jonka nimi ei vieläkään tule Míeleeni. Siinä jäi vähän varpailleen odottamaan, miten papparainen yltää seuraavaan korkeaan nuottiin. Usein melkein ylsikin.
Ensikuuleman jälkeen suosin edelleen kappaleiden versioita Smiley Smilellä. Osaksi notkeamman laulun, mutta suureksi osaksi Smiley Smilen mainion urun ansiosta. Jos minulla olisi lahjoja edes sinapinsiemenen verran ja tekisin levyn, korvaisin mahdollisimman monta soitinta vibratottomalla sähköurulla.
(Sanoin myös, että jos tekisin levyn, en kiittäisi siinä ketään. Jupe väitti, etten pystyisi olemaan kiittämättä. Tuosta viikonlopun makeilusta voisi päätellä toista, mutta jankkaan, että pystyisin. Se on tässä tapauksessa helppo luvata.)
Brian Wilsonilla ei ole ääni enää parhaimmillaan. Kuulosti vähän joltain rentturokkarilta, jonka nimi ei vieläkään tule Míeleeni. Siinä jäi vähän varpailleen odottamaan, miten papparainen yltää seuraavaan korkeaan nuottiin. Usein melkein ylsikin.
Ensikuuleman jälkeen suosin edelleen kappaleiden versioita Smiley Smilellä. Osaksi notkeamman laulun, mutta suureksi osaksi Smiley Smilen mainion urun ansiosta. Jos minulla olisi lahjoja edes sinapinsiemenen verran ja tekisin levyn, korvaisin mahdollisimman monta soitinta vibratottomalla sähköurulla.
(Sanoin myös, että jos tekisin levyn, en kiittäisi siinä ketään. Jupe väitti, etten pystyisi olemaan kiittämättä. Tuosta viikonlopun makeilusta voisi päätellä toista, mutta jankkaan, että pystyisin. Se on tässä tapauksessa helppo luvata.)
Illan vetäjä
Haa! Yhtäkkiä muistin, kuka on illan vetäjä. Kyseinen henkilö juonsi Musavisaa jonkin aikaa vakituisesti vanhassa Karhussa. Muutaman kerran hän lauloi kysymyskappaleita itse. Näppäilipä kerran myös Moskovan Olympialaisista (1980) tuliaiseksi saadulla balalaikalla slaavilaista surusävelmää, josta esitti sitten kirpakoita kysymyksiä. Illalla on siis luvassa tuulahdus vanhoja hyviä aikoja.
Pari linkkiä piristykseksi
Matalalla liitäville kulttuurinystävälle pari mieluisaa (wanhaa?) linkkiä:
The Ruthless Guide To 80's Action & Big Hair Metal and Glam Rock.
Illalla taas visaillaan! Kuorolaisille tiedoksi, että Toni ei pääse tulemaan. Pitäisikö meidän hankkia sijainen?
The Ruthless Guide To 80's Action & Big Hair Metal and Glam Rock.
Illalla taas visaillaan! Kuorolaisille tiedoksi, että Toni ei pääse tulemaan. Pitäisikö meidän hankkia sijainen?
maanantaina, lokakuuta 18, 2004
Kasariklassikko
Edellisestä Musavisasta tarttui lanttuun Midnight Oil -yhtyeen hieno laulu Beds are burning. Paikallisesta musiikkikirjastosta sitä ei kuitenkaan löytynyt - vielä.
Onneksi Jonzella on parempi levykokoelma.
Onneksi Jonzella on parempi levykokoelma.
sunnuntaina, lokakuuta 17, 2004
Hammarby-Nisses hemsida
Eilinen saunailta on vain herkkä muisto enää. Kiitokset johtajallemme Jupelle ja ihailijakerhollemme (joka osaa tehdä pyramidin).
En osaa valita oikeita sanoja kiittääkseni vieraanvaraisuudestanne. Sanat korvatkoon reilu kädenpuristus, yhteenpuristetuin huulin, kostein silmin ja pala kurkussa. Kiitos.
Jos voitamme tämän kauden, ehdotan että Kapteenimme ylennetään majuriksi.
En osaa valita oikeita sanoja kiittääkseni vieraanvaraisuudestanne. Sanat korvatkoon reilu kädenpuristus, yhteenpuristetuin huulin, kostein silmin ja pala kurkussa. Kiitos.
Jos voitamme tämän kauden, ehdotan että Kapteenimme ylennetään majuriksi.
lauantaina, lokakuuta 16, 2004
NWOBHM
Oulusta hankin puuttuvat osat Pyhään Trilogiaan. Nyt hyllyssäni ovat kunniapaikalla Number Of The Beast, Piece Of Mind ja Powerslave. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten kaverini isoveli osti Piece Of Mindin muistaakseni Ylivieskasta. Vastuullisena isoveljenä hän ei suostunut näyttämään pelottavaa kantta pikkuveljelleen eikä minulle. Kuulen levyn edelleen tuoreena ja jännittävänä. Iron Maiden taitaa muuten olla uusin heavy rock -yhtye, josta pidän. Metallista en tiedä enkä tajua mitään.
torstaina, lokakuuta 14, 2004
Kotimaista laatumusiikkia
Kärsin nettiriippuvuudesta, jossa päätelaitteistoni kautta kulkee päivittäin reilusti yli tuhat huumorisivua. Silloin tällöin vastaan tulee iloisia yllätyksiä, mutta tänäinen yllätys oli aivan omaa tasoa. Sain nimittäin kuullakseni yhden parhaimmista koskaan kuulemistani suomalaisista debyytti-levyistä. Kyseessä on laulaja- lauluntekijä Donny Olkkola
Donnyn kootut lyriikat.
Kohti pusujen planeettaa
kulkea saamme kahdestaan.
Ihanaa
se olla saa.
Donnyn kootut lyriikat.
Linkkatirallaa
Elikkäs kiperimmät kilpakumppanimme Roots ja No 1. Knows ovat myös kybertyneet. Kannattaa lukea! Lisäsin linkit tuonne oikealle.
keskiviikkona, lokakuuta 13, 2004
Apina
Mukavan tiukka voitto. Itse olin kaikesta huolimatta jotenkin poissa tolaltani. Join myös liikaa olutta ja äidyin kovaäänisesti melskaamaan kuin apina. Syynä oli tietenkin paviaanijupakka, jonka otan kaikkinensa hyvin henkilökohtaisesti.
Voitto
Eilen kerättiin siis voitto kotiin, tosin sopivan tiukasti puolen pisteen marginaalilla. Vaikutti vähän siltä, että Roots ei ole tottunut olemaan pääsemättä loppuotteluun. Olin itse kai taas arvottomimmasta päästä pelaajia, vaikka tällä kertaa voin todeta jo tuottaneeni joukkueellemme joitain selviä pisteitäkin. Muistaakseni.
Putkeni yksilökysymysten pisteenkerääjänä sitten katkesi. Onneksi ehdin saada toisenkin ilmaisen oluen tietämällä Love storyn tunnuslauseen. Vuosi 1970-projektiini kuuluisi katsoa ko. elokuva, mutta en ole kehdannut lainata sitä, koska se olisi niin tyttömäistä ja lällyä. Sitäpaitsi olen jo lukenut kirjan. Sen voin tunnustaa.
Sitten asiaa: Wikipedian mukaan musiikkitieteilijä Remo Giazotto sävelsi "Albinonin" Adagion 1945 käyttäen pohjana jostain dresdeniläisestä kirjastosta löytämäänsä bassolinjaa ja kuuden tahdin melodianpätkää. Paras versio taitaa olla Ynkan Icarus dream suite.
Putkeni yksilökysymysten pisteenkerääjänä sitten katkesi. Onneksi ehdin saada toisenkin ilmaisen oluen tietämällä Love storyn tunnuslauseen. Vuosi 1970-projektiini kuuluisi katsoa ko. elokuva, mutta en ole kehdannut lainata sitä, koska se olisi niin tyttömäistä ja lällyä. Sitäpaitsi olen jo lukenut kirjan. Sen voin tunnustaa.
Sitten asiaa: Wikipedian mukaan musiikkitieteilijä Remo Giazotto sävelsi "Albinonin" Adagion 1945 käyttäen pohjana jostain dresdeniläisestä kirjastosta löytämäänsä bassolinjaa ja kuuden tahdin melodianpätkää. Paras versio taitaa olla Ynkan Icarus dream suite.
tiistaina, lokakuuta 12, 2004
Kauden toinen, onko samanmoinen, meitsit rimmaa, joko toiset himmaa
Tänään taas kisa l. koitos. Riveistämme puuttuu ainakin Pekka, mutta toisaalta uljas kapteenimme Jupe on taasen mukana. Omasta puolestani voin kertoa, ettei musiikintuntemukseni ole lisääntynyt tippaakaan (musiikintuntemus on tunnetusti nestemäistä) kuluneen viikon aikana, ja olen jälleen valmis laskemaan keskitasoamme.
Paljon on kiinni tuomarista ja hänen ohjelmastaan. Illan suurin kysymys lienee, jatkaako tuore tulokas Ässät samaan tahtiin kuin räjähtävä starttinsa antoi ymmärtää. Pukuhuoneessa kuulin, että heillä on jokin jäsen, jonka ensinäkemältä Jup^H^H^H^H eräs jäsenemme oli todennut itsekseen, että nyt hävittiin.
Paljon on kiinni tuomarista ja hänen ohjelmastaan. Illan suurin kysymys lienee, jatkaako tuore tulokas Ässät samaan tahtiin kuin räjähtävä starttinsa antoi ymmärtää. Pukuhuoneessa kuulin, että heillä on jokin jäsen, jonka ensinäkemältä Jup^H^H^H^H eräs jäsenemme oli todennut itsekseen, että nyt hävittiin.
maanantaina, lokakuuta 11, 2004
sunnuntaina, lokakuuta 10, 2004
lauantaina, lokakuuta 09, 2004
Ote yhden yön tarinasta
Niiden hetkien joukossa joita en koskaan unohda, on se kun mopoa korjatessani avasin saunakamarin oven, näin enoni istuvan pöytäviinapullo kädessä, kuuntelevan Jamppa Tuomisen Aamu toi, ilta vei -kappaletta ja itkevän.
- Olli Lindholm, Yhden yön tarina (WSOY 2003)
- Olli Lindholm, Yhden yön tarina (WSOY 2003)
Suomalaista rock-lyriikkaa
Rotat
Kaikki miehet on rottii
ja niiden päät on pelkkii pottii
en mä tartte niitä
rotta ala lampsii siitä
[jne]
San. Laura Jäppinen & Pia-Yvonne Rosenqvist (Päät 1979).
Shut Up
I wanna kill you, 'cos I hate you
I wanna kill you-u-uu-uu, oh yeah
San. Matti Sortila ja Heikki Väisänen (Eddy & Lightness 1964)
Kaikki miehet on rottii
ja niiden päät on pelkkii pottii
en mä tartte niitä
rotta ala lampsii siitä
[jne]
San. Laura Jäppinen & Pia-Yvonne Rosenqvist (Päät 1979).
Shut Up
I wanna kill you, 'cos I hate you
I wanna kill you-u-uu-uu, oh yeah
San. Matti Sortila ja Heikki Väisänen (Eddy & Lightness 1964)
perjantaina, lokakuuta 08, 2004
Kunnon kansi
Psychobillysta en tiedä mitään, mutta tanskalainen psychobilly-bändi Horrorpops taitaa kansitaidetyöskentelyn: Hell yeah!
Musavisa 5.10.2004
Näyttää siltä, että seitsemän kysymyskappaletta kahdelle ensimmäiselle kierrokselle oli ajoituksen kannalta juuri sopiva määrä. Jokaisesta kappaleesta esitin kolme peruskysymystä. Avauskierroksella suurimmasta yllätyksestä vastasi Roots, joka ei tunnistanut Gene Vincentia kuullen tämän Jorma Kääriäiseksi. Rootsin LaLe kertoi myöhemmin hyvien soundien (1956) hämänneen. Toisella kierroksella vaikeutin kysymyksiä. Tiesin jo etukäteen, että yksikään joukkue ei yhdistä Meinn Herr -laulua Ute Lemperiin, mutta Judy Garlandin roolihahmon nimen (Dorothy) elokuvasta Wizard of Oz muistaa ainakin osa joukkueista. Näin kävi. Kun kierroksen päätteeksi paljastin, että Lea Lavenin Tumma nainen on englanniksi Dark Lady, joukkueet päästivät naurunsekaisen huokauksen. Finaalissa olivat vastakkain Poikakuoro ja uusi kokoonpano, Ässät. Panin merkille, kuinka Juhani Markolan Ääni puhelimessa vapautti tunnelmaa. Sen sijaan Bert Janchin Blackwater Side, jota veikattiin mm. Jethro Tulliksi, sai selvästi aikaan totisia ilmeitä. Finaalista tipahtaneen Noone-joukkueen luottomies ToKn ähkäisi tunnistaneensa Janchin, mutta sillähän ei ollut mitään merkitystä muuta kuin hänelle itselleen. Hyvin tiedetty, kuitenkin!
Molemmat bonuskysymykset ratkaisi Poikakuoron Tommi: hän tunnisti salamannopeasti Armi Aavikon Iltaloman esittäjäksi. Poikakuoron ToVi ehätti arvaamaan megapommin esittäjää intron perusteella Joe Lynn Turneriksi, vaikka kysymyksessä olikin itse Markku Aro. Kappale oli Rainbow-yhtyeen I surrender käännettynä Ensi kertaa. Tommi sai palkinnoksi kolme kasetillista kansanmusiikkia sekä lahjakortin pitseriaan.
Musavisan voitti kuitenkin uusi joukkue Ässät. Onnea heille!
Kommentteja kisasta?
Molemmat bonuskysymykset ratkaisi Poikakuoron Tommi: hän tunnisti salamannopeasti Armi Aavikon Iltaloman esittäjäksi. Poikakuoron ToVi ehätti arvaamaan megapommin esittäjää intron perusteella Joe Lynn Turneriksi, vaikka kysymyksessä olikin itse Markku Aro. Kappale oli Rainbow-yhtyeen I surrender käännettynä Ensi kertaa. Tommi sai palkinnoksi kolme kasetillista kansanmusiikkia sekä lahjakortin pitseriaan.
Musavisan voitti kuitenkin uusi joukkue Ässät. Onnea heille!
Kommentteja kisasta?
torstaina, lokakuuta 07, 2004
Aikuisten ihmisten vaikeat asiat not considered harmful
Eilen illalla otin henkilökohtaisen revanssin Karhu-galleriassa. Sosiologian illanvieton tietokilpailun voitti joukkueemme Metal Kings, tosin tuomaripelillä. Tilastotieteen lehtori vakuutti tuomarin, että joukkueemme vastaus rajahyödyn määritelmästä oli oikein. Olihan hän sen itse kirjoittanut.
Tulin lähteneeksi pubista suunnilleen kymmeneltä, koska ihmiset, joilla on kypsien yksilöiden tärkeitä velvollisuuksia eivät voi riekkua pitkin öitä. Aamulla heräsin pimeässä. Katsoin kelloa, ja se oli puoli seitsemän. Näin värikkäitä ja pitkiä unia, joten oman kokemukseni mukaan olin nukkunut kunnolla.
Rupesin kertaamaan tilannetta. Oli käynyt niin, että olin tullut kotiin joskus ennen yhtätoista, ja koska tyhmä mieleni luuli, että tupakanhajuisena ja kaljoissa tullaan kotiin vasta aamuhämärissä, paukautin nukkumaan saman tien. Aamuseitsemään oli siis kahdeksan tuntia tehokasta uniaikaa. Tässä tarinassa oli opetus.
Tulin lähteneeksi pubista suunnilleen kymmeneltä, koska ihmiset, joilla on kypsien yksilöiden tärkeitä velvollisuuksia eivät voi riekkua pitkin öitä. Aamulla heräsin pimeässä. Katsoin kelloa, ja se oli puoli seitsemän. Näin värikkäitä ja pitkiä unia, joten oman kokemukseni mukaan olin nukkunut kunnolla.
Rupesin kertaamaan tilannetta. Oli käynyt niin, että olin tullut kotiin joskus ennen yhtätoista, ja koska tyhmä mieleni luuli, että tupakanhajuisena ja kaljoissa tullaan kotiin vasta aamuhämärissä, paukautin nukkumaan saman tien. Aamuseitsemään oli siis kahdeksan tuntia tehokasta uniaikaa. Tässä tarinassa oli opetus.
keskiviikkona, lokakuuta 06, 2004
Ensimmäinen ottelu
Joku toinen saa tehdä laajemman raportin. Tulimme toiseksi sekä alkukierroksilla (toisella niistä olimme jaetulla nelossijalla) että finaalissa. Voiton vei uusi joukkue, joka olikin perin haka.
Jupe piti hyvän kisan. Olin itse the least valuable player, kuten vähän odotinkin. Lopun Kurt Weill -tieto ei paljoa auttanut. Kaksi munaustani oli ylitse muiden: luulin Tushia JJ Calen sävellykseksi ja vastustin oikeata ehdotusta, että kappaleen Saat miehen kyyneliin esitti alunperin Jormas.
Kotimatkalla itkin vähän ja mietin huonouttani. Keksin, että sekoitin Tushin ja Cocainen, jotka molemmat ovat lainakappaleina Nazarethin Snaz-livellä, jonka sain joskus lahjaksi. Minulla oli mielessäni kuva levyn keltaisesta keskustasta tekijätietoineen, joka sitten osoittautui vääräksi ja johti turmioomme. Anteeksi.
Jupe piti hyvän kisan. Olin itse the least valuable player, kuten vähän odotinkin. Lopun Kurt Weill -tieto ei paljoa auttanut. Kaksi munaustani oli ylitse muiden: luulin Tushia JJ Calen sävellykseksi ja vastustin oikeata ehdotusta, että kappaleen Saat miehen kyyneliin esitti alunperin Jormas.
Kotimatkalla itkin vähän ja mietin huonouttani. Keksin, että sekoitin Tushin ja Cocainen, jotka molemmat ovat lainakappaleina Nazarethin Snaz-livellä, jonka sain joskus lahjaksi. Minulla oli mielessäni kuva levyn keltaisesta keskustasta tekijätietoineen, joka sitten osoittautui vääräksi ja johti turmioomme. Anteeksi.
tiistaina, lokakuuta 05, 2004
Eläkeläinen muistelee
Käynnistin toisen kotitietokoneen pitkästä aikaa ja kävin läpi sen minulle aiemmin jokseenkin tuntemattomia mp3-arkistoja. Huomasin pitäväni eräästä levystä, josta en kuvitellut pitäväni. Ajattelin: onpa mukavaa kun ei enää tarvitse tästäkään kirjoittaa mitään mukamas näkemyksellistä. Kyllästyn varmasti koko rällätykseen parissa päivässä.
Muuten olen sitä mieltä, että autotunellinen maailma on musiikillisesti ottaen vähintään 30 % parempi kuin autotuneton maailma. Eläköön tekniikka!
(Lisäys: lisäsin blogilistamenestyslinkin tuonne oikealle.)
Muuten olen sitä mieltä, että autotunellinen maailma on musiikillisesti ottaen vähintään 30 % parempi kuin autotuneton maailma. Eläköön tekniikka!
(Lisäys: lisäsin blogilistamenestyslinkin tuonne oikealle.)
maanantaina, lokakuuta 04, 2004
Teinien palsta: TOP 5 JÄTKÄT!!!
Teinien palsta osoittaa, että nuorisossa on toivomme.
Tämä on muuten elämäni ensimmäinen Blog this -toiminnolla kirjoitettu merkintä.
Tämä on muuten elämäni ensimmäinen Blog this -toiminnolla kirjoitettu merkintä.
sunnuntaina, lokakuuta 03, 2004
Valmis
Sain juuri kysymykset laadittua. Jätän tällä kertaa puuhapaperit tekemättä - ellen sitten kyhää niitä huomenna. Äänestys: puuhapaperi mukaan vai ei? Kuorolaiset, äänestäkää ainakin te!
(Puuhapaperi on kullekin kierrokselle jaettava lisätehtävämoniste, jossa on erilaisia musiikkitietotehtäviä)
(Puuhapaperi on kullekin kierrokselle jaettava lisätehtävämoniste, jossa on erilaisia musiikkitietotehtäviä)
Lutra Lutra
Penkkiurheilijan masokismi, eli ns. urheilujournalismi on rankka ja kovaa psyykkistä kestävyyttä vaativa laji. Jari Porttilan kolumnit ovat A-sarjatasolla ja sinänsä ylittämättömiä, mutta kyllä Mika Saukkonen oranssissa pikkutakissaan tietää, että hänen hokinait-osaamisensa saattaa hyvinkin koska tahansa alittaa mestarin erittäin matalalle virittämän riman. Seuraava näyte on Saukkosen Päätelmiä-palstalta (kursiivi minun):
"Avauskierrosten flopit:
-Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä tämä mailalla pelaaminen ja roikkuminen on karmeata katseltavaa - ei se ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt"
Maikkarin netin urheilusivuilta löytyy lisää. Öygh!
"Avauskierrosten flopit:
-Puhutaan mitä puhutaan, mutta kyllä tämä mailalla pelaaminen ja roikkuminen on karmeata katseltavaa - ei se ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt"
Maikkarin netin urheilusivuilta löytyy lisää. Öygh!
lauantaina, lokakuuta 02, 2004
Terveisiä Helsinskistä
Piti lähteä viikonlopun bändiruuhkaa pakoon kauas itään nykyiseen pääkaupunkiimme. Täällä on paljon houkutuksia, melkein jo ostin Annien levyn, kun sitä yleäks aina kehuu. Mutta pitää vielä Anttilan sedän kaupassa käydä, jos vaikka tarkemmalla markalla sieltä löytyisi. Vaan ei täältäkään kaikkea saa, yritin kovin jo edelliskerralla löytää Beta Bandin viimeistä levyä, mutta suotta ja turhaan. Onneksi on muitakin keinoja olemassa. Huraa hankintaehdottelulle.
Paras kaupunkilehti
Kaupanovelta tarttui eilen kouraan RolloMagazine. Moni asia oli oikein, mutta Tuning nurkka parasta mitä olen koskaan paperilehdessä nähnyt. Esittelyssä tällä kertaa 21-vuotias naimaton muttei saamaton herrasmies ja hänen autonsa Opel Vectra '94 2,0-litraisella masiinalla (silti suorituskyvyltään perhe auto, kirjoitettiin).
Referoisin lisää, mutta valitettavasti nettilehti on vielä vajaa. Raahaanpa paperilehden joskus tänne datanännin ääreen ja kirjoittanen lisää.
Referoisin lisää, mutta valitettavasti nettilehti on vielä vajaa. Raahaanpa paperilehden joskus tänne datanännin ääreen ja kirjoittanen lisää.
Kysymyksistä
Lainasin eilen mojovan nipun levyjä musiikkikirjastosta. Kirjoitan huomenna tukun niitä koskevia kysymyksiä joita ehkä höystän parilla lisätehtävällä. Tiistaina on toisin sanoen luvassa varsin perinteikäs (eli tunnistuspainotteinen) osavisailu. Otan huomioon sekä aiemmin mukana kilpailleiden joukkueiden profiilit että uudet tulokkaat.
Mitä tapahtui? Ei oikeastaan mitään
Yritimme piipahtaa alkuoluella Eeron kahviossa, mutta sydämeni valtiatar (ei Tommi, kuitenkaan) ei maanitteluista huolimatta suostunut astumaan jalallakaan urahtelevien alkuasukkaiden sekaan (varsinainen kulttuuriantropologi!). Menimme sitten reippaasti Kellariin ja sinne jäimme nahkasohville pötköttelemään ja oluita juomaan. Quintessence olisi ollut varmasti mukava nähdä.
perjantaina, lokakuuta 01, 2004
Illan ohjelma
Tänään olemme viileitä ja lähdemme Tommin kanssa tsekkaamaan Quintessencen keikan. Aiemmin päivällä kävimme Eeron kahviossa, kun ja koska olimme kantaneet erään keittiön sisälle. Janotti. Suosittelen kahviota kaikille kansanpaikoista pitäville; jos saisin ulkomaisia vieraita, en epäröisi viedä heitä sinne näkemään ja kokemaan suomalaista ja rovaniemeläistä kulttuuria.
(Poistin yhdestä kirjaukseksesta panettelevan lauseen - jos joku ihmettelee)
(Poistin yhdestä kirjaukseksesta panettelevan lauseen - jos joku ihmettelee)
I'm Gonna Sit in Till You Give in
BB King omistaa elämäkertansa viidelletoista lapselleen, joilla kaikilla on eri äiti. Bluemiehellehän ei tunnetusti sovi Sultan eikä Näkki. Varmasti on niitäkin, jotka miettivät mahtoiko bluesboy koskaan tehdä valintaa Pampersin ja Liberon välillä vai uhrasiko lainkaan mojoaan perhesuunnittelulle.
Lopuksi kysely. Oliko tämä kirjaus
a) feministinen
b) sovinistinen
c) fobistinen
d) rasistinen
Lopuksi kysely. Oliko tämä kirjaus
a) feministinen
b) sovinistinen
c) fobistinen
d) rasistinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Bachia pääsiäisenä V
"Schafe können sicher weiden" kantaatista "Was mir behagt ist nur die muntre Jagd", BWV 208